Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "terveysriskit"

Sort by: Order: Results:

  • Kriittisten valvontakohteiden riskianalyysi ja omavalvonta pienimuotoisessa lihalaitoksessa 
    Kingelin, Taina (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1996)
    Kriittisten valvontakohtien riskianalyysi järjestelmä (HACCP) on prosessin sisäinen terveysvaarojen valvomistapa, joka mahdollistaa uhkaavan vaaran ehkäisyn ennen kuin se ehtii tapahtua. Sen tarkoituksena on suojata kuluttajia ruokamyrkytyksiltä ja lisätä muutenkin elintarvikkeen turvallisuutta. HACCP-järjestelmän luominen vaatii työryhmän, joka saa riittävästi koulutusta järjestelmän seitsemästä periaatteesta. Työryhmä hankkii riitävästi tietoa ja soveltaa HACCP-järjestelmän periaatteita laitoksen toimintaan. Omavalvonta on laadunvarmistustoimintaa, jolla laitos osoittaa noudattavansa voimassaolevia lakeja ja asetuksia. Se on Suomessa lakisääteistä. Omavalvontasuunnitelma on kirjallinen menettelyohje omavalvonnan toteutumisesta. Se on laitoskohtainen. Sen on pohjauduttava HACCP-järjestelmään. Viranomaisvalvonta on solutettu omavalvonnan osaksi. Omavalvontasuunnitelma tehdään vaiheittain:alkuselvitykset, toiminnan ja tuotteen kuvaus, vaarojen tunnistus ja torjuntatoimenpiteet, kriittiset valvontakohteet, työohjeet valvontakohteisiin ja omavalvonnan ylläpidon suunnittelu. HACCP-järjestelmäpohiainen omavalvonta soveltuu myös teurastus- ja leikkaamotoimintaan. Erona jatkojalostelaitoksen omavalvontaan on, että teurastustoiminta ei sisällä kuumennusvaiheita, joten biologisten vaarojen todennäköisyys on suurempi. Omavalvontasuunnitelman tekoon vaikuttavia tekijöitä ovat laki, käyttäjäystävällisyys ja kustannukset. Ennen käyttöönottoa suunnitelma on hyväksytettävä kunnan valvontaviranomaisella. Omavalvontasuunnitelman toimivuuden kulmakivenä on henkilökunnan koulutus ja osapuolten sitoutuminen suunnitelmaan. Tutkielmaan sisältyy pienimuotoisen teurastamon ja leikkaamon omavalvontasunnitelma.
  • Ympäristömykobakteerien esiintyminen puhdistamolietteessä 
    Lepistö, Outi (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2001)
    Ympäristöstä peräisin olevien mykobakteerien eristykset ihmisten keuhkoista ovat lisääntyneet länsimaissa huomattavasti. Suomessa löytyy vuosittain n. 400 ympäristömykobakteerin aiheuttamaa humaanimykobakterioosia. Eläinten mykobakteeritartunnat ovat yleisimpiä sioilla; vuosittain teurastamoissa Suomessa löytyy n. 6000 ympäristömykobakteeritartuntaa. Jätevedenpuhdistamoissa syntyneeseen lietteeseen mykobakteereja pääsee ihmisten ja eläinten ulosteista. Aiemmin liete on loppusijoitettu kaatopaikoille, mutta lainsäädännön muuttuessa lietteen loppusijoittaminen kaatopaikalle tulee kielletyksi. Tämän vuoksi lietteen käyttö kompostoituna tulee todennäköisesti lisääntymään maataloudessa ja viherrakentamisessa. Lietteelle on kehitettävä sijoitusvaihtoehtoja, joissa terveysriski on mahdollisimman vähäinen. Puhdistamoliete voi aiheuttaa suoran tai epäsuoran terveysriskin, mikäli lietteenkäsittely jätevedenpuhdistamoissa jää jostain syystä epätäydelliseksi. Lannoitteena käytettävän lietteen ihmisille ja eläimille aiheuttamat terveysriskit tunnetaan huonosti. Mykobakteerien säilymistä lietteen kompostointikäsittelyssä ei tiedetä. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää mykobakteerien säilymistä suomalaisissa kompostointikäsittelyissä Tutkimukseen osallistui 22 puhdistamoa ympäri Suomea, joiden tuottamasta lietteestä otettiin näytteitä käsittelyn eri vaiheissa. Käytetty menetelmä on ensimmäinen julkaistu menetelmä mykobakteerien eristämiselle lietteestä. Esikäsittelyn ja dekontaminaatiokäsittelyn jälkeen näytteet viljeltiin mykobakteeri-selektiivisille maljoille ja putkiin. Mykobakteereiksi epäillyt pesäkkeet puhdistettiin ja värjättiin Ziehl-Neelsen -happovärjäyksellä. Eristetyt kannat pakastettiin ja tunnistetaan lajitasolle saakka 16S rDNA -sekvenoinnilla. Tutkituista näytteistä 88,6% (93 kpl) sisälsi mykobakteereja. Mykobakteerit säilyivät hengissä kaikissa muissa lietteenkäsittelymenetelmissä paitsi niissä, jotka käyttivät termistä kuivausta. Muiden lietteenkäsittelymenetelmien teho mykobakteereiden poistamisessa jäi epävarmaksi. Lisätietoa tarvitaan säilyvien mykobakteerien pitoisuuksista ja lajeista. Työn kirjallisuusosassa on käsitelty mykobakteerien rakennetta, kasvuvaatimuksia sekä taudinaiheutusta ihmisillä ja eläimillä. Puhdistamoiden käyttämät käsittelymenetelmät on esitelty lyhyesti.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO