Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "pig"

Sort by: Order: Results:

  • Emakoiden lihantarkastuslöydökset Suomessa 
    Lindström-Kippola, Nina (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)
    Tämä alkuperäistutkimuksen sisältävän lisensiaatin tutkielman tavoitteena on kerätä kuvaileva tieto siitä kuinka paljon ja minkälaisia löydöksiä emakoilla on lihantarkastuksessa yhdellä teurastamolla Suomessa. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lihantarkastuksen lainsäädäntöä ja perusteita sekä emakoiden yleisimpiä poistosyitä ja yleisesti sikojen yleisimpiä lihantarkastuslöydöksiä. Tutkimusosan tarkoitus on selvittää emakoiden teuraslöydösten määrä prosentuaalisesti ja kilomääräisesti. Yhdeltä suomalaiselta sianlihaalan laitokselta saatiin vuoden 2010 emakoiden lihantarkastuslöydökset, jossa oli tuottaja- ja eläintasolle asti jäljitettävissä oleva numerokooditettu valikoimaton tiedosto emakoiden teuraslöydöksistä ja niiden seurauksena hylätyistä lihan kilomääristä. Vuonna 2010 kyseisessä teurastamossa teurastettiin yhteensä 17624 emakkoa, mikä vastasi n. 40 %:a Suomessa teurastetuista emakoista. Aineisto käsiteltiin Excel-taulukkolaskelmaohjelmalla käyttäen ohjelman Pivot-apuohjelmaa. Noin 70 %:lla vuoden aikana teurastetuista emakoista ei ollut teuraslöydöksiä, kun taas 5297 emakolle oli merkitty yksi tai useampi teuraslöydös. Yhteensä 85 %:lla oli havaittu vain yksi lihantarkastuslöydös. Eniten merkintöjä kerääntyi märkäpesäkkeistä, keuhkokalvojen tulehduksista, makuuhautumista ja teurasvirheistä. Seurantavuoden aikana teuraslöydöksiä kerääntyi keskimäärin 15 emakolta tuottajaa kohden. Lihaa hylättiin emakkoa kohden keskimäärin 26 kg ja tuottajaa kohden 382 kg. Märkäpesäkkeet aiheuttivat kolmanneksen (44000 kg) teuraslöydöksistä aiheutuvista hylätyistä kiloista. Keuhkokalvojen tulehduksia oli 17 %:lla ja makuuhautumia 9 %:lla teurastetuista emakoista. Vaikka keuhkokalvon tulehduksia esiintyi määrällisesti paljon ei niistä aiheutunut ruhohylkäyksiä. Vaikka teuraslöydöksistä aiheutuva tuotannollinen tappio tuottajaa kohden ei ole suuri, vaikuttavat ne eläinten hyvinvoinnin huonontumisen lisäksi tuotannon heikkenemiseen ja työnmäärän lisääntymiseen eläinten sairastuvuudesta johtuen.
  • Monokarboksylaattikuljettajaisoformien MCT1 ja MCT4 ilmentyminen sian mahassa ja ohutsuolessa 
    Pakkanen, Jussi (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)
    Sian rehut sisältävät maitohappoa ja haihtuvia rasvahappoja (VFA). Lisäksi eri osissa ruoansulatuskanavaa näitä orgaanisia happoja syntyy rehun hiilihydraattien maitohappokäymisen ja muun mikrobifermentaation vuoksi. Ohut- ja paksusuolen pH on yli 6, jolloin maitohappo ja haihtuvat rasvahapot esiintyvät lähes täysin dissosioituneena ja niiden passiivinen diffuusio solukalvojen läpi on siksi erittäin vähäistä. Anionimuotoisia happoja imeytyy epiteelien läpi kuitenkin erityisten monokarboksylaattikuljettajien (MCT) avulla. Monokarboksylaattikuljettajat ovat solukalvoilla sijaitsevia proteiineja, joista tunnetaan nykyään 14 erilaista isoformia. MCT kuljettaa dissosioituneen happomolekyylin lisäksi protonin samaan suuntaan. Monokarboksylaattikuljettajat säätelevät solunsisäistä pH:ta sekä happoanionien konsentraatiota ja niiden ilmeneminen on kudos- ja eläinlajikohtaista. Monokarboksylaattikuljettajilla on kaitsijaproteiineja, joilla on ratkaiseva merkitys kuljettajien toiminnalle. Aiemmin sian ohutsuolesta on löydetty MCT1 -proteiini. Tämän tutkimuksen kokeellisen osan tarkoituksena oli määrittää isoformien MCT1 ja MCT4 ilmentyminen eri osissa sian mahaa ja ohutsuolta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun sian mahalaukusta on määritetty MCT-proteiineja ja sian ohutsuolesta on mitattu MCT-proteiineja systemaattisesti koko ohutsuolen alueelta. Tutkimuksessa oli mukana 8 sikaa, joiden kudosnäytteet kerättiin teurastuksen jälkeen. MCT4:n suhteellinen määrä ei eronnut tilastollisesti mahan ja eri ohutsuolen osien välillä. Mahassa MCT1:n määrä oli vähäinen. Mahan hapan ympäristö luo edellytykset maitohapon ja haihtuvien rasvahappojen passiiviselle imeytymiselle dissosioitumattomassa muodossaan. Ohutsuolessa MCT1:n suhteellinen määrä oli suurempi ohutsuolen alkuosassa kuin mahassa (P < 0,01) tai ohutsuolen loppuosassa (P < 0,001). Ohutsuolessa tarvitaan kuljettajaproteiineja maitohapon tehokkaan imeytymisen varmistamiseksi.
  • Siemennysajankohta suhteessa ultraäänitutkimuksen avulla havaittuun ovulaatioon sekö emakon rasvakudoksen määrän vaikutus porsimistulokseen 
    Vehmas, Saija (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2010)

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO