Browsing by study line "Iberoromaaninen filologia"

Tämän laadullisen tutkimuksen aiheena on kohteliaisuuden eri ilmausten ja muotojen opettaminen espanjan vieraan kielen oppiaineessa suomalaisissa kouluissa. Kohteliaisuus on kulttuurisidonnaisuutensa vuoksi tärkeä osa opetusta, jotta oppilaiden ja opiskelijoiden kommunikatiiviset ja pragmaattiset taidot kehittyvät kohdekielessä. Tutkimuksessa selvitetään, mitä kohteliaisuuden muotoja ja ilmaisuja espanjan vieraan kielen oppiaineessa opetetaan, kuinka paljon ja miten kohteliaisuutta opetetaan. Lisäksi tarkastellaan sitä, kuinka tärkeänä kohteliaisuuden opettamista pidetään sekä kohteliaisuuden opettamisen tämänhetkistä tilaa espanjan vieraan kielen opetuksessa. Tutkimukseni taustalla on muun muassa Leechin (1983) sekä Brownin ja Levinsonin (1987) kohteliaisuusteoriat ja Searlen (1969) teoria puheakteista. Tutkimukseni pohjautuu aiempaan tutkimukseen kohteliaisuuden opettamisesta ja oppimisesta (Landone 2009; Paloranta 2019; Brodersen 2020). Lisäksi tarkastelen, miten perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteet (POPS 2014; LOPS 2019) määrittävät kohteliaisuuden opettamisen osana vieraiden kielten opetusta, tavoitteita ja sisältöjä. Tutkimuksen aineisto on kerätty strukturoidun kyselylomakkeen avulla. Kyselyyn osallistui 16 espanjan vieraan kielen opettajaa. Tutkimus osoittaa, että espanjan opettajat keskittyvät opettamaan eniten pyyntöjä, anteeksipyyntöjä, tervehdyksiä, kiittämistä sekä espanjan kielen tunnuksenomaista por favor -pyynnön käyttöä. Näiden lisäksi opetetaan muun muassa myös kohteliaiden lauseiden muodostamista erilaisilla strategioilla sekä kohteliaisuuden kulttuurisidonnaisia eroavaisuuksia, kuten tervehdysten monipuolista käyttöä espanjan kielessä. Vastauksista selviää, että kohteliaisuutta opetetaan paljon ja monipuolisesti käyttäen erilaisia aktiviteetteja ja menetelmiä, joista eniten korostuvat suulliset ja kirjalliset aktiviteetit sekä kuullun ymmärtäminen. Tuloksista ilmenee, että vastaajat kokevat kohteliaisuutta opettavan tarpeeksi ja he pitävät kohteliaisuuden opettamista tärkeänä, sillä se on osa viestintää ja viestintätaitoja, kieltä ja kulttuuria. El tema de esta investigación cualitativa es la enseñanza de diferentes formas y expresiones de cortesía en el español como lengua extranjera (ELE) en escuelas y colegios finlandeses. Debido a su naturaleza cultural, la cortesía forma una parte fundamental de la enseñanza para que los aprendices desarrollen sus habilidades comunicativas y pragmáticas en la lengua meta. En este trabajo investigamos qué formas y expresiones de cortesía se enseñan, cómo y cuánto se enseña la cortesía en ELE. Asimismo, investigamos también cuánta importancia la cortesía tiene en la enseñanza y cuál es su estatus actual, con el propósito de ganar un mejor entendimiento sobre la enseñanza de la cortesía en la enseñanza de ELE. Basamos nuestra investigación en las teorías de la cortesía de Leech (1983) y Brown y Levinson (1987), y también en la teoría de los actos de habla de Searle (1969), entre otros. La investigación también se basa en los estudios anteriores sobre la enseñanza y aprendizaje de la cortesía (Landone 2009; Paloranta 2019; Brodersen 2020). Además, estudiamos cómo el Currículo nacional de educación de Finlandia (POPS 2014; LOPS 2019) define y destaca la enseñanza de la cortesía como parte de la enseñanza, los objetivos y contenidos de las lenguas extranjeras. Los datos de nuestro estudio han sido colectados mediante una encuesta estructurada. 16 profesores de español como lengua extranjera participaron en la investigación. Los resultados muestran que los profesores de ELE enseñan más peticiones, disculpas, saludos, agradecimientos y el uso de por favor. Además de estas, los participantes también enseñan, entre otros, la formación de oraciones y enunciados corteses mediante diferentes estrategias, y las diferencias culturales en cuanto a la cortesía, como el uso de los saludos en el español. Las respuestas de los participantes muestran que la cortesía se enseña mucho y a través de diversas maneras mediante el uso de diferentes actividades y métodos, de los cuales se pueden destacar las actividades orales y escritas y la comprensión de escucha. Los resultados revelan que los participantes consideran que se enseña la cortesía de manera suficiente y consideran la enseñanza de la cortesía como importante, dado que forma parte de la comunicación y las habilidades comunicativas, de la lengua y de la cultura.

Tutkielman tavoitteena on tarkastella numeraalien cien, cientos, mil ja miles käyttöä Espanjan ja Meksikon espanjassa sekä niiden käyttöön vaikuttavia tekijöitä. Tutkielmassa tarkastellaan myös näiden numeraalien lähtökohtaista eli intuitiivista tulkintaa ja sitä, ilmaistaanko sitä likimäärää tai tarkkuutta ilmaisevalla approksimaattorilla. Erilaiset käyttötyypit on jaoteltu tarkkaan, epätarkkaan ja intensifioivaan eli vahvistavaan käyttöön. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että erityisesti pyöreitä numeroja käytetään taajaan epätarkassa merkityksessä. Lisäksi on havaittu, että myös substantiivi, jota numeraali modifioi, sekä mahdollinen numeraalia modifioiva approksimaattori vaikuttavat numeraalin tulkintaan. Tutkielman hypoteesina on, että yleisin käyttötyyppi vaihtelee numeraalin mukaan: pienten numeraalien tarkka käyttö on yleisempää kuin suurten ja monikollisten numeraalien tarkka käyttö on harvinaisempaa kuin yksiköllisten tai jopa olematonta. Oletuksena on myös, että intensifioiva käyttö on yleisempää Espanjassa kuin Meksikossa. Modifioidun substantiivin oletetaan vaikuttavan numeraalin tulkintaan niin, että jaollisia substantiiveja (kuten euros tai días) modifioi yleisemmin tarkka numeraali, kun taas jaottomien substantiivien (kuten libros vai ovejas) kanssa esiintyy yleisemmin epätarkka tai intensifioiva numeraali. Oletuksena on lisäksi, että kaikkien edellä mainittujen numeraalien intuitiivinen tulkinta on epätarkka. Tutkielma toteutettiin korpustutkimuksena hyödyntäen kvantitatiivista (ja pienessä määrin kvalitatiivista) menetelmää. Korpuksena käytettiin Corpus del Español -korpuksen alakorpusta Web/Dialects, joka sisältää tekstejä erityyppisiltä internetsivuilta, mm. blogeista ja keskustelufoorumeilta. Korpukseen tehtiin hakuja kaikilla neljällä edellä mainitulla numeraalilla. Lopulliseen analyysiin päätyi 1408 konkordanssia. Tutkielman tulokset osoittavat, että yleisin käyttötyyppi vaihteli numeraalin mukaan. Käyttö riippui numeraalista niin, että monikollisilla numeraaleilla cientos ja miles yleisin käyttötyyppi oli epätarkka eikä tarkkaa käyttöä esiintynyt ollenkaan. Numeraalin cien yleisin käyttötapa oli tarkka, kun taas numeraalia mil käytettiin eniten intensifioivasti. Maantieteellisiä eroja Espanjan ja Meksikon välillä ei juuri ollut, mutta numeraalin mil intensifioiva käyttö oli yleisempää Espanjassa ja epätarkka käyttö Meksikossa. Modifioiduista substantiiveista yleisin luokka oli kaikissa käyttötavoissa jaottomat substantiivit ja niiden käyttö oli erityisen yleistä epätarkkojen ja intensifioivien numeraalien kanssa. Numeraaleja modifioivia approksimaattoreita analysoitaessa kävi ilmi, että tarkkuutta ilmaisevia approksimaattoreita ei esiintynyt datassa ollenkaan. Likimääräisyyttä ilmaisevien approksimaattoreiden käyttö oli yleisintä cien-numeraalin kanssa, vaikkakin harvinaista yleisesti ottaen.

Tutkielman tarkoitus on selvittää, käytetäänkö espanjankielisessä markkinoinnissa englannin kieltä. Tämän lisäksi tavoitteena on saada vastaus siihen, millä tavoin englanti esiintyy espanjankielisissä uutiskirjeissä sekä valottaa syitä englannin kielen käytölle. Tutkimus toteutettiin tarkastelemalla englanninkielisiä elementtejä. Materiaalina tutkimuksessa käytetään H & M-yhtiön markkinoinnissa käyttämiä espanjankielisiä uutiskirjeitä. Uutiskirjeitä kerättiin yhteensä 69 kappaletta syyskuun 2021 ja tammikuun 2022 väliltä. Uutiskirjeiden sisältö jaettiin kolmeen osaan. Ensimmäinen osa koostui uutiskirjeen otsikosta ja esikatselulausekkeesta. Toinen osa sisälsi varsinaisen uutiskirjeen sisällön otsikon. Kolmas osa sisälsi uutiskirjeen muun tekstin. Jaottelun jälkeen tekstistä poimittiin sanat ja muut elementit, jotka eivät olleet espanjan kieltä. Huomiotta jätettiin muut kuin englanninkieliset sanat ja elementit. Tutkimuksessa löytyi lainasanoja ja vieraskielisiä sanoja eli tässä tapauksessa englanninkielisiä sanoja. Nämä sanat jaettiin kolmeen osaan: 1. englanninkieliset sanat, 2. lainasanat ja 3. nimet / otsikot. Lainasanat jaettiin analyysiosassa vielä mukautettuihin lainasanoihin ja ei mukautettuihin lainasanoihin. Tutkielman materiaalista löytyi yhteensä 54 vieraskielistä elementtiä. Ryhmän 1. sanoja eli täysin englanninkielisiä sanoja löytyi 24 erilaista. Ne toistuivat yhteensä 44 kertaa. Ryhmän 2. sanoja eli lainasanoja löytyi yhteensä 16 erilaista, joista 12 oli mukautettuja ja 4 ei mukautettuja lainasanoja. Lainasanat toistuivat yhteensä 52 kertaa, joista mukautettujen toistomäärä oli 21 ja mukauttamattomien 31. 3. ryhmän elementtejä eli nimiä löytyi materiaalista yhteensä 14. Nimet toistuivat yhteensä 34 kertaa. Teoreettisen osan ja uutiskirjeistä löytyneiden sanojen ja nimien perusteella voidaan olettaa, että pääasiallinen syy on sekä huomion herättäminen että lukijalle kansainvälisyyden tunteen luominen. Englannin kieli luo myös elitististä ja kansainvälistä vaikutelmaa. Lisäksi syy voi olla myös se, että englanninkieliselle sanalle ei ole vastaavaa espanjankielistä sanaa. Tutkielman rakenne muodostuu johdannosta, teoriaosasta ja aiemmista tutkimuksista, tuloksista, analyysista ja johtopäätöksistä. Tutkimusaihe muodostui opintoaiheeni yhdistämisestä työelämääni. Tärkein syy tutkimukselle oli kuitenkin halu selvittää, miten paljon kielten käyttäminen on muuttunut ja havainto siitä, miten vähän puhekieltä on tutkittu. Tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että englannin kielen käyttö lisääntyy koko ajan espanjan markkinointikielessä.

En esta investigación se analizan cinco canciones femeninas del reguetón actual con el objetivo de averiguar 1) cómo es la imagen de la mujer, es decir, cómo la mujer se representa a sí misma en sus canciones y 2) cómo es la imagen del hombre, es decir, cómo la mujer representa al hombre en sus canciones. El reguetón es un género musical híbrido que nace en Puerto Rico a finales de los años noventa y cuya característica principal es la monotonía de las bases rítmicas comunes. El reguetón ha sido muy criticado, desde sus inicios hasta la actualidad, entre otras cosas, por su baile, sus letras obscenas y por cosificar a la mujer. En los estudios previos, que son mayoritariamente sobre discursos masculinos, se reitera, por un lado, la posición dominada y pasiva de la mujer, por ejemplo, su sexualización y, se confirma, por otro lado, el dominio del hombre por sobre la mujer, por ejemplo, a través de los insultos. No obstante, también existen estudios que describen a la mujer como voz activa en vez de pasiva y encuentran que, por ejemplo, los insultos hacia la mujer funcionan como una estrategia propia de este género musical. Esta investigación se ha llevado a cabo a través de un estudio cualitativo de las canciones. Como corpus se han utilizado las siguientes cinco canciones: Bichota, El makinon, Ram pam pam, Mamiii y TQG. Como método se ha empleado el análisis crítico del discurso (van Dijk, 2003; 1995), que propone estudiar los significados léxicos y los temas, así como reflexionar en los contextos globales y locales dentro de los cuales se desarrollan los discursos de las canciones. Los resultados de esta investigación apuntan a que la mujer se representa a sí misma de manera positiva, describiéndose, entre otras cosas, como buena, empoderada, codiciada por otros hombres y como víctima de la expareja. Por otro lado, al hombre, cuando posee el rol de expareja, se le describe como infiel, incompetente sexual y como culpable de arruinar la relación de pareja. No obstante, cuando el hombre posee el rol de actual pareja, se le describe como bueno y como competente sexual. De esta manera, las canciones femeninas analizadas poseen una ideología que busca alterar la visión del mundo de sus oyentes y del grupo al que representan, así como provocar un cambio en los roles de género a través de una imagen más positiva de la mujer.

En este estudio analizo los programas electorales de VOX para las elecciones generales de España en 2019 y 2023 desde la perspectiva del discurso populista. VOX tiende a ser caracterizado como un partido de extrema derecha con valores conservadores, y su discurso y retórica ejercida han sido estudiados entre académicos desde la fundación del partido, 2013. He elegido estos programas electorales para el análisis ya que son los más recientes, pero también porque fueron publicados en épocas con circunstancias distintas que pueden haber contribuido a las expectativas de los resultados. El punto de partida para el estudio es el argumento de Dai & Kustov (2022, pp. 384-385) quienes proclaman que los agentes políticos con menos expectativas a triunfar tienden a apoyarse más en rasgos típicos para el discurso y retórica populista. Mi objetivo es estudiar si este argumento fuera aplicable al contexto de VOX en su programa electoral de 2023, ya que las elecciones fueron adelantadas principalmente para evitar que la popularidad del partido aumentara. La naturaleza del estudio es contrastivo, es decir, comparo los resultados con el programa electoral de 2019, ya que entonces el éxito del partido era de esperar. El marco teórico del trabajo se apoya en la teoria del análisis crítico del discurso, lo que reconoce el poder del lenguaje como un instrumento con que se puede construir la realidad. Es más, la realidad puede ser manipulada con el lenguaje según los intereses del emisor, y así funciona como un instrumento de poder. También introduzco el fenómeno del populismo con sus características más típicas, como también su breve historia. El análisis se divide en tres partes: en el análisis visual, el análisis estructural y el análisis léxico. La metodología aplicada al estudio es una combinación del análisis crítico del discurso, análisis de contenido y análisis de corpus. El análisis crítico del discurso procura desmantelar un discurso y entender los rasgos técnicos en ello relacionando el discurso con sus aspectos socioculturales. El aspecto crítico se debe a la distinción de las relaciones de poder dentro del discurso analizado. El análisis de contenido, por su parte, se basa en el conocimiento de diversos aspectos y fenómenos de la vida social a través de la interpretación de un determinado material de estudio. Para la interpretación se necesita formar una definición mínima del fenómeno estudiado, lo que hice siguiendo la teoría de Sourojoun (2021, p. 5). Y, por último, con el método de análisis de corpus pude estudiar los programas electorales a gran escala, y observar cuantitativamente las ocurrencias de ciertos fenómenos relevantes para el discurso populista. Las observaciones obtenidas del análisis demostraron que, según la definición mínima formada del populismo para el estudio, el programa electoral de 2023 se basaba más en el discurso populista. Los rasgos retóricos observados en el programa en todos los tres niveles –visual, estructural y léxico– hicieron más referencia a la retórica populista comparado con el programa electoral de 2019. Dicho esto, puedo confirmar que el argumento de Dai & Kustov sería aplicable al caso de VOX, y así profundizar el entendimiento del partido y sus discursos en la escena política.

Entre 2005 y 2014, se emitió en la televisión española una comedia de situación muy popular llamada “Aída”. La serie se centraba en las adversidades de los vecinos de Esperanza Sur, un barrio madrileño imaginario. En sus primeras temporadas, se introdujo a un nuevo personaje, un inmigrante ecuatoriano llamado Oswaldo, al que el resto de los personajes llamaban “Machupichu”. Este personaje encarnaba el estereotipo de los inmigrantes latinoamericanos en España (Biscarrat y Meléndez, 2014). Estudios anteriores, que analizan el papel del inmigrante en las series españolas, han destacado que a las personas de origen extranjero se les sigue asignando con frecuencia papeles estereotipados de “inmigrante”, y los personajes latinoamericanos no son ninguna excepción (Biscarrat y Meléndez, 2014; González de Garay y Alfeo, 2012; Santaolalla, 2019; Abad y Fernández, 2018). Sin embargo, la relación entre los personajes españoles y latinoamericanos no ha sido un enfoque central en la investigación previa. Por tanto, en este estudio mi objetivo es analizar esta relación en la serie “Aída”, a través de las siguientes preguntas de investigación: ¿cómo se representa la relación entre latinoamericanos y españoles? y ¿qué tipo de discursos sobre la relación entre los latinoamericanos y españoles se generan? Examinaré las representaciones basándome sobre todo en la definición de la representación y el estereotipo de Stuart Hall (Hall, 1999; 2013), la teoría del posicionamiento (Davies y Harre, 1990) y la teoría de los encuadres de interpretación (Goffman, 1986; Gumperz, 1982). Profundizo esta base teórica recurriendo a los conceptos de la colonialidad (Quijano, 1992; 2000) y teatralidad (Taylor, 1998), que surgen desde las teorías decoloniales. Así pues, mi investigación forma parte de un esfuerzo más amplio por visibilizar estructuras de poder normalizadas en la sociedad, comprender cómo se reproducen y perpetúan a través del lenguaje, y examinar el papel de los medios de comunicación en su mantenimiento. La metodología del estudio se compone de una división temática respaldado por un análisis realizado usando el modelo discurso-lingüístico DIMEAN (Spitzmüller y Warnke, 2011). El modelo DIMEAN proporciona un marco orientador para examinar las diferentes capas discursivas de la serie. El material del estudio consta de 18 episodios de la serie Aída de cinco temporadas diferentes. Mi análisis muestra que la relación entre españoles y latinoamericanos se representa a través de una disparidad. Los latinoamericanos son representados a través de estereotipos que homogenizan los diferentes grupos culturales dentro de la América Latina y fusionan el estereotipo del indígena y del latinoamericano. Estos estereotipos sirven de pretexto para explicar cómo los protagonistas se relacionan con los personajes latinoamericanos y viceversa, puesto que proporcionan no sólo una justificación, sino también una estrategia para el lenguaje ofensivo y el posicionamiento observado en la serie. A su vez, el posicionamiento refuerza y perpetúa los estereotipos. De esta manera, a pesar de su género cómico, la serie “Aída” se convierte en un reflejo de los discursos de colonialidad y otredad que continúan permeando en la cultura contemporánea y en la representación mediática de las relaciones entre españoles y latinoamericanos.

El objetivo de este trabajo es comparar el diminutivo prontito con su forma básica pronto con respecto al aspecto léxico de los predicados con cuales aparecen. También se estudian la función semántico-pragmática de prontito y el significado conceptual de ambas formas en cada concordancia. El análisis del aspecto léxico se basa en la teoría de Vendler (1957) y las pruebas aspectuales de Dowty (1979). En el análisis de las funciones del diminutivo se utiliza una versión modificada de la clasificación de Jani (2009). El significado conceptual se define mediante la clasificación del diccionario de la lengua española de la RAE. El trabajo tiene su fundamento en textos de foros de discusión, blogs y páginas web del Corpus del Español (Web/Dialects) de Davies (2002). El corpus del trabajo consiste en 652 concordancias de prontito así como 228 concordancias de pronto. El análisis es tanto cualitativo como cuantitativo. De los casos originales de prontito (803) y de pronto (400) se analizan 880 concordancias en total después de la eliminación de las concordancias sin un verbo explícito, las concordancias que aparecen más de una vez y los 32 casos eliminados por la ambigüedad del aspecto léxico. Los resultados implican que el uso del diminutivo afecta a la distribución semántica hasta cierta medida. Según los resultados la forma diminutiva aparece más frecuentemente con los predicados de realizaciones, al parecer por la frecuencia más alta de ciertos verbos así como la semántica del adverbio investigado. Los verbos del tipo logros, por su parte, combinan más frecuentemente con la forma básica. En este corpus se utilizan más frecuentemente el diminutivo con los eventos dinámicos y la forma básica con los predicados estativos.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan espanjalaista Francon diktatuurin aikana kirjoittua matkakertomuskirjallisuutta kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Työn tavoitteena on tutkia, millaisia diskursseja analysoitavat teokset rakentavat pohjoismaista ja millä kielellisillä ja retorisilla keinoilla kyseisiä diskursseja luodaan. Lisäksi tarkoituksena on tuoda esiin valtarakenteita ja ideologioita, jotka ylläpitävät näitä diskursseja. Tutkimuksen aineisto kostuu viidestä pohjoismaihin suuntautuvasta espanjalaisesta matkakertomuksesta, jotka on kirjoitettu vuosien 1945 ja 1965 välillä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu kriittiseen diskurssintutkimukseen. Kyseessä on vasta alustava katsaus kriittisen diskurssianalyysin soveltamiseen kirjallisuudentutkimuksessa, joten tutkimus on ammentanut vaikutteita myös feministisestä tutkimusperinteestä (Gilbert ja Gubar 1979; Poole 1990; Lazar 2007), postkoloniaalisesta tutkimuksesta (Staszak 2009) sekä imagologiasta (Beller 2007; Leerssen 2007). Työssä käytetään tutkimusmetodia, joka yhdistelee laadullista sisällönanalyysia (Schreier 2014; Drisko ja Maschi 2015), Teun A. van Dijkin (2001, 2003) diskurssin ideologisten rakenteiden analyysia sekä Norman Faircloughin (1989, 1992) diskursiivisen ja sosiaalisen toiminnan analyysia. Diskurssit tunnistetaan sisällönanalyysin avulla, kun taas niiden sisäisiä teemoja sekä kielellisiä ja retorisia keinoja analysoidaan van Dijkin (2001, 2003) menetelmään perustuen. Lopulta diskursseja tarkastellaan diskursiivisena ja sosiaalisena toimintana osana laajempaa yhteiskunnallisesta kontekstia. Tutkimuksessa löydetään viisi pohjoismaita käsittelevää aihetta tutkituista matkakertomuksista: pohjoismaiset yhteiskunnat, pohjoismaiset naiset, pohjoismainen moraali, pohjoismainen sosiaalidemokratia ja pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta. Jokainen aihepiiri sisältää kaksi näennäisesti keskenään ristiriitaista diskurssia, joista molemmat kuitenkin tukevat francolaista diskurssijärjestystä (Fairclough 1989) ja diktatuurin arvojen mukaista sosiaalista toimintaa. Diskursseja rakennetaan erilaisin retorisin ja kielellisin keinoin, joista nousevat esiin erityisesti sanavalinnat, yleistäminen, vastakkaisasettelu, ironia, metafora ja monitulkintaisuus. Francon ajan matkakertomuskirjallisuus toimii hedelmällisenä alustana kriittisen diskurssianalyysin soveltamiseen kirjallisuudentutkimuksessa teosten normatiivisen argumentaation ansiosta. Kriittisen diskurssianalyysin ansioita suhteessa aiempaan matkakertomuskirjallisuuden tutkimukseen ovat metodin mahdollistama analyysin systemaattisuus ja analyysin esiin tuoma yhteys diskursiivisen ja sosiaalisen toiminnan sekä diskurssijärjestysten välillä.