Browsing by Title

This master's thesis investigates how the saliency of user interface components affect users when they choose between two options. Many services have moved online and they usually ask their users to accept web cookies that are either necessary for the functioning of the service or improve it. Users are enticed to operate to the advantage of the service provider by offering an attention-grabbing salient option for acceptance. For this thesis, software was developed, in which users were presented with three types of dialogues, with a difference in visibility between the two UI components. The user was offered two normal buttons to choose from, a normal button with a background-free button, or a normal button with a link. The experiment had 20 participants who were monitored using eye-tracking camera glasses, and the speed and accuracy of their tasks were measured using timestamps at the clicking of a button. The tasks were so easy that almost all participants were able to choose requested action even though the task was asked to be done as fast as possible. The layout of the buttons had no statistically significant effect on speed, but the text of the button had: the quickest was to select the button that contained the text OK. In the experiment, the marking of the areas of the direction of the gaze was not precise enough to determine where the user first looks. However, statistically significant the fastest was to complete the task where the most salient option was the correct option, regardless of whether the user looked at only this side or both sides of the dialogue, or those cases where the right answer was a positive option on the right side of the dialog. Surprisingly, without the ecologically valid framing created by the task, the mere visibility of the component was not a significant factor, but the text of the UI component was.

This study investigates the linguistic integration practices and strategies in the Brazilian Portuguese courses Módulo Acolhimento (Host Module) at the University of Brasília (UnB). The selected case analyzed is the language course Acolher 3 that it is part of Módulo Acolhimento classes. The courses in Módulo Acolhimento aims to organize and provide Brazilian Portuguese classes to migrants and refugees and promote linguistic, labor, and cultural integration. This study's main objectives are to explore linguistic integration as part of the language policies in Brazil and to analyze the teaching and learning materials used in Acolher 3. The theoretical framework consists of interculturality, multiculturality, integration, and language policy theories. Moreover, the theoretical background is also based on the discussions in the field of Português como Língua de Acolhimento (Portuguese as a welcoming language) and Critical Discourse Analysis. This research's design is a qualitative study, and its methods are participant observation, questionnaires from the key participants, semi-structured interviews, and document review. The sources produced include fieldwork diaries, replied questionnaires, recorded interviews, and the teaching material collected in the course Acolher 3. The study group included people coming from Haiti, Congo, Ghana, Togo, Cuba, and Syria. Their age ranged from 25 to 53 years. Most of the students were from Haiti and spoke French and Haitian Creole (Kreyòl). The results indicate that the linguistic integration practices in Acolher 3 are linked with the learners' individual goals to learn Brazilian Portuguese in Módulo Acolhimento, which were mainly to acquire the language knowledge that could support the participant's employment and everyday life situations. Moreover, the image of Acolher 3 in the integration process is associated with access to the institutionalized and legitimized spaces as well as required documents, such as a language skills certificate. This thesis also shows that the teaching material used in the language course Acolher 3 can demonstrate the obstacles in the integration process of migrants and refugees in Brazil. The main difficulties are the lacking background information about labor rights, Brazilian public healthcare, housing, and learning possibilities. In this teaching context, learning the majority language is associated with acquiring the language norms and the "correct" language variety. The teaching material used in the course includes different text genres, such as chronicles and news reports. Furthermore, the presence of the text genres aims to present linguistic varieties and discuss labor rights and social inclusion. Therefore, the study concludes that the Portuguese knowledge in linguistic integration is linked with the representation of Brazilian culture practices. The teaching material also aims to transmit national cultures and the country's identity in the classroom. For a further research, comparative studies of language policies and linguistic integration of migrations and refugees are suggested. The future investigation could address the language tests, such as the national language proficiency test (in Finnish, Yki) in Finland and the Certificate of Proficiency in Brazilian Portuguese for Foreigners (in Portuguese, Celpe-Bras).

Large Language Models (LLMs) demonstrate increasingly impressive capabilities as they grow in size, but these ever-growing models come at the expense of high training, inference, storage, and deployment costs. Parameter Efficient Fine-Tuning (PEFT) methods have emerged as a response to the growing cost of performance and have demonstrated success when used with general language models. PEFT methods have also been applied to train models with fewer than one billion parameters on code tasks such as code summarization. However, few have compared multiple PEFT approaches when training models on code generation tasks. We investigate the training methods' impact on model performance on code generation tasks by training five model families, ranging from 124 million to 15.5 billion parameters, using four PEFT approaches and regular fine-tuning. We find the impact of each PEFT method varies depending on model size and dataset size and quality. Larger models required fewer updated parameters and saw the best performance with prompt-tuning and LoRA approaches, while models smaller than 1.5 billion parameters saw the best results with more parameter updates, such as with full fine-tuning. In addition to differences in performance results, we also find that as model sizes, increase memory savings and training speeds become increasingly similar. Surprisingly, we see a decline in model performance after training large models. We hypothesize this is due to data misalignment between the pre-training data and sub-optimal training hyperparameters. The results of this study suggest that LoRA, when applied to all linear layers, is an effective and competitive training method for code generation tasks across various model sizes. For models with fewer than 1.5 billion parameters, if the resources are available full fine-tuning should be done for optimal performance, which is not the case for larger models. We also report all training hyperparameters to aid others in determining the best hyperparameters for their use case. Finally, this study discusses the benefits and criticisms of commonly used metrics, and their impact on evaluating model performance.

Kaija Saariaho’s (b. 1952) music has been a subject of much research, but her piano works have received less attention. The subject of this research is an analysis of Kaija Saariaho’s (b. 1952) piano composition Ballade (2005). Ballade’s character is dramatic and it bases on Douleur, which deals with guilt, from Saariaho Quatre Instants (2002). This motivated Ballade’s analysis as a narrative of guilt and trauma. Parakilas’s (1992) narrative model named the ballad process, the topic of ombra and trauma theory are applied in the analysis. To consider Ballade’s narrative as a contemporary composition, Vincent Meelberg’s (2006) narrat save this ive model of contemporary music is applied. The research is semiotic and psychoanalytical and contributes to the study of Saariaho’s smaller compositions and the narrative analysis of contemporary music. The analysis used Douleur’s and Ballade’s recordings and scores as material. Following Meelberg’s model, the analysis focused on Ballade’s major changes and repeated gestures. Douleur’s lyrics and music were applied to Ballade’s analysis as intertextual pre-texts. Ballade’s narrative is shaped by its melodicity, repeated gestures and shifts between polyphonic or homophonic events. From the perspective of the ballad process, Ballade’s repeated gestures represent guilt as a recurring memory and its homophonic passages depicher a dreamlike reminiscing of a memory. The heartbeat rhythms, repetitions, glissandi and tremolandi typical of ombra represent guilt and fear. They can also represent erotic desire, reflecting the save This ambivalence apparent in Douleur's lyrics. Ballade's sudden moments and repeated gestures can also represent the fright and repetition compulsion typical of trauma, and the way Ballade’s narrativity increases over time the narrativizing process as an attempt to overcome it. The analysis demonstrates Douleur’s and Ballade’s close connection. Douleur’s inclusion to Ballade’s analysis supports Ballade’s reading as a narrative of guilt and trauma. Guilt and trauma are represented in ballade from the meaning of its singular gestures to its overall form. While being contemporary, Ballade communicates with the listener through historically established musical conventions.

With the construction of the largest water dam in the world, China’s Three Gorges Dam, many severe environmental problems have emerged along the Yangtze River. Its constructor, the China Three Gorges Corporation (CTGC), publishes an annual environmental report (AER) to address the ecological problems. This study aims to investigate these reports from the perspective of ecolinguistics under the Story Theory put forward by Arran Stibbe (2015). This study addresses three questions: 1) Are there any beneficial, ambivalent, or destructive discourses in China Three Gorges Corporation's annual environmental reports? 2) If so, how is each story being constructed? 3) What suggestions and implications can we obtain from the analyses of these stories? To answer these questions, 10 English AERs published from 2008 to 2017 by CTGC were collected to compile a corpus with a size of 114,770 tokens. Six story types, including frame, metaphor, evaluation, identity, erasure, and salience, were then chosen for analysis with the combination method of ecolinguistics, corpus linguistics, and critical discourse analysis. The results show that, within the frame story, the sustainable development frame and the green development frame were ambivalent discourses. Within the metaphor story, RIVER AS A TOOL FOR MAKING MONEY, NATURE IS A MACHINE, ECOLOGICAL DAMAGE IS AN ACCIDENT, and COMPANY IS A HUMAN were destructive discourses; NATURE IS A COMPETITION and CLIMATE CHANGE IS A WAR were ambivalent discourses. Within the evaluation story, using three purr-words (clean, new, and renewable) to describe energy formed a destructive discourse. Within the identity story, the use of the pronouns we and our distanced more-than-human participants from human participants, which formed a destructive discourse. Within the erasure story, the nominalization of the word pollute formed a destructive discourse. Within the salience story, describing endangered fish species with abstract words and describing fish as a type of resource formed two destructive discourses, and using the basic level word fish formed a beneficial discourse. Based on these judgments, this study concludes that the beneficial discourse should be promoted, the destructive discourses should be resisted, and the positive parts of the ambivalent discourses should be highlighted while their negative parts should be rejected. These findings can contribute to our understanding of the ecological discourse of the water dam.

El presente Trabajo de Fin de Máster estudia las actitudes lingüísticas de los estudiantes universitarios finlandeses hacia las variedades geográficas del español. En cuanto al conocimiento y valoración de la extensa variación geográfica que tiene la lengua española, en Europa suele existir una visión eurocéntrica, lo cual se manifiesta en Finlandia por ejemplo a través del evidente dominio de la variedad centro-norte peninsular en los manuales de ELE. No obstante, no se ha estudiado las actitudes de los estudiantes universitarios finlandeses de la Filología Hispánica hacia las diferentes variedades. Por consiguiente, el objetivo del presente estudio es averiguar qué tipo de actitudes los estudiantes finlandeses tienen hacia las variedades geográficas del español: en qué medida las reconocen, cómo evalúan las variedades andaluza, mexicana, centro-norte peninsular y chilena, y qué tipo de preferencias y opiniones guardan hacia las variedades geográficas en general. El marco teórico del trabajo se enfoca en los conceptos fundamentales relacionados con la variación geográfica y las actitudes lingüísticas. Además de definir los términos básicos vinculados a la variación hacemos una clasificación de las variedades geográficas del español, presentamos sus características lingüísticas, y hablamos de las variedades en el contexto de ELE. En cuanto a las actitudes, definimos la actitud basándonos en una estructura componencial, según la cual las actitudes son cognitivas, afectivas y conativas. También examinamos qué abarca el estudio de las actitudes lingüísticas, tanto en términos generales como en el contexto hispano. En la sección de los estudios anteriores presentamos los objetivos, métodos y resultados principales de dos estudios parecidos al nuestro, en los que también se evaluaron diferentes variedades del español. La investigación se realizó mediante un cuestionario y muestras de habla, usando el método de verbal guise. Los participantes eran 17 estudiantes de Filología Hispánica en la Universidad de Helsinki. El cuestionario incluía tanto preguntas abiertas como preguntas de opción múltiple con diferencial semántico o escala Likert. Los resultados del estudio indican que los estudiantes guardan principalmente actitudes positivas y favorables hacia las variedades geográficas del español. Los participantes reconocieron con mayor precisión las variedades andaluza y mexicana, y con menor precisión la chilena. Eran capaces de describir los rasgos lingüísticos de las variedades en niveles variables. Los estudiantes evaluaron positivamente todas las cuatro variedades, con la mexicana obteniendo la valoración más alta y la chilena la menos alta. Los participantes mencionaron varios factores que influyen en sus preferencias y opiniones hacia las variedades geográficas en general, entre los cuales se destacaron la familiaridad o la percepción del sonido de la variedad. Los estudiantes consideran lo diferente como una característica positiva y demuestran una postura abierta hacia la exposición de las variedades en la enseñanza de ELE. Tanto en las evaluaciones cuantitativas como en las justificaciones cualitativas de los estudiantes se manifiestan las actitudes afectivas y cognitivas.

Maisterintutkielmani käsittelee Suomessa asuvien espanjankielisten latinalaisamerikkalaisten kieliasenteita. Aihe on kiinnostava siksi, että diasporayhteisöjä käsitteleviä asennetutkimuksia ei liialti ole tehty Yhdysvaltojen ulkopuolella. Tutkielma selvittää, millaisia asenteita kohderyhmällä on espanjan kieltä ja sen maantieteellisiä varieteetteja kohtaan. Se myös tutkii käsityksiä siitä, mitä niin sanottu neutraali espanja merkitsee kohderyhmälle sekä tunnistaako ryhmä espanjan varieteetteja nauhoituksia kuuntelemalla. Asenteita tutkittiin kyselylomakkeen sekä haastattelujen avulla. Tutkielmaan osallistui yhteensä 29 espanjaa äidinkielenä puhuvaa Suomessa asuvaa henkilöä. Vastaukset analysoitiin kuuden ulottuvuuden mukaan, jotka ovat kielellinen yhtenäisyys, affektiiviset piirteet, kognitiiviset piirteet, oikeakielisyys ja neutraalius, sekä varieteettien tunnistaminen. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu kieliasenteiden ja diasporaidentiteettien tutkimukseen. Asenteilla nähdään olevan kolme ulottuvuutta: affektiivinen, kognitiivinen ja konatiivinen (Ajzen 1988; Baker 1992; Garrett 2003; Cargile ym. 1994; van Bezooijen 1994). Asenteet kohdistuvat sekä konkreettisiin että abstrakteihin asioihin, ja ne voivat olla samanaikaisesti positiivisia ja negatiivisia. Kieliasenteisiin vaikuttaa usein näkemys ”oikeakielisyydestä” (Preston 2013) ja kielten standardisointi (Garrett 2010). Aiempi tutkimus kuvailee neutraalia kieltä keinotekoisena käsitteenä (Gutiérrez Maté 2017), mutta ei ota huomioon puhujien näkemyksiä aiheesta. Myös identiteettikysymykset liittyvät läheisesti kieliasenteisiin. Muuttoliikkeen johdosta diasporayhteisöissä asuvien yksilöiden identiteetit ovat muutoksessa (Hall 1995; Woodward 2002), mikä vaikuttaa myös kieliasenteisiin. Tulokset osoittavat, että tutkimukseen osallistuneet espanjankieliset latinalaisamerikkalaiset määrittävät oikeakielisyyden ja neutraaliuden samalla tavalla. Kommunikaation onnistuminen ja selvästi erottuvien kielellisten piirteiden puuttuminen nähdään oleellisina tekijöinä molemmissa ulottuvuuksissa. Toisaalta näiden käsitteiden suhteessa espanjan eri varieteetteihin on eroja. Oikeakielisyyteen ei yleensä liitetä tiettyjä murteita, mutta neutraaliuuteen kyllä. Neutraalius yhdistetään usein omaan murteeseen, ja lisäksi Ecuadorin, Meksikon ja Kolumbian murteet nähdään neutraaleina. Kielellisistä piirteistä sanat mainitaan useammin asenteiden yhteydessä kuin intonaatio tai nopeus. Kielioppia tuskin mainitaan. Lisäksi vastaukset osoittavat, että puhujilla on vakaa latinalaisamerikkalainen identiteetti ja kielellistä varmuutta. He eivät pidä Espanjan varieteetin statusta korkeampana kuin omien varieteettiensa. Korrektiuuteen liittyvät tulokset ovat osittain linjassa edellisen tutkimuksen kanssa, mutta myös eroavaisuuksia on havaittavissa. Neutraalius määritellään teoreettisesti ja subjektiivisesti, ja sillä on sekä yhtymäkohtia että erilaisia määritelmiä korrektiuuteen verrattuna. Tulosten pohjalta voidaan tulkita, että aika selittää osan eroista aikaisempaan tutkimukseen. On kuitenkin selvää, että diasporayhteisöissä on uudenlaisia asenteita ja käsityksiä, jonka takia tutkimusta olisi hyvä jatkaa ja laajentaa.

Tutkielmassa tarkastellaan suullisia harjoituksia aikuisille suunnatuissa suomalaisissa espanjan oppikirjoissa. Tutkielman tavoite on kuvata kattavasti, millaisia suullisia harjoituksia oppikirjat sisältävät, miten harjoitukset heijastavat viestinnällisen kieltenopetuksen ihanteita ja miten eri kirjasarjat ja eri taitotasoille suunnatut oppikirjat vertautuvat toisiinsa. Tutkielman teoreettinen viitekehys on viestinnällinen kieltenopetus sekä viestinnälliseen tehtävään perustuva kieltenopetus. Viestinnällisen kieltenopetuksen tavoite on kehittää opiskelijoiden viestinnällistä kielitaitoa, ja katsotaankin, että kielenoppimista edistävät sellaiset harjoitukset, joissa opiskelija käyttää kieltä aitoon viestintään. Viestinnälliseksi tehtäväksi määritellään sellainen tehtävä, joka keskittyy muodon sijasta ensisijaisesti merkitykseen, rakentuu jonkinlaisen informaatioaukon ympärille, antaa opiskelijan käyttää valitsemiaan kielellisiä ja ei-kielellisiä keinoja ja asettaa jonkin tavoitteen, joka opiskelijoiden tulee viestinnällään saavuttaa. Viestinnälliseen tehtävään perustuvassa kieltenopetuksessa nähdään, että tällaiset tehtävät tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuksia vastaanottaa ja tuottaa kieltä ja osallistua merkitysneuvotteluun, ja näiden prosessien puolestaan katsotaan edistävän kielenoppimista. Tutkimusaineisto koostuu kolmesta oppikirjasarjasta (Ventana, Buenas Migas ja ¡Perfecto!) sekä yhdestä yksittäisestä oppikirjasta (¡Avanzamos!). Tutkimus toteutettiin laadullisia ja määrällisiä menetelmiä yhdistävänä sisältöanalyysinä. Tutkimuksessa selvitettiin suullisten harjoitusten määrä ja prosenttiosuus analysoiduissa oppikirjoissa, minkä jälkeen tehtävät luokiteltiin viiteen kategoriaan. Luokittelun toisessa ääripäässä ovat mekaaniset rakenneharjoitukset ja toisessa ääripäässä puolestaan viestinnällisen tehtävän kriteerit täyttävät harjoitukset. Väliin jääviin kategorioihin luokiteltiin sellaiset harjoitukset, jotka täyttävät vain osan viestinnällisen tehtävän kriteereistä. Luokittelu paljasti, että kontrolloidut, johonkin tiettyyn muotoon keskittyvät harjoitukset ovat yleisiä erityisesti alkeistason oppikirjoissa. Suurin osa näistä kontrolloiduista harjoituksista ei kuitenkaan ole täysin mekaanisia vaan vaatii myös merkityksen ymmärtämistä. Luokittelu paljasti myös, että informaatioaukon ympärille rakentuvien tehtävien osuus on suurempi edistyneemmille suunnatuissa oppikirjoissa kuin alkeistason oppikirjoissa. Alkeistason oppikirjoissa suurin osa informaatioaukon sisältävistä tehtävistä keskittyy jonkin tietyn muodon harjoitteluun, kun taas edistyneemmille suunnatuissa oppikirjoissa on enemmän sellaisia informaatioaukkotehtäviä, joissa opiskelijat saavat itse valita käyttämänsä kielimuodot. Viestinnällisen tehtävän kriteerit täyttäviä tehtäviä on analysoiduissa oppikirjoissa vähän, sillä vain harvat tehtävät asettavat viestinnälle jonkin eksplisiittisen tavoitteen. Tulosten perusteella Ventana-sarjassa on enemmän merkitykseen keskittyviä tehtäviä ja enemmän informaatioaukkotehtäviä kuin sarjoissa Buenas Migas ja ¡Perfecto!. Muita analysoituja oppikirjoja edistyneemmälle taitotasolle suunnatussa oppikirjassa ¡Avanzamos! viestinnällisen kieltenopetuksen ihanteiden mukaisten harjoitusten prosenttiosuus on kaikkein korkein. Viestinnällisten tehtävien määrä ja prosenttiosuus suullisista tehtävistä on huomattavasti korkeampi Ventana-sarjassa ja ¡Avanzamos!-oppikirjassa kuin sarjoissa Buenas Migas ja ¡Perfecto!. Tutkimuksessa selvitettiin myös, kuinka suuressa osaa tehtävistä informaation vaihto on pakollinen edellytys tehtävän loppuun saattamiseksi. Tulokset osoittavat, että tällaiset tehtävät edustavat vain pientä prosenttiosuutta suullisista tehtävistä kaikissa analysoiduissa oppikirjoissa ja erityisesti Buenas Migas- ja ¡Perfecto!-sarjoissa. Lopuksi selvitettiin, kuinka suuri osa suullisista tehtävistä täyttää viestinnällisen tehtävän kriteerit ja lisäksi edellyttää pakollista informaation vaihtoa, sillä tällaisten tehtävien katsotaan olevan potentiaalisimpia aiheuttamaan merkitysneuvottelua. Vain hyvin pieni määrä analysoitujen oppikirjojen tehtävistä täyttää nämä kriteerit.

Tutkielmassa tarkastellaan asiatekstien kääntämistä. Tutkimusmateriaalina on 17 kappaletta ruotsinkielisiä yksityiskirjeitä ja niiden suomennoksia. Kirjeet ovat peräisin Paul Sinebrychoffin jäämistöstä ja käsittelevät pääasiassa taidetta. Käytetty tutkimusmateriaali on itse suomennettu. Lähdeteksti on yli 100 vuotta vanhaa, mikä voi tarkoittaa monenlaisia käännösongelmia. Ajallinen ero näyttäytyy kielessä, kuten alkuperäistekstin ortografiassa ja sanastossa. Myös tekstikonventiot voivat vaikuttaa vanhahtavilta. Kääntämisen apuvälineinä on käytetty muun muassa tavallisia sanakirjoja sekä vanhempia sanakirjoja ja tietosanakirjoja, joita voi käyttää Project Runebergin internetsivujen kautta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia adaptaatioita käännöksessä esiintyy ja esiintyykö käännöksessä standardisoitumista. Teoriana on Gideon Touryn kääntämistä koskeva teoria, tarkemmin sanoen lisääntyvän standardisoitumisen laki. Analyysi lähtee Ritva Leppihalmeen yksinkertaistetusta ajatusmallista, jonka mukaan kääntäjällä on työssään neljä vaihtoehtoa: muuttaa, säilyttää, lisätä tai jättää pois. Adaptaatiot, joita materiaalissa esiintyy, ovat erilaisia lisäyksiä, jotka toimivat selittävinä ilmauksina, eri syistä pois jätettyjä ilmauksia ja muutoksia layoutiin sekä säilytettyjä ja lisäyksin selitettyjä ilmauksia. Standardisoitumista tapahtuu muun muassa poisjätettyjen ilmausten vuoksi.

Tutkielma käsittelee toisen persoonan puhuttelupronominien sekä nominaalisten puhuttelu- ja viittausmuotojen käyttöä englantilaisen Downton Abbey -televisiosarjan kahdessa suomenkielisessä ruututekstikäännöksessä, joista toinen on tehty Yleisradion televisiokanavalle ja toinen DVD-levitykseen. Tarkoituksena on havainnoida käännösversioiden välisiä eroja ja pohtia niiden syitä ja mahdollisia vaikutuksia katsojan kannalta. Hypoteesina on, että versioiden välillä ilmenee eroja, joiden todennäköisenä syynä ovat Yleisradion av-kääntäjien tyypillisesti paremmat työolot. Tutkielman teoreettinen pohja perustuu Roger Brownin ja Albert Gilmanin 1960-luvulla kehittämään malliin puhuttelun ja sosiaalisen etäisyyden välisestä yhteydestä, jota muut tutkimukset ovat myöhemmin täydentäneet. Tutkielmassa hyödynnetään myös kuvauksia englannin ja suomen puhuttelukäytännöistä. TV-versiossa on otettu enemmän vapauksia nominaalisisten puhuttelumuotojen kääntämisessä esim. lisäämällä ruututeksteihin sukulaisuussuhteisiin viittaavia sanoja. Nominaaliset muodot kuitenkin ovat perusteltavissa hahmojen sosiaalisella etäisyydellä. Sinuttelun ja teitittelyn käytössä seurataan pääasiassa alkuperäisen dialogin nominaalisia puhuttelumuotoja siten, että läheisestä suhteesta kertovat muodot korvataan sinuttelulla ja etäisestä suhteesta kertovat muodot teitittelyllä. Puhuttelumuotojen käyttö muuttuu TV-käännöksessä vain, jos hahmojen välisessä suhteessa ja/tai näiden alkuperäisessä dialogissa käyttämissä nominaalisissa puhuttelumuodoissa tapahtuu muutos. DVD-versiossa jaksojen välillä on selkeitä eroja esim. yläluokkaisten hahmojen arvonimissä sekä teitittelyn ja sinuttelun käytössä. Toisinaan vaikuttaa myös siltä, että kääntäjä ei ole ollut tietoinen hahmojen välisestä sosiaalisesta etäisyydestä. Joissakin kohtauksissa sinuttelu ja teitittely vaihtelevat myös yksittäisten keskustelujen sisällä. Vaikuttaa siltä, että DVD-käännöksessä pronominaalisten ja nominaalisten puhuttelu- ja viittausmuotojen valinnan perusteena on ollut kääntäjän tulkinta hahmojen suhteesta, ja nämä tulkinnat vaihtelevat jaksosta ja kohtauksesta toiseen. Myös alkuperäisen dialogin nominaaliset puhuttelumuodot ovat vaikuttaneet DVD-version pronominaaliseen puhutteluun, mutta niitä ei ole seurattu johdonmukaisesti. Käännösstrategioiden vaihtelun vuoksi vaikuttaa myös todennäköiseltä, että DVD-käännöksellä on ollut useampi kuin yksi kääntäjä. Käännösten välillä on siis eroja sekä puhuttelu- ja viittausmuotoihin sovelletuissa strategioissa että strategioiden johdonmukaisessa noudattamisessa. Tutkimuksen perusteella ei voida varmuudella sanoa, että erot johtuvat eroista kääntäjien työoloissa, mutta aiemman tutkimuksen perusteella se näyttää todennäköiseltä. Tutkimuksen perusteella ei myöskään voida määritellä, miten erot vaikuttavat katsojien kokemukseen sarjasta, mutta on mahdollista, että epäjohdonmukaiset ja hahmojen todellista suhdetta vastaamattomat muodot voivat huonontaa katsomiskokemusta.