Browsing by Title
Now showing items 921-940 of 1400
-
(2023)Ravihevosten suuvauriot ovat keränneet viime vuosina huomiota sidosryhmien keskuudessa, koska niiden vaikutus hevosen hyvinvointiin on merkittävä ja niiden esiintyvyys on laajaa. Myös hevosten kipukäyttäytyminen on ajankohtainen aihe tutkimuskentällä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten ohjaspaine vaikuttaa hevosen käytökseen ajon aikana. Tutkimukseen osallistui 8 ravihevosta, joiden ohjaspaineita tutkittiin ajosuorituksen aikana ohjiin kiinnitetyillä ohjaspainemittareilla. Hevosten käytöstä kuvattiin videokameralle hevosen vierellä ajavasta autosta. Hevosten suut tutkittiin ennen ja jälkeen ajosuorituksen. Mitatut maksimi ohjaspaineet vaihtelivat hevoskohtaisesti 106 N (Newton) ja 236 N välillä. Tutkimuksessa havaittiin, että korkeammassa ohjaspaineessa hevosilla esiintyi enemmän käytösmuutoksia korvien ja suun alueella, kuin matalassa ohjaspaineessa. Nämä käytösmuutokset voidaan aikaisemman kirjallisuuden perusteella tunnistaa kipu- tai välttämiskäytökseksi. Korkeassa ohjaspaineessa hevoset pitivät korvia enemmän takana, pitivät suuta auki enemmän ja pidempään ja aukoivat suuta pidempään kuin matalassa ohjaspaineessa. Matalassa ohjaspaineessa hevoset pitivät suuta pidempään kiinni. Hevosista kolmella esiintyi kohtalaisia mustelmia kuolainten vaikutusalueella ajon jälkeen. Näillä hevosilla myös mediaani ohjaspaineet olivat numeerisesti suuremmat kuin muilla hevosilla, ja kiireistä käyntiä esiintyi enemmän kuin muilla. Tutkimuksen perusteella on todennäköistä, että lisääntyneet suun ja korvan liikkeet viittaavat epämiellyttävään tuntemukseen suun alueella ja vireystilan nousuun. Kiireinen käynti voi indikoida lisääntynyttä riskiä suuvaurioiden syntyyn. Tunnistamalla näitä käytösmuutoksia voivat ohjastajat sekä muut sidosryhmien edustajat pyrkiä omalta osaltaan minimoimaan hevosen koettua kipua tai epämiellyttävyyden tunnetta.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2001)Tutkielman kirjallisuusosassa on määritelty kirjallisuuskatsauksen ja lainsäädännön perusteella, mitä oikeuslääketiede on eläinlääketieteessä. Tekstissä on selvitetty mm. termit oikeuslääketiede, oikeuslääkintä ja näitä eläinlääketieteessä vastaava oikeuseläinlääketiede, sekä oikeuseläinlääketieteelliset todistukset ja lausunnot. Edelleen tutkielmassa on käsitelty oikeuslääkinnän eri käytännön osa-alueita eläinlääketieteessä, selvitetty eläinlääkärin salassapitovelvollisuutta, esteellisyyttä, etiikkaa, kollegiaalisuutta ja vastuuta, sekä eläinlääkäreiden kirjoittamien todistusten ja lausuntojen muodollisia ja laadullisia vaatimuksia. Käytännön tutkimusosassa on kartoitettu sekä määrällisesti että laadullisesti tapauksia, joissa eläinlääkärit ovat joutuneet antamaan oikeuseläinlääketieteellisiä todistuksia ja lausuntoja vakuutusyhtiöille ja tuomioistuimille viimeisten 5-10 vuoden aikana. Eläinlääkärit kirjoittavat oikeuseläinlääketieteellisiä todistuksia ja lausuntoja lähinnä kuolemansyyn selvittämiseen, polveutumistutkimuksiin ja tunnistamiseen, vakuutukseen, eläinvahinkojen selvittelyyn ja korvauksiin sekä eläinsuojeluun liittyvissä tilanteissa. Lisäksi harvemmin esim. rikokset muuta kuin eläinsuojelulainsäädäntöä vastaan sekä eläinten kaupankäyntiin liittyvät tilanteet vaativat oikeuseläinlääketieteellisiä todistuksia. Kaikkiaan eläinlääkärit kirjoittivat esim. vuonna 1999 ainakin n. 57 100 kpl erilaisia oikeuseläinlääketieteellisiä todistuksia, lausuntoja ja dokumentteja. Käytännön eläinlääkärintyössä on paljon tilanteita ja tehtäviä, joissa ammatinharjoittaja joutuu tekemisiin oikeuseläinlääketieteellisten näkökulmien kanssa, vaikka eläinlääkäreiden kirjoittamista eläinlääkärintodistuksista ja lausunnoista vain pieni osa kulkeutuu tuomioistuimiin. Suomalaisessa eläinlääkärikoulutuksessa oikeuseläinlääketiedettä ei opeteta omana oppiaineenaan eikä jonkin tietyn laitoksen alaisena, vaan opetus tapahtuu integroidusti eri aineiden yhteydessä ilman nimellistä mainintaa. Eläinlääkäreiden antamat todistukset ja lausunnot ovat laadultaan hyvin vaihtelevia. Koulutuksessa tulisikin selkeästi opettaa mm. todistusten kirjoittamista, eläinsuojelutapauksiin liittyviä toimintamalleja ja oikeustapauksiin liittyviä juridiikan perustietoja eläinlääkäriopiskelijoille, sekä jatkokoulutuksessa jo valmistuneille eläinlääkäreille.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2004)Tämä syventävien opintojen tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä tutkimusosasta. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lyhyesti haiman vajaatoimintaa, sen oireita ja diagnostisointia. Lisäksi kirjallisuuskatsauksessa käsitellään haiman vajaatoiminnan perinnöllisyyttä aiemmin tehtyjen perinnöllisyystutkimusten pohjalta sekä yleisesti perinnöllisiä sairauksia ja niiden perinnöllisyysmekanismeja sekä perinnöllisten sairauksien tutkimista. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään myös oireetonta haiman vajaatoimintaa pitkäkarvaisilla collieilla. Oireettomassa haiman vajaatoiminnassa koiralla ei ole kliinisiä oireita, vaikka haiman eksokriininen osa on osittain surkastunut. Nämä subkliinistä haiman vajaatoimintaa sairastavat koirat periyttävät sairautta kuitenkin samalla tavalla kuin kliinistä haiman vajaatoimintaa sairastavat. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään oireettoman haiman vajaatoiminnan esiintyvyyttä collie-pentueissa, joissa on todettu kliinistä haiman vajaatoimintaa. Tarkoituksena on, että tuloksia voitaisiin käyttää hyväksi tulevissa perinnöllisyystutkimuksissa sekä suunniteltaessa miten haiman vajaatoiminnan vastustaminen pitäisi tulevaisuudessa toteuttaa collieiden keskuudessa. Tutkimukseen osallistui 37 kliinisesti tervettä pitkäkarvaista collieta. Koirat olivat yhteensä 12 pentueesta, jotka pystyttiin sijoittamaan neljään eri sukutauluun. Koirilta otettiin paaston jälkeinen seeruminäyte, josta tutkittiin TLI-arvo. Ensimmäisessä tutkimuksessa löytyi 5 koiraa, joilla oli alhainen seerumin TLI-arvo. Näiltä koirilta otettiin uusintanäytteet. Uusintanäytteessä kolmella koiralla oli edelleen alhainen TLI-arvo. Oireeton haiman vajaatoiminta voidaan luotettavasti diagnostisoida vähintään kahden perättäisen alhaisen seerumin TLI-arvon perusteella. Tässä tutkimuksessa löytyi siis tutkitusta aineistosta kolme koiraa (8%), joilla voitiin todeta subkliininen haiman vajaatoiminta.
-
(2024)Suomen elintarviketurvallisuustarkastustulosten julkaisemiseen vuonna 2013 lanseeratun Oiva-järjestelmän toimintaperiaatteena on muiden vastaavien julkaisujärjestelmien lailla saattaa elintarvikealan toimijoiden hygieniatasot kuluttajien tietoisuuteen helposti ymmärrettävien ja käytännöllisten arvosanojen muodossa. Kuluttajien huomioidessa arvosanat asiointipäätöksissään muodostuu toimijoille paineita parantaa arvosanojaan ja siten myös toimipaikan hygieniatasoa. Arvosanojen julkaisu johtaa siten yleisesti parantuneisiin hygieniatasoihin ja vähentää elintarvikealan toimipaikoista lähtöisin olevien ruokamyrkytystapausten määrää. Arvosanat sisältävän Oiva-raportin esilläpito kuluttajien nähtävillä on järjestelmän toimimisen kannalta olennaista, mutta raporttien esilläpitoa elintarvikealan toimipaikoissa ei ole Suomessa aiemmin tieteellisesti tutkittu. Maailmalla tutkimusta vastaavien julkaisujen esilläpidosta on tehty lähinnä Isossa-Britanniassa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka yleistä Oiva-raporttien esilläpito pääkaupunkiseudun elintarvikehuoneistoissa on, ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Hypoteesina oletetaan raportin sisältämän arvosanan ja toisaalta sen muutoksen vaikuttavan esilläpitoon siten, että parempia arvosanoja saaneilla toimijoilla esilläpito on yleisempää kuin huonompia saaneilla; ja toisaalta arvosanan parantuessa edellisestä raportin esilläpito on yleisempää kuin arvosanan huonontuessa. Tutkimus toteutettiin tarkastamalla Oiva-raporttien esilläpito 196 toimipaikassa pääkaupunkiseudulla. Aineistoon valittiin sellaisia elintarvikealan toimijoita, joiden toimipaikkaan kuluttajilla on vapaa pääsy. Oiva-raporttien esilläpito tarkistettiin, ja tarvittaessa raporttia kysyttiin toimipaikan henkilökunnalta. Esilläpidon eroja tarkasteltiin suhteessa toimipaikan arvosanaan, arvosanan muutokseen edelliseen verrattuna, toimipaikan sijaintiin ja tyyppiin sekä elintarviketurvallisuustarkastuksen ja tutkimukseen liittyvän tarkastuskäynnin väliseen aikaan. Tutkimuksessa havaittiin esilläpidon erojen olevan merkitseviä sekä arvosanojen että niiden muutoksien suhteen, mikä vastaa hypoteesia. Toimipaikan sijainnin, tyypin ja elintarviketurvallisuustarkastuksesta tutkimuskäyntiin kuluneen ajan kohdalla merkitsevää eroa ei havaittu. Raporttien esilläpito havaittiin merkittävästi alhaisemmaksi kuin niissä Ison-Britannian maissa, joissa esilläpito on pakollista. Koska julkaisujärjestelmien toimintaperiaate nojaa vahvasti tietojen julkaisemiseen kuluttajille, on Oiva-raporttien esilläpidon puutteellisuus huolestuttavaa koko järjestelmän toimimisen kannalta. Tutkimus viittaa Oiva-raporttien esilläpidon valvonnan tehostamisen tarpeeseen erityisesti huonomman arvosanan (C tai D) tai aiempaa huonomman arvosanan saaneissa toimipaikoissa. Tutkimuksen aineisto oli hyvin vahvasti Helsinkiin painottunutta, joten edustavuuden kannalta laajempia lisätutkimuksia Oiva-raporttien esilläpidosta kaivattaisiin myös muualta Suomesta. Mahdollisen tehostetun valvonnan hyödyllisyyttä voitaisiin seurata esimerkiksi vuosittain toteutettavalla seurantatutkimuksella, jollaista on Isossa-Britanniassa toteutettu vuodesta 2011 lähtien.
-
(2023)Kutisevat ihosairaudet koskettavat merkittävän suurta osaa maailman koirapopulaatiosta; noin joka kymmenennen koiran arvioidaan sairastavan pelkästään atooppista dermatiittia, eli atooppista ihottumaa. Oklasitinibi (kauppanimi Apoquel ©, Zoetis Belgium) on ensisijaisesti koirien atooppisen dermatiitin hoitoon tarkoitettu tehokas ja turvallinen lääkeaine, jonka käyttömahdollisuuksia on lähiaikoina tutkittu myös muiden harvinaisempien ihosairauksien hoidossa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa pyritään luomaan kokonaiskuva oklasitinibista lääkeaineena, sen käyttöominaisuuksista koiran atooppisen dermatiitin hoidossa, sekä käyttömahdollisuuksista muiden kutisevien ihosairauksien hoidossa. Atooppiseen dermatiittiin liittyvän kutinan taustalla katsotaan olevan pääasiallisesti IgE-välitteinen tyypin I yliherkkyysreaktio. Tyypin II auttaja-T-solut erittävät sytokiineja, eli välittäjäaineita, jotka aktivoivat januskinaasin (JAK) ja signaalimuunnin ja transkriptioaktivaattorin (STAT) välittämää JAK–STAT-signalointia. Tämä saa aikaan B-solujen vasta-ainetuotannon ohjautumisen allergeenispesifiseen IgE-isotyypin suuntaan sekä ääreishermoston solujen kautta aivoissa kutinaksi tulkittavan tuntemuksen ja atooppisen dermatiitin tyypilliset kliiniset oireet, kutinan ja ihon tulehduksen. Oklasitinibi on toimintamekanismiltaan januskinaasiestäjä, joka estää januskiinasien, erityisesti JAK1-proteiiniperheen toimintaa ja siten lievittää atooppisen dermatiitin kliinisiä oireita. Se on nopeavaikutteinen, tehokas ja turvallinen lääkeaine, jonka yleisiin haittavaikutuksiin kuuluu lähinnä mahasuolikanavan oireita. Oklasitinibilääkitykseen yhdistetään myös vakavampia haittavaikutuksia, kuten immunosuppressiiviseen vaikutukseen yhdistetty kasvainten ja infektioiden esiintymisen lisääntyminen. Oklasitinibilla on kuitenkin havaittu olevan merkittävää immunosuppressiivista vaikutusta vasta ohjeannosta selvästi korkeammilla, noin kymmenkertaisilla annoksilla. Viimeisen parin vuoden aikana oklasitinibin käyttömahdollisuuksia on tutkittu atooppisen dermatiitin lisäksi myös useiden muiden kutisevien ihosairauksien, kuten esimerkiksi hyperkeratoottisen monimuotoisen punavihottuman, kroonisen kutaanisen lupus erythematosuksen ja pemfigus vulgariksen hoidossa. Nämä tutkimukset ovat antaneet lupaavia tuloksia, mutta aiheesta vaaditaan vielä paljon lisätutkimusta, ennen kuin näitä tuloksia voidaan pitää luotettavina. Kun tietämys oklasitinibin turvallisuudesta lisääntyy ja varmistuu, voidaan olettaa sen käytön lisääntyvän koirien atooppisen dermatiitin hoidossa. Lisäksi tulevaisuus näyttää saadaanko oklasitinibista myös merkittävä uusi hoitokeino vielä toistaiseksi vaikeasti hoidettavissa olevien harvinaisempien ihosairauksien hoitoon.
-
(2020)Oksenteleva ja syömätön kissa on yleinen pieneläinvastaanotolla tavattava potilas. Taustalla oleva sairaustila tulisi pyrkiä diagnosoimaan ja hoitamaan. Oireilun taustasyyn selvittäminen ei ole kuitenkaan aina yksinkertaista, eikä pitkälle etenevä diagnostiikka ole kaikissa oloissa mahdollista. Vaikka diagnoosiin päästäisiin, hoito ei aina poista oireilua nopeasti ja lääkitykset voivat jopa ylläpitää oireilua, esimerkiksi ärsyttämällä ruoansulatuskanavan limakalvoa. Pitkittynyt oireilu voi johtaa vakaviin komplikaatioihin, kuten syömättömyydestä seuraavaan rasvamaksan kehittymiseen. Näiden välttämiseksi, ja kissan hyvinvoinnin parantamiseksi, oireenmukainen hoito on tärkeää sisällyttää osaksi kissan kokonaisvaltaista hoitamista. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on koota yhteen tämänhetkinen tutkimustieto yleisesti kliinisessä työssä käytettävistä oksennuksenesto-, mahansuoja- ja ruokahalua lisäävistä lääkeaineista kissalla. Työn kohderyhmänä on uransa alkuvaiheessa olevat kissoja hoitavat eläinlääkärit. Oksennusreaktio syntyy keskushermostossa oksennuskeskuksessa, joka saa viestejä oksennusta välittäviltä alueilta. Näillä alueilla sijaitsee runsaasti eri reseptoreita, joihin sitoutuessaan oksennuksenestolääkkeet estävät oksennusreaktion syntymisen. Reseptorien ja näiden välittäjäaineiden merkittävyydessä on lajikohtaisia eroja, mistä johtuen eri oksennuksenestolääkkeet eivät ole yhtä tehokkaita eri lajeilla. Suomessa kissalla yleisesti käytettäviä oksennuksenestolääkkeitä ovat maropitantti, ondansetroni ja metoklopramidi. Maropitantti ja ondansetroni ovat tehokkaita lääkeaineita kissan oksennuksenestossa, toisin kuin metoklopramidi. Kissalla näistä eniten on tutkittu maropitanttia, mutta tutkimuksia on vielä vähän. Tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella ei tiedetä, onko näillä lääkeaineilla vaikutusta ainoastaan oksennusreaktion syntymiseen, vai helpottavatko ne myös pahoinvoinnin kokemusta. Mahansuojalääkkeitä käytetään kissalla yleisesti kliinisessä työssä, vaikka mahahaavan esiintyvyydestä kissalla ei ole tutkimustietoa. Myös mahansuojalääkkeistä löytyy vain vähän tutkimustietoa kissalla. Omepratsoli (protonipumppuinhi-biittori) ja famotidiini (H2-reseptorin antagonisti) nostavat tehokkaasti kissan mahalaukun pH:ta, ja näistä omepratsoli on merkitsevästi tehokkaampi kuin famotidiini. Sen sijaan muiden mahansuojalääkkeiden tutkimus on niukkaa. Mahansuojalääkkeiden käyttöä tulee harkita tapauskohtaisesti ja välttää turhaa käyttöä mahdollisten haittavaikutusten takia. Ruokahalua stimuloivat lääkeaineet ovat tukena monen syömättömän kissan hoidossa. Eniten tutkimustietoa tässä käyttötarkoituksessa löytyy mirtatsapiinista, joka lisää tehokkaasti kissan ruokahalua. Sitä on tutkittu stressiperäisen syömättömyyden hoidossa ja kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla kissoilla. Akuutisti sairaalla kissalla tehtyjä ruokahalututkimuksia ei kuitenkaan ole. Lisäksi kliinisessä työssä on kokemusperäisesti käytetty ruokahalun stimulaatiossa syproheptadiinia ja bentsodiatsepiineja. Näiden tehosta ruokahalun stimulaatiossa ei ole tutkimustietoa
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)Oksidatiivinen stressi on tila, jossa elimistön vapaiden radikaalien ja antioksidanttien suhde on epätasapainossa. Tämä voi johtua joko vapaiden radikaalien ylimäärästä tai antioksidanttien puutteesta. Vapailla radikaaleilla tarkoitetaan aineenvaihdunnassa muodostuvia hapen ja typen lajeja, jotka ovat herkästi uudelleen reagoivia. Antioksidantit ovat aineita, jotka viivyttävät, estävät tai poistavat vapaiden radikaalien aiheuttamia vaurioita. Eläinlääketieteessä tiedetään melko vähän oksidatiivisen stressin vaikutuksesta eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää mitä antioksidantit ovat, ja mitkä ovat niiden vaikutusmekanismit. Työssä koottiin yhteen kotieläinten ravitsemuksessa eniten tutkittujen antioksidanttien terveys- ja laatuvaikutuksia. Lisäksi työssä selvitettiin antioksidanttien ja oksidatiivisen stressin tutkimusmenetelmiä lypsylehmillä ja lihasioilla. Tavoitteena oli arvioida uusimmissa antioksidanttitutkimuksissa käytettyjen merkkiaineiden, määritysmenetelmien ja koeasetelmien soveltuvuutta tuotantoeläimille. Oksidatiiviset vauriot kohdistuvat solussa rasvoihin, valkuaisaineisiin tai nukleiinihappoihin. Endogeenisiä antioksidantteja ovat katalaasi, superoksididismutaasi, sekä glutationi- ja tioreduksinjärjestelmään kuuluvat entsyymit. Ravinnosta saataviin antioksidantteihin kuuluvat E- ja C-vitamiini, A-vitamiinin esiasteena tunnettu β-karoteeni, sekä hivenaineet seleeni, kupari ja sinkki. E-vitamiini ja karotenoidit ovat rasvaliukoisia aineita, jotka suojaavat rasvojen hapettumiselta. C-vitamiini ja glutationi ovat vesiliukoisia aineita, jotka voivat suojata rasvojen, valkuaisaineiden ja nukleiinihappojen hapettumiselta. Antioksidantit toimivat yhteistyössä. Hivenaineet toimivat solunsisäisten antioksidanttisten entsyymien, kuten superoksidismutaasin ja glutationiperoksidaasin osana. Antioksidanttit toimivat yhteistyössä. E-vitamiinilla ja seleenillä on vaikutusta lypsylehmällä poikimisen tienoilla esiintyvien sairauksien, kuten utaretulehduksen, jälkeisten jäämisen ja kohtutulehdusten esiintyvyyteen. Antioksidantteja on tutkittu myös hedelmällisyyteen liittyvien fysiologisten toimintojen yhteydessä. Antioksidanteilla on vaikutuksia lihanlaatuun märehtijöillä ja sioilla. E-vitamiini- ja seleeninlisä vaikuttaa rasvojen härskiintymiseen, lihan väriin, vedensidontakykyyn, rasvahappokoostumukseen ja antioksidanttipitoisuuteen. Karotenoideilla on vaikutusta rasvakudoksen väriin. Antioksidanteilla on vaikutusta myös maidon rasvapitoisuuteen, rasvahappokoostumukseen ja maidon sisältämien antioksidanttien määrään. Antioksidanttien toimintaa voidaan määrittää mittaamalla suorasti tai epäsuorasti antioksidanttien määrää tai antioksidanttien puutteesta syntyneitä oksidatiivisia vaurioita. Antioksidanttien määrää voidaan mitata joko arvioimalla antioksidanttien kokonaiskapasiteettia tai mittaamalla yksittäisten antioksidanttien määrää nestekromatokrafialla. Nukleiinihappoihin kohdistuvia vaurioita voidaan mitata COMET-analyysillä. Aminohappojen hapettumista voidaan mitata arvioimalla kolorimetrillä karbonyyliryhmien määrää. Rasvojen hapettumista voidaan määrittää mittaamalla malondialdehydin tai isoprostaanien määrää. Tuotantoeläimiltä verestä ja lihaksesta määritettyjä merkkiaineita ovat esimerkiksi malondialdehydi, glutationi ja muut yksittäiset antioksidantit. Lypsylehmillä oksidatiivisen stressin ja antioksidanttien tutkimisessa eri merkkiaineiden ja määritysmenetelmien käyttö on vielä vakiintumatonta. Lihasioilla tehdyissä lihanlaatukokeissa tiobarbituraattihappoon perustuva malondialdehydin määritys on eniten käytetty menetelmä rasvojen hapettumisen mittaamiseen. Antioksidanttien tutkimusmenetelmäksi sopivat kliiniset koe-eläinkokeet, joissa koeasetelmana käytetään faktorikoetta.
-
(2023)Raakaöljyn ja sen jalosteiden käyttöön energianlähteenä liittyy useita ympäristöongelmia. Näistä yhtenä ovat öljyonnettomuudet, jotka voivat pahimmillaan johtaa vakavaan ympäristökatastrofiin. Myös pienempiä öljypäästöjä tapahtuu jatkuvasti joko vahingossa tai tahallaan aiheutettuina. Meriekosysteemeissä elävät linnut ovat usein öljyvuotojen ensisijaisia uhreja. Niiden höyhenpeite menettää öljyyn tahriutuessaan tärkeät lentämisen, eristämisen ja vedessä kellumisen mahdollistavat ominaisuutensa. Tämän seurauksena öljyyntyneet linnut kylmettyvät ja voivat hukkua. Erityisesti syvältä vedestä ravintonsa sukeltavat lajit ovat herkkiä öljyn vaikutuksille ja niitä uhkaa hyvin nopeasti nälkiintyminen. Myös öljyn myrkylliset yhdisteet aiheuttavat moninaisia haittoja, jotka johtavat lintujen kuolemaan tai heikentävät niiden lisääntymistä. Yksilöille koituvan kärsimyksen lisäksi öljyvahingolla voi olla myös merkittäviä populaatiotason vaikutuksia erityisesti uhanalaisille lintulajeille, joita Suomessakin tavataan useita. Itämeri on luokiteltu erityisen herkäksi merialueeksi, joka on altis erilaisille merenkulun aiheuttamille vahingoille. Matala rannikko ja rikkonainen saaristo yhdistettynä erityisesti talven haastaviin olosuhteisiin lisäävät öljyonnettomuuden riskiä. Toisaalta samat tekijät luovat haasteita öljyntorjuntatyöhön. Suomen aluevesillä suurilta öljyvuodoilta on kuitenkin vältytty useiden vuosikymmenten ajan, vaikka samalla öljynkuljetus on jatkuvasti lisääntynyt. Sota ja sen myötä Euroopan Unionin Venäjälle asettamat talouspakotteet muuttavat nyt Itämeren öljyliikennettä merkittävästi. Venäjän arvaamattomuus luo uhkakuvia, joissa myöskään tahallaan aiheutettu öljyonnettomuus ei ole täysin mahdoton. Kohonneen ympäristökatastrofin riskin vuoksi tämän kirjallisuuskatsauksen aihe on tällä hetkellä erityisen ajankohtainen. Suomessa tehtyjen riskinarviointien ja varautumissuunnitelmien merkitys korostuu, ja myös öljyntorjuntavalmiuteen tulisi panostaa aiempaakin enemmän. Tämä katsaus tarjoaa suomenkielisen koosteen öljyvuotoihin, Itämeren erityispiirteisiin sekä Suomen aluevesien lintulajistoon liittyen. Työ sisältää hyödyllistä ja helposti saatavilla olevaa tietoa sekä eläinlääkäreille että muille asiantuntijoille, joiden työpanosta tarvitaan mahdollisen öljyonnettomuuden aikana.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2011)Nivelrikko on koirilla yleinen sairaus. Sen hoitoon yleisesti käytettävien tulehduskipulääkkeiden rinnalle etsitään hoitomuotoja tulehduskipulääkkeiden pitkäaikaiskäytöstä johtuvien haittavaikutusten takia. Tutkimuksemme tavoite oli selvittää omega-3-rasvahappojen käytön hyötyä nivelrikkoisten koirien hoidossa. Tutkimuksen alkuhetkellä tutkimusta vastaavasta aiheesta koirilla ei ollut tehty. Ihmisillä reumatoidin artriitin hoidossa omega-3-rasvahapoilla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia, joten siihen viitaten myös nivelrikkoisilla koirilla saattaisi olla hyötyä omega-3-rasvahappojen käytöstä. Omega-3-rasvahapoilla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia useisiin tulehduksellisiin sairauksiin. Tutkimushypoteesimme oli, että kalaöljyä syövän ryhmän kohtisuora maksimaalinen voima askelvoimalevyllä kasvaisi ja ryhmän arvioitu kivuliaisuus laskisi tutkimuksen aikana. Tutkimamme tuote oli omega-3-rasvahapporavintolisä (Doils® Nivelet, Nutraceuticoils, Belgia). Tutkimus oli satunnaistettu, kaksoissokkoutettu ja kontrolloitu kliininen tutkimus. Tutkimukseen haettiin koiria ilmoitusten perusteella. Alkukyselyn ja seulontakäynnin perusteella tutkimuksen aloitti 77 koiraa. Seulontakäynnillä koirille tehtiin kliininen yleistutkimus, ortopedinen tutkimus, suppea neurologinen tutkimus, röntgenkuvaus, askelvoimalevymittaus sekä verinäytteenotto. Koirat kävivät varsinaisen tutkimuksen aikana kahdella lähikäynnillä. Molemmilla kerroilla koirille suoritettiin röntgenkuvausta lukuun ottamatta samat toimenpiteet kuin seulontakäynnillä. Tutkimuksen aikana omistajat täyttivät kyselykaavakkeita yhteensä seitsemän kertaa. Tutkimuksessa arvioitiin nivelrikkoisten koirien kipua sekä omistajan että eläinlääkärin arvioiden avulla sekä askelvoimalevyn avulla. Arviointimenetelmistä saatuja tuloksia olivat omistajan täyttämästä kyselykaavakkeesta kipuindeksin kyselyn tulokset, liikkumisvaikeuksista kertova VAS, elämänlaadusta kertova VAS, varakipulääkkeiden käyttö, vertailevat kysymykset, omistajan arvio valmisteen tehosta ja koiran ryhmästä, eläinlääkärin arvio sekä askelvoimalevyltä saadut kaksi muuttujaa (kohtisuora maksimaalinen voima ja impulssi). Tutkimustuloksissa havaittiin omega-3-rasvahappojen käytössä nivelrikkoisten koirien hoidossa pieni hyöty. Kalaöljyryhmän ja lumeryhmän välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa. Ryhmien sisällä havaittiin muutamia tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Kipuindeksin muutos paremmaksi kalaöljyryhmässä tutkimuksen aikana oli vahvasti tilastollisesti merkitsevä muutos (p=0,002). Myös askelvoimalevyn kohtisuoran maksimaalisen voiman parantuminen oli vahvasti tilastollisesti merkitsevä muutos kalaöljyä syöneessä ryhmässä(p=0,001). Myös lumeryhmässä oli kipuindeksissä ja askelvoimalevyn kohtisuorassa maksimaalisessa voimassa havaittavissa tilastollisesti merkitsevä trendi (p=0,07 & p=0,059), mutta p-arvot eivät yltäneet tilastolliseen merkitsevyyteen. Suuremmalla otoskoolla näissä muuttujissa olisi voitu havaita joko tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä tai sitten olisimme voineet osoittaa molemmissa ryhmissä tapahtuneen positiivisia eli parantavia muutoksia. Tutkimuksessa ei havaittu sivuvaikutuksia kalaöljyryhmässä. Tutkimustulokset todistivat tutkimushypoteesimme heikosti todeksi. Omega-3-rasvahappoja voisi siis hyvin käyttää koirilla, joille ei sovi kipulääkkeet.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2015)Koirien raakaruokinnalla tarkoitetaan yleisimmin ruokavaliota, joka koostuu kypsentämättömästä lihasta, sisäelimistä, luista, kasviksista ja lisäravinteista. Koirien raakaruokinta on viimeisten 20 vuoden aikana kasvattanut suosiotaan koiranomistajien keskuudessa. Raakaruokinnan positiivisista terveysvaikutuksista on esitetty väitteitä sen lanseeraamisesta asti. Toistaiseksi väitteiden todenperäisyyttä ei kuitenkaan ole juuri tieteellisesti tutkittu. Tässä lisensiaatin tutkielmassa tarkastellaan ensin kirjallisuuskatsauksen muodossa raakaruokinnan perusteita, ruokavalion valintaan vaikuttavia taustatekijöitä, teollisten ruokavalioiden huonoksi koettuja puolia, raakaruokinnan hyväksi koettuja puolia, raakaruokinnan elintarvikehygienisiä ja ravintoaineiden epätasapainoon liittyviä riskejä, sen mahdollisia terveysetuja sekä siitä annettuja suosituksia. Työn kokeellisen osuuden tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia suomalaisilla koiranomistajilla on raakaruokinnasta ja sen terveysvaikutuksista. Hypoteesinamme tutkimuksessa oli, että erityisesti ruoka-aineallergioista kärsivien koirien omistajat olisivat saattaneet kokea raakaruokintaan siirtymisestä olleen hyötyä. Tutkimusaineisto koottiin Oy Mush Ltd:n Internet-sivustolla julkaistuun kyselyyn jätetyistä, 714 sensuroimattomasta vastauksesta, joista 551 otettiin mukaan lopulliseen vertailuun. Vastaukset analysoitiin ja kaikki niissä mainitut kokemukset raakaruokinnan toteuttamisesta ja vaikutuksista kirjattiin Excel-taulukkoon. Kerätty tieto käsiteltiin IBM SPSS Statistics 22 –tilasto-ohjelman deskriptiivisiä toimintoja hyödyntäen. Yhteensä 205 omistajaa (37,2 % kaikista vastaajista) kertoi vastauksessaan koiransa kärsineen iho- ja korvavaivoista, 145 (26,3 %) ruuansulatuskanavan vaivoista, 38 (6,9 %) silmävaivoista ja 15 (2,7 %) munuais- ja virtsatievaivoista. Lisäksi yksittäiset vastaajat listasivat lukuisia muitakin sairauksia, joihin toivoivat tai kokivat raakaruokinnasta olevan apua. Iho- ja korvavaivaisten koirien omistajista 79,6 % (n=152) raportoi koiransa parantuneen täysin ja 18,8 % (n=36) huomattavasti raakaruokintaan siirtymisen myötä. Ruuansulatuskanavan vaivoista kärsineillä koirilla vastaavat prosentit olivat 92,0 % (n=127) ja 6,5 % (n=9). Myös muiden sairausryhmien osalta raportoitiin hyviä tuloksia, mutta niissä otoskoot olivat merkittävästi pienempiä. Muita vastauksissa yleisesti raportoituja raakaruokinnan etuja olivat parempi maistuvuus (40,1 %, n=221), koiran ulosteiden määrän ja hajun vähentyminen (21,6 %, n=119), hyvä yleinen terveydentila (17,6 %, n=97), parantunut vireys- ja energiataso (14,7 %, n=81), alipainoisen koiran massan lisääntyminen (11,3 %, n=62) ja ylipainoisen koiran laihtuminen (3,3 %, n=18). Tulostemme perusteella suurin osa raakaruokintaan siirtyneistä omistajista on ruokavalioon tyytyväisiä. Hypoteesimme mukaisesti erityisesti iho- ja ruuansulatuskanavan vaivoista kärsineet koirat olivat omistajien mukaan hyötyneet raakaruokavaliosta. Aineistomme perustuu kuitenkin omistajien kertomuksiin, eikä raportoituja muutoksia voitu varmistaa kliinisin tutkimuksin. Niinpä kontrolloitu, puolueeton, raakaruokinnan pitkäaikaisvaikutuksia mittaava kliininen koe tai kohorttitutkimus olisi ehdottomasti tarpeen raakaruokinnan todellisten etujen ja haittojen sekä pitkäaikaisvaikutusten objektiiviseksi arvioimiseksi.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2008)Lypsylehmien sorkkaongelmat ovat nousseen viimevuosina esille, kun on huomattu miten yleisiä ne ovat ja miten paljon ne vaikuttavat lehmän hyvinvointiin ja tuotokseen. Ontuminen ja jalkaviat ovat yksi merkittävimmistä lehmän poiston syistä koko maidontuotantokauden ajan suomalaisissa lypsykarjoissa. Lypsykarjan sorkkaterveyteen liittyviä tutkimuksia on toteutettu paljon viimevuosina, mutta suomalaisia tutkimuksia aiheesta on vielä verrattaen vähän. Sorkkasairaudet jaetaan tartunnallisiin ja ei-tartunnallisiin sairauksiin. Ontumista aiheuttavia tartunnallisia sairauksia ovat ajotulehdus sekä sorkka-alueen ihotulehdus ja ei-tartunnallisia sairauksia ovat anturahaavauma, valkoviivan repeämä ja äkillinen kliininen sorkkakuume. Suomessa selvästi yleisimmät sorkkaongelmat ovat sorkkakuume ja siihen liittyvät sairaudet, kuten anturahaavauma, valkoviivan repeämä sekä tartunnallisista sairauksista ajotulehdus. Sorkka-alueen ihotulehdus on erittäin yleinen Keski-Euroopassa, mutta ei Pohjoismaissa. Sorkkaongelmat ovat karjakohtaisia ja olosuhteilla on keskeinen vaikutus sorkkasairauksien syntyyn. Tutkimuksia ympäristön vaikutuksesta ontumisen esiintymiseen on tehty paljon. Sorkkaongelmia edistäviä olosuhteisiin liittyviä seikkoja ovat esimerkiksi kuiva ja puhdas ympäristö, pehmeä kävely- ja makuualusta, säännöllinen sorkkahoito ja laidunnus. Perimällä ei ole suurta merkitystä sorkkasairauksien esiintymiseen. Yksilötasolla todennäköisyys ontumiselle on suurin ensimmäistä kertaa poikivilla hiehoilla ja vanhoilla lehmillä. Sorkkaongelmat seuraavat helposti seuraavalle lypsykaudelle. Holstein-friisiläiset ovat herkempiä sairastumaan sorkkasairauksiin kuin ayrshiret. Sorkkasairaudet ilmenevät todennäköisimmin takajalkojen ulkosorkissa ja ihotulehdukset takajaloissa sorkkien yläpuolella, kannassa tai sorkkien välissä. Sorkkasairaudet ajoittuvat poikimisen yhteyteen ja sen jälkeiseen korkean maidontuotannon vaiheeseen. Sisäruokintakaudella ilmenee enemmän ontumisia, kun laidunkaudella ja pihatoissa ilmenee enemmän sorkkaongelmia kuin parsinavetoissa. Ontuminen vähentää maitotuotosta, hidastaa tiinehtymistä ja pidentää poikimaväliä. Sorkkasairauksista on ristiriitaisia tutkimustuloksia ja eripuolilla maailmaa sairauksien merkitys ja jopa taudinkuva on erilainen, johtuen vaihtelevista olosuhteista. Eurooppalaisia ja Yhdysvaltalaisia tutkimuksia ei voi suoraan rinnastaa Suomen tilanteeseen, kun taas Pohjoismaisia tutkimuksia voi. Keski-Euroopan olosuhteet ovat erilaiset verrattuna Suomen ja Pohjoismaiden olosuhteisiin. Esimerkiksi Pohjoismaissa tartunnalliset sorkkasairaudet eivät ole niin merkittävässä asemassa, kuin muualla maailmassa. Kirjallisuuskatsauksesta saa hyvän yleiskuvan sorkkasairauksien merkityksestä yksittäisiin lehmiin ja kokonaisiin karjoihin sekä eri tautien merkittävyydestä Euroopassa ja Suomessa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2010)
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1993)Tutkimuksessa on kartoitettu vuosina 1980 - 1990 Opaskoirakoululla syntyneillä labradorinnoutajilla esiintyneitä perinnöllisiä sairauksia ja verrattu ko. koiria Ruotsin labradorinnoutajapopulaatioon. Opaskoirakoululla syntyneistä labradorinnoutajista on lisäksi laskettu syntyneiden koirien määrät kunakin vuonna ja tutkittujen korien osuudet rekisteröidyistä Labradorinnoutajilta tutkitaan silmäsairauksista perinnöllistä harmaakaihia, progressiivista retinaaliatrofiaa ja retinualidysplasiaa. Perinnöllisistä nivelsairauksista tutkitaan kyynärnivelen osteokondroosia ja lonkkaniveldysplasiaa Opaskoirista on laskettu soveltuneiden ja soveltumattomien koirien osuuksia ja soveltumattomuuden syitä. Jalostustavoitteissa pyritään sekä luonteensa, että terveytensä ja fyysisen rakenteensa puolesta opaskoirana mahdollisimman ideaaliseen labradorinnoutajan, jonka eräs tärkeä ominaisuus on myös mahdollisimman pitkä käyttöikä, johon suurimpana tekijänä vaikuttaa koiran terveys. Kirjallisuuskatsauksessa on painotus kunkin sairauden jalostuksellisella merkityksellä perinnöllisyyden osalta olen pyrkinyt etsimään uusimmat tiedot ja käsitykset eri sairauksien osalta
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)Opioidit eli euforisoivat analgeetit ovat aineita, jotka sitoutuvat elimistön opioidireseptoreihin. Tällaisia ovat elimistön itse tuottamat endogeeniset opioidipeptidit sekä eksogeeniset (elimistön ulkopuolelta peräisin olevat) opioidit, joihin tässä katsauksessa tutustutaan. Opioideja on käytetty eläinten kipulääkityksessä jo vuosikymmenten ajan ja ne ovat edelleen peruspilari kohtalaisen tai vakavan kivun hoidossa eläinlääketieteessä. Käytettävien aineiden määrä on kasvanut jatkuvasti, samoin niiden käyttötavat ja – kohteet. Uutta, nimenomaan eläimiä koskevaa tutkimustietoa julkaistaan vähän väliä. Valitettavasti suomenkielistä tietoa opioidien käytöstä eläimillä on ollut tarjolla niukasti. Tämä on selkeä epäkohta, sillä tehokkaan kipulääkityksen tarve eläimillä on jatkuvasti kasvanut. Lisäksi suuri osa opioideista on ihmisille tarkoitettuja valmisteita, jolloin ohjeet niiden käyttöön on etsittävä muualta kuin valmisteyhteenvedosta. Seurauksena voi olla riittämätön tai virheellinen kipulääkkeiden käyttö. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tarjota ajantasaista tietoa koirien kivunlievitykseen käytettävistä opioideista. Eksogeenisten opioidien vaikutus perustuu siihen, että ne matkivat elimistön tuottamia endogeenisia opioidipeptidejä ja sitoutuvat elimistön opioidireseptoreihin tuottaen näin laajan vaikutusten kirjon, joka ulottuu yskän ja ripulin estosta kivunlievitykseen. Potenteimpia opioideja ovat puhtaat µ-agonistit, joihin kuuluu muun muassa morfiini. Ne ovat koiralla ensisijainen vaihtoehto kohtalaisen tai vakavan kivun hoidossa. Analgeettisen vaikutuksen lisäksi näillä on runsaasti sivuvaikutuksia, joista osa voi olla toivottuja (esim. sedaatio), osa taas hyvinkin haitallisia (mm. hengityslama). Osittaisagonistit ja agonisti-antagonistit eivät lievitä kipua yhtä tehokkaasti mutta myös niiden sivuvaikutukset ovat vähäisemmät. Antagonisteilla on mahdollista kumota edellä mainittujen opioidien vaikutusta joko kokonaan tai osittain. Tulehduskipulääkkeet ovat eläimillä eniten käytettyjä analgeetteja, mutta joissakin tapauksissa opioidit ovat selkeästi parempi vaihtoehto. Tällaisia tilanteita ovat vakavan, usein akuutin kirurgisen tai traumaperäisen kivun hoidon lisäksi esimerkiksi kaikki verenkierron vajaatoimintaa tai veren hyytymisen häiriöitä aiheuttavat tilat sekä akuutti tai krooninen munuaisten tai maksan vajaatoiminta. Myös tiineillä ja imettävillä koirilla opioideja pidetään turvallisimpana vaihtoehtona kipulääkitykseksi. Opioidien käyttöä, luovutusta ja määräämistä sekä niistä pidettävää kirjanpitoa on Suomessa säädelty tiukasti lainsäädännöllä. Lähes kaikki tässä katsauksessa käsitellyt opioidit (lukuun ottamatta antagonisteja) luetaan joko huumausaineiksi tai pääasiassa keskushermostoon vaikuttaviksi lääkkeiksi, jolloin niiden väärinkäytön mahdollisuus on otettava huomioon.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2004)Jotta oriin sperman pakastusmenetelmiä kyettäisiin kehittämään, tarvitaan luotettavia menetelmiä sperman laadun arviointiin. Monenlaisia menetelmiä on olemassa, mutta vain harvoissa tutkimuksissa on tutkittu niiden ja hedelmällisyyden korrelaatiota. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia pakastespermaa useilla taloudellisesti käyttökelpoisilla ja käytännöllisillä laboratoriokokeilla ja tutkia tulosten korreloivuutta tammojen varsomisprosenttien kanssa. Pakastespermalle tehtyjä kokeita ja varsomisprosentteja verrattiin kandessa koesarjassa. Ensimmäisessä tutkittiin 27 oriin ja toisessa 23 oriin sperma. Molempien kokeiden oriilla oli ollut keskimäärin 37 tammaa (vaihteluväli 7-121). Siittiöiden morfologia tutkittiin ja bakteeriviljely tehtiin kerran kunkin oriin spermasta. Ensimmäisessä koesarjassa tutkittiin sperman konsentraatio, progressiivinen motiliteetti valomikroskoopilla heti sulatuksen ja 1, 2, 3, ja 4 tunnin inkubaation jälkeen, motiliteetin ominaisuudet automaattisella sperma-analysaattorilla, plasmamembraani-integriteetti valomikroskoopilla käyttäen CFDA/P! –värjäystä (karboksifluoreskeiini-indiasetaatti/propidiumjodidi), plasmamembraani-integriteetti fluorometrillä käyttäen PI-värjäystä ja tehtiin resatsuriinireduktiotesti. Toisessa koesarjassa samat kokeet kuin koesarja 1:ssä ja lisäksi hypo-osmotic swelling test (HOS) valomikroskoopilla ja fluorometrillä tehtiin heti sulatuksen jälkeen sekä kolmen tunnin inkubaation jälkeen. Ensimmäisessä koesarjassa kaikkien oriitten progressiivinen motiliteetti 2 ja 4 tunnin inkubaation jälkeen korreloi varsomisprosentin kanssa (p<0,05); oreilla joilla oli ollut >20 tammaa siemennysannos korreloi negatiivisesti (p<0,05) ja resatsuriinireduktiotesti positiivisesti (p=0.052) varsomisprosentin kanssa. Toisessa koesarjassa kaikilla oriilla hypo-osmoottinen turvotustesti (HOS) heti sulatuksen jälkeen korreloi negatiivisesti varsomisprosentin kanssa, mutta oriilla, joilla oli ollut >20 tammaa korreloi HOST positiivisesti (mikroskoopilla p = 0,051 ja fluorometrillä p = 0,054). Yhdenkään testin ei havaittu antavan toistuvasti luotettavaa tai tarkkaa tietoa sperman hedelmöittämiskyvystä, koska koesarjoissa saatiin erilaisia tuloksia, vaikka oriit olivat osittain samoja.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2002)On osoitettu, että seminaaliplasma heikentää siittiöiden motiliteettia säilytyksen aikana. Seminaaliplasman osuuden pienentämiseksi sperma yleensä laimennetaan niin, että siittiötiheydeksi saadaan 25-50 milj/ml. Oriin ejakulaatti koostuu useasta fraktiosta. Seminaaliplasmaosuudet poikkeavat toisistaan koostumukseltaan, koska lisäsukurauhasten eritteet jakaantuvat eri fraktioihin. Vaikuttaa siltä, että ensimmäiset siittiörikkaat fraktiot kestävät säilytystä paremmin kuin kokonaisejakulaatti. Tässä työssä oli tarkoitus selvittää seminaaliplasman eri fraktioiden vaikutuksia siittiöiden säilytyskestävyyteen jäähdytettynä. Spermaa kerättiin kahden viikon aikana neljältä oriilta. Tietokoneohjatun fantomin avulla spermaa kerättiin fraktioittain. Osa spermasta laimennettiin tiheyteen 25-50 milj/ml, ja osa sentrifugoitiin seminaaliplasman poistamiseksi. Vuorokauden säilytyksen (5 astetta) jälkeen siittiöiden motiliteetti määritettiin motiliteettianalysaattorilla. Elävyys tutkittiin CFDA/PI-värjäyksen avulla. Orikohtainen vaihtelu siittiöiden säilytyskestävyydessä oli huomattava. Pre-sperm-osuudella näyttäisi olevan haitallisia vaikutuksia siittiöihin, ja siittiörikkaissa fraktioissa siittiöillä motiliteetti ja elävyys säilyivät parhaiten. Viimeisissä, ns poor-sperm fraktioissa, siittiötiheys oli alhainen ja motiliteetti ja elävyys heikentyneet. Sentrifugaatio heikensi motiliteettia mutta ei elävyyttä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2011)Siirto- ja pakastesiemennysten lisääntyessä tammojen hedelmällisyystulosten parantuminen on hevoskasvatuksen taloudellisuuden kannalta merkittävää. Oriitten spermoissa on eroja sekä siirto- että pakastekestävyydessä. Pelkällä orivalinnalla ei voida kuitenkaan vaikuttaa hedelmällisyystuloksiin, sillä yleensä valinta painottuu suorituskykyyn. Siittiöiden lisäksi seminaaliplasmalla on havaittu vaikutuksia siirto- ja pakastuskestävyyteen. Seminaaliplasma koostuu useista erilaisista biologisista komponenteista, joista matriksimetalloproteinaasit (MMP) ovat yksi. Ne ovat proteiiniperhe, johon kuluu useita jäseniä. MMP:t kykenevät hajottamaan muun muassa solun ulkoisia tukirakenteita sekä tyvikalvoa erilaisissa fysiologisissa ja patologisissa tiloissa. Matriksimetalloproteinaaseja on löydetty useista kudoksista ja myös seminaaliplasmasta. Työn tutkimusosuudessa haluttiin selvittää MMP-pitoisuuksia, niiden vaihteluita oriitten välillä ja mahdollisia vaikutuksia hedelmällisyystuloksiin. Seminaaliplasmanäytteitä tutkittiin yhteensä 43 oriista. Näytteet oli kerätty astutuskaudella 2006 erirotuisilta ja -ikäisiltä hevosilta sekä kahdelta ponilta. Keräysvaiheessa näytteet jaoteltiin 1-4 eri fraktioon. Jokaisesta näytteestä tutkittiin MMP:t zymografian avulla. Seminaaliplasmanäytteiden lisäksi oriilta kerättiin hedelmällisyystietoja siittoloista sekä Suomen raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestöltä (Suomen Hippos ry). Kaikki tulokset taulukoitiin ja laskettiin aktiiviselle (akt-MMP-2) ja pro-MMP-2:lle sekä kokonais-MMP-9:lle (tot-MMP-9) siittiörikkaassa (SR) ja siittiököyhässä fraktiossa (SK) sekä kokonaisejakulaatissa (KE): keskiarvot, keskihajonnat, mediaanit sekä maksimi- ja minimiarvot. Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimet laskettiin tammojen ensimmäiseen kiimaan tiinehtymisen ja eri MMP-pitoisuuksien välille SR:ssa ja KE:ssa. Oriilla oli havaittavia pitoisuuksia pro- ja akt-MMP-2:ta sekä tot-MMP-9:ää. MMP-pitoisuudet olivat suurimmat SR:ssa. Suurimpia olivat pro-MMP-2:n pitoisuudet ja orikohtaiset erot olivat siinä pieniä. Saadut tulokset vastasivat odotuksia, sillä miesten seminaaliplasmatutkimusten tulokset ovat samansuuntaisia. Eri MMP-pitoisuuksilla ei havaittu korrelaatiota tammojen tiinehtymiseen kanssa. Aineiston pienen koon takia sattumalla voi olla suuri vaikutus tuloksiin. Myös keräysvuodenaika ja yksilön ejakulaation koostumusvaihtelut saattavat vaikuttaa seminaaliplasman MMP-pitoisuuksiin, sillä sen useissa ominaisuuksissa tapahtuu muutoksia näiden muuttujien mukaan. Tulokset ovat suuntaa antavia ja toimivat apuna jatkotutkimuksia suunniteltaessa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1992)Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää oriin sperman laimentamisen, kuljettamisen ja säilyttämisen vaikutuksia sperman hedelmöittämiskykyyn. Hevostalouden tutkimusaseman tammoista (n = 23) siemennettiin osa oriasemilta haetulla spermalla (4 oritta) ja osa tutkimusasemalla kerätyllä spermalla (2 oritta). Sperma säilytettiin 4 tuntia ennen siemennystä; siemennysannos sisälsi 750 miljoonaa siittiötä. Sperma laimennettiin kahdella eri menetelmällä; osa Kenneyn mediumilla ja osa siittiöiden pesun (700 g/min, 3 min) jälkeen modifioidulla Kenneyn mediumilla. Spermasta arvioitiin tiheys, fraktiot, tilavuus sekä progressiivinen liikkuvuus 0 ja 24 tuntia spermanoton jälkeen. Tammojen kiimoja seurattiin maito- ja verinäyttein, rektaalipalpaatiolla sekä ultraäänitutkimuksilla. Tammat siemennettiin vain kerran yhteen kiimaan. Yhteensä seurattiin 31 kiimaa. Tiinehtvminen todettiin varsomisten perusteella. Tammoista varsoi 48 % (11/23). Eri ryhmien välille ei saatu tilastollisesti merkittäviä eroja aineiston pienuuden vuoksi. Sperman kuljetus tai laimentaminen eri tavoin ei aiheuttanut eroja varsomistuloksiin. Vuorokauden säilytyksen aikana siittiöiden liikkuvuus laski selvästi, mikä ilmeisesti vaikutti alentavasti tiinehtymistuloksiin. Vain ejakulaatio kolmen ensimmäisen fraktion kerääminen siemennysannoksia varten vaikutti edullisimmalta varsomistulosten kannalta. Siemennyksistä 87% (27/31) ajoittui ovulaatiopäivälle tai kahden päivän sisälle ennen ovulaatiota.
-
(2019)Antalet ormar ökar hela tiden som sällskapsdjur och därmed även som patienter hos veterinärer. Veterinärer bör känna till ormarnas grundläggande anatomi för att kunna utföra allmänundersökning, provtagning och behandling på det mest ändamålsenliga sättet. I denna litteraturöversikt är det meningen att sammanfatta och presentera ormarnas makroskopiska anatomi, med basis på de studier som hittills har gjorts, för att underlätta veterinärernas dagliga arbete och vidareutbildning. Ormarnas fylogeni och utveckling behandlas kort för att klargöra vissa anatomiska aspekter. Ormar hör till fjällbärande kräldjur och ormarnas ursprung har länge varit en källa för dispyt men det har kommit nya studier som stöder härstamningen från landlevande ödlor som börjar gräva ner sig. Detta har lett till en tillbakabildning av lemmar och förlängning av ormarnas kropp. Ormars anatomi skiljer sig starkt från de till veterinären kända däggdjurens, även om de grundläggande aspekterna är lika. Exempelvis har ormar ett nervsystem, blodomlopp, matsmältningskanal, urinsystem, motsvarande könskörtlar, lever, bukspottskörteln o.s.v. Form, placering och delvis funktion kan skilja sig från däggdjuren. De största skillnaderna är att ormar saknar lemmar och organen är anpassade efter den tubformade strukturen. Ormar har alltså motsvarande organ, med några större avvikelser: ormar kan ha giftkörtlar och huggtänder. Andra stora skillnader är att ormar har ett hjärta med endast tre hjärtrum, huvudsakligen en fungerande lunga och en lungsäck. Övriga detaljer som skiljer sig är att ormarnas njurar avviker i anatomi och funktion. Istället för skilda öppningar för urin, könsmaterial och avföring öppnar de sig alla in i en gemensam kloak. Ormar har dessutom lymfhjärtan men inga lymfknutar. Könsorganen skiljer sig starkt från däggdjuren då hanarna har två hemipenisar och honor lägger antingen ägg eller föder levande ungar. Även ormarnas yttre och sinnesorgan är anpassade till ormarnas sätt att leva. Exempelvis ormars hud avviker i och med att ormar har fjäll och att huden är väldigt flexibel. Gällande sinnesorganen har ormarna dålig syn, ett väldigt bra luktsinne och en del ormar känner även mycket små temperaturförändringar m.h.a. s.k. groporgan. Grunden till allt, nervsystemetet, är uppbyggt på samma sätt som hos däggdjur men t.ex. hjärnans cortex är inte veckad så som hos däggdjuren, utan slät.
-
Orret ja ritilät broilerien virikkeinä ja niiden vaikutus lintujen hyvinvointiin ja aktiivisuuteen (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)Broilerien määrä lihantuotannossa on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana moninkertaiseksi. Vuonna 2015 pelkästään Suomessa teurastettiin 117 310 000 kiloa siipikarjaa ihmisravinnoksi, ja tästä ylivoimaisesti suurin osa broileria. Samalla kun jalostuksella on saatu tehostettua broilerien kasvunopeutta, lihan laatua ja rehuhyötysuhdetta, broilerintuotanto-olosuhteet ovat muuttuneet intensiivistä tuotantoa tukeviksi ja jalostetun broilerin kasvulle mahdollisimman optimaalisiksi. Nykybroileri kasvaa teurasikään vain reilussa kuukaudessa. Nopeasta kasvusta on seurannut ongelmia muun muassa liikuntaelimistön terveydessä sekä sydän- ja verenkiertoelimistössä. Nämä vaikuttavat linnun hyvinvointiin aiheuttamalla kipua ja kuolleisuutta. Toisten tutkimusten mukaan lintujen liikuntamäärän lisäyksellä on positiivisia vaikutuksia lintujen hyvinvoinnille, kuten verenkiertoelimistön toiminnalle, lintujen lihaksistolle ja jalkapohjien terveydelle. Lisäksi lisäämällä broilerien aktiivisuutta on saatu parannettua lintujen kävelykykyä ja jalkojen luuston kuntoa. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, voidaanko broilerien aktiivisuutta lisätä tarjoamalla niille ritilöitä, joiden päälle ne voivat kiivetä. Hypoteesi oli, että linnut ovat aktiivisempia parvissa, joissa niillä on ollut käytössään ritilöitä. Toteutetussa tutkimuksessa seurattiin videomateriaalista yksittäisten lintujen liikkumista ja lintujen lukumäärän vaihtelua tutkimusalueella. Tällä tavoin pyrittiin arvioimaan lintujen liikunta-aktiivisuutta. Kaikki tutkimuksen linnut olivat samalta yksityiseltä länsisuomalaiselta sopimustuotantotilalta. Lintuja oli kuudesta eri erästä ja yhteensä 20 parvea. Parvilla oli käytössään joko orret tai ritilät, tai ne toimivat verrokkiparvina normaaleissa kasvatusolosuhteissa ilman orsia tai ritilöitä. Tuotantokierron alussa lintuja oli kussakin parvessa noin 13 800. Tutkimuksessa havaittiin, että broilerit käyttivät ritilöitä selvästi enemmän kuin orsia. Verrokkilintuihin verrattuna ritiläparvet eivät olleet aktiivisempia yhdessäkään tutkitusta ikävaiheessa, päinvastoin kuin oletettiin. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin lintujen liikkuvan vähemmän yöllä kuin päivällä, mikä on linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Samoin havaittiin aivan nuorten lintujen aktiivisuuden ensin lisääntyvän ja noin puolessa välissä kasvatuskautta alkavan vähentyä. Vaikka tutkimuksessa havaittiin lintujen liikkumisen vähenevän teurasiän lähestyessä, oli samalla havaittavissa lintujen liikehtimisen lisääntyminen. Mahdollisesti liikehtiminen lisääntyy, koska lintujen on isoina hankala liikkua, mutta niillä on kuitenkin tarve vaihtaa asentoaan. Isomman linnun liikkeet voivat olla myös helpompia havaita, mikä on mahdollinen virhelähde. Tähän mennessä tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan todeta, etteivät broilerit hyödy orsisista tai ritilöistä ainakaan liikkumisen lisäämiseksi. Etenkin ritilöiden mahdollisista muista vaikutuksista broilerien terveyteen ja hyvinvointiin tarvitaan kuitenkin lisää tutkimustietoa, jotta broilerien kasvatusympäristöä osattaisiin kehittää paremmin lajityypillistä käyttäytymistä mahdollistavaksi, sillä korkeammilla tasoilla nukkuminen ja oleilu on osa kanalintujen luontaista käyttäytymistä.
Now showing items 921-940 of 1400