Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p8127"
Now showing items 1-13 of 13
-
(2018)Tutkin pro gradu -työssäni järjestölehden merkitystä harrastusidentiteetin rakentajana ja sitä, miten lehti pyrkii luomaan suhdetta lukijoihinsa. Tarkastelen sitä, kuka teksteissä pääsee ääneen sekä sitä, minkälaisia paikkoja lukijalle tekstissä osoitetaan. Aikakauslehtijutut ovat lähtökohtaisesti moniäänisiä: niissä kuuluvat niin haastateltavien, toimittajan kuin muidenkin toimijoiden äänet. Harrastelehtien ensisijainen tehtävä on usein yhteishengen luominen. Pro gradu -tutkielmani on laadullinen teksti- ja diskurssianalyysi, ja aineistoni koostuu kuudesta Suomen Partiolaisten Partio-lehden ja kuudesta Pääkaupunkiseudun Partiolaisten Heppu-lehden jutusta. Järjestölehtiä ja niiden merkitystä harrastajien tai jäsenten identiteetin rakentajana ei ole aiemmin tutkittu laajasti. Tutkielmani teoreettisena taustana toimii erityisesti teoria sosiaalisista ryhmistä sisä- ja ulkoryhminä. Sen mukaan ihmisryhmät tuotetaan diskurssissa ja ne ovat tarkasteltavissa diskurssina. Kun ryhmä tuotetaan kielellisesti, sen ajatellaan olevan paikannettavissa kielellisiin rakenteisiin. Teorian keskeiset käsitteet ovat sisäryhmä ja ulkoryhmä. Sisäryhmä tarkoittaa yksilön omaa ryhmää, ulkoryhmä puolestaan ryhmää, johon yksilö ei kuulu. Sisäryhmään sisältyy ajatus positiivisesta yhteisöllisyydestä ja positiivisista ryhmäominaisuuksista. Ihmiset luokitellaan erilaisiin ryhmiin kategorisoimalla heitä. Lähestyn tutkimuskysymyksiäni tarkastelemalla eri referointikeinojen avulla, keiden äänet kuuluvat aineistonani olevissa teksteissä. Tutkielmani mukaan toimittaja tuo suorilla sitaateilla tekstiin haastateltavansa omaa ääntä ja siten haastattelutilanteen autenttisuutta ja ainutlaatuisuutta. Sitaateilla rakennetaan myös yhteenkuuluvuutta oman jäsenistön kanssa. Samalla toimittaja osoittaa tekstissä muun muassa nollapersoonan avulla lukijalle paikkoja, joissa tämä voi samastua partiolaisten kokemuksiin. Usein toimittaja saattaa olla myös yksi kuvaamansa partiotapahtuman osallistujista, joka yhdistää juttujen eri ääniä ja lähteitä. Tutkielmani vahvistaa, että järjestölehtien tehtävä on tukea jäsenten mielissä positiivista kuvaa harrastuksesta. Yksi merkittävä sisä- ja ulkopiiriläisyyttä luova tekijä on aineiston jutuissa käytetty, harrastusidentiteettiä tukeva kieli ja partiotermistö. Partiolehtien jutuissa partiolaiset näyttäytyvät positiivisina, toiminnallisina, yhteisöllisinä, osaavina, vastuullisina ja oikeamielisinä. Partiolaiset kuvataan usein myös muiden auttajina. Partiolaisuus näkyy sisäryhmän toiminnassa tavoiteltavana piirteenä. Ulkoryhmät kokevat harrastuksen puolestaan kiehtovaksi, mutta ajoittain hieman oudoksi toiminnaksi. Muita partiolehtien muodostamalle tekstilajille ominaisia piirteitä ovat tutkielmani mukaan juttujen opetuksellisuus sekä tietynlainen kotikutoisuus, joka liittyy toimittajien harrastajataustaan: kirjoittajat ovat pääsääntöisesti nuoria, eivät ammattitoimittajia.
-
(2019)Pro graduni käsittelee suomalaisia, jotka ovat kääntyneet juutalaisiksi ilman aikaisempaa juutalaista taustaa ja perhettä. Data perustuu haastatteluihin, joita arvioin straussilaisella grounded theory-menetelmällä. Tutkimuskysymykseni ovat, kuinka nämä käännynnäiset näkevät mitä juutalaisuus on ja kuinka he arvioivat omaa kääntymistään. Tutkimuseni mukaan kääntyjän aikaisempi uskonnollinen tausta on varsin todennäköisesti epätavallinen, eikä hänellä ole merkittäviä aikaisempia juutalaisia sosiaalisia suhteita. Internetillä on kasvava rooli kääntyjän tiedonhaussa ja verkostoissa. Juutalaisuudessa kääntynyt näkee tärkeimpänä eettisyyden sekä juutalaisen lain, halakhan. Kääntymisen nähdään vahvistavan aikaisempi maailmankuva ja identiteetti, ja kääntyjä hyväksyy rabbiinisen näkemyksen kääntymisprosessista. Lopuksi vertailen tämän tutkimuksen tuloksia muihin kääntymistutkimuksiin ja -teorioihin, joiden väitteet ja tulokset eivät aina vastaa oman tutkimukseni tuloksia.
-
(2022)Tutkin, miten katolilaisuuteen aikuisiällä kääntyneet miehet hahmottavat hengellisiä elämänvaiheitaan ja rakentavat uskonnollista identiteettiään. Tarkastelen elämäkerrallisia konversiokertomuksia Rambon vaihemallin valossa huomioiden verkostoteorian ja sosiaalisen konstruktionismin näkemykset sosiaalisten suhteiden merkityksestä suhteessa toimintaan ja tiedon rakentumiseen. Taustoitan aihetta lisäksi sukupuoleen kiinnittyvillä ja psykologian piirissä kehitetyillä hypoteeseilla koskien konversioilmiötä. Käsittelen viiden puolistrukturoidun haastattelun puitteissa tuotettua aineistoani narratiivisuuden lähtökohdista. Kerronta heijasteli uskonnollisuuden ja identiteetin kulttuurista, (yhteiskunnallista), psykologista, sosiaalista ulottuvuutta. Hengellisten käänteiden taustalta oli osoitettavissa henkilökohtaisia kriisejä ja haasteita, uskonnollisten esikuvien esimerkin ja yhteisöllisen vuorovaikutuksen vaikuttaessa samaan aikaan henkilöiden toimintaan, ajatteluun ja itsensä ilmaisuun. Aineistosta oli jäljitettävissä teoreettisia konversion vaiheita ja konversioprosesseja leimaavia piirteitä, kuten tulkintakehysten uudelleen muovautumista ja aktivoitumista. Sekä kerätty tieto että emotionaaliset ja kokonaisvaltaiset, määritelmiä pakenevat kokemukset osoittautuivat haastateltavien uskonnollisia valintoja ohjaaviksi tekijöiksi. Säilyttävien arvojen ja selkeyden tärkeys korostui traditiota ja Raamattua koskevan puheen yhteydessä. Haastateltavat tavoittelivat hengellistä ja moraalista viisautta, totuutta ja ykseyttä. He hahmottelivat itseymmärrystään vasten henkilöhistoriaansa ja itselleen merkittäviä ryhmiä, ihmisiä ja arvoja. Selkeimpinä katolisuuden omaksumisen seurauksina näyttäytyivät positiivisuuden lisääntyminen; peloista vapautuminen ja rohkaistuminen; oman paikan, kutsumuksen ja elämän merkityksellisyyden löytäminen; paremmaksi ihmiseksi tuleminen, sekä mielen ja sydämen rauhan saavuttaminen. Haastateltavat esiintyivät itsenäisinä toimijoina, jotka suhtautuivat hengellisiin kysymyksiin vakavasti. Jatkossa olisi kiinnostavaa verrata keskenään naisten ja miesten kerrontaa, ja tarkastella miten niiden viestimät arvot ja ominaisuudet poikkeavat toisistaan. Lisäksi voisi olla hedelmällistä selvittää syvemmin, mikä nimenomaan katolisuudessa vetoaa suomalaisiin käännynnäisiin ja miksi.
-
(2018)Helsinkiläiset jääkiekkoseurat HIFK, HJK, Karhu-Kissat ja Töölön Vesa olivat ennen jäähallin rakentamista (1966) menestyneet urheilullisesti keskinkertaisesti parhaiden seurojen ollessa tamperelaisia. Jokainen helsinkiläisjoukkue kilpaili toiseksi ylimmällä sarjatasolla, suomensarjassa. Jääkiekko ei myöskään ollut Helsingissä erityisen suosittua yleisön keskuudessa. Tutkin pro gradu -työssäni helsinkiläistä jääkiekkoilua sekä urheilun tason että yleisön suosion kasvun kannalta. HIFK:n nousu mestaruussarjaan ensimmäisenä helsinkiläisjoukkueena jäähallin rakentamisen jälkeen sekä Helsingin Jokereiden perustaminen vuonna 1967 talousvaikeuksiin kaatuneen Töölön Vesan jääkiekkojaoston tilalle käynnistivät Helsingissä suuren jääkiekkoinnostuksen. Tutkimuksessani analysoin, miten lajin suosion nousu vaikutti seurojen toimintaan ja miten se muutti joukkueiden kannattajien suhtautumista lajiin. Tutkimukseni metodi on aate- ja kaupunkihistoriallinen sisällön analyysi, jonka avulla erittelen Helsingin neljän jääkiekkoseuran toimia menestyksen ja suosion kasvattamiseksi. Analyysini keskiössä ovat jääkiekkojoukkueiden uudenlaiset roolit seura- ja paikallisidentiteettien muodostajina. Tässä analyysissä hyödynnän laajasti sanomalehtiaineistoa määritellyltä ajanjaksolta. Tutkin työssäni myös, miten seurojen johtajat vaikuttivat ja reagoivat jääkiekkoilun nopeaan kaupallistumiseen 1970-luvun alkuvuosina, ja mitä seurauksia rahan merkityksen kasvulla oli helsinkiläisen jääkiekkoilun ammattimaistumisessa. Pohjana aiheen teoreettiselle tutkimukselle olen käyttänyt Seppo Aallon tuotantoa helsinkiläisen jääkiekkoilun historiasta sekä Hannu Ruonavaaran tulkintoja jääkiekkoilun paikallisidentiteettien muodostumisesta. Näytän tutkimuksessani, kuinka HIFK pystyi modernin ja säntillisen seurajohtamisen avulla nousemaan lyhyessä ajassa Helsingin ja Suomen parhaaksi ja suosituimmaksi jääkiekkojoukkueeksi. Sen onnistui tehdä velkaisesta taloustilanteestaan voitollinen vain muutamassa vuodessa ja asemoitua perinteisten helsinkiläisalueiden joukkueeksi. Jokerit puolestaan nousi keinoja kaihtamattoman johtajansa Aimo Mäkisen johdolla mestaruussarjaan kahdessa vuodessa. Tuon työssäni ilmi, kuinka Mäkisen ambitiot uusien lähiöalueiden junioriurheilua kohtaan nostivat Jokerit Itä-Helsingissä asukkaiden paikallisidentiteetin keskeiseksi osaksi. HJK:n ja Karhu-Kissojen pyrkimykset nousta nopeasti urheilulliseen ja taloudelliseen menestykseen epäonnistuivat, sillä niillä ei lopulta ollut riittävästi taloudellista osaamista eikä yleisön tukea. Esitän, että helsinkiläinen jääkiekkoilu muuttui murroskauden aikana aiempaa tärkeämmäksi osaksi helsinkiläisten alueellista itsetiedostusta ja paikallisidentiteettiä. Lajin suosion kasvu toi mukanaan taloudellisia mahdollisuuksia ja haasteita, joihin helsinkiläisseurat reagoivat toisistaan selkeästi poikkeavin tavoin. Lisäksi rahan määrän kasvu siirsi jääkiekkoa amatööriurheilusta kohti ammattilaisuutta. HIFK ja Jokerit pystyivät näkemykseni mukaan toimimaan muuttuneissa olosuhteissa HJK:ta ja Karhu-Kissoja paremmin taloudellisen turvansa lisäksi siksi, että niillä oli tukeva jalansija helsinkiläisen kaupunkilaisuuden muodostajina.
-
(2022)Maisterintutkielmassani jäljitän lepäämisen vastustavaa potentiaalia myöhäiskapitalismissa. Levon ymmärtäminen on tärkeää poliittisen vastarinnan eikä yksilön näkökulmasta, sillä myöskään uupumista ei voi pitää yksilön ongelmana, vaan syynä ovat väsyttävät rakenteet. Lepo asettuu poikkiteloin kapitalismin tuottavuuden vaateen kanssa. Levon analysointi monimuotoistaa keskustelua, jossa usein keskitytään ongelmakohtiin eli esimerkiksi loppuunpalamiseen levon sijasta. Teoreettinen lähtökohtani levon analyysiin on mustan feministiteoreetikko Jennifer Nashin (2013; 2019) hahmottelema rakkauspolitiikka. Rakkauspolitiikka on Nashin tulkinta rakkaudesta mustan feminismin perinteessä ja ehdotus vaihtoehtoisten poliittisten yhteisöjen luomisesta. Tutkin levon poliittisuutta amerikkalaisten taiteilija-aktivistien Fannie Sosan ja Navild Acostan perustaman Black Power Napsin taiteessa. Black Power Naps on aloite, jota taiteilijat kuvailevat ”veistosinstallaatioksi ja värähteleväksi laitteeksi”. Sen keskiössä ovat rotusuhteet levon näkökulmasta ja levon mahdollistavien tilojen luominen rodullistetuille ihmisille. Tutkielmassani kysyn, miten Black Power Naps osallistuu levon ehdotuksellaan mustan feministisen ja antikapitalistisen rakkauspolitiikan jatkumoon ja sen luomiseen. Pyrin tutkielmallani laajentamaan feminististä, antikapitalistista teoriakeskustelua. Jäljitän tutkielmassani mustan feminismin viime aikoina suhteellisen vähälle huomiolle jäänyttä antikapitalistisuutta. Tämä asettuu vastoin taipumusta ymmärtää antikapitalistinen teoria valkoisten (mies)teoreetikoiden tantereeksi. Sovellan analyysissäni media- ja sukupuolentutkija Katariina Kyrölän (2017) teoreettismetodologista tapaa tulkita musiikkivideoita mustan feministisen teorian rakentajina. Vastaavasti tulkitsen Black Power Napsin taiteessaan ajattelevan eteenpäin Nashin rakkauspoliittista teoriaa. Perustan analyysini Black Power Napsin nettisivuilta ja taiteilijoiden teoksia esitelleiden taideinstituutioiden sivuilta keräämääni tekstimateriaaliin. Rakkauspolitiikan ja Black Power Napsin levon tulkitseminen yhdessä mahdollistaa identiteetti-poliittisten ja affektiteoreettisten ajatusten punomisen yhteen. Tulkitsen, että Black Power Napsin työskentelyssä yhdistyvät Nashin ehdottama, affektiivinen lähestymistapa ja hellyyden sanoma, ja toisaalta intersektionaalinen realismi sekä risteävien erojen ymmärtäminen. Black Power Naps kääntää tekemisen ehdot ylösalaisin: se vaatii valkoisen kapitalistin tekevän työtä marginalisoitujen hyväksi, ei päinvastoin. Tekemisen tavoitteeksi asetetaan levon mahdollistaminen lisäarvon kasvattamisen sijasta.
-
(2016)Under 1900-talets första årtionden utvandrade många finländare till Förenta staterna i hopp om att finna förutsättningar för ett bättre liv. När migranterna lämnat sitt hemland och sitt gamla sammanhang var de tvungna att skapa en ny identitet åt sig. Tidningen Finska Amerikanaren blev en kär vän och ett viktigt redskap i det nya landet för många svensktalande immigranter från Finland. Avhandlingens källmaterial består av de mycket populära insändarsidorna ”Våra vänners afdelning”. Efter första världskrigets utbrott 1914 skärptes den amerikanska allmänhetens attityd mot immigration och en aktiv amerikanisering av nykomlingarna inleddes på flera fronter. Så väl skandinaviska som finska immigranter blev impopulära på grund av att de associerades med Tyskland och den kulturella identiteten bland de svensktalande immigranterna från Finland blev följaktligen ytterst problematisk. Avhandlingens syfte är att undersöka hur immigranternas identitet manifesterades på insändarsidorna och hur amerikanisering och politiska förändringar påverkade diskussionen. Jag inleder analysen med en genomgång av hurudana insändarbrev som publicerades under den aktuella perioden. Vidare har jag också undersökt vilka tecken på amerikanisering som kunde utläsas ur exempelvis språket i breven och de attityder som framlades. Jag behandlar också hur nationalismen och Finlandsbilden utvecklades. En uppfattning bland migranter har varit att Finska Amerikanarens attityd till finska inbördeskriget gjorde att tidningen tappade en stor mängd läsare. Därför har jag också i den här avhandlingen studerat hur insändarskribenterna uppfattade tidningens inställning till arbetarrörelsen och socialism innan första världskriget samt hur man diskuterade finska inbördeskriget på insändarsidorna. Eftersom pressen på immigranterna var hård att vara lojal gentemot Förenta staterna var immigranttidningarna ständigt under lupp och allt för radikala åsikter kunde inte framföras riskfritt. Även diverse myndigheter utfärdade bestämmelser som gjorde det svårt och dyrt för immigrantpressen att i allmänhet fortsätta sin verksamhet. Den här avhandlingens visar att det skedde en förändring i hur nöjda immigranterna var med sin tidning. Tidningens nedgång berodde bland annat på att immigrationspolitiken ledde till en minskad invandring, vilket i sin tur ledde till att tidningens naturliga tillväxt också tog slut. Det är ändå klart att vissa immigranter, speciellt sådana som var aktiva i arbetarrörelsen, mot slutet av 1920-talet upplevde att Finska Amerikanaren inte längre kunde möta deras tidningsbehov. Detta berodde främst på att de kände en större gemenskap någon annanstans, exempelvis med arbetarrörelsen, än med sin egen språkliga och kulturella gruppering.
-
(2022)This Master’s thesis researches the hybrid national identities of the Iraqi-originated second generation as well as what kind of support the upper secondary education history teaching gives to them. I scrutinised national identities from the individual as well as collective perspectives, and throughout the study, the scrutiny was defined by the concept of hybridity. By hybridity, I mean the dynamicity, multiplicity, and situationality of identities. Along with hybridity, the study was accompanied by the concept of intersectionality, which pays attention not only to the multiplicity of the identities but also to the power relations between them. I scrutinised history teaching as a tool to transmit hegemonic narratives, which build the national identity as well as pass on the values and beliefs related to the national identity. I wanted to find out, how the history teaching and its narratives that had been stated as Eurocentric and concentrated on white Finnishness, could support the multiple identities of the Iraqi-originated second generation. I carried out the fieldwork with interviews. Three adolescents took part in the interviews, and their backgrounds represented the ethnic diversity of Iraq. First I interviewed the participants twice in individual interviews, and finally we carried out a common group and feedback discussion. The interviews were carried out in the years 2021–2022. Antiracism was the methodological guideline of the study, and in practice it meant the inclusion of the participants in the study process, making visible the power structures related to the study as well as the critical scrutiny of the researcher’s own position. I analysed the interview material using theory-guided content analysis. The study results showed that the concepts of hybridity and intersectionality are well applied not only to the national identities of the participants but also to the national identities produced by history teaching. The participants identified with the hegemonic narratives of Finnish history in history teaching regardless of whether they identified themselves as Finnish or not. Nevertheless, the other dimensions of the participants’ national identities were left without construction material due to the Eurocentric approach as well as focusing on the white Finnishness in the history teaching. Along with the information it transmits to the individual, history teaching affects identities by shaping the society’s idea of general knowledge as well as the possible identities of the individuals. When it comes to teaching, the participants missed multiplicity and multiperspectivity that they applied themselves to some extent due to their background and inner circles. Based on the analysis, I finally drafted ideas on history teaching that would transmit hybrid narratives instead of hegemonic narratives. Hybrid narratives would allow bringing forth the dynamicity and multiplicity of national identities, but at the same time, they would enable historical comparison better. In addition to that, supporting identities in history teaching would require discussing identities in the lessons: sharing different views and making own position visible.
-
(2023)Tässä tutkielmassa tarkastelen Mixed Finns -yhteisön antirasistista aktivismia ja monikulttuurisen suomalaisen identiteetin rakentamista. Aineistoni koostuu Mixed: Suomalaista elämää kulttuurien risteymässä -tietokirjasta ja kymmenosaisesta MIKS PODI -podcastsarjasta. Mixed Finns -yhteisö pyrkii toiminnallaan edistämään tietoisuutta rasismin ja antirasismin teemoista sekä laajentamaan kuvaa suomalaisuudesta. Tarkastelen aineistoani teemoittelun ja kontekstualisoivan kulttuurianalyysin keinoin. Rasismi näyttäytyy tutkimuksessani kokonaisvaltaisena ja monipaikkaisena prosessina, joka määrittää suomalaista yhteiskuntaa. Rakenteissa piilevä rasismi tuottaa monikulttuurisille suomalaisille toiseuden ja ristiriitaisuuden tunteita. Tutkielmassani tarkastelen, kuinka niin kutsuttu ”mixed-suomalaisuus” toimii vaihtoehtoisena kuulumisen ja samastumisen paikkana. Monikulttuurista suomalaista yhteisöä rakennetaan vaihtoehtoisen historiallisen kerronnan sekä kuvittelun avulla. Nostan tutkielmassani esiin dekoloniaalin tiedontuotannon keinoja sekä tapoja kirjoittaa esiin kätkettyjä historioita. Tarkastelen ”mixed-suomalaista” identiteettiä valtautumisen, strategisen essentialismin ja nimeämisen politiikan valossa. Näen kollektiiviseen marginaali-identiteettiin paikantuvan erityistä tietoa ja ymmärrystä ympäröivästä todellisuudesta. Se tarjoaa linssin, jonka läpi tarkastella suomalaista yhteiskuntaa. Tutkielmassa nostan esiin asiantuntijuuden, oppimisen ja tiedon merkityksen antirasistisessa työssä. Marginaalinen yhteisöllisyys muodostuu jaetuille kokemuksille sekä yhteisille tavoitteille ja ideologioille. Ne ovat myös pohjana liittolaisuudelle muiden aktivististen toimijoiden kesken. Tunnistan ruumiillisuudella olevan olennainen merkitys rasismin kokemusten sekä jaetun tiedon ja yhteisöllisyyden rakentumisessa. Tulkitsen aktivismia, rasismin kokemuksia ja yhteisön rakentamista affektiivisuuden valossa. Käsittelen työssä myötätuntoa, hoivaa, toivoa ja utopistista tulevaisuudenkuvittelua antirasistisen aktivismin keinoina. Nämä pehmeäksi vastarinnaksi nimeämäni mekanismit ovat tiiviisti yhteydessä tunteisiin sekä niiden ruumiilliseen ulottuvuuteen. Tulkitsen näiden kumuloituvien strategioiden olevan vaihtoehto suoralle toiminnalle ja voimankäytölle. Näen, että Mixed Finns haastaa toiminnallaan perinteistä käsitystä poliittisesta vastarinnasta ja käytettävissä olevista vaikuttamisen keinoista.
-
(2019)Tässä tutkielmassa tarkastellaan toisen maailmansodan ja englantilaisen jalkapallon välistä suhdetta. Tutkimus käsittelee erityisesti lajin sosiaalihistoriallista puolta, ja työn keskiössä ovat nimenomaisesti lajin yleisö sekä sen yhteiskunnallinen asema. Vaikka jalkapallo olikin toisen maailmansodan alkaessa levinnyt miltei maailman jokaiselle kolkalle, keskitytään tässä työssä yksinomaan englantilaiseen ammattilaisjalkapalloiluun. Tutkimuksen keskeisenä tehtävänä on selvittää, miksi jalkapallon pelaamisesta ja sen seuraamisesta ei haluttu luopua sodan aiheuttamista hankaluuksista huolimatta. Asiaa tarkastellaan sekä yleisön, jalkapalloseurojen sekä valtion näkökulmasta. Lisäksi työssä kuvataan jalkapallon varaan rakennettuja maantieteellisiä ja sosiaalisia identiteettejä sekä tutkitaan, kenen peli jalkapallo lopulta oli. Työssä tarkastellaan esimerkiksi eri sosiaaliluokkien ja sukupuolten suhdetta lajiin. Tärkeimpiä alkuperäislähteitä ovat olleet sanomalehdet, parlamentin istuntojen litteraatiot sekä seurojen kokouspöytäkirjat ja otteluohjelmat. Työssä on hyödynnetty runsaasti erityisesti liverpoolilaisseura Evertonin digitoitua arkistokokoelmaa, lontoolaisen Chelsea FC:n otteluohjelmalehtisiä sekä sanomalehti The Timesissa julkaistuja mielipidekirjoituksia. Tutkielma esittää, ettei jalkapallon ympärille rakentunut erityisen voimakasta kansallista identiteettiä ennen toista maailmansotaa tai sen aikana. Alueelliset identiteetit olivat sen sijaan vahvoja, ja jalkapallon viehätysvoimaa selittää osittain eri kaupunkien ja alueiden välinen vastakkainasettelu. Jalkapallo mielletään usein myös puhtaasti työväenluokkaisten miesten peliksi, mutta tutkimustulokset osoittavat, että laji oli sosiaalisesti uskottua heterogeenisempi. Päätäntävalta ja hallinto olivat keskiluokan käsissä, eivätkä katsomotkaan täyttyneet yksin työväestä. Tutkimuksen mukaan jalkapallo oli toisen maailmansodan alkaessa kasvanut urheilulajista liiketoiminnaksi, mikä vaikutti voimakkaasti päätökseen jatkaa pelaamista sodasta huolimatta. Seuroilla tai pelaajilla ei yksinkertaisesti ollut varaa määrittelemättömän mittaiseen taukoon. Vaikka valtio ei juurikaan käyttänyt lajia propagandatarkoituksiin, ymmärrettiin sen suosio kuitenkin parlamentissa. Pelaamisen annettiin jatkua, sillä sodan kurimuksesta kärsinyt kotirintama kaipasi virikkeitä.
-
(2023)Tutkielmassani tarkastelen pakkomuuton ja identiteettikysymysten representaatioita meksikolaisessa elokuvassa Ya no estoy aquí (2019). Tarkastelen elokuvan representaatioita pakkomuutosta ja siihen linkittyvistä teemoista, joihin lukeutuu esimerkiksi Meksikon poliittinen tilanne, väkivalta, päihteet, yhteiskunnallinen marginalisaatio ja segregaatio. Lisäksi tutkin yksilön kohtaamia identiteettikysy-myksiä ja niiden heijastumista siirtolaiskokemukseen. Tavoitteenani on selvittää, millaisia meksiko-laisen pakkomuuton ja yksilön identiteettikysymysten representaatioita elokuvassa esiintyy, ja miten elokuvassa representoidut identiteettikysymykset ja pakkomuutto vaikuttavat toisiinsa. Tutkielmani on tapaustutkimus, joka käsittelee pakkomuuton juurisyitä ja prosessia, paluumuuttoa, sekä niiden vaikutuksia yksilön identifikaatioihin. Lähestyn aineistoani lähiluvun ja diskurssianalyy-sin kautta tutkimalla elokuvaa yksityiskohtaisesti ja edeten diskursiivisempaan suuntaan. Työni teoreettinen viitekehys nojaa Stuart Hallin ja Leena-Maija Rossin teorioihin identiteeteistä, identifikaatioista ja representaatioista. Lisäksi viittaan useisiin Latinalaiseen Amerikkaan erikoistu-neisiin tutkijoihin, jotka akateemisella annillaan avaavat kompleksisen alueen historiallisia kehitys-kulkuja ja nykypäivää. Tutkimukseni havainnollistaa, kuinka pakkomuuton prosessi muovaa yksilöllisiä identifikaatioita ja kuulumisen kokemuksia suhteessa esimerkiksi paikkoihin, tiloihin, ihmisiin ja kieleen. Elokuvan representaatioiden ytimessä on inhimillisyys, joka konkretisoituu päähenkilö Ulisesin kautta. Ulises identifikaatioineen muuttuu merkittävästi elokuvan representoiman pakkomuuttokokemuksen aikana. Kuitenkin Ulisesin kohtaamia identiteettikysymyksiä määrittää hänen nuori ikänsä ja sosioekonomi-sesti marginalisoitu asemansa. Tutkielmani osoittaa, että tässä tapaustutkimuksessa pakkomuuton seurauksena määrittyvät uudelleen niin identifikaatiot ja niiden merkitykset, kuin kuulumisen koke-mukset ja käsitykset.
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan teuvalaisten yhdeksäsluokkalaisten kielikäsityksiä ja asennetta suomen yleiskieltä ja Etelä-Pohjanmaan murretta kohtaan. Tarkastelussa on myös, miten kieli vaikuttaa identiteettiin. Tarkemmin keskitytään siihen, miten he viihtyvät kotiseudullaan, miten asennoituvat oman murteeseensa ja yleiskieleen, miten he näkevät eri kielimuotoja käyttävät henkilöt ja keiden kanssa käyttävät mitäkin kielimuotoa. Lisäksi huomiota kiinnitetään nuorten identiteettiin yhdessä kotiseutuasenteen ja murteen kanssa. Lisäksi keskiössä ovat nuorten kuvailut ja ajatukset kielimuotojen käyttäjistä, oikeinkirjoituksen merkityksestä ja yleiskielen ja murteen suhteesta hyödyllisyyden ja tarpeellisuuden kannalta nyt ja tulevaisuudessa. Aineisto on koottu e-lomakkeen avulla Teuvan yhtenäiskoulun yläkoulun yhdeksännen luokan oppilailta keväällä 2020. Kyselyyn osallistui yhteensä 50 oppilasta. Lomake koostuu monivalintakysymyksistä, asteikkokysymyksistä ja avoimista kysymyksistä, joihin nuoret ovat saaneet vastata vapaasti. Tutkimuksen taustan ja teoreettisen viitekehyksen muodostavat aiemmat tutkimukset murteesta ja kieliasenteista yhdessä sosiolingvistiikan ja kansanlingvistiikan teorioiden sekä asenne- ja variaatiotutkimuksen kanssa. Aineistosta selviää, että suurimalla osalla vastaajista on vahva kotiseutuidentiteetti ja positiivinen asenne Etelä-Pohjanmaan murteeseen. He kuvailevat murretta positiiviseen sävyyn ja ovat siitä ylpeitä. Suomen yleiskielen käyttö on heillä selkeästi vähäisempää, mutta sitä käytetään ja sille nähdään oma paikkansa. Vastaajat kuvailivat Etelä-Pohjanmaan murretta adjektiiveilla maalainen, jämäkkä, värikäs ja suomen yleiskieltä taas adjektiiveilla aikuismainen, ystävällinen ja tarpeellinen. Suurin osa mieltää murteen itselleen läheisemmäksi kielimuodoksi ja käyttää sitä suhteessa yleiskieleen huomattavasti enemmän. Yleiskielen tarpeellisuus nostettiin esiin erityisesti ymmärrettävyyden näkökulmasta, koska murretta eivät kaikki ymmärrä. Tulevaisuudessa vastaajat uskoivat käyttävänsä molempia muotoja, mutta esimerkiksi maantieteellisen sijainnin vaihtuessa he uskoivat sen vaikuttavan valitsemaansa kielimuotoon. Tutkimuksen perusteella vastaajat arvostavat omaa aluepuhekieltään ja valitsevat sen usein käytetyksi muodoksi, mutta yleiskieltä ei täysin torjuta. Kielelliseen identiteettiin vaikuttaa myös kotiseutuidentiteetti. Etelä-Pohjanmaan murre nähdään positiivisessa valossa useammin kuin yleiskieli. Vastaajat osoittavat vastauksissaan myös kotiseutuylpeyttä ja eteläpohjalaista identiteettiä. Tutkimus osoittaa, että kieliasenteita ja identiteetin merkitystä voidaan tutkia lomakekyselyn avulla. Työ täydentää aiempia tutkimuksia ja antaa viitteitä tämän ajan nuorison kielikäsityksistä. Asenteet voivat tulevaisuudessa muuttua, mutta aineisto kertoo nuorten tämän hetken elämänvaiheen ajattelusta.
-
(2022)Maisterintutkielmassani tarkastelen neljää suomalaista 2010-luvun nuortenromaania, Marja Björkin Poika (2013), Johanna Hulkon Suojaava kerros ilmaa (2019), Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin (2016) ja Riina Mattilan Järistyksiä (2018), transmaskuliinisen henkilöhahmon identiteetin kuvauksen näkökulmasta. Tutkin, miten romaanien transidentiteetin kuvaukset liittyvät nuortenkirjallisuuden lajiin. Pyrin selvittämään, millaisin kerronnallisin ja kielellisin keinoin transidentiteettiä teoksissa kuvataan, sekä osoittamaan temaattisia yhteyksiä, joita transidentiteetin esittämisen ja romaanien kerrontaratkaisujen ja kielen kuvallisuuden välille muodostuu. Metodinani hyödynnän kaunokirjallisuuden kontekstualisoivaa ja vertailevaa lähilukua. Tarkastelen transidentiteettiä intersektionaalisesta näkökulmasta. Korostan erityisesti päähenkilön nuoruutta eräänä intersektionaalisuuden risteyskohtana. Teoreettisena taustanani hyödynnän trans- ja queertutkimusta, feminististä kirjallisuudentutkimusta, identiteetin tutkimusta ja tunteiden tutkimusta. Keskeisin tulokseni on, että teoksissa toistuvat samat metaforat sukupuoliristiriidan ja transsukupuolisen identiteetin kuvaamisessa. Keskeisimpiä metaforia ovat painon ja keveyden metaforat ja taivaan ja maan metaforat. Merkittävässä osassa aineistoani käytetään myös monimutkaisia kerronnan rakenteita, joissa kerronta hajoaa fragmentaariseksi eikä romaanin aikarakenne noudata kronologista järjestystä. Tutkielmani osoittaa, että angloamerikkalaisesta nuortenkirjallisuuden queer- ja transkuvausten traditiosta poiketen kotoa ulos heittämisen ja karkaamisen motiivit eivät toistu suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa. Sen sijaan kodin mahdollisesti ahdasmielistä ilmapiiriä pyritään pakenemaan muuttamalla omilleen legitiimein keinoin. Teoksissa hyödynnetään kolmea tyypillistä motiivia, joilla hahmon transmaskuliinisuutta argumentoidaan: rintojen sitomisen motiivi, hiustenleikkuun motiivi ja mekkomotiivi. Mekko, joka transhahmo pakotetaan pukemaan, jää tyypillisesti yhteen kohtaukseen. Siten osoitetaan, että nuoren transhahmon pyrkimys omaa identiteettiä vastaavaan sukupuolen ilmaisuun on voimakkaampaa kuin vanhempien hetero- ja cisnormatiivisuuden vaatimus. Lisäksi aineistossani toistuvat välitilat, jotka kuvaavat nuoren identiteetin etsimisen prosessia: identiteetin työstäminen tapahtuu välitiloissa. Tarkastelen romaanien tunnekuvausta, jossa korostuvat häpeän ja toisaalta sen vastapuolena turvallisuuden tunteet. Skandinaavisesta ja angloamerikkalaisesta nuortenkirjallisuuden transkuvausten perinteestä poiketen kotimainen nuortenkirjallisuus kuvaa transhahmon haluttavaksi, rakastettavaksi ja seksuaaliseksi. Kotimainen nuortenkirjallisuus poikkeaa tässä vahvasti yleisistä transkirjallisuuden trendeistä. Aineistoni teoksissa onkin kyse positiivisista vastakertomuksista. Kansainvälisessä traditiossa vallitsevat ongelmakertomukset jäävät kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa marginaaliin.
-
(2016)Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten maahanmuuttajataustaisten nuorten miesten identiteetin rakentumista transnationaalisessa kontekstissa. Tutkimuksessa selvitetään, miten transnationaaliset sidokset vaikuttavat nuorten elämään Suomessa ja miten nuoret kokevat oman asemansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi työssä tarkastellaan identiteetin rakentumista erilaisten teemojen, kuten transnationaalisuuden, kuulumisen ja toimijuuden avulla. Näiden teemojen kautta nostetaan esiin asioita, jotka auttavat ymmärtämään transnationaalisessa ympäristössä toimivia nuoria. Tutkielma on osa valtakunnallisen nuorisokasvatusjärjestö Non Fighting Generation ry:n Etnisten vähemmistöryhmien välinen rasismi -hanketta. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kymmentä 18‒27-vuotiasta maahanmuuttajataustaista nuorta keväällä 2015. Nuoret olivat joko syntyneet Suomessa tai muuttaneet maahan korkeintaan kuuden vuoden iässä. Heidän vanhempansa olivat kotoisin Aasiasta, Afrikasta ja Lähi-idästä. Teemahaastatteluista saatu aineisto analysoitiin teemoittelun ja sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulokset osoittavat, että transnationaaliset sidokset vaikuttavat nuorten elämään Suomessa monella tavalla. Nuoret tunsivat halua tutustua vanhempiensa lähtömaan kieleen ja kulttuuriin. Nuorten ajatusmaailmaan vaikuttivat transnationaalisen perheverkoston sisällä liikkuneet erilaiset ajatukset ja kulttuuriset käytänteet. Transnationaalisen perheverkoston merkitys nuorille oli useissa tapauksissa suuri. Aineiston perusteella transnationaaliset suhteet opettivat lisäksi nuorille ymmär-rystä muista paikoista, ihmisistä ja toimintatavoista. Tutkimuksen mukaan monet maahanmuuttajataustaiset nuoret tuntevat olevansa suomalaisia ja haluavat olla muiden suomalaisten kanssa tasa-arvoisessa asemassa. Vaikka suomalaisuuden rajat ovat kyseenalaistuneet, suomalaisuuden ja ulkomaisuuden raja on vaikea ylittää. Suomalaisuus määrittyy useimmille aineistoni nuorista yhteiskunnallisen jäsenyyden ja kuulumisen kokemuksen kautta. Tähän liittyvät vahvasti nuorten syrjinnän ja rasismin kokemukset. Nuoret vaikuttavat aktiivisella osallistumisellaan niin suomalaisuuden käsitteen muotoutumiseen kuin suomalaiseen yhteiskuntaan laajemminkin. Nuorilla on omat strategiansa, joiden avulla he pyrkivät sekä oikeuttamaan olemassaolonsa että parantamaan sosiaalista asemaansa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Now showing items 1-13 of 13