Browsing by Title

Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten henkilökuvassa referoidaan pää- ja muiden henkilöiden puhetta ja ajatuksia. Tavoitteena on selvittää, mitkä ovat henkilökuvan toimintavaiheet, miten niissä referoidaan ja miten vapaata epäsuoraa esitystä hyödynnetään päähenkilön identiteettien kuvaamiseen. Henkilökuvaa tarkastellaan tekstilajin näkökulmasta. Tutkielman aineistona on kolme henkilökuvaa, joiden päähenkilöt ovat menestyneitä yksilöurheilijoita. Henkilökuvat ovat ilmestyneet Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä ja Gloriassa vuosina 2014 ja 2016. Päähenkilöt ovat maratoonari Alisa Vainio, uimari Ari-Pekka Liukkonen ja purjehtija Tuuli Petäjä-Sirén. Tutkielmassa esitellään henkilökuvan toimintavaiheet, jotka ovat taustoitus, haastattelutilanteen kuvaus ja päähenkilön kuvaus. Havainnot eri toimintavaiheissa käytetyistä referoinnin keinoista osoittavat, että henkilökuvassa referointia käytetään eri paikoissa eri tarkoituksiin. Taustoituksessa referoinnilla voidaan pohjustaa henkilökuvaa, sen päähenkilöä ja jutussa käsiteltäviä asioita. Haastattelutilanteen kuvauksessa päähenkilöä kohtaan osoitetaan empatiaa vapaan epäsuoran esityksen jaksoissa. Vapaata epäsuoraa esitystä käytetään myös haastattelutilanteessa ilmenevien ristiriitojen selittämiseen. Päähenkilön identiteettiä kuvataan enimmäkseen suoran esityksen ja vapaan epäsuoran esityksen jaksoissa. Erityisesti vapaalla epäsuoralla esityksellä on merkittävä vaikutus siihen, millainen kuva haastateltavasta lopulta muodostuu.

Tutkielma käsittelee Reflectance Transformation Imaging (RTI) –pintamallinnusmenetelmää ja sen hyödyntämistä arkeologiassa. Menetelmän suomenkielisen esittelyn lisäksi tutkielmassa toteutetaan kaksi tapaustutkimusta suomalaisella historiallisen ajan arkeologisella aineistolla, joiden tavoitteena on havainnollistaa RTI-menetelmän hyödyllisyys Suomen historiallisen arkeologian saralla. Reflectance Transformation Imaging eli RTI (vapaasti käännettynä heijastusmuutoskuvantaminen) on pintamallinnusmenetelmä, joka perustuu mallinnettavan kohteen kuvaamiseen ja valaisemiseen eri kulmista. Kuvat syötetään tietokoneohjelmaan, joka luo valaistuksen perusteella kuvattavan esineen pinnasta tarkan pintamallin. Menetelmä on alun perin kehitetty parantamaan 3D-mallien virtuaalista valaistusta, mutta se on haivattu hyödylliseksi kulttuuriperinnön tutkimuksessa. Ensimmäinen tapaustutkimus käsittelee joulukuussa 1920 Nousiaisten Moisiosta suuren keskiaikaisen kivisen rakennuksen perustuksista löytynyttä monumentaalihaudan kantta. Arkeologi Juhani Rinne päätteli haudankannen ja paikallishistorian perusteella rakennuksen olevan osa vanhaa kirkkoa, tarkemmin ottaen 1200-luvun asiakirjoissa mainittua 1100-luvun Nousiaisten Pyhän Marian (Sancta Maria) kirkkoa. Rinteen mukaan piispa Henrik olisi haudattu tähän kirkkoon ennen kuin hänen jäänteensä olisi siirretty muualle. Haudan kannen hän päätteli sen tyypin perusteella kuuluneen Henrikille ja sanoi hautakivessä olevien vaakunoiden olevan myöhemmin siihen lisättyjä. Tapaustutkimuksessa hautakiven pinta mallinnetaan RTI-menetelmällä ja sen pintakuviointia tarkastellaan RTI-mallien perusteella. Kuvaus paljastaa kiven pinnalta monia aiemmin huomaamattomia yksityiskohtia. Hautakiven pinnalla olevan osittain tuhoutuneen vaakunan pinnalta paljastuu sen alkuperäistä kuviointia, minkä pohjalta on mahdollista sanoa, että vaakunaa ei ole lisätty kiven pinnalle jälkeenpäin. Hauta ajoittuu vaakunan perusteella 1200-luvun puolelle, ja siten Rinteen tulkinta piispa Henrikin haudasta ja hautakirkosta osoittautuu vääräksi. Toisessa tapaustutkimuksessa analysoidaan 9 Raaseporista ja 15 Helsingin Vanhastakaupungista löytynyttä kangaspakan lyijyplombia eli lyijyistä laadunvalvontasinettiä RTI-menetelmää hyödyntäen. Raaseporin plombeista tunnistetaan 4, jotka ovat Hollannista ja ajoittuvat 1400 – 1500 -luvuille. Helsingin Vanhankaupungin tunnistetuista plombeista suurin osa tunnistetuista paljastuu venäläisiksi, varsinaista alueen käyttöajankohtaa nuoremmiksi plombeiksi. Lisäksi yksi Vanhankaupungin aikaisemmin julkaistuista plombeista paljastuu 1600-luvun saksalaiseksi plombiksi, joka edustaa Vanhankaupungin varsinaista käyttöajankohtaa. Menetelmänä käytetty RTI osoittautuu tehokkaaksi menetelmäksi pienikokoisten lyijyplombien kohdalla ja paljastaa lyijyplombien pinnalta ennen huomaamattomia yksityiskohtia, joita ei aikaisemmassa tutkimuksessa ole huomattu. Reflectance Transformation Imaging todetaan hyväksi menetelmäksi niin suurikokoisten (monumentaalihauta) kuin pienikokoisten (lyijyplombit) historiallisen ajan arkeologisten esineiden kohdalla, mikä mahdollistaa uuden arkeologisen tiedon saamisen myös monista muista aikaisemminkin tutkituista esineistä.

While eco-fiction has found a vast audience in contemporary literature reception, it is oftentimes ‘sidelined’ as a genre that is not taken seriously due to its dystopian world depictions and ‘improbable’ happenings (Ghosh 11). Nonetheless, I argue that ‘improbability’ is not an issue for Kim Stanley Robinson’s New York 2140 (2017) as it represents the perpetuation of twenty-first-century patterns of behavior over the years, magnified by the year 2140 by menacing rising waters that submerge downtown Manhattan. Further, it is my contention that this novel represents a reformation of the capitalist system rather than its eradication since it portrays a diverse cast of characters slowly realizing that the elitist capitalist system is threatening their lives as it only sustains profit, and it depicts the transformation of such a capitalist system into a capitalism that resembles a welfare state with progressive taxation and active citizen involvement. This thesis analyses more specifically the role of community engagement, finance restructuration, and eco-sensitivity awareness as aspects that Robinson deems essential for a reformation of a capitalist system. Moreover, I ground my claim that this shift towards a reformed capitalism follows Merchant’s concept ‘radical ecology:’ “the cutting edge of social ecology [since] it pushes social and ecological systems towards new patterns of production, reproduction and consciousness that will improve the quality of human life and the natural environment” (Radical 9). In terms of methodology, this thesis lies at the intersection of three movements – ecocriticism, blue humanities, and social ecology– as they all are part of the narrative world of New York 2140. In the analysis here provided, the subthemes of place-connectedness, community resilience, financial objectives, commodification of causes, and even gender roles in capitalism are addressed as forming part of Robinson’s envisioned changes for the capitalist system. By analyzing Robinson’s novel, readers can not only visualize the shortcomings of the ongoing capitalist system, but also they can identify key factors that are needed to swirl the direction of that economy into one that benefits more people, perhaps even before arriving at such drastically-altered world (i.e., before the year 2140).

Following the so-called migrant crisis in Europe, the number of Muslim asylum seekers invoking conversion to Christianity has increased considerably. It can be assumed that there are multiple motives behind the conversions – this thesis aims at increasing understanding of the experiences of those who have undergone a religious transformation. The means of achieving this objective include data from semi-structured interviews with ten self-proclaimed converts and three pastors working with people of Muslim backgrounds, analyzed by using qualitative content analysis. Each participant had his own unique experience about the conversion process, but there were also common aspects shared by the interviewees. For many, losing faith in Islam was affected by the societal problems in their home countries. Accordingly, the freedom and peace in Europe were linked to Christianity. Most of the participants had initially attended the congregations from other than religious motives. Many had felt alone, bored and depressed in a foreign country without meaningful activities, and therefore they had accepted the invitation to attend a church event in the absence of other competing options. The most common reason for becoming interested in learning more about Christianity was the dissonance between their earlier views and what they faced at the congregations. The interviewees had strong views about the differences between their old and new faiths, which is common among recent converts. However, most participants had at some point struggled between Islam and Christianity. The conversion had affected the lives of the participants significantly. All of them experienced that their feelings and attitudes had changed along with the conversion process. They felt that through following Jesus they had found a new kind of a peace and they had grown to be more loving and forgiving. According to the participants, the reactions of the families were mostly negative, including cutting ties, insults and threats, and in the most extreme cases also honour violence. The participants expressed that they had faced disapproval also from some Muslims in Finland, but there were also neutral and positive reactions. The participants hoped people would understand that among the people of Muslim backgrounds attending congregations there are those who have become ‘real Christians’. They underlined that the conversion is a long and challenging process – therefore, the example of Jesus should be followed in showing love and patience also to those who initially approach the congregations with non-religious motives. At a general level, the experiences disclosed by the interviewed converts are in line with the interviewed pastors’ observations about what is common among the people of Muslim backgrounds they have worked with.

Den interskandinaviska grannspråksförståelsen är ett unikt men invecklat fenomen. Forskare intresserade av forskningsämnet har under de senaste decennierna ägnat sig åt att forska i hur vi nordbor förstår varandra utifrån olika forskningsmetoder och med varierande forskningsperspektiv. Forskningsintresset har främst berört de stora språkgrupperna svenska, norska och danska (Haugen 1966, Maurud 1976, Bø 1978, Börestam Uhlmann 1994, Delsing & Lundin Åkesson 2005, Prins 2006), där man utgått från språkgrupper på nationsnivå. Finlandssvenskarna och Svenskfinland har fått relativt lite uppmärksamhet i den tidigare forskningen av grannspråksförståelse. Det är främst Börestam Uhlmann (1991), Delsing & Lundin Åkesson (2005) och Prins (2006) som tagit upp finlandssvenskarna som en egen grupp i grannspråkförståelsen. I min avhandling undersöker jag interskandinavisk grannspråksförståelse, och syftet med min avhandling är att ta reda på om det finns en regional variation i finlandssvenska gymnasisters receptiva språkfärdigheter mellan de svenskspråkiga områdena i Finland. I fokus är också ett försök att beskriva hur en möjlig regional variation ter sig som fenomen och ifall mönster kan urskiljas mellan informanternas faktiska kunskaper och attityder. Hur finska språket och informanternas dialektala bakgrund påverkar en grannspråksförståelse är också av intresse. Jag utgår från gymnasiestuderandens receptiva färdigheter och mäter deras kunskaper i läs- och hörförståelse i norska och danska. Undersökningen utfördes genom en traditionell pappersenkät. Enkäten inrymmer bakgrundsuppgifter, evalueringar av kunskaper och ett test bestående av läs- och hörförståelse. Forskningsmaterialet som samlades in består av 178 enkätsvar från fyra gymnasier i Helsingfors, Åbo, Korsholm och Mariehamn. Forskningsmaterialet har omarbetats och analyserats till forskningsresultat som presenteras och analyseras i avhandlingen. Resultatet bekräftar att det finns regional variation av grannspråksförståelse mellan de svenskspråkiga områdena i Finland. Studien visar att interskandinavisk grannspråksförståelse är ett asymmetriskt fenomen på olika nivåer också i Svenskfinland. Som en hel grupp är de finlandssvenska gymnasiestuderandena bättre på att förstå talad norska och danska än skriven norska och danska. I motsats till den tidigare forskningen presterar de finlandssvenska gymnasiestuderandena bättre i dansk läs- och hörförståelse än norsk. De österbottniska studerandena klarar den norska hörförståelsen bäst, och orsaken tolkas vara deras starka dialektala anpassningsförmåga. Åbolänningarna klarar sig sämst i läs- och hörförståelsen, vilket förklaras med studerandenas starkt tvåspråkiga och finskspråkiga bakgrund. Över lag visar studien att de mer svenskspråkiga områdena klarar sig bättre i läs- och hörförståelse. Studien visar också att mängden och hur genuin formen av kontakten är till norska och danska påverkar grannspråksförståelsen.

Työni tarkastelee erisnimien asemaa mahdollisuuksien ja uskomuslauseiden konteksteissa. Sen lähtökohtana on nykyisin yleisesti hyväksytty teoria, jonka mukaan nimet ovat “jäykkiä” aleettisten tai metafyysisten mahdollisuuksien suhteen. Mahdollisten maailmojen semantiikan kehyksessä tämä tarkoittaa sitä, että nimi viittaa samaan olioon jokaisessa mahdollisessa maailmassa. Jäykkyys on usein käsitetty erisnimien semanttiseksi ominaisuudeksi, mikä on tuottanut uusia ongelmia konteksteissa, joissa nimet eivät käyttäydy odotusten mukaan. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat propositionaaliset asenteet kuten uskomuslauseet. Tarkoituksenani on näyttää, että oletus jäykkyydestä nimien semanttisena ominaisuutena johtaa hajanaisuuteen, jossa poikkeamia on käsiteltävä tarpeettoman monimutkaisilla teorioilla, jotka voivat erkaantua vahvastikin aleettisen logiikan mallien yksinkertaisuudesta. Sen sijaan jäykkyyden näkeminen modaalisten kontekstien ominaisuutena mahdollistaa propositionaalisten asenteiden ja aleettisten modaalisuuksien yhtenäisemmän käsittelyn. Argumenttini jakautuu kahteen osaan: negatiiviseen teesiin, jonka tarkoitus on osoittaa, että teoria jäykkyydestä nimien semanttisena ominaisuutena on ristiriidassa monien luonnollisen kielen ilmiöiden kanssa, sekä positiiviseen teesiin siitä, miten erisnimiä voidaan kohdella yhtenevästi useissa epäsuorissa konteksteissa. Vastaesimerkkini keskittyvät erityisesti yksinkertaisiin luonnollisen kielen lauseisiin, joissa filosofit kuten Saul Kripke ja Scott Soames ovat väittäneet nimien esiintyvän jäykkinä, sekä erisnimien “demonstratiiviseen” ja “attributiiviseen” käyttöön. Oman teesini kehyksenä on Kathrin Glüerin ja Peter Paginin suhteellisten modaliteettien (relational modalities) semantiikka, joka mahdollistaa kaksitasoisen (aktuaalisen tai mahdollisen) evaluoinnin erisnimille. Tämä semantiikka on uskomuslauseille tietyssä mielessä alimäärittynyt: nimien jäykkyys yksinomaan uskomuskonteksteissa voidaan määrittää kvanttorien avulla, mutta vain puhujan intentio määrittää oikean tulkinnan. Täydennän puhujan intention roolia soveltamalla Jaakko Hintikan individuoinnin teoriaa. Hintikan mukaan nimet eivät voi suoraan viitata jäykästi: puhujan on kyettävä ensin jossain viitekehyksessä tunnistamaan se henkilö tai asia, josta hän puhuu. Nimen referentti on siis tietyssä mielessä tunnettava. Toisin kuin Hintikka, rajaan individuoinnin roolin vain propositionaalisiin asenteisiin tai muihin puhujan suhteen subjektiivisiin konteksteihin. Sen tarkoitus on tarjota pragmaattinen metodi suhteellisten modaliteettien mallien rinnalle täydentämään erisnimien semanttista alimäärittyneisyyttä uskomuslauseiden sekä muiden propositionaalisten asenteiden yhteydessä.

In this thesis, I study and analyse the first two novels of the American author Dan Simmons’ four-part science-fiction novel series Hyperion Cantos: Hyperion and The Fall of Hyperion. Through my analysis of the novels’ narrative structures and thematic contents, I demonstrate how works of science fiction are inherently connected to the real world and can offer new perspectives on ideas and phenomena observable in the readers’ current historical reality, despite the speculative and unnatural scenarios they present. My analysis, based on a close reading of the novels and supported by theories within narratology and research on science fiction as a genre, first compares the narrative structures of the novels, focusing on the relationship between story and discourse and shifts in narrative voice, focalisation, and temporal aspects of the narration. In terms of the narrative structures, my analysis shows that Simmons uses two very different narrative structures within the two novels to nevertheless create an interconnected story. He introduces the characters and begins to develop the themes of the novels’ narrative universe with the Canterbury Tales-like structure of Hyperion and continues to develop them and bring them to their conclusions by introducing the novels’ true, unnatural character narrator in The Fall of Hyperion. The thematic analysis demonstrates how Simmons uses a science fiction narrative in a futuristic setting to introduce themes that reflect historical developments in the western world while simultaneously motivating his readers to consider possible future developments in technology. The novels’ technological themes display humanity’s dependence on technology, and how, using these technologies, humanity has expanded in a selfish manner, causing harm to other species and planets. Additionally, Simmons considers the wavering line between humans and technological beings, presenting a possible future scenario where sophisticated AI attempt to take over humanity. The novels’ religious themes also connect to the real world, reflecting historical developments in secularisation and critiquing a blind obedience to God. The combination of these thematic fields also illustrates the pain that is necessary in the process of bringing about meaningful change, and highlights empathy as a core human value.

Diese Masterarbeit beschäftigt sich mit den Zusammenhängen der interkulturellen Kommunikation, mit den Kommunikationsprozessen, verschiedenen Kulturkonzepten und Machtdimensionen. Das Ziel ist es, eine Betrachtungsweise auf interkulturelle Kommunikation anzubieten, die nicht von (kulturellen) Definitionen geprägt ist, sondern auf der Konstruktion von intermenschlichen Relationen beruht. In der Arbeit wird auch Stellung zur Konfliktbedingtheit und zum Vorwurf des „sich Missverstehens“ genommen, die oft mit interkultureller Kommunikation verbunden werden. Der Kommunikationsprozess wird mit Hilfe der Sprechakttheorie von Austin (1963) und des Kommunikationsmodells von Mustajoki (2012, 2020) vorgestellt. Dabei werden die häufigsten Missverständnisse in interpersoneller Kommunikation erläutert. Als weitere Grundlage gelten das Nationalkulturkonzept, geprägt von u. a. Hofstede (2010, 2011), das „Fuzzy Sandberge“ -Konzept von Bolten (2014), Die dritte Kultur (TCB) von Casmir (1978), die Transkulturalität von Welsch (2019), die Rhizomtheorie von Deleuze und Guattari (1987), die Netzwerke von Castells (2009) und die Kreolisierung von Glissant (2010), die als verschiedene Konzeptionen des Kulturbegriffes genauer betrachtet werden. In der Analyse werden die verschiedenen Kulturkonzepte miteinander verglichen, indem die wissenschaftlich-paradigmatischen Erstehungsgründe und Forschungsgegenstände ausgeführt werden. Dies geschieht mittels des Paradigma-Ansatzes (Kuhn 1970) und der Framing-Theorie von Tersky und Kahneman (1981). Ein zweiter Vergleich erfolgt durch die Aspekte der kommunikativen Macht der Kulturkonzepte in Kommunikationssituationen auf Mikro- und Makroebene, d. h. diskursiv und interpersönlich. Die Mächte der Bedeutung, der Inklusion und Exklusion und Unveränderlichkeit werden besonders in der Analyse betont. Die Ergebnisse der Arbeit zeigen, dass Kommunikationssituationen auch im interkulturellen Bereich von anderen Mächten, außer kulturellen, beeinflusst werden. Interkulturelle Kommunikation leidet unter keinem erhöhten Risiko des Missverstehens. Dabei ist die Macht der kulturellen Definition in der Begegnung des „Anderen“ anwesend. Diese Definition hängt mit der Art zusammen, in der die Kultur als Konzept verstanden wird und wie sie wissenschaftlich behandelt wird. Der heutigen Interkulturalitätsforschung liegen daher meistens dynamische und relationale Kulturkonzept zugrunde, die u. a. durch Interdisziplinarität und Studieren von realistischen Korpora von interkulturellen Kommunikationssituationen weiterentwickelt werden können.

Tutkielmassani tarkastelen amerikkalaisen kirjailijan Lionel Shriverin teosta We Need to Talk About Kevin (2003) (suom. Poikani Kevin) trauman sekä kertojan luotettavuuden ja epäluotettavuuden näkökulmista. Teos koostuu päähenkilön ja kertojan Eva Khatchadourian kirjoittamista kirjeistä miehelleen Franklinille. Kevin ampui varsijousellaan kuoliaaksi yhdeksän henkilöä koulussaan sekä oman isänsä Franklinin ja pikkusiskonsa Celian kotinsa takapihalla. Evaa vaivaa se, että heillä on Kevinin kanssa hankalat välit ja kirjeitä kirjoittamalla hän käsittelee sekä suhdettaan omaan poikaansa että hänen tekemiään murhia. Tutkielmani tavoitteena on analysoida keinoja, jotka tekevät Shriverin kertojasta sekä luotettavan että epäluotettavan. Kertojan luotettavuutta lisääviä tekijöitä ovat Evan rehellinen kerronta omista tunteistaan perheeseensä liittyen. Näitä ovat Evan ja Kevinin väliltä puuttuva emotionaalinen yhteys, hänen ja Kevinin keholliset kokemukset sekä Evan turhautuminen ja viha työn ja perhe-elämän yhdistämisen vaikeudesta. Häntä harmittaa erityisesti se, että hänen oma työnsä matkaoppaita kustantaman yrityksen toimitusjohtajana on kärsinyt lastenhoidon vuoksi. Erityisesti Franklin on olettanut, että hän on äitinä päävastuussa lastenhoidosta. Toisaalta Shriver käyttää monia tekniikoita, joilla haastaa kertojan luotettavuutta. Näihin kuuluvat tarinassa olevat lukuisat aukot, joista merkittävin on sen mainitsematta jättäminen, että Kevin murhaa oman isänsä ja pikkusiskonsa. Tätä narratiivista aukkoa analysoidaan traumateorian avulla. Tunnistan teoksen traumanarratiiviksi, joille epäluotettavuus on tyypillinen piirre. Tutkielmani tavoitteena on osoittaa, kuinka perhesurman aiheuttama trauma tuo Evan pääosin luotettavaan, jopa rehelliseen, kerrontaan epäluotettavan kertojan piirteitä. Evan epäluotettavuus tulee ilmi hänen suhtautumisestaan miehensä ja tyttärensä kuolemiin. Hän ei kirjan alkupuolella pysty kohtaamaan ja käsittelemään heidän kohtaloitaan, minkä vuoksi hän välttelee mainitsemasta heidän kuolemiaan. Hän välttelee totuutta implikoimalla, että he voisivat olla vielä elossa, mutta vain asuisivat erillään. Kun Eva lopulta kohtaa ja käsittelee traumaansa puhumalla asiasta Kevinin kanssa, hän kykenee hyväksymään sen osaksi elämäänsä. Silloin Eva vapautuu trauman kokemuksestaan, eikä hän ole enää epäluottava kertoja, vaan hän kertoo avoimesti myös Franklinin ja Celian kuolemista. Tämän myötä Evan on mahdollista liittää perhesurma osaksi elämäänsä. Sen myötä hänelle tarjoutuu mahdollisuus luoda suhde ainoaan elossa olevaan perheenjäseneensä, Keviniin. Tutkielmani merkittävyys liittyy vaiettujen aiheiden, koulusurman ja äitiyden, käsittelyyn kirjallisuudessa. Lisäksi analysoimani teos liittyy osaksi keskustelua amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja sille ominaisista ilmiöistä. Samalla teoksessa on myös traumaattisista tapahtumista selviämisen näkökulma.

In this Thesis I study the religiousness and transnational practices of Senegalese born disciples and visiting religious guides of the Murid Sufi brotherhood in Helsinki. I approach the Murids' religiousness in the ritual context of the religious guides' visits from the viewpoint of religious agency. Religious agency denotes an active ownership of religious identities and a dynamic performance of these identities personally as well as collectively. The aim of this Thesis is to enhance understanding of Islam and migration of a group previously unstudied in Finland. The key questions of the Thesis research are 1. What kind of religious organization the Senegalese Murids carry out in Helsinki? 2. How are the Murid religious guides' visits constituted in Helsinki? 3. How do the interviewed Senegalese Murids narrate the religious guides' visits? 4. What kind of religious agency the interviewed Murids construct in the context of the visits? The research data consists of participant observation fieldnotes taken during the Murid guides' visits to Helsinki; six open thematic interviews of Senegalese born Murid residents in Finland; and, seven interviews of visiting Murid religious guides. In addition to an ethnographic description of the visits I use the method of narrative analysis to interpret the research participants' experiences of the observed events. In this Thesis I demonstrate that, in their religious organization in Helsinki, the Murids capitalize on the models mediated by the transnational network as well as on their first-hand experience from other Murid communities in other countries. The religious guides' visits foster the Helsinki resident Murids' diaspora consciousness, in other words their experience of the existence of a dispersed yet inter-connected global religious community. The maintenance of a mythical as well as concrete relationship to the Murids' holy city in Senegal characterizes the Murid diaspora consciousness. The Murid guides' visits are considered to strengthen not only religious but also ethnic and national identities. In their narratives, the Murids proclaim a distinct collective identity and contest negative stereotypes. In this Thesis, I situate the Murids' religious agency in the hierarchic relationship between the religious guides and their disciples. Religious agency is enacted through overlapping orderings of time as the religious agents envision religious projects in the future, receive divine power, prayers and advice transferred by the religious guides in the present as well as they create symbolic and genealogic links to the religious role models of the past. In this Thesis, I remark that Muridism is produced through memory. During the religious guides' visits collective memory is mobilized through strategic role behavior. Thus, remembering becomes corporeal. Remembering both provides the believers with latitude and legitimizes the social dominations of the brotherhood. The research findings indicate that the Murid brotherhood's transnational practices and relations not only support the continuity of religious traditions and identities but also reveal the necessity of change and innovation in a new environment. The research participant Murids represent a small group inside the Senegalese born residents in Finland. The research of the Murids provides new perspectives to the relation between religion and migration as well as to the diversity of African communities' and Muslims' agency in Finland.