Browsing by discipline "Miljö- och hälsoskyddstillsyn"
Now showing items 1-6 of 6
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)Lisensiaatin tutkielman tavoitteena oli kehittää 24-tunnin ruoankäyttöhaastattelumenetelmä soveltumaan mikrobiologisessa riskinarvioinnissa hyödynnettävien altistumistietojen keräämiseen. Tutkielman osana tehtiin Eviran riskinarvioinnin tutkimusyksikössä myös 19 haastateltavan pilottitutkimus, jonka avulla kehitetyn menetelmän toimivuutta arvioitiin. Tutkimus on osa Elintarviketurvallisuusviraston ja Helsingin yliopiston Altistus kemiallisille ja mikrobiologisille elintarvikevaaroille eli BIKE-projektia, jossa kehitetään menetelmää kemiallisten ja mikrobiologisten riskien arviontiin. Mikrobiologista riskinarviointia tarvitaan, jotta elintarvikkeisiin liittyviä suosituksia ja lainsäädäntöä laadittessa voidaan huomioida mikrobiologiset riskit terveydelle. Mikrobiologisen riskinarvioinnin tulee olla mahdollisimman laadukasta, jotta suosituksia ja lainsäädäntöä laadittaessa olisi käytettävissä mahdollisimman luotettavaa ja tarkkaa tietoa. Epävarmuutta mikrobiologisessa riskinarvioinnissa ovat lisänneet etenkin kuluttajavaiheen osalta puutteelliset tiedot sellaisista käsittelyistä, joilla on vaikutuksia kulutettavan elintarvikkeen mikrobiologiseen tilaan ja siten myös kuluttajan altistumiselle mikrobiologisille vaaroille. Kuluttajien elintarvikkeiden käsittelyä on tutkittu aikaisemmin kysely- ja tarkkailumenetelmien avulla. Tutkimustieto kuluttajien elintarvikkeiden käsittelyä koskien on kuitenkin osittain huonosti riskinarviointiin soveltuvaa, sillä tietoja on vain vähäisessä määrin saatavilla elintarvikekohtaisesti ja vielä vähemmän juuri Suomen tilannetta koskien. Sovelletun 24-tunnin haastattelumenetelmän avulla saadaan kerättyä tietoja sekä kuluttajavaiheen käsittelyiden vaikutuksista elintarvikkeen mikrobiologiseen tilaan elintarvikekohtaisesti, että tiedot nautitun elintarvikkeen määrästä. Kumpaakin edellä mainittua tietoa tarvitaan altistumisen arvioinnissa, joka on riskinarvioinnin ja siten myös riskianalyysin keskeinen osa. Altistumisen arvioinnissa tarvittavan ruoankäyttötiedon keräämiseen muun muassa EFSA suosittelee käyttämään 24 -tunnin haastattelumenetelmää. Hypoteesina oli 24 tunnin haastattelumenetelmän hyvä soveltuminen mikrobiologisessa riskinarvioinnissa tarvittavien altistumistietojen keräämiseen. 24-tunnin haastattelumenetelmän kehittäminen mikrobiologisten riskien arvioinnin mahdollistamiseksi aloitettiin alkukeväällä 2016 ja kehitetty menetelmä pilotoitiin keväällä 2016. Mikrobiologiseen riskinarviointiin tarvittavien keskeisimpien tietojen keräämiseksi valikoidut kysymykset järjestettiin vuokaavioihin haastattelun järjestelmällisen kulun helpottamiseksi. Haastatteluihin haastattelijana toiminut lisensiaatin tutkielman tekijä valmistautui perehtymällä 24-tunnin haastattelumenetelmään teoreettisesti ja käytännössä. Haastattelut suoritettiin yhdessä kirjaajan kanssa noin kuukauden aikana. Haastateltavana pilottitutkimuksessa oli yhteensä 19 Eviran työntekijää. Menetelmän avulla saatiin kohtuullisessa ajassa (keskimäärin 51 minuuttia) kerättyä hyvin tarkkaa tietoa kuluttajien tavoista käsitellä elintarvikkeita. 24-tunnin haastattelumenetelmää voidaan käyttää mikrobiologisessa riskinarvioinnissa altistumistietojen hankkimiseen, mutta menetelmän käyttämiseen liittyy haasteita pääasiassa sen vaatimien haastattelijaresurssien takia. Kehitetyn menetelmän soveltaminen riskinarvioinnissa on jo aloitettu ja sitä tullaan kehittämään edelleen.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)Suomessa on 2000-luvulla raportoitu vuosittain 30–70 elintarvike- ja vesivälitteistä epidemiaa, joista suurin osa on ollut elintarvikevälitteisiä. Valtioneuvoston asetus (1365/2011) velvoittaa kunnan nimeämään epidemioiden selvittämistä varten selvitystyöryhmän. Epidemioiden selvitystyö on tärkeä osa väestön terveydensuojelua. Epidemiaselvitystyöryhmien toimintaan on kuitenkin viime vuosina vaikuttanut sekä ympäristöterveydenhuollon alueellistamishanke että uusi epidemioiden sähköinen ilmoitusjärjestelmä, eikä näiden muutosten vaikutusta toimintaan täysin tunneta. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida epidemiaselvitystyöryhmien toimintaa ja sen vakiintuneisuutta kartoittamalla työryhmien kokoonpanoa, toimintatapoja, kokoontumisaktiivisuutta ja vastuuhenkilöitä. Lisäksi kartoitettiin selvitystyöryhmien edustajien näkemyksiä työryhmien toimintakyvystä ja yhteistyön toimivuudesta paikallisen epidemiaselvityksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen välillä. Tavoitteena oli lisäksi selvittää epidemiaepäilyilmoitusten pohjalta elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden laajuutta ja alueellista jakaumaa, sekä yleisimmät epäillyt taudinaiheuttajat, tartunnanlähteet ja yleisimmät oletetut tapahtumapaikat. Tutkimus toteutettiin ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköiden johtajille suunnatulla kyselytutkimuksella sekä analysoimalla THL:lle 2010–2014 tehdyt 377 epidemiaepäilyilmoitusta. Aineisto käsiteltiin ja analysointiin käytettiin Microsoft Excel 2013 -taulukkolaskentaohjelmaa ja tilastolliseen analysointiin IBM SPSS Statistics 22 -ohjelmaa. Kyselyyn vastasi 28 ympäristöterveydenhuollon valvontayksikköä (vastausprosentti 45,2). Kaikissa paitsi yhdessä vastanneista valvontayksiköistä toimi elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden selvitystyöryhmä. Kyselyyn vastanneista selvitystyöryhmistä 74,0 % (n = 27) oli kokoonpanoltaan valtioneuvoston asetuksen (1365/2011) mukainen. Epidemiaselvitystyö koettiin pääasiassa onnistuneeksi ja mielipide yhteistoiminta-alueiden vaikutuksesta epidemiaselvitystoimintaan oli pääosin positiivinen. Selvitystyöryhmien kokemukset THL:n epidemiaselvitystoiminnasta olivat myös myönteisiä. Merkittäväksi epäkohdaksi vastaajat kokivat kunnan päättäjien tietämättömyyden epidemiaselvitystyöstä. Suurin osa (64,3 %, n = 28) vastaajista koki ruokamyrkytysepidemioiden sähköisen ilmoitusjärjestelmän (RYMY) parantaneen epidemioiden ilmoittamista, mutta 42,9 % (n = 28) ei kokenut järjestelmää helppokäyttöiseksi. Epidemiaepäilyilmoituksissa epäilty tartunnan lähde ilmoitettiin 77,5 %:ssa tapauksia. Epidemian lähteeksi epäiltiin useammin elintarviketta kuin vettä. Useimmiten epäiltiin kalaa tai äyriäisiä sisältäviä elintarvikkeita. Suurimmassa osassa epäilyilmoituksia epidemian aiheuttajaksi oli ilmoitettu norovirus. Eniten epidemioita epäiltiin alkaneeksi ravintolasta ja suuria epidemioita, joissa sairastui yli 100 ihmistä, ilmoitettiin aineistossa seitsemän. Tutkimuksen perusteella paikallinen epidemiaselvitystyö on kyennyt vakiintumaan viime vuosina vallinneiden muutosten keskellä. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää paikallisten epidemiaselvitystyöryhmien toiminnan ja valtakunnallisen epidemiaselvitystyön kehittämisessä edelleen.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)Vuosina 1975–2005 Euroopassa raportoitiin yhteensä 3 334 hevosenlihavälitteistä ihmisten trikinelloositapausta 15:ssa epidemiassa. Määrä on 96,8 % kaikista Euroopassa vuosina 1975–2014 raportoiduista ihmisten trikinelloositapauksista. Ihmisillä Trichinella-sukuun kuuluvan sukkulamadon aiheuttama trikinelloosi muistuttaa lievimmillään influenssaa ja on vakavimmillaan kuolemaan johtava sairaus. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli kuvata ihmisten hevosenlihavälitteisen trikinelloosin esiintyvyyteen vaikuttaneita tekijöitä, koota tietoa Euroopassa raportoiduista hevosenlihavälitteisistä trikinelloosiepidemioista ja selvittää, miksi epidemioita ilmeni juuri vuosina 1975–2005. Aihe rajattiin koskemaan EU:ssa raportoituja epidemioita jäsenmaiden yhtenäisen lainsäädännön vuoksi. Epidemiat aiheuttaneista hevosista 11/15 oli lähtöisin Itä-Euroopasta ja ne teurastettiin Ranskassa tai Italiassa. Kaikki epidemiat puhkesivat Ranskassa tai Italiassa, joissa ruokakulttuuriin kuuluvat tartarpihvi ja raaka hevosenjauheliha. Yhden hevosten infektioreittihypoteesin mukaan hevosille syötetään laittomasti eläinperäisiä tuotteita lihotustarkoituksessa. Eräässä tutkimuksessa hevosten ruokkimisen lihalla todettiin olevan yleinen tapa Serbiassa ja 31 % hevosista (n=219) söi lihaa mielellään. Toisen hypoteesin mukaan hevoset saavat tartunnan rehun sekaan vahingossa joutuneiden jyrsijöiden välityksellä. Ensimmäisen epidemian puhjetessa hevosenlihalle ei tehty Euroopan alueella rutiininomaista trikinellatarkastusta. Tutkimusten myötä havaittiin, että trikinellan osoittaminen hevosenlihasta ei noudata samoja lainalaisuuksia kuin trikinellan osoittaminen sianlihasta. Epidemioiden ilmetessä toistuvasti hevosenlihalle suoritettava trikinellatarkastus ja siihen liittyvä lainsäädäntö kehittyivät nykyiseen muotoonsa. Tärkeimmät epidemioiden syntyyn vaikuttaneet tekijät olivat hevosten infektoituminen trikinellalla, ihmisten raakaa tai heikosti kypsennettyä hevosenlihaa suosivat ruokakulttuuriset tavat, hevosenlihalle validoitujen riittävän sensitiivisten trikinellojen osoittamismenetelmien puuttuminen, lihantarkastusta ja hevosten jäljitettävyyttä koskevat lainsäädännön puutteet sekä valvonnassa tapahtuneet inhimilliset virheet. Kasvinsyöjäksi luokitellun eläimen tunnistaminen tartuntalähteeksi loistaudille, jonka tiedetään tarttuvan vain lihansyönnin välityksellä, vaati aikaa. Epidemioiden syntyyn ovat voineet vaikuttaa myös sittemmin vääräksi osoitetut väitteet. Esimerkiksi nykyään tiedetään, että pakastus tai säilöntä eivät tuhoa trikinelloja lihasta luotettavasti. Lähteissä ei tullut esille selkeää syy-seuraussuhdetta sille, miksi ensimmäinen epidemia tapahtui vuonna 1975 ja viimeinen vuonna 2005. Ajallisesti epidemioiden hiipumiseen liittyviä tapahtumia ovat Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA:n perustaminen, eräiden lihantarkastusta ja elintarvikevalvontaa koskevien EU-säädösten voimaantulo sekä useiden Itä-Euroopan maiden liittyminen Euroopan unioniin. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista selvittää hevosten rehujen todellinen infektiokuorma. Trikinellavalvonnan kustannukset suhteessa trikinellojen aiheuttamaan tautitaakkaan ovat herättäneet keskustelua ja trikinellavalvonnan keventäminen on nostettu esille. Markkinoille saatetaan tulevaisuudessa tuottaa kahta eri tavoin valvottua lihaa: trikinellatarkastettua niille, jotka syövät lihan kypsentämättömänä, ja tarkastamatonta niille, jotka kypsentävät lihan ennen syömistä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2018)Humanitaarisia kriisejä syntyy luonnonkatastrofien sekä maan sisäisten ja maiden välisten konfliktien seurauksena. Kriisitilanteessa suuri joukko ihmisiä on kiireellisen avun ja usein myös uudelleensijoituksen tarpeessa. Väestön uudelleensijoitusta tehdään maan sisäisesti mahdollisuuksien mukaan, mutta myös maan rajoja ylittävään sijoitukseen joudutaan turvautumaan. Kriisitilanteita komplisoivat useat mikrobiologiset riskit lisääntyneen väestöntiheyden, rajoitettujen resurssien, väestön muuttoliikkeiden, tuhoutuneen infrastruktuurin, luonnonolojen muutoksen, puhtaan veden ja ravinnon puutteen sekä terveyspalvelujen romahtamisen vuoksi. Tarttuvat taudit ovatkin merkittävä sairastuvuuden ja kuolleisuuden syy kriisitilanteissa. Riskien tiedostamisen kautta ulkopuolisen avun tarjonta on kohdennetumpaa ja riskeihin voidaan ennalta varautua. Tämä kirjallisuuskatsaus keskittyy kriisiolosuhteissa esiintyviin mikrobiologisiin riskeihin. Merkittäviä kriisitilanteita komplisoivia tarttuvia tauteja ovat ripulitaudit, hengitystieinfektiot ja endeemisillä alueilla vektorivälitteinen malaria. Ruuansulatuskanavan kautta leviäviä merkittäviä patogeeneja kriisialueilla ovat bakteereista Vibrio cholerae, Shigella spp. ja Esherchia coli, alkueläimistä Cryptosporidia spp. ja Giardia duodenalis sekä hepatiittivirukset. Yleisoireiset lavantauti sekä pikkulavantauti, joita aiheuttavat Salmonella enterica Typhi ja Salmonella enterica Paratyphi A, leviävät myös ruuansulatuskanavan välityksellä. Ruuansulatuskanavaperäiset patogeenit aiheuttavat usein ripulia, joka voi nopeasti johtaa elimistön vakavaan kuivumiseen ja siitä seuraaviin komplikaatioihin. Hengitystieinfektioita kriisiolosuhteissa aiheuttavat sekä virukset että bakteerit. Hengitystieinfektioiden merkitys korostuu olosuhteissa, joissa on suuri väestöntiheys. Respiratory syncytial -virus sekä tuhkarokkovirus ovat tärkeitä virusperäisten pneumonioiden aiheuttajia kriisioloissa. Mycobacterium tuberculosiksen aiheuttama tuberkuloosi on merkittävä kriisitilanteita komplisoiva tartuntatauti. Bakteeri infektoi keuhkoja aiheuttaen pulmonaarisen tuberkuloosin, mutta voi myös infektoida muita sisäelimiä. Vekorivälitteisesti leviäviä tauteja kriisialueilla puolestaan ovat malaria, denguekuume sekä leishmanioosi. Vektorivälitteiset taudit leviävät kriisialueilla tehokkaasti suuren väestöntiheyden, kunnollisten asumusten puutteen ja mahdollisen luonnonolojen muutoksen vuoksi. Ihmisten kriisialueille rakentamat vedenjakelujärjestelmät saattavat myös auttaa vektorihyönteisiä lisääntymään tehokkaammin. Infrastruktuurin hajoamisen myötä ihmisten ja eläinten väliset kontaktit saattavat lisääntyä, mikä onkin merkittävä tekijä zoonoosien leviämisen kannalta. Merkittäviä zoonoottisia patogeeneja kriisialueilla ovat Cryptosporidia spp., Giardia duodenalis, Escherichia coli, hepatiitti E -virus sekä vektorivälitteinen Leishmania spp. Mikrobiologisten riskien ennaltaehkäisyssä parhaat menetelmät vaihtelevat patogeenikohtaisesti. Ripulitautien leviämisen ehkäisyssä oleellisia keinoja ovat panostus vedenlaatuun sekä vedenkäsittelyjärjestelmiin, sanitaatioon, terveyspalvelujen saatavuuteen, hygieenisiin toimintatapoihin ja hygieniakoulutukseen. Vektorivälitteisiltä taudeilta suojautumisessa hyönteisten torjunta-aineilla käsitellyt verkot ja tiiviit asumukset ovat tehokasta ennaltaehkäisyä samoin kuin vesi- ja ruokavarastojen suojaaminen vektorihyönteisiltä ja -eläimiltä. Kriisialueiden väestön rokottamisella on saatu positiivisia tuloksia esimerkiksi tuhkarokkoepidemioiden ehkäisyssä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2015)The aim of this licentiate thesis is to assess by literature the potential exposure of humans to Mycobacterium avium subspecies paratuberculosis (MAP) through food and drinking water in Finland and Minnesota, USA and to represent the prevalence (the total number of cases of a disease at a specific time) of Johne's disease and the prevalence and incidence (the number of new cases of a disease during a certain period of time) Crohn's disease in the United States, Minnesota and Finland. Johne's disease (JD), also known as paratuberculosis, is a globally important chronic intestinal disease of cattle and other ruminants such as goats and sheep caused by MAP. Crohn's disease (CD) is a chronic intestinal disease of humans. The etiology of CD is unknown but in addition to genetic susceptibility, environmental factors have been found to have an impact on the onset of the disease. It has been suggested that MAP could be one of the etiologic agents of CD. In the United States, JD is more common in dairy cattle than in beef cattle. The apparent cow-level prevalence is 6% and apparent herd-level prevalence is 68 % in dairy cattle. In Minnesota the apparent prevalence of JD in dairy cattle at the cow-level is 3% and at the herd-level 46%. In beef cattle the prevalence at the cow-level is only 0.3 % in Minnesota. The prevalence of CD in the United States is 241/100,000 and the annual incidence 20/100,000. The prevalence of CD in Minnesota is 222/100,000 and the annual incidence 13/100,000. In Finland, JD has been diagnosed in five beef cattle herds since 1992. The disease has not been diagnosed in dairy cattle or sheep or goats in Finland. The prevalence of CD in Finland is 124/100,000 and the annual incidence 9/100,000. The prevalence of MAP in food and drinking water in Finland has not been studied. Despite this, it is unlikely that people are exposed to MAP through drinking water or by eating foods of Finnish origin because the prevalence of JD in Finland is very low. However, exposure to the bacterium is possible by eating imported beef and dairy products such as cheese and yogurt. The share of imported foods within these food groups is relatively large in Finland. Dairy products and beef are imported for example from Germany and Denmark where the prevalence of JD at the herd-level is about 50–80 %. In the United States the occurrence of MAP in foods and drinking water has been studied quite much. It appears that the bacterium is found in foods and drinking water of U.S. origin. Because JD is so common in the United States and Minnesota, it is likely that people are exposed to the bacterium in Minnesota even though not all the food eaten is produced in the state. It is likely that people in areas of high prevalence of JD are exposed more to MAP than people in areas of low prevalence of JD. Comparing subsets of CD patients with high exposure to MAP to healthy controls with and without exposure to MAP could reveal the possible role of MAP in the complex etiology of CD. Based on this literature review it can be assumed that in Finland CD is caused by some other environmental agent than MAP. This licentiate thesis sets up further research needs to estimate the true human exposure to MAP.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)Arbetet med att utreda livsmedels- och vattenburna utbrott är viktigt ur folkhälsosynpunkt. En allt mer industrialiserad livsmedelsproduktion med stora produktionsmängder och en global marknad kan ställa utbrottsutredningsarbetet inför nya utmaningar, och en kontinuerlig utveckling av systemen för utredning behövs för att möta verklighetens krav. Samhällsstrukturen och systemen för utbrottsutredning i Sverige och Finland liknar varandra på många sätt, men har vissa skillnader som gör att en jämförelse mellan dem kan generera intressant information som kan användas vid utvecklandet av båda ländernas system. Den här undersökningens målsättning är att hitta styrkor och svagheter i det svenska systemet för utredning av livsmedels- och vattenburna utbrott, dels genom att undersöka verksamheten på gräsrotsnivå, och dels genom att göra en jämförelse med det finländska systemet som undersökts i en liknande studie under 2015. Studien genomfördes i ett samarbete mellan Helsingfors universitet och det svenska Livsmedelsverket genom att skicka ut en frågeenkät till alla de kommunala myndigheter som arbetar med utbrottsutredning i Sverige, som till största möjliga mån innehöll motsvarande frågor som ställts till de kommunala myndigheterna i Finland ett knappt år tidigare. Materialet från undersökningen bearbetades och analyserades med hjälp av programmen Microsoft Excel 2010 och IBM SPSS Statistics 23. Enkäten besvarades med 151 godkända svar, och en svarsprocent på 59,9 %. Bland de svarande myndigheterna fanns representanter från alla Sveriges län. De viktigaste resultaten som steg fram angående det svenska utbrottsutredningsarbetet var att det till stor del sköts av enskilda personer i små enheter, att de största styrkorna sågs vara gott samarbete och förekomsten av rutiner, att det fanns ett behov av mera övning på arbetet och större tydlighet och ansvarsfördelning, samt att det sågs vissa problem i samband med patientprovtagning och rapportering av utbrott till Livsmedelsverket. Vid en jämförelse med det finländska systemet verkade det som att större enheter med bestämda utredningsgrupper och det elektroniska rapporteringssystemet för matförgiftningar som används i landet hade vissa fördelar. På basen av den här studien ser det ut som att en övergång mot större enheter och organisationer kring utredningsarbetet kunde vara fördelaktigt för upprätthållandet av en tillräcklig beredskap, och den erhållna informationen kan utnyttjas i utvecklandet av det svenska utbrottsutredningsarbetet.
Now showing items 1-6 of 6