Browsing by Subject "nestehoito"

Anestesian aikainen hypotensio eli matala verenpaine on yksi yleisimmistä anestesiakomplikaatioista koirilla ja kissoilla. Anestesian aikainen hypotensio on useissa tutkimuksissa määritelty keskipaineen avulla, ja usein määritelmänä on alle 60 mmHg keskipaine. Ihmisillä anestesian aikainen hypotensio on yhdistetty anestesiakuolleisuuteen ja elinvaurioihin. Koirilla anestesian aikaisen hypotension on todettu aiheuttavan heikentynyttä kudosten hapen osapainetta sekä huonontunutta verenkiertoa. Verenpaineen mittauksessa käytettävät mittalaitteistot voivat olla joko invasiivisia tai non-invasiivisia. Invasiivisessa menetelmässä verenpainetta mitataan valtimoon asetetun kanyylin kautta, ja non-invasiivisessa menetelmässä mittauksessa käytetään mansettia, joka asetetaan raajaan tai hännäntyveen. Non-invasiivisia menetelmiä ovat oskillometrinen ja Doppler-menetelmä. Non-invasiivisiin mittausmenetelmiin liittyy enemmän virhelähteitä verrattuna invasiiviseen menetelmään. Anestesian aikainen hypotensio voi johtua monista tekijöistä, kuten nesteiden menetyksestä tai anestesian induktioon ja ylläpitoon käytetyistä lääkeaineista. Esimerkiksi propofolin, alfaksalonin, isofluraanin ja sevofluraanin on todettu laskevan verenpainetta koirilla ja kissoilla. Verenpaineen laskua aiheuttavia mekanismeja ovat vasodilataatio ja sydämen minuuttitilavuuden väheneminen. Lisäksi anestesian aikana elimistön kompensaatiomekanismien toiminta heikkenee keskushermostolaman takia. Anestesian aikaiselle hypotensiolle altistavista tekijöistä tiedetään vain rajallisesti koirilla, mutta vielä rajallisemmin kissoilla. Koirilla näistä tekijöistä on tunnistettu korkea ASA-luokka, invasiivinen kirurgia, pienikokoisuus ja brakykefalia. Korkea ASA-luokka ja pienikokoisuus lisäävät myös anestesiakuolleisuuden riskiä. Anestesian aikaisen hypotension hoito tulee kohdistaa sitä aiheuttavaan syyhyn. Inhalaatioanesteetin pitoisuuden vähentäminen, nestehoito kristalloidi- tai kolloidinesteellä sekä lääkehoito inotroopeilla eli sydämen supistuvuutta lisäävillä lääkkeillä, kronotroopeilla eli sydämen sykettä nostavilla lääkkeillä ja/tai vasopressoreilla eli verisuonia supistavilla lääkkeillä ovat yleisiä hoitovaihtoehtoja. Yhteenvetona voidaankin todeta, että anestesian aikainen verenpaineen monitorointi on tärkeää kliinisessä työssä kudosten riittävän verenkierron arvioimiseksi. Anestesian aikaiselle hypotensiolle altistavien tekijöiden laajempi kartoitus olisi hyödyllistä, jotta anestesian aikaista hypotensiota voitaisiin ehkäistä paremmin esimerkiksi lääkevalinnoilla.

Työn tavoitteena oli koostaa opasmainen tutkielma saatavilla olevasta tutkimustiedosta koskien kissojen ja koirien parenteraalista nestehoitoa. Pieneläinten nesteytys on yleinen ja tavanomainen hoitotoimenpide, mutta ennen ei ole ollut olemassa suomenkielistä lisensiaatin tutkielmaa aiheesta. Tutkielmassa käydään läpi eri nestevaihtoehdot ja tärkeimmät nestehoitoa vaativat tilanteet. Työn alussa käydään läpi elimistön nestefysiologiaa, sillä tiettyjen perusasioiden ymmärtäminen on oleellista nestehoitoa suunniteltaessa. Lisäksi käsitellään elektrolyytti- ja happo-emästasapainon häiriöt, sillä niiden hoidossa oikeanlainen nestehoito on pääosassa. Vaarallisimmat elektrolyyttihäiriöt pieneläimillä ovat häiriöt kalium- ja natriumpitoisuuksissa. Muita mahdollisia elektrolyyttihäiriöitä ovat häiriöt kalsiumin, kloridin, magnesiumin ja fosforin tasapainossa. Happo-emästasapainon häiriöt ovat joko metabolisia tai respiratorisia. Metabolisissa häiriöissä muuttuu kehon bikarbonaattipitoisuus, respiratorisissa häiriöissä hiilidioksidin osapaine. Nestevalmisteet jaotellaan kristalloideihin ja kolloideihin. Kristalloidit ovat alhaisen molekyylipainon valmisteita, jotka jakautuvat nopeasti laskimosta verisuonitilan ja soluvälitilan välille. Kristalloidien käyttöaiheita ovat hypovolemia, dehydraatio, anestesian ja operaatioiden aikainen normaalin nestetasapainon ylläpitäminen sekä elektrolyytti- ja happo-emästasapainon häiriöt. Erilaisia kristalloideja ovat erivahvuiset natriumkloridi- ja glukoosiliuokset sekä tasapainotetut polyioniset liuokset, kuten Ringerin laktaatti ja asetaatti. Polyioniset tasapainotetut liuokset sisältävät natriumin ja kloridin lisäksi kalsiumia, kaliumia ja magnesiumia sekä puskurin, joka on tyypillisesti asetaatti tai laktaatti. Natriumkloridilla on lievästi elimistöä happamoittava ja asetaattia sekä laktaattia sisältävillä liuoksilla elimistöä alkalisoiva vaikutus. Kolloidit ovat suuremman molekyylipainon omaavia valmisteita, jotka pysyvät pääasiassa verisuonitilassa ja ylläpitävät verisuonitilan kolloidiosmoottista painetta. Kolloidien käyttöaiheita ovat hypovolemia ja hypoproteinemia. Tutkielmassa käsiteltyjä synteettisiä kolloideja ovat dekstraani-, gelatiini- ja hydroksietyylitärkkelysvalmisteet. Dehydraation hoidossa sopivin kristalloidi valitaan tilanteen mukaan, mikään valmiste ei ole ylivoimaisesti muita parempi tutkimusten perusteella. Kristalloidien ja kolloidien käytöstä hypovolemian ja sokin hoidossa löytyy suhteellisen paljon etenkin ihmisillä ja koe-eläimillä tehtyjä tutkimuksia. Yhteneväinen kanta on, että nestevalintaa tärkeämpää on tavoitteellinen ja riittävän aggressiivinen nestehoito. Verenvuotosokissa oleellista on ylläpitää riittävä kudosperfuusio, mutta minimoida nestehoidon verenvuotoa pahentava vaikutus. Pään- ja keuhkotraumojen hoidossa ei ole yhteneväistä kantaa tietyn nesteen paremmuudesta. Hypertonista natriumkloridia, kolloideja ja mannitolia suositellaan lähteestä riippuen. Nesteytyksen seuranta on tärkeää riittävän hoidon varmistamiseksi ja ylinesteytyksen välttämiseksi. Eri nestevalmisteiden haitta- ja hyötyvaikutuksista kissalla ja koiralla tarvitaan lisää yhteneväisiä ja vertailukelpoisia tutkimuksia.