Browsing by Subject "iso maksamato"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2021)Iso maksamato (Fasciola hepatica) on maailmanlaajuisesti levinnyt loinen, jonka tärkeimpinä pääisäntinä toimivat naudat, lampaat ja vuohet. Naudoilla sitä esiintyy sekä lypsykarjalla että lihakarjalla. Ison maksamadon elämänkierto on monimutkainen, ja tärkeässä roolissa sitä on sen yleisimpänä väli-isäntänä toimiva pikkulimakotilo (Galba truncatula). Elämänkiertoon liittyvät tekijät on tunnettava suunniteltaessa hallintakeinoja loistartuntojen ehkäisemiseksi. Naudoilla iso maksamato aiheuttaa hyvin harvoin selviä näkyviä oireita, mutta loinen aiheuttaa tappioita maksahylkäysten kautta sekä vaikuttamalla kasvuun, hedelmällisyyteen, maidontuotantoon ja eläinten myyntiin. Suomessa tartunnat diagnosoidaan lähinnä maksahylkäysten perusteella. Loisen esiintyminen on viime vuosina lisääntynyt monissa maissa Pohjoismaat mukaan lukien, mutta Suomessa selviä suosituksia tartuntojen hallitsemiselle ei vielä ole. Myös tartuntojen diagnosoinnissa sekä tilastoinnissa on puutteita. Tämän tutkielman tarkoitus oli koostaa Suomen olosuhteisiin soveltuvaa tietoa isosta maksamadosta. Tutkielman sisältämässä kyselytutkimuksessa pyrittiin selvittämään suomalaisilla tiloilla esiintyviä riskitekijöitä ison maksamadon esiintymiselle ja toisaalta myös siltä suojaavia tekijöitä. Lisäksi etsittiin tilallisille toteutettavissa olevia tartuntojen hallintakeinoja. Oletuksena oli, että tiedon avulla voitaisiin luoda pohja tartuntojen hallintasuosituksien laatimiselle. Tutkimus suoritettiin kyselytutkimuksena puhelimen välityksellä. Haastateltaviksi valittiin 17 maatilaa, joiden pääasiallisina tuotantomuotoina olivat vasikoita pihvivälitykseen myyvä emotila, omat vasikkansa teuraaksi kasvattava emotila, vasikkansa välitykseen myyvä maitotila tai vasikkansa teuraaksi kasvattava maitotila. Tiloista suurin osa oli emotiloja. Kyselyyn vastasi 12 tilaa, joista kaksi jätettiin ulos tulosten tarkastelusta. Tarkasteltavista tiloista neljä oli verrokkitiloja ja kuusi tartuntatiloja. Otannan vähäisen määrän vuoksi tutkimuksessa saadut tulokset olivat kuvailevia eikä niitä käsitelty tilastollisesti. Tutkimuksessa riskitekijöistä esiin nousi erityisesti kosteikkojen ulosaitaamattomuus, pitkä laidunkausi ja laidunten savisuus, kun taas suojaavista tekijöistä muun muassa laiduntamattomuus ja hapan maa. Tutkielman tärkeimpänä johtopäätöksenä on, että ison maksamadon leviämisen ehkäisemisessä huomio tulee kiinnittää eläintenpitotapoihin. Tartuntatiloilla olisi tärkeää aidata kosteikot ulos laitumesta, ja riskilaitumilla laidunnus tulisi rajoittaa 2–3 kuukauteen. Kosteikot, savimaat ja tietynlaiset kasvilajit antavat viitettä laidunten riskialueista. Lisäksi Suomeen tarvitsisi saada lisää lääkintämahdollisuuksia isoa maksamatoa vastaan, ja tartuntojen tilastointia tulisi tarkentaa.
-
(2021)Tässä kirjallisuuskatsauksessa perehdytään isoon maksamatoon (Fasciola hepatica) ja sen esiintyvyyteen Euroopassa. Lisäksi tarkastellaan ison maksamadon merkitystä naudoille lihantarkastuksen näkökulmasta ja pohditaan erilaisia naudoille soveltuvia maksamatojen havaitsemismenetelmiä. Iso maksamato on pääasiassa nautojen ja lampaiden parasiitti, joka vaatii lisääntyäkseen kostean elinympäristön ja kotilon väli-isännäksi. Tyypillisessä kesäinfektiossa nauta saa tartunnan laitumelta elo-lokakuussa. Itämisajan vuoksi eläimen maksamatokuormitus on tällöin korkeimmillaan laidunkauden jälkeen talvella ja keväällä. Iso maksamato voi tarttua eläimestä ihmiseen epäsuorasti ruohoon tai vesikasveihin kiinnittyneiden metakerkarioiden välityksellä. Infektoituneen eläimen maksan syöminen ei aiheuta kuitenkaan vaaraa tartunnasta. Tartunta heikentää eläinten hyvinvointia ja aiheuttaa taloudellisia tappioita karjankasvattajille tuotannonmenetysten vuoksi. Naudoilla tartunta hidastaa eläinten kasvua ja vähentää maidontuotantoa. Poikimaväli on tartunnan saaneilla naudoilla keskimääräistä pidempi. Esiintyvyys vaihtelee runsaasti alueittain jopa saman maan sisällä: Tanskassa muutamassa kunnassa ei esiinny maksamatoa lainkaan kun taas Itävallan Tirolissa karjakohtainen esiintyvyys on jopa 97 %. Suomessa tartuntoja on tilastoitu kahtena edellisenä vuotena reilulla kahdellakymmenellä itäsuomalaisella naudalla vuosittain. Ruotsissa ja Tanskassa on raportoitu lihantarkastustulosten perusteella ison maksamadon yleistymisestä 2010-luvun alussa. Yhtenä mahdollisena syynä tähän pidetään ilmastonmuutoksen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä. Lähtökohtana tälle kirjallisuuskatsaukselle toimi vuoden 2020 alussa voimaan tullut Euroopan unionin uusi lihantarkastusasetus, jonka mukaan nautojen maksoja ei tarvitse enää viiltää teurastamolla tapahtuvassa lihantarkastuksessa rutiininomaisesti. Viiltojen poisjättäminen heikentää todennäköisyyttä havaita maksamadot lihantarkastuksessa. Riskiperäiseen ja visuaaliseen lihantarkastukseen siirtyminen vaatii entistä enemmän tietoja teurastamolle tulevien eläinten historiasta, jotta korkean maksamatoriskin eläimille voidaan suorittaa tarkempi lihantarkastus maksamatojen varalta. Tilan maksamatoriskiä lisääviä tekijöitä ovat esimerkiksi kosteilla niityillä tapahtuva laidunnus, loisten väli-isäntinä toimivien pikkulimakotiloiden (Galba truncatula) esiintyminen laitumilla ja lämpimät kelit. Tätä työtä on mahdollista hyödyntää esimerkiksi nautojen hyvinvoinnin ja tuottavuuden edistämiseksi tehtävässä työssä. Taudin esiintyvyyden seurantaan tarvitaan viiltojen poisjättämisen vuoksi jokin muu menetelmä. Tässä työssä esitellään vaihtoehtoisia menetelmiä ison maksamadon havaitsemiseksi. ELISA-menetelmät (enzyme-linked immunosorbent assay) seerumista, maidosta, ulosteesta tai lihasnesteestä vaikuttavat soveltuvan taudin seurantaan suuremmillakin eläinryhmillä tietyin rajoittein. Myös PCR-pohjaiset (polymerase chain reaction) sovellukset vaikuttavat lupaavilta menetelmiltä. Näistä LAMP (loopmediated isothermal amplification) voisi soveltua toimintaperiaatteensa vuoksi käytettäväksi myös laboratorion ulkopuolella, esimerkiksi teurastamolla.
-
(2023)Lampaiden laidunnus on lampaanlihantuotannon perusta. Erilaisilla laitumilla laiduntaessaan lampaat saavat liikkua vapaasti ja toteuttaa luontaista lauma- ja ruokailukäyttäytymistään. Suomalaisten lampaiden kantamista zoonoottisista taudinaiheuttajista on merkittävästi vähemmän tietoa kuin nautojen vastaavista zoonooseista. Lammastalouden on syytä valmistautua Suomeen saapuviin uusiin zoonoottisiin taudinaiheuttajiin, ilmasto muuttuu ja niin myös loistilanne. Maailmalla muutoksia levinneisyydessä on jo havaittu mm. ison maksamadon kohdalla. Cryptosporidium-alkueläimen aiheuttamat infektiot ovat lisääntyneet ihmisillä, myös Suomessa. Cryptosporirium parvum on yleisin zoonoottinen kryptosporidioosin aiheuttaja. C. parvum alkueläimen esiintymisestä lampailla Suomessa ei ole kansallisesti kattavaa tutkimustietoa. Toinen yleinen kryptosporidioosia aiheuttaja C. hominis leviää lähinnä ihmisten välillä. Tämä tutkielma tehtiin osana Lammaslaitumien zoonoosit –hankkeen ensimmäistä osatehtävää. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittama hanke on eläinlääketieteellisen tiedekunnan vetämä ja hankkeen yhteistyökumppanina toimii Ruokavirasto. Hankkeen päätavoitteena on saada tietoa lampailla esiintyvistä zoonoottisista bakteeri- ja loistartunnoista, sekä tuottaa tietoa niiden ennaltaehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Tämän tutkielman kirjallisuuskatsauksessa perehdytään lampaiden laidunvälitteisistä zoonoottisista loisista maksamatojen ja Cryptosporidium alkueläimen elämänkiertoon, levinneisyyteen sekä tartuntojen hallintaan laitumilla. Kokeellisen osan tavoitteena oli selvittää suomalaisilta lampureilta kyselytutkimuksen avulla lampoloiden bioturvallisuustoimia, laidunnus- ja juomavesiasioita sekä näkemystä sisäloisten levinneisyydestä. Tutkielman tutkimusosan aineisto kerättiin 10.11.–20.12.2022 kyselytutkimuksella. Lampureiden sähköpostiosoitteita saatiin 3 978 kappaletta tietopyyntönä Ruokaviraston lammasrekisteristä. Kyselyyn vastattiin nimettömästi. Kyselyyn saatiin 241 vastausta, joista 226 vastaajalla oli lampaita. Suomessa oli vuonna 2022 rekisteröityneitä lampaanpitäjiä yhteensä 1187 kappaletta (Luke 2022). Kyselyyn vastanneilla oli yli 1-vuotiaita uuhia yhteensä 9 218. Luonnonvarakeskuksen mukaan koko Suomessa uuhia oli yhteensä 63 618 vuonna 2022. Kyselytutkimukseen osallistuneet tilat kattoivat siis yli 14 % koko Suomen uuhimäärästä. Kyselyssä oli yhteensä 68 kysymystä ja vastauksia saatiin jokaisesta Suomen maakunnasta. Yli puolet kyselyn vastaajista ilmoitti lampaiden pidon olevan harrastus. Vain neljällä 226:stä vastaajasta lampaat eivät laiduntaneet. Vastaajista 40 % oli luonnonmukaisessa tuotannossa mukana. Kyselyn mukaan lammastiloilla on hyvin monenlaisia tulonlähteitä. Tautisulut ovat lammastiloilla harvinaisia. Vastaajista 14 % (n=220) lampaat laidunsivat joko samaan tai eri aikaan muiden eläinten kanssa. Kyselytutkimuksen mukaan Cryptosporidium alkueläintä ei ole havaittu yhdelläkään lammastilalla. Vastaajista kolme ilmoitti lampailta löytyneen isoa maksamatoa ja viisi pientä maksamatoa.
Now showing items 1-3 of 3