Browsing by Title

Tutkimus käsittelee taloudenhoitajattarien toimenkuvaa ja sosiaalista asemaa kartanotaloudessa 1700-luvun puolenvälin Suomessa tapaustutkimuksen keinoin. Sen kohteena on neljä taloudenhoitajatarta – Cajsa Wickman, Anna Gretha Landtman, Regina Landtman ja Maja Sahlberg – jotka työskentelivät laivastoupseeri Carl Tersmedenin (1715–1797) taloudessa vuosina 1749–1765 tämän palvellessa Viaporin linnoitustyömaalla. Päälähteenä on Tersmedenin päiväkirja, Lefnadshistoria. Suurista lähdekriittisistä ongelmistaan huolimatta se on ainutlaatuinen lähde, joka sisältää yksityiskohtaisia kuvauksia hänen taloudenpidostaan ja taloudenhoitajattarien roolista siinä. Carl Tersmedenin talous muutti muotoaan hänen Viaporin-vuosinaan. Hän asui aluksi Helsingissä upseerikasarmissa, kunnes hankki 1750-luvun alussa omistukseensa Albergan kartanon Espoosta. Myös hänen avioitumisensa ja perheen perustaminen osuivat noihin vuosiin. Kaikki tämä muovasi hänen taloudenhoitajattariensa toimenkuvaa. Cajsa Wickman hoiti aluksi poikamiesupseerin kaupunkikotia, mutta Albergan oston myötä hänestä tuli suuren kartanotalouden johtaja, joka hoiti aluksi sekä emännöitsijän että tilanhoitajan tehtäviä. Myöhempien taloudenhoitajattarien rooli oli tätä suppeampi, koska Tersmeden palkkasi erillisen tilanhoitajan ja hänen vaimonsa otti itselleen kartanon emännän aseman. Tersmeden sekä rekrytoi taloudenhoitajattarensa sosiaalisten verkostojensa kautta että hyödynsi heitä niiden ylläpidossa ja laajentamisessa. Taloudenhoitajattaret löytyivät palvelukseen Tersmedenin sukulais- ja tuttavapiirien kautta sekä upseerinuralla luotujen suhteiden avulla. Taloudenhoitajattaren merkitys sosiaalisten verkostojen ylläpidossa korostuu etenkin Cajsa Wickmanin tapauksessa. Tullessaan Viaporiin Tersmeden oli nuori upseeri, jonka oli luotava uraa ja esiinnyttävä säätyihanteiden mukaisena aatelismiehenä. Cajsan erinomaisten ruoanlaittotaitojen avulla hän kykeni saavuttamaan aseman suosittuna kutsujen isäntänä ja seuramiehenä ja siten kartuttamaan sosiaalista pääomaansa ja myös liiketoimintamahdollisuuksiaan. Taloudenhoitajattaren korkea sosiaalinen status heijastuu Tersmedenin päiväkirjasta monin eri tavoin. Hänellä oli asema palveluskunnan päänä, hänen palkkansa oli huomattavasti tavallista palvelijaa korkeampi ja hän asui kartanon päärakennuksessa. Tehtävää pidettiin hyväksyttävänä naimattomille säätyläisnaisille, toisin kuin muita palvelijantöitä. Taloudenhoitajattarien statuksesta kertoo lisäksi se, mihin yhteiskuntaluokkaan kuuluvien miesten kanssa he avioituivat. Kaikki Tersmedenin Viaporin-vuosien taloudenhoitajattaret menivät naimisiin, yksi aliupseerin, toinen sotilasvirkamiehen, kolmas käsityöläismestarin ja neljäs tilanhoitajan kanssa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös laajemman otannan avulla 1700-luvun suomalaisten taloudenhoitajattarien sulhasten yhteiskunnallista asemaa. Taloudenhoitajattaren nimikkeen alle saattoi kätkeytyä myös toisenlaisia isännän ja palvelijattaren välisiä suhteita. Upseerin tai aatelismiehen taloudenhoitajattarena toimiminen oli 1700-luvulla eri säätyihin kuuluvalle pariskunnalle mahdollisuus perhe-elämään ilman avioliittoa. Tällainen ”avoliitto” oli aateliston piirissä miehille usein hyväksyttävämpi ratkaisu kuin naiminen kaukaa oman säädyn alapuolelta. Moraalikäsitysten muutos 1800-luvulle tultaessa ohjasi myöhemmin tällaiset pariskunnat naimisiin.

Tutkielmassa tarkastellaan miten Nicaraguan Tyynenmeren rannikon ja ylänköjen alkuperäisasukkaiden historia on 2000-luvulla valjastettu erilaisten poliittisten tavoitteiden edistämiseksi. Tutkielman tavoitteena on ensinnäkin selvittää miten, miksi ja ketkä puolustavat tai vastustavat alkuperäisasukkaiden oikeuksien toteuttamista Nicaraguassa. Toiseksi tutkielmassa tarkastellaan miten etnisyyttä tuotetaan. Tutkimus perustuu lehdistölähteisiin vuosilta 2005-2014 (El Nuevo Diario sekä La Prensa), alkuperäiskansojen järjestöjen julkaisuihin sekä parlamentin keskusteluihin. Tutkielmassa todetaan että alkuperäiskansojen liike koostuu kylänjohtajien ja näiden yhteenliittymien lisäksi akateemisista tutkijoista niin historian, oikeustieteen, arkeologian, antropolgian kuin kielitieteen aloilta. Tämä 1990-luvulla syntynyt alkuperäiskansojen liike on pyrkinyt osoittamaan ensinnäkin, että alkuperäiskansat ovat kolonialismista lähtien taistelleet valloittajia vastaan yhtenäisenä rintamana. Tulkinnan poliittisena motiivina on todistaa, että alkuperäiskansat ovat säilyneet erottuvina etnisinä alkuperäiskansojen kylinä, jolloin näille kylille on taattava itsehallinto, johon ne ovat oikeutettuja Nicaraguan perustuslakiin sekä kansainväliseen lainsäädäntöön perustuen. Toiseksi alkuperäiskansojen liike esittää itsehallintomallin plurikulttuurisen poliittisen ideologian puitteissa demokraattisempana kun demokratian länsimainen malli. Tässä tapauksessa autonomian toteutusta perustellaan dekolonisaation hengessä sillä, että autonomian toteuttaminen korjaisi valtion rakenteen tasa-arvoisemmaksi. Etnisyyttä tuotetaan kahdella tasolla. Ensinnäkin alkuperäiskansojen oikeusvaatimukset uutisoidaan usein mielenosoitusten tai alkuperäisasukkaiden perinteisten tai 1990-luvulta lähtien muodostuneiden juhlien yhteydessä. Näissä korostetaan pukeutumisella, tansseilla ja rituaaleilla alkuperäiskansojen erottuvuutta muusta väestöstä. Toiseksi monien kehitysorganisaatioiden kehitysparadigmassa köyhyyden syyksi tunnistetaan etniseen ryhmään kohdistuva diskriminaatio ja siksi tukea kohdistetaan alkuperäisasukkaille, mikä osaltaan kannustaa etniseen identifikaatioon. Alkuperäiskansojen liikkeen vaatiessa oikeuksiaan maahan alkuperäisasukkaat ja mestitsi-maanviljelijät ovat ajautuneet kiistoihin maanomistuksesta. Alkuperäiskansat peräänkuuluttavat ikiaikaisten maidensa palauttamista, kun taas mestitsimaanviljelijät katsovat, että maat ovat heidän perinteisiä sukutilojaan ja alkuperäisasukkaat keinottelijoita, jotka uhkaavat laillisten omistajien omaisuutta. Vuonna 2006 valtion johtoon palanneet sandinistit puolestaan operoivat kahden eri diskurssin tasolla. Toisaalta sandinistit juhlapuheissaan puolustavat alkuperäisasukkaiden oikeuksia, mutta toisaalla he esittävät että etnisyys on verenperintönä kaikkien nicaragualaisten ominaisuus, jolloin alkuperäiskansojen oikeuksien sijaan kansalaisoikeudet riittävät takaamaan kaikkien valtion subjektien oikeudet. Tutkielmassa osoitetaan, että jälkimmäinen diskurssi on yhdenmukainen valtion käytännön politiikan suuntaviivojen kanssa: maata ja poliittisia oikeuksia saavat erilaisissa vallanjako-ohjelmissa pääasiassa kansalaiset, eivät etniset ryhmät. Vastaavasti alkuperäisasukkaisiin kohdistuvat tukitoimet ovat valtaosin näennäisiä. Oppositiopuolueet ja -lehdistö taas käyttävät alkuperäiskansojen historiallisen taistelun narratiivia osoituksena siitä, ettei hallituksella ole kansan tukea.

A1-kielen eli ensimmäisen vieraan kielen opiskelua varhennettiin keväällä 2020. A1-kiina on yksi mahdollisista vieraan kielen valinnoista. Kiinan kielen merkitys Suomessa on kasvanut ja yhä useampi opiskelee kiinaa. Kiinan kielen ääntäminen on yksi haastavimmista asioista kiinan kielen oppimisessa. Ääntäminen on tärkeä osa kielitaitoa ja se tulisi huomioida opetuksessa tasapuolisesti muiden kielitaidon osa-alueiden kanssa. Tässä tutkimuksessa haastateltiin kahta eri A1-kiinan luokkaa, joilla on kiinan kielen oppisen kokemusta yli kaksi vuotta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä motivoi A1-kiinan opiskelijoita kielen opiskeluun, millaisia kokemuksia oppilailla on ollut kiinan kielen ja sen ääntämisen opiskelusta. Oppilaiden kokemusten perusteella ja tämän tutkimuksen avulla haluan pyrkiä kehittämään kiinan kielen opetusta. Oppilaiden motivaatio ja kieliminä olivat tärkeässä roolissa oppilaiden kielten opiskelukokemuksessa. Oppilaiden positiivisilla opiskelukokemuksilla on suuri vaikutus kielen oppimiseen. Tutkimustulokset osoittivat, että suurin osa oppilaista valitsi kiinan kielen valintavaiheessa sisäisen motivaation vuoksi. Oppilaat totesivat kaipaavansa opiskeluun enemmän haasteita. Laulujen, lorujen ja leikkien avulla opiskelu voi kuitenkin käydä yksitoikkoiseksi ja oppilas kyllästyy. Motivaatio voi tällaisessa tapauksessa laskea. Oppilaat eivät tutkimuksen mukaan kokeneet kiinaa vaikeana kielenä. Fonetiikan tutkimustuloksesta näkyy, että oppilaat ovat oppineet kahden lukuvuoden aikana erottamaan toonit puhutusta kielestä paremmin. Kahden lukuvuoden jälkeen yhdenkään vastaajan mielestä toonien erottaminen ei ollut vaikeaa. Tuloksista näkyy oppilaiden sisäisen motivaation olevan vahva. Oppilaat kaipasivat opiskeluun enemmän roolileikkejä, iloa ja vuorovaikutusta muiden oppilaiden kanssa, minkä vuoksi kommunikatiivisten opetusmenetelmien käyttö ääntämisen opetuksessa on oppilaiden motivaation kannalta tärkeää. Oppilaiden vastauksissa positiivisiin kokemuksiin vaikuttivat eniten mielenkiinto kieltä ja sen opiskelua kohtaan, motivaatio opiskeluun ja odotukset opiskelun suhteen. Kokemukset vaihtelivat oppilaiden välillä, sillä vastauksissa oli sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia. Molemmissa tutkimuksissa oppilaat totesivat, että ”lauseen puhuminen ja painotukset” ovat vaikeinta kiinan opiskelussa. Nykyisessä perusopetuksen opetussuunnitelmassa (POPS, 2016) korostetaan suullista ilmaisutaitoa ja painotetaan foneettista osaamista, jonka vuoksi ääntämisen opetus on tullut tärkeämmäksi kielten opetuksessa.

Aalto-yliopiston perustaminen on ainutkertainen tapahtuma Suomen yliopistokentässä. Yliopisto aloitti toimintansa vuonna 2010 ensimmäisenä säätiömuotoisena yliopistona Tämän työn tarkoituksena oli kuvata Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun sekä niiden ylioppilaskuntien välistä keskustelua muodostumisesta Opetusministeriön kanssa aina säädekirjaa koskevaan keskuteluun saakka. Työssä aineistona käytettiin Opetusministeriön muistiota yhdistymisestä, säädekirjan luonnosta ja säädekirjan julkaisua. Kukin asiakirjoista viritti keskustelua, johon ylioppilaskunnat ottivat kantaa omilla tiedotteillaan tai puheillaan. Tutkimuksen kohteena oli siis kolme eri perustamisvaiheessa käytyä julkista keskustelua, joissa osapuolina olivat ylioppilaskunnat ja Opetusministeriö. Analyysimenetelmänä käytettiin retorisen analyysin mallia, jonka Karlberg ja Mral ovat esitelleet 1998. Tätä tutkimusta varten tätä perustaltaan neoklassista analyysimenetelmää muokattiin tekstien tutkimukseen sopivaksi. Analysoitavat osa-alueet olivat konteksti, dispositio, vaikuttamisen peruskeinot ja argumenttianalyysi. Tutkimuksessa todettiin, että yhdistymistä perusteltiin kansallisilla hyötynäkökohdilla ja uuden hallintomallin joustavuudella. Vastaavia uudistuksia oli tehty monissa Europan maissa. Säätiömalli helpottaa rahoituksen hankintaa ja tekee yliopistosta kilpailukykyisemmän. Ylioppiskunnista TKY ja KY pitivät perustettavaa yliopistoa mahdollisuutena. Opiskelijoiden asema on kuitenkin turvattava ja hallintomallin tulee ottaa huomioon opiskelijoiden kannat. TOKYO kanta yhdistymiseen oli varautunut, koska yhdistymistä pidettiin heidän arvojen vastaisena.

Työssä tarkastellaan suomalais-karjalaisten loitsujen ääntä. Loitsuja esittämällä on pyritty vaikuttamaan luonnon järjestykseen, ja niiden vaikuttavana elementtinä on pidetty sanaa.Työ sisältää loitsujen esittelyä yleisesti sekä analyysiosan, jossa tarkastellaan lähemmin tulen loitsuja. Alussa esitellään varhaisia loitsintakuvauksia ja loitsututkimuksen historiaa sekä jäsennetään loitsuihin liittyviä tutkimuskysymyksiä. Analyysissa tarkastellaan kolmea tulen loitsua, jotka on esitetty äänellisesti eri tavoin: puhumalla, resitoimalla ja laulamalla. Päämääränä on selvittää erilaisten esitystapojen merkitys. Kysymystä lähestytään ottamalla huomioon esitystilanne ja erityisesti käyttöyhteys, joka voi olla esimerkiksi parantaminen, lemmennosto tai metsästysonnen lisääminen. Aineisto koostuu arkistoäänitteistä, jotka on tallennettu vuosina 1905, 1938 ja 1954. Lauletusta loitsusta on olemassa valmis nuotinnos. Puhutun ja resitoidun loitsun osalta testataan Praat -tietokoneohjelmaa, jolla tuotetut kuvaajat toimivat analyysin pohjana. Loitsuista tehdään myös runomitta-analyysi, jolloin on mahdollista tarkastella runomitan ja esitystavan suhdetta. Tulen loitsuissa runomittaisuus osoittautuu vähäisimmäksi puhutussa loitsussa ja suurimmaksi lauletussa. Tarkasteltavat tulen loitsut sisälsivät erilaista tematiikkaa, olivat eri tavoin esitettyjä ja liittyivät eri käyttöyhteyksiin. Puhuttu ja resitoitu loitsu oli esitetty parantamisen yhteydessä ja laululoitsu tulkittiin keväiseen karjanlaskuriittiin liittyväksi. Praat-ohjelman avulla tuotetut kuvaajat osoittautuivat erityisen hyödyllisiksi resitoidun loitsun kohdalla. Esitys sisältää äänellisiä tehokeinoja, jotka ilmentävät loitsinnassa tarvittavaa vaikuttavaa voimaa. Gilbert Rougetin mukaan jotkin näistä tehokeinoista liittyvät transsikäytänteisiin. Loitsuäänitteistä on siten löydettävissä piirteitä, joiden avulla loitsujen äänen voimaa voidaan lähestyä.

Goals: The aim of this study was to examine the effects of vocal fold augmentation on the acoustic and perceptual aspects of voice among the elderly. Vocal fold atrophy caused by aging can be treated surgically by injecting temporary substance into the vocal folds. This study examined the acoustic and perceptual effects of vocal fold augmentation on patients with atrophy. Methods: This retrospective study consisted of acoustic analysis and perceptual evaluation of 13 patients diagnosed with vocal fold atrophy. All 13 patients had undergone a vocal fold augmentation with the temporary injection material CaHA. All 13 were recorded and analysed twice (before and after treatment) and a few subjects were recorded and analysed in a third, follow-up session. All recordings and analyses were made by a standard procedure. The repeated acoustic measures consisted of fundamental frequency (F0), jitter, shimmer and HNR. The perceptual evaluations were made by two experienced speech therapists who rated the voice samples using the GRBAS scale. Statistical tests using data before and after the vocal fold augmentation were completed for each parameter. Statistical analysis was performed using the Wilcoxon signed-rank test for fundamental frequency (F0), jitter, shimmer and HNR. The perceptual ratings were likewise analysed statistically by Wilcoxon signed-rank test. Results and conclusion: There was no significant difference between pre- and post- acoustic parameters (F0, jitter, shimmer, HNR). Individual differences in the acoustic parameters between the repeated measures showed improvement on several subjects. These improvements were not significant enough due to the small sample size. From the perceptual ratings with the GRBAS scale only Strain showed statistical significance as a treatment outcome. The findings of this study showed varying results of the effect of vocal fold augmentation on both the acoustic and perceptual aspects of voice among the elderly. This study revealed new information about the fundamental frequency (F0) of the elderly Finnish speakers. Several studies on different languages have reported the rising of the F0 among the elderly but similar studies with Finnish speakers have not been conducted before. The preliminary data of the decrease in fundamental frequency on some subjects after treatment suggest that vocal fold augmentation has been effective. Future research should involve versatile acoustic parameters together with the perceptual and self-evaluations.

Objectives and theoretical background: Traditionally, it has been considered that the relation between word and meaning is arbitrary, but this traditional view has been challenged. Sound symbolism refers to an association that links a word to its reference on perceptual or semantic level. Thus, the phonetic form of a word could serve as a cue for understanding the meaning of the word. Sound symbolic associations may have contributed to the evolution of language, as well as facilitate language and word learning. This study focuses on the association between a vowel sound and spatial distance, a phenomenon known as vowel-distance association. The goal of this study is to investigate, whether there is a sound symbolic association between vowel frontness, openness or roundness and spatial distance. Previous studies suggest that front vowels are associated with spatial proximity (close) and back vowels with spatial distance (remote). However, there is presumably only one experimental study that has confirmed such vowel-distance association, and it was conducted with English speaking participants, and vowel features were not properly controlled. This study aims to replicate the association in a new language group. With more efficient control of the basic vowel features, the study aims to clarify, whether vowel-distance association is merely based on vowel frontness or vowel openness and/or roundness as well. Methods: To investigate the role of vowel frontness, openness and roundness in vowel-distance association, this study utilized a novel behavioural setting. The experiment consisted of four blocks, and during each of these blocks, two distinct vowels were visually presented to the participant ([i] – [o], [i] – [æ], [ø] – [e] and [ø] – [o]). The participants (N = 25) were native Finnish speakers, and they were instructed to pronounce the presented vowel and simultaneously move their hand on a close or remote response button. Manual reaction times, vocal reaction times and acoustic parameters of the sound (F0, F1, F2, intensity) were recorded during the experiment. The reaction time data and the acoustic data were analysed with repeated measures ANOVA, and special attention was paid to the interaction effects of block, vowel and distance. Results and conclusions: The previously discovered vowel-distance association was only partially replicated in this study, and some of the results contradict with the idea that vowel-distance association is merely based on vowel frontness. In the first block of the study, back vowel [o] was associated with remoteness, but front vowel [i] was not associated with closeness. In the second block, open front vowel [æ] was associated with remoteness and closed front vowel [i] with closeness. In the third block, round front vowel [ø] was associated with remoteness, whereas unrounded front vowel [e] did not show any associations. In the last block, round front vowel [ø] was associated with remoteness and round back vowel [o] with closeness. Taken together, this study does not provide strong support for the vowel-distance association based on vowel frontness. Instead, the study suggests that vowel-distance association may be modulated by vowel openness and/or roundness, but further research on this topic is needed. This study also revealed a presumably novel finding that the distance of hand movement affects the intensity and fundamental frequency of vowel pronunciation.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan miten japanin ääntämistä käsitellään suomenkielisissä oppimateriaaleissa. Tutkimuksessa kartoitetaan, millainen asema ääntämisellä on oppikirjoissa ja millaisin termein sitä käsitellään, ja samalla pohditaan, onko käsittely riittävää ja johdonmukaista. Lopuksi pyritään myös antamaan ehdotuksia käsittelytapojen kehittämiseksi. Tutkimuksen materiaalina on käytetty kahdeksaa oppikirjaa, jotka on kaikki kirjoitettu alun perin suomeksi suomenkielisiselle opiskelijoille ja jotka kaikki ovat yleisesti saatavilla. Analyysitapana käytetään kvalitatiivista sisällönanalyysiä, jolla arvioidaan oppimateriaalien ääntämiseen liittyvää sisältöä. Käsittelyssä huomioidaan myös oppimateriaaleihin mahdollisesti liittyvät äänitteet ja oppikirjoista löytyvät harjoitukset. Tutkimuksen teoriaosuudessa käydään ensin läpi ääntämisen teoriaa ja ääntämisen opetusta yleisesti kielitieteen ja opetustieteen näkökulmasta. Tässä osiossa esitellään esimerkiksi erilaisia teorioita siitä, millaiset asiat ääntämisessä ovat yleensä oppijoille vaikeita. Osiossa nostetaan esille esimerkiksi kielten eroja korostava kontrastiivisen analyysin hypoteesi sekä kielten samankaltaisuuksia korostava havaintoassimilaatiomalli. Seuraavassa osiossa kerrotaan japanin ja suomen ääntämisestä ja sen jälkeen vertaillaan kielten foneettisia järjestelmiä. Osiossa pohditaan vertailun ja teorioiden pohjalta, mitkä asiat japanin ääntämisessä mahdollisesti voisivat olla vaikeita tai helppoja suomenkieliselle oppijalle. Varsinaisessa analyysiosassa eritellään kategorioittain miten ääntämistä käsitellään oppikirjoissa. Analyysin perusteella ilmeni, että ääntämisen käsittely on melko vähäistä ja käsittelytapa sekä sen painopisteet vaihtelevat hyvin paljon kirjasta toiseen. Kielen ilmiöihin viittavissa termeissä esiintyy myös paljon vaihtelua. Analyysin, kielen oppimisen teorioiden ja kielten foneettisen vertailun perusteella käsittelylle on esitetty joitakin parannusehdotuksia, mutta on selvää, että aihe vaatii lisää tutkimusta. Erityisen tärkeää olisi tutkia, miten suomenkieliset oppijat todella ääntävät japania.

Tutkielma käsittelee suomen kielen äänteellisesti motivoituneiden hyrsk-, tyrsk-, pyrsk- ja myrsk-pesyeiden merkityksiä. Näihin pesy-eisiin kuuluvia sanoja ovat esimerkiksi hyrsky, hyrskytä, hyrskähtää; tyrsky, tyrskytä, tyrskähtää; pyrskiä, pyrskähtää ja myrsky, myrskytä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisia merkitysryhmiä pesyeiden sisällä muodostuu, miten merkitysryhmät jakautuvat pesyeiden kesken ja minkälaiset piirteet yhdistävät Cyrsk-pesyeiden merkitysryhmiä. Aineisto on kerätty Suomen murteiden sana-arkistosta. Aineisto ajoittuu pääasiassa 1900-luvun alusta 1970-luvulle. Tutkielmassa käytetään murreaineistoa, koska se tuo odotetusti esille yleiskieltä enemmän lekseemejä ja laajemman merkityskirjon. Aineistona ovat Suomen murteiden sana-arkiston hyrsk-, tyrsk-, pyrsk- ja myrsk-alkuiset sanat, sanojen esimerkkilauseet ja merkityksenselityk-set. Tutkielmassa havaitaan, että hyrsk-, tyrsk-, pyrsk- ja myrsk-pesyeissä muodostuu melko selkeitä merkitysryhmiä ja että osa Cyrsk-pesyeiden merkitysryhmistä jakautuu useamman pesyeen kesken. Hyrsk- ja tyrsk-pesyeet jakavat keskenään eniten samoja merki-tyksiä ja myrsk-pesyeellä on vähiten yhteisiä merkityksiä muiden pesyeiden kanssa. Kaikissa Cyrsk-pesyeissä ilmaistaan veteen liittyviä merkityksiä, kuten veden, vesialueen tai aaltojen liikettä ja/tai ääntä. Lisäksi kaikissa pesyeissä ilmaistaan äänimerkityksiä, jotka eivät liity veteen. Muita keskeisiä useammassa kuin yhdessä pesyeessä toteutuvia merkitysryhmiä ovat esimerkiksi hyrsk- ja tyrsk-pesyeiden heilut-tamista ja nesteen käsittelyä ilmaisevat ryhmät sekä hyrsk-, tyrsk- ja pyrsk-pesyeiden ihmisen ilmaukset. Hyrsk-, tyrsk- ja pyrsk-pesyeissä ilmaistaan itkemiseen ja nauramiseen liittyviä merkityksiä, tyrsk- ja pyrsk-pesyeissä myös aivastamiseen ja yskimiseen liittyviä merkityksiä. Tutkielmassa osoitetaan, että on olemassa tiettyjä piirteitä, jotka usein yhdistävät hyrsk-, tyrsk-, pyrsk- ja myrsk-pesyeiden merkitys-ryhmiä. Cyrsk-alkuisilla sanoilla ilmaistaan suomen kielessä tyypillisesti sellaisia ilmiöitä, joihin liittyy jokin tai jotkin seuraavista piir-teistä: veden ääni ja/tai liike, katkonaisuus ja/tai edestakaisuus, rikkoutuminen, roiskuminen tai sinkoileminen, voimakkuus ja/tai vihaisuus. Lisäksi tutkielmassa tehdään huomioita Cyrsk-alkuisten sanojen äänteellisestä motivoituneisuudesta ja äännesymboliikasta. Huo-mioita tehdään muun muassa liikettä ilmaisevien merkitysten äänimotivaatiosta sekä [h]-, [t]- ja [p]-konsonanttiäänteiden ilmaise-mista merkitysvivahduksista.

The study deals with the sound of pop music, as heard on a published recording. The sound of music is defined as such fundamental nature of musical materials which can be heard in a very short period of time, but which is also characteristic of music on a larger scale. Sound is investigated by analyzing features of music and sound which can be observed on a time scale of a few seconds. On the other hand, an attempt to describe a performer's characteristic sound is made through analysis of a larger sample of the repertoire. To describe the sound, traditional music analysis, commentary on instruments and recording techniques, analytical listening and spectrum analysis is used. The analytical listening methods applied here are Helmholtz's sound-colour classes and Lomax's cantometric scales which were originally used to classify singing styles. The history of spectrum (frequency content of sound) analysis as well as its application on music analysis is presented. The sonogram, which shows the distribution of acoustic energy at different frequencies and the change with respect to time, is introduced as an essential visualization tool. In the music analysis, three recordings of the group Abba are covered. Of them, 'Dancing Queen', which was recorded in 1975, gets the most thorough handling. The song is listened as a kind of longitudinal section, in separate frequency ranges, thereby revealing how each instrument or voice contributes to the overall sound. Based on listening and sonogram graphs, the song has been divided into 'sound situations' (or sonic situations). A sound situation is a period of music which is different from its surroundings in timbre, instrumentation or intensity (or their interaction). Each situation is presented in a combination of sonogram and score. A musical description of the sound situation is given, the singing is analyzed in cantometric terms and the timbre is described using Helmholtz's classes. Based on this analysis, the sound of Abba is characterized by strong treble content and brightness. The most important element of the sound is the singing of two female voices in combinations of unison and multiple layered harmonies. Spectrum analysis reveals that the music has especially much energy in the 4 5 kHz range. This is also the range in which human hearing is most sensitive. This emphasis, 'Abba-formant' , is most pronounced in choruses and brings a bright, penetrating tone to song.