Browsing by discipline "Eläinlääketieteellinen kirurgia"

Tutkimuksessa tarkasteltiin akupunktion sekä ohessa myös ravintohiivan (Saccaromyces Cerevisiae, sis. mm. B-vitamiineja) vaikutuksia ikääntyneen koiran elämänlaatuun. Vertailuryhmänä tutkimuksessa oli akupunktiota saamaton, positiivinen kontrolliryhmä (sai ravintohiivaa). Akupunktiota käytetään yhä enenevässä määrin useiden eri eläinlajien hoitoon ja sillä on saavutettu myönteisiä tuloksia monella eläinlääkinnän saralla (TULE-, reproduktio- ja muut endokriiniset sairaudet, kuntoutus jne.) Eläinakupunktion (ja ravintohiivan) mahdollista positiivista tehoa ei ole kuitenkaan aiemmin tutkittu vanhenemisen myötä ilmenevään elimistön rappeutumiseen ja siitä seuraaviin erilaisiin sairaus- ja epätasapainotiloihin. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin akupunktiohoidon ja ravintohiivan mahdollisen positiivisen vaikutuksen (minkä tahansa) todentamiseksi mahdollisimman laajaa oirekirjoa (useat omistajien arvioimat muuttujat). Lisäksi seurattiin lukuisia eri veri- ja virtsa-arvoja ennen ja jälkeen kokeen. Hoidon vaikutuksia tutkittiin myös kysymällä omistajien mielipiteitä tyytyväisyydestä hoitoon, hoitotuloksen vastaavuudesta odotuksiin tai esim. jatkaisiko vastavaa hoitokokeilua. Tutkimuksessa oli yhteensä 59 vanhuuden oireilevaa koiraa (20 akupunktioryhmässä, 39 kontrolliryhmässä). Akupunktioryhmässä olleet koirat saivat hoitoa 3 kertaa viikon välein. Kaikki koirat söivät ravintohiivaa (25-115 mg/kg) koko tutkimuksen ajan. Tulokset on kerätty pääasiassa 4 ja 8 viikon aikapisteistä. Sekä akupunktio + hiiva - että hiivaryhmässä saatiin tilastollisesti merkitseviä eroja useissa eri mentaalista ja fyysistä piristymistä kuvanneissa muuttujissa lähtötasoon verrattuna. VAS-käyrät osoittivat tilastollisesti merkitsevää eroa lähtötasoon verrattuna kaikkien tutkittujen parametrien (vireys, elämänlaatu, liikkumiskyky) kohdalla aku + hiivaryhmässä ja pelkkää ravintohiivaa saaneessa ryhmässä yhden muuttujan (vireys) kohdalla. Ryhmien välille saatiin tilastollinen ero liikevastekäyrän vertailussa 4. viikon kohdalla (p<0.05). Myös ero vireyttä osoittavissa vastekäyrissä oli ryhmien välillä lähellä tilastollisesti merkitsevää (p=0,51). Akupunktiota hiivan lisäksi saanut ryhmä tuotti omistajille tehdyn tyytyväisyyskyselyn perusteella hieman myönteisempiä mielipiteitä hiivaryhmään nähden. Akupunktion vaikutusta yksinään on hieman hankala arvioida tämän kokeen perusteella, sillä on olemassa mahdollisuus, että ravintohiiva kumuloi akupunktion vaikutuksen kanssa tai vaihtoehtoisesti peitti akupunktion tehoa alleen. Todennäköisesti kyseessä on kuitenkin kahden ei-kumulatiivisen hoidon vaikutus, jotka tämän tutkimuksen mukaan olisivat molemmat ainakin lievästi piristäviä. Akupunktion piristävän vaikutuksen selvittämiseksi yksinään ja edelleen sen käyttökelpoisuutta hoitomuotona oireilevalle, ikääntyvälle koiralle olisi mielekästä jatkaa lisätutkimuksin, todellista lumeryhmää käyttämällä. Näin mahdollisesti saataisiin lisää akupunktion eläinlääkinnällistä käyttöä puolustavia tuloksia. Mutta jo tämän tutkimuksen perusteella voi akupunktiohoitoa, kuten myös ravintohiivaa suositella vanhuuden myötä oireilevan koiran tukihoidoksi.

Leikkaushaavainfektio on yksi yleisimmistä sairaalaperäisistä infektioista. Leikkaushaavainfektiot jaetaan kolmeen luokkaan syvyyden perusteella. Postoperatiivisen haavainfektion vakavuus on suhteessa sen syvyyteen. Leikkaushaavainfektion syntymiseen vaikuttavia tekijöitä eläimillä kirjallisuuden mukaan ovat mm. leikkaustyyppi, leikkauksen ja anestesian kesto, leikkausalueen bakteerikontaminaation aste (puhtausluokka), profylaktisen mikrobilääkkeen käyttö ja leikkausaseptiikka. Mikrobilääkeprofylaksian valinnassa tärkeimpiä kriteerejä ovat leikkaustyyppi, haavainfektion oletettu tai todettu aiheuttaja ja haavan sijainti. Leikkaushaavainfektioita hevosilla aiheuttavista bakteereista yleisimpiä ovat Enterobacteriaceae-heimoon, Streptococcus, Staphylococcus-, Pseudomonas-, ja Acinetobacter-sukuun kuuluvat bakteerit ja anaerobibakteerit. Tutkimuksessa kartoitettiin kirurgisten leikkaushaavainfektioiden esiintymistä, mikrobilääkkeiden käyttöä leikkauspotilailla ja yleisimpiä leikkaushaavainfektioita aiheuttavia mikrobeja Yliopistollisen eläinsairaalan hevosklinikalla vuonna 2005. Tutkimusta on tarkoitus käyttää apuna selvitettäessä, minkälaisiin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä leikkaushaavainfektioiden esiintymisen vähentämiseksi sekä koko eläinsairaalan tasolla että yksittäisen potilaan hoidossa. Tutkimus toteutettiin aktiivisena retrospektiivisenä tutkimuksena. Aineisto kerättiin eläinsairaalan potilastietokannasta, leikkausdiariakirjasta, anestesiavalvontakaavakkeista, eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen (EELA, nyk. EVIRA) laboratoriovastauksista sekä soittokyselyn perusteella. Leikkaukset ryhmiteltiin tarkastelua varten leikkaustyypeittäin puhtausluokkiin I-IV. Tutkimukseen kuului 164 leikkausta. Tarkasteluun sisällytettiin leikkauksen jälkeen vähintään vuorokauden eläneet hevoset (n=132). Näistä leikkaushaavainfektion sai 21 % hevosista (n=28). Puhtausluokittain vastaavat infektoitumisprosentit olivat luokassa I 7 %, (n=6) luokassa II 43 % (n=13) ja luokassa III 63 % (n=9). Yleisimmissä leikkaustyypeissä infektioprosentit olivat seuraavat: kastraatiot 4 % (n=2), puhtaat ortopediset leikkaukset 0 % (n=0, ntot=26) ja puhdas-kontaminoituneet ähkyleikkaukset 48 % (n=12). Leikkaushaavainfektion saaneista hevosista bakteriologinen näyte otettiin 45 % (n=13) hevosista. Yleisin leikkaushaavainfektioista eristetty bakteeri oli E. coli. Profylaktisena mikrobilääkkeenä abdominaalikirurgiassa käytettiin eniten bentsyylipenisilliiniä yhdistettynä gentamisiiniin (58 %, n=25). Kaikissa muissa leikkaustyypeissä, joissa preoperatiivisen mikrobilääkkeen anto oli selkeästi merkitty potilastietoihin (n=89), 87 % (n=77) hevosista sai pelkkää bentsyylipenisilliiniä. Jatkohoidossa mikrobilääkekäytännöt vaihtelivat leikkaustyypeittäin. Yliopistollisen eläinsairaalan hevosklinikalla leikkaushaavainfektioiden esiintyvyyttä voidaan pitää melko yhteneväisenä kirjallisuuden vastaavien lukujen kanssa, etenkin puhtaissa ortopedisissä leikkauksissa ja kastraatioissa. Puhtausluokkien infektioprosentit eivät kuitenkaan yksinään ole hyvä indikaattori leikkaushaavainfektioiden vertailussa. Mikrobilääkeprofylaksian periaatteet toteutuivat pääsääntöisesti hyvin.

Tutkimuksen päämäärä oli selvittää Panax ginsengin vaikutuksia vanhojen koirien mielentilaan eli piristyvätkö koirat. Halusimme myös arvioida mahdollisia haittavaikutuksia ja selvittää palaavatko vanhuuden oireet, kun valmisteen annostelu lopetetaan. Testatut tuotteet olivat Gerivet®, joka sisälsi Panax ginsengiä ja panimohiivaa ja kontrollina oli pelkkä panimohiiva. Kontrollituote ei ollut oikea lumevalmiste, sillä myös panimohiivalla on piristäviä vaikutuksia. Panax ginsengiä on käytetty ihmisten lääkekasvina Aasiassa useita tuhansia vuosia, Euroopassa ja USA:ssakin vuosikymmenien ajan. Sitä käytetään edelleen laajasti ravitsemuksellisiin ja lääkinnällisiin tarkoituksiin esimerkiksi piristeenä ja stressinhallintaan. Ginsengin käyttöä koirilla ei juurikaan ole aiemmin tutkittu. Sen vaikutusmekanismeja ei myöskään täysin tunneta. Vaikutus perustuu todennäköisesti pääosin saponiineihin. Kliininen koe suoritettiin keväällä 2005. Se oli satunnaistettu, kontrolloitu ja kaksoissokkoutettu. Siinä verrattiin kahta vaikuttavaa ainetta toisiinsa. Kokeeseen otetuilla koirilla oli oltava vähintään kolme vanhuudenoiretta. Lisäkriteereinä olivat sopiva ikä ja perusterveys. Koirat oli jaettu kahteen ryhmään: ginseng-ryhmässä oli 41 koiraa ja hiivaryhmässä 39 koiraa. Omistajat arvioivat koiriaan täyttämällä viikoittain kyselykaavakkeita. Kaavakkeet sisälsivät 37 kysymystä sekä kolme visual analogue scale VAS-käyrää. Jokainen omistaja täytti kaavakkeet 12 kertaa: 2 ennen tuotteiden syöttämisen alkamista ja 10 kertaa sen jälkeen. Lisäksi koirien veriarvot ja virtsa analysoitiin. Eläinlääkäri tutki kaikki koirat (kliininen, ortopedinen ja neurologinen tutkimus) kokeen alussa ja viikolla 8, kun tuotteen syöttäminen lopetettiin. Tuloksia verrattiin myös ulkopuoliseen ryhmään, jossa oli 12 koiraa. Tämä "odotusryhmä" täytti yhdeksän kaavaketta viikon välein. Ginseng-ryhmässä kaikkien muuttujien (virkeys, tarkkaavaisuus, väsähtäneisyys, reagointikyky, unohtelevuus, kävely, omaehtoinen fyysinen aktiivisuus, asema omistajaan nähden kävelyllä) arvot sekä kaikkien kolmen VAS:in (virkeys, liikkuminen ja elämänlaatu) keskiarvot paranivat tilastollisesti merkitsevästi lähtötasoon verrattuna. Ginseng-ryhmän ensisijaisten (mielentilaa kuvaavien) muuttujien arvot paranivat tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin hiivaryhmän ja kymmenen yhdestätoista muuttujasta parani tilastollisesti merkitsevästi ginseng-ryhmällä ulkopuoliseen ryhmään verrattuna. Kahdeksan viikkoa hoidon loppumisen jälkeen 85% ginseng-ryhmän omistajista arvioi hoitoryhmänsä oikein, 100% heistä aloittaisi todennäköisesti hoidon uudestaan ja 73%:n mielestä heidän koiransa oli raihnastunut hoidon loppumisen jälkeen. Prosentit olivat tilastollisesti merkitsevästi alhaisempia hiivaryhmällä. Tulokset osoittavat, että ginseng-ryhmän omistajat pitivät koiriensa saamaa hoitoa tehokkaana mutta näin ei ollut hiivaryhmän kohdalla. Tulokset viittaavat siihen, että Panax ginsengin ja panimohiivan yhdistelmästä on enemmän hyötyä mielentilan piristäjänä kuin pelkästä panimohiivasta. Tutkimuksen perusteella voidaan myös olettaa, että yhdistelmällä on nopea puoliintumisaika ja näin ollen lyhyt vaikutusaika. Fyysistä suorituskykyä mitanneissa muuttujissa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa ginseng- ja hiivaryhmän välillä. Ryhmien välillä ei havaittu eroja veriarvoissa, virtsatestien tuloksissa eikä kipulääkkeiden käytössä. Sivuvaikutuksia ei havaittu.