Browsing by Subject "mahalaukku"

Koiran mahalaukun laajentuman ja kiertymän toipumista ja ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä on selvitetty useissa tutkimuksissa. Suomessa ei aihetta ole aiemmin tutkittu. Yliopistollisessa eläinsairaalassa hoidetaan melko paljon mahalaukun laajentuma ja kiertymä -potilaita. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Yliopistollisessa eläinsairaalassa leikattujen mahalaukun laajentuma ja kiertymä -potilaiden lyhyen ja pitkän aikavälin toipumista sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Mahalaukun laajentuma ja kiertymä on välitöntä hoitoa vaativa sairaus, joka johtaa hoitamattomana kuolemaan. Hoidosta huolimatta osa koirista menehtyy. Useiden eri tekijöiden on havaittu vaikuttavan mahalaukun laajentuman ja kiertymän ennusteeseen, mm. hoitoon pääsyn nopeus, rektaalilämpötila, verenpaine, plasman laktaattipitoisuus, poikkeava verenkuva ja hyytymisarvot sekä mahalaukun ja pernan kunto. Tutkimusta varten kerättiin tiedot Yliopistollisessa eläinsairaalassa hoidetuista mahalaukun laajentumaa ja kiertymää sairastaneista potilaista (tammikuu 2004 - toukokuu 2008). Aineiston keräämisessä käytettiin hyväksi sairaalan potilasohjelmaa (Provet) sekä anestesia- ja teho-osasto -kaavakkeita. Koirien nykytilannetta tiedusteltiin puhelimitse. Koirista 136 täytti tutkimuksen kriteerit. Tutkimuspotilaista kerättiin seuraavat tiedot: rotu, ikä, sukupuoli, paino, omistajan kertomat esitiedot koskien ruokintaa ja oireiden kestoa, yleistutkimuslöydökset, verinäytetulokset, röntgenkuvaus, lääkitys ennen ja jälkeen leikkauksen, anestesia- ja leikkaustiedot, mahdolliset komplikaatiot, sairaalassa vietetty aika sekä toipuminen. Tilastollinen analyysi tehtiin SPSS 17.0 - ja SAS 9.2 -ohjelmilla. Lyhyen aikavälin kuolleisuus ( 30 pv) oli 11,9 %. Pitkän aikavälin kuolleisuus (31 pv - 1,5 v.), johon huomioitiin vain mahalaukun laajentuman ja kiertymän takia kuolleet oli 17,8 %. Kun mukaan laskettiin myös muiden sairauksien tai vanhuuden takia kuolleet koirat, oli pitkän aikavälin kuolleisuus 31,4 %. Mahalaukun seinämän kuolio oli selvin riskitekijä kuolleisuudelle (riskisuhde 4,53; p = 0,0005). Ennen leikkausta mitatun korkean plasman laktaattipitoisuuden havaittiin vaikuttavan kuolleisuuteen (riskisuhde 1,21; p = 0,0588). Lisäksi tanskandogin ja saksanpaimenkoiran toipumista verrattaessa, tanskandogin riski kuolla oli hieman suurempi kuin saksanpaimenkoiran (riskisuhde 2,027; p = 0,0543). Mahalaukun laajentuman ja kiertymän kuolleisuus on vähentynyt merkittävästi viime vuosina todennäköisesti hoitomenetelmien kehittymisen sekä oireiden aikaisen havaitsemisen ja nopean hoitoon pääsyn ansiosta. Tässä tutkimuksessa tärkeimmät mahalaukun laajentuman ja kiertymän kuolleisuuteen vaikuttavat tekijät olivat mahalaukun kunto ja veren laktaattipitoisuus, kuten aiemmissa tutkimuksissakin on havaittu. Mahalaukun kuntoon vaikuttaa oleellisesti hoitoon pääsyn nopeus. Ennen leikkausta määritettyä veren laktaattipitoisuutta voidaan käyttää apuna potilaan ennusteen arvioinnissa.

Tutkimuksessa kartoitettiin spiraalinmuotoisten bakteerien eli helikobakteerien esiintymistä koiran ja kissan mahalaukun limakalvolla. Materiaalina oli 10 EKK:n eläinsairaalassa v.1994 lopetettua koiraa ja 10 kissaa. Näytteitä otettiin koiran mahalaukusta 17 ja kissan 14 erinäytepaikasta. Jokaisesta näytepaikasta otettiin harjanäyte ja biopsianäytteet sekähistopatologista tutkimusta että ureaesitestiä varten. Kaikilla koirilla sekä 6 kissalla esiintyi helikobakteereita. Aineiston pienuudesta johtuen ei tästä voi tehdä luotettavia johtopäätöksiä niiden esiintymisen yleisyydestä. Harjanäytteiden perusteella puolella koirista esiintyi yksittäisiä helikobakteereita ja puolella niitä esiintyi runsaasti. Kaikilla infektoituneilla kissoilla oli niiden esiintyminen runsasta. Koirilla helikobakteereita esiintyi harvemmin antrumin alueella, kun taas kissoilla esiintyminen oli tasaista. Histologisten näytteiden perusteella oli 3 koiralla ja 2 kissalla lievä aktiivinen krooninen gastriitti sekä 7 koiralla ja 4 kissalla lievä krooninen gastriitti. Kissoilla, joilla helikobakteereita ei ollut, esiintyi lievää aktiivista kroonista tulehdusta antrumin alueella. Kissojen kohdalla todettiin kroonisentulehduksen ja taelikobakteereiden esiintymisen välillä tilastollisesti merkitsevä yhteys (p<0,01). Koirilla tätä ei negatiivisen kontrolliryhmän puuttuessa voitu testata. Kummallakaan ryhmällä ei aktiivinen tulehdus liittynyt helikobakteerien esiintymiseen. Tutkimuksen toisena tarkoituksena oli pikamenetelmien, harjanäytteiden ja ureaasitestin vertailu. Ureaesitestin tulokset olivat koirilla epäluotettavia antrumin alueella. Ureaasitestin tulos kannattaa lukea vasta tunnin kuluttua sen aloittamisesta, jolloin sen sensitiivisyys on koirilla 90,8% ja kissoilla 100% sekä spesifisyys molemmilla 100%. Harjanäytteiden herkkyys oli koirilla (100%) ja kissoilla (97,6%) hyvin korkea, eikä testin luotettavuudessa esiintynyt kummankaan kohdalla alueellisia vaihteluita. Lisäksi harjanäyte on noninvasiivinen menetelmä ja tulokset saadaan ureaesitestiä nopeammin, mistä on hyötyä käytännön työssä tähystyspotilaan äärellä.