Browsing by Title

TAVOITTEET JA TEORIATAUSTA. Tutkimuksen tavoitteena on määrittää kielelliset vaikuttamisen keinot, joita käytetään ranskankielisillä urasivuilla. Tutkielma pohjautuu työmarkkinoiden viime vuosina muuttuneeseen tilanteeseen työnantajien markkinoista työnhakijoiden markkinoihin. Tämä on lisännyt yritysten halua ja tarvetta välittää positiivista kuvaa yrityksestä työnantajana, jotta se houkuttelisi päteviä työntekijöitä. Tutkielman teoriaperusta rakentuu näin ollen tutkimuksille työnantajakuvasta (employer brand) ja vaikuttamisesta (persuasion). Tarkoituksena on selvittää, mitä Łącka-Baduran (2015) määrittämistä vaikuttamisen strategioista käytetään yritysten urasivuilla sekä tunnistaa urasivuilla esiintyvät kielelliset vaikuttamisen välineet Mulhollandin (1994) luokittelun avulla. Analyysi toteutetaan Erlingsson & Brysiewiczin (2017) sisällönanalyysin keinoin. AINEISTO JA MENETELMÄT. Tutkimuksen aineistona toimi 22 yrityksen ranskankieliset urasivut. Tarkastellut yritykset lukeutuvat Universumin vuoden 2019 halutuimpien työnantajien listauksen kärkeen (Les aspirations & employeurs favoris des étudiants en France 2019). Listaus kokoaa ranskalaisten kauppa- ja insinööritieteiden korkeakouluopiskelijoiden halutuimmat työnantajat vuonna 2019. Tutkimusmenetelmät olivat sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia. Vaikuttamisen strategioiden sekä kielellisten välineiden esiintymät urasivuilla ilmaistiin numeerisesti. Aineiston varsinainen analyysi pohjautui sisällön tulkinnalle, joka pyrki tunnistamaan urasivujen diskurssissa käytettyjä kielellisiä välineitä sekä arvioimaan niiden vaikuttavuutta lukijaan. Välineet ryhmiteltiin vaikuttamisen strategioiden alle. Lisäksi vaikuttamisen teoriataustaan nojaten huomio keskittyi siihen, mihin käytettyjen strategioiden ja välineiden vaikuttavuus perustuu (ethos, logos ja pathos). TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET. Tutkimus osoittaa, että analysoiduilla urasivuilla käytettiin pääosin kaikkia Łącka-Baduran (2015) määrittämiä vaikuttamisen strategioita. Erilaisia Mulhollandin (1994) kielellisen vaikuttamisen välineitä tunnistettiin yhteensä 26, joista kahdeksaa käytettiin kahdessa erilaisessa yhteydessä. Näin ollen välineiden esiintymiä oli yhteensä 34. Välineiden käyttö vaihteli kuitenkin suuresti eri sivujen välillä: joukosta erottui esimerkiksi vain kaksi välinettä, joita käytettiin kaikilla urasivuilla ja kuusi välinettä, joilla oli esiintymiä alle 20 %:lla urasivuista. Tulosten perusteella voidaan todeta, että vaikuttavan urasivun tulisi esittää työnantaja positiivisesti, luoda yhteisyyttä yrityksen ja urasivun lukijan välille, imarrella lukijaa, tarjota etuja sekä kannustaa lukijaa toimimaan. Näistä strategioista tulee viestiä kielellisillä välineillä, jotka vetoavat lukijan järkeen (logos) ja tunteisiin (pathos) sekä rakentavat kuvaa työnantajasta luotettavana viestijänä (ethos). Tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa yrityksen rekrytointiviestinnän sisältöä ja kielellistä tapaa esittää viesti potentiaaliselle rekrytoitavalle yleisölle.

Tässä tutkielmassa tutkin pragmaattisia kompetensseja High five! 5, Actitivies -tehtäväkirjassa. High five! 5, Activities on pääasiassa harjoituksia sisältävä englannin oppikirja, joka on suunnattu suomalaisille viidesluokkalaisille. Pragmaattiset kompetenssit ovat käytännön kommunikaatiotaitoja sosiaalisissa tilanteissa. Tutkimuksessani erilaisten pragmaattisten kompetenssien määrittelyyn on käytetty opetusta ohjaavia asiakirjoja ja pragmatiikan tutkimuksen tuloksia. Oppikirjojen pragmatiikkaa on aiemmin tutkittu sekä Suomessa että ulkomailla. Tutkimukset korostavat erityisesti metapragmatiikan merkitystä pragmatiikan opetuksessa. Muita tärkeitä tekijöitä ovat esimerkiksi autenttinen materiaali, kontekstualisointi ja ekstralingvistiset apukeinot. Analysoin High five! 5, Activities -tehtäväkirjan kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti. Kvantitatiivinen osuus tutkimuksesta erittelee tehtäväkirjasta löydytetyt pragmaattiset kompetenssit ja niiden frekvenssit. Kvalitatiivinen osuus muodostaa yleiskuvan pragmaattisia kompetensseja harjoittavista tehtävistä. Analyysi osoittaa, että tehtäväkirjan tehtävien avulla viidesluokkalaiset pääsevät harjoituttamaan puhetaitojaan ja he harjoittelevat erilaisia puheakteja ja funktionaalista kommunikaatiota. Puhetaitojen painoarvo on tehtäväkirjassa suuri verrattuna muihin pragmaattisiin kompetensseihin. Diskurssivalmiuksien harjoituttaminen on puutteellista, sillä vaikka oppilaat oppivat käyttämään oppimiaan sanoja ja lauseita joustavasti, heidän viestintänsä koheesio ja koherenssi eivät saa harjoitusta. Oppilaiden taitoa hallita vuorojen pyytämistä ja vaihtoa keskustelussa ei harjoiteta, vaikka puheharjoituksia on paljon. Harjoituksissa käytetään lähinnä piirroshahmoja ja kuvitusta, jotka liittyvät todellisiin paikkoihin, mutta autenttisen materiaalin osuus on olematon. Harjoituksia on joka sivulla niin tiiviisti, ettei kontekstualisointia ja muita elementtejä juurikaan löydy. Kuvia löytyy, mutta niiden tehtävä on lähinnä luoda temaattisesti visuaalista ulkoasua. Metapragmatiikkaa löytyy hyvin vähän, mutta toisaalta sitä voisi löytyä paljon enemmän, jos tutkimusten käsitys metapragmatiikasta kohtaisi opetussuunnitelman kanssa. Tilanteen parantamiseksi opetussuunnitelman mukaista metapragmatiikkaa, tarkemmin sanoen metaoppimista, tutkittaisiin empiirisesti.

Pro gradu -tutkielmani tarkoitus on löytää suuntaviivoja pragmatistisen estetiikan teoriasta kaupallisten toimintojen arvottamiseen. Erilaisten tavoitteiden arvottaminen on lähtökohta päätettäessä, mitä tulisi saada aikaan, jotta kehitys kohti parempaa on mahdollista. Tutkielmani on näin melioristinen: tavoitteeni on löytää ihmisen arkielämää parantavien työkalujen ja menetelmien lähtökohtia. Tutkin kaupallisia toimintoja pragmatistisen estetiikan työkalujen avulla. Teen työn asettamalla käytännön kaupallisen toiminnan vuoropuheluun pragmatistisen estetiikan teorioiden ja maailmankuvan kanssa. Tutkielmani käsittelee näin kaupallisuutta yhtenä arjen estetiikan ilmiönä. Työni on soveltavaa estetiikka, jossa valitun lähtökohdan avulla etsin uusia näkökulmia kaupallisen toiminnan tutkimiseen. Toiminnan tutkimiselle yleensä on laajaa tarvetta. Ihmisen oleminen käsitetään yhä enemmän vuorovaikutuksena oman ympäristönsä kanssa, joten ihmisen elämän prosesseja tulee myös tutkia toiminnan lähtökohdista. Valitsen työhöni toiminnan arvottamisen lähtökohdaksi John Deweyn teorian mukaiset määritelmät vuorovaikutuksesta ja esteettisestä kokemuksesta. Teoksissaan Art as Experience (1934) sekä Pyrkimys varmuuteen. Tutkimus tiedon ja toiminnan suhteesta (1929) Dewey esittää ihmisen elämän rakentuvan jatkuvasta vuorovaikutuksesta oman ympäristönsä kanssa. Tästä vuorovaikutuksesta muodostuu perusta esteettiselle kokemukselle sekä arvon muodostukselle. Tutkin vuorovaikutuksesta muodostuvan esteettisen kokemuksen rakentumista sekä sitä, miten niistä johdetaan arvokasta toimintaa juuri kaupallisissa toiminnoissa. Kaupallisuuden merkitys osoittautuu työni edetessä haasteelliseksi. Termin selventäminen tuo esille, että kyse on kokonaisvaltaisesta ihmisen arjen estetiikkaan liittyvästä ilmiöstä. Löydän Deweyn ajatteluun perustuen selityksiä ja hyödyllisiä termejä kaupallisuuden ilmiölle. Tätä kautta esimerkiksi toiminnan mittaamisen merkitys osoittautuu oleelliseksi. Mittaaminen tulee käsittää taitona, jolla voimme muuttaa ajatteluamme kohti haluttua arvoa eli kyseessä on ajattelun opettelu eikä niinkään keino löytää lopullinen totuus. Kaupallisien toimintojen avulla voidaan rakentaa esteettisiä kokemuksia erilaisten tavoitteiden mukaisesti. Pragmatistisen estetiikan mukaan rytmi, energia ja toiminnan aiheuttama muutos ja sopiva särö ovat niitä tekijöitä, joita esteettisesti arvokkaasta toiminnasta löytyy. Näitä tekijöitä tulee aktiivisesti havaita ja rakentaa käsillä oleviin kaupallisiin toimintoihin. Tekijät mahdollistavat hyvän ja kauniin toiminnan pragmatistisen estetiikan mukaisesti. Toimintaa tulee myös voida mitata ottamalla nämä tekijät huomioon. Työni tuo esille abstraktien tekijöiden mittaamisen haasteellisuuden. Mittaamista ei kuitenkaan tule jättää tekemättä, koska kyseessä on taito, joka opettaa meitä vähitellen löytämään ajattelun kehittyessä yhä parempia menetelmiä toiminnan käsittelemiseen. Toiminnallisen maailman hahmottaminen yhä paremmin vaatii uudenlaisen ajattelun opettelua.

Tutkielma on uskontososiologiaan paikantuva diskurssianalyysi Alankomaalaisesta pro-eutanasia liikkeestä ja sen parissa toimivista ihmisistä ja järjestöistä. Tutkielma analysoi Nederlandse Vereniging voor een Vrigwillig Levenseide-järjestön, NVVE:n, työntekijöiden ja vapaaehtoisten, sekä eri järjestöjen asiantuntijoiden haastatteluja. Tutkielman tavoitteena on selvittää millaisia diskursseja haastateltavat luovat puhuessaan eutanasiasta: Nostavatko nämä diskurssit esille uskonnon käsitteen, mihin auktoriteetin rooli sijoitetaan, sekä kuinka nämä elementit heijastavat teoriaa kuoleman kulttuurin elpymisestä (tai sen uudesta tulemisesta). Diskurssianalyysi muodostaa työn teoreettisen taustaoletuksen puheen tavoitteellisesta luonteesta ja analyysin metodina toimii Tony Walterin teoria kuoleman kulttuurin siirtymästä modernista neo-moderniin järjestykseen. Durkheimin näkemys uskonnosta yhteisön vaalimien arvojen ja normien kokonaisuutena, yhteisöllisyyden kokemuksena, tarjoaa kehyksen pro-eutanasia yhteisön tarkastelemiselle. Taustaluvuissa tutkielma paneutuu eutanasiaa koskevien sääntöjen muotoutumiseen osana kärsimyksen roolin tulkintaa oikeusjärjestelmän ennakkotapausten kautta: Yhteiskunta joutuu ottamaan kantaa sairaan ruumiin ja mielen, sekä eksistentiaalisen kärsimyksen, asemaan eutanasia-pyynnöissä. Diagnosoidusta sairaudesta tai tilasta johtuva, kestämätön kärsimys ilman realistista mahdollisuutta toipumiselle, muotoutuu yhdeksi ehdoksi eutanasialle, poissulkien eksistentiaalisen kärsimyksen riittävänä perusteena. Alankomaiden dekriminalisoitua eutanasian, keskustelu itsevalitun kuoleman ympärillä suuntasi huomionsa lääkärin rooliin, kyseenalaistaen tämän auktoriteetin elämän ja kuoleman tuomarina. Järjestönä NVVE pyrkii mahdollistamaan eutanasialla tarkoitetun, lääkärin aiheuttaman kuoleman lisäksi kaksi tästä erillistä väylää toteuttaa itsevalittu kuolema: Avustettu ja autonominen kuolema. Nykyisen järjestelmän salliessa ainoastaan lääkäreiden avustaa kuolemassa, itsen-auktoriteetin kannattajat vierastavat tätä lääkärin kaikkivoipana nähtyä roolia ja kannattavat mahdollisuutta päättää yksilön omasta kuolemasta ilman lääketieteen ammattilaista: Varmojen ja helppojen keinojen ollessa saatavilla, henkilö aiheuttaa kuolemansa joko itse, tai valitsemansa tahon avustamana. Tutkielman analyysi muodostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen näistä käsittelee haastateltavien esiin tuomia myötätunnon diskursseja, jotka painottavat kärsimyksen, armon ja empatian käsitteitä, ajatuksen kärsimyksen tarpeettomuudesta vaikuttaessa taustalla. Analyysin toinen osa keskittyy itsen diskurssiin: Tämä muodostuu autonomian ja vapauden; feminismin; kontrollin ja individualismin, diskursseista. Itsen-diskurssi esittää yksilön aseman paikoitellen sakraalina. Diskurssi nostaa myös esille eutanasian taustalla vaikuttavan vaatimuksen korkeasta elintasosta, sekä yksin toteutetun eutanasian, itsen-eutanasian (eng. self-euthanasia), vaihtoehtona itsemurhalle. Analyysin kolmas osa tarkastelee vastareaktioita vallitseville diskursseille. Nämä vastareaktion ilmenevät joko individualismin kyseenalaistamisena sekä eutanasian ja hollantilaisen kulttuurin uhkien käsittelemisenä. Analyysi osoittaa, että myötätunnon diskurssit kumpuavat nimensä mukaisesti tunteesta ja käsittelevät aihetta usein suhteessa ruumiin ja lääketieteen diskursseihin, heijastaen näin kuoleman kulttuurin modernia puolta ja lääketieteen auktoriteettiasemaa. Itsen-diskurssit ilmenevät usein periaatteesta kumpuavia näkemyksiä, joissa keskustelu eutanasian rajanvedosta nähdään itseä rajoittavana ja näin myös epäolennaisena. Näin ollen tunteen ohjatessa mielipidettä, auktoriteetti eutanasian soveltamisesta annettaan luultavammin lääketieteelle. Taustaluvut ja analyysi muodostavat kuvan yksilöiden vaihtelevasta suhteesta ympäröivään yhteiskuntaan ja ajanjaksoon. Yksilön rooli oman elämän ja kuoleman määrittäjänä on viety äärimmilleen, muistuttaen paikoitellen kuluttajan asemaa kehittyneessä yhteiskunnassa. Käsitys uskonnosta orientoitumisjärjestelmänä esittää pro-eutanasiayhteisöt autonomiaa, itsemääräämisoikeutta ja individualismia vaalivana viitekehyksenä, joka torjumalla yliluonnollisuuteen nojaavan uskonnon muodostuu itsessään sekulaariksi uskonnoksi. Samaan aikaan eri diskurssit osoittavat modernin ja neo-modernin yhteiskunnan elementtien osittaisen päällekkäisyyden tukittavassa yhteisössä.

Tutkielma käsittelee predikatiivilauseita selkokielisissä journalistisissa teksteissä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia predikatiivilauseet ovat rakenteeltaan ja sisällöltään sekä millaiseen toimintaan ne osallistuvat tekstissä. Lisäksi arvioidaan tekstilähtöisesti sitä, miten ymmärrettäviä predikatiivilauseet ja niitä ympäröivät tekstinosat ovat selkolukijan kannalta. Aineisto koostuu 167 predikatiivilauseesta, jotka on kerätty Selkovantaalainen-lehdessä vuonna 2023 touko-marraskuussa julkaistuista journalistisista teksteistä. Suomessa selkokielen pääkohderyhminä pidetään kehitysvammaisia, muistisairaita ja afaatikkoja sekä kielenoppijoita. Kohderyhmien kielellisen tuen tarpeet vaihtelevat. Selkovantaalaisen pääasiallisena kohderyhmänä ovat maahanmuuttajat, joten tutkielmassa tarkastellaan selkokieltä etenkin kielenoppijoiden näkökulmasta. Tutkielma on pääosin laadullinen, mutta lisäksi esitetään määrällisesti predikatiivilauseiden jakautuminen eri tehtäviin, sillä siten voidaan havainnollistaa eri tehtävien tyypillisyyttä. Teoreettisena ja metodologisena viitekehyksenä toimii systeemis-funktionaalinen kieliteoria, jonka käsitteistöä hyödynnetään predikatiivilauseiden rakenteiden ja toiminnan kuvaamisessa. Ymmärrettävyyden arvioimisen välineenä toimii selkokielen mittari 2.0. Analyysi jakautuu neljään osaan sen mukaan, mitä tehtäviä predikatiivilauseet toteuttavat tekstissä. Aineiston perusteella predikatiivilauseet ensisijaisesti luokittelevat subjektin tarkoitteita ominaisuuden tai luokan mukaan. Lisäksi predikatiivilauseilla arvioidaan tai selitetään. Analyysi osoittaa, että elottomia subjektin tarkoitteita luokitellaan eri tavalla kuin elollisia subjektin tarkoitteita. Elottomia tarkoitteita, kuten paikkoja ja tapahtumia, luonnehditaan sekä ominaisuuden että luokan mukaan. Erikoistyyppinä ovat lauseet, jotka nimeävät elottomia tarkoitteita (x:n nimi on Y). Elollisia eli henkilöitä tai ryhmiä luokitellaan tyypillisesti ammatin tai aseman mukaan. Ne ovat tyypillisesti muotoa X on y tai X:n ammatti on y. Arvioiville predikatiivilauseille ominaista on merkitystä vahvistavien tai lieventävien intensiteettisanojen käyttö. Lisäksi arvion esittäjä tuodaan aina selkeästi esille, jotta lukija tietää kyseessä olevan jonkun mielipide eikä yleinen totuus. Selittämiseen osallistuvat predikatiivilauseet jakautuvat määritelmän kaltaisiin selityksiin sekä esimerkkien kautta selittämiseen. Kielenoppijoille kohdentaminen näkyy erityisesti tässä kategoriassa ja juuri selitettävien käsitteiden valinnassa. Selitettävinä käsitteinä on tyypillisesti kulttuurisanastoa, joita suomea ensikielenään puhuvalle selkolukijalle ei todennäköisesti tarvitsisi selittää. Aineiston tekstinkohdat ovat selkokielen mittariin 2.0 nojaten pääosin ymmärrettäviä. Aineistossa esiintyy vain muutamia selkolukijalle hankalaksi miellettyjä rakenteita. Tällaisia ovat tapaukset, joissa on kiilalause, ellipsi, infiniittirakenne tai inkluusiopredikatiivin sisältämä vaikea taivutusmuoto. Tekstilähtöisen lähestymistavan takia ymmärrettävyyden arviointiin tulee suhtautua kuitenkin varauksella. Jatkotutkimuksena olisi perusteltua mitata ymmärrystä myös vastaanottajalähtöisesti, jotta saataisiin tietoa siitä, miten ymmärrettävää teksti on todellisen selkolukijan näkökulmasta.

Tämän tutkielman tavoitteena on valottaa 1900-luvun alun brittiläisten suffragettien ajatuksia kasvissyönnistä sekä tarkastella niitä tapoja, joilla kasvissyöntiä heidän keskuudessaan sukupuolitettiin vuosina 1909-1918. Tutkimuksen keskiössä on militantin Women’s Freedom League -yhdistyksen (tästä eteenpäin WFL) The Vote- lehdessä käydyt keskustelut kasvissyönnistä sekä siihen läheisesti liittyvä muu kirjoittelu aiheesta. Sukupuoli-käsitteen määrittelyssä on hyödynnetty Judith Butlerin teoriaa sukupuolen performatiivisuudesta sekä sen jatkuvasti muokkautuvasta rakenteesta. Tutkimuksen tarkoituksena on pohtia sukupuolen merkitystä kasvissyönnistä käydyissä keskusteluissa ja vastata kysymyksiin siitä, miten kasvissyöntiin ja myös sen vastakohtaan, lihansyöntiin, liitettiin ajatuksia feminiinisyydestä, maskuliinisuudesta sekä myös feminismistä. Lisäksi tutkielma tarkastelee kasvissyönnin asemaa WFL:n virallisessa toiminnassa. Tutkimuksessa analysoin sukupuoleen sekä feminiinisyyteen ja maskuliinisuuteen liittyviä käsitteitä, joita näiden kasvissyöntiin liittyvien kirjoitusten kautta nousee esiin tutkimuskirjallisuuden avulla. Aineistona toimi The Vote -lehden lisäksi myös muita WFL:n jäsenten tai toisten The Vote -lehdessä esiintyneiden naisten kirjoituksia kasvissyönnistä tai sitä sivuten. Tämän lisäksi vastapainona suffragettien kirjoituksille on käytetty Daily Mirror -lehteä sekä kahta miespuolisen kirjoittajan aikalaisteosta kasvissyönnistä. Osoitan tutkimuksessani, että kasvissyönti oli näkyvässä roolissa sekä WFL:n lehdessä että sen virallisessa toiminnassa, vaikkakaan ei voida olettaa sen olleen yhdistyksen enemmistöä edustava aate. Siinä missä kasvissyönti on jo aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty suffragettien toimintaan, syventää tämä tutkimus ymmärrystä nimenomaan WFL:n sisäisestä kasvissyöntiaktivismista ja -kirjoittelusta. Tutkimuksen kautta ilmenee, että kasvissyönti oli näkyvää sekä WFL:n jäsenten keskuudessa kuin myös yhdistyksen hallinnollisella tasolla. Kasvissyönti oli huomattavassa asemassa WFL:n toiminnassa: yhdistyksen perustamat kahvilat ja ravintolat tarjoilivat periaatteellisista syistä pelkästään kasvisruokaa ja mainostivat myös kursseja joissa opetellaan kasvisruoan valmistamista. Myös WFL:n kaupallisessa toiminnassa nimenomaan kasvisruoan merkitys korostui. WFL tarjosi myös luentoja ja ruoanlaittodemonstraatioita aiheeseen liittyen. Kasvisruokavalioon liittyi keskeisesti oletus sen terveellisyydestä sekä myös sen potentiaalista kansakuntaa sivistävänä voimana, kun taas liha yhdistettiin aggressioon, alkoholismiin, erinäisiin sairauksiin sekä mahdolliseen moraaliseen rappioon. Siinä missä kasvissyönnin omaksumista kannustettiin terveyttä edistävänä ja sen potentiaalia köyhien yhteiskuntaluokkien ravintoarvoja parantavana tekijänä nostettiin esiin, oli WFL:n kasvissyönnistä käydyissä keskusteluissa ehdottomana periaatteena kasvissyönnin täysi vapaaehtoisuus sekä yksilön päätösvallan korostaminen. Kasvissyönnistä käydyissä keskusteluissa korostui myös yksilövastuu sekä ajatus ruohonjuuritason aktivismin tärkeydestä. Tutkimuksesta käy myös ilmi että kasvissyönti yhdistettiin voimakkaasti sukupuoleen, ja että jo ensimmäisen aallon brittiläisten feministien keskuudessa kasvissyönti liitettiin feministisiin ajatuksiin naisten ja eläinten aseman samankaltaisuudesta hyvin samoilla linjoilla kuin Carol J. Adams argumentoi 1990-luvun ekofeministisessä teoksessaan The Sexual Politics of Meat. Suffragettien keskuudessa kasvissyönnin nähtiin olevan erityisen merkittävä nimenomaan naisille ja sen edustavan askelta kohti laajempaa yhteiskunnallista tasa-arvoa. Kasvissyönti, ja toisaalta myös lihansyönti, liitettiin myös sukupuolitettuihin ajatuksiin patriotismista ja kansallisesta identiteetistä. Osoitan tässä tutkimuksessa, että suffragetit kävivät keskustelua lihaan liitetyistä kulttuurisista assosiaatioista ja torjuivat oletuksen lihasta maskuliinisena tai miehekkäänä ruokana. Samalla he hylkäsivät ajatuksen naisten oletetusti pienemmästä proteiinintarpeesta.

The purpose of this research was to analyse the phonological system of the Limi dialect of Humla Bhotia. Humla Bhotia is a Tibeto-Burman language that is spoken by approximately 4000 5000 people in the far northwestern Humla province of the Kingdom of Nepal. The language has not previously been the subject of analysis. The data base for this thesis was collected on two different dialects of Humla Bhotia in Kathmandu, the capital of Nepal, from February to May 2000. I had three language informants who speak Humla Bhotia as their mother tongue. One of the informants speaks the Upper Humla dialect and the other two informants speak the Limi dialect. In this thesis I have concentrated on the phonology of the dialect of Limi but occasionally I also make reference to the Upper Humla dialect. The Limi data base consists of 600 words elicited in isolation, sentences where words have been checked for consonantal and pitch variation, and five texts comprising 117 sentences. Firstly, I have studied the geographical location, population and dialects of Humla Bhotia. Five dialects were identified: Limi, Upper Humla, La Yakba, Nyinba and Humli Khyampa. Information on the dialect areas is based on the accounts of seven mother tongue speakers of the language and on Nancy Levine s (1988) anthropological research of the ethnic group Nyinba. Secondly, I have analysed the phonological system of Limi from the viewpoint of American stucturalism much along the lines followed by Pike 1966 [1947] ja 1967 [1948]. In defining the prosodic elements I have also used acoustic analysis. In the Limi dialect there are 7 vowel phonemes. No vowel clusters occur within the same syllable. In this preliminary analysis 29 contrastive plosives, 8 affricates and 5 6 fricatives were found. The data also revealed 4 nasal phonemes, two rhotic phonemes, one lateral phoneme and two central approximants. Further research is however called for to check the phonemic status of these segments. Four contrastive prosodic elements were encountered: nasalisation, length, phonation type and pitch movement. There are two contrastive types of phonation: tense and lax. Many words were found with a third type of phonation, modal phonation. How modal phonation relates to the prosodic system is unclear at this stage and is therefore left for further research to determine. There are two contrastive pitch movement tonemes: a rising toneme and falling toneme. The falling toneme occurs in free variation with a level pitch contour. Rising appears to be linked with lax phonation and falling with tense phonation.

Tutkielman tavoitteena on kategorisoida ja analysoida suomea äidinkielenään puhuvien englannin kielen ajanilmauksissa tekemiä prepositiovirheitä. Ajanilmauksissa esiintyvien prepositiovirheiden yksityiskohtaisen tarkastelun lisäksi kategorisoin kaikki tutkimassani aineistossa esiintyvät prepositiovirheet luokkiin paikanilmaukset, ajanilmaukset ja muut ilmaukset. Tämän lisäksi jaan kunkin kategorian prepositiovirheet sen mukaan ovatko ne substituutiovirheitä, additiovirheitä vai omissiovirheitä. Substituutiovirheet viittaavat virheisiin, jossa käytetään kontekstiin nähden väärää prepositiota. Additiovirheet viittaavat virheisiin, joissa on lisätty prepositio kontekstiin, johon se ei kuulu. Omissiovirheet taas viittaavat virheisiin, joissa prepositio on virheellisesti jätetty pois. Ajanilmauksissa esiintyviä prepositiovirheitä tarkastelen lähemmin erittelemällä niissä useaan otteeseen esiintyvät virhetyypit sekä analysoimalla mahdollisia syitä virheiden esiintymisen taustalla. Tutkittavana materiaalina on 90 YKI-korpuksesta poimittua esseetä, jotka ovat vaikeustasoltaan keskitasoa (asteikolla aloittelija-keskitasoinen-edistynyt). Jyväskylän yliopiston ylläpitämä YKI-korpus koostuu englannin Yleisen kielitutkinnon vuosina 2010–2015 suorittaneiden kokelaiden koesuorituksista. Tutkielma on soveltavaa kielentutkimusta ja osa vieraan kielen oppimista tutkivaa tieteenalaa (Second Language Acquisition). Metodologiani nojaa virheanalyysin (Error Analysis) metodologiaan eli tutkielmani vaiheet ovat virheiden tunnistaminen esseistä, virheiden luokittelu ja virheiden mahdollisen syyn analysoiminen. Toista kieltä äidinkielenään puhuvan verrokkiryhmän puuttuessa kokelaiden äidinkielen vaikutuksesta virheisiin ei voi tehdä varmoja päätelmiä, mutta perustuen tiettyihin suomen sijapäätteiden ja englannin prepositioiden välisiin vastaavuuksiin teen tutkielmassani päätelmiä siitä, mitkä virheet mahdollisesti ovat näitä nk. interferenssivirheitä. Tuloksien mukaan substituutiovirheet ovat yleisin virhetyyppi tarkasteltaessa kaikkia prepositiovirheitä sekä tarkasteltaessa paikanilmauksissa esiintyviä prepositiovirheitä. Tämä tulos oli odotettavissa aiemman tutkimuksen perusteella. Yllättävää oli kuitenkin huomata, että ajanilmausten kohdalla substituutiovirheet, additiovirheet ja omissiovirheet olivat suurin piirtein yhtä yleisiä. Ajanilmauksista löytyi muutamia toistuvia virhetyyppejä, kuten preposition lisääminen temporaalisen substantiivilausekkeen eteen (kuten *on next week) sekä preposition poisjättäminen ilmaistaessa päivämäärää. Joidenkin virhetyyppien mahdollista yhteyttä kokelaiden äidinkieleen ei voinut määritellä, minkä johdosta interferenssivirheiden määrä jäi hieman epäselväksi. Riippuen määrittelytavasta interferenssivirheitä löytyy ajanilmauksista joko 19 % tai 55 %. Näistä kahdesta tulos 55 % on lähellä aiemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia.

Tämän historian pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella Yhdysvaltojen presidentti Franklin D. Rooseveltin (presidenttinä 1932–1945) ja paavi Pius XII:n (Eugenio Pacelli, paavina 1939–1958) välistä viestinvaihtoa vuosina 1939–1945. Viestinvaihto sisältää niin kirjeitä kuin sähkeitä ja se on kokonaisuudessaan talletettu Myron C. Taylorin toimittamaan Wartime Correspondence between President Roosevelt and Pope Pius XII -lähdekokoelmaan. Kokoelma on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1947. Ilmestymisen jälkeen kokoelmasta on otettu tasaisin väliajoin uusia painoksia, joista tässä tutkielmassa käytössä oli vuoden 2013 painos. Tutkielman tavoitteena on vastata seuraaviin kysymyksiin: millaisen kuvan viestinvaihto antaa Rooseveltin ja Pius XII:n suhteesta? Muuttuuko tämä suhde jollakin tapaa toisen maailmansodan edetessä? Millaiset tapahtumat tähän muutokseen vaikuttavat? Millaisiin asioihin heidän välinen viestinvaihtonsa keskittyy? Presidentin ja paavin välinen viestinvaihto käynnistyi joulukuussa 1939, kun Roosevelt lähetti Pius XII:lle ensimmäisen kirjeen. Rooseveltin kirje oli ensimmäinen virallinen yhteys Yhdysvaltojen ja Vatikaanin välillä sitten vuoden 1867. Jo Rooseveltin ja Pius XII:n ensimmäisissä kirjeissä ilmeni, että presidentin ja paavin välillä oli jännitettä. Molemmat nimittäin suhtautuivat epäluuloisesti viestinvaihdon toiseen osapuoleen. Tämä epäluuloisuus yritettiin kuitenkin kirjeissä peittää ystävällisen ja jopa toista osapuolta kosiskelevan kielen alle. Jo ensimmäisistä kirjeistä lähtien viestinvaihdon keskeinen teema oli rauha, sillä molemmat viestinvaihdon osapuolet halusivat lopettaa toisen maailmansodan. Lisäksi rauha pysyi keskeisenä teemana koko viestinvaihdon ajan. Vaikka niin Roosevelt kuin Pius XII halusivat luoda maailmaan rauhan, viestinvaihdosta ei kuitenkaan seurannut konkreettisia yhteisyrityksiä rauhan saavuttamiseksi. Rooseveltin ja Pius XII:n välinen suhde kuitenkin muuttui 1940-luvun ensimmäisinä vuosina. Roosevelt ja Pius XII alkoivat eriytyä toisistaan ennen kaikkea Yhdysvaltojen liityttyä toiseen maailmansotaan joulukuussa 1941. Tämän vuoksi kirjeissä käytetty kieli muuttui olennaisesti. Molemmat alkoivat seisoa ainoastaan omien näkemystensä takana, sillä Roosevelt tai Pius XII eivät tehneet kirjeissään ja sähkeissään juuri myönnytyksiä toisen osapuolen näkemyksiä kohtaan. Myös Rooseveltin ja Pius XII:n näkemykset rauhan luonteesta alkoivat olla hyvin erilaisia keskenään. Tutkielmassa tarkasteltu suhde koki seuraavan muutoksen särön vuonna 1944. Vaikka toinen maailmansota oli lähestymässä loppuaan ja rauha oli siten palaamassa maailmaan, Pius XII ja Roosevelt alkoivat kulkea molemmat omaa tietään. Viestinvaihto typistyi muutamiksi lyhyiksi sähkeiksi. Lopulta viestinvaihto loppui, kun Roosevelt kuoli huhtikuussa 1945.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia etunimiä suomalais-amerikkalaisten perheiden lapsille annetaan, millä perusteilla ne valitaan ja miten kaksikulttuurisuus näkyy nimivalinnoissa. Tarkastelun kohteena ovat perheet, joissa toinen vanhemmista on syntyperäinen suomalainen ja toinen syntyperäinen yhdysvaltalainen. Tutkimusaineistona on kymmenen suomalais-amerikkalaisille pariskunnille tammi-maaliskuussa 2015 ja maalis-kesäkuussa 2016 tehtyä haastattelua, jotka käsittelivät perheiden yhteensä 26 lapsen etunimien valintaprosesseja. Lapset ovat syntyneet vuosina 1998–2015. Tutkimus on sosio-onomastinen ja siinä käytetään kvalitatiivista menetelmää. Tutkimus tarkastelee, miten kaksi eri kieltä ja kulttuuria vaikuttavat suomalais-amerikkalaisten lasten etunimiin ja niiden valintaprosesseihin. Aineiston 26 ensinimestä vanhemmat ääntävät 14 suomeksi, 4 englanniksi ja 8 molemmilla kielillä. Aineiston ensinimistä vain kaksi on yksinomaan suomenkielisiä (Hilla ja Lumi) ja kolme vieraskielisten nimien suomalaistuneita asuja (Inka, Nelli ja Sakari). Nimiyhdistelmiin valitaan erikielisiä nimiä, eikä sukunimen kieli vaikuta valintoihin. Kaksikielisyys näkyy siinä, miten vanhemmat pohtivat nimien ääntämistä ja kirjoittamista molempien synnyinmaissa. Analyysin pohjana käytetään Eero Kiviniemen nimenvalintaperusteiden luokittelua. Suomalaisten ja suomalais-amerikkalaisten vanhempien nimenantokriteerit eroavat hieman toisistaan. Suomalaisissa perheissä valitaan eniten suvussa kiertäviä nimiä tai niiden variantteja sekä ensimmäisiksi että jälkimmäisiksi etunimiksi, mutta suomalais-amerikkalaisissa perheissä suvun nimiä valitaan eniten jälkinimiksi. Tutkimuksen ensinimien tärkeimmät valintaperusteet ovat mieltymys nimeen ja nimen käytännöllisyys. Yhdeksän perhettä kymmenestä mainitsi perusteissaan toiveen, että lapsen nimi äännetään täysin tai lähes samalla tavalla sekä suomeksi että englanniksi.