Browsing by Title
Now showing items 3365-3384 of 4848
-
(2016)Tutkielma tarkastelee, kuinka sanoja asylum seeker, refugee ja migrant (suomeksi turvapaikanhakija, pakolainen ja siirtolainen) käytetään Ylen englanninkielisissä verkossa julkaistuissa uutisartikkeleissa, jotka käsittelevät Euroopan pakolais- ja siirtolaiskriisiä. Aihetta tarkastellaan kolmen tutkimuskysymyksen kautta. Tarkastelun kohteena ovat sanojen esiintymistiheys, synonymia sekä kielelliset representaatiot turvapaikanhakijoista, pakolaisista ja siirtolaisista. Tutkielman teoriataustana toimii kriittinen diskurssianalyysi, joka on luonteeltaan monitieteistä. Kielitieteellisten kysymysten lisäksi tutkielmassa sivutaankin sosiologisia ja sosiaalipsykologisia kysymyksiä. Aineisto koostuu Ylen englanninkielisistä uutisartikkeleista, jotka on julkaistu Ylen verkkosivuilla kolmena eri aikakautena: lokakuussa 2014, lokakuussa 2015 ja huhtikuussa 2016. Tutkielmassa hyödynnetään korpuslingvistisiä metodeja, mutta tarkastelutapa on ensisijaisesti kvalitatiivinen. Tutkielman tuloksista ilmenee, että tarkasteltujen termien esiintymistaajuus vaihtelee aineistossa eri vuosina. Turvapaikanhakijoita, pakolaisia ja siirtolaisia käsitteleviä uutisartikkeleita esiintyy vuoden 2015 aineistossa moninkertaisesti vuoden 2014 aineistoon verrattuna. Vuoden 2016 aineistossa esiintymiä on huomattavasti vähemmän kuin vuoden 2015 aineistossa mutta kuitenkin enemmän kuin vuoden 2014 aineistossa. Turvapaikanhakijat, pakolaiset ja siirtolaiset olivat korostetusti esillä uutisissa syksyllä 2015, mutta kiinnostus aihetta kohtaan on sittemmin vähentynyt. Tuloksista ilmenee myös, että termit refugee ja migrant viittaavat vuoden 2014 aineistossa eri ihmisryhmiin. Termiä asylum seeker ei esiinny vuoden 2014 aineistossa lainkaan. Sen sijaan vuoden 2015 ja 2016 aineistoissa kaikkia kolmea termiä käytetään synonyymeina, ja asylum seeker on esiintyvyydeltään yleisin. Turvapaikanhakijoita, pakolaisia ja siirtolaisia käsitellään aineistossa suppeasti, eikä ryhmien representoinnissa ole havaittavia eroja. Ryhmiä käsittelevä uutisointi ei ole aineiston perusteella erityisen monipuolista, vaan keskittyy tiettyihin, toistuviin aiheisiin.
-
(2018)Following the so-called migrant crisis in Europe, the number of Muslim asylum seekers invoking conversion to Christianity has increased considerably. It can be assumed that there are multiple motives behind the conversions – this thesis aims at increasing understanding of the experiences of those who have undergone a religious transformation. The means of achieving this objective include data from semi-structured interviews with ten self-proclaimed converts and three pastors working with people of Muslim backgrounds, analyzed by using qualitative content analysis. Each participant had his own unique experience about the conversion process, but there were also common aspects shared by the interviewees. For many, losing faith in Islam was affected by the societal problems in their home countries. Accordingly, the freedom and peace in Europe were linked to Christianity. Most of the participants had initially attended the congregations from other than religious motives. Many had felt alone, bored and depressed in a foreign country without meaningful activities, and therefore they had accepted the invitation to attend a church event in the absence of other competing options. The most common reason for becoming interested in learning more about Christianity was the dissonance between their earlier views and what they faced at the congregations. The interviewees had strong views about the differences between their old and new faiths, which is common among recent converts. However, most participants had at some point struggled between Islam and Christianity. The conversion had affected the lives of the participants significantly. All of them experienced that their feelings and attitudes had changed along with the conversion process. They felt that through following Jesus they had found a new kind of a peace and they had grown to be more loving and forgiving. According to the participants, the reactions of the families were mostly negative, including cutting ties, insults and threats, and in the most extreme cases also honour violence. The participants expressed that they had faced disapproval also from some Muslims in Finland, but there were also neutral and positive reactions. The participants hoped people would understand that among the people of Muslim backgrounds attending congregations there are those who have become ‘real Christians’. They underlined that the conversion is a long and challenging process – therefore, the example of Jesus should be followed in showing love and patience also to those who initially approach the congregations with non-religious motives. At a general level, the experiences disclosed by the interviewed converts are in line with the interviewed pastors’ observations about what is common among the people of Muslim backgrounds they have worked with.
-
(2018)Tutkielmassa käsitellään murteita ja aksentteja Harry Potter and the Deathly Hallows -romaanissa ja siitä tehdyissä äänikirjaversioissa. Tutkimus keskittyy Rubeus Hagridin ja Mundungus Fletcherin hahmoihin. Tutkielman tavoitteena on kartoittaa, millä tavoin hahmojen murteet on esitetty kirjoitetussa muodossa ja äänikirjojen lukijoiden lausumana, ja arvioida, kuinka hyvin kyseiset esitykset vastaavat todellisia, puhuttuja murteita. Lisäksi pyritään osoittamaan, että murteiden käyttäminen hahmokuvauksessa liittyy aiemmissa tutkimuksissa havaittuihin stereotypioihin ja ennakkoasenteisiin. Tutkielman keskeiseen teoriataustaan kuuluu fonologiaa, dialektologiaa sekä kieliasenteiden ja kirjoitettujen murteiden tutkimuksia. Tutkielman aineisto koostuu alkuperäisestä englanninkielisestä romaanista sekä kahdesta eri äänikirjaversiosta. Kirjoitetun romaanin tutkimisessa käytetään perustana aiempaa kirjoitettujen murteiden tutkimusta: romaanista arvioidaan esitetyn murteen oikeellisuus ja kommentoidaan keinoja, joiden avulla ääntämisen muutokset on ilmaistu, sekä pyritään määrittelemään esitetyn murteen keskeiset piirteet. Äänikirjoista taas arvioidaan, kuinka totuudenmukaisesti niiden kertojat, Stephen Fry ja Jim Dale, esittävät oletetut murteet, West Countryn ja Cockneyn. Vakiintuneita murrekuvauksia hyödyntäen kertojien ääntämystä verrataan kyseisten murteiden yleisimpiin piirteisiin, minkä avulla pystytään arvioimaan esitetyn aksentin suhteellinen oikeellisuus. Analyysin lopuksi eri aineistomuotojen tuloksia verrataan toisiinsa, jotta voidaan osoittaa niidenväliset erot ja yhtenevyydet. Tämän avulla arvioidaan lisäksi, onko kirjoitettu murre riittävän tarkka esitys todellisesta aksentista. Tutkielmassa todetaan, ettei romaanin kirjoitetun muodon perusteella ole mahdollista täysin vakuuttavasti esittää, että kyseessä olevat murteet olisivat juuri West Country ja Cockney. Aineistosta löydetään kirjoitetuille murteille tyypillisiä ongelmia, jotka liittyvät kuvauksen tarkkuuteen ja kirjoitusasun muutoksiin. Äänikirjan perusteella taas todetaan näyteltyjen aksenttien olevan riittävän tunnistettavia, mutta ei tarkkoja esityksiä oikeista aluemurteista. Lisäksi havaitaan, että romaani hyödyntää kirjoitettuja murteita humoristisena tyylikeinona ja murteiden puhuminen vaikuttaa liittyvän erityisesti hahmoihin, jotka ovat romaanin maailmassa jollakin tavalla alemmassa asemassa kuin yleiskieltä puhuvat hahmot.
-
(2024)Den interskandinaviska grannspråksförståelsen är ett unikt men invecklat fenomen. Forskare intresserade av forskningsämnet har under de senaste decennierna ägnat sig åt att forska i hur vi nordbor förstår varandra utifrån olika forskningsmetoder och med varierande forskningsperspektiv. Forskningsintresset har främst berört de stora språkgrupperna svenska, norska och danska (Haugen 1966, Maurud 1976, Bø 1978, Börestam Uhlmann 1994, Delsing & Lundin Åkesson 2005, Prins 2006), där man utgått från språkgrupper på nationsnivå. Finlandssvenskarna och Svenskfinland har fått relativt lite uppmärksamhet i den tidigare forskningen av grannspråksförståelse. Det är främst Börestam Uhlmann (1991), Delsing & Lundin Åkesson (2005) och Prins (2006) som tagit upp finlandssvenskarna som en egen grupp i grannspråkförståelsen. I min avhandling undersöker jag interskandinavisk grannspråksförståelse, och syftet med min avhandling är att ta reda på om det finns en regional variation i finlandssvenska gymnasisters receptiva språkfärdigheter mellan de svenskspråkiga områdena i Finland. I fokus är också ett försök att beskriva hur en möjlig regional variation ter sig som fenomen och ifall mönster kan urskiljas mellan informanternas faktiska kunskaper och attityder. Hur finska språket och informanternas dialektala bakgrund påverkar en grannspråksförståelse är också av intresse. Jag utgår från gymnasiestuderandens receptiva färdigheter och mäter deras kunskaper i läs- och hörförståelse i norska och danska. Undersökningen utfördes genom en traditionell pappersenkät. Enkäten inrymmer bakgrundsuppgifter, evalueringar av kunskaper och ett test bestående av läs- och hörförståelse. Forskningsmaterialet som samlades in består av 178 enkätsvar från fyra gymnasier i Helsingfors, Åbo, Korsholm och Mariehamn. Forskningsmaterialet har omarbetats och analyserats till forskningsresultat som presenteras och analyseras i avhandlingen. Resultatet bekräftar att det finns regional variation av grannspråksförståelse mellan de svenskspråkiga områdena i Finland. Studien visar att interskandinavisk grannspråksförståelse är ett asymmetriskt fenomen på olika nivåer också i Svenskfinland. Som en hel grupp är de finlandssvenska gymnasiestuderandena bättre på att förstå talad norska och danska än skriven norska och danska. I motsats till den tidigare forskningen presterar de finlandssvenska gymnasiestuderandena bättre i dansk läs- och hörförståelse än norsk. De österbottniska studerandena klarar den norska hörförståelsen bäst, och orsaken tolkas vara deras starka dialektala anpassningsförmåga. Åbolänningarna klarar sig sämst i läs- och hörförståelsen, vilket förklaras med studerandenas starkt tvåspråkiga och finskspråkiga bakgrund. Över lag visar studien att de mer svenskspråkiga områdena klarar sig bättre i läs- och hörförståelse. Studien visar också att mängden och hur genuin formen av kontakten är till norska och danska påverkar grannspråksförståelsen.
-
(2017)Tutkimus käsittelee elektroakustisen musiikin tyylipiirteitä Reijo Jyrkiäisen teoksissa Idiopostic, Sounds I ja Sounds II. Näistä vuonna 1963 valmistuneista sävellyksistä Idiopostic edustaa elektronista musiikkia (elektronische Musik) ja Sounds-kaksikko konkreettista musiikkia (musique concrète). Edellistä käsittelen teoreettisesti Kölnin radion elektronimusiikkistudion opillisen suunnan kautta. Jälkimmäisten teosten suhteen nojaudun äänimateriaalia luokittelevaan taksonomiseen kuuntelukäyttäytymiseen ja etenkin spektritypologiaan. Keskeinen tavoite on selvittää, kuinka pitkälle Jyrkiäinen on edennyt kummassakin elektro-akustisen musiikin vastakkaisina pidetyssä suuntauksessa. Tutkin, ovatko teokset niin erilaisia kuin mitä säveltäjän itse ilmoittama kahtiajako vihjaa. Käyn tähän kysymykseen ja Jyrkiäisen uran kartoitukseen käsiksi myös tutkimushaastattelujen avulla. Jyrkiäisen elektroakustisista nauhamusiikkiteoksista tai muusta tuotannosta ei ole aiemmin ilmestynyt analyysejä, mutta tämä muista musiikkielämän rooleistaan paremmin tunnettu hahmo on kuitenkin tutkimuskirjallisuudessa sisällytetty osaksi suomalaisen elektroakustisen musiikin varhaishistoriaa. Tutkimuksessani teen kuulonvaraista analyysiä sekä käytän tietokoneavusteisesti sonogram-mikuvaajia, jotka osoittavat teosten taajuussisältöä suhteessa aikaan. Kuvaajat havainnollistavat musiikkianalyysissä niin äänimateriaalin systemaattista luokittelua, äänen funktiota kuin teoksen kokonaismuotoa. Tietokoneavusteisuutta ainoastaan tukikeinonaan pitävä tulkintamalli jättää näin tilaa myös ei-elektroakustisesta musiikista lähtevälle assosiaatiolle sellaisissa kohdissa, joissa se on säveltäjän muun taustan huomioiden tarkoituksenmukaista. Matemaattisuuteen nojaavat piirteet täyttyvät Idioposticissa vain osittain, vaikka lähtökohdat ovat hyvin kölniläiset. Kolmiosaisen analyysin tulokset osoittavat, että Jyrkiäinen on noudattanut huomattavan lyhyen ajan sisällä kahta erilaista kädenjälkeä itse äänenmuokkauksessa, Idioposticin ja Sounds-teosten jo tiedetyistä äänen alkuperäeroista puhumattakaan. Teokset ovat kuitenkin samanlaisia siinä, miten paljon Jyrkiäinen on mieltynyt rakenneosien kertaamiseen, niiden vähäiseen päällekkäisyyteen ja muutosten epämorfologisuuteen.
-
(2016)Työni tarkastelee erisnimien asemaa mahdollisuuksien ja uskomuslauseiden konteksteissa. Sen lähtökohtana on nykyisin yleisesti hyväksytty teoria, jonka mukaan nimet ovat “jäykkiä” aleettisten tai metafyysisten mahdollisuuksien suhteen. Mahdollisten maailmojen semantiikan kehyksessä tämä tarkoittaa sitä, että nimi viittaa samaan olioon jokaisessa mahdollisessa maailmassa. Jäykkyys on usein käsitetty erisnimien semanttiseksi ominaisuudeksi, mikä on tuottanut uusia ongelmia konteksteissa, joissa nimet eivät käyttäydy odotusten mukaan. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat propositionaaliset asenteet kuten uskomuslauseet. Tarkoituksenani on näyttää, että oletus jäykkyydestä nimien semanttisena ominaisuutena johtaa hajanaisuuteen, jossa poikkeamia on käsiteltävä tarpeettoman monimutkaisilla teorioilla, jotka voivat erkaantua vahvastikin aleettisen logiikan mallien yksinkertaisuudesta. Sen sijaan jäykkyyden näkeminen modaalisten kontekstien ominaisuutena mahdollistaa propositionaalisten asenteiden ja aleettisten modaalisuuksien yhtenäisemmän käsittelyn. Argumenttini jakautuu kahteen osaan: negatiiviseen teesiin, jonka tarkoitus on osoittaa, että teoria jäykkyydestä nimien semanttisena ominaisuutena on ristiriidassa monien luonnollisen kielen ilmiöiden kanssa, sekä positiiviseen teesiin siitä, miten erisnimiä voidaan kohdella yhtenevästi useissa epäsuorissa konteksteissa. Vastaesimerkkini keskittyvät erityisesti yksinkertaisiin luonnollisen kielen lauseisiin, joissa filosofit kuten Saul Kripke ja Scott Soames ovat väittäneet nimien esiintyvän jäykkinä, sekä erisnimien “demonstratiiviseen” ja “attributiiviseen” käyttöön. Oman teesini kehyksenä on Kathrin Glüerin ja Peter Paginin suhteellisten modaliteettien (relational modalities) semantiikka, joka mahdollistaa kaksitasoisen (aktuaalisen tai mahdollisen) evaluoinnin erisnimille. Tämä semantiikka on uskomuslauseille tietyssä mielessä alimäärittynyt: nimien jäykkyys yksinomaan uskomuskonteksteissa voidaan määrittää kvanttorien avulla, mutta vain puhujan intentio määrittää oikean tulkinnan. Täydennän puhujan intention roolia soveltamalla Jaakko Hintikan individuoinnin teoriaa. Hintikan mukaan nimet eivät voi suoraan viitata jäykästi: puhujan on kyettävä ensin jossain viitekehyksessä tunnistamaan se henkilö tai asia, josta hän puhuu. Nimen referentti on siis tietyssä mielessä tunnettava. Toisin kuin Hintikka, rajaan individuoinnin roolin vain propositionaalisiin asenteisiin tai muihin puhujan suhteen subjektiivisiin konteksteihin. Sen tarkoitus on tarjota pragmaattinen metodi suhteellisten modaliteettien mallien rinnalle täydentämään erisnimien semanttista alimäärittyneisyyttä uskomuslauseiden sekä muiden propositionaalisten asenteiden yhteydessä.
-
(2012)Tutkielman aiheena ovat Internet-yhteisöihin rekisteröidyt epäviralliset henkilönnimet, joiden tarkoituksena on erottaa yhteisön käyttäjät toisistaan, tehdä heidät tunnistettaviksi. Nimistä käytetään termiä käyttäjänimet. Tutkielman tavoitteena on luoda yleiskatsaus tämän varsin niukasti tutkitun nimikategorian rakenteellisiin piirteisiin. Lisäksi tutkielmassa kartoitetaan käyttäjänimien oikeinkirjoitusta sekä tutkitaan Internetin käyttäjien käsityksiä siitä, millainen on hyvä käyttäjänimi. Tutkielman aineisto on hankittu Internetin peliyhteisö Aapelista (www.aapeli.com). Aapeli on suomalaisen Playfo-ria Oy:n ylläpitämä kansainvälinen pelisivusto, joka toimii 15 eri kielellä ja jonne on luotu yli 5 miljoonaa käyttäjätiliä. Tutkimusaineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella, jonka on täyttänyt 279 Aapelin käyttäjää. Vastaajien keskimääräinen syntymävuosi on 1991. Vastaajista 63 % on miehiä ja 37 % naisia. Käyttäjänimien rakenneanalyysin aineistona ovat kyselytutkimukseen vastanneiden käyttäjien nimet. Analyysimalli muistuttaa lähtökohdiltaan Paula Sjöblomin yritysnimien tutkimukseen luomaa funktionaalis-semanttista mallia. Käyttäjänimien rakenneanalyysissä nimistä erotetaan funktioidensa perusteella kaksi nimenosaa: Yksilöivä osa on nimen runko, varsinaiseksi nimeksi usein miellettävä osa. Erottavan lisäosan funktio on erottaa yksilöivältä osaltaan samanlaiset nimet toisistaan (samannimisyys ei ole käyttäjänimissä sallittua). Näin esimerkiksi käyttäjänimessä Toope_79 yksilöivä osa on Toope, kun taas alaviiva ja luku 79 ovat lisäosia. Nimien yksilöivissä osissa käytetään useimmin leksikaalista merkitystä kantavia ilmauksia ja henkilönnimiä, erottavissa lisäosissa numeroita ja erikoismerkkejä. Useimmat aineiston käyttäjänimet ovat järjestyneet rakenteellisesti siten, että yksilöivä osa on nimen alussa ja mahdollinen lisäosa tai lisäosat lopussa. Käyttäjänimien kirjoitusasua ei säätele mikään ulkopuolinen taho tai normi, minkä vuoksi nimet kirjoitetaan usein muista propreista poikkeavalla tavalla. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan erityisesti isojen ja pienten kirjainten sekä välilyönnin käyttöä. Isolla alkukirjaimella alkaa 61 % tutkimusaineiston käyttäjänimistä. Välilyöntejä esiintyy vain 13 %:ssa aineiston nimistä. Vähäinen lukema johtuu todennäköisesti siitä, että useissa muissa verkkoyhteisöissä välilyönnit eivät kuulu käyttäjänimien merkkivalikoimaan. Hyviä käyttäjänimiä tarkastellaan niin niiden yleisten ominaisuuksien kautta kuin sen perusteella, miten vastaajat ovat arvioineet Aapelista kyselylomakkeelle poimittuja todellisia käyttäjänimiä. Käytetyt menetelmät poikkeavat esimerkiksi hyvien kadunnimien tutkimusperinteestä siten, että parhaimpien ja huonoimpien nimien ohella selvitetään myös käyttäjien näkemyksiä niistä nimistä, jotka eivät herätä yhtä voimakkaita tuntemuksia puolesta tai vastaan. Kyselytutkimuksen tuloksia yhdistelemällä saadaan selville, että useimpia Aapelin käyttäjiä miellyttää käyttäjänimissä kielinormien mukaisuus eli ison alkukirjaimen käyttäminen ja nimen erikoismerkittömyys. Semanttisesti läpinäkymättömät nimet ovat käyttäjäänsä kuvaavia nimiä suositumpia. Nimen pituudella ja kielivalinnalla ei ole selvää yhteyttä vastaajien nimimieltymyksiin.
-
(2023)In this thesis, I study and analyse the first two novels of the American author Dan Simmons’ four-part science-fiction novel series Hyperion Cantos: Hyperion and The Fall of Hyperion. Through my analysis of the novels’ narrative structures and thematic contents, I demonstrate how works of science fiction are inherently connected to the real world and can offer new perspectives on ideas and phenomena observable in the readers’ current historical reality, despite the speculative and unnatural scenarios they present. My analysis, based on a close reading of the novels and supported by theories within narratology and research on science fiction as a genre, first compares the narrative structures of the novels, focusing on the relationship between story and discourse and shifts in narrative voice, focalisation, and temporal aspects of the narration. In terms of the narrative structures, my analysis shows that Simmons uses two very different narrative structures within the two novels to nevertheless create an interconnected story. He introduces the characters and begins to develop the themes of the novels’ narrative universe with the Canterbury Tales-like structure of Hyperion and continues to develop them and bring them to their conclusions by introducing the novels’ true, unnatural character narrator in The Fall of Hyperion. The thematic analysis demonstrates how Simmons uses a science fiction narrative in a futuristic setting to introduce themes that reflect historical developments in the western world while simultaneously motivating his readers to consider possible future developments in technology. The novels’ technological themes display humanity’s dependence on technology, and how, using these technologies, humanity has expanded in a selfish manner, causing harm to other species and planets. Additionally, Simmons considers the wavering line between humans and technological beings, presenting a possible future scenario where sophisticated AI attempt to take over humanity. The novels’ religious themes also connect to the real world, reflecting historical developments in secularisation and critiquing a blind obedience to God. The combination of these thematic fields also illustrates the pain that is necessary in the process of bringing about meaningful change, and highlights empathy as a core human value.
-
(2017)Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millainen suhde lukijalla ja Kansaneläkelaitoksella on vuosina 1986 ja 2011, sekä miten suhde on muuttunut vuodesta 1986 vuoteen 2011. Materiaalini koostuu kahdesta kansaneläkelaitoksen työttömille tarkoitetusta esitteestä vuosilta 1986 ja 2011. Molemmat esitteet ovat lyhyitä ja sisältävät noin 2000 sanaa. Esitteissä kerrotaan, millaisiin tukiin työttömällä on oikeus sekä miten tukia haetaan. Vuoden 2011 esite on kirjoitettu selkokielellä ja se on saanut LL-Centerin hyväksynnän. Tutkielman kulmakivenä toimii systemis-funktionaalinen kieliteoria, jonka käsitteistöä ja keinoja analysoida kieltä hyödynnän tutkimusmenetelmässäni. Päästäkseni selville, millainen suhde Kansaneläkelaitoksella ja lukijalla on, tutkin millaisilla sanoilla lukijaan ja instituutioon viitataan, lisäksi tutkin millaisia rooleja heillä on lauseissa. Tutkin myös, millaisia apuverbejä esitteissä käytetään ja kehen niillä viitataan. Tämän lisäksi tutkin ohjataanko lukijaa suorilla vai epäsuorilla käskyillä. Tutkielman tulokset osoittavat, että Kansaneläkelaitoksen ja lukijan suhde on hierarkkinen. Kansaneläkelaitoksen valta-asema tulee selkeästi esille esimerkiksi käskylauseissa sekä siinä, että Kansaneläkelaitos viittaa itseensä käyttäen organisaation nimeä pronominien sijaan. Vuonna 1986 lukijaa ei puhutella lainkaan, mutta vuonna 2011 lukijaa sinutellaan peräti 157 kertaa. Sinuttelun ja suorien käskymuotojen käyttäminen vuonna 2011 viittaavat toisaalta myös siihen, että suhde on muuttunut läheisemmäksi. Sekä lukijaan että Kelaan viitataan paljon useammin vuoden 2011 esitteessä kuin vuoden 1986 esitteessä. Lukijaan viitataan kuitenkin huomattavasti useammin kuin Kelaan. Lukijalla on myös aktiivisempi toimijan rooli vuoden 2011 kuin vuoden 1986 esitteessä. Modaalisia apuverbejä on selkeästi enemmän vuoden 2011 esitteessä ja ne ilmaisevat useimmiten lukijan velvollisuutta tehdä jotakin. Vuoden 2011 esite on saanut hyväksynnän selkokielisenä tekstinä, mutta esitteestä löytyy useampia kohtia, jotka eivät noudata esimerkiksi LL-Centerin antamia ohjeita helppolukuisen tekstin kirjoittamisesta. Jotta lukijan ja Kansaneläkelaitoksen välisestä suhteesta sekä sen muuttumisesta voitaisiin tehdä tarkempia johtopäätöksiä, pitäisi tutkia useampi esitteitä myös 1990-luvulta sekä 2000-luvun alkupuolelta.
-
(2021)Diese Masterarbeit beschäftigt sich mit den Zusammenhängen der interkulturellen Kommunikation, mit den Kommunikationsprozessen, verschiedenen Kulturkonzepten und Machtdimensionen. Das Ziel ist es, eine Betrachtungsweise auf interkulturelle Kommunikation anzubieten, die nicht von (kulturellen) Definitionen geprägt ist, sondern auf der Konstruktion von intermenschlichen Relationen beruht. In der Arbeit wird auch Stellung zur Konfliktbedingtheit und zum Vorwurf des „sich Missverstehens“ genommen, die oft mit interkultureller Kommunikation verbunden werden. Der Kommunikationsprozess wird mit Hilfe der Sprechakttheorie von Austin (1963) und des Kommunikationsmodells von Mustajoki (2012, 2020) vorgestellt. Dabei werden die häufigsten Missverständnisse in interpersoneller Kommunikation erläutert. Als weitere Grundlage gelten das Nationalkulturkonzept, geprägt von u. a. Hofstede (2010, 2011), das „Fuzzy Sandberge“ -Konzept von Bolten (2014), Die dritte Kultur (TCB) von Casmir (1978), die Transkulturalität von Welsch (2019), die Rhizomtheorie von Deleuze und Guattari (1987), die Netzwerke von Castells (2009) und die Kreolisierung von Glissant (2010), die als verschiedene Konzeptionen des Kulturbegriffes genauer betrachtet werden. In der Analyse werden die verschiedenen Kulturkonzepte miteinander verglichen, indem die wissenschaftlich-paradigmatischen Erstehungsgründe und Forschungsgegenstände ausgeführt werden. Dies geschieht mittels des Paradigma-Ansatzes (Kuhn 1970) und der Framing-Theorie von Tersky und Kahneman (1981). Ein zweiter Vergleich erfolgt durch die Aspekte der kommunikativen Macht der Kulturkonzepte in Kommunikationssituationen auf Mikro- und Makroebene, d. h. diskursiv und interpersönlich. Die Mächte der Bedeutung, der Inklusion und Exklusion und Unveränderlichkeit werden besonders in der Analyse betont. Die Ergebnisse der Arbeit zeigen, dass Kommunikationssituationen auch im interkulturellen Bereich von anderen Mächten, außer kulturellen, beeinflusst werden. Interkulturelle Kommunikation leidet unter keinem erhöhten Risiko des Missverstehens. Dabei ist die Macht der kulturellen Definition in der Begegnung des „Anderen“ anwesend. Diese Definition hängt mit der Art zusammen, in der die Kultur als Konzept verstanden wird und wie sie wissenschaftlich behandelt wird. Der heutigen Interkulturalitätsforschung liegen daher meistens dynamische und relationale Kulturkonzept zugrunde, die u. a. durch Interdisziplinarität und Studieren von realistischen Korpora von interkulturellen Kommunikationssituationen weiterentwickelt werden können.
-
(2013)Tutkielmani aiheena ovat seksivälineet suomalaisissa naistenlehdissä. Tavoitteenani on ollut muodostaa kokonaiskuva siitä, miten naistenlehdissä kirjoitetaan seksivälineistä ja pohtia, millaisia normeja ja marginaalisuuksia välineitä käsittelevissä jutuissa tuotetaan. Olen kysynyt, miten naistenlehdissä seksivälineiden käytöstä tehdään kunniallista ja oikeutetaan sopimattoman ja sopivaisen väliin jäävälle alueelle sijoittuvasta aiheesta kirjoittamista. Millaisia seurauksia käytetyillä diskursiivisilla strategioilla on ja millaisiin käsityksiin sukupuolesta ja seksuaalisuudesta ne ovat yhteydessä? Olisiko naistenlehtien seksivälineviittauksista löydettävissä normeja haastavaa queeria, pervoa potentiaalia? Aineistoni on vuosilta 2005 2010 viidestä suomalaisesta naistenlehdestä: Cosmopolitanista, ET-lehdestä, Kodin Kuvalehdestä, Me Naisista ja Trendistä. Olen valinnut lehdistä analysoitavakseni 44 seksivälineitä käsittelevää juttua. Teoreettinen viitekehykseni on queer-teoria ja analyysimetodini kriittinen diskurssianalyysi. Olen keskittynyt pääasiassa tekstin analyysiin, mutta pyrkinyt huomioimaan myös kuvituksen vaikutuksen kokonaisuuteen. Naistenlehtien jutuissa seksivälineistä viitataan toistuvasti parisuhteeseen ja seksuaaliterveyteen ja niiden kautta todistetaan seksivälineiden käytön normaaliutta. Lehdet kuitenkin myös ottavat ilmiöön etäisyyttä huumorin ja lääketieteellisen diskurssin avulla. Seksuaaliterveys näyttäytyy kykynä nauttia seksistä, ensisijassa miehen ja naisen välisestä yhdynnästä. Normaaliuden ulkopuolelle jää sellainen seksivälineiden käyttö, joka haastaa parisuhdenormia ja yhdyntäkeskeistä kuvaa seksistä. Naisten masturbointi seksivälineiden avulla voidaan esittää harjoitteluna yhdyntää varten ja siten oikeutettuna, mutta miesten seksivälineiden käyttö yksin esitetään negatiivisessa valossa. Naisten seksuaalisuus esitetään passiivisena ja nautinto paikannetaan naisen ruumiiseen, miesten seksuaalisuus taas esitetään aktiivisena ja suorituskeskeisenä. Aineistoni haastaa ajatusta, että seksuaalisuuden tulo yleisemmäksi julkiseksi puheenaiheeksi olisi merkittävästi murtanut seksuaalinormeja. Sen sijaan julkinen keskustelu seksuaalisuudesta tarjoaa niissä tilaa, jossa normeja voidaan toistaa ja vahvistaa. Toisaalta terveysviittausten keskittyminen seksuaalisen elämän ongelmiin paljastaa sen, että seksuaalinormeja on lähtökohtaisesti mahdoton täydellisesti tavoittaa. Tähän voi ajatella sisältyvän queeria potentiaalia.
-
Reliability, Unreliability and Trauma : An Analysis of Lionel Shriver’s We Need to Talk About Kevin (2021)Tutkielmassani tarkastelen amerikkalaisen kirjailijan Lionel Shriverin teosta We Need to Talk About Kevin (2003) (suom. Poikani Kevin) trauman sekä kertojan luotettavuuden ja epäluotettavuuden näkökulmista. Teos koostuu päähenkilön ja kertojan Eva Khatchadourian kirjoittamista kirjeistä miehelleen Franklinille. Kevin ampui varsijousellaan kuoliaaksi yhdeksän henkilöä koulussaan sekä oman isänsä Franklinin ja pikkusiskonsa Celian kotinsa takapihalla. Evaa vaivaa se, että heillä on Kevinin kanssa hankalat välit ja kirjeitä kirjoittamalla hän käsittelee sekä suhdettaan omaan poikaansa että hänen tekemiään murhia. Tutkielmani tavoitteena on analysoida keinoja, jotka tekevät Shriverin kertojasta sekä luotettavan että epäluotettavan. Kertojan luotettavuutta lisääviä tekijöitä ovat Evan rehellinen kerronta omista tunteistaan perheeseensä liittyen. Näitä ovat Evan ja Kevinin väliltä puuttuva emotionaalinen yhteys, hänen ja Kevinin keholliset kokemukset sekä Evan turhautuminen ja viha työn ja perhe-elämän yhdistämisen vaikeudesta. Häntä harmittaa erityisesti se, että hänen oma työnsä matkaoppaita kustantaman yrityksen toimitusjohtajana on kärsinyt lastenhoidon vuoksi. Erityisesti Franklin on olettanut, että hän on äitinä päävastuussa lastenhoidosta. Toisaalta Shriver käyttää monia tekniikoita, joilla haastaa kertojan luotettavuutta. Näihin kuuluvat tarinassa olevat lukuisat aukot, joista merkittävin on sen mainitsematta jättäminen, että Kevin murhaa oman isänsä ja pikkusiskonsa. Tätä narratiivista aukkoa analysoidaan traumateorian avulla. Tunnistan teoksen traumanarratiiviksi, joille epäluotettavuus on tyypillinen piirre. Tutkielmani tavoitteena on osoittaa, kuinka perhesurman aiheuttama trauma tuo Evan pääosin luotettavaan, jopa rehelliseen, kerrontaan epäluotettavan kertojan piirteitä. Evan epäluotettavuus tulee ilmi hänen suhtautumisestaan miehensä ja tyttärensä kuolemiin. Hän ei kirjan alkupuolella pysty kohtaamaan ja käsittelemään heidän kohtaloitaan, minkä vuoksi hän välttelee mainitsemasta heidän kuolemiaan. Hän välttelee totuutta implikoimalla, että he voisivat olla vielä elossa, mutta vain asuisivat erillään. Kun Eva lopulta kohtaa ja käsittelee traumaansa puhumalla asiasta Kevinin kanssa, hän kykenee hyväksymään sen osaksi elämäänsä. Silloin Eva vapautuu trauman kokemuksestaan, eikä hän ole enää epäluottava kertoja, vaan hän kertoo avoimesti myös Franklinin ja Celian kuolemista. Tämän myötä Evan on mahdollista liittää perhesurma osaksi elämäänsä. Sen myötä hänelle tarjoutuu mahdollisuus luoda suhde ainoaan elossa olevaan perheenjäseneensä, Keviniin. Tutkielmani merkittävyys liittyy vaiettujen aiheiden, koulusurman ja äitiyden, käsittelyyn kirjallisuudessa. Lisäksi analysoimani teos liittyy osaksi keskustelua amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja sille ominaisista ilmiöistä. Samalla teoksessa on myös traumaattisista tapahtumista selviämisen näkökulma.
-
(2009)The thesis examines rabbi Abraham Ibn Ezra's (11096-1064) conceptions of the relationship between religion and science with special focus on his seventh astrological treatise Sefer ha-Olam (The Book of the World). The thesis includes an analysis of medieval arabic astrology and the concepts science and religion in the relevant period. The appendix holds a tentative english translation of the hebrew text.
-
(2014)In this Thesis I study the religiousness and transnational practices of Senegalese born disciples and visiting religious guides of the Murid Sufi brotherhood in Helsinki. I approach the Murids' religiousness in the ritual context of the religious guides' visits from the viewpoint of religious agency. Religious agency denotes an active ownership of religious identities and a dynamic performance of these identities personally as well as collectively. The aim of this Thesis is to enhance understanding of Islam and migration of a group previously unstudied in Finland. The key questions of the Thesis research are 1. What kind of religious organization the Senegalese Murids carry out in Helsinki? 2. How are the Murid religious guides' visits constituted in Helsinki? 3. How do the interviewed Senegalese Murids narrate the religious guides' visits? 4. What kind of religious agency the interviewed Murids construct in the context of the visits? The research data consists of participant observation fieldnotes taken during the Murid guides' visits to Helsinki; six open thematic interviews of Senegalese born Murid residents in Finland; and, seven interviews of visiting Murid religious guides. In addition to an ethnographic description of the visits I use the method of narrative analysis to interpret the research participants' experiences of the observed events. In this Thesis I demonstrate that, in their religious organization in Helsinki, the Murids capitalize on the models mediated by the transnational network as well as on their first-hand experience from other Murid communities in other countries. The religious guides' visits foster the Helsinki resident Murids' diaspora consciousness, in other words their experience of the existence of a dispersed yet inter-connected global religious community. The maintenance of a mythical as well as concrete relationship to the Murids' holy city in Senegal characterizes the Murid diaspora consciousness. The Murid guides' visits are considered to strengthen not only religious but also ethnic and national identities. In their narratives, the Murids proclaim a distinct collective identity and contest negative stereotypes. In this Thesis, I situate the Murids' religious agency in the hierarchic relationship between the religious guides and their disciples. Religious agency is enacted through overlapping orderings of time as the religious agents envision religious projects in the future, receive divine power, prayers and advice transferred by the religious guides in the present as well as they create symbolic and genealogic links to the religious role models of the past. In this Thesis, I remark that Muridism is produced through memory. During the religious guides' visits collective memory is mobilized through strategic role behavior. Thus, remembering becomes corporeal. Remembering both provides the believers with latitude and legitimizes the social dominations of the brotherhood. The research findings indicate that the Murid brotherhood's transnational practices and relations not only support the continuity of religious traditions and identities but also reveal the necessity of change and innovation in a new environment. The research participant Murids represent a small group inside the Senegalese born residents in Finland. The research of the Murids provides new perspectives to the relation between religion and migration as well as to the diversity of African communities' and Muslims' agency in Finland.
-
(2009)The concept of the American Dream was subject to a strong re-evaluation process in the 1960s, as counterculture became a prominent force in American society. A massive generation of young people, moved by the Vietnam War, the hippie movement, and psychedelic experimentation, created substantial social turbulence in their efforts to break out of conventional patterns and to create a new kind of society. This thesis outlines and analyses the concept of the American Dream in popular imagination through three works of new journalism. My primary data consists of Tom Wolfe’s The Electric Kool-Aid Acid Test (1967), Hunter S. Thompson’s Fear and Loathing in Las Vegas: A Savage Journey to the Heart of the American Dream (1971), and Norman Mailer’s Armies of the Night: History as a Novel, the Novel as History (1968). In defining the American Dream, I discuss the history of the concept as well as its manifestations in popular culture. Because of its elusive and amorphous nature, the concept of the American Dream can only be examined in cultural texts that portray the values, sentiments, and customs of a certain era. I have divided the analytical section of my thesis into three parts. In the first part I examine how the authors discuss the American society of their time in relation to ideology, capitalism, and the media. In the second part I focus on the Vietnam War and the controversy it creates in relation to the notions of freedom and patriotism. In the third part I discuss how the authors portray the countercultural visions of a better America that challenged the traditional interpretations of the American Dream. I also discuss the dark side of the new dream: the problems and disillusions that came with the effort to change the world. This thesis is an effort to trace the relocation of the American Dream in the context of the 1960s counterculture and new journalism. It hopes to provide a valuable addition to the cultural history of the sixties and to the effort of conceptualizing the American Dream.
-
(2023)Abstract In this Master’s thesis, five women, born between 1920 and 1955, are narrating their lives in their native language, Swedish. The informants describe their lives from childhood, motherhood, family relationships, household, to elderly care, and finally, concluding with the Finland-Swedish context to wrap up the interview session. The women were interviewed in a semi-structured manner, either in their homes if living independently, or in their own rooms if living in an elderly home. Some of the informants are strongly in favour of an increased nativity, whereas there also is ambivalence, because of the current societal atmosphere. The major societal improvements have been related to material resources and technological advances. The general opinion is that contemporary social interactions are rather weak; several informants mentioned how familial bonds nowadays are weaker than when they were younger. Older women have an ambivalent opinion regarding the treatment of elderly today, for instance mixed treatment of healthcare phone calls, or the treatment depending on the older person’s general health condition. The women also provided insight into how society has changed; for instance that men are more willing in today’s society to take an active role in regards to household chores, such as vacuum cleaning and cooking. This is a phenomenon that is observed amongst the women who have sons. However, there is an agreement that the grandchild situation is vastly different in contrast to their own, as the informants themselves were growing up.
-
(2019)1800-luvun lopulta toiseen maailmansotaan asti japanilaisessa historiankirjoituksessa näkyi voimakkaasti nationalistinen ja kolonialistinen ideologia. Historiasta haettiin oikeutusta Japanin valloituksille Aasiassa sekä japanilaista identiteettiä, joka erottaisi sen eurooppalaisten määrittelemästä ’idästä’ (orient) ja nostaisi sen ”modernien” kansallisvaltioiden joukkoon. Myös Korean historia valjastettiin tähän käyttöön. Hatada Takashi (1908–1994) oli ensimmäinen japanilainen historioitsija, joka sodan jälkeen kritisoi Japanin kolonialistisesti värittynyttä näkökulmaa Korean historiaan. Tämä tutkimus tarkastelee Hatadan teosta Chōsen-shi (1951, ’Korean Historia’), jonka Hatada kirjoitti ennen historiankirjoituksen traditiota kritisoivia töitään. Työn tutkimuskysymyksenä on Onko teoksessa Chōsen-shi kolonialistisen historiankirjoituksen piirteitä? ja siihen vastataan kolmen lisäkysymyksen avulla: 1) Onko Hatadan näkökulma teleologinen? 2) Onko tekstissä orientalistisia piirteitä? ja 3) Miten hän kohtelee ’marginaalista’ (subaltern)? Kysymykset kumpuavat kolonialistisesta ideologiasta ja postkolonialistisesta teoriasta, jotka toimivat tutkimuksen viitekehyksenä. Analyysi tehdään käyttämällä metodina teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Analyysissä todetaan, että Chōsen-shi on selkeän teleologinen, tukee japanilaisen orientalismin teoriaa Korean historiasta jatkuvana, kehitystä häiritsevänä konfliktina, mutta vastustaa saman teorian väitettä täydellisestä pysähtyneisyydestä (stagnation) läpi Korean historian. Tekstissä on orientalistisia piirteitä ajoittain ’toisentaa’ Korea ja korealaiset, mutta se ei näkyvästi esitä Koreaa Japania huonommaksi tai oudommaksi. Hatadan käyttämät lähteet ovat enimmäkseen japanilaisia, ja tekstissä on esitetty japanilaisessa historiankirjoituksessa kolonialismin oikeutukseen käytettyjä väitteitä Japanin hallitsemista alueista Koreassa antiikin aikaan, mitä Hatada myöhemmässä tuotannossaan kritisoi. ’Marginaalinen’ on läsnä tekstissä maanviljelijöiden vaikeuksia ja kärsimystä käsittelevässä retoriikassa, mutta yksipuolisena kurjuuden kuvauksena se osittain ’toisentaa’ Korealaisia pelkistäen heidän koko historiansa kokemuksen negatiiviseksi köyhyydeksi ja ahdinnoksi. Naisen historiaa tekstissä kuvataan ainoastaan passiivisena osana miehen kokemusta. Chōsen-shi:ssä on kolonialistisen historiankirjoituksen piirteitä, mutta se ei itsessään ole kolonialistinen, vaan peilaa historiankirjoituksen tradition rakenteellista viitekehystä 1950-luvun Japanissa.
-
(2021)Tutkielmassani tarkastellaan reseptiivisesti monikielisiä suomi-ruotsi keskusteluja. Tavoitteenani on tutkia, millaisia korjausjaksoja keskusteluissa esiintyy sekä selvittää, miksi kyseessä olevaa kommunikointitapaa käytetään keskusteluissa. Reseptiivisellä monikielisyydellä tarkoitetaan sitä, että keskustelukumppanit käyttävät omia äidinkieliään, mutta omaavat kuitenkin tarvittavia taitoja keskustelukumppanin äidinkielessä voidakseen ymmärtää toisiaan. Reseptiivisen monikielisyyden käyttö kommunikointitapana voi perustua kielten väliseen ymmärrettävyyteen niiden samankaltaisuudesta johtuen tai opittuihin taitoihin, kun kyseessä ovat ei-lähikielet, kuten esimerkiksi suomi ja ruotsi. Korjaus on yksi keskustelun mahdollisista prosesseista, joka tulee ajankohtaiseksi, kun intersubjektiivisuus keskustelijoiden välillä uhkaa katketa. Korjausjaksojen aikana keskustelun osallistujat pyrkivät korjaamaan puheen tuottamiseen, kuuluvuuteen tai kielen ymmärtämiseen liittyviä ongelmia. Korjausjaksojen tutkiminen reseptiivisesti monikielisissä keskusteluissa on tärkeää, koska keskusteluissa käytetään samanaikaisesti vähintään kahta kieltä, jolloin keskusteluissa saattaa esiintyä erityisesti kielen ymmärtämiseen liittyviä haasteita. Tutkimusmenetelminä käytän keskustelunanalyysiä sekä sisällönanalyysiä. Tutkimusaineistoni koostuu neljästä reseptiivisesti monikielisestä suomi-ruotsi keskustelusta sekä kahdesta haastattelusta. Keskusteluista kaksi on ryhmäkeskusteluja ja kaksi dialogeja. Ryhmäkeskusteluista toinen on järjestetty keskustelu, jossa keskustelunaihe sekä aikarajoite on annettu. Muut keskustelut ovat arkipäiväisiä vapaita keskusteluja ilman annettua aihetta tai aikarajoitetta. Keskustelunanalyysini tulokset tukevat Schegloffin et al. (1977) itsekorjauksen preferenssiä. Riippumatta siitä, kuka teki korjausaloitteen, johti aloite useimmiten itsekorjaukseen sekä ryhmäkeskusteluissa että dialogeissa. Yleisimmät korjauksen aloituskohdat olivat ongelmallisen vuoron sisällä sekä kolmannessa vuorossa. Korjausaloitteina käytettiin sekä leksikaalisia että ei-leksikaalisia elementtejä. Keskusteluissa, jotka käytiin perheenjäsenten kesken, esiintyi yleisesti enemmän korjausjaksoja, kuin keskusteluissa, jotka käytiin ystävien kesken. Ongelmat, jotka merkittiin korjausaloitteilla, liittyivät erityisesti puheen tuottamiseen. Kuuluvuuden ongelmat olivat yleisiä keskusteluissa, jotka käytiin etänä. Aineistossani ei esiintynyt yhtäkään korjausjaksoa, joka olisi liittynyt ongelmiin kielen ymmärtämisessä. Sisällönanalyysin tuloksena voidaan todeta, että tutkimushenkilöt käyttävät reseptiivisesti monikielistä kommunikointitapaa, koska he kokevat äidinkielen käytön helpommaksi ja luonnollisemmaksi kuin toisen kielen käytön. Itsensä tai toisen korjaaminen perheenjäsenten kesken käydyissä keskustelussa koetaan enemmän hyväksyttävämpänä kuin ystävien kesken käydyissä keskusteluissa. Tämän ja aiemman tutkimuksen perusteella voidaan myös todeta, että korjausjaksot, joissa korjataan kielen ymmärtämisen ongelmia eivät ole tavallisia reseptiivisesti monikielisissä keskusteluissa. Haastateltavat käyttävät keskenään kommunikointitapaa, jonka avulla voivat ilmaista itseään vapaammin äidinkielellään sekä samalla ylläpitää kielitaitoaan toisessa kotimaisessa kielessä.
-
(2017)Tutkin Charles Péguyn teossarjaa Les mystères de Jeanne d’Arc ja sen neljän katkelman suomennosta Uskon lyriikkaa I–III -antologiasarjan jokaisessa osassa. Antologiasarjan runot on koonnut ja suomentanut Anna-Maija Raittila. Péguyn teossarja mukailee keskiaikaisia mysteerinäytelmiä, jotka kuvasivat raamatunkertomuksia tai pyhimyksen elämää. Péguyn näytelmäsarjassa on kolme osaa, joissa esiintyvät kuvitteellinen nunna Madame Gervaise, Jeanne d’Arc sekä Jumala. Muut hahmot on mainittu repliikkien yläpuolella, mutta Jumala puhuu Madame Gervaisen repliikeissä. Välillä Madame Gervaise siis välittää Jumalan puhetta. Suomennoksissa ei hahmoista mainita kuin Jumala. Péguyn trilogiassa Jumalan puhe on erotettu nunnan repliikistä ilmaisemalla profetian alussa ”Jumala sanoo”. Ilmausta toistetaan profetioiden aikana silloin tällöin. Se, milloin nunnan puheenvuoro jatkuu Jumalan viestin jälkeen, on toisinaan pääteltävissä vain puheen sisällöstä. Tätä analysoin tutkimalla deiktisiä viittauksia ja muuta hahmoista annettavaa tietoa. Analyysini perusteella Péguyn trilogian hahmot voi erottaa toisistaan siksi, että kumpikin viittaa toisiinsa ja itseensä eri tavoilla. Nunna esimerkiksi määrittelee itsensä ”syntiseksi ihmiseksi” ja Jumala puhuu oman ”armonsa pelastavasta voimasta” ja viittaa Jeesukseen sanalla ”poikani”. Analyysini avulla todistan, että suomennosten lähdeteksteissä puhuu vain Jumala, jonka puhetta nunna välittää. Nunnan luotettavuus on perusteltu Péguyn trilogiassa, kun taas suomennoksessa korostuu puheen sisältö ja runon puhujan jumaluus. Koska suomennokset kuuluvat antologiaan, niiden tarkoitus ei ole välittää Péguyn teoksen sanomaa kokonaisuudessaan. Tulkintakontekstina käännösantologiat poikkeavat välttämättä lähdetekstien alkuperäisistä konteksteista mutta rikastuttavat ulkomaisen runouden valikoimaa kohdekulttuurissa.
-
(2023)Maisterintutkielmassani tarkastelen seksuaalisten väkivaltarikoksen uutisointia kolmessa perulaisessa sanomalehdessä kahden mediahuomiota saaneen tapausesimerkin avulla. Tavoitteenani on selvittää, mitä ja miten seksuaalisesta väkivallasta uutisoidaan Perussa ja millainen kuva seksuaaliväkivallasta syntyy aineistoni perusteella. Tarkastelen myös, mitkä sosiaaliset toimijat pääsevät ääneen aineistoni seksuaalista väkivaltaa käsittelevissä uutisissa ja minkälaisin erilaisin keinoin näiden sosiaalisten toimijoiden valtaa vahvistetaan tai heikennetään ja mistä se kertoo. Tutkimusaineistonani on Ican ja Surcon raiskaustapauksia käsittelevät uutisartikkelit perulaisissa El Comercio, Perú21 ja La República -sanomalehdissä vuosien 2019 ja 2021 välillä. Tutkimusaihettani lähestyn multimodaalisen kriittisen diskurssianalyysin keinoin, sillä olen kiinnostunut uutistekstien sisältämistä puhetavoista ja valtasuhteista sekä uutisartikkelien visuaalisesta representaatiosta. Tutkimustulokseni osoittavat, että Surcon tapauksen uutisoinnissa keskitytään rikoksen tapahtumiin, osallisiin ja oikeusprosessiin. Ican tapauksessa uutisointi keskittyy annettuun tuomioon ja sen herättämiin reaktioihin, eikä rikoksen tapahtumiin. Molempien tapausten uutisoinnissa käsitellään sekä uhrien että tekijöiden päihteidenkäyttöä sekä suostumusta, jota peilataan Perun vuonna 2018 uudistuneeseen seksuaalirikoslakiin, jossa suostumuksen puuttuminen asetettiin keskeiseksi osaksi seksuaalisen väkivaltarikoksen kriminalisointia. Oikeusalan toimijoiden asema raiskauskulttuurin edistämisessä nostetaan molempien tapauksien uutisoinnissa keskipisteeksi. Tapauksia käsittelevissä uutisteksteissä käytetään pääosin neutraalia kieltä. Seksuaalinen väkivalta representoidaan osittain osana yhteiskunnallisia rakenteita ja uutisoinnissa viitataan usein esimerkiksi machismin merkitykseen yhteiskunnassa. Visuaalisen representaation analyysin perusteella Perú21 ja El Comercio -sanomalehdissä suositaan pääosin sellaisia kuvapankkikuvia, joissa representoidaan seksuaalista väkivaltatilannetta sekä stereotyyppisellä että haitallisella tavalla. La República -verkkolehti erottuu selkeästi naisiin kohdistuvien väkivaltarikosten uutisointia koskevia ohjeita parhaiten noudattavana verkkolehtenä, eikä lehden uutisartikkeleissa käytetty esimerkiksi haitallisia kuvapankkikuvia. Viranomaisten ääni kuuluu kaikista voimakkaimpana seksuaalisia väkivaltarikoksia käsittelevissä uutisissa, ja journalistit nojaavat teksteissään usein poliisien, syyttäjien, erilaisten valtiollisten instituutioiden edustajien ja poliitikkojen lausuntoihin. Raiskauskulttuuria ja raiskausmyyttejä ylläpitävät sekä uhria syyllistävät äänet saavat hyvin paljon palstatilaa Perú21 ja El Comercio -sanomalehdissä, kun taas La República -sanomalehti uutisoi tapauksista hienotunteisemmin. Naisten oikeuksia ajavien kansalaisjärjestöjen toimijat sekä seksuaalisen väkivallan asiantuntijat saavat tapausten uutisoinnissa ääneensä hyvin kuuluviin kaikissa kolmessa sanomalehdessä. Asiantuntijat käyttävät ääntään puhuessaan sekä tapausten uhrien että kaikkien seksuaalista väkivaltaa kohdanneiden puolesta, murtavat raiskausmyyttejä ja stereotypioita sekä kontekstualisoivat raiskausrikoksia. Aineistoni analyysin perusteella Perun uutismediassa annetaan tilaa sekä uhreja syyllistäville äänille että sellaisille äänille, jotka pyrkivät vastustamaan ja purkamaan vallitsevaa raiskauskulttuuria yhteiskunnassa.
Now showing items 3365-3384 of 4848