Browsing by Title

The aim of this thesis is to offer an interpretative analysis of the epistemological role of animals in the early modern intellectual culture. I seek to investigate those ideals of knowledge-making that guided early modern people to write about animals in highly intertwined literary genres referred to here as the perspectives of the emblematic worldview, travel writing and anatomy. More specifically, I focus on the knowledge claims related to the elephant as a special, unfamiliar animal that intrigued the authors and readers alike. I regard the representations of this animal as tangible epitomes of the past epistemic practices which endeavoured to capture the visions of animals into the anthropocentric cognitive universe. My purpose is to make a critical reading of these practices by asking what the desired forms of making zoological knowledge were, and how the knowledge of this type was acquired and produced in practice during the early modern era. The timeframe of this study covers the period from 1620s to 1720s. My textual source material consists of natural historical treatises, religious sermons, fable books, geographical atlases, travel writings, advertising pamphlets, local newspapers, medical monographs and anatomical observational reports all of which have been published in England. In addition to these written sources, I also interpret several frontispieces and other images which are taken from these diverse literary products. I analyse this material by relying on the constructivist framework of the new intellectual history and its emphasis on language and textuality. In the previous research, this interdisciplinary mode of study has been referred to as “cultural studies of scientific knowledge”. More specifically, I seek to follow the perspective used by Katherine Acheson who has studied the connections between disparate fields of knowledge and their shared illustrative conventions during the early modern era by extending the field of literary criticism towards visual culture studies. In the course of my study, I address also other scholars who have paid attention to the literary culture of this era, applied rhetorical analysis to historical sources, and theorised about past epistemic practices. These scholars include James J. Bono and Peter Harrison, who have investigated the religious epistemology of the early modern intellectual culture, Jonathan P. A. Sell and David Spurr, who have explored the rhetorical universe of travel writing, and Ken Alder, Bruno Latour and Steven Shapin, who have contributed to the theoretical study of the past forms of knowledge-making. The results of this study imply that the perspectives of the emblematic worldview, travel writing and anatomy were characterised by distinct ideals of knowledge-making which guided the authors to give different interpretations of animals and their meaning in the world. For the theologians and other writers embracing the emblematic worldview, the created universe was a symbolic network of religious signs where idealised animal characters delivered heavenly wisdom to the sinned humans. Although some of the religiously oriented travel writers seem to have shared this view, the authors in this genre aimed, for the most part, to provide secular descriptions of the exotic beasts that both terrified and entertained the curious observers in the tropics. Their desire to map the fauna of such foreign locales by utilising the practices of scholarly observing reflects their adherence to the new sense-based epistemology and its emphasis on the first-hand witnessing of natural facts. This epistemology appears to have dominated particularly the worldview of the physicians and other practitioners of anatomy who examined myriads of animal bodies in order to comprehend and marvel the divine mechanics hidden beneath their skin. Nevertheless, this study suggests that there were also other, somewhat conflicting tendencies that affected the early modern knowledge-making practices. Firstly, the authors could employ knowledge claims simultaneously from different literary genres thus blurring the boundaries between the three perspectives of the emblematic worldview, travel writing and anatomy. With respect to the elephant, for example, the theologians could rely on the latest natural historical information when they elaborated the nature of the biblical Behemoth. Similarly, the anatomists did not hesitate to enhance their dissection reports of the deceased elephants with references to travellers’ tales and prevailing religious beliefs. Secondly, the tension between the old and the new epistemic practices was often complex and multifaceted. Although the authority of the emblematic worldview was declining in the face of the new sense-based epistemology, it seems that some remains of this traditional explicatory framework did survive in the margins of the knowledge-making practices. These remaining traces of the emblematic worldview derived from theology, and reflected the heavy influence of religion that appears to have permeated every aspect of the early modern intellectual culture. It was especially the old idea of nature as the second divine book that continued to inspire the authors across the different genres. The theologians and the anatomists, who were most prone to utilise this trope, did clearly modify the meaning of the metaphor according to the changing epistemic practices. Accordingly, the natural epistle that the anatomists read was an open and direct book which lacked the symbolic significations that could still be found from the interpretations of the theologians and other authors who read the divine word by esoteric means. Regardless of their differing backgrounds, however, all of these authors contributing to zoological study during this era seem to have regarded animals through the anthropocentric religious framework where brute beasts existed below human beings and outside the established norms of moral reference applied to men. In this context, it would seem that the common ideal for reading the book of nature was derived from the biblical myth told in the Genesis which eulogised Adam’s capability of naming and mastering the animals in Paradise. Apparently, this was one of the powerful ancient legends that could still stubbornly resist the prevalent trend of relinquishing all traces of the emblematic lore.

1640-luvulla Britteinsaarilla kuohui poliittisesti, mikä heijastui myös ajan painotoimintaan. Monet historioitsijat ovat katalogien ja kirjakokoelmien pohjalta tulkinneet, että Englannin sisällissota ja sitä edeltäneet tapahtumat olivat kasvavan painotoiminnan aikaa. Tätä kasvua on tulkittu monella tapaa: se on nähty yhteiskunnallisen epävakauden osoituksena, julkisen sfäärin syntymisen signaalina ja osoituksena siitä, että edeltävien vuosikymmenien sensuuri romahti sisällissodan ja sitä edeltäneiden tapahtumien myötä. Tutkielmassani analysoin painotuotannon kasvun uskottavuutta käyttäen apunani kirjahistorian piirissä esitettyjä kriittisiä näkemyksiä. Erityisesti käsittelen painotuotteiden selviytymisen ja teosten materiaalisen ulottuvuuden mahdollista vaikutusta siihen, mitä kasvavan teosmäärän takana tapahtuu. 1640-luvulla monilla painotuotteilla oli korkeampi todennäköisyys selviytyä nykypäivän kokoelmiin kuin aiempina vuosikymmeninä. Lisäksi kaikkiin painotuotteisiin tarvittiin paperia, jonka tarjonta ei monien tutkijoiden mielestä ollut 1600-luvulla kysyntään joustavasti reagoivaa. Kvantitatiivisen analyysin perusteella edes teosten selviytymisasteessa tapahtuvan muutoksen huomioiminen teosmäärän kasvun kannalta skeptisillä oletuksilla ei muuta käsitystä siitä, että sisällissodan aikana teosten määrä kasvaa erityisesti tiettyinä vuosina. Toisaalta paperiarkkeihin perustuva analyysi ei näytä kasvua sisällissodan aikana, ja tarkempi analyysi paljastaa suurempien painotuotteiden määrän vähenevän. Tulokseni korostavat sisällissodan vaikutusta painotuotteiden ja tiedon tuotantoon. Rajalliset materiaaliset resurssit priorisoitiin tyydyttämään tarvetta uutisille ja pamfleteille, ja suuremmat painotuotteet jäivät taka-alalle. Sisällissodan poliittisen merkityksen lisäksi tällä tuloksella on arvoa varhaismodernin talouden ymmärtämiselle. Viime vuosina edellytykset ottaa teosten selviytyminen ja materiaaliset aspektit kvantitatiivisessa analyysissa huomioon ovat parantuneet merkittävästi. Helsingin yliopiston Computational History -ryhmä on työskennellyt tehdäkseen varhaismodernit Britteinsaaret kattavasta ESTC:stä (English Short Title Catalogue) tutkimukseen soveltuvan aineiston. Käytän tätä koneluettavaa ja ohjelmointikielillä käsiteltävää ESTC:tä työni pääasiallisena lähteenä. Vaikka ESTC:tä pystyy periaatteessa analysoimaan kuten mitä tahansa muutakin dataa, on se sekä konventioiltaan että syntyprosessiltaan haastava aineisto. Lisäksi kvantitatiivinen analyysi vaatii sellaisia valintoja ja oletuksia, joihin sisältyy paljon epävarmuutta. Merkittävä osa työtäni onkin kysymys siitä, miten data-analyyttisia metodeja voi soveltaa historiallisen aineiston tutkimiseen.

Tässä tutkielmassa tutkin, toteutuuko uudelleenkääntämisen hypoteesi Eeva-Liisa Mannerin kolmen runon neljän englanninkielisen käännöksen kontekstissa. Hypoteesin toteutumista selvitetään laadullisin ja määrällisin tutkimusmenetelmin, ja tavoitteena on saada numeerinen arvo jokaisen käännöksen kotouttamisen ja vieraannuttamisen asteesta, joiden pohjalta toteamuksia uudelleenkääntämisen hypoteesin toteutumisesta voidaan tehdä. Tutkielma jatkaa kandini aihetta. Materiaali koostuu kolmesta Eeva-Liisa Mannerin suomenkielisestä modernista runosta, ja näiden runojen neljästä englanninkielisestä käännöksestä Ritva Poomilta (1986), Herbert Lomakselta (1991 ja 1997) ja Emily Jeremiahilta (2009). Näistä käännöksistä ensimmäinen on suunnattu amerikkalaiselle yleisölle kulttuurinvälitysvihkosen (chapbook) muodossa ja loput brittiläiselle yleisölle isompien käännösrunoteosten muodossa. Tutkielman teoriatausta koostuu runokääntämisestä ja sen eri metodeista (Lefevere 1975 ja Vahid Dastjerdi ym. 2008), uudelleenkääntämisen hypoteesista ja siihen linkittyvistä kotouttamisen ja vieraannuttamisen käännösstrategioista sekä näiden asteittamisesta ja esiintyvyyden mittaamisesta (Van Poucke 2012). Tutkielman metodi on monivaiheinen ja koostuu laadullisesta käännösvertailusta, vertailun nostattamien käännösyksiköiden arvottamisesta kotouttamisen ja vieraannuttamisen asteittaisella jatkumolla sekä näiden arvotettujen käännösyksiköiden esiintyvyyden laskemisesta runokäännöksissä määrällisin menetelmin. Tutkielman tuloksiin pohjaten on mahdollista todeta, että uudelleenkääntämisen hypoteesi toteutuu pääosin tämän tutkielman materiaalissa, mutta ei välttämättä jokaisen käännöksen välillä. Toteutumiseen näyttääkin linkittyvän taustatekijöitä. Tulosten perusteella tällaisia taustatekijöitä voivat olla käännösten välillä kulunut aika, käännöksen tarkoitus, saman kääntäjän tekemät uudelleenkäännökset, kääntäjien kieli- ja kulttuuritaustojen läheisyys toisiinsa sekä lähtötekstiin, kääntäjän käännöskokemus ja mahdollisesti jopa kääntäjän sukupuoli. Lisätutkimukselle uudelleenkääntämisen hypoteesiin sekä yleisesti kotouttamiseen ja vieraannuttamiseen vaikuttavista taustatekijöistä on tarvetta. Tutkielman analyysi todisti myös, että tutkielman asetelman määrittelemisessä esimerkiksi uudelleenkääntämisen hypoteesin ja materiaali- sekä kielipiirteiden erityisyyksien suhteen on parantamisen varaa, ja niihin tulisi keskittyä huolella uusissa tutkimuksissa.

Aivoverenkiertohäiriö (AVH) on maailmanlaajuisesti merkittävimpiä kielen ja auditiivisen havaitsemisen vaikeuksien aiheuttajia. Viime vuosikymmeninä musiikin ja kielen harjoittamisen on havaittu edistävän aivoissa paitsi modaliteetin sisäistä (kieli–kieli, musiikki–musiikki) havaitsemista myös siirtymävaikutusta erityisesti musiikista kielen havaitsemiseen. Tämä Pro Gradu -tutkielma selvitti äänikirjojen ja musiikin kuuntelun vaikutuksia varhaiseen puheen ja musiikin havaitsemiseen ensimmäisestä aivohalvauksesta toipuvissa aivoissa. Kontrolloituun tutkimusasetelmaan kuului kaksi interventioryhmää, joista toinen kuunteli päivittäin äänikirjoja ja toinen musiikkia ensimmäisten kahden kuukauden aikana aivohalvaukseen sairastumisesta; kontrolliryhmä ei saanut kuunneltavaa materiaalia. Potilaiden (N = 55) varhaista puheen ja musiikin havaitsemista aivoissa mitattiin äänisarjassa poikkeavan tavun (puhe) ja soinnun (musiikki) magneettisella poikkeavuusnegativisuusvasteella (magnetic mismatch negativity, MMNm) akuuttivaiheessa sekä seurantamittauksissa kolme ja kuusi kuukautta aivohalvaukseen sairastumisesta. Magnetoenkefalografisten (MEG) vasteiden lähteet aivoissa paikannettiin erotuskäyrien miniminormiestimaateilla (MNE) potilaiden yksilöllisissä, rakenteellisiin magneettiresonanssikuviin (MRI) perustuvissa aivomalleissa. Vasteiden lähteet rajoitettiin kuuteen puheen ja musiikin havaitsemisen kannalta keskeiseen alueeseen (keskimmäinen ja alempi otsalohkopoimu, ylempi ja keskimmäinen ohimolohkopoimu sekä supramarginaalinen ja kulmapoimu). Ryhmä- ja leesion hemisfäärin interaktiot analysoitiin tilastollisesti toistomittausten varianssianalyysillä näillä alueilla. Lisäksi interaktiotulokset korreloitiin (Pearson) neuropsykologiseen kuntoutumiseen verbaalisen muistin, työmuistin, kielen ja musiikin havaitsemisen osa-alueilla aivovasteiden laajemman osallisuuden selvittämiseksi auditiivisessa tiedonkäsittelyssä. Tutkimuksessa havaittiin, että äänikirjojen kuuntelu tehosti varhaista kielen havaitsemista vasemmanpuoleisilla otsalohkon alueilla kontrolliryhmään verrattuna; MMNm:n lateralisoituminen vasemmalle ilmeni kolme kuukautta aivohalvaukseen sairastumisesta ja oli lisäksi yhteydessä verbaalisen muistin paranemiseen äänikirjaryhmällä. Musiikin havaitseminen puolestaan herätti MMNm- ja P3a-komponentin yhdistelmän, jonka amplitudi vasemmalla alemmalla otsalohkopoimulla korreloi negatiivisesti työmuistin ja verbaalisen muistin paranemiseen kuusi kuukautta aivohalvaukseen sairastumisesta. Musiikin kuuntelu paransi suoriutumista, kun äänikirjojen kuuntelu oli yhteydessä kasvavaan amplitudiin ja heikkenevään työ- ja verbaaliseen muistiin; ilmiö todennäköisesti liittyy musiikin aikaansaamaan aktivaation levittäytymiseen aivoissa. Yhdessä tulokset viittaavat siihen, että äänikirjojen kuuntelu voi kehittää varhaista auditiivista havaitsemista kielimodaliteetin sisällä, joskaan se ei suoraan tue myöhempää, tarkkaavuuteen ja/tai musiikkimodaliteettiin liittyvää havaitsemista. Musiikin kuuntelu sen sijaan ei tue varhaista puheen havaitsemista suoraan, mutta voi edistää aivohalvauksen jälkeisiä plastisia muutoksia havaitsemisen ja verbaalisen muistin kannalta edullisemmalla tavalla.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on sekä esitellä terminologian teorian ja menetelmien perusteita ja soveltaa niitä käytännössä määrittelemällä kolme elokuvatuottamiseen liittyvää englanninkielistä termiä, analysoimalla niiden olemassa olevia suomenkielisiä termivastineita ja muodostamalla niille uusia vastineita. Tutkielman tarkoitus on myös selvittää, miksi ja millä perustein kieliyhteisö ottaa käyttöön tai hylkää termivastineita. Aineisto koostuu elokuvatuottamiseen ja elokuvarahoittamiseen liittyvistä englanninkielisistä termeistä ja niiden suomenkielisistä vastineista, joita käytetään elokuviin ja elokuvatuottamiseen liittyvässä tekstimateriaalissa, kuten lopputeksteissä, tiedotteissa ja hakemuksissa, sekä muissa viestintätilanteissa. Suomalaisella elokuva-alalla käytetään termivastineita, jotka eivät ole syntyneet tavoitteellisen termityön tuloksena. Termivastineet saattavat olla puutteellisen käännöstyön tuloksia, tai ne saattavat olla sekakielisiä yhdyssanoja, jotka eivät välttämättä kuvaa niiden takana olevia käsitteitä kovin tarkasti. Tämä tutkielma tarkastelee näitä termivastineita ja ehdottaa niille tarvittaessa vaihtoehtoja. Tutkielman löydökset tukevat väitettä siitä, että puutteellisesti tehty termityö hankaloittaa viestintää. Ne myös osoittavat terminologian olevan tärkeä työkalu kääntäjälle. Löydökset myös tukevat väitettä siitä, että erityisalan asiantuntijoiden apu on termityössä korvaamatonta. Löydöksiin sisältyi myös havainto siitä, kuinka kieliyhteisö saattaa hylätä toimivalta vaikuttavan termin ja ottaa käyttöön termin, joka ei täytä termeille asetettuja vaatimuksia. Tutkielmassa esitetään myös keinoja, joilla kieliyhteisöä voidaan motivoida muodostamaan ja ottamaan käyttöön asianmukaisia termejä. Tutkielman aineiston koko on liian pieni, jotta löydösten perusteella voitaisiin tehdä laajempia yleistyksiä elokuva-alan termistöstä, mutta ne viittaavat siihen, että alalla tehty tavoitteellinen termityö olisi välttämätöntä, jotta asianmukaisten ja toimivien termien käyttö alalla lisääntyisi.

Tutkielma keskittyy analysoimaan kapinallisryhmien muodonmuutosta poliittisiksi puolueiksi sisällissodan jälkeen ja siihen, kuinka kapinallistausta näkyy poliittisen puolueen toiminnassa. Aiempi tutkimus kapinallisryhmien muodonmuutoksesta poliittisiksi puolueiksi on kehittynyt pääosin viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Kylmän sodan päättyminen, lisääntyneet sisällissodat ja demokratisaation kolmas aalto ovat kaikki osaltaan vaikuttaneet siihen, että yhä useamman konfliktin jälkeen sen osallisina olleista entisistä kapinallisryhmistä kehittyy poliittisia puolueita. Työn tavoitteena on aiempaa tutkimuskirjallisuutta hyödyksi käyttäen ja kahta maatapausta vertaillen tuottaa analyysia kapinallisryhmistä poliittisiksi puolueiksi ryhtyneiden poliittisten toimijoiden vaikutuksesta maan demokratiakehitykseen pidemmällä aikavälillä. Lisäksi työ osaltaan kontribuoi sekä konfliktinjälkeistä demokratisaatiota analysoivaan tutkimuskirjallisuuteen sekä Burundia ja Ruandia analysoivan kirjallisuuteen. Tutkimuskysymyksiä etsitän vastauksia aikaisempaa tutkimusta analysoivan vertailevan tutkimuksen avulla, missä käytetään lisäksi kahta esimerkkitapausta. Vertailevaan tutkimukseen on valikoitunut kaksi samankaltaista Keski-Afrikan valtiota, Burundi ja Ruanda. Maiden jaettu historia, yhtenevä etninen rakenne ja samankaltainen kehityskulku siirtomaavallan jälkeen tekevät niistä ideaaliset vertailukohteet, sillä muuttujien määrä pysyy minimissään ja vertailussa voidaan keskittyä analysoimaan kapinallistaustan vaikutusta valtapuolueiden toimintaan. Työn materiaalina käytetään aiempaa akateemista tutkimusta, maakohtaisia raportteja sekä muuta olennaista kirjallisuutta. Konfliktinjälkeinen demokratiakehitys sekä Burundissa että Ruandassa on ollut negatiivista. Kummassakin maassa poliittiset vapaudet ovat erittäin rajalliset ja valta on keskittynyt valtapuolueiden ja niiden sidosryhmien käsiin. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana maista on tullut autoritaarisia yksipuoluevaltioita, jossa poliittiset päätökset tekee valtapuolueen sisällä oleva pienempi ryhmä. Poliittinen oppositio on olematon ja säännöllisiä vaaleja järjestään näön lähinnä vuoksi.

Tarkastelen tutkielmassani Li Yun kuuden eri elokuvan naishahmoja psykoanalyysin ja diskurssianalyysin avulla. Li Yu on kiinalainen naisohjaaja, joka on aloittanut dokumenttielokuvien parissa 1990-luvulla. 2000-luvun alusta lähtien häneltä on valmistunut kuusi fiktioelokuvaa Fish & Elephant (2001), Dam Street (2005), Lost in Beijing (2007), Buddha Mountain (2010), Double Xposure (2012) ja Ever Since We Love (2015). Viimeisimmät kaksi ovat kaupallisia elokuvia, aiemmat olivat itsenäisiä tuotantoja. Yhteistä näille elokuville on traaginen naiskohtalo. Samalla elokuvat jatkumona kuvaavat kiinalaisen yhteiskunnan nopeaa kehitystä. Tutkimuksessa käytetty metodi on kolmiosainen: 1) alustava analyysi, 2) elokuvien yksittäisten ottojen luokittelu kategorioittain, 3) perusteellinen analyysi käyttäen psykoanalyysia, tele-elokuvallista diskurssianalyysia (telecinematic discourse analysis) ja ns. mindstyle menetelmää, jossa otetaan huomioon kuvaus, puhe ja eleet. Yksittäisten ottojen laskeminen paljasti, että hypoteesin mukaisesti miesten osuus elokuvissa nousee kohti valtavirtaa siirryttäessä. Yllättävää oli, että myös naisten osuus kasvoi aina viidenteen elokuvaan asti, minkä jälkeen naisten osuus vasta laski huomattavasti. Kuudennen elokuvan päähenkilö on miespuolinen, mikä osaltaan selittää naisten osuuden laskua. Li Yun naishahmot ovat itsenäisiä ja melkeinpä jääräpäisiä. Heillä on vaikea äitisuhde ja huono isäsuhde – isä on usein poissa tai väkivaltainen. Li Yun naishahmot elävät usein yhteiskunnan marginaalissa ja kamppailevat olemassa olostaan kiinalaisessa yhteiskunnassa. Elokuvissa on havaittavissa muitakin muutoksia siirryttäessä kohti valtavirtaa ja kiinalaisen yhteiskunnan vaurastuessa. Elokuvat saavat enemmän rahoitusta ja siitä seuraa se, että elokuvien hahmot ja tapahtumapaikat keskiluokkaistuvat ja standardikiina (putonghua) tulee paikallisten murteiden tilalle.

Sosiolingvistinen pro gradu-tutkielmani käsittelee englanninkielisen terminologian integraatiota suomalaiseen lumilautasanastoon. Tavoitteena on perehtyä tasoihin, joilla suomalaisessa lumilautasanastossa käytettävä englannista peräisin oleva sanasto on sulautunut osaksi suomalaisten lumilauta-lajisanastoa. Tutkielman teoriatausta perustuu kielensekoittamiseen ja anglismeihin, englannin asemaan Suomessa ja käytäntöyhteisöihin. Aineisto kerättiin haastattelulla, johon osallistui kaksi suomalaista lumilautayhteisön aktiivista ja pitkäaikaista jäsentä. Haastateltavat katsoivat lumilauta-aiheista videota ja keskustelivat vapaasti niin videon sisällöstä kuin lumilautailusta yleisemmällä tasolla. Haastattelun nauhoite oli noin tunnin mittainen ja siitä litteroimani kirjallinen versio koostui 6128 sanasta. Analysoin tätä keräämääni aineistoa kvalitatiivisin keinoin. Haastateltavieni käyttämän lumilautasanaston integraatio voidaan jaotella neljään eri tasoon: (1) Muuttumattomana englanninkielisenä säilyneeseen; (2) englanninkieliseen jota on muutettu hieman ääntämisen helpottamiseksi, (3) englanninkieliseen jota on muutettu hieman suomenkieliopin mukaan taipuvaksi sekä (4) englanninkielisiin muokattuihin, joiden englanninkielistä alkuperää saattaa olla jopa vaikea hahmottaa tuntematta sanan etymologiaa. Näillä eri tasoilla suomen kieleen integroituneilla englanninkielisillä sanoilla kuvataan muun muassa temppujen nimiä, pyörimissuuntia ja joitakin esteitä. Lisäksi pieni osa lumilautajargonia on täysin suomenkielistä. Tällaisia tapauksia ovat yleisimmin varusteita koskeva sanasto ja ilmassa pyörimisen määrää ilmaisevat asteluvut. Englanninkielinen lumilautasanasto on lumilautailijoiden käytäntöyhteisön ulkopuolisille suomalaisille usein täysin mahdotonta ymmärtää ja voidaankin ajatella, että heidän kohdallaan tässä ilmiössä on kyse koodinvaihdosta. Lumilautayhteisön jäsenille tilanne on kuitenkin toinen. Heille sama sanasto on arkipäiväinen, täysin ymmärrettävä osa lumilauta-aiheista keskustelua. Voidaankin ajatella, että heille ne ovat anglismeja, englantilaisia lainasanoja jotka ovat integroituneet osaksi kohdekieltä, tässä tapauksessa suomea

Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä erilaisia funktioita koodinvaihdolla on tansanialaisissa blogeissa. Aineisto koostuu 55 blogikirjoituksesta, jotka on kerätty viidestä eri blogista aikaväliltä 2014–2016. Tutkielmassa tutkitaan koodinvaihtoa swahilin ja englannin välillä. Tutkimuksessa tarkastellaan koodinvaihdon funktioita tansanialaisissa blogeissa ja verrataan niitä Gumperzin esittämiin funktioihin, joita esiintyy konversationaalisessa koodinvaihdossa. Hypoteesina on, että koodinvaihdon funktiot blogeissa ja puheessa ovat hyvin saman tyyppisiä, sillä kielenkäyttö blogikirjoituksissa on spontaania ja puheenomaista. Tutkielman teoriaosuudessa käsitellään koodinvaihdon terminologiaa ja tutustutaan erilaisiin lähestymistapoihin koodinvaihdon tutkimuksessa. Teoriaosuudessa perehdytään myös Gumperzin koodinvaihdon funktioihin, joita sovelletaan aineistoa analysoidessa. Lisäksi tutustutaan kielenkäyttöön internetissä ja erityisesti blogeissa. Tutkimuksessa havaitaan, että viisi kuudesta Gumperzin konversationaalisen koodinvaihdon funktiosta esiintyy myös aineistona käytetyissä blogikirjoituksissa. Näiden lisäksi aineistosta löydetään myös neljä uutta funktiota. Lisäksi analyysissa käsitellään yleisiä havaintoja koodinvaihdosta blogeissa sekä esitellään funktioiden lisäksi muita syitä koodinvaihdon esiintymiselle tansanialaisissa blogeissa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että koodinvaihto puheessa ja blogeissa on monin tavoin samanlaista, mutta myös eroja näiden kahden genren väliltä löytyy. Ainoastaan yhtä Gumperzin esittämistä funktioista ei esiinny blogikirjoituksissa blogien ja puheen eriävien ominaisuuksien vuoksi. Aineistosta löydettävät uudet funktiot ovat: tärkeiden seikkojen korostaminen (emphasis), lyhempien sanojen ja rakenteiden suosiminen (speech economy), tiettyyn ryhmään kuulumisen ilmaiseminen (expressing fellowship) ja tunteiden ilmaiseminen (expressing emotions).

This is a case study of archaeology of religion. Bronze Age and Pre-Roman Iron Age beliefs are studied through the cairns on Sammallahdenmäki and a settlement site on Huilu2, which is contemporary with the youngest cairns. Archived reports of excavations and surveys of the area are used to ponder the meanings of the structure, location, form, and content of the cairns, and whether this data reveals signs of past beliefs and rituals. Other source materials are later written sources about the beliefs from this area, Finno-Ugrian and Indo-European ethnographies, folklore poetry and spells, and comparison to archaeological material on surrounding areas. Sammallahdenmäki is located on the southwestern coast of Finland, which was clearly connected to Southern Scandinavia and to Baltic areas. For this reason research history has been gathered from these areas as well. The Early Metal Period of the inland Finland gathered influences from the east, and the effects of connections between different groups on the religious beliefs are also considered. Methods used are ethnographic analogies and phenomenology. The Bronze Age stone cairns differ remarkably from the earlier burial customs. Connections between cremation and sun worship and fertility rituals are discussed. Only a small amount of bones are found from the cairns. Most of the deceased bodies were deposited elsewhere. These differences in the treatment of bodies likely indicate social differences even within a fairly uniform religious belief tradition. There are also many variations on the structure of the cairn, even between cairns built during same time periods. Not all of the cairns were necessarily graves, and a small amount of human bones doesn't prove that a grave was the primary function of the cairn. There may have been other rituals, in addition to burials, although these would be impossible to prove archaeologically.