Browsing by Title

Avhandlingen undersöker förhållandet mellan text, bild och musik i barnlyrik, med fokus på rytmik. Forskningsfrågan är ”Hur bidrar en förståelse av olika nivåer av rytmik till tolkningen av barnlyriken?”. Syftet är att jämföra textens, musikens och bildens rytmer för att kunna visa hur de samarbetar eller motverkar varandra i den rytmiska helheten. Som teoretisk bakgrund används Eva Liljas, Northrop Fryes och Jørgen Fafners olika teorier om rytmikens olika beståndsdelar. Baserat på dessa tre teoretikers texter är det möjligt att analysera tre olika mediers förhållande till varandra. Lilja och Fafner skriver om hur till exempel text och bild skiljer sig som medium på ett strukturellt plan medan Frye skriver om det auditivas versus det visuellas roll i verket som helhet. Dessa teorier tillämpas på de olika materialens olika medium genom att jämföra mönstret av grundläggande faktorer som betoningar och riktningar. Förhållandet mellan text och bild är en gammal klassiker inom barnlitteraturforskningen som gavs uppmärksamhet redan i forskningsgrenens vagga på 1980-talet, men förhållandet mellan text och musik är relativt outforskat. Detta trots att text och sång så gott som alltid hört ihop. Att lägga bilderbokens olika medium bredvid varandra genom rytmiken är någonting som inte gjorts förut, och samtidigt någonting som behandlar barnlyrikens allra mest grundläggande byggstenar. Materialet för undersökningen är tre dikter av Lennart Hellsing; ”Här dansar Herr Gurka”, ”Det var så roligt”, och ”Krakel Spektakel” (1947), och tre dikter ur Ulf Starks och Linda Bondestams Djur som ingen sett utom vi (2016). I analysen av Hellsings dikter ligger fokuset på förhållandet mellan text och musik, och i analysen av Djur som ingen sett utom vi är fokuset på text och bild. Hellsings dikter är gamla klassiker som redan länge forskats i, medan Djur som ingen sett utom vi är bara några år gammal och inte ännu givits så stor uppmärksamhet. Genom att använda dessa två material får undersökningen bredd inte bara i tema utan också i tiden då materialet varit aktuellt. I analysen ser vi hur musiken påverkar textens rytmer och struktur, till exempel då ”Herr Gurka” som i originalet är 6 versrader lång blir 8 rader för att passa ihop med musikens struktur. I ”Det var så roligt” ser vi exempel på hur musikens rytmiska struktur flyttar på textens prominenser, och i ”Krakel Spektakel” diskuteras vilken effekt det har på texten att tas ut ur sitt sammanhang och upplevs i form av en visa istället för dikt. Gemensamt för dessa delar av analysen är att resultaten visar på ett ojämlikt förhållande mellan text och musik där musiken påverkar texten men inte tvärtom. Däremot visar analysen av förhållandet mellan text och bild inte på ett ensidigt dominant förhållande. Analysen av text-bildförhållandet i Djur som ingen sett utom vi visar att dessa två medier kan existera betydligt mer jämlikt, så att texten kan påverka uppfattningen av bilden lika väl som vice versa. Till skillnad från musiken som flera gånger ändrar materialets grundläggande struktur fungerar bilden mer som ett komplement, eller en riktlinje till hur texten kan läsas. Orsaken till detta kan ligga i att både text och musik är vad Fafner kallar serierytmer, de existerar på en tidsaxel och uppfattas i form av detaljer som tillsammans bildar en helhet. Bilden däremot är en proportionsrytm, någonting som existerar i rummet och uppfattas som helhet först, och sedan i detaljer. Detta motsatsförhållande mellan text och bild gör att de inte konkurrerar lika starkt med varandra, som text och musik, och istället kompletterar varandra. Analysen i sin helhet visar att bilderbokens olika medier kan ha avgörande inflytande över texten på flera olika spännande sätt. Insikten är någonting som jag tror kommer bli allt viktigare i en litteraturmarknad som blir allt mer mångsidig för varja dag som går.

Tutkielmassa tarkastellaan kysymysmuotoisiin tehtävänantoihin vastaavia ylioppilasesseitä. Aineistona on käytetty kolmeen kysymysmuotoiseen tehtävänantoon vastaavia ylioppilasesseitä tutkintokerroilta syksy 2011, kevät 2012 ja syksy 2012. Tutkimuskysymyksenä on selvittää, millaisia aloituksia kysymysmuotoisiin tehtävänantoihin vastaavissa esseissä on, ja miten esseissä vastataan otsikossa esitettyyn kysymykseen. Tutkimuksessa hyödynnetään tekstintutkimuksen tapaa tarkastella ja tutkia tekstin ominaisuuksia ja piirteitä. Vielä tarkemmin rajattuna tutkimus hyödyntää tekstilajitutkimuksen metodeita. Aloituskappaleita käsitellään käyttäen retorisen rakenteen teoriaa, kysymistä ja vastaamista taas keskustelunanalyysin avulla. Työssä jaotellaan ylioppilasesseiden aloitukset subjektiivisiin, objektiivisiin ja me-retoriikkaa hyödyntäviin. Subjektiiviset aloitukset kertovat jotain henkilökohtaista kirjoittajasta itsestään, kun taas objektiivisten aloitusten suhtautumistyyli on neutraali ja ulkopuolinen. Me-retoriikkaa hyödyntävissä aloituksissa pyritään vaikuttamaan lukijaan monikon 1. persoonan muotoja käyttämällä. Tutkimuksessa eritellään piirteitä ja ominaisuuksia, joiden mukaan luokittelu on tehty, sekä tarkastellaan kysymykseen vastaamista luokkien valossa. Työssä osoitetaan, että subjektiivisesti alkavista esseistä löytyy esseen lopusta yleensä erillinen kappale, jossa vastaus tiivistetään. Objektiivisista ja me-retoriikkaa hyödyntävistä aloituksista ei samanlaista vastauskappaletta yleensä löydy, vaan vastausta eritellään ja tarkennetaan pitkin esseetä. Lisäksi me-retoriikkaa hyödyntävissä, tehtävänannon Miten terrorismin uhka vaikuttaa elämäämme? esseissä vastaus annetaan usein jo aloitusvirkkeessä. Tutkimuksen perusteella subjektiivisella aloituskappaleella saattaa olla vaikutusta arvosanaan, sillä näiden aloitusten pistemäärien keskiarvo oli aineistoni korkein. Huomionarvoista on, että aineiston korkeimmat pisteet on saanut essee, jossa ei oikeastaan suoraan vastata otsikon kysymykseen, vaan kysymystä itseään tarkastellaan analyyttisesti ja arvioiden. Tutkimus antaa tuoretta tietoa ylioppilasesseiden aloituksista, mutta ennen kaikkea se valottaa kysymysmuotoiseen tehtävänantoon vastaamista, mitä ei ole aikaisemmin yhtä kattavasti tutkittu.

The present inquiry analyzes the styles of three speculative fiction authors central to the genre in the 1960s and 1970s in terms of their representations of altered consciousness. The style in which altered states are represented is indicative of the author's, and perhaps her culture's, understanding of human consciousness, and thematic nuance in a novel may be related to the stylistic specifics of representation of default and altered states. This study compares the depictions of altered and default states of consciousness in six short stories in order to elucidate both features particular to the authors’ individual styles and common features in representations of consciousness. Of special interest are the ways in which these states are formulated linguistically: How do authors position themselves relative to altered states lexically and syntactically? How do these patterned representations relate to the broader themes in a piece of short fiction? What can content analysis programs, software designed to detect and categorize lexical and rhetorical patterns, tell us about shifts in an author's language that might not be readily accessible even to the trained reader? This study combines a quantitative, computational approach with a qualitative, stylistically framed reading. The computational reading guides and focuses the stylistic analysis. Computers are suited to detecting patterns within a text and systematically marking all occurrences. Computational analysis allows for swift, relatively thorough comparison of particular patterns in multiple texts. Content and rhetorical analysis software codes text based on dictionaries, human compiled in the case of this study. Essentially, different dictionaries allow researchers to view texts divided into lexical and phrasal categories determined by a specific theory. For this study, William Lowe's Yoshikoder loaded with Colin Martindale's Regressive Imagery Dictionary and David Kaufer's DocuScope 3.21 were selected. Throughout the analysis, demonstrating the connection of linguistic shifts and stylistic choices to the texts' themes is emphasized, illustrating thematic patterning on the word and sentence level. This study demonstrates that each author possesses a unique style calibrated to anchor her theme at the rhetorical level. Nevertheless, proportional relationships of certain lexical categories common to portrayal of altered states in all studied authors point to a shared underlying understanding of the nature and quality of altered consciousness.

Tämä tutkielma käsittelee koodinvaihtelua englanniksi Facebookin ranskalaisissa ja quebeciläisissä kiipeilyryhmissä. Tutkimuksen tavoite on tutkia koodinvaihtelujen sanaluokkia, lainatyyppejä ja funktiota eli tarkoitusta. Lisäksi pyritään selvittämään, mitkä lainat ovat vakiintuneita ja mitä eroja Ranskan ja Québecin välillä on. Hypoteesin mukaan maiden välillä on sanastollisia eroja ranskan kielen erilaisista asemista johtuen. Tutkimuksen teorialuvussa esitellään koodinvaihtelun ja lainasanojen määritelmiä sekä erilaisia luokitteluja. Koodinvaihtelu tarkoittaa kielten, eli koodien, vaihtelua saman diskurssin aikana. Englannin lainasanoja eli anglismeja voidaan pitää koodinvaihtelun alalajina sillä erotuksella, että lainasana on joidenkin tutkijoiden mukaan kieleen vakiintunut sana ja koodinvaihtelu voi olla henkilökohtaisempaa ja spontaania. Teoriaosassa esitellään myös slangin ja jargonin käsitettä sekä sen yleispiirteitä, internetin kieltä, neologismeja eli uudissanoja sekä ranskan kielen asemaa ja kielipolitiikkaa tutkimuksen kohteena olevissa maissa. Korpus koostuu noin 200 Facebook-viestistä, joita kerätään suunnilleen saman verran jokaisesta neljästä ryhmästä, joista on kaksi Québecin provinssista ja kaksi eri puolilta Ranskaa. Tutkimusta varten poimitaan viestejä, joissa on säilytetty englannin kielen elementtejä. Näiden viestien sanat ja ilmaukset luokitellaan kolmeen kategoriaan aiheen mukaan, joita ovat kiipeilyn slangi, internetin kieli ja yleiskieli. Analyysissa koodinvaihtelua tutkitaan näissä kategorioissa, joissa ne jaetaan vielä neljään lainatyyppiin, jotka perustuvat teorialuvussa esiteltyihin luokitteluihin: suora laina, morfologinen laina, valeanglismi ja hybridilaina. Tutkimuksessa hypoteesi osoittautuu oikeaksi. Ranskan ja Québecin väliset erot tulevat ilmi niin oletetuissa funktioissa kuin sanastollisellakin tasolla. Quebeciläisten käyttämä koodinvaihtelu on monipuolisempaa ja käsittää useita lainatyyppejä. Ranskalaisten käyttämä koodinvaihtelu on lähes kokonaan yksisanaista arkista kieltä. Molemmissa kielen varianteissa suurin osa koodinvaihtelusta on suoria lainoja ja substantiiveja. Joitakin morfologisia lainoja ja hybridilainoja esiintyy, mutta valeanglismeja ei ole ollenkaan. Yleisin funktio ranskalaisilla vaikuttaa olevan sanaston aukkojen täyttäminen, kun taas quebeciläisillä koodinvaihtelu johtunee lähinnä tyylillisistä seikoista tai kaksikielisestä identiteetistä. Lisätutkimusta voisi tehdä koodinvaihtelusta internetin kielessä yleensä ilman tietyn slangin tuomaa kontekstia.

Tämä maisterintutkielma käsittelee lähtökohtaisesti tulkinnan kääntämistä englannin ja suomen kielen välillä. Yksityiskohtaisemmin tutkielmani tarkoituksena on selvittää, voidaanko maailmankuulun psykologian professorin, Jordan Petersonin, raamatullisten tarinoiden psykologisten merkitysten tulkinnat, jotka hän on muodostanut englanninkielisen Raamatun perusteella, saada aikaan myös suomenkielisestä Raamatusta. Tutkimusaineistoni on tämän tutkielman puitteissa siis käytännössä kolmiosainen. Ensimmäinen osa koostuu Raamatun englanninkielisistä otteista, näiden englanninkielisten otteiden psykologisista tulkinnoista, jotka Jordan Peterson on muodostanut, ja suomenkielisen Raamatun vastaavista otteista. Englanninkieliset otteet sekä niitä koskevat tulkinnat olen kerännyt Jordan Petersonin YouTube-luentosarjasta The Psychological Significance of the Biblical Stories ja vastaavien suomenkielisten raamattuotteiden lähde on Kirkkoraamattu (1992). Tutkielmani teoreettinen pohja on poikkitieteellinen, sillä hyödyntämäni tieteelliset teoriat ovat hermeneutiikka ja vastaavuuden periaatteet. Hermeneutiikka tarkoittaa käytännössä oppia tekstien tulkinnasta, kun taas vastaavuuden periaatteet käsittävät lähdetekstin ja kohdetekstin väliset erot ja yhtäläisyydet. Tutkielmani puitteissa sovelsin hermeneutiikkaa ja vastaavuuden periaatteita luodakseni sopivan lähestymistavan, jonka olen nimennyt hermeneuttisen tulkinnan vastaavuudeksi. Teoriaosuuteen sisältyy myös The Hermeneutic Approach in Translation -tutkimussuuntauksen sekä käyttäjäkeskeisen kääntämisen esittelyä ja pohdintaa. Tutkielman varsinaisessa analyysiosuudessa jokaista Raamatun otetta käsitellään omana analyysikokonaisuutenaan, johon sisältyy Jordan Petersonin tulkinnan syvällisempi tarkastelu sekä käännösvertailu englannin- ja suomenkielisen Raamatun otteen välillä kyseisen tulkinnan puitteissa. Analyysiosuudessa keskityn pääsääntöisesti niihin seikkoihin, jotka joko mahdollistavat tai estävät saman tulkinnan muodostumisen englannin- ja suomenkielisen tekstin pohjalta. Analyysin perusteella päädyin seuraaviin johtopäätöksiin: Tulosten perusteella Jordan Petersonin tulkinta on mahdollista saada aikaan myös suomenkielisestä Raamatun tekstistä lähes jokaisen analysoidun otteen tapauksessa. Toki pieniä eroavaisuuksia oli myös havaittavissa, mutta nämä olivat pääasiassa vain kieliopillisia vivahteita, jotka eivät sinällään vaikuttaneet saman tulkinnan muodostamiseen. Mukaan kuitenkin mahtui muutama todellinenkin tulkintaero, joiden voidaan katsoa johtuvan erityisesti siitä, ettei suomenkielinen vastine välittänyt kaikkia samoja konnotaatioita kuin englanninkielinen vastine, jolloin muodostunut tulkinta saattoi olla joko vajavainen tai vähintään erilaisen päätelmän mahdollistava.

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia representaatioita Australian ja Uuden-Seelannin uutismediat välittivät dekolonisaatiosta maiden kansallispäivinä vuosina 2022 ja 2023. Kansallispäivät ovat merkittäviä tapahtumia, jotka juhlistavat valtioiden saavutuksia ja kulttuuria sekä kyseisten kansojen historiaa. Kansallispäivät voivat kuitenkin olla myös haastavia ja tunteita herättäviä, etenkin maissa, jotka ovat entisiä siirtomaita. Dekolonisaation tarkoituksena on purkaa niitä rakenteita, joita siirtomaavallan aikana on syntynyt ja jotka edelleen aiheuttavat epätasa-arvoisuutta maiden valtaväestön ja alkuperäiskansojen välille. Tarkastelen laadullisen sisällönanalyysin avulla, millaisena australialaiset uutissivustot SBS ja News.com, sekä uusiseelantilaiset NZ Herald ja Stuff.com esittävät dekolonisaation etenemisen valtioissa kansallispäiviin liittyvissä artikkeleissa. Neljästäkymmenestäkahdesta analysoimastani artikkelista esiin nousivat alkuperäiskansojen toimijuuden, dekoloniaalisen kielen, poliittisen ilmapiirin, sekä kansallispäiviin liittyvien perinteiden teemat. Tutkielmassa vertailin näihin teemoihin sisältyvien representaatioiden eroavaisuuksia Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kehystäen niitä kulttuurisella ja poliittisella kontekstilla. Analyysissa käytän apuna aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta muun muassa mediatutkimuksen, alkuperäiskansatutkimuksen ja postkoloniaalisen tutkimuksen kentiltä. Tutkimustani ohjasi ajatus siitä, että median välittämät representaatiot vaikuttavat käsityksiin dekolonisaatiosta. Aineistoni paljasti, että Australia ja Uusi-Seelanti pyrkivät molemmat edistämään dekolonisaation etenemistä yhteiskunnassa. Uusi-Seelanti on prosessissa pidemmällä, mutta molempien maiden suurten mediaorganisaatioiden välittämät artikkelit sisälsivät positiivisia kuvauksia dekolonisaatiosta sekä tietoa alkuperäiskansojen kulttuurista ja heidän kokemistaan historiallisista ja nykyisistä vääryyksistä. Kumpikin maa pyrkii navigoimaan siirtomaahistoriansa jättämien jälkien ja tulevaisuuden tasavertaisuuteen liittyvien pyrkimysten ristivirrassa.

Tutkielman aihe on amatonormatiivisuus Suomen hallituksen koronarajoitustiedotteissa. Amatonormatiivisuudella tarkoitetaan sitä yhteiskunnassa vallitsevaa oletusta, että elämän fokus olisi tai pitäisi olla avioliitto tai romanttinen parisuhde. Amatonormatiivisuutta on tutkittu vähän ja termi ei ole tunnettu. Amatonormatiivisuus kuitenkin koskettaa kaikkia ja aihe on ajankohtainen pandemian vuoksi. Tutkin amatonormatiivisuutta Suomen hallituksen koronarajoitustiedotteiden kautta, koska ääriolosuhteet paljastavat helpommin yhteiskunnassa olevia rakenteita. Mediassa keskusteltiin paljon hallituksen asettamista koronarajoituksista, jotka aiheuttivat hämmennystä siitä ketä saisi tavata kodin ulkopuolella. Aikaisemmin on tutkittu miten monogaamiset ja romanttiset parisuhteet laitetaan muunlaisten läheissuhteiden edelle lainsäädännössä, mutta pandemia tuo tähän uuden näkökulman. Tutkimuskysymykseni onkin siis millaista läheissuhdemallia rakennetaan hallituksen koronatiedotteissa ja niiden kritiikissä? Analyysimateriaalina on hallituksen koronarajoitustiedotteet koskien Uudenmaansulkua (2020) ja suuniteltua ulkoliikkumiskieltoa (2021) Näiden lisäksi on myös käyty läpi THL:n korona-aiheisia suosituksia juhlapyhien ajalle. Analyysissa on käytetty menetelmänä diskurssianalyysia. Hallituksen aineistoa on tärkeä tutkia, koska hallituksen käyttämillä diskursseilla on suora kirjaimellinen vaikutus kaikkiin ihmisiin ja konkreettisia seurauksia heidän elämäänsä.. Hallituksen koronarajoitustiedotteita on tärkeä tutkia niiden sisällyttämän vallan vuoksi, mutta ne voivat myös kertoa yleisesti ympäröivästä yhteiskuntamme ja kulttuurimme normeista ja arvoista. Koronapandemia on jo itsessään tärkeä tutkimusaihe, koska se on vaikuttanut miljoonien ihmisten elämään niin monelta osin jo parin vuoden ajan. Tällaisen kriisitilanteen tutkiminen voi selkeämmin paljastaa yhteiskunnan rakenteita ja valtasuhteita, kun tutkitaan hallituksen toimeenpanemia määräyksiä ja rajoituksia. Tutkielma jatkaa keskustelua tuoden uusia näkökulmia liittyen amato- ja parisuhdenormatiivisuuteen. Hyödynnän teorioita suhdepyramidista, onnellisuuden skriptistä sekä ydinperheen ideaalista. Analyysin perusteella väitän, että hallituksen määräämät rajoitteet ovat amatonormatiivisia, ja että hallitus laillisesti suosii monogaamisia parisuhteita ja väheksyy muunlaisia läheissuhteita, esimerkiksi ystävyyssuhteita.

Intiassa sitkeästi pintansa pitävä kastiperustainen syrjintä vaikuttaa yhä miljoonien ihmisten elämään. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat kastilaitoksen ja intialaisen yhteiskunnan alimmalla tasolla olevat dalitit. Kastisyrjintä on aina kohdannut monimuotoista vastarintaa. 1920- ja 1930-lukujen Intiaan sijoittuva pro gradu -tutkielma palaa dalitien ihmisoikeusliikkeen alkulähteille. Tutkielmassa käsitellään dalit-liikkeen ideologisen ja symbolisen isän Bhimrao Ramji Ambedkarin (1891–1956) ajattelua ja poliittista toimintaa. Siinä selvitetään Ambedkarin näkemyksiä kastilaitoksesta, hänen keinojaan vastata dalitien kokemaan syrjintään ja hänen suhdettaan brittiläiseen siirtomaavaltaan. Toiseksi tutkielmassa analysoidaan Ambedkarin ja hänen huomattavimman poliittisen vastustajansa, maailman kenties tunnetuimman intialaisen, Mohandas ”Mahatma” Gandhin (1869–1948) välistä kamppailua. Tutkielma keskittyy erityisesti selvittämään Ambedkarin ja Gandhin välirikkoon johtaneita syitä sekä heidän eroavia näkemyksiään kastista ja ihanteellisesta yhteiskunnasta. Britannian kolonialistisen koneiston läpitunkeva ja ristiriitainen asema itsenäisyyttä edeltävässä Intiassa on kiistämätön. Tutkielman historiallisena kontekstina ja rinnakkaisena narratiivina on Intian kehityskulku brittiläisen siirtomaavallan alaisuudesta kohti itsenäisyyttä. Tutkielma valaisee siirtomaahallinnon keskeistä toimijuutta kasti- ja vähemmistöpolitiikassa. Teoreettisen viitekehyksen tutkimukselle tarjoaa postkolonialistinen tutkimussuuntaus. Osana kriittistä teoriaa postkolonialistinen historiantutkimus tutkii eurooppalaisen siirtomaavallan moninaisia ja ristiriitaisia vaikutuksia entisissä siirtomaissa ja siirtomaavalloissa. Postkolonialistinen tutkimus analysoi ja kyseenalaistaa kolonialismin taustalla olevia arvoja ja pyrkii käsittelemään erityisesti kolonialismin marginalisoimia ihmisiä ja ihmisryhmiä. Tutkielman lähdeaineiston ytimen muodostavat Ambedkarin tärkeimmät kastilaitosta, kastin politiikkaa ja Gandhia käsittelevät kirjoitukset. Gandhin osalta lähteenä käytetään hänen tunnetuinta poliittista tekstiään Hind Swaraj (1909) sekä täydentävin osin hänen muita kirjoituksiaan. Tutkielman kolmanneksi ääneksi nousevan Intian kansallisen kongressipuolueen voimahahmon ja itsenäisen Intian ensimmäisen pääministerin Jawaharlal Nehrun ajatuksia kartoitetaan hänen omaelämäkerrastaan Toward Freedom: The Autobiography of Jawaharlal Nehru (1942). Tuloksena havaitaan, että Ambedkarin ja Gandhin näkemykset dalitien aseman parantamisesta poikkeavat toisistaan merkittävästi. Itsenäisyysliikkeen johtohahmoksi nouseva Gandhi rakentaa swarajin eli itsehallinnon tavoitteensa intialaisesta hengellisestä traditiosta nousevan vapauskäsityksen perustalle. Gandhilainen vapaus ei tarjoa vapautta daliteille. Kastisyrjinnässä yhdistyvät rituaalinen, sosiaalinen ja taloudellinen sorto. Ambedkarille kastilaitos ja hindulaisuus ovat erottamattomia, eivätkä ne ole sovitettavissa yhteen oikeudenmukaisen yhteiskunnan kanssa. Ambedkar hyödyntää siirtomaahallinnon poliittisia ja lainsäädännöllisiä rakenteita ajaessaan alistetulle vähemmistölle edustuksellista sijaa. Siirtomaahallinnon instituutiot ovatkin sekä vastarinnan kohteita että reittejä kohti oikeudenmukaisuutta uskonnollisesti ja poliittisesti monimuotoisella kentällä.

Tutkielmassa verrataan Amenhotep II:n (1427–1400 eaa.) ja Seti I:n (1294–1279 eaa.) Kuninkaiden laakson hautojen pilarien kuva-aihetta ja sen kehittymistä. Tutkielman aineisto koostuu näistä haudoista otettuihin valokuviin sekä pilareista tehtyihin piirroksiin, sillä osa pilareista on osin tai kokonaan tuhoutunut hautojen avaamisen jälkeen. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten pilarien kuva-aiheet ovat kehittyneet näiden kahden haudan välillä, mitä yhteisiä elementtejä niissä on ja mitä uusia elementtejä tai kokonaisia kuva-aiheita pilarien kuvituksiin on tuotu Seti I:n haudassa. Tutkimuksessa verrataan myös, miten pilarien kuva-aiheiden tekstit ovat muuttuneet ja kehittyneet hautojen välillä. Tutkielmassa tutkitaan myös, onko Seti I:n haudan pilarien taiteessa jäänteitä Amenhotep II:n ja Seti I:n väliin ajoittuvasta Amarna-kaudesta (n. 1352–1323 eaa.), jolloin muinaisen Egyptin taiteen totutuista säännöistä poikettiin huomattavasti. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan pilarien kuva-aiheiden sijoittelua suhteessa haudan muuhun arkkitehtuuriin ja kuvitukseen. Tutkielmasta käy ilmi, että Seti I:n haudan pilarien kuvituksessa on palattu Amarna-kautta edeltävään ilmaisuun. Seti I:n haudassa Amenhotep II:n pilarien kuva-aihetta, jossa jumala antaa elämää faraolle, on kehitetty edelleen, mutta sen lisäksi hautaan on myös tuotu uusia kuva-aiheita ja pilarikokonaisuuksia. Seti I:n haudassa on myös nähtävissä faraon roolin muuttuminen kuva-aiheissa, joissa jumala antaa elämää faraolle. Lisäksi Seti I:n haudassa pilarien kuvitus vaikuttaa suunnitelmallisemmalta ja järjestäytyneemmältä kuin Amenhotep II:n haudassa.

Tutkielmassa perehdytään englantilaisen kirjailijan Neil Gaimanin romaaneihin American Gods (2001) ja Anansi Boys (2005) sekä erityisesti niissä esiintyvän kujeilijan (trickster) arkkityypin vaikutuksiin teosten kuvaamassa yhteiskunnassa. Teoksissa useat hahmot edustavat eri tavoin kujeilijan arkkityyppiä sekä tähän usein liittyvää kulttuurisankarin (culture hero) arkkityyppiä. Molempia on alkuperäiskansojen tarustoissa käytetty mm. opettamaan yhteisön tapoja, välittämään tärkeitä perinteitä sukupolvelta toiselle sekä ylläpitämään yhteisön yhtenäisyyttä. Kirjailijan moderni lähestymistapa kujeilijaan tarjoaa kiinnostavan lähtökohdan analyysille arkkityyppien vaikutuksista länsimaiseen, erityisesti anglo-amerikkalaiseen yhteiskuntaan, joka on saanut vaikutteita lukemattomista muista kulttuureista. Väitän, että teokset tarjoavat kattavan esimerkin kujeilijan rooleista ja funktioista tasapainottavana sekä parantavana tekijänä kirjojen kuvaamassa modernissa yhteiskunnassa sekä yhteiskunnan ja yksilön vuorovaikutuksessa. Kujeilijoita tavataan teoksissa sekä sankarin että roiston rooleissa, ja molemmista eritellään ja analysoidaan kujeilijan joko yhteiskunnallisesti tai yksilöllisesti positiiviset funktiot tai positiivisia reaktioita aikaansaavat negatiiviset funktiot. Tutkielman johdantokappaleessa esitellään kujeilijan funktioita alkuperäiskulttuureissa, Gaimanin eri kulttuureja yhdistelevä toteutus sekä hypoteesi kujeilijan funktioista teosten kuvaamassa yhteiskunnassa. Toisessa luvussa vertaillaan American Gods ¬ teoksessa esiintyviä kujeilijoita näiden esikuvina toimiviin alkuperäisiin kujeilijoihin ja etsitään kujeilijahahmojen yhteyksiä teoksessa esiintyviin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Kolmannessa luvussa eritellään neljä tieteellistä artikkelia, jotka käsittelevät kujeilijoihin liittyviä yhteiskunnallisia sekä yksilöllisiä ongelmia teoksissa. Neljännessä luvussa vertaillaan Anansi Boys teoksessa esiintyviä kujeilijoita toisessa luvussa käytetyin metodein, mutta sillä poikkeuksella, että teos antaa selvästi edeltävää teosta enemmän viitteitä kujeilijan asemasta yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutuksessa. Viidennessä luvussa pyritään herättelemään analyysiin perustuvaa keskustelua kujeilijan mahdollisesta merkityksestä nykyaikaisissa kertomuksissa sekä kujeilijan vaikeasti määriteltävästä syvemmästä olemuksesta.