Browsing by Subject "kontaminaatio"

Ydinvoimalaitosonnettomuuden, ydinaseräjähdyksen tai muun säteilyvaaratilanteen seurauksena syntyvä radioaktiivinen laskeuma voi saastuttaa elintarvikkeet ja niitä tuottavat laitokset suoraan laskeumasta tai saastuneiden raaka-aineiden tai raaka-aineiden ja tuotteiden kuljettamiseen käytettävän ilman välityksellä. Radioaktiivinen kontaminaatio on pölyä, joka saastuttaa elintarvikkeet, raaka-aineet ja veden vain, jos sitä pääsee niihin. Kun säteilytilanteen uhka on olemassa, aloitetaan toimenpiteet, joilla elintarvikkeiden saastuminen voidaan estää tai sitä voidaan vähentää. Elintarviketeollisuuslaitoksen ilmanvaihto tulee pysäyttää ja tuotantotilat ja varastot eristää sulkemalla ovet ja ikkunat. Suojaamattomina olevat elintarvikkeet ja raaka-aineet voidaan peittää. Tuotanto on yleensä syytä keskeyttää. Hyvällä ennakkosuojautumisella voidaan säteilytilanteen jälkeen suoritettavia puhdistustoimenpiteitä helpottaa ja niihin kuluvaa aikaa lyhentää huomattavasti. Säteilytilanteen jälkeen elintarviketeollisuuslaitos on puhdistettava niin, että sen toimintaa voidaan jatkaa, tuotettavat elintarvikkeet ovat puhtaita ja turvallisia ja työntekijät voivat työskennellä tiloissa turvallisesti. Puhdistustoimenpiteet tulee suunnitella tarkasti ennen niiden aloittamista. Toimenpiteiden laatu riippuu laskeuman sisältämien radioaktiivisten aineiden ominaisuuksista ja määristä, säästä ja vuodenajasta, puhdistettavan alueen ominaisuuksista sekä käytössä olevista resursseista. Itse tuotantolaitoksen ja -laitteiden puhdistamisen lisäksi on puhdistettava kuljetusajoneuvot ja -kalusto ja ne ulkoalueet, joista radioaktiivinen kontaminaatio voi levitä tuotantotiloihin ja tuotteisiin. Laitosten sisätilojen puhdistukseen soveltuvat imurointi, lattioiden, seinien ja kattojen pesu ja pölyn pyyhkiminen. Vaikuttaa siltä, että laitoksen ja tuotantolaitteiden puhdistukseen normaalisti käytössä olevat menetelmät riittävät tehostettuina melko hyvin myös radioaktiivisen saasteen puhdistamiseen. Yleistäen voidaan sanoa, että laitoksessa tulee säteilytilanteen jälkeen suorittaa tehostettu suursiivous, jossa puhdistetaan myös normaalisti harvoin puhdistettavat rakenteet ja ilmastointikanavat sekä vaihdetaan ilmastointisuodattimet. Tuotantotiloista ja -laitteista ja tarvittaessa myös tuotteista tulee ennen ja jälkeen puhdistuksen mitata radioaktiivisuus puhdistuksen tarpeen ja riittävyyden määrittämiseksi. Ulkoalueista tulee laitoksen ulkoseinien ja -katon lisäksi puhdistaa etenkin kulkuväylät, joita ajoneuvot ja ihmiset käyttävät. Käyttökelpoisin menetelmä asfaltoitujen alueiden, rakennusten seinien ja kattojen puhdistukseen on pesu vedellä ja harjoilla, tai asfaltoitujen alueiden pesu kadunpesukoneilla ja kattojen katonpesukoneilla. Päällystämättömät ulkoalueet on puhdistettava, jos radioaktiivinen saaste voi levitä niiltä niin, että elintarvikkeet voivat saastua. Maan saastunut pintakerros voidaan poistaa tai haudata maan alle, tai maa-alue voidaan peittää puhtaalla maakerroksella tai asfaltilla. Kesällä nurmikon leikkaamisella ja talvella lumen poistamisella saadaan niissä oleva kontaminaatio poistettua tehokkaasti. Puhdistustoimenpiteissä syntyvä jäte on radioaktiivista jätettä, jota ei voida aina hävittää kuten tavanomainen jäte. Kaikki mahdollinen jäte on kerättävä talteen. Kun radioaktiivisia jätteitä on paljon, eivät laitosten normaalit jätteidenkäsittelymenetelmät todennäköisesti riitä niiden käsittelyyn, ja ainakin katettuja jätteiden keräyspaikkoja tarvittaisiin lisää.

Listeria monocytogenes on laajalti ympäristössä esiintyvä patogeeninen bakteeri. Se kykenee aiheuttamaan vakavia ruokamyrkytystapauksia elintarvikkeiden välityksellä, etenkin immuunivajaavaisille potilaille, vanhuksille, lapsille vastasyntyneille ja raskaana oleville. Myös eläimet voivat sairastua listerioosiin. L. monocytogenestä on eristetty useista elintarvikkeista, esim. lihasta, kalasta, kasviksista ja meijerituotteista kuten voista, juustosta ja jäätelöstä. Erityisesti einekset ja kuumentamatta syötävät elintarvikkeet, joiden käyttö on viime aikoina lisääntynyt, muodostavat riskin. L. monocytogeneksen esiintyvyydestä kaloista on saatu vaihtelevia tuloksia. Norjalaisessa tutkimuksessa raa'asta kalasta ei löytynyt yhtään L. monocytogenestä, sveitsiläisessä tutkimuksessa taas n. 15 % näytteistä oli L. monocytogenes -positiivisia. Kalavalmisteissa esiintyvyys on 0 – 85 %. Tässä tutkimuksessa selvitettiin L. monocytogeneksen esiintyvyyttä suomalaisessa, raa'ssa, kasvatetussa kirjolohessa. Lisäksi tutkittiin voiko raaka kala olla mahdollinen kontaminaation levittäjä kalanjalostuslaitoksiin. Näytteet (140 kpl) haettiin helsinkiläisestä kalanvälitysfirmasta. Näytteistä eristettiin L. monocytogenes modifioidun ISO 11290-1-menetelmän mukaan. Listeriat tunnistettiin sekä ISO-standardin mukaisesti että PCR-menetelmää käyttäen. L. monocytogeneksen esiintyvyys suomalaisessa, raa'assa kasvatetussa kirjolohessa oli tässä tutkimuksessa 5 %. Listeria-sukuun kuuluvia bakteereja eristettiin 30 %:sta näytteitä. Koska kaloista löytyi L. monocytogenestä, on mahdollista että raaka kala levittää kyseistä patogeenia kalanjalostuslaitoksiin.