Browsing by Title
Now showing items 411-430 of 1400
-
(2020)Tämä lisensiaatintutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen lyhytkasvuisuuden merkittävimmistä taustatekijöistä kotieläimillä sekä kliinisen ja patologisanatomisen kuvauksen eräällä turkistilalla esiintyneistä kääpiökasvuisista suomensupeista. Kirjallisuuskatsauksessa kuvataan lyhytkasvuisuuden tutkimusta laumatasolla sekä esitetään yleisimpiä nutritionaalisia, teratogeenisia sekä geneettisiä syitä kotieläimillä esiintyvään kääpiökasvuisuuteen. Kääpiökasvuisuutta ei ole kuvattu suomensupeilla tai luonnonvaraisilla supikoirilla aiemmin kirjallisuudessa. Kääpiökasvuisia supeja oli alkanut ilmestyä tilalle viimeisen muutaman vuoden aikana ja vuonna 2017 tuottajan arvion mukaan kääpiösupeja oli noin 20 %:ssa pentueita. Kääpiökasvuiset supit jäävät muita lajitovereita pienemmiksi eivätkä kasvata turkkiinsa peitinkarvaa normaalisti. Tutkimuksessa tutkittiin kolmea samalta tilalta olevaa kääpiösupipentua sekä yhtä naapuritilalta olevaa normaalikasvuista verrokkipentua. Pennuilta mitattiin IGF-1-, tyroksiini- sekä TSH-pitoisuudet verinäytteistä. Pennut röntgenkuvattiin ja niille suoritettiin ruumiinavaus. Ruho, iho ja karvapeite sekä vatsaontelon ja rintaontelon elimet sekä aivolisäkkeet tutkittiin histologisesti. Tutkimuksen päälöydöksinä havaittiin alentunut IGF-1- sekä tyroksiinipitoisuus kääpiösupien seerumissa sekä nähtiin röntgenkuvissa hidastunut kasvulevyjen sulkeutuminen ja luutumiskeskusten luutuminen raajojen luissa. Röntgenlöydöksissä havaittiin myös kallon rakenteiden puutteellista kehittymistä kääpiösupeilla. Tutkitulla tilalla oli syötetty samaa kaupallista rehua kuin lähitiloilla, joissa ongelmaa ei oltu raportoitu eikä affektoituneiden lukumäärä tilalla sopinut ravintoaineperäiseen kasvuhäiriöön. Tutkittujen eläinten veristä tutkittiin amdovirusta PCR:llä ja ELISA:lla, ja näytteet olivat negatiivisia. Supeilla ei ole raportoitu teratogeenisia viruksia. Tilallinen oli poistanut jalostuksesta sekä sairaat pennut että niiden emät ja muun pentueen ja mahdollisuuksien mukaan myös isän. Tämän myötä sairausinsidenssi oli laskenut. Tämän perusteella epäilemme sairauden olevan luonteeltaan peittyvästi periytyvä. Tässä tutkimuksessa kuvattua tautia ei ole aiemmin kuvattu kirjallisuudessa, joten kyseessä on merkittävä uusi löydös.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1995)Bovine virus diarrhoea- virus (BVDV) kuuluu Flaviviridae-ryhmän Pestiviruksiin. Virus on maailmanlaajuisesti levinnyt. BVDV voi infektoida naudan lisäksi lampaan ja vuohen, aiheuttaen näille BD:n (border disease), sekä sian ja villimärehtijöitä. Reservoaarina luonnossa toimivat persistoivasti vireemiset eläimet, jotka erittävät virusta runsaasti kaikissa eritteissään koko elämänsä ajan. Virusleviää pääasiassa pisaratartuntana. Antigeenisesti virus on erittäin heterologinen johtuen suuresta mutaatiotaajuudesta. Viruskannat jaetaan kahteen pääryhmään: sytopatogeeninen (cpBVDV) ja ei-sytopatogeeninen (ncpBVDV) virus. Näistä cpBVDV on virulentimpi ja aiheuttaa soluviljelmissä solutuhoa. Akuutti BVDV-infektio aikuisella naudalla on yleensä subkliininen;virulentimmat kannat voivat aiheuttaa kuumetta, syömättömyyttä, ripulia ja tuotannon laskua. Vasikoilla akuutti infektio voi olla fataali. Tiineen eläimen infektoituminen ncpBVDV:lla neljänensimmäisen tiineyskuukauden aikana voi aiheuttaa persistoivasti infektoituneen (PI) vasikan syntymisen. Sekä ncpBVDV- että cpBVDV- infektiot tiineyden aikana voivat aiheuttaa abortteja tai keskushermoston, silmien ja karvapeitteen vaurioita vasikoille. Viimeisellä tiineyskolmanneksella vasikka muodostaa vasta-aineita virukselle. Jos PI-eläin infektoituu antigeenirakenteeltaan samanlaisella cpBVDV-kannalla se sairastuu MD:en (mucosal disease). MD on fataali. Oireita ovat runsas salivaatio, syömättömyys, kuume, eroosiot limakalvoilla ja ripuli. Sairastuneet eläimet ovat yleensä 6-24 kk ikäisiä. PI-eläimen infektoituessa antigeenirakenteeltaan osittain erilaisella cpBVDV:lla seuraa krooninen sairaus. Oireina ovat ripuli ja syömättömyys, sairaus on yleensä fataali. Infektion jälkeinen immuniteetti on elinikäinen. Diagnoosi tehdään vasta-ainemäärityksellä tai viruseristyksellä. Erotteludiagnostiikassa tärkeimpiä ovat coronavirusripuli, salmonelloosi sekä pötsihäiriöt. Sairaudenvastustus perustuu PI-eläinten mahdollisimman nopeaan tunnistukseen ja teurastamiseen. Rokotteita ei käytetä Suomessa. Työn tarkoituksena oli selvittää esiintyykö Suomessa BVDV-seropositiivisilla lypsykarjatiloilla taudin kliinisiä oireita. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Vastausten perusteella ainakin osalla tiloista esiintyy vasikoilla tyypillisiä silmäoireita ja karvapeitteen muutoksia. Lisäksi oli paljon abortteja ja kuolleena tai heikkona syntyneitä vasikoita.
-
(2022)Kainate type glutamatergic receptors (KARs) modulate synaptic transmission and neuronal excitability depending on their subunit composition and localization. Developmental expression of KARs in the immature hippocampus is suggested to promote activity dependent synchronization of neuronal networks, yet the exact mechanisms are still unclear. Here we asked how local manipulation of KAR subunit GluK1 at CA3 pyramidal cells modulates synchronous network activity in postnatal hippocampus in vitro. We hypothesized that local KAR enhancement will promote functional connectivity and synchronous activity in the networks. Multichannel recordings were used to study spatio-temporal profile of network activity in organotypic hippocampal slice cultures. We show, that local GluK1 enhancement is affecting spontaneous activity patterns and that the population discharges recruit the whole network more efficiently compared to control. In addition, the activities at the site of GluK1 overexpression are more correlated to CA1 and DG regions. Our data suggests that facilitated spatial propagation of population discharges promote synchronization of network activity in KAR expressing slices. These findings support and supplement the previous hypothesis that KARs might play essential role in the functional integration of neurons in hippocampal circuitries.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1992)Tämä syventävien opintojen tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Kirjallisuskatsauksessa käsitellään kalkkunan kehitystä massiiviseksi lihantuotantoeläimeksi, kalkkunan sairauksia sekä perehdytään lihaksen rakenteeseen, toimintaan ja biokemiallisiin muutoksiin teurastuksen jälkeen. Lisäksi on käsitelty siipikarjanlihan laatuun ja pH-arvon muutoksiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusosassa käsitellään kalkkunoista teurastuksen jälkeen mitattuja pH-arvoja. Tarkoituksena oli määrittää kalkkunan ruhon pH-arvo teurastuksen jälkeen sekä tutkia taustamuuttujien vaikutusta ph-muutoksiin. Rinta- ja jalkalihaksesta mitattiin pH-arvo heti teurastuksen jälkeen ja vuorokauden kuluttua. Taustamuuttujina olivat-kalkkunan ikä, laatuluokka, kasvattaja, kuljetusaika, makroskooppiset muutokset sekä vuodenaika. Rintalihaksen pH-arvoksi saatiin 6.7+-0.3, 15-20minuuttia teurastuksesta. Jalkalihaksen pH-arvo oli 6.7+-0.2. Vuorokauden kuluttua teurastuksesta rintalihaksen pH-arvo oli 5.8+-0.1 ja jalkalihaksen 6.0+-0.1. Taustamuuttuja ryhmissä oli vain vähäisiä eroja pH-arvojen välillä. Kalkkunan iällä ja kuljetusajalla havaittiin suurin vaikutus teurastuksen jälkeiseen pH-arvoon. Tutkimuksen mukaan pH-arvoa ei voi käyttää jaotteluperusteena luokiteltaessa kalkkunoita makroskooppisten muutosten mukaisiin laatuluokkiin.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1999)1990-luvulla Pohjois-Euroopassa lisääntyneet tyyppi E:n aiheuttamat botulismiepidemiat ovat herättäneet kysymyksiä kalojen ja kalatuotteiden turvallisuudesta kuluttajille. Botulismin diagnosointi on perustunut pitkälti potilaan kliinisiin oireisiin ja laboratoriotesteihin. Laboratoriotesteissä on pyritty eristämään bakteerin vegetatiivisia soluja ja itiöitä potilaan ulosteista, sekä löytämään neurotoksiinia potilaan seerumista, ulosteista tai nautitusta ruoasta. C. botulinumilla käytettyjä DNA-perusteisia tyypitysmenetelmiä ovat mm. pulssikenttäanalyysi ja PCR:n eri sovellutukset, kuten rep-PCR sekä RAPD (Random amplified polymorphic DNA). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa RAPD:n soveltuvuus C. botulinum tyyppi E-kantojen tyypitykseen, sekä selvittää kyseisen kannan alatyyppien esiintyvyyttä kaloissa ja kalatuotteissa Suomessa ja sen lähialueilla. Suomen kaloista ja kalatuotteista eristettiin suuri joukko eri alatyyppejä, jotka kuvastavat Suomessa esiintyvän C. botulinum tyyppi E:n suurta geneettistä variaatiota. Alatyypit eivät suosineet tiettyä kalan osaa, kalalajia tai maantieteellistä aluetta, vaan esiintyivät satunnaisesti kaloissa ja kalatuotteissa sekä eri alueilla. Tämän tutkimuksen perusteella alatyypit näyttäisivät olevan kalojen tilapäisiä kontaminantteja. RAPD osoittautui käyttökelpoiseksi tyypitysmenetelmäksi C. botulinum tyyppi E -kannoille. Sillä oli korkea erottelukyky ja tyypittävyys. Tyypitysmenetelmänä RAPD on nopea, helppo suorittaa sekä kustannuksiltaan edullinen. Kalojen prosessointi ei näytä suosivan tiettyjen alatyyppien kontaminaatiota tuotteisiin, mutta pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei voida tehdä tämän tutkimuksen perusteella. Asian selvittämiseksi tarvitaan erillisiä kontaminaatiotutkimuksia.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2001)Kampylobakteereita pidetään yhtenä yleisimmistä suolistotulehduksen aiheuttajista maailmassa. Ihminen on herkkä erityisesti Campylobacter jejunin, Campylobacter colin, Campylobacter upsaliensin sekä Campylobacter larin aiheuttamille enteriiteille. Yleensä tartunnat ovat sporadisia ja peräisin ruoasta tai juomavedestä. Kampylobakteereiden vastustaminen on vaikeaa, koska tartuntareittien tunteminen eläimistä ihmisiin on vielä puutteellinen. Kampylobakteereita esiintyy yleisesti eläinkunnassa sekä terveillä että sairailla yksilöillä. Kampylobakteereita esiintyy myös yleisesti järvi- ja jokivesissä, sekä muissa pintavesissä. Yhtenä mahdollisena tartunnanlähteenä vesivälitteisissä epidemioissa pidetään lintuja, jotka ulosteillaan saastuttavat vesiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka paljon Helsingin alueen lokeissa esiintyy kampylobakteereita kesä- ja heinäkuussa, sekä mitä lajeja ne ovat. Tutkimukseen kerättiin kesä- ja heinäkuussa yhteensä 202 lokkien ulostenäytettä eri puolelta Helsinkiä. Ulostenäytteet tutkittiin sekä suoraviljelyä (CCDA-agar, Oxoid Ltd, Basing Stoke, Englanti), että rikastusmenetelmää käyttäen (LabM-rikastusliemi, LabM, Bury, Englanti). Positiiviset näytteet lajitunnistettiin käyttäen seuraavia biokemiallisia testejä: gra-värjäys, katalaasitesti, oksidaasitesti, hippuraatin hydrolyysitesti, indoksyyliasetaattitesti sekä nalidiksiinihapporesistenssitesti. Positiivisia näytteitä löydettiin yhteensä 42 kappaletta (21 %), ja näistä 26 kpl (62 %) oli Campylobacter jejunia, ja 16 kpl (38 %) Campylobacter laria, muita lajeja ei löydetty. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että lokit voivat toimia yhtenä kampylobakteereiden reservoaarina.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1999)Kampylobakteerit ovat merkittäviä ihmisen bakteeriperäisen suolistotulehduksen aiheuttajia. Näiden spiraalinmuotoisten bakteerien tärkeitä reservoaareja ovat mm. siipikarja, sika, nauta sekä luonnonvaraiset linnut ja nisäkkäät. Yleensä ihminen saa tartunnan eläimen ulosteen kampylobakteereilla kontaminoituneesta elintarvikkeesta tai vedestä. Vuonna 1998 Suomessa diagnosoitiin 2938 ihmisen kampylobakteeri-infektiota. Elokuussa 1998 Haukiputaalla kampylobakteerien kontaminoima juomavesi sairastutti 2200 henkilöä. Kampylobakteerit vaativat erityisolot kasvaakseen. Vesinäytteiden tutkiminen asettaa eristämismenetelmien ja elatusaineiden herkkyydelle ja selektiivisyydelle erityisvaatimukset: kampylobakteerien pitoisuus vedessä on usein alhainen, kilpailevaa mikrobiflooraa voi olla huomattavasti ja toisaalta kampylobakteerien infektiivinen annos on pieni. Tässä tutkimuksessa vertailtiin alunperin elintarvikeiden C. jejunin ja C.colin eristämiseen tarkoitettujen menetelmien, nk. Boltonin menetelmän (Bolton ym., 1992) sekä NMKL:n menetelmän (nro 119, 2. painos, 1990) herkkyyttä ja selektiivisyyttä vesinäytteiden kampylobakterien eristämisessä. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa eristettiin y.m. menetelmin tunnettuja kampylobakteerikantoja suola-peptonivesilaimennossarjoilta. Toisessa osassa kampylobakteereita eristettiin luonnonvesinäytteistä. Kolmannessa osassa luonnonvesinäytteistä määritettiin kampylobakteerit kvantitatiivisesti putkimenetelmällä (MPN, most probable number). Tutkimuksen perusteella erot Boltonin ja NMKL:n menetelmien välillä olivat vähäiset ja menetelmät pikemminkin täydensivät toisiaan; Boltonin menetelmä oli hieman herkempi ja selektiivisempi mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.
-
(2024)Kampylobakterioosi on ollut yleisin ihmisten elintarvikevälitteinen ruuansulatuskanavan infektio EU:n alueella jo vuodesta 2007 ja yleisin raportoitu zoonoosi vuodesta 2005. Yleisimmät kampylobakterioosin aiheuttajat ovat Campylobacter jejuni ja C. coli, ja niitä esiintyy yleisesti erityisesti lintujen suolistossa. Yleisin elintarvikevälitteisen tartunnan aiheuttaja on raaka tai huonosti kypsennetty siipikarjan liha. Kampylobakteerit voivat aiheuttaa elintarvikevälitteisiä epidemioita, mutta sairastapaukset ovat yleensä sporadisia. Kampylobakterioosi rajoittuu tavallisesti itsestään 3–4 päivässä, mutta vakavissa tapauksissa tarvitaan mikrobilääkitystä ja mahdollisesti sairaalahoitoa. Vuosittain raportoidaan kymmeniä kuolemantapauksia EU:n alueella. Kampylobakterioosi voi aiheuttaa vakavia jälkitauteja, kuten reaktiivista artriittia ja Guillain-Barrén oireyhtymän. Broileriparvet saavat kampylobakteeritartunnan yleensä tilalle saapumisen jälkeen ympäristöstä. Bakteerin kolonisoiduttua lintujen suolistoon, ne alkavat erittää bakteeria ulosteissaan enenevässä määrin. Kampylobakteereita on pidetty perinteisesti harmittomina kommensaaleina bakteereina siipikarjan suolistossa. Tutkimuksissa on kuitenkin käynyt ilmi, että C. jejuni-tartunta aiheuttaa linnuissa muutoksia vaikkei näkyviä oireita ilmaantuisikaan. Vuonna 2015 löydettiin uusi kampylobakteeri C. hepaticus, joka aiheuttaa munintakanoille spotty liver -nimistä maksatulehdusta. Tulehdus aiheuttaa muninnanlaskua ja lisääntynyttä kuolleisuutta. Kampylobakteereilla on todettu mikrobilääkeresistenssiä mm. tetrasykliineitä ja fluorokinoloneja vastaan. Fluorokinoloniresistenssin on havaittu lisääntyneen EU:ssa sekä ihmisiltä että tuotantoeläimiltä eristetyillä C. jejuni- ja C. coli-kannoilla. Suomessa kampylobakteerien resistenssitilanne on ollut hyvä kansainvälisesti vertailtuna, mutta heikentyvä resistenssitilanne aiheuttaa huolta vaikeiden tautitapausten hoidossa maailmanlaajuisesti. Ihmisillä ja siipikarjalla esiintyviä kampylobakteereita ja mikrobilääkeresistenssitilannetta seurataan EU:ssa. Vuonna 2003 Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat direktiivin tiettyjen zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurannasta. Direktiivin tavoitteena on mm. varmistaa zoonoottisten bakteerien ja niihin liittyvän mikrobilääkeresistenssin seuranta jäsenmaissa. Komission täytäntöönpanopäätöksessä (EU 2020/1729) on vahvistettu yhdenmukaiset säännöt koskien mikrobilääkeresistenssin seurantaa ja raportointia kaudelle 2021–2027. Mikrobikriteeriasetuksen (EY 2073/2005) mikrobiologiset vaatimukset on suunnattu elintarvikealan toimijoille käytettäväksi osana omavalvontaa varmistamaan markkinoille saatettavien tuotteiden turvallisuus. Lisäksi uudella eläinlääkeasetuksella (EU 6/2019) pyritään hillitsemään mikrobilääkeresistenssin kehittymistä EU:n alueella mm. rajaamalla tietyt antibiootit vain ihmisten käyttöön, sekä tekemällä pakolliseksi kerätä eläinlajikohtaista mikrobilääkkeiden käyttötietoa. Suomessa on lisäksi käytössä kansallinen kampylobakteerivalvontaohjelma maa- ja metsätalousministeriön zoonoosiasetuksen (316/2021) mukaisesti sekä FINRES-Vet seurantaohjelma. Tämä lisensiaatintyö antaa kirjallisuuskatsauksen muodossa ajankohtaista tietoa kampylobakteerien esiintymisestä broilereilla ja munintakanoilla, sekä kampylobakterioosista ihmisillä. Työssä kuvataan kampylobakteereilla esiintyvän mikrobilääkeresistenssin mekanismeja ja laajuutta ja sen merkitystä ihmisille. Työhön on myös ajantasaisesti koottu kampylobakteerien ja niillä esiintyvän mikrobilääkeresistenssin seurantaan liittyvä lainsäädäntö EU:n tasolla ja Suomessa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2001)Campylobacter jejuni –bakteerista on tullut viime vuosien aikana yleisin bakteerienteriitin aiheuttaja niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa. Kampylobakteeri-infektio aiheuttaa suolistoenteriitin, johon liittyy usein voimakkaita vatsakipuja. Infektio on yleensä itsestään rajoittuva ja toipuminen alkaa noin 3-4 vuorokauden kuluttua oireiden alkamisesta. Kampylobakteeri-infektioon voi liittyä myös useita erilaisia komplikaatioita. Campylobacter jejuni esiintyy yleisesti lämminveristen eläinten suolistossa. Suurin osa eläimistä, joita käytämme lihantuotantoon, on kampylobakteerin kantajia ja erittävät bakteereita ulosteissaan. Siipikarjan merkitys korostuu tässä yhteydessä, sillä maailmalla siipikarjan C. jejuni –positiivisuus on jopa 30-100 %. Siipikarjaa ja –tuotteita pidetäänkin yhtenä tärkeimmistä riskitekijöistä, muita ovat esim. pastöroimaton maito ja huonosti käsitelty tai käsittelemätön juomavesi. Tässä tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten (25 perhettä) kotikeittiöiden jääkaappien todellista lämpötilaa sekä mitattiin broilerinlihan lämpötilaa ruoanvalmistuksen aikana. Näiden tietojen avulla arvioitiin Campylobacter jejuni –bakteerin säilymismahdollisuuksia jääkaappien lämpötiloissa sekä tuhoutumista ruoanvalmistuksen aikana. Apuna tässä arvioinnissa käytettiin tietokoneohjelmaa (Food MicroModel® version 3), joka on suunniteltu mallintamaan eri bakteerien kasvua, säilymistä yms. erilaisissa olosuhteissa (lämpötila, NaCl, pH ym.). Lisäksi kyselykaavakkeen avulla selvitettiin mm. ihmisten tietoutta ruokamyrkytysbakteereista ja arvioitiin yleistä ruoanvalmistukseen liittyvää hygieniaa. Jääkaappien vuorokauden aikaisen lämpötilan keskiarvo oli +5,4 °C, 24 %:lla jääkaapin vuorokaudenaikainen keskiarvo oli +6 °C. Jääkaappilämpötilassa Campylobacter jejuni säilyy, väheten kuitenkin ajan kuluessa. Korkeammassa jääkaappilämpötilassa C. jejuni säilyy vähemmän aikaa kuin matalammassa lämpötilassa. Broilerinlihat lämmitetään tarpeeksi hyvin (loppulämpötila keskimäärin +91,2 °C) tuhoamaan lihan mahdollisesti sisältämät kampylobakteerit. Ruokamyrkytykset olivat kyselykaavakkeeseen vastanneiden keskuudessa varsin harvinaisia (8 % vastanneista oli sairastanut ruokamyrkytyksen viimeisen kahden vuoden aikana). Ruokamyrkytyksiä aiheuttavat taudinaiheuttajat olivat melko tuntemattomia lukuun ottamatta salmonellaa ja listeriaa. Campylobacter jejuni -bakteerin leviämisen ja taudinaiheutusmahdollisuuden lisääntymisen kannalta ehkä merkittävimmät tekijät olivat erillisen leikkuulaudan käyttämisen vähäisyys raakaa lihaa käsiteltäessä sekä elintarvikkeiden melko yleinen käyttäminen viimeisen käyttöpäivän jälkeen.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2007)Campylobacters are the most common bacterial cause of diarrhoea in humans. In Finland there were more than 3500 cases reported in 2006 (National Public Health Institute, www.ktl.fi). Cattle carry prevalently campylobacters, generally Campylobacter jejuni, C. hyointestinalis subsp. hyointestinalis and C. coli. Campylobacters are zoonotic. Animals and animal origin food products can be vectors of human infections. Unpasteurized milk has proved to be an important risk factor in epidemiologic studies. Also in sporadic epidemics unpasteurized milk has been proved to be an infectious vector. Arcobacters belong to the same family as campylobacters. Arcobacters are very similar to campylobacters in their character, except that arcobacters are aerotolerant while campylobacters can grow only in a microaerophilic atmosphere. Arcobacter's pathogenity is unclear and in epidemiologic understanding their importance as pathogens is not as great as that of campylobacters. In this research the occurrence of campylobacters and arcobacters in raw milk, cattle faeces and flies was studied. Samples were collected at eight dairy farms in southern Finland and at one dairy farm in western Finland in June and July 2007. Campylobacters and arcobacters were examined by using an enrichment procedure and selective culturing. Isolated strains were classified with biochemical tests, PCR-technique and comparing their growth abilities. Campylobacters and arcobacters were quantified in milk using Most Probable Number -method. In addition, the survival of C. jejuni ATCC 33560 and C. hyointestinalis CH1/06 strains were examined in sterile milk at three temperatures (4 °C, 25 °C and 37 °C) for three days. C. hyointestinalis was isolated from raw milk at one of the dairy farms in June. The bacter quantity was MPN 11/100 ml. A. butzleri was isolated from raw milk at the same farm in June MPN 285/100 ml and in July MPN 52/100 ml. C. hyointestinalis was isolated from faeces at another farm in June while in July A. butzleri was isolated from raw milk MPN 52/100 ml at the same farm. At a third farm A. butzleri was isolated from raw milk MPN 71/100 ml and from faeces. Campylobacters can pass on to raw milk during milking as a consequence of faeces contamination. Arcobacters' access to a milk tank was not examined but as environmental bacters they might enter the tank along with milk or during tank wash, and form a bio film on the wall of the tank. The quantity of C. jejuni and C. hyointestinalis strains remained remarkable at every temperature examined. On the other hand, in sterile milk there were no competitive microbial organisms, nor their metabolic products, both of which could reduce the studied strains' survival in raw milk.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2004)Kampylobakteerit ovat gram-negatiivisia, kaarevia tai s-muotoisia, motiileja sauvabakteereita. Niitä on kirjallisuudessa kuvattu ainakin 13 lajia, lisäksi useita alalajeja tai variantteja. Kampylobakteereita löytyy yleisesti eläinten suolistosta, suun limakalvoilta sekä genitaalialueen limakalvoilta. Kampylobakteerit voivat aiheuttaa ihmiselle kuumeisen gastroenteriitin. Ne ovat useissa teollisuusmaissa yleisimpiä gastroenteriitin aiheuttajia. Tavallisimmat ihmiselle taudin aiheuttavat lajit ovat Campylobacter jejuni ja C. coli. Kampylobakteeritartuntojen määrä ihmisillä vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Samoin niiden esiintymien mm. broilertuotteissa ja luonnonvesissä vaihtelee. Suomalaisilla ihmisillä kampylobakteeritartuntojen määrä lisääntyy selvästi loppukesällä ja alkusyksystä. Luonnonvesissä kampylobakteereita esiintyy eniten syksyllä ja talvella, ja vähiten kesällä. Fekaalisen saastumisen indikaattoriorganismeja, Escherichia coli ja muita koliformisia bakteereita sekä enterokokkeja, joutuu vesistöihin eläinten, ihmisten ja lintujen ulosteen mukana. Tutkimalla näitä indikaattoriorganismeja saadaan selville veden mikrobiologinen laatu. Fekaalisen saastumisen indikaattoriorganistmeille uimavesissä on asetettu enimmäisrajat, ja kaikkien yleisten uimarantojen vedestä on näitä bakteereita säännöllisesti määritettävä. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia kampylobakteerien esiintymistä Helsingin seudun uimarantojen vesissä ja pohjahiekassa kesällä 2003. Samalla tutkittiin uimarantojen veden mikrobiologista laatua määrittämällä siitä fekaalisen saastumisen indikaattoriorganismeja eli koliformiset bakteerit, Escherichia coli ja enterokokit. Vesinäytteitä tutkittiin 64 kappaletta, joista kahdesta löytyi kampylobakteereita. Kampylobakteerit olivat ominaisuuksiensa perusteella todennäköisesti Campylobacter jejuni-lajia. Pohjahiekkanäyytteitä tutkittiin 35 kappaletta, eikä yhdenkään todettu sisältävän kampylobakteereita. Fekaalisen saastumisen indikaattoriorganismien määrät eivät kertaakaan ylittäneet niille annettuja raja-arvoja, joten uimavesien laatu oli tutkituilla rannoilla hyvä. Kampylobakteerien määrään vesistöissä vaikuttaa sekä veteen joutuvien kampylobakteerien määrä että kampylobakteerien säilyminen vedessä. Veden korkea lämpötila ja auringon UV-säteet tuhoavat kampylobakteerit nopeasti. Merivedessä myös laimeneminen on tehokasta.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2006)Kampylobakteerit (Campylobacter spp.) ovat yleisin akuutin bakteeriperäisen mahasuolikanavan tulehduksen aiheuttaja länsimaissa. Suomessa rekisteröidään yli 3000 kampylobakteeri-infektiota vuosittain. Linnut ovat tärkeimpien kampylobakteerilajien merkittävin reservuaari. Luonnonvesissä uiminen on yksi taudin tärkeimmistä riskitekijöistä maassamme. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kampylobakteerien esiintymistä Helsingin uimarantojen vesissä. Samalla tutkittiin veden hygieenistä laatua ulostesaastutuksen indikaattoribakteereita määrittämällä. Tarkoituksena oli selvittää perinteisesti käytettyjen indikaattoribakteerien määrien yhteyttä kampylobakteerien esiintymiseen. Lisäksi tutkittiin veden lämpötilan, sademäärien ja rannalla esiintyvien lintujen merkitystä kampylobakteerien esiintymiseen. Tutkimuksessa oli mukana 11 uimarantaa, joista kolme sijaitsee Vantaanjoen varrella ja kahdeksan merenrannalla. Rantojen valinnassa tarkoituksena oli saada edustava otos korkean käyttöasteen uimarantojen tilanteesta koko Helsingin alueella. Vantaanjoen rannat olivat Malmi, Pukinmäki ja Pikkukoski. Merenrannalla sijaitsevat rannat olivat Mustikkamaa, Kallahden kainalo, Furuvik, Puotila, Munkkiniemi, Seurasaari, Hietaranta ja Lauttasaaren meriuimala. Kultakin rannalta kerättiin yksi näyte viikossa seitsemänä viikkona kesä-elokuussa. Näytteet suodatettiin alipaineella huokoisten suodatinkalvojen läpi. Suodatuksista määritettiin kampylobakteerien esiintyminen kvalitatiivisesti ja eri indikaattoribakteerien määrät. Tutkitut indikaattoribakteerit olivat Escherichia coli, Clostridium perfringens, fekaaliset enterokokit ja koliformiset bakteerit. Kampylobakteereita löytyi 30 % näytteistä. Kampylobakteerien esiintyminen oli yleisintä Vantaanjoen uimarannoilla, joilla positiivisia oli 67 % vesinäytteistä. Vantaanjoen rantojen tulokset olivat keskenään hyvin samankaltaisia. Merenrannalla sijaitsevista uimarannoista kampylobakteereita löytyi useimmin Mustikkamaan rannalta, jonka näyte oli positiivinen kolmella viikolla (3/7). Kaksi kertaa (2/7) kampylobakteereita löytyi Puotilan ja Munkkiniemen, yhden kerran (1/7) Seurasaaren ja Hietarannan uimarannoilta. Furuvikin, Kallahden ja Lauttasaaren meriuimalan näytteistä kampylobakteereita ei löydetty kertaakaan. Veden hygieeninen laatu oli indikaattoribakteerien määrien perusteella hyvä kaikissa tutkituissa näytteissä. E.colin määrien ja kampylobakteerien esiintymisen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää korrelaatiota. Fekaalisten enterokokkien sekä C. perfringensin määrien ja kampylobakteerien esiintymisen välillä sen sijaan oli tilastollisesti merkitsevä korrelaatio. Myös uimaveden viileys ja sameus, sään pilvisyys sekä vesilintujen ulosteet rannalla voisivat tutkimuksen perusteella olla kampylobakteerien esiintymiseen positiivisesti vaikuttavia tekijöitä. Tämän tutkimuksen perusteella uiminen Helsingin uimarannoilla voisi olla kampylobakteeri-infektiolle altistava tekijä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2012)Kampylobakteerit on tunnistettu vasta viimeisten 30 vuoden aikana merkittäviksi ihmisten tautien aiheuttajiksi. Termofiiliset kampylobakteerit Campylobacter jejuni ja C. coli ovat yleisin bakteeriperäisten suolistoinfektioden syy maailmanlaajuisesti. Pääasiallinen oire on ripuli. C. jejuni voi aiheuttaa myös jälkitauteja, kuten reaktiivista niveltulehdusta, nokkosihottumaa tai kyhmyruusua (erytema nodosum). Näitä kuitenkin ilmaantuu harvoin (<1 %). Tärkein jälkitauti on Guillain-Barrén syndrooma, joka on akuutti ääreishermoja demyelinisoiva sairaus. Kesällä 2008 Helsingin yliopistossa toteutettiin tutkimus, jonka tarkoituksena oli kartoittaa kampylobakteerien esiintymistä Korkeasaaren eläintarhassa ja tunnistaa löytyneet kampylobakteerit lajitasolle. Aineisto koostui 196 tarhaeläimen ulostenäytteestä, kahdeksasta Korkeasaaressa vapaana olleen valkoposkihanhen ulostenäytteestä sekä 12 ympäristönäytteestä (vesinäytteitä). Vesinäytteet olivat eläinten kahluualtaista tai häkeissä kulkevista puroista. Ulostenäytteet olivat peräisin kaikkiaan 71 eläinlajista. Tutkituista eläinlajeista 40 oli nisäkkäitä, 26 oli lintuja ja viisi oli matelijoita. Näytteistä eristettyjen isolaattien tulosten perusteella ulostenäytteistä 21 (10,7 %) oli positiivisia kampylobakteerien suhteen. Eläinlajeja tarkasteltaessa kampylobakteerien suhteen positiivisia oli 17 (23,9 %) eläinlajia. Näistä kymmenen oli lintuja, kuusi nisäkkäitä ja yksi matelija. Positiiviseksi C. jejunin suhteen osoittautui 18 ulostenäytettä. Yhdestä emun näytteestä löytyi C. jejunin lisäksi myös C. coli. Kahdessa näytteessä, rubiini-ibis ja kannuskilpikonna, kasvoi jokin muu kampylobakteeri kuin C. jejuni tai C. coli. Eläinlajeja tarkasteltaessa voidaan todeta, että 15 (21,1 %) todettiin positiivisiksi C. jejunin suhteen. Näistä kymmenen oli lintuja ja viisi nisäkkäitä. C. coli löytyi vain yhdestä (1,4 %) eläinlajista (linnusta) sekä jokin muu kampylobakteeri kuin C. jejuni tai C. coli löytyi kahdesta (2,8 %) eläinlajista (yksi lintu ja yksi matelija). Vain yksi ulostenäyte osoittautui positiiviseksi arkobakteerin suhteen. Kyseessä oli rubiini-ibiksen näyte. Samasta näytteestä löydettiin myös C. jejuni. Kahdesta valkoposkihanhien näytteestä löytyi sekä helikobakteeri että C. jejuni. Viisi ympäristönäytettä osoittautui positiiviseksi arkobakteerien suhteen. Kolme positiivista näytettä oli lintualtaista ja kaksi nisäkkäiden altaista. Rubiini-ibiksen altaasta löytyi arkobakteerin lisäksi myös C. jejuni. Lähes kaikissa vesinäytteissä (9/12) oli koliformisia bakteereja Colilert® testillä yli määritysrajan (>2419,6 bakteeria 100 ml:ssa näytettä). Suurimmasta osasta vesinäytteitä (8/12) saatiin tulokseksi myös yli menetelmän määritysrajan E. colia. Kaikenkaikkiaan tulosten perusteella voi päätellä, että vierailijoiden riski saada kampylobakterioosi Korkeasaaren eläintarhassa on suhteellisen pieni. Ainoana suurempana riskitekijänä voisi pitää valkoposkihanhien ulostetta. Sitä on maassa runsaasti ja sitä saattaa myös kulkeutua kenkien mukana jopa kotiin asti. Eläintarhan työntekijöiden tulee muistaa hyvä käsihygienia oltuaan kosketuksissa joko eläimien kanssa tai käytyään näiden tarhoissa. Työntekijät saattavat myös levittää eläintarhan eläinten ulostetta saappaissaan vierailijoidenkin kulkureiteille.
-
(2019)Kampylobakteerit aiheuttavat hyvin yleistä bakteeriperäistä suolistotulehdusta, kampylobakterioosia, Suomessa ja ulkomailla. Merkittävimpänä infektioriskinä pidetään raa’an tai huonosti kypsennetyn lihan syöntiä ja virheellistä käsittelyä. Tutkimusten mukaan naudat toimivat kampylobakteerien kantajina, mutta lihasta bakteereja havaitaan harvoin. Epidemioita on kuitenkin yhdistetty naudan maksaan ulkomailla. Elintarvikkeiden hygieenistä laatua tutkitaan, jotta voidaan arvioida niiden säilyvyyttä ja turvallisuutta. Hyvän hygieenisen laadun ylläpitäminen on tärkeää, sillä runsaat mikrobimäärät voivat edistää pilaantumista ja aiheuttaa terveysriskin sekä taloudellista haittaa. Kampylobakteerien esiintyvyydestä suomalaisissa naudan maksoissa ei ole aiempaa tutkimustietoa. Tämän tutkimuksen aineistona toimi 90 kuluttajapakattua suomalaista naudan maksapalaa, jotka tutkittiin kampylobakteerien osalta. Lisäksi 30 näytteestä määritettiin aerobiset mikro-organismit. Kampylobakteerien esiintymistä selvitettiin rikastamalla maksapalan huuhtelulientä Bolton -liemessä, sisäosan suoraviljelyllä sekä kudosnesteen suoraviljelyllä, jolla määritettiin myös kampylobakteerien pitoisuutta. Viljelyyn käytettiin mCCDA-maljoja ja jatkoviljelyihin Nutrient broth no. 2 agaria. Puhdasviljelmistä eristettiin DNA, joka tutkittiin multiplex PCR:llä bakteerilajin (Campylobacter jejuni tai C. coli) tunnistamiseksi. Loput kannat tunnistettiin lajitasolle MALDI-TOF MS -laitteella. Hygieenistä laatua selvitettiin laskemalla aerobisten mikro-organismien määrä maljavalumenetelmällä maksapalan huuhteluliemestä, sekä mittaamalla maksapalan pH. Kampylobakteereja havaittiin huuhteluliemen rikastuksessa 34 (38 %) maksapalasta, kahden (2 %) maksapalan sisältä sekä 22/45 (49 %) näytteen kudosnesteestä. Yhteensä positiivisia maksapaloja oli 44 (48,9 %). Kampylobakteerien määrityksessä bakteereja ei todettu 24:ssä näytteessä (< 5 pmy/ml). Kampylobakteereja havaittiin 13:ssa näytteessä arviolta alle 20 pmy/ml, 6:ssa 25-50 pmy/ml ja kolmessa näytteessä 185, 210 ja 335 pmy/ml. C. jejuni tunnistettiin 38 näytteestä, joista 37 multiplex PCR:llä ja yksi MALDI-TOF massaspektrometrillä. C. fetus havaittiin seitsemästä ja C. lari yhdestä näytteestä MALDI-TOF massaspektrometrillä. Aerobisten mikro-organismien määrityksessä pesäkelukujen keskiarvo oli 9,5x102 pmy/ml ja vaihteluväli 2,6x101-7,4x103 pmy/ml. Näytteiden pH:n keskiarvo oli 6,3±0,2. Korrelaatiota kampylobakteerien määrän tai esiintyvyyden, aerobisten mikro-organismien määrän ja jäljellä olevan säilyvyyden välillä ei havaittu. Kansainvälisissä naudan maksasta tehdyissä tutkimuksissa kampylobakteerien esiintyvyys vaihtelee voimakkaasti, vaihteluväli oli maksan sisältä 1,4 %-12 % ja pinnalta 31,7 %-78 %. Verrattuna naudanlihasta tehtyihin aiempiin suomalaisiin tutkimuksiin, joissa bakteereja ei havaittu viljelemällä, tämän tutkimuksen esiintyvyys (48,9 %) on korkea. Tartunnan välttämiseksi tulee noudattaa hyviä hygieenisiä käytäntöjä ja varmistua kunnollisesta kypsennyksestä. Aerobisten mikro-organismien määrät olivat alhaisia. Tutkimuksen mukaan yleisessä hygieenisessä laadussa ei ollut huomautettavaa.
-
(2023)Tässä kirjallisuuskatsauksessa käsitellään kanien kivunarviointia ja akuutin kivun hoitoa. Kanit ovat yleistyneet lemmikkieläiminä ja eläinlääkärin vastaanotolla, mutta monilla eläinlääkäreillä on silti vaikeuksia tunnistaa kanin kipua ja arvioida sen voimakkuutta. Kani on saaliseläin, joka pyrkii piilottamaan kivun erityisesti vieraassa ympäristössä. Kanin kipueleet ovatkin hyvin hienovaraisia. Kanin kipu on kuitenkin tärkeä tunnistaa, jotta kanin kipua voidaan hoitaa. Kanin kivunarviointia helpottamaan on kehitetty erilaisia kivunarviointityökaluja, joiden avulla kanin kipua voidaan arvioida objektiivisesti. Kiputyökalujen avulla kanin kipua arvioidaan ilmeiden, eleiden ja käytöksen muutosten avulla. Kipuilmeet ja käytösmuutokset pisteytetään, ja pisteiden avulla voidaan arvioida kivun voimakkuutta. Kivunarviointityökalut ovat nopeita käyttää kliinisessä työssä, ja ne voidaan ottaa osaksi yleistutkimusta. Tutkielmassa esitellään kaksi tähän mennessä kehitettyä kivunarvointityökalua: Rabbit Grimace Scale ja Composite Pain Scale for rabbit. Tutkielmassa perehdytään myös tarkemmin kivun aiheuttamiin muutoksiin kanin käytöksessä ja eleissä. Lisäksi tutkielmassa käsitellään kanin kivunhoitoa kipulääkkeillä. Kanin tuntema kipu voi aiheuttaa syömättömyyttä ja suoliston motiliteetin eli liikkuvuuden hidastumista. Suoliston motiliteetin hidastuminen voi johtaa haitalliseen bakteerien liikakasvuun, jolloin bakteerit tuottavat suolistoon nopeasti suuren määrän kaasuja. Kaasujen seurauksesta mahalaukku ja suolisto laajenevat häiriten suoliston verenkiertoa. Tila voi lopulta johtaa kuolemaan. Siksi kanin kokemaan kipuun tulee puuttua nopeasti. Tämä tutkielma toimii apuna eläinlääkäreille suunniteltaessa kanien kivun hoitoa. Suomessa ei ole tällä hetkellä yhtäkään kaneille rekisteröityä kipulääkettä. Kipulääkkeistä esitellään yleisiä kanin akuuttiin kipuun käytettävissä olevia tulehduskipulääkkeitä: meloksikaami, karprofeeni, ketoprofeiini ja fluniksiini. Opioidien osalta vaikutuksia pohditaan vain niiden analgeettisten eli kipua lievittävien ominaisuuksien osalta. Tässä työssä on käyty tarkemmin läpi seuraavat opioidit: buprenorfiini, butorfanoli, metadoni, morfiini ja fentanyyli. Lisäksi kipulääkkeistä esitellään myös tramadoli, metamitsoli ja parasetamoli. Muitakin kipulääkkeitä on, mutta niistä on hyvin rajallisesti tietoa kanien osalta. Tässä työssä sivutaan kipulääkkeiden yhdistelmiä, mutta niitä ei käsitellä sen tarkemmin.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1991)Työn tarkoituksena on ollut selvittää, mitkä ovat yleisimmät sairaudet ja kuolinsyyt lemmikkikaneilla ja -marsuilla Suomessa. Kirjallisuuskatsauksessa on käyty läpi molempien eläinten tavallisimmat sairaudet. Tutkimusosaa varten aineistoa kerättiin Valtion eläinlääketieteelliseltä laitokselta ja Eläinlääketieteellisen korkeakoulun patologian laitokselta. VELL:n obduktiopöytakirjat käytiin läpi vuosilta 1983-1988 ja EKK:n obduktiopöytäkirjat vuosilta 1983-1990. Tutkimukseen otettiin kaikki kokonaisina lähetetyt lemmikkikanit ja -marsut. Eläimet jaettiin päädiagnoosin tai kuolinsyyn mukaan 12 pääryhmään, joiden %-osuudet laskettiin. Nämä pääryhmät ovat infektiotaudit, ruoansulatuselimistönsairaudet, sydän- ja hengitystiesairaudet, urogenitaalielinten sairaudet, aineenvaihdunta- ja puutossairaudet, loissairaudet, uudismuodostumat, traumat, ihosairaudet, myrkytykset, silmäsairaudet sekä ryhmä muut. Merkittävimpien sivulöydösten lukumäärä ja *-osuus myös laskettiin. Infektiotautien kohdalla tutkittiin, mitä bakteereja kaneista ja marsuista on eristetty. Tuloksia tarkasteltaessa on muistettava, että tutkimus perustui valikoituun materiaaliin ja virhelähteitä on useita. Kuitenkin huomio kiinnittyi sellaisten sairauksien yleisyyteen, jotka ovat voineet olla väärän hoidon ja ruokinnan aiheuttamia. Lemmikkieläinten omistajien tietoa pitäisi lisätä kanien ja marsujen oikeasta hoidosta ja ruokinnasta.
-
(2024)Kanin (Oryctolagus cuniculus) anatomian tunteminen on hyödyllistä pieneläimiä hoitavalle eläinlääkärille, sillä kani on yleinen lemmikki suomalaisissa talouksissa. Tämän kirjallisuuskatsauksen muotoon kirjoitetun lisensiaatintyön tarkoituksena on kuvailla kanin anatomia, ja lisäksi kuvailun yhteydessä käsitellään lyhyesti anatomian merkitystä kanin elimistön toimintaan. Kirjallisuudessa kanin anatomiaa käsitellään kuvallisissa atlaksissa, jotka ovat hyvin vanhoja teoksia, sekä uudemmissa tutkimuksissa, jotka ovat usein keskittyneet ihmisen ja kanin anatomian erojen selventämiseen. Kani on jäniseläimiin kuuluva nisäkäs, joka elää laumassa ja on kasveja ravintonaan käyttävä saaliseläin. Lajin anatomiassa näkyvät sopeumat tällaiseen elämään: prominentit aistielimet, voimakkaat lihakset, sekä takasuolifermentoijan ruoansulatuskanava. Ihmisen suorittama domestikaatio ja jalostus on muuttanut kania vain vähän, mutta jotkin jalostuksen tuotteena saavutetut piirteet voivat altistaa kanin terveysongelmille. Kanin iho on hyvin ohutta, mikä on otettava huomioon hoitotilanteissa. Ohutta ihoa peittää tiivis turkki, joka auttaa kania sopeutumaan erilaisiin ilmastoihin. Kanin tuki- ja liikuntaelimistölle on ominaista, että luusto on kevyt eläimen painoon nähden, mutta lihakset ovat voimakkaat. Pään luusto on ohutta, ja siihen kiinnittyvät hampaat, jotka kanilla kasvavat jatkuvasti. Purulihaksisto on keskittynyt poskien ympärille ja on tehokas jauhamisliikkeen tuottamisessa. Jauhamisliike on ehdottoman tärkeää kasvinsyöjälle. Kanin sydämessä on erikoisuus, jota ei ole muilla kotieläiminä pidettävillä nisäkkäillä: molemmat eteis-kammioläpät ovat kaksiosaisia. Lisäksi kanilla on kaksi etuonttolaskimoa. Kanin rintaontelossa sijaitsee kanin koko elämän ajan kateenkorva. Ruoansulatuselimistön keskeisin osa on umpisuoli, jossa ruokamassan fermentointi tapahtuu. Paksusuolessa on erikoistunut osa, jonka avulla kani muodostaa kahdenlaisia papanoita. Maksa sijaitsee muille kotieläimille tyypillisesti, mutta sen kaudaalinen lohko omaa ohuen tyviosan, jonka ympäri lohko voi torsioitua. Kanin lisääntymiselimistössä on merkittäviä seikkoja sekä uroksilla, että naarailla: uroksella inguinaalikanava säilyy avonaisena läpi elämän, ja naaraalla on kaksi kohdunkaulaa. Kanin silmät ja korvalehdet ovat huomattavan suuret, sillä niillä on tärkeä funktio petoeläinten havaitsemisessa.
-
(2022)Kanit ovat nykyään tavallinen potilasryhmä eläinlääkärin vastaanotolla ja anestesian turvallinen toteuttaminen nykyaikaisin toimintatavoin myös kaneille on välttämätöntä. Ala on kehittynyt huomattavasti viimevuosina ja kanien nykyiset anestesiavaatimukset ovat vastaavia kuin koirilla ja kissoilla. Kanien anestesiariskiä pidetään tutkimusten mukaan suurempana koiriin ja kissoihin verrattuna ja kanien anatomia ja fysiologia tekevät anestesian turvallisesta toteuttamisesta haastavaa. Anestesian turvallisuuteen on kuitenkin mahdollista vaikuttaa kanikohtaisella huolellisella anestesian suunnittelulla. Kaneista löytyy runsaasti tutkimustietoa anestesiapotilaina ja kirjallisuutta kaneilla käytössä olevista anestesiakäytännöistä, anestesiassa käytettävistä lääkeaineista sekä kanien anestesiariskeistä löytyy paljon. Tutkimusten tavoitteina on kuitenkin monesti ollut esimerkiksi anestesialääkkeiden vaikutukset elimistössä ja anestesian kesto eri annoksilla, eikä anestesian mahdollisimman turvallinen toteuttaminen. Lisäksi tutkimuksissa on usein käytetty laboratorioeläimiä, jotka eroavat monesti terveydentilaltaan ja ikäjakaumaltaan lemmikkikaneista. Kirjallisuudessa käsitellään kuitenkin myös laajasti anestesian esivalmisteluihin liittyviä asioita kuten toimenpiteistä aiheutuvan stressin välttäminen ja huolellisen yleistutkimuksen merkitys, mutta edelleen käytössä on paljon myös kokemusperäistä tietoa. Turvallisen anestesian toteuttamisessa on sopivan anestesiaprotokollan valinnan lisäksi huomioitava anestesiaa ennakoivat, anestesian aikaiset ja anestesian jälkeiset toimenpiteet. Anestesian aikainen suoniyhteys ja hengitysteiden turvaaminen ovat olennainen osa nykyaikaista anestesiaa ja anestesiavalvonnan tulisi jatkua myös varsinaisen toimenpiteen jälkeen heräämössä. Tutkielma ei kerro kanin anestesian toteutuksesta yhtä ainoaa oikeaa tapaa, vaan antaa ohjeita mitkä asiat tulisi huomioida kanin anestesiaan valmistautuessa, millaisia vaihtoehtoja on olemassa ja millä konkreettisilla tavoilla ja toimenpiteillä kanin anestesiariskiä voidaan pienentää. Tutkielma toimii apuna kanin anestesian suunnittelussa ja neuvoo keinoja ja toimintatapoja, joilla kanin anestesiariskiä voidaan pienentää.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2011)Nivelrikko aiheuttaa suuria taloudellisia tappioita ja vaikuttaa sosiaaliseen kanssakäymiseen ja hyvinvointiin. Hevosilla se on yleisin ontuman aiheuttaja, ja ontumat ovat yleisin syy hevosten poistamiseen harjoitus- ja kilpailukäytöstä. Nivelruston uusiutuminen on hyvin rajallista, ja sen vauriot johtavatkin usein nivelrikkoon. Nivelrikon etiologia ei ole vielä täysin selvillä, mutta sen kehittymiseen vaikuttavat ainakin nivelten kehityshäiriöt, niveliin kohdistuvat vammat, nivelruston alla olevan luun muutokset sekä nivelten löysyys. Nivelrikon kehittyessä ruston ulkonäkö ja koostumus muuttuvat. Rustovaurion seurauksena nivelnesteeseen vapautuu ruston hajoamistuotteita, jotka todennäköisesti saavat aikaan sytokiinien erittymisen. Sytokiineistä IL-1 (interleukiini-1) ja TNF-α (tumor necrosis factor-α) saavat aikaan NO (typpimonoksidi) –tuotannon rustosoluissa. NO vähentää rustosolujen kykyä syntetisoida soluväliaineen proteoglykaaneita. NO aiheuttaa PGE2 (prostaglandiini-E2) erityksen, mikä vähentää rustosolujen jakautumista. Alueilla, joilla on korkeat NO-pitoisuudet, on rustossa runsaasti apoptoottisia soluja. IL-1 aktivoi myös metalloproteinaaseja, jotka kiihdyttävät ruston proteoglykaanien katoa. Vaurioitunut rustokudos korvautuu pääosin tiiviillä sidekudoksella. Tämän vuoksi ruston alla olevan luun kuormitus muuttuu ja nivelruston reunoille muodostuu uudisluuta. Nivelrikon hoidon tavoitteena on hillitä tulehdusreaktiota nivelessä ja nivelkapselissa, jolloin myös nivelruston kato vähenee. Konservatiivisesti tähän tavoitteeseen pyritään akuutissa vaiheessa levon, sekä sitä seuraavan fysioterapian ja kontrolloidun liikunnan, tulehduskipulääkityksen, sekä tulehdusta hillitsevien ja nivelrustoa tukevien lääkkeiden ja ravintolisien avulla. Hevosilta kantasoluja voidaan eristää luuytimestä, rasvakudoksesta, aikuisen verestä, napanuoranverestä syntymän yhteydessä, sekä alkioista. Kantasolut saadaan in vitro kasvatusolosuhteita muokkaamalla erilaistumaan rustoksi. Kantasoluja on kokeiltu ihmisillä ja eläimillä (hiiri, kani, koira, sika, lammas) nivelrikon hoitoon. Tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Yksittäisen potilasselostuksen mukaan ihmisen polven nivelrikko-oireet helpottivat kantasolusiirrännäisen jälkeen. Toisessa ihmistutkimuksessa potilaiden oireet eivät lievittyneet. Hiirillä ihmisestä peräisin olevien kantasolujen todettiin hillitsevän reumaattisen nivelrikon aiheuttamaa tulehdusreaktiota. Koiratutkimuksessa potilaiden oireilu helpotti. Näissä tutkimuksissa ei selvitetty kantasolujen vaikutusta ruston rakenteeseen. Kaneilla uudiskudoksen todettiin alkavan muistuttaa ajan kuluessa ruston sijaan enemmän sidekudosta. Sioilla ja lampailla kantasolusiirrännäisten seurauksena muodostunut uudiskudos muistutti koostumukseltaan nivelrustoa. Kahdessa julkaistussa hevostutkimuksessa kantasolujen ei todettu parantavan uudiskudoksen rakennetta, eikä uudiskudos ollut rustoa. Kantasolut nopeuttivat alkuvaiheen paranemista. Helsingin Yliopistollisessa eläinsairaalassa on kantasoluilla hoidettu yksi nivelrikkoa sairastanut hevospotilas. Kantasolusiirrosta ei ollut apua tämän potilaan kohdalla, vaan toivottoman ennusteen vuoksi omistajat päätyivät eläinlääkäreiden suosituksesta eutanasiaan. Potilaasta ei saatu rustonäytteitä tutkittavaksi.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1996)Oheisessa tutkimuksessa on tutkittu emakkosikaloissa tehtyjen kapisaneerausten onnistumista. Kapisaneeraustutkimuksessa lähetettiin kyselykaavake 379 LSO 2000-luokkaan 31.12.1995 kuuluneelle emakkosikalalle. Kaavakkeessa kysyttiin saneerauksen onnistumista ja sen suoritustapaa. Tilakäyntejä tehtiin 30 emakkosikalaan, joissa oli saneerattu kapi. Tiloilla kerrattiin saneerausmenetelmät ja etsittiin kliinisiä kapioireita. Lisäksi mitattiin hinkkausindeksi, otettiin raapenäytteitä ja verinäytteitä. Verinäytteistä mitattiin seerumin kapivasta-ainetaso ELISA-menetelmällä Ruotsissa. Kyselyiden ja tilakäyntien perusteella kapisaneeraukset olivat onnistuneet hyvin. 346 emakkosikalasta vain kahdeksalta ilmoitettiin kapisaneerauksen epäonnistuneen. Kapivasta-ainetasojen tulkinnassa oli ongelmia raja-arvon määrittämisessä positiivisen ja negatiivisen vasta-ainetason välille, koska testiä ei ole ennen käytettysaneerauksien jälkiseurantaan. Siksi tutkimus jatkuu uusien verinäytteiden otolla. Sikalanomistajien lisäksi lähetettiin oma kysely kapisaneerauksia tehneille eläinlääkäreille. Suurin osa eläinlääkäreistä suhtautui kapisaneerauksiin positiivisesti ja koki, että vähintään puolet saneerauksista oli onnistunut. Tutkimuksen lisäksi julkaisu sisältää kirjallisuuskatsauksen siankapista ja kapisaneerauksista.
Now showing items 411-430 of 1400