Browsing by study line "Musiikkitiede"

Tutkielmassa tarkastelen Päiväni murmelina -musikaaliesityksen naishahmojen soolokappaleita "Joskus" ja "Nancyn rooli". Kappaleet käsittelevät sukupuolirooleja, heteronormatiivisia odotuksia sekä katsotuksi tulemisen problematiikkaa. Tarkennan huomioni laulujen sanoitukseen, jota arvioin lyriikka-analyysin keinoin. Pohdin, millaista sukupuolidiskurssia kappaleissa tuotetaan: mistä naiset laulavat ja millä tavoin. Tutkielmassa käytän feminististä teoriaa aineiston tarkasteluun. Jotta voidaan ymmärtää naiskuva eli esitys sukupuolesta tulee ensin ymmärtää, kuinka sukupuoli toimii esityksenä. Analyysin kannalta oleelliseksi nousevat katseen ja representaation käsitteet. Kun naisasialiikkeen kehitysvaiheita ja Broadway-musikaalin kaanonia tarkastellaan rinnakkain huomataan, kuinka lajin naiskuva reagoi yhteiskunnalliseen muutokseen. Tarkastelemillani kappaleilla on samankaltainen päämäärä, mutta erilaiset strategiat. "Joskus" saattaa heterosuhteita koskevat tottumukset naurunalaiseksi, kun taas "Nancyn rooli" on luonteeltaan ajatuksia herättävä. Vaikuttamisen keinoja kappaleissa on huumorin lisäksi esimerkiksi elämänkertomuksellisuus. Satujen ja teatterin tekstienvälinen sanasto toimii apuvälineenä laulujen kerronnassa. Erityisesti "Nancyn rooli" puhuttelee todellisuuden eri tasoilla, sillä teksti voi näyttäytyä sekä roolihahmon että näyttelijän henkilökohtaisena kannanottona. Kappaleessa esiintyy mieskatseen lisäksi näytelmän sisäinen kaksoiskatse sekä Nancyn vastakatse yleisöön. Analyysin perusteella voidaan todeta, että kappaleiden "Joskus" ja "Nancyn rooli" sisällöissä on feministinen pyrkimys esittää naiset monimutkaisina, rikastavina ja tiedostavina hahmoina. Teos sallii hahmojen omaksua useita, vastakkaisiakin naiseuden kategorioita yhdenaikaisesti. Muutoksen tarpeesta kuitenkin lauletaan sen sijaan, että kaikki sukupuolet esiintyisivät musikaalin kokonaisuudessa yhdenvertaisina ja vaikutusvaltaisina. Esimerkit osoittavat, kuinka musiikkinumeroilla voidaan tuottaa näytelmän hahmoihin näkökulmaisuutta. Kun näistä keinoista ollaan tietoisia, voidaan niitä käyttää tukemaan teoksen kerrontaa ja moniäänisyyttä. Päiväni murmelina -narratiivi on jatkossakin avoin feministisille tulkinnoille: toistot vahvistavat, muutos vapauttaa.

Tutkielmassa tarkastelen, miten ympäristökriittiset teemat kuuluvat ja rakentuvat Áilu Vallen Viidon sieiddit -levyn (2019) soivassa materiaalissa ja sanoituksissa. Temaattista lähilukua ja ekokriittistä musiikkianalyysiä soveltaen tutkin miten kyseisen pohjoissaamenkielisen rap-levyn ympäristökriittiset teemat välittyvät kuulijalle. Painotan lähestymistavassani erityisesti paikan ja paikallisuuden näkökulmaa levyn ympäristökriittisten teemojen tulkinnassa. Teoreettis-metodologinen pohja tutkimuksella on ekomusikologiassa eli ekokriittisessä musiikintutkimuksessa. Lisäksi tarkastelen aineistoni yhtymäkohtia rap-musiikkiin ja saamelaiseen populaarimusiikkiin sekä niiden tutkimukseen. Taustoitan myös levyn syntykontekstia osana saamelaista perinteistä luontosuhdetta käsittelevää tieteellis-taiteellista tutkimusta. Tutkielmassa analysoin, miten levyn sanoitukset, erilaiset ympäristöääni-samplejen avulla luodut äänimaisemat sekä muu soiva aines rakentavat levyn ympäristöaktivistista potentiaalia. Viidon sieiddit -levy avaa saamelaisten tapaa nähdä luonto aktiivisena ja holistisena kokonaisuutena sekä kaiken yhdistävänä toimijana samalla kritisoiden vallalla olevaa tapaa suhtautua luontoon vain erilaisten resurssien lähteenä, joita ihminen on oikeutettu hyödyntämään. Ympäristökriittiset teemat rakentuvat ja kuuluvat levyn soivassa aineksessa suoraan ja epäsuorasti erityisesti juuri ym-päristöääni-samplejen kautta. Viidon sieiddit -levy on ympäristö- ja alkuperäiskansa-aktivistinen kokonaisuus, joka kytkeytyy osaksi saamelaisen musiikin perinnettä soiden ajankohtaista ympäris-tökritiikkiä alkuperäiskansan näkökulmasta.

Tutkielmassani analysoin Abzû-videopelin dynaamisen musiikkiraidan rakennetta, toimintaperiaatteita ja funktioita. Selvitän, millaisista millaisista elementeistä Wintoryn musiikki koostuu, millaista se on tyyliltään, millaisin periaattein musiikki soi pelissä ja millaisia funktioita musiikille voidaan osoittaa. Viimeksi mainittua varten rakennan oman kolmikantaisen mallin pelimusiikin funktioille erityisesti elokuvien musiikkia tutkineiden Claudio Gorbmanin ja Anu Juvan sekä pelimusiikkia tutkineiden Anu Tukevan, Mark Sweeneyn, Isabella van Elferenin sekä Mark Grimshaw-Aagaardin ajattelua ja käsitteitä hyödyntäen. Tutkimukseni on laadullinen musiikkianalyysi, joskin tarkastelun keskiössä eivät ole perinteiset musiikin osa-alueet kuten harmonia tai rytmiikka vaan pelaajan toiminnan ja musiikin muutosten vuorovaikutus. Ensisijainen lähteeni on itse Abzû -peli ja tuotan analuyysin aineiston Tim Summersin lähipeluun menetelmän avulla. Tutkimukseni osaltaan kehittää pelimusiikintutkimuksen menetelmiä rakentamani kolmikantaisen funktiomallin muodossa. Tutkimuksen johtopäätöksenä esitän, että Abzûn musiikkiraita koostuu viidestä keskeisestä elementistä: soolo-oboesta, harppuyhtyeestä, orkesterista, kuorosta ja syntetisaattoreista. Tulkitsin näistä soolo-oboen, harppuyhtyeen ja kuoron osuuksien saavan lähinnä kerronnallisia funktioita, kun taas orkesteri ja syntetisaattori soivat myös tilallisten funktioiden tasolla. Pelillisiä funktioita oli tarkastelussa vähän ja ne eivät rajoittuneet tiettyihin musiikkiraidan elementteihin. Pelin musiikkiraidan totesin olevan toimintaperiaatteiltaan hyvin tavanomainen pelaajahahmon sijainnin ollessa pääosin vastuussa musiikkiobjektien käynnistämisestä.

Tutkielmani käsittelee sitä, miten suomalaisartistien ja -muusikoiden yksityinen ja julkinen minä näkyvät heistä kirjoitetuissa henkilöjutuissa. Selvitän, minkälaisista aiheista heihin liittyen kirjoitetaan, ja käsittelevätkö jutut musiikkialan haastateltavia yksityishenkilöinä vai julkisina ammattilaisina. Kysyn myös, minkälaisia eroja juttujen sisällöissä on esimerkiksi haastateltavien sukupuolten tai heidän edustamiensa genrejen välillä. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu sen poikkitieteellisyyden vuoksi sekä musiikintutkimuksen että journalismin tutkimuksen aloista ja suuntauksista. Työ esittelee aikaisempaa tutkimusta kummaltakin tutkimusalalta ja tuo esille musiikin ja median erottamattoman suhteen. Pääasiassa työ sijoittuu kulttuuriseen musiikintutkimukseen. Journalismin tutkimuksen lähtökohdat näkyvät erityisesti aineistossa ja analyysissa. Tutkielman teoria nojaa tutkija Philip Auslanderin jaotteluun julkisuudessa esiintyvän henkilön yksityisyyden kerroksista, joita ovat real persona, performance persona ja character, jotka olen kääntänyt yksityishenkilöksi, julkisuuden henkilöksi ja hahmoksi. Selvitän, miten nämä kerrokset näkyvät aineistossani, ja täydennän teoriaa analyysini tuloksilla. Tutkimusaineisto koostuu yhdestätoista henkilöjutusta, jotka on julkaistu Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä tai Ylessä vuonna 2019. Jokaisen henkilöjutun haastateltava on suomalainen musiikin ammattilainen. Analyysimetodina sovelletaan sisällönanalyysia, tarkemmin sanottuna yhdysvaltalaista Qualitative Research -tutkimusperinnettä. Analyysi käy läpi kaikki aineiston henkilöjutut ja erittelee niistä löytyviä ensi- ja toissijaisia teemoja sekä yksityiskohtia. Analyysin perusteella aineistosta on nimettävissä toistuvia tapoja, eli narratiiveja, joilla suomalaisartisteista ja -muusikoista suomalaisissa medioissa puhutaan. Narratiivit vastaavat tutkimuskysymykseen siitä, miten haastateltavien yksityiset ja julkiset minät medioissa näkyvät. Sisällönanalyysin tulosten perusteella esitän, että suomalaisista musiikin ammattilaisista kertovissa henkilöjutuissa toistuvat viisi narratiivia. Ne ovat kansainvälinen menestys, musiikkialan kritiikki, elämänmuutos, yksityiselämän vastoinkäymiset ja artistiksi kasvaminen. Narratiivit voivat esiintyä henkilöjutussa ainoana puhetapana tai juttu voi sisältää piirteitä useista narratiiveista. Yksityisen ja julkisen minän suhde on aineiston perusteella tasainen, mutta henkilöjutuissa käsiteltävät yksityiselämän aiheet henkilökohtaisempia kuin hypoteesi olettaa. Tutkielma jäsentelee artisteista ja muusikoista tarpeellista tietoa ja osoittaa sen edustamien tutkimusalojen yhdistämisen mahdollisuudet sekä uudenlaisen tutkimustiedon tarpeellisuuden.

Taustamusiikkia opiskelun ja oppimisen tukena on tutkittu pitkään. Tutkimusten fokuksissa ja menetelmissä on ollut isoja eroja, ja tutkimustulokset taustamusiikin hyödyllisyydestä opiskelun ja erilaisten kognitiivisia kykyjä vaativien tehtävien tukena ovatkin olleet ristiriitaisia. Osa tuloksista on viitannut siihen, että musiikista on ollut hyötyä vaikkapa oppimisen tai keskittymisen kannalta, osassa tulokset ovat olleet päinvastaisia eli musiikki on saattanut enemmänkin häiritä kuin tukea opiskelua. Osassa tutkimuksista on päädytty siihen, että musiikilla ei ole ollut suurempaa vaikutusta opiskeluun tai sen tuloksiin. Tämä pro gradu -työ on laadullinen, etnografinen kenttätyö, jossa tutkittiin taustamusiikin käyttöä alakoulun oppitunneilla. Tutkimus toteutettiin helsinkiläisen koulun kahdella eri oppiasteella: 1. ja 6. luokalla. Luokkien oppitunneilla soitettiin taustamusiikkia, jolla pyrittiin tukemaan 1) lasten keskittymistä, 2) luokan työrauhaa ja 3) viihtyisyyttä. Tutkimusmenetelminä käytettiin perinteisiä etnografisia tiedonkeruumenetelmiä: haastattelua, kirjallisia kyselyitä, havainnointia sekä päiväkirjan pitämistä. Tarkoitus oli lasten, opettajien ja tutkijan omien kokemusten kautta kerätä tietoa siitä, miten ja minkälaista taustamusiikkia lasten oppitunneilla kannattaa käyttää. Vastaavaa tutkimusta on toteutettu aiemmin lähinnä kasvatustieteiden alalla. Myös musiikkitieteellistä näkemystä tarvitaan erityisesti sen takia, että aiemmassa taustamusiikkitutkimuksissa musiikin valintaa, tyyliä ja käyttöä ei ole avattu siinä määrin, että musiikin roolia tutkimustuloksissa pystyttäisiin jälkikäteen kunnolla arvioimaan. Tämä tutkimus pyrkii omalta osaltaan lisäämään nimenomaan musiikkikeskeistä ymmärrystä aiheesta ja tarjoamaan enemmän tietoa siitä, minkälainen ja millä tavalla soitettu musiikki pystyy tukemaan lasten oppimiskokemusta ja opettajan työtä oppitunneilla. Saadut tulokset tukevat taustamusiikin käyttöä oppitunneilla. Tuloksissa eritellään, minkälaisia asioita kannattaa ottaa huomioon, jos musiikkia haluaa hyödyntää lukuaineiden opetuksen taustalla ja sen tukena.

Pro gradu -tutkielmassani tutkin yleisön motivaatiota osallistua kamarimusiikkifestivaalin konsertteihin. Motivaatiotutkimuksen tarjoaman tiedon avulla festivaali voi suunnitella kokonaisuuden, joka vetoaa yleisöönsä, ja siten sen on mahdollista pitää kiinni nykyisistä asiakkaista sekä houkutella uusia asiakasryhmiä. Osallistujien motivaation ymmärtäminen on tärkeää, sillä sen avulla festivaalin markkinointi ja ohjelmiston suunnittelu voidaan toteuttaa yleisön tarpeet ja toiveet huomioiden. Aikaisemmassa tutkimuksessa on myös todettu, että yleisölle tapahtuman ainutkertaisuus ja elämyksellisyys ovat entistä tärkeämpiä asioita. Siitä syystä motivaatiotutkimuksen avulla saatua tietoa peilataan festivaalin tarjoamaan kokonaiselämykseen. Motivaatiotutkimus liittyy myös kulttuuripoliittiseen näkökulmaan, sillä festivaaleilla on lukuisia hyötyvaikutuksia, joista julkinen sektori on kiinnostunut. Festivaalit lisäävät paikkakuntiensa vetovoimaisuutta, rakentavat kaupunkibrändiä ja tuovat paikkakunnille tuloja turismin kautta. Sen lisäksi festivaalit lisäävät asiakkaidensa hyvinvointia ja ovat merkittäviä sosiaalisen pääoman luomisen kannalta. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselykaavakkeilla Kemiönsaaren Musiikkijuhlien konserttien yhteydessä kesällä 2018. Vastauksia saatiin yhteensä 102. Motivaatiota kartoitettiin seitsemän motivaation osa-alueen suhteen, joiksi valittiin kulttuurisisältö, perheen yhdessäolo, uutuudenviehätys, pakeneminen, tapahtuman viehätys, artistit ja säveltäjät sekä sosiaalinen kanssakäyminen. Aineistoa tarkasteltiin tilastollisin menetelmin. Tutkimuksen tavoitteena oli vastata kysymykseen, minkälainen motivaatio yleisöllä on osallistua tapahtumaan, vertailla festivaaliasiakkaiden motivaatiota eri taustamuuttujien suhteen, tunnistaa erilaisia kohderyhmiä sekä ymmärtää, minkälainen kokonaiselämys vetoaa konserttiyleisöön. Tilastollisen analyysin tulokset osoittivat, että Kemiönsaaren Musiikkijuhlien yleisölle tapahtuman kulttuurisisältö eli korkeatasoinen klassinen musiikki historiallisesti ja kulttuurisesti merkittävässä ympäristössä on heidän motivaationsa kannalta merkittävimpiä asioita. Kokonaiselämys tulisi rakentaa tätä tapahtuman ydintä kunnioittaen. Tutkimuksessa saatiin lisäksi selville, että tapahtuman yleisö edustaa tyypillistä klassisen musiikin kävijäprofiilia: yleisö on naisvaltaista, kävijät ovat korkeasti koulutettuja ja he tulevat suurimmaksi osin pääkaupunkiseudulta. Tutkimuksessa kyettiin myös tunnistamaan erilaisia kohderyhmiä, joille markkinointia tulee suunnata huomioiden heidän tarpeensa ja toiveensa. Tavoittaakseen uusia asiakaskuntia festivaalin tulisi vaalia jo toimivaa markkinoinnin suunnittelua ja tehdä hienovaraisia muutoksia, jotka tukevat jo hyvin kuulijoiden mieleen olevaa kokonaisuutta. Tapahtumaa suositellaan lisäämään elementtejä, jotka mahdollistavat sosiaalisen kanssakäymisen tapahtumassa, suunnittelemaan konsertteja lapsille, ottamaan mukaan muita taiteenmuotoja ja lisäämään poikkitaiteellisuutta sekä kohdentamaan markkinointia myös nuorelle yleisölle.