Browsing by Title

Tutkielma analysoi kahden korealaisen sanomalehden, Hankyoreh ja JoongAng, uutisointia Etelä-Korean entisestä presidentistä Park Geun-hyesta ja Choi Soon-silista lahjonta- ja korruptioskandaalissa, johon liittyi myös Samsung Electronic:sin varapuheenjohtaja Jay Y. Lee. Artikkelit ja niistä tehty analyysi keskittyvät näihin kolmeen henkilöön. Lehdistä Hankyoreh edustaa liberaalia poliittista suuntausta, kun taas JoongAng on konservatiivinen sanomalehti, jolla on myös suorat perhesiteet Samsungiin. Nämä kaksi sanomalehteä valittiin tarkoituksella edustamaan kahta eri poliittista linjaa sillä oletuksella, että liberaali sanomalehti käsittelisi konservatiivisen presidentin skandaalia eri tavalla kuin konservatiivinen media. Analysoidut artikkelit sijoittuvat aikavälille lokakuusta 2016 maaliskuuhun 2017. Artikkelit kerättiin internetistä ja analysoidaan käyttäen metodeina framing-analyysia ja kriittistä diskurssianalyysia. Analyysi muodostuu sekä kvalitatiivisista että kvantitatiivisista elementeistä. Tuloksia vertaillaan myös aiempaan tutkimukseen liittyen erityisesti korealaisen lehdistön aiempaan sananvapauteen ja kykyyn toimia yhteiskunnassa väärinkäytösten paljastajana. Korealaisella lehdistöllä on aiemmin ollut suuria vaikeuksia kirjoittaa negatiivisesti erityisesti Samsungin kaltaisista taloudellisen vallan käyttäjistä, joten yksi tutkimuksen tavoitteista on paljastaa, kuinka nämä kaksi lehteä uutisoivat Leesta eritysesti verrattuna Choihin ja Parkiin. Artikkeleita analyysissa on yhteensä 206, joista 95 Hankyoreh:sta ja 111 JoongAngista. Kumpikin kirjoitti Choista yhtä negatiivisesti johtuen hänen vähäisestä vallastaan ja yleisestä epäsuosiostaan Koreassa. Hankyoreh kirjoitti Parkista myös erittäin negatiivisesti, kun taas JoongAng käytti joko negatiivista kehystä tai sekoitti negatiivisia ja positiivisia kehyksiä artikkeleissaan. Yllättävää kyllä, se ei kertaakaan suoraan puolustanut konservatiivista presidenttiä, kenties johtuen hänen hyvin vähäisestä kannatuksestaan. Sen uutisointi Parkiin liittyen oli kuitenkin vähemmän negatiivista kuin Hankyoreh:n, joka vaati hänen syrjäyttämistään skandaalin alusta lähtien. Hankyoreh asettui myös melko avoimesti Leeta vastaan ja odotetusti JoongAng puolusti häntä ja Samsungia hänen pidätykseensä saakka. Hankyoreh:n avoin negatiivisuus Leeta kohtaan ja myös JoongAngin varovainen kritiikki hänen pidätyksensä jälkeen voidaan nähdä merkkinä siitä, että korealainen media on entistä valmiimpi kritisoimaan paitsi poliittisia päättäjiä, niin myös taloudellisia johtajia. Kuitenkin Leesta kirjoitetut artikkelit olivat kauttaaltaan vähemmän negatiivisia kuin Parkista tai Choista kirjoitetut artikkelit kummassakin lehdessä.

Tutkielman aihe on kahden japanilaisen sanomalehden, Asahi Shimbunin ja Yomiuri Shimbunin, uutisointi parlamentissa 22.3.–16.6.2017 käsitellystä lakialoitteesta. Konservatiivinen hallitus esitteli lakialoitteen terrorismin vastaisena, mutta oppositio kritisoi sitä ihmisoikeuksia vaarantavaksi. Työn tarkoitus on tutkia, miten liberaali Asahi ja konservatiivinen Yomiuri välittävät parlamentissa esiin tulleita näkökantoja ja miten ne kommentoivat tai täydentävät niitä. Tavoitteena on selvittää, miten poliittinen linja vaikuttaa sanomalehden uutisointiin ja miten Japanin heikoksi kritisoitu lehdistönvapaus ilmenee polarisoivan poliittisen keskustelun raportoinnissa. Aineisto koostuu 316 lehtiartikkelista, joista 219 on Asahilta ja 97 Yomiurilta. Aineisto kattaa koko parlamenttikäsittelyn ajan ja on kerätty lehtien online-tietokannoista. Tutkimuksen päämetodi on framing-analyysi ja siihen pohjautuva kvantitatiivinen analyysi, sekä lisäksi kriit-tiseen diskurssianalyysiin pohjaava kvalitatiivinen analyysi, joka erittelee framing-analyysissa esiin nousseita keskeisiä eroja ja laadullisia piirteitä. Framing-analyysi mallintaa yksityis-kohtaisesti, mitä tapoja osapuolet käyttivät oman kantansa ajamisessa ja vastapuolen musta-maalaamisessa. Lehtien kannat eroavat toisistaan suuresti. Yomiurin pääasiallinen malli on turvallisuuden korostaminen, johon liittyy terrorismin pelko ja tiukkojen lakien tarve Tokion olympialaisten turvallisuuden varmistamiseksi. Yomiurin mallin lähteenä oli lähes yksinomaan hallitus. Yomiuri käytti myös huomattavasti tilaa opposition kritisoimiseen sekä omasta että hallituksen aloitteesta. Yomiurin käyttämä uutiskieli oli pääosin virallista ja puolueettoman oloista, mutta aihetta rajaamalla lehti kuitenkin välitti valtaosin hallituksen näkökantoja. Asahin suosima malli painottaa lakialoitteen vaaraa ihmisoikeuksille ja esittää hallituksen itsevaltaisena ja vaarallisena. Asahi toisintaa opposition näkökantoja mutta esittelee myös muita lähteitä. Keskeinen argumentti on, että lain epämääräinen muotoilu mahdollistaa sen käyttämisen tavallisia kansalaisia vastaan ja johtaa valvontayhteiskuntaan. Asahi korostaa huomattavasti kansalaisten vastarintaa ja mielenosoituksia, joita Yomiuri käsitteli hyvin vähän. Asahin käyttämä kieli on Yomiuria värikkäämpää, ja se julkaisee paljon haastatteluja ja mielipidekirjoituksia. Tutkielman johtopäätökset ovat ristiriitaiset. Ero lehtien välillä seurasi poliittista kantaa, ja selvä ero käsittelykulmassa sekä Asahin hallituskriittinen ote osoittavat, että vapaus valita aiheen käsittely on pääosin lehtien käsissä. Kuitenkin Yomiuri toistaa lähes yksinomaan hallituksen kantaa, ja Asahin uutisoinnissa toistuu huoli kansalaisvapauksien tilasta ja painostavasta yhteiskunnallisesta ilmapiiristä.

Viime vuosikymmeninä kiinnostus vanhaa suomalaista kansanuskoa kohtaan on lisääntynyt. Syitä tälle voidaan löytää esimerkiksi kasvavasta kiinnostuksesta ekologisesti kestävää elämäntapaa kohtaan, globalisaation myötä nousseesta omien juurien merkityksestä identiteetin muodostuksessa tai uskonnollisesti motivoituneesta paluusta juurille. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee vanhaa suomalaista muinais- ja kansanuskoa edelleen harjoittavien eletyn uskonnon maailmaa. Tutkielma vastaa kysymykseen, miten kansanusko näkyy harjoittajiensa arjessa ja mihin arkipäiväisiin käytänteisiin se liittyy. Työn teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään eletyn uskonnon teoriaa ja siihen liittyviä teoreettisia, toimijuuden ja ruumiillisuuden, käsitteitä. Eletyn uskonnon teorian kautta tarkastelun keskiössä on uskonto subjektiivisena ja kokonaisvaltaisena kokemuksena, joka rakentuu arjen käytännöissä. Tarkastelemalla toimijuutta pyritään yksilön toimintaa tekemään ymmärrettäväksi hänen henkilökohtaisten arvojensa ja asioille antamiensa merkitysten kautta. Yksilö nähdään aktiivisena ja ympäröivään maailmaan vaikuttavana merkitysten tuottajana, mutta myös sosiaalisesti ja kulttuurisesti määrittyneenä. Ruumiillisuuden käsitteen avulla huomio kiinnittyy uskonnon ruumiillistuneisiin käytäntöihin ja siihen, kuinka uskonto niiden kautta tulee harjoittajalleen todelliseksi, kiinnittyy osaksi arkipäiväistä elämää, muokkaa yksilön käsitystä itsestään ja minkälaisia sosiaalisia merkityksiä ruumiin kautta tuotetaan. Työn aineisto koostuu kahdeksasta haastattelusta, jotka on toteutettu kävely-, Skype- ja sähköpostihaastatteluina. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen ja teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Teorialähtöisesti aineistosta on nostettu esiin uskonnollisia käytänteitä, jotka sijoittuvat käsitteiden toimijuus ja ruumiillisuus alle. Näiden kahden pääluokan alle on aineistolähtöisesti muodostettu yhteensä seitsemän yläluokkaa. Aineiston perusteella muodostuu kuva vaihtelevasta ja yksilöllisestä uskonnollisten käytänteiden kirjosta, joka koetaan kokonaisvaltaisesti osaksi elämää. Aineistossa uskonnolliset käytänteet ilmenevät toimijuuden kautta suhteessa luontoon, tiedon jakamiseen ja yhteisöön. Uskonnon ruumiillistuneet käytänteet aineistossa liittyvät luonnon kanssa toimimiseen, ruokaan, rummuttamiseen ja transsimatkoihin sekä saunaan. Käytänteet ovat kansanuskolle tyypillisesti elämän käytännölliseen puoleen keskittyviä ja tavoitteiltaan pääosin tämänpuoleisia. Toisaalta käytänteet näyttäytyvät aika- ja paikkasidonnaisina, kuten luonnonsuojeluun liittyvät toimet ja osin, kuten saunaan liittyvien toimien osalta, ne toistavat kansanuskon käytänteitä melko muuttumattomina. Monissa käytänteissä taustalla vaikuttava uskomus tai käsitys on säilynyt samana, vaikka käytänteen muoto olisi muuttunut. Tutkielma avaa uuden näkökulman suomalaista kansanuskoa nykypäivänä harjoittavien eletyn uskonnon maailmaan toimijuuden ja ruumiillisuuden näkökulmasta ja tekee samalla näkyväksi institutionaalisen, "virallisen", uskonnon rinnalla, yhteiskunnallisessa marginaalissa, elävää uskonnollisuutta.

Tutkielmassa tarkastellaan, mihin arvottavien adjektiivien kieltoa käytetään verkkokeskustelussa. Analyysin keskiössä on kysymys siitä, mikä on kiellon rooli kyseisessä käytössä ja vaikuttaako adjektiivin saama arvolataus kieltoilmauksen valintaan. Kiellon kannalta keskeisiä käsitteitä ovat kontradiktio ja kaksoisvalotus. Kontradiktio on vastakohtaisuuden muoto, jossa vastakohdat eivät voi olla samanaikaisesti molemmat totta tai epätotta (esim. ei hyvä >< hyvä). Kaksoisvalotus viittaa siihen, että lausekielto nostaa käsittelyyn kiellon kuvaaman asiantilan lisäksi myös proposition kuvaaman kielletyn asiantilan. Tarkastelussa on neljä positiivisesti arvottavaa adjektiivia (hyvä, järkevä, viisas, tärkeä) ja neljä negatiivisesti arvottavaa adjektiivia (huono, paha, turha, tyhmä). Aineistoa varten on kerätty KORP-palvelun Suomi24-korpuksesta 100 esiintymää kutakin adjektiivia kohden. Adjektiivit esiintyvät joko verbittömissä rakenteissa tai olla-verbin yhteydessä. Analyysissä pohditaan, miten valitun ilmauksen merkitys muuttuisi, jos adjektiivin kielto korvattaisiin myöntömuodolla ja adjektiivin vastakohdalla. Analyysissa tarkastellaan reagoivia ja moniäänisiä kieltoja, vastakohtien välisellä skaalalla tiettyyn kohtaan viittaavia kieltoja sekä ns. polaarisia kieltoja, joilla asteittainen ominaisuus kuvataan kaksijakoisena (ei hyvä >< hyvä). Adjektiivin negatiivisella arvolatauksella vaikuttaisi olevan jonkinlainen yhteys siihen, kuinka usein se esiintyy kiistävässä funktiossa: Aineistossa kolmasosa turha-adjektiivin kielloista reagoi keskustelussa aiemmin esitettyyn väitteeseen, ja adjektiiville tyhmä melko tyypillistä on moniääninen käyttö, jossa kieltolauseella tuodaan diskurssiin uusi väite ja samalla kiistetään se. Vastaavasti positiivisten adjektiivien viisas ja järkevä kiellot esiintyvät jokseenkin usein merkityksessä ’tyhmä’. Tällaisia kiertoilmauksia voidaan selittää vihjailevalla kohteliaisuusstrategialla. Kiertoilmausten lisäksi skalaarisesti tulkittavat adjektiivin kiellot esiintyvät aineistossa mm. vertailua ilmaisevissa rakenteissa, neutraaliin ominaisuuteen viittaavissa yhteyksissä ja esimerkiksi jonkin asiantilan epätodennäköisyyttä kuvaavassa ei niin A että -rakenteessa. Polaaristen kieltojen yhteydessä käsitellään verbittömiä kieltoja ei huono, ei paha ja ei hyvä, joilla voidaan kuvata jotain intensiteetiltään ja laadultaan rajaamatonta positiivista tai negatiivista tunnereaktiota.

Tutkielmani aiheena on haukkumasanoilla ilmaistu epäkohteliaisuus espanjankielisessä televisiosarjassa. Tarkastelen autenttisen ja epäautenttisen epäkohteliaisuuden ilmaisukeinoja pragmatiikan tutkimuksen näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, miten epäkohteliaisuutta ilmaistaan kielellisesti haukkumasanojen avulla ja minkälaisiin tarkoituksiin sitä käytetään tutkittavassa televisiosarjassa. Lisäksi selvitän, mitä haukkumasanoja käytetään, missä konteksteissa epäkohteliaisuutta esiintyy ja miten vastaanottaja reagoi. Luokittelen myös esimerkit autenttiseksi tai epäautenttiseksi epäkohteliaisuudeksi. Määrittelen haukkumasanat Lisowskan (2012) leksikaalisen määritelmän mukaan, jonka jälkeen sovellan Félix-Brasdeferin (2018) teoriaa autenttisesta ja epäautenttisesta epäkohteliaisuudesta. Otan myös huomioon klassiset kohteliaisuusteoriat, kuten Brown ja Levinsonin (1987) kasvo- ja kasvojen menetys -teoriat, joiden mukaan haukkumasanat uhkaavat kohtelun vastaanottajan positiivisia kasvoja ja tarvetta tuntea itsensä hyväksytyksi. Tutkielmani materiaali koostuu meksikolaisen Netflix-sarjan Kukkatalo ensimmäisen kauden jaksoista. Sarja kertoo Meksikon kaupungissa kukkatalon yhteydessä asuvan perheen elämästä. Analysoin laadullisin menetelmin haukkumasanojen käyttöä eri keskusteluissa: neljä autenttisen epäkohteliaisuuden ja neljä epäautenttisen epäkohteliaisuuden esimerkkiä. Analyysissä otan huomioon epäkohteliaisuuden havaitsemiselle tärkeät tekijät, kuten kontekstin, kotekstin, puhujan intention, perlokutiivisen efektin, vastaanottajan tulkinnan ja epäkohteliaisuuden aiheuttamat reaktiot (Culpeper ym. 2003; Félix-Brasdefer 2018). Lopuksi tutkin esimerkeissä käytettyjä epäkohteliaisuusstrategioita Félix-Brasdeferin (2018) kokoaman teorian pohjalta. Tutkielmani tulokset osoittavat, että kielenkäyttö heijastaa televisiosarjassa sekä autenttisen että epäautenttisen epäkohteliaisuuden keinoja. Analysoidut autenttiset haukkumasanat ovat espanjalaiset ilmaisut infantil, callarse, tonta ja loca kun taas epäautenttisten haukkumasanojen analyysi keskittyy ilmaisuihin bárbara, gordo, tonta ja tremenda. Tutkitut esimerkit näyttävät, että epäkohteliaisuutta ilmaistaan eri strategioiden kautta, kuten vokatiiveina, väitteinä, moitteina tai jopa puheen hiljentäjänä. Autenttista epäkohteliaisuutta käytetään televisiosarjassa etenkin riitatilanteissa tai kostoissa, päinvastoin kuin epäautenttista epäkohteliaisuutta, joka esiintyy tervehdittäessä tai kahdenkeskisissä intiimeissä keskusteluissa. Tutkitut esimerkit osoittavat, että autenttisten haukkumasanojen tarkoitus on loukata tai nöyryyttää kuulijaa tai kritisoida tämän käytöstä, uhaten siten kuulijan positiivisia kasvoja, mutta jossain tapauksissa myös negatiivisia kasvoja. Autenttisten haukkumasanojen perlokutiivinen efekti on negatiivinen, jonka vastaanottaja näyttää nonverbaalisesti osoittamalla ärtymystään kehon elein tai hyväksymällä uhkaus olemalla hiljaa, vaikkakin kerran myös verbaalisin keinoin haukkumalla takaisin. Epäautenttiset haukkumasanat puolestaan viestivät solidaarisuutta, osoittavat hellyyttä tai ovat leikillisiä vitsejä. Sitä käytetään puhujien välisen suhteen ylläpitämiseen tai jopa sen vahvistamiseen sekä yhdessä tapauksessa ollakseen vastentahtoisesti kohtelias. Sen perlokutiivinen efekti on joko positiivinen tai neutraali. Vastaanottaja reagoi verbaalisesti suostumalla yhteistyöhön puhujan kanssa tai osoittamalla ymmärtäneensä vitsin, mutta myös nonverbaalisesti hymyilemällä tai osoittamalla fyysistä hellyyttä.

Maisterintutkielmani käsittelee kulttuurin kääntymistä tekstityksissä. Aineistoni koostuu negatiivisista ja toiseuttavista ilmauksista, jotka keräsin Outlander-sarjan ensimmäisen ja toisen kauden jaksoista. Analysoin, mikä erottaa skotlantilaisen ja englantilaisen toiseuttamisen keinoja, eli sitä, mihin toista koskeva kommentti tai kritiikki kohdistetaan. Tutkin myös kääntyvätkö nämä keinot suomenkielisiin tekstityksiin niin, että repliikin lausujan kansallisuus on mahdollista erottaa pelkän tekstityksen perusteella ilman kontekstia. Tutkimukseni on monimenetelmäinen: ensin keskityn kvalitatiiviseen sisällönanalyysiin, jonka osana on käännösten luokitus strategioittain, minkä jälkeen pyrin kyselytutkimuksen avulla selvittämään, kääntyykö kulttuuri tekstityksissä myös suomenkielisten vastaajien mielestä. Tutkimukseni keskeisiä käsitteitä ovat toinen, toiseus ja toiseuttaminen. Toinen on joku ulkopuolinen ja erilainen. Toiseus on toisen piirre, ja toiseuttaminen on tapa, jolla toinen erotetaan sisäryhmästä tai itsestä. Kyseessä on siis vastakkainasettelu, jossa toinen on usein syrjitty ja/tai alistettu. Tutkimuksessa selvisi, että skotlantilaisten ja englantilaisten toiseuttaminen on erilaista, ja tämä kulttuurinen ero välittyy myös käännetyissä tekstityksissä ilman kontekstia.

Venäjän sotilaiden harjoittama seksualisoitu väkivalta Ukrainan sodassa on ollut laajasti esillä kansainvälisissä ja kansallisissa medioissa, kansainvälisten suhteiden areenoilla ja kansalaisjärjestöjen kannanotoissa. Useat toimijat ovat syyttäneet Venäjän käyttävän seksualisoitua väkivaltaa sotastrategiana hyökkäyssodassaan. Tämä maisterintutkielma tarkasteleekin siten seksualisoitua väkivaltaa sotilasstrategiana Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainassa. Tutkielma yhdistää teoreettisena viitekehyksenä feministisen sotateorian ja feministisen turvallisuuden tutkimuksen käsitteitä sotatieteelliseen sotilasstrategian määritelmään, tavoitteenaan tutkia seksualisoidun väkivallan systemaattista luonnetta modernissa sodankäynnissä. Tutkielma pyrkii piirtämään tarkan ilmiökuvauksen seksualisoidun väkivallan käytöstä nykyajan sodissa ja konflikteissa. Tutkimuksessa käytetään aineistona YK:n ihmisoikeusneuvoston nimittämän Ukrainan itsenäisen tutkintakomission ja YK:n ihmisoikeusasioiden korkean edustajan (OHCHR) raportteja Ukrainan tilanteesta vuoden ajalta sodan alkupäivämäärästä 24.2.2022 katsottuna. Tutkimus on toteutettu Atlas.TI- ohjelmistossa hyödyntäen tapaustutkimusta ja sisällönanalyysia. Ukrainassa Venäjän hyökkäyssodan aikana seksualisoitu väkivalta on ollut näkyvää ja sitä on tarkasteltu tässä tutkielmassa tapauksen rakentamisen kautta jatkuvasti ajassa kehittyvänä ja muuttuvana ilmiönä.

Tutkielmassa analysoidaan, millaista on selkokielisen tekstin tematiikka ja teemankulku. Tutkimus on vertaileva, sillä selkokielisen aineiston rinnalla analysoidaan tekstiä, josta selkoteksti on mukautettu. Tutkimuskysymys liittyy siis myös selkokielen mukautusprosessiin, sillä tutkimustuloksista nähdään, miten tekstin tematiikka on muuttunut mukautusprosessissa. Tutkielmassa analysoidaan tekstissä teemaksi tarjoutuvia konstituentteja sekä teemankuljetusta tekstissä. Työssä käsitellään lyhyesti myös direktiivisten ainesten vaikutusta tekstin tematiikkaan sekä teemattomuutta ja sivuteemoja aineistossa. Lisäksi tutkielmassa verrataan tämän tutkimuksen tuloksia aikaisempiin tutkimuksiin teemankulkutyyppien yleisyydestä. Aineistona tutkielmassa on Kelan selkokieliset etuusesitteet (vuodelta 2010) ja niiden yleiskieliset vastineet. Selkokieli on helpotettu kielimuoto, joka on kehitetty niiden ihmisten avuksi, joilla on ongelmia esimerkiksi lukea yleiskielistä tekstiä. Selkokielen suurimmat käyttäjäryhmät ovat kehitysvammaiset ja muistihäiriöistä kärsivät ihmiset sekä kielenoppijat. Työn teoreettinen viitekehys on systeemisfunktionaalinen, ja tematiikan termistöä käytetään tämän viitekehyksen mukaisesti ja kuten ns. prahalainen koulukunta on termejä soveltanut. Työssä osoitetaan, että tematiikka on yksi selkokieltä ja yleiskieltä erottava tekijä. Teemakonstituentin valinnassa selkoesitteet eroavat yleiskielisistä vastineistaan, sillä selkokieli suosii subjekteja teemoina ja teemalausekkeet ovat yksinkertaisempia. Yleiskielisissä esitteissä ero subjekti-, objekti- ja predikatiivisekä adverbiaaliteemojen välillä on selvästi pienempi. Sekä selko- että yleiskielisissä esitteissä pysyvä teemaprogressio on yleisin teemankulkutyyppi. Etenevää teemaa on sen sijaan selkeästi enemmän selkokielisissä esitteissä. Pääteltävät teemat puuttuvat selkoesitteistä kokonaan, mutta yleiskielisissäkin esitteissä niitä on vähän. Tulokset teemankulkutyyppien yleisyydestä poikkeavat jonkin verran yleiskielestä aikaisemmin saaduista tuloksista. Tähän voi vaikuttaa esimerkiksi esitteiden viestinnällinen funktio, joka on informatiivinen ja sisältää myös tekstiin sisäänkirjoitetun lukijan ohjailua erilaisin direktiivein. Tärkeimmät analyysin tulokset ovat laadullisia. Tulosten perusteella selkoesitteissä teemat viittaavat suoremmin edeltäneeseen tekstiin eikä vaihtelua haeta esimeriksi eri hierarkiatason sanoja käyttämällä. Teemakonstituentit toistuvat useammin jopa täsmälleen samoina kuin aikaisemmin teemoina tai edellisten lauseyhdistelmien reemoissa. Tämän takia myös teemankulku on eksplisiittisempää, ja sitä on erittäin helppo seurata. Selkoesitteissä on enemmän myös sellaisia sivuteemoja, jotka tiivistävät edeltävää ja kertovat näin eksplisiittisemmin esimerkiksi tekstin osien välisistä syy-seuraussuhteista. Vaikka tekstuaalinen analyysi paljastaa selviä eroja aineiston selko- ja yleiskielisten tekstien välille, jatkotutkimukselle on vielä paljon tarvetta ja myös yhteiskunnallista tilausta. Tämän tutkielman puitteissa jää esimerkiksi selvittämättä, miten erilaiset selkokielen käyttäjäryhmät kokevat tematiikan ja sen yksinkertaistamisen vaikutukset teksteissä. Lisäksi jatkotutkimusta tarvitaan siitä, miten tematiikantutkimusta voidaan soveltaa selkokielen mukautus- ja kehitystyössä.