Browsing by Title

Tutkielmassani käsittelen kitsune- ja tanuki-hahmoja japanilaisissa Edo-kauden (1603-1867) hyakumonogatari-kauhutarinakokoelmissa. Kitsune ja tanuki ovat japanilaisessa kansantarustossa esiintyviä yliluonnollisia voimia omaavia kettu- ja supikoirahahmoja. Yksi niiden tärkeimmistä ominaisuuksista on kyky muuttaa muotoa ja tämä muodostaa usein tarinoiden ytimen. Tutkielman keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat millaisia hahmoja kitsune ja tanuki ovat ja millaisia piirteitä niihin liitetään. Olen ottanut myös selvää hahmojen suhteesta ihmisiin. Lisäksi olen pohtinut tarinoiden suosiota narratiivisuuden (mm. Prince 1982, Fludernik 1996) käsitteen avulla. Narratiivisuudella viitataan ominaisuuksiin, jotka tekevät tarinasta ns. ”hyvän tarinan”. Tutkielman aineistona on käytetty Edo-kaudella julkaistuja hyakumonogatari-kokoelmia Shokoku hyakumonogatari (1677), Taihei hyakumonogatari (1732), Kokon hyakumonogatari hyōban (1751), Shinsetsu hyakumonogatari (1767) sekä Kindai hyakumonogatari (1770). Teoksista poimin tarinat, joissa esiintyi kitsune- ja tanuki-hahmoja. Aineiston analyysissa olen käyttänyt apunani sisällönanalyysia. Sisällönanalyysin kautta olen etsinyt tarinoissa toistuvia motiiveja ja pohtinut niiden merkityksiä. Lähestymistapani on ollut aineistolähtöinen ja olen pyrkinyt analysoimaan aineiston tarinoita niiden kulttuurisessa kontekstissaan. Tarinoissa hahmoihin liitetään sekä positiivisia että negatiivisia mielikuvia. Kitsune on samalla Inari-jumalan pyhä lähettiläs ja toisaalta myös ihmisiä huijaava ja nöyryyttävä trickster-hahmo. Tanuki on samalla vaarallinen, ihmisiä syövä olento ja kaupankäynnille onnea tuova hahmo. Uskon, että kitsunen ja tanukin monimuotoisuus ja niihin liittyvät tarinat ovat säilyttäneet hahmot mielenkiintoisena. Tarinoiden narratiivisuus ja se, että ne ovat käsitelleet aikalasten mielestä kiehtovia ja päätä vaivaavia aiheita joko pelottavalla tai hauskalla tavalla, on myös vaikuttanut siihen, että kitsunea ja tanukia käytetään yhä nykyään japanilaisessa popkulttuurissa.

Tutkielmassa tarkastellaan jääkiekon SM-liigaseurojen epävirallisia nimiä. Työn tavoitteena on saada selville, miten seurojen nimet on muodostettu, ja mitä asenteita nimien taustalla on. Tutkielman aineistona on tekemäni kysely, jossa pyydettiin vastaajia nimeämään kaikki tietämänsä seurojen lempinimet ja antamaan lisätietoja niistä. Tutkimusaineistossa on 245 seurojen epävirallista nimeä. Nimiä analysoidaan jakamalla ne sekundaareihin eli viralliseen tai toiseen epäviralliseen nimeen pohjautuviin nimiin ja primaareihin eli muihin kuin viralliseen nimeen pohjautuviin nimiin. Sekundaarit nimet ovat useimmin äänteellisiä ja leksikaalisia mukaelmia. Primaarien nimien nimeämisperusteena on seurojen kotipaikka, logo, ominaisuus, värit ja pelaajat, valmentajat ja sponsorit. Primaareja nimiä on 141 ja sekundaareja nimiä 104. Aineiston nimien asenteita tarkastellaan kyselyn lisätietojen, netin hakujen ja kirjottajan omien taustatietojen avulla. Enemmistö asenteita ilmaisevista nimistä on negatiivisia, ja ne jakautuvat halventaviin ja ivallisiin nimiin, vähätteleviin nimiin ja rasistisiin nimiin. Positiivisia nimiä on kahdenlaisia, humoristisia ja mahtailevia. Jääkiekon SM-liigaseurojen epäviralliset nimet on muodostettu hyvin eri tavoin. Analyysin perusteella voi todeta kotipaikan ja seurojen logojen olevan tärkeässä asemassa nimien luomisessa. Myös erilaiset seurojen ominaisuudet ovat merkittävässä osassa nimien muodostuksessa. Sekundaareissa nimissä on leimallista äänteiden vaihtuvuus ja nimillä leikittely. Nimien taustalla on useimmin halventavuutta ja ivallisuutta sekä humoristisuutta.

Perusopetuksen ihmisoikeuskasvatus pyrkii jakamaan tietoa ihmisoikeuksista sekä vahvistamaan ja tukemaan ihmisoikeuksia opetuksessa ja nuorten elämässä. Tutkielmassa analysoidaan ihmisoikeuskasvatuksen sisältöjä englannin kielen opetuksen kontekstissa. Analyysissa tarkastellaan yläkoulun oppikirjoja YK:n ihmisoikeuskasvatusohjelman (World Programme for Human Rights Education) ja Suomen perusopetuksen opetussuunnitelman näkökulmista. Tutkielma kartoittaa ihmisoikeuksiin liittyviä sisältöjä sekä oppikirjojen teksteissä ja tehtävissä että kuvissa. Tutkimusta varten analysoitiin Otavan Scene-sarjan ja Sanoma Pron On the Go -sarjan yläkoululle suunnatut oppimateriaalit. Tutkimusmenetelmänä käytetään sisällönanalyysiä. Oppikirjoja analysoidaan kvalitatiivisesti hyödyntäen Klaus Krippendorffin sisällönanalyysiä varten kehittämää mallia. Mallin avulla eritellään teemat, jotka oppikirjoissa sisällytetään ihmisoikeuskasvatukseen. Analyysi osoittaa, että ihmisoikeuskasvatusta sisältyy englannin oppikirjoihin monipuolisesti. Seitsemännellä ja kahdeksannella luokalla ihmisoikeuskasvatus on pääosin implisiittistä, mutta yhdeksännellä luokalla aiheita esitellään eksplisiittisesti. Seitsemännellä luokalla keskitytään yksilön elämänpiiriin ja kahdeksannella luokalla ihmissuhteisiin ja eri kulttuureihin. Yhdeksännen luokan oppikirjoissa näkökulma ihmisoikeuksiin on monipuolisin. Siirryttäessä seitsemänneltä luokalta yhdeksännelle luokalle aiheen käsittely laajenee painottuen yhteiskunnallisiin ja kestävän kehityksen kysymyksiin.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten adjektiivin taivutus ja käyttö esitetään lukion ruotsin oppikirjoissa, miten adjektiivit näkyvät oppikirjojen teksteissä sekä kuinka lukiolaiset käyttävät adjektiiveja kirjallisessa tuotoksessa. Tutkimusaineistona käytetään lukion keskipitkän ruotsin oppikirjasarjan Fokus viiden ensimmäisen kurssin oppikirjoja sekä opiskelijoiden kirjoitelmia lukion keskipitkän ruotsin toisen kurssin loppukokeesta. Fokus-kirjasarja valikoitui tutkimusaineistoksi, koska samaa kirjasarjaa käytetään lukiossa, jossa tutkimukseen osallistuneet lukiolaiset opiskelevat. Oppikirja-analyysissa tarkastellaan erikseen kirjojen kielioppiosioita sekä tekstikappaleita. Tutkielma kuvailee, miten oppikirjat esittävät adjektiivin kongruenssi- ja vertailutaivutuksen sekä taivutusmuotojen käytön ja miten kirjoissa selitetään adjektiiveihin liittyvä kieliopillinen teoria. Oppikirja-analyysin toisessa osassa selvitetään, mitä adjektiivin muotoja tekstikappaleissa esiintyy ja missä asemassa adjektiiveja käytetään. Myös opiskelijoiden kirjoitelmista tutkitaan, missä muodossa ja missä asemassa opiskelijat käyttävät adjektiiveja. Lisäksi virheanalyysin avulla tarkastellaan, millaisia virheitä opiskelijoiden adjektiivien käytössä esiintyy. Analyysi osoittaa, että adjektiivin taivutus ja käyttö esiintyy oppikirjojen kielioppiosiossa vain kahdella kurssilla, kongruenssitaivutus ensimmäisellä ja vertailutaivutus toisella kurssilla. Teoria esitetään lähinnä esimerkkien avulla ja tarvittavat kielioppisäännöt mainitaan esimerkkien yhteydessä hyvin lyhyesti ja osin puutteellisesti. Opettajan näkökulmasta kirjat jättävät paljon opettajan selitettäväksi. Kieliopillisia termejä, kuten attribuutti ja predikatiivi tai määräinen ja epämääräinen muoto, ei mainita adjektiivin taivutuksen ja käytön yhteydessä. Kirjojen antamat esimerkit eri tapauksista ovat kuitenkin kattavia. Adjektiivin muodot, jotka useimmin esiintyvät oppikirjojen teksteissä, ovat yksikön epämääräiset positiivimuodot sekä monikkomuoto. En-suvun positiivimuotoa käytetään lähes yhtä usein attribuuttina ja predikatiivina, kun taas ett-suvun positiivimuoto esiintyy huomattavasti useammin predikatiivina. Monikkomuoto puolestaan esiintyy tekstikappaleissa useammin attribuuttina. Opiskelijoiden teksteissä adjektiivin yleisin muoto on en-suvun muoto, mutta kyseistä muotoa käytetään myös eniten sellaisissa yhteyksissä, joissa se ei kielellisesti ole oikein. Tämä voi johtua siitä, että opiskelijat tuntevat en-suvun muodon adjektiivin perusmuotona ja ollessaan epävarmoja oikeasta muodosta käyttävät tätä. Opiskelijat käyttävät adjektiivia predikatiivina hieman useammin kuin attribuuttina, mikä on yhtäpitävää oppikirjojen tekstien kanssa, sillä niissäkin adjektiivi on useammin predikatiivina. Vähemmän virheitä kuitenkin ilmenee adjektiivin käytössä attribuuttina, mikä puolestaan käy yksiin prosessoitavuusteorian kanssa. Prosessoitavuusteorian mukaan ruotsin kielen adjektiivin attributiivinen kongruenssi opitaan ennen predikatiivista kongruenssia. Yleisimmät virheet opiskelijoiden adjektiivin käytössä liittyvät kongruenssiin pääsanan suvun mukaan. Muita virhetyyppejä analyysin perusteella ovat virheet kongruenssissa pääsanan luvun mukaan, oikeinkirjoitusvirheet sekä määräisyysvirheet. Tutkielma antaa kattavan yleiskuvan adjektiivin taivutuksen opetuksesta yhdessä Suomessa laajalti käytössä olevista lukion keskipitkän ruotsin oppikirjasarjoista sekä siitä, millaista syötettä kirjojen tekstikappaleet tarjoavat opiskelijalle adjektiivien osalta. Tutkielma tarjoaa myös katsauksen adjektiivin taivutukseen ja käyttöön liittyvään osaamiseen sellaisen opiskelijaryhmän osalta, jonka voidaan ajatella olevan tyypillinen ryhmä suomalaislukiolaisia.

Työn tavoitteena on selvittää mitä humoristisia kommunikatiivisia keinoja Haribo Saksa käyttää Instagram-julkaisuissaan. Työssä keskitytään erityisesti erilaisiin kielileikkeihin, jotka ilmenevät julkaisuissa 26.2.2020-12.3.2021 välisenä aikana sekä minkä teemojen pohjalta kielileikit ovat rakennettu. Apuna kielileikkien kategorisoinnissa käytetään Janichin (2013) kielileikkien luokittelua sanaleikkeihin, referenssileikkeihin sekä kontekstileikkeihin. Työssä keskitytään erilaisiin sanaleikkeihin sekä referenssileikkeihin. Sanaleikit ovat Janichin (2013) luokittelua mukaillen luokiteltu työssä sananmuodostukseksi, sanan vaihdoksi, äänteen lisäykseksi, homoifooniksi sekä kontaminaatioksi. Myös referenssileikit ovat Janichin (2013) luokittelun mukaan jaettu polyseemeihin, personifiointiin, kontekstikombinaatioihin sekä viittauksiin kuvan ja tekstin välillä. Analyysimateriaaliksi on rajattu pelkästään kuvajulkaisut, joissa ilmenee vähintään yksi kielileikki. Osa Haribon tuotteiden nimistä on rakennettu sanaleikkejä käyttäen, ja siksi myös julkaisut, joissa ilmenee pelkästään tuotteen nimi, ilman humoristista yhteyttä julkaisun kuvaan, ovat rajattu pois. Myöskään videojulkaisuja ei analysoida. Analyysimateriaali on kerätty näyttökaappauksina haribo_deutschland Instagram-käyttäjältä 24.2.2021-6.4.2021 välisenä aikana ja yhteensä analysoitavia julkaisuja on 69. Työssä keskeisessä roolissa kielileikkien lisäksi ovat Instagram, mainonta sekä multimodaalisuus. Clueleyn (2017: 3) mukaan mainokset voivat muistuttaa ulkoisesti esimerkiksi taidetta tai uutisia, joten mainoksen määrittäväksi tekijäksi sopii paremmin sen tavoite vaikuttaa ihmisiin, ja saada yleisö esimerkiksi ostamaan mainostettua tuotetta. Tämän perusteella Haribo Saksan julkaiseman Instagram-sisällön voi luokitella mainonnaksi. Stöckl et al. (2011) määrittelevät multimodaalisuuden käsitteenä kommunikatiivisille tilanteille, jotka sisältävät useita eri moodeja (esimerkiksi kieltä, kuvia tai ääntä). Tässä työssä analysoidut Haribo Saksan Instagram-julkaisut sisältävät sekä kieltä että kuvia, joten ne ovat multimodaalisia. Multimodaalisuus on tärkeä osa analysoitavien sanaleikkien ymmärtämistä, sillä analysoidut sanaleikit syntyvät juuri kuvan, sekä kuvatekstin tai kuvassa olevan tekstin yhteydestä. Työssä yhdistyy sekä laadullinen että kvantitatiivinen analyysi. Julkaisut analysoidaan ensin laadullisesti, kun määritellään mikä kielileikki ja teema on kyseessä. Sitten julkaisut analysoidaan kvantitatiivisesti, kun eritellään kuinka usein mikäkin kielileikki tai teema on ilmennyt analysoitavissa postauksissa. Analysoiduista 69 julkaisusta löytyi 20 sanaleikkiä ja 54 referenssileikkiä. Löytyneiden kielileikkien suurempi määrä kuin analysoitavien postausten määrä selittyy sillä, että yksi julkaisu voi sisältää useamman kielileikin. Sanaleikeistä yleisin oli sananmuodostus, joka löytyi yhdeksästä julkaisusta. Referenssileikeistä suurimman ryhmän muodosti kontekstikombinaatiot, joita löytyi 44. Teemat kielileikkien taustalla on jaettu makeisen ulkonäköön, nimeen, väriin ja makuun. Löytyi myös teemoja, jotka eivät sovi tähän jaotteluun ja ne muodostavat oman ryhmänsä. Yleisin teema, jonka pohjalta analysoidut sanaleikit sekä referenssileikit oli rakennettu, oli makeisen ulkonäkö. Tämä selittyy osin sillä, että mikäli kielileikin teema olisi voinut olla sekä ulkonäkö että esimerkiksi maku, on ensisijaisena pidetty ulkonäköä.

Tutkielmassani lähestyn opiskelijoiden tekemää seksityötä tarkastellen siihen liittyvän salailun ulottuvuuksia subjektipositioiden kautta sekä analysoiden naiseuteen ja seksuaalisuuteen kytkeytynyttä myyttistä kuvastoa. Tavoitteenani on selvittää, miten seksityötä tekevät opiskelijat erittelevät siviilielämän ja seksityön positioita ja miten he suhteuttavat seksityötä yhteisön asenteisiin ja kulttuurisiin merkityksiin. Tämän yhteydessä selvitän stigman ja tabun merkityksiä aineistoni seksityöntekijöiden kokemuksissa. Kartoitan lisäksi seksityöhön liittyviä naiseuden ja seksuaalisuuden myyttisiä kuvastoja pohtien, millainen on myyttisen tiedon seksityöntekijä ja millaisena huonon naisen myytti näyttäytyy seksityön puitteissa. Tutkielmani kaksiosaisen aineiston ensimmäinen osa koostuu viidestä kevään 2015 aikana toteutetusta seksityötä tekevän opiskelijan puolistrukturoidusta haastattelusta. Toinen osa puolestaan sisältää seksityötä tekevien opiskelijoiden viisi blogia, joita on julkaistu aikavälillä 2012–2018. Tutkielmani teoriatausta on painottunut sekä seksityötutkimukseen että myyttitutkimukseen, joiden rinnalla sovellan myös seksuaalisuutta, naiseutta, stigmaa ja tabua käsitteleviä tutkimuksia. Tutkielmani metodipohja puolestaan on diskurssianalyysissa ja Mary Douglasin symboliantropologiassa. Seksityötä tutkiessa olen valottanut yhteisössä vallitsevia kulttuurisia merkityksiä ja yleistä (seksuaali-)asenneilmapiiriä. Kaikki seksin ja seksuaalisen toiminnan muodot eivät suinkaan ole tasavertaisia, vaikka seksuaaliasenteet ovatkin nykypäivänä entistä vapaamielisempiä. Seksityöhön ja seksityöntekijöihin suhtaudutaan monilta osin kielteisesti ja ennakkoluuloisesti ylläpitäen vahingollisia stereotypioita. Erityisesti seksityötä tekeviin äiteihin kohdistuu moraalisesti latautuneita odotuksia, eikä äitiyden ja seksityön nähdä sopivan saman kategorian sisälle. Samanlaisia mielikuvia koetaan kuuluvan käsityksiin opiskelijasta ja seksityöstä. Seksityöntekijät eivät kuitenkaan itse suurilta osin häpeä seksityötä tai koe sitä saastuttavana, vaan ongelma nähdään olevan yhteisön asenneilmapiirissä. Aineistossa ilmenee, miten uhriuden, tautisuuden ja rikollisuuden diskurssit määrittävät julkisessa keskustelussa esitettyjä kuvia seksityöntekijästä. Näitä diskursseja kuitenkin pyritään kyseenalaistamaan seksityöntekijöiden keskuudessa. Samalla kritisoidaan kaupallisen seksin toimijoiden näkemistä yhtenäisenä ja homogeenisenä joukkona. Analyysini perusteella seksityö on ilmiönä varsin moninainen, ja paikoitellen aineistoni seksityöntekijöillä on yhteistä lähinnä se, että jokainen heistä työskentelee opintojen ohella kaupallisen seksin alalla. Monin paikoin heille on yhteistä myös seksityön keskiluokkaisuus, työhön suhtautuminen siviilielämän ehdoilla ja halu estää seksityön tuleminen julki laajassa mittakaavassa. Salailulla ja stigmalla koetaan tässä mielessä olevan jatkumoa nykyhetken lisäksi myös tulevaisuudessa, jopa seksityön lopettamisen jälkeisessä ajassa. Ajallisten ulottuvuuksien lisäksi salailu ja stigma ulottuvat työminän alueelta siviilielämän puolelle, ja näitä eri positioita pyritäänkin pitämään erillään. Erityisesti äidin positio rajataan tiukasti erilleen seksityöpositiosta. Työminään sisältyy olennaisesti myös esittämisen ja esiintymisen ulottuvuuksia, jolloin asiakastilanteisiin kuuluu nautinnon ja läheisyyden esittäminen. Näistä piirteistä huolimatta seksityötä rinnastetaan ensisijaisesti muihin töihin, ei siviilielämän suhteisiin, jolloin työssä korostuu ammatillisuuden ja asiakaspalveluasenteen esiin tuominen. Tutkielmassani esitän naiseuden myyttisen kuvaston ilmenevän seksuaalista käyttäytymistä ja naiseuden kaksijakoisuutta koskevissa odotuksissa ja merkityksissä. Seksityöntekijöihinkin liitettävä huonon naisen kuvasto pitää sisällään käsityksiä sopimattomasta seksuaalisuudesta ja siveettömyydestä, jolloin seksityön alaisuuteen on vaikea mieltää kuvia tavoiteltavasta ja sopivasta naiseudesta ja seksuaalisuudesta. Myyttisen kuvaston tutkimisella on seksityön kohdalla yhteiskunnallista ja kulttuurista painoarvoa, sillä myyteillä on kulttuuristen merkitysten, arkipäivän käsitysten ja seksuaaliasenteiden kautta vaikutusta laajimmillaan jopa siihen, miten viranomaiset, poliittiset päättäjät ja laaja yleisö suhtautuvat seksityöhön ja seksityöntekijöihin.

Det finns i dag ett stort behov av kunskap om hur man skriver lättlästa texter, eftersom ny lagstiftning mer än tidigare förpliktigar både myndigheter och företag till tillgänglig kommunikation. Samtidigt visar läsförståelseundersökningar att kring tio procent av befolkningen behöver lättlästa texter. Syftet med avhandlingen är att undersöka hur primord förekommer i lättlästa texter, och därigenom bidra till forskningen om lättlästa texter och utvecklandet av NSM-teorin (Natural Semantic Metalanguage). Resultaten kan också tillämpas i arbetet med att skriva lättlästa texter. I undersökningen görs en analys av tre romaner som har återberättats i en mer lättläst version, och hur de ord och begrepp som kallas primord förekommer i de återberättade versionerna. Med primord avses 65 ord som används för semantisk analys enligt NSM-teorin, en metod att förklara ord på ett för var och en begripligt sätt. Enligt NSM-teorin kan man med primorden förklara alla andra ord. Primorden är universella; det finns ett uttryck för samma semantiska innehåll på alla världens språk. Analysen är indelad i en kvantitativ och en kvalitativ del; i undersökningen jämförs tre originalromaner och återberättade versioner i dels en frekvensanalys, dels en deskriptiv jämförande analys. Frekvensanalysen visar att många, men inte alla, primord är mer frekventa i de återberättade versionerna av romanerna. Den jämförande analysen visar att primorden har lagts till för att klargöra outtalade sammanhang, som ersättning för svårare ord, och då författarna har förkortat och sammanfattat längre och mer invecklade textavsnitt. Resultaten stöder tidigare forskningsresultat som visat att primord används i lättlästa texter, trots att skribenterna knappast känner till NSM-teorin. De exempel som tagits fram i undersökningen kan stå som modell för hur primorden kan användas för att skriva lättläst text, till exempel hur de primord som uttrycker tid och rum kan hjälpa läsaren att förstå i vilket sammanhang händelser utspelar sig. Utöver analysen av undersökningens material, de sex romanerna, ingår i undersökningen också en analys av den förteckning över svenska primord som publicerats 2008. Här diskuteras hur de svenska primorden kunde utvecklas genom fortsatt forskning, men också hur förteckningen över svenska primord kunde tillämpas för att skriva lättlästa texter. Den svenska förteckningen från 2008 har inte uppdaterats i takt med den internationella forskningen kring NSM: den innehåller ett ord som senare strukits, ha, och saknar flera ord som lagts till. Vissa primord har viktiga allolexer som kunde läggas till i förteckningen, alltså andra ord eller uttryck som representerar primordet. Till exempel kunde primordet avlägsen förses med allolexen långt (borta). Alla allolexer kunde samlas i en förteckning eller handbok som stöd för dem som skriver lättläst text.

Tutkielmassa tarkastellaan tietosuoja-aiheisissa teksteissä ilmenevää intertekstuaalisuutta eli tekstien välisiä suhteita. Tutkielman tavoitteena on ensinnäkin osoittaa, että tietosuojaan liittyvien, eri tekstilajeja edustavien tekstien välillä on intertekstuaalisia suhteita ja että ne näin ollen muodostavat intertekstuaalisen ketjun. Toisekseen tavoitteena on selvittää, onko erilaisten tekstien välillä eroja siinä, miten intertekstuaalisuutta ilmaistaan niissä. Kolmanneksi tavoitteena on myös selvittää, onko suomenkielisten lähtötekstien ja ruotsinkielisten käännösten välillä intertekstuaalisuuteen liittyviä eroja. Intertekstuaalisuus on käsite, josta on keskusteltu paljon eri tieteenaloilla sen jälkeen, kun Julia Kristeva loi termin 1960-luvulla. Yksinkertaisimmillaan intertekstuaalisuus käsitetään kahden tai useamman tekstin väliseksi suhteeksi, tekstin toiseen tekstiin jättämiksi jäljiksi. Laajemmin intertekstuaalisuus voidaan ymmärtää kaiken kommunikaation ehtona: ilman sitä emme ymmärtäisi tekstejä. Käännöstieteessä intertekstuaalisuus on yhtäältä nähty tekstin ominaisuutena, joka vaikeuttaa kääntämistä. Monet tutkijat ovatkin ehdottaneet useita strategioita, joita kääntäjä voi käyttää intertekstuaalisia viittauksia kääntäessään. Toisaalta kääntäminen itsessään on määritelty intertekstuaaliseksi toiminnaksi, jonka tuloksena syntyy intertekstuaalisia suhteita. Tutkielman aineisto muodostuu EU:n yleisestä tietosuoja-asetuksesta, Suomen tietosuojalaista, kymmenestä viranomaistekstistä sekä kymmenen eri organisaation ja yrityksen 13 tietosuojalausunnosta. Kaikki tekstit ovat mukana aineistossa sekä suomeksi (lähtötekstit) että ruotsiksi (käännökset). Tutkielman metodi on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Tutkimusmateriaalista löytyneet intertekstuaalisuuden esiintymät kvantifioidaan ja luokitellaan aiemman tutkimuksen pohjalta määriteltyihin kategorioihin. Tämän jälkeen erilaisia intertekstuaalisuuden esiintymiä tarkastellaan lähemmin ja eri tekstiryhmien tekstejä verrataan toisiinsa ja käännöksiä lähtöteksteihinsä. Tutkielman tulokset osoittavat ensinnäkin, että kaikki tutkitut tekstit ovat intertekstuaalisia ja että ne viittaavat sekä itseensä, toisiinsa että materiaalin ulkopuolisiin teksteihin. Tämän perusteella voidaan siis todeta, että tutkitut tekstit todella muodostavat intertekstuaalisen ketjun mutta että ne sisältyvät myös laajempaan intertekstuaalisten viittausten verkostoon. Toisekseen tulokset osoittavat, että eri tekstiryhmien tekstien välillä on eroja sen suhteen, miten intertekstuaalisuus ilmenee niissä. Tietosuojalaissa esimerkiksi lainataan vähemmän asetustekstiä kuin muissa materiaalin teksteissä. Kolmanneksi tutkielma osoittaa myös, että intertekstuaaliset viittaukset käännetään lähes aina (yli 90 %:ssa materiaalin intertekstuaalisista viittauksista) suoraan eli samaa viittaustyyppiä käyttäen. Kaikkia viittauksia ei kuitenkaan käännetä suoraan, vaan esimerkiksi suoria sitaatteja on käännetty epäsuorilla sitaateilla. Lisäksi intertekstuaalisia viittauksia on käännöksissä myös jätetty kokonaan pois ja toisaalta käännöksiin on myös lisätty sellaisia viittauksia, joita lähtöteksteissä ei ole.

I Finland, ett land som blir allt mer flerspråkigt, bildas familjer med olika etniska bakgrunder. Dessa familjer praktiserar flerspråkighet i sitt dagliga liv. I Finland finns det officiellt två nationalspråk: finska och svenska. Trots att den finskspråkiga befolkningen utgör den stora majoriteten och det svenska språket talas endast i några få regioner i landet, betraktas svenskan inte som ett minoritetsspråk. Det finns flera artiklar som behandlar olika aspekter av den språkliga utvecklingen hos flerspråkiga familjer som kombinerar finska och ett annat språk (t.ex. finska och svenska, finska och ryska), men det finns inte mycket forskning om hur flerspråkiga familjer med svenska och ett annat språk hanterar sin vardag och sin språkliga utveckling. Denna forskning koncentrerar sig på rysk-finlandssvenska familjer och undersöker familjens språkpolicy i dessa familjer i Finland genom att genomföra en serie intervjuer med familjemedlemmar. Till undersökningen valdes fyra familjer som använder både ryska och svenska på modersmålsnivå i hemkommunikationen och som bor i Finland. I intervjuerna, som görs med föräldrar och i vissa fall med vuxna barn, diskuteras olika språkhanteringsstrategier i familjen, beslut kring språkval, språkideologi och dagliga språkliga praktiker. Resultaten av analysen visar att familjerna lyckas balansera användningen av både ryska och svenska i samma utsträckning i sitt dagliga liv, men i alla familjer har man funnit användning av finska. Svenskan dominerar över ryskan i den andra generationens språkliga vardagspraktik. Föräldrarna i dessa flerspråkiga familjer använder olika tekniker och strategier för att upprätthålla sina barns språkliga utveckling, men det har visat sig att de inte uttryckligen diskuterar språkhantering eller språkpolicy i hemmet. Denna studie är relevant inom språkvetenskapen eftersom den breddar förståelsen av svenskans ställning i Finland och ger en inblick i den dagliga språkliga praktiken i flerspråkiga familjer i Finland.

Tutkielmassa tarkastellaan huumeita käyttävien ihmisten ja heidän läheistensä elämästä kertovia tarinoita. Tutkielman tavoitteena on luoda käsitys siitä, millaisina toimijoina huumeita käyttävät henkilöt esiintyvät, ja millaisena huumeiden käytön leimaama elämä kertomuksissa näyttäytyy. Tutkielmassa tarkastellaan muun muassa sitä, millaisin keinoin huumeiden käytön alkamista ja loppumista kuvataan, ja miten huumeiden käytön leimaaman elämänvaiheen kuvaukset eroavat huumeettomien aikojen kuvauksista. Tutkielman aineistona toimii kymmenen tekstiä, joista kukin kertoo yhden tai useamman henkilön elämästä. Tekstit ovat internetin uutissivustoilla julkaistuja lehtitekstejä. Ne edustavat eri tekstilajeja, kuten esimerkiksi kirjareferaatti ja henkilöjuttu. Noin puolessa teksteistä on haastateltu huumeita käyttäviä henkilöitä, puolessa taas henkilöitä, joiden lapset käyttävät huumeita. Päähenkilöiden ja kertojien joukossa on sekä miehiä että naisia. Tutkielman väljänä viitekehyksenä toimii kriittinen diskurssianalyysi. Analyysin teoreettisina välineinä toimivat narratologian tutkimusperinne ja roolisemantiikka. Analyysin myötä nähdään, että huumeiden käytön leimaamaa elämänvaihetta kuvaillaan hyvin kielteisesti. Päähenkilöt näyttäytyvät tapahtumien suhteen voimattomilta, ja tapahtumat huumeiden käytön alkamisesta sen loppumiseen näyttävät tyypillisesti tapahtuvan aivan itsestään. Aineistossa esiintyy usein toistuvia lausekonstruktioita, jotka vahvistavat käsitystä huumeiden käyttäjästä passiivisena kokijana. Työssäkäynti, opiskelu ja perhe-elämä esiintyvät kertomuksissa huumeiden käytön vastakohtana, joka on mahdollista toteuttaa vain täysin raittiina. Huumeiden käytön lopettaminen näyttäytyy päähenkilölle ilmaantuvana ominaisuutena.