Browsing by Subject "vuorokausirytmi"

Puunpurenta, jota kutsutaan myös ilmannielemiseksi, tarkoittaa hevosen toistuvaa, tarkoituksettomalta näyttävää eli stereotyyppistä käyttäytymistä, jossa hevonen tyypillisesti painaa etuhampaansa kiinteää pintaa vasten, vetää ilmaa ruokatorven alkuosaan päästäen nielusta korahtavan äänen. Puunpurentaa esiintyy noin 4-5 %:lla hevosista. Puunpurennan taustalla on todennäköisesti useita syitä geneettisistä tekijöistä, talliolosuhteisiin, ruokintaan, vieroitukseen ja muihin elinympäristön stressitekijöihin. Vielä ei tiedetä, miksi hevonen puree puuta. Puunpurennan tai erityisesti puunpurennan estämisen on havaittu muuttavan veren stressihormonipitoisuuksia ja puunpurijoilla on todettu muuttuneet dopamiinireseptoritiheydet tietyillä aivoalueilla. Nämä herkistyneet keskushermoston dopaminergiset radat voivat olla stereotyyppisen käytöksen yhteydessä seurausta pitkään jatkuneesta stressistä yhdistettynä geneettiseen alttiuteen. Tämän tutkielman kokeellinen osuus toimi pilottitutkimuksena laajemmalle hevosen stereotyyppisen käytöksen tutkimukselle. Tutkimuksessa videoitiin ja analysoitiin kolmen puutapurevan hevosen ja kolmen verrokkihevosen käytöstä karsinassa vietettynä aikana. Hevosia kuvattiin niiden omassa karsinassaan kaksi vuorokautta ja toisena vuorokautena niillä oli sydämen sykettä rekisteröivä EKG-laite selässään tutkimuksen toista osaa varten. Käytöksen analysointi toteutettiin luomalla käyttäytymiskoodit, joihin hevosten ilmentämät käyttäytymiset luokiteltiin ja mitattiin, kuinka paljon aikaa hevoset käyttivät kuhunkin toimintaan. Tavoitteena oli selvittää, mitä nauhoitteista pystyy näkemään ja analysoimaan ja onko käyttäytymiskoodit järkevästi luokiteltu, jotta varsinaisessa tutkimuksessa voidaan paremmin tutkia päivärytmin muutoksia. Tarkastelin myös, eroaako puunpurijahevosen käyttäytyminen ei-stereotyyppisesti käyttäytyvän verrokkihevosen käyttäytymisestä ja selvitin, häiritseekö EKG-laite hevosta. Tutkimuksessa yritettiin saada selville, minkä päivittäisen toiminnan kustannuksella puunpurijahevonen käyttää aikaa puunpurentaan ja eroavatko puunpurijahevosten ja verrokkihevosten päivärytmit toisistaan. Pilottitutkimuksessa tuli ilmi hevosten valintaan, kuvausteknisiin asioihin, koodien määrittelyyn ja tulosten esittämismuotoon liittyviä seikkoja, joita kannattaa ottaa huomioon varsinaista tutkimusaineistoa käsiteltäessä. Vielä ei havaittu viitteitä siitä, että puunpurijoiden ja verrokkien päivärytmissä olisi eroja eikä EKG-laite ei vaikuttanut hevosten käyttäytymiseen. Vain kaksi kolmesta puuta purevasta hevosesta esitti stereotyyppistä käytöstä seurantajakson aikana ja lisäksi tutkimuksen puunpurijat ilmensivät stereotyyppistä käytöstä vähän, arvioiden korkeintaan 0,5 % vuorokaudesta. Puunpurennalla ja ruokinta-ajoilla näytti olevan yhteys, kun taas kahden hevosen tavassa ilmentää stereotyyppistä käytöstä havaittiin ero; toinen näytti purevan puuta harvemmin ja pidempään, 10–30 kertaa kerralla, ja toinen puri puuta useammin, mutta alle kymmenen kerran sarjoja. Tällaista ei ole kuvattu kirjallisuudessa aiemmin.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sian kausilisääntymisen endokrinologista perustaa. Haluttiin nähdä villi- ja kesysian erot ja yhtäläisyydet niiden melatoniinin erityksessä ja vuorokauden- ja vuodenaikaan sidotuissa rytmeissä. Kausilisääntymisen syiden ymmärtämisellä pyritään syyshedelmättömyysongelman parempaan hallintaa. Tutkimus toteutettiin neljänä erinäyttenottokertana: keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella. Yhteensa 20 kesysiasta ja 20 villisiasta otettiin 48 tunnin ajan verinäyteitä kahden tunnin välein. Siat pidettiin luonnon valaistuksessa näytteenoton ajan. Näytteistä määritettiin melatoniini Buhlman melatoniini-RIA-menetelmällä. Tuloksissa villi- ja kesysiolla melatoniinin erityksessä ei ollut eroa. Erot olivat suuremmat yksilöiden kuin rotujen välillä. Molemmilla roduilla näkyy selkeä vuorokaudenaikainen melatoniinirytmi. Melatoniinipitoisuus nousee pimeänä aikana ja on perustasolla valoisana aikana. Toisin kuin aiemmin on oletettu sika näyttäisi melatoniinin suhteen käyttäytyvän samoin kuin selkeä lyhyen päivän kausilisääntyjä lammas. Niinpä sikataloudelle ongelmallinen kausilisääntyminen on sialle fysiologista. Yksilöiden välisestä vaihtelusta johtuen on mahdollista, että tietyt yksilöt ovat herkempiä kausilisääntymiselle, jolloin ympäristön merkitys ongelman esilletulossa korostuu.