Browsing by Title

Tutkielma käsittelee Suomen ja Länsi-Saksan kauppasuhteiden rakentumista toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina 1946–53. Tutkin ensisijaisesti, mikä edesauttoi ja mikä hidasti Suomen ja Länsi-Saksan kauppasuhteiden rakentumista. Toisena tutkimuskysymyksenäni on, mikä vaikutus Neuvostoliitolla ja Suomen taloudellisilla eturyhmillä oli maiden väliseen kaupankäyntiin. Hypoteesinani on, että kylmän sodan konfliktit ja Suomen poliittisesti haastava tilanne idän ja lännen välissä vaikuttivat huomattavasti Suomen ja Länsi-Saksan kauppasuhteiden alkamiseen. Toisena hypoteesinani on, että taloudellisilla eturyhmillä oli enemmän valtaa kauppaneuvotteluissa kuin valtion virkamiehillä. Valtio oli perinteisesti ollut hyvin riippuvainen myyntiedustajien asiantuntemuksesta kauppaneuvotteluissa. Tutkielmani on merkityksellinen lisä tähän tutkimusalueeseen, koska näkökulmani poikkeaa aiemmasta tutkimuksesta. Olen rajannut tutkimuksestani pois Suomen ja Itä-Saksan välisen kaupan, keskityn Suomen ja Länsi-Saksan suhteisiin aiempia tutkimuksia lyhemmällä aikavälillä ja kiinnitän huomiota kauppaneuvottelijoiden taustoihin. Aikaisempaa tutkimusta kaupankäynnin alkuvuosista on vähän, sillä se on usein tullut sivuutetuksi kaupan vähäisyyden vuoksi. Itse päätän tutkimukseni siihen, kun kauppa maiden välillä kasvaa sotaa edeltävälle tasolle. Lähdeaineistoni koostuu pääasiassa ulkoministeriön arkistosta löytyvistä kauppasopimuksista, muistioista, raporteista, kirjeistä ja tiedotteista. Tilastoja Suomen ja Länsi-Saksan kaupan volyymeista sain Tilastokeskuksen Suomen virallinen tilasto -kokoelmasta. Tutkimukseni on tehty ainoastaan Suomen näkökulmasta, sillä minulla ei ole alkuperäislähteitä Saksasta. Tutkimustulokset yllättivät minut. Ne paljastivat, että Suomen ja Länsi-Saksan kaupan hitaaseen alkuun vaikutti olennaisesti länsiliittoutuneiden päätös tehdä Länsi-Saksasta metsäteollisuusmaa. Kylmän sodan ilmapiirillä oli myös vaikutusta varsinkin kauppaedustustojen perustamisessa, mutta varsinaisiin kauppasuhteisiin vaikutus ei ollut yhtä suuri kuin olin ajatellut. Minulle selvisi myös, että valtion virkamiesten rooli oli kauppaneuvotteluissa merkittävämpi kuin taloudellisten edunvalvontajärjestöjen. Kauppaneuvotteluita käytiin hiljaisina vuosina 1946–49 kokonaan ilman myyntiyhdistysten edustajia, ja kaupankäynnin vilkastuttua virkamiehet jatkoivat yhä neuvotteluiden johtamista.

Tutkielman tavoitteena on selvittää Venäjän ja Suomen perintöoikeuden keskeisimmät erot ja löytää vastineet Venäjän perintöoikeuden keskeisimmille termeille. Analyysin pohjalta luodaan venäjä-suomi-perintöoikeuden sanasto, josta on toivon mukaan apua kääntäjille ja muille aiheesta kiinnostuneille. Perintöoikeus on oikeudenala, joka sääntelee omaisuuden siirtymistä omistajan kuoleman jälkeen. Perintöoikeudelliset säädökset eroavat maittain, mikä vaikuttaa siihen, millä tavoin kääntäjät voivat käyttää perintöoikeuden käsitteitä nimeäviä termejä työskennellessään lain ja hallinnon alan tekstien kanssa. Perintöoikeuden pitkistä juurista huolimatta perintöoikeuden venäjä-suomi-sanakirjoja ei ole tehty eikä suomen kielessä ole vakiintuneita vastineita Venäjän perintöoikeuden termeille. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa terminologian teoria ja tutkielmassa noudatetaan terminologisen sanastotyön periaatteita. Menetelmänä on käsiteanalyysi, jonka avulla selvitetään Venäjän käsitteen sisältö, selvitetään käsitteiden väliset suhteet ja luodaan käsitejärjestelmiä. Huolellinen analyysi on pohja vastinetyölle, jolla tarkoitetaan vieraskielisen vastineen etsimistä tai sen luomista. Oleellista on myös määrittää vastineen vastaavuus ja tässä työssä käytetään jakoa täysiin, osittaisiin ja keinotekoisiin vastineisiin. Analyysiin on frekvenssin perusteella poimittu 24 termiä Venäjän tuomioistuinten perintöoikeuteen liittyvistä päätöksistä, sillä ne edustavat aitoa kielenkäyttöä. Käsiteanalyysin ja vastineenhaun aineistona puolestaan on molempien maiden lainsäädäntö ja perintöoikeutta käsittelevä kirjallisuus. Suomenkielisten vastineiden löytäminen ei ollut yksinkertaista. Vain kolmasosalle analyysin käsitteistä löytyi täysi vastine. Loput löydetyistä vastineista olivat osittaisia tai oli turvauduttava keinotekoisen vastineen luomiseen. Tutkimuksen tulokset eivät ole yllättäviä, sillä on yleistä, että eri oikeusjärjestelmien välillä ei ole käsitevastaavuutta. Osittaista vastaavuutta ja keinotekoisten vastineiden määrää aiheuttaa etenkin asianajajan suuri rooli perinnönjaossa Venäjällä. Tutkielman aihe on rajattu lakimääräiseen perintöoikeuteen, mutta tulevaisuudessa mielenkiintoinen tutkielman aihe olisi esimerkiksi Venäjän ja Suomen testamenttioikeuden yhtäläisyydet ja eroavaisuudet.

Tiedekunta – Fakultet – Faculty Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma – Utbildningsprogram – Degree Programme Alue- ja kulttuurintutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta – Studieinriktning – Study Track Afrikan ja Lähi-idän opintosuunta Tekijä – Författare – Author Anna-Mari Luntinen Työn nimi – Arbetets titel – Title Suomen Keren Kajemet Leisrael 100 vuotta Työn laji – Arbetets art – Level pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year elokuu 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 94 + 2 liitettä Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmassa tarkastellaan Juutalaisen kansallisrahaston eli Keren Kajemet Leisraelin (KKL) Suomen-haaran sadan vuoden historiaa yhdistyksen perustamisesta vuonna 1918 vuoteen 2018. Tutkielman pääosan muodostaa KKL:n Suomen-yhdistyksen (KKF ry) Helsingin yliopistolta tilaaman historiikin käsikirjoitus. Työn lähtökohtana on laatia historiikinkirjoittamisen periaatteita noudattaen tilaajayhteisön odotuksia vastaava, heidän kokemuksiaan kuvaava kertomus yhdistyksen sadan vuoden taipaleesta. Historiikin aineistona ovat KKF ry:tä koskevat lähteet Kansallisarkistossa, Jerusalemin Sionistisessa keskusarkistossa sekä yhdistyksen omassa hallussa. Aineisto koostuu sähkeistä, kirjeistä, esitteistä, pöytäkirjoista ynnä muista lyhyistä teksteistä. Lisäksi haastatellaan kolmea yhdistyksen veteraania sekä sen nykyistä puheenjohtajaa Työssä tarkastellaan yhdistyksen toiminnan tavoitteita ja työtapoja – varainkeruuta ja tiedotustoimintaa Israelin maan hyväksi – sen osallistuessa juutalaisvaltion perustamiseen sekä sittemmin edelleen ympäristönmuokkaukseen Israelin valtion synnyttyä. Tutkielmassa pyritään selvittämään, miten ajan kulku ja historiallinen konteksti vaikuttivat yhdistyksen toimintaan. Yhdistys toimi sadan vuoden ajan johdonmukaisesti tavoitteidensa saavuttamiseksi, mutta sodilla ja taloudellisilla taantumakausilla oli sen toimintaan jonkin verran vaikutusta. Erityisen paljon työmuotojen muuttumiseen vaikutti sadan vuoden aikana tapahtunut tekniikan kehitys. Tutkielmasta selviää, miten vahva Suomen-yhdistyksen ja koko järjestön sionistinen aatemaailma on ja miten saumattomasti se liittyy järjestön toimintaan ympäristöjärjestönä. Palestiinalaisten historia ja asema puuttuvat historiikin historiallisesta kontekstista ja sen lähteistä lähes kokonaan. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Juutalainen kansallisrahasto – Keren Kajemet Leisrael, juutalaisvaltio, ympäristöjärjestö, sionismi, Israel, Palestiina Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Kulttuurien osasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Työni jakaantuu kahteen osaan, joista ensimmäinen on teoreettinen ja toinen empiirinen. Teoreettisessa osassa tarkastelen suomen ekspressiiviseen sanastoon liittyvää käsitteistöä ja tutkimushistoriaa sekä neutraalistumisen yleisluonnetta. Empiirisessä osassa tarkastelen juoru, hymy, hyrrä ja kapina -sanojen etymologioita ja pyrin näin valottamaan niitä ongelmia, joita on ilmaantunut tähänastisissa etymologisissa lähteissä ekspressiivisperäisinä pidettyjen sanojen yhteydessä. Myös tarkastelemani käsitteistö jakaantuu kahteen osaan, joista ensimmäinen liittyy terminologiaan ja toinen sananmuodostusoppiin. Terminologisessa osassa tarkastelen ekspressiivisen, onomatopoeettisen ja deskriptiivisen sanan sekä neutraalistumisen määritelmiä. Lisäksi tarkennan niitä Peircen semiotiikan näkökulmasta. Sananmuodostusopillisessa osassa tarkastelen johdossarjaa, deskriptiivistä skeemaa ja fonesteemia, joita on käsitelty joko samoilla tai eri termeillä ekspressiivisten sanojen muodostuksen yhteydessä. Työssäni esitän, että nämä kolme käsitettä voidaan erottaa toisistaan sananmuodostusopin ja etymologian perusteella, ja että etymologioimani sanat juoru, hymy, hyrrä ja kapina kuuluvat johdossarjaan. Käsittelen myös metaforaa, metonymiaa, synestesiaa ja nimeämisen motivaatiota, joiden näen vaikuttavan semanttisesti ekspressiivisten sanojen neutraalistumiseen. Empiirisessä osassa esittelen ensinnäkin juoru, hymy, hyrrä ja kapina -sanojen tähänastisia etymologioita, joiden avulla selvitän, ettei näille sanoille ole osoitettu muuta alkuperää kuin ekspressiivisyys. Seuraavaksi tarkastelen näiden sanojen mahdollista muodostus- ja neutraalistumisprosessia, joihin kuuluvat mm. 1. tavun vokaalinpidennys, metateesi, perussanamuotti, takaperoisjohto, metonymia, synestesia ja nimeämisen motivaatio. Selvittääkseni neljän tarkastelemani sanan areaalista kehitystä tarkastelen levikkitietoja. Lisäksi otan huomioon sellaisten ekspressiivisten sanojen levikkitiedot, joiden oletan edeltäneen kyseisten sanojen neutraalistumista. Tutkimukseni toimii etymologisena kontribuutiona siinä mielessä, että tähänastisissa etymologisissa sanakirjoissa on paljon neutraalistumisselityksiä, mutta niistä puuttuu kuvauksia neutraalistumispoluista. Tutkimukseni esittää myös, että jos sanojen neutraalistumispolut eivät ole tutkimuksessani selvitetyn kaltaisia, voidaan epäillä, ovatko sanat ylipäätänsä neutraalistuneita.

Pro gradu -tutkielma koostuu kirjoittamastani Opiskelen suomea kurdiksi (sorani) -oppikirjasta sekä raportista, jossa käsittelen tukikielisten suomi toisena kielenä (S2) alkeisoppikirjojen käyttöä ja merkitystä uuden kielen oppimisessa. Tutkielman aiheena on harvinaisia kieliä puhuvien maahanmuuttajien omakielinen suomi toisena kielenä oppimateriaali ja sen käyttö S2-opetuksessa sekä tukikielten käyttö oppitunneilla. Opiskelen suomea kurdiksi (sorani) -oppikirja on laadittu nopeuttamaan kurdien suomen kielen oppimisprosessia. Alkeisoppikirjassa on tukikielellä peruskielioppia ja arjen vuorovaikutustilanteisiin liittyviä tukikielisiä keskustelukappaleita harjoituksineen. Tukikielisen S2-perusoppikirjan avulla valmistetaan opiskelijaa siirtymään nopeasti suomea suomeksi -opetukseen ja innostamaan häntä opiskelemaan suomea myös itsenäisesti. Tukikielisen oppikirjan kappaleita käytetään suomen kielen ja yhteiskuntatietouden alkeis- ja peruskurssilla ja opetuksessa hyödynnetään monipuolisesti uutta teknologiaa kuten matkapuhelimia, Internetiä, äänikirjoja ja opetusvideoita. Tutkielmaa varten on viikon ajan kerätty erikielisiltä kurssilaisilta lomakkeella palautetta tukikielen merkityksestä. Valtaosa vastaajista koki tukikielen auttavan oppimista paljon. Runsas olemassa oleva englanninkielinen S2-oppimateriaali ei useimmiten hyödytä äidinkielenään harvinaisia kieliä puhuvia, koska he eivät osaa englantia. Tästä syystä opetuksessa käytettiin hyvällä menestyksellä kurssilaisten äidinkielellä kirjoitettua S2-oppimateriaalia aina kun se oli mahdollista. Kurssilaiset osallistuivat itsekin aktiivisesti tukikielisen oppimateriaalin tekemiseen. Oppikirjojen kehittämiseksi on tärkeää kerätä palautetta S2-oppikirjojen käyttäjiltä sekä erityisesti tukikielisiä oppimateriaaleja tehneiltä S2-opettajilta.

Tämän maisterintutkielman keskiössä ovat suomen kielen uniikkiainekset ruututekstityksissä. Uniikkiainekset ovat kielellisiä elementtejä, joille ei löydy monissa muissa kielissä yksiselitteistä vastinetta ja joita lähdekielen ilmaus ei yksiselitteisesti stimuloi käyttämään käännöksessä. Suomen kielen uniikkiaineksia ovat muun muassa useat liitepartikkelit (-kin, -kAAn, -hAn ja -pA) ja tietyt modaalisuutta ilmaisevat verbit (mm. ehtiä, joutua, jaksaa, viitsiä). (Tirkkonen-Condit, 2005) Uniikkiainesten tutkiminen ja siihen liittyvät hypoteesit liittyvät käännösuniversaaleihin eli käännösprosessissa toistuviin ilmiöihin. Käännöstieteissä uniikkiaineksia tutkitaan esimerkiksi korpusaineistoista. Muun muassa Sonja Tirkkonen-Conditin tutkimus (2005) antaa viitteitä siitä, että suomen kielen uniikkiaineksia, esimerkiksi liitepartikkeleita esiintyy vähemmän käännetyssä kuin ei-käännetyssä suomessa. Tutkielman tarkoitus on havainnoida uniikkiaineksia kahden espanjankielisen televisiosarjan suomenkielisissä tekstityksissä ja pohtia, mikä on stimuloinut kääntäjää käyttämään uniikkiaineksia. Lisäksi tutkielmassa perehdytään ruututekstittämiseen käännösympäristönä ja tekstittämiseen liittyviin rajoituksiin ja lainalaisuuksiin, esimerkiksi AV-kääntäjien laatusuosituksiin. Tavoitteena on pohtia ja osoittaa tekstityksistä poimittujen esimerkkien avulla, miten käännösympäristö, tekstitysten rajoitteet ja universaaliteoria vaikuttavat käännöstuotokseen ja erityisesti uniikkiaineksen ilmenemiseen. Teorialuvussa tarkastellaan kääntämisprosessin ja käännösuniversaalien vaikutusta kohdekieliseen tuotokseen. Tutkielmassa käsitellään myös käännöstekstittämistä omana käännösympäristönään ja esitellään alalle laaditut laatusuositukset. Teorialuvun tarkoitus on antaa kuva siitä, mitä kääntämiseen liittyviä universaaleja on, mitä uniikkiaineshypoteesi väittää, mitä kielelle tapahtuu käännettäessä sekä minkälaisia rajoitteita ja sääntöjä on ruututekstittämiselle. Esitellyt teoriat ja käännöstekstityksissä sovellettavat käytännöt sopivat tutkielman teoreettiseksi viitekehykseksi, koska ne vaikuttavat yleisesti käännösprosessiin, tekstitysten ulkoasuun, laatuun ja kääntäjän käyttämiin käännösratkaisuihin. Tutkimusaineistoa analysoidaan kvalitatiivisin menetelmin: selektiivisen esimerkkien taulukoinnin ja havainnoinnin avulla. Lisäksi uniikkiainesta sisältäville tekstitysratkaisuille laaditaan niin kutsutut varjokäännökset eli rinnakkaiskäännökset, joiden avulla uniikkiaineksia voidaan analysoida ja niitä voidaan vertailla keskenään. Samalla voidaan myös hahmotella, kuinka paljon uniikkiaineksia sarjojen jaksoissa esiintyy, sillä uniikkiaineshypoteesin (jonka mukaan uniikkiainekset ovat käännöksissä aliedustettuja) toteutuminen audiovisuaalisessa kääntämisessä saattaa hyvin olla pohtimisen arvoista. Tulokset osoittavat, että uniikkiaineksia (liitepartikkeleita, modaaliverbejä, UtU-verbejä ja partikkeleita) esiintyi monipuolisesti ja melko runsaasti tekstityksissä: 45 kappaletta molemmissa jaksoissa, joiden pituus oli noin 50 minuuttia. Liitepartikkeli -hAn oli yleisin, minkä lisäksi aineistosta nousi esiin myös harvinaisempia tapauksia (mm. partikkelit muka ja kas). Uniikkiaineksia näyttäisi stimuloivan lähdeilmauksen äänensävy, ekstralingvistiset piirteet, subjunktiivi, äänen ja kuvan tulkinta, eksplisiittistyminen sekä kääntäjän kompetenssit. Tutkimustulokset ovat jokseenkin ristiriitaisia, sillä aineiston perusteella ei voida varmasti sanoa, johtuuko uniikkiaineksen käyttö esimerkiksi eksplisiittistymisestä vai tarkoituksellisesta koheesiokytkentöjen lisäyksestä. Osa kääntäjien ratkaisuista osoitti sen, että tekstityksiin oli luotu lisää koheesiota esimerkiksi liitepartikkelien, keskeneräisten lähdeilmausten loppuun kirjoittamisen tai pronominien lisäysten avulla. Tutkimusta tulisi jatkaa yksityiskohtaisemmin ja määrällisin menetelmin, jotta saataisiin lisää varmuutta edellä mainituille havainnoille.

Tutkin gradussani Wienissä asuvien suomalaisten kieli-identiteettiä. Käsittelen gradussani myös kieliympäristöä ja kieliasenteita, sillä ne liittyvät olennaisesti kieli-identiteettiin.Olen kiinnostunut siitä, millaisessa kieliympäristössä Wienissä asuvat suomalaiset elävät, miten he suhtautuvat eri kieliin ja millainen heidän kieli-identiteettinsä on sekä miten heidän kieli-identiteettinsä on muuttunut saksankielisessä kieliympäristössä. Suomen ja saksan ohella myös englanti on tärkeä kommunikaation kieli, lingua franca, jota monet Wienissä asuvat suomalaiset käyttävät päivittäin. Aineisto on kerätty kyselylomakkeella, johon sain 68 vastausta. Vastaajat ovat Wienissä tai Wienin välittömässä läheisyydessä asuvia suomalaisia. Heistä 59 on naisia ja 8 miehiä; yksi vastaaja ei ilmoittanut sukupuoltaan. Ikänsä ilmoitti 63 vastaajaa, ja he ovat iältään 10–70-vuotiaita. Heidän keskimääräinen ikänsä oli 38,4 vuotta. Tutkimuksesta kävi ilmi, että Wienissä asuvat suomalaiset käyttävät eri kieliä monipuolisesti eri tilanteissa. Kielitaito on heille tärkeää, ja he suhtautuvat kieliin pääosin myönteisesti tai erittäin myönteisesti. Äidinkieli on ollut monille tärkeä osa identiteettiä jo ennen ulkomaille muuttamista, mutta ulkomailla asuessa suomen kielen rooli identiteetin muodostajana on korostunut entisestään. Tutkielmani jakautuu kuuteen lukuun. Ensimmäisessä luvussa eli johdannossa käsittelen ulkosuomalaisten taustaa ja historiaa ensin yleisesti ja sen jälkeen erityisesti Wienissä asuvien suomalaisten kannalta.Toisessa luvussa esittelen tutkimukseni metodin eli kyselytutkimuksen sekä kyselylomakkeella keräämäni aineiston. Kolmannessa luvussa keskityn Wienissä asuvien suomalaisten kieliympäristöön, jota käsittelen neljässä alaluvussa: kolme ensimmäistä alalukua on omistettu Wienissä asuvien suomalaisten tärkeimmille kielille suomelle, saksalle ja englannille, ja neljännessä alaluvussa käsittelen muita kieliä. Neljännessä luvussa käsittelen kieliasenteita myöskin neljässä alaluvussa, joista ensimmäinen on omistettu kieliasenteille yleisesti ja muut alaluvut vastaavasti Wienissä asuvien suomalaisten kolmelle tärkeimmälle kielelle suomelle, saksalle ja englannille. Viides luku on omistettu kieli-identiteetille, ja sen alaluvuissa käsittelen äidinkieltä, kaksi- ja monikielisyyttä, kieli-identiteetin muuttumista vieraassa kieliympäristössä sekä kielen ja tunteen suhdetta. Viimeisessä eli kuudennessa luvussa on yhteenveto, minkä jälkeen lopussa on vielä lähteet ja liitteet.

Tässä tutkimuksessa tutkitaan suomen kirosanojen käyttöä sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen kohteena ovat kirosanat ja vakiintuneet rakenteet, joissa kirosanat esiintyvät. Tutkimuksessa tarkastellaan, mikä syntaktinen paikka kirosanoilla on lausekkeessa, ja minkä vakiintuneiden konstruktioiden osana niitä käytetään. Tutkimusaineisto koostuu 67:stä eri foorumeista poimituista esimerkeistä. Aineisto oli kerätty verkosta tietyistä internet foorumeista syyskuusta 2014 heinäkuuhun 2015. Kirosanat ovat yksi tabusanojen lajeista. Kirosanat ovat ilmaisua tehostavia, karkeana pidettäviä sanoja. Niihin kuuluu hävyttömiä, karkeita, rivoja ilmaisuja, jotka usein ilmaisevat spontaania reaktiota odottamattomaan (tavallisesti epämiellyttävään) tilanteeseen. Kielitieteessä käytetään termiä affektivisuus, jotta kuvailla ilmiön, kun puhuja osoittaa asennoitumistaan käsiteltävään asiaan tai puhekumppaniinsa. Affektivisuutta löytyy kielen kaikilla tasoilla. Kirosanat esiintyvät alkuperäisessä funktiossaan nimittäin huudahduksissa. Siinä tapauksessa kirosanan avulla pyritään ilmaista aggressiota tai muita tunteita. Kiroilu voi olla reaktiona edeltävään puheenvuoroon ja voi ilmaista reaktiota juuri kuultuun tai tietokonevälityksellisen kommunikaation tapauksessa juuri luettuun tunteita herättävään tietoon. Kirosanat voivat olla myös osia pitempää puhevuoroa ja niitä käytetään lauseenjäseninä. Kirosanat kuuluvat eri sanaluokkiin ja noudattavat niiden taivutusmuotoja. Kirosana voi esiintyä määritteenä, attribuuttina, adverbiaalina ja adverbina. Kirosanat voivat olla lauseenlisäkkeinä. Kirosana voi esiintyä puhevuoron alussa, ja tällöin se toimii interjektion tavoin ja on verrattavissa puhuttelulisäyksiin. Kirosanat voivat esiintyä lauseenlisäkkeinä myös lausuman lopussa, ja muistuttaa huomionkohdistimet hei, kato, kuule ja muut affektin ilmaukset. Kirosana voi olla osaa vakiintunutta konstruktiota. Kirosanan käyttö ei ole pakollinen kaikissa tarkastelluissa konstruktioissa. Työssä tarkastellut konstruktiot erottavat toinen toisistaan kirosanan luvulla, verbimuodolla ja verbin saamien täydennysten ja määritteiden ja lauseen adverbien määrällä.

Tutkin tässä maisterintutkielmassa haastattelumenetelmällä Suomessa asuvien irakilaistaustaisten nuorten aikuisten elämässä esiintyviä keskeisiä ryhmäidentiteettejä. Tutkimuksessa analysoin haastateltavien kertomuksista nousevia teemoja liittyen heidän kansalliseen- ja uskonnolliseen identiteettiinsä. Tutkimusaineistoni koostuu viidestä puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta. Haastatteluun osallistui viisi 23–28- vuotiasta ensimmäisen ja toisen sukupolven irakilaistaustaista Suomessa asuvaa nuorta aikuista. Informanttieni valinnan kriteereinä olivat irakilais- ja muslimitausta. Tutkimus on laadullinen ja pyrkii nostamaan esille haastateltavien henkilökohtaisia kokemuksia ja mielipiteitä niitä mitenkään yleistämättä koskemaan koko Suomessa asuvaa irakilaisyhteisöä kohtaan. Haastattelemani muslimi- ja irakilaistaustaisten Suomessa asuvien nuorten aikuisten narratiiveissa ilmenee vahva uskonnollinen identiteetti ja toisaalta lähes kaikilla identifioituminen suomalaiseen kansalliseen identiteettiin on heikkoa. Kieli on uskonnon ohella yksi merkittävistä identifioitumisen perusteista eri kansallisiin identiteetteihin. Kokemus ryhmäidentiteetteihin kuulumisesta ei korreloi kaikkien kohdalla keskenään, mikä näyttäytyy joko vahvana identifioitumisena tai heikkona identifioitumisena kaikkiin ryhmäidentiteetteihin.

Tutkielma käsittelee suomenopettajien luokkahuoneessa puhumia kieliä. Kielten käytön lisäksi siinä tarkastellaan opettajien motiiveja kielivalinnoilleen sekä heidän käsityksiään suomenopetuksen vaikutuksesta opiskelijan oman äidinkielen taitoon ja arvostukseen sekä identiteettiin. Erityisesti keskitytään opiskelijoiden äidinkielien hyödyntämiseen, mutta myös kolmannen apukielen käyttöä käsitellään. Tuloksia analysoidaan erilaisten yksi-, kaksi- ja monikielisten kielenopetuksen mallien näkökulmasta. Lisäksi niitä suhteutetaan opetussuunnitelmien perusteiden linjauksiin ja tutkimukseen oman äidinkielen vaikutuksesta kielenoppimiseen. Tutkimusta varten kerättiin kaksi eri aineistoa internet-kyselyillä. Molemmissa kyselyissä oli sekä monivalinta- että avokysymyksiä, mutta ne olivat osin erilaisia. Ensimmäinen kysely lähetettiin Marin, Mordvan ja Udmurtian valtionyliopistoissa viime vuosina toimineille suomenopettajille. Vastaajia oli 12, joista neljä paikallisia ja kahdeksan suomalaisia. Toinen kysely lähetettiin S2-opettajat -sähköpostilistalle, ja siihen vastasi 157 Suomessa toimivaa suomi toisena kielenä -opettajaa. Valtaosa vastaajista oli aikuisopettajia. Aineiston perusteella opettajat puhuvat luokkahuoneessa selvästi eniten suomea, mutta myös opiskelijoiden äidinkieliä sekä venäjää tai englantia apukielenä käytetään varsin laajasti. Opettajien käsitykset eri kielten käytön vaikutuksista oppimistuloksiin vaihtelevat suuresti, minkä selittää osaltaan vertailevan tutkimuksen puute. Sekä suomea suomeksi -nimellä kulkevalla metodilla että monikielisellä lähestymistavalla on vakaat kannattajansa. Opiskelijoiden äidinkielten hyödyntämistä perustellaan eniten sen helppoudella sanaston ja kieliopin selittämisessä. Venäjän aineistossa opettajat kokevat etäsukukielen käytössä positiivisen siirtovaikutuksen. Kuitenkin myös halu lisätä opiskelijoiden arvostusta omaa äidinkieltään kohtaan on läsnä, Venäjällä enemmän kuin Suomessa. Tärkeimmät syyt välttää äidinkielten käyttöä ovat opettajan oman kielitaidon puute ja tasapuolisuuden tavoittelu. Opetussuunnitelmien perusteissa kaksikielisyyden tukeminen vaikuttaa olevan enemmän läsnä kuin opetuksessa. Vaikka harva opettaja tietoisesti pyrkii kehittämään opiskelijan oman äidinkielen taitoja, uskoo enemmistö suomen opiskelun niitä tukevan. Suomen opiskelulla on opettajien mielestä positiivinen vaikutus myös opiskelijoiden oman äidinkielen arvostukseen ja heidän etniseen identiteettinsä.