Browsing by master's degree program "Magisterprogrammet i finska och finskugriska språk och kulturer"

Tässä tutkielmassa olen käsitellyt liitepartikkelin -hAn merkityksiä ja sen leksikaalisia vastineita venäjän kielessä. -hAn on monimerkityksellinen sävypartikkeli, jolla ei ole yhtä tiettyä vastinetta. Tästä syystä kääntäjät käyttävät merkitykseltään mahdollisimman lähellä olevia kielellisiä yksiköitä sen venäjäntämisessä kattaakseen sen pragmaattiset implikaatiot. Tarkastellessani liitepartikkelia -hAn olen pääsääntöisesti nojautunut Nykysuomen sanakirjan artikkeliin aiheesta ja Auli Hakulisen ja muiden tutkijoiden tutkimuksiin. Venäjännöskeinoina toimivat sävyjä tuottavat diskurssisanat ja nonverbaaliset käännöskeinot. Tutkimukseni on luonteeltaan empiirinen laadullinen korpustutkimus. Tämän menetelmän mukaan analysoidaan tietokonejärjestelmän avulla suuria tekstimääriä. Vertaillakseni –hAn-liitepartikkelillisia lausumia niihin venäjännettyihin vastineisiin olen käyttänyt ParFin2016 -rinnakkaiskorpusta. Se sisältää suomalaisia kaunokirjallisia tekstejä vv. 1870 –2014 ja niiden venäjännöksiä sovitettuna lausetasolle. Aineistoni koostuu 737 esimerkistä, jotka ovat koottu kolmesta kaunokirjasta. Esimerkeissä esiintyy liitepartikkeli -hAn ja sitä vastaavia venäjännöksiä. Nämä esiintymät on luokiteltu vastineiden perusteella. Tutkimuksen puitteissa laatimani tilasto esittää leksikaalisten vastineiden ja muiden käännöskeinojen esiintymistiheyden. Liitepartikkelin -hAn ja sen vastineiden tutkimuksessa on välttämätöntä tarkastella konteksteja, joissa ne esiintyvät. Täten olen käsitellyt 42 esimerkin kontekstia tarkkaan erikseen, mikä on edesauttanut esiintymien ymmärrystä. Tutkimuksen tuloksena olen havainnut, että liitepartikkelin -hAn yleisimpinä venäjännöksinä toimivat diskurssisanat mm. ved’, že, i, da, konečno, interesno. Esimerkkien pohjalta tulee selväksi, missä merkityksissä mitkä diskurssisanat vastaavat liitepartikkelin -hAn implikaatioita. Korpusaineiston esimerkkien tarkastelu osoittaa, että nonverbaaliset käännöskeinot ovat jopa suositumpia kuin leksikaaliset vastineet. Monessa tapauksessa kääntäjät vain jättävät kääntämättä liitepartikkelin -hAn tai käyttävät parafraasia välittääkseen sen implikaatioita venäjännöksissä. Tutkimus luo laajaa kuvaa liitepartikkelin -hAn venäjännöskeinoista ja tarjoaa kiinnostavan sovellusmahdollisuuden sävypartikkeleiden opettamisesta S2-opiskelijoille. Sen tuloksia voi myös hyödyntää suomen kielen opettamis-ja kääntämisprosessissa.

Tutkimuksessa tarkastellaan ICT-yrityksen teknisen asiakastuen palvelupuheluita. Puheluiden osapuolina ovat viroa äidinkielenään, mutta suomea vieraana kielenään vähintään B2-tasoisesti osaavat teknisen tuen asiantuntijat ja suomea äidinkielenään puhuvat asiakkaat. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Miten palvelupuhelun sujuvuus ja epäsujuvuus ilmenevät, ja mitkä seikat puheluissa aiheuttavat sujuvuutta ja mitkä epäsujuvuutta? 2. Mitkä ovat asiakkaan odotukset teknisen asiakastuen puhelimitse suorittamassa ongelmanratkaisussa? Lisäksi tarkastellaan sitä, miten usein puheluissa sujuvuuden katkeaminen johtuu kakkoskielisen asiantuntijan suomen kielen taidosta. Työn tarkoituksena on löytää keinoja, joiden avulla palvelupuheluista saadaan sujuvampia ja tehokkaampia ja joiden avulla puhelinpalvelun asiakastyytyväisyys paranee, vaikka asiakkaiden antamat arviot ovat jo lähtökohtaisestikin hyviä. Tutkimusaineisto koostuu 162 suomenkielisestä palvelupuhelusta, jotka on tallennettu Tieto Oyj:lla kesällä 2018. Lisäksi käytössä on lähes 2500 asiakaspalautetta, joista tutkittiin tarkemmin niitä, jotka koskevat suomea vieraana kielenään puhuvien asiantuntijoiden hoitamia palvelupuheluita. Tutkimusmenetelmänä käytetään vuorovaikutustutkimusta ja tarkemmin keskustelunanalyysiä. Aineiston käsittelyssä noudatetaan GDPR-tietosuojalainsäädännön vaatimuksia. Tutkimuksessa on analysoitu sekä tilanteita, joissa vuorovaikutuksen eteneminen on epäsujuvaa tai ongelmallista, sekä tilanteita jotka etenevät sujuvasti. Analyysin perusteella puheluista erottuu kolme seikkaa, joihin kiinnitetään tarkemmin huomiota. Nämä ovat pitkät tauot puheluissa, ongelmat puheluiden johtamisessa ja asiantuntijan rooliodotusten vastainen toiminta. Työssä osoitetaan, että teknisen palvelupuhelun kaltaisissa institutionaalisissa keskusteluissa pitkätkin tauot puheessa ovat tavallisia, mutta keskeistä asiakaskokemuksen kannalta on se, miten ne valmistellaan. Kun asiantuntija ilmaisee jollain tavalla, että hän aikoo keskittyä ruututyöskentelyyn ja tulossa on tauko keskustelussa, asiakas hyvin harvoin häiritsee asiantuntijan aloittamaa taukoa ottamalla vuoroa itselleen. Hyvin valmistellut tauot voivat kestää usean minuutin ajan ilman, että asiakas pitää niitä ongelmallisena. Valmistelemattoman tauon aikana asiakas saattaa ilmaista epätietoisuutensa siitä, onko asiantuntija enää mukana puhelussa. Toinen merkittävä asia on puhelun johtaminen, johon liittyvät asiantuntijan puolelta myös puhelun tehokas haltuunotto heti tervehdysten jälkeen ja sujuva lopettaminen, kun ongelma(t) on käsitelty. Puhelun aikana asiantuntijan on johdettava puhelua aktiivisesti, jolloin puhelu etenee sujuvasti ja asiakkaan kokemus palvelusta paranee. Asiakkaan antaman tiedon, kysymysten ja pyyntöjen sivuuttaminen voi johtaa asiakkaan toistuviin palaamisiin niihin. Kolmas tarkemmin analysoitu asia on asiantuntijan käyttäytyminen rooliodotusten mukaisesti. Teknisen tuen asiantuntijalta odotetaan palautteiden perusteella hillittyä ja asiallista käytöstä. Mikäli asiantuntija toimii odotusten vastaisesti nauramalla asiakkaalle tai ylikorostamalla ongelman vakavuutta, asiakas menee hämilleen tai alkaa puolustautua. Näiden kolmen pääkohdan lisäksi tutkimuksessa osoitetaan, että Tiedon teknisen asiakastuen kakkoskielisten asiantuntijoiden suomen kielen taito on riittävällä tasolla suomea äidinkielenään puhuvien asiakkaiden kanssa toimimiseen puhelutilanteessa. Tutkielma lisää näköalaa suomenkielisten institutionaalisten puheluiden tutkimukseen niissä tapauksissa, kun asiantuntija ja asiakas toimivat epäsymmetrisessa asemassa toisiinsa nähden. Lisäksi tässä tutkielmassa monista muista Suomessa tehdyistä tutkimuksista poiketen kakkoskielinen osallistuja on asiantuntija ja äidinkielinen toimija asiakas, jolloin huomataan, että riittävällä kielitaitotasolla toimittaessa kakkoskielisen asiantuntijan kielitaito ei ole määräävässä asemassa puhelussa, vaan osanottajat toimivat asiantuntija-asiakas-rooliensa mukaisesti.

Tämä tutkielma käsittelee historiallisia kerrostumia Suomussalmen kunnan alueella sijaitsevien vesistöjen nimissä. Tavoitteenani on tarkastella, minkä verran alueella eri aikoina liikkuneiden väestöryhmien antamista vesistöjen nimistä on säilynyt nykypäivään asti. Tutkimukseni pyrkii tuomaan lisätietoa erityisesti saamelaisperäisen substraattikerrostuman nimiin. Olen määrittänyt kerrostumat kielen ja iän perusteella, mutta minun on täytynyt tarkastella nimiä myös niiden läpinäkymättömyyden kautta. Tutkimusaineistokseni valitsin vesistöjen nimet, sillä varsinkin suurten vesistöjen nimissä vanhaa ainesta säilyy verrattain hyvin. Aineisto on peräisin Kansalaisen karttapaikka -palvelusta ja olen koonnut sen itse. Aineisto kattaa noin viidenneksen Suomussalmen kaikista vesistönimistä. Olen jaotellut keräämäni nimet neljään ryhmään niiden kielen, iän ja läpinäkyvyyden perusteella: suomalaisperäiset nimet, karjalaisperäiset nimet, saamelaisperäiset nimet sekä selittämättä jääneet nimet. Tukeudun varsinkin saamelaisperäisen ja karjalaisperäisen kerrostuman määrittämisessä pitkälti Alpo Räisäsen tutkimuksiin Suomussalmen paikannimistöstä. Olen käynyt läpi Räisäsen esittämät karjalais- ja saamelaisperäiset nimet ja kommentoinut niitä tarvittaessa. Lisäksi olen ehdottanut muutamaa uutta etymologiaa saamelaisperäisten nimien kerrostumaan. Suomalaisperäisten nimien kerrostuma on odotuksenmukaisesti kerrostumista laajin, sillä se on ajallisesti tuorein ja nimien käyttäjiä on verrattain paljon. Karjalaisperäisessä kerrostumassa Räisäsen esittämien nimien lisäksi aineistossani on joitakin karjalaiseen henkilönnimeen pohjautuvia paikannimiä. Saamelaisperäisten nimien kerrostumassa Räisäsen ehdottamat etymologiat vaikuttavat edelleen pääosin päteviltä. Osan nimistä kohdalla on tosin melko varmaa, etteivät ne ole aitoja substraattinimiä, vaan pohjautuvat saamesta saatuun, alun perin appellatiiviseen lainasanaan. Saamelaisperäisiä nimiä näyttää aineistossani olevan hiukan enemmän kuin karjalaisperäisiä, vaikka suurta eroa kerrostumien laajuudessa ei ole. Tunnistetut karjalais- ja saamelaisperäisten nimien kerrostumat ovat toistaiseksi niin suppeita, ettei niiden systeemisyydestä voi tämän tutkimuksen puitteissa sanoa paljoa. Läpinäkymättömien nimien ryhmä on määrältään suppein, eikä se muodosta varsinaista kerrostumaa, sillä se todennäköisesti sisältää toistaiseksi tunnistamatta jääneitä nimiä edellä mainituista kerrostumista.

Tutkielmassa tarkastellaan huumeita käyttävien ihmisten ja heidän läheistensä elämästä kertovia tarinoita. Tutkielman tavoitteena on luoda käsitys siitä, millaisina toimijoina huumeita käyttävät henkilöt esiintyvät, ja millaisena huumeiden käytön leimaama elämä kertomuksissa näyttäytyy. Tutkielmassa tarkastellaan muun muassa sitä, millaisin keinoin huumeiden käytön alkamista ja loppumista kuvataan, ja miten huumeiden käytön leimaaman elämänvaiheen kuvaukset eroavat huumeettomien aikojen kuvauksista. Tutkielman aineistona toimii kymmenen tekstiä, joista kukin kertoo yhden tai useamman henkilön elämästä. Tekstit ovat internetin uutissivustoilla julkaistuja lehtitekstejä. Ne edustavat eri tekstilajeja, kuten esimerkiksi kirjareferaatti ja henkilöjuttu. Noin puolessa teksteistä on haastateltu huumeita käyttäviä henkilöitä, puolessa taas henkilöitä, joiden lapset käyttävät huumeita. Päähenkilöiden ja kertojien joukossa on sekä miehiä että naisia. Tutkielman väljänä viitekehyksenä toimii kriittinen diskurssianalyysi. Analyysin teoreettisina välineinä toimivat narratologian tutkimusperinne ja roolisemantiikka. Analyysin myötä nähdään, että huumeiden käytön leimaamaa elämänvaihetta kuvaillaan hyvin kielteisesti. Päähenkilöt näyttäytyvät tapahtumien suhteen voimattomilta, ja tapahtumat huumeiden käytön alkamisesta sen loppumiseen näyttävät tyypillisesti tapahtuvan aivan itsestään. Aineistossa esiintyy usein toistuvia lausekonstruktioita, jotka vahvistavat käsitystä huumeiden käyttäjästä passiivisena kokijana. Työssäkäynti, opiskelu ja perhe-elämä esiintyvät kertomuksissa huumeiden käytön vastakohtana, joka on mahdollista toteuttaa vain täysin raittiina. Huumeiden käytön lopettaminen näyttäytyy päähenkilölle ilmaantuvana ominaisuutena.

Tiivistelmä ei saatavilla

Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen opettajan ja alakoulun oppilaiden kehollista ja sanallista vuorovaikutusta kakkoskielisessä luokkahuonevuorovaikutuksessa. Tutkin vuoron rakenneyksiköitä, joissa ikoninen eli esittävä ele täydentää syntaktisen rakenteen opettajan ja oppilaiden puheenvuoroissa. Vuoron rakenneyksikkö koostuu siis puhutusta lauserakenteesta, joka jää kesken, ja esittävästä eleestä, joka täydentää lauseen. Ikoninen ele toimii näin ollen lauseen rakenteen välttämättömänä täydennyksenä, jota ilman lauserakenne jäisi vaillinaiseksi. Lisäksi ele täydentää lauseen merkityksen ja tekee lauseesta ymmärrettävän. Tutkimusaineistoni koostuu neljästä helsinkiläisen alakoulun valmistavan luokan oppitunnista, jotka on videonauhoitettu lukuvuoden 2011—2012 aikana osana Long Second -tutkimushanketta. Tutkimusmetodini on multimodaalinen keskustelunanalyysi. Tutkimassani aineistossa opettaja käyttää lauserakenteen täydentäviä eleitä toisenlaisiin tehtäviin kuin oppilaat. Hän selventää niillä lausumiensa sanojen merkityksiä oppilaille osana opetuspuhetta. Lisäksi hän pyytää oppilaita tuottamaan sanallisen vastineen esittämälleen eleelle. Oppilaat puolestaan kuvailevat eleillä ja imitatiiveilla eli onomatopoeettisilla äännähdyksillä toiminnan laatua, rytmiä ja ääntä sekä ympäröivää tilaa. Sananselityspelissä opettaja ja oppilaat käyttävät eleitä sanojen merkitysten selittämiseen hakukysymysten ja väitelauseiden avulla. Ele sijoittuu sekä opettajan että oppilaiden lauserakenteissa tyypillisimmin finiittiverbin jälkeen. Sananselityspelissä on kuitenkin tavallista, että ele esiintyy finiittiverbin paikalla ilman sanallista verbiä. Yhdessä tapauksessa oppilas tuottaa eleen ennen finiittiverbiä imitoidakseen toisen oppilaan kehollista toimintaa. Tutkimukseni perusteella ikonisilla eleillä on kakkoskielisen luokkahuoneen vuorovaikutuksessa keskeinen tehtävä keskinäisen ymmärryksen varmistamisessa ja käytettävissä olevien vuorovaikutuksen resurssien laajentamisessa. Lisäksi eleet vaikuttaisivat olevan tasa-arvoisessa asemassa puhutun kielen kanssa. Ikoniset eleet voivat korvata jopa lauseen ytimen, finiittiverbin. Tyypillisemmin ne muodostavat merkityksen yhdessä yleisluontoisen verbin (tehdä, olla) kanssa. Tutkimustulokseni sopivat keskustelunanalyyttiseen käsitykseen eleistä osana kieltä. Samalla tutkimukseni tarjoaa yksityiskohtaisen katsauksen siihen, miten ikoniset eleet asettuvat osaksi puhutun kielen kielioppia kakkoskielisessä luokkahuonevuorovaikutuksessa.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan puhujaviitteisten Itse olen -alkuisten virkkeiden tehtäviä keskustelupalstavuorovaikutuksessa. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, miten Itse olen -alkuisten virkkeiden tehtävät keskustelupalstavuorovaikutuksessa eroavat Minä olen -alkuisten virkkeiden tehtävistä, ja ovatko niiden tehtävät muuttuneet vuodesta 2001 vuoteen 2017. Tutkimuksessa on käytetty aineistona Korp-korpuksesta kerättyä Suomi24-keskustelupalstan aineistoa vuosilta 2001 ja 2017. Aineisto on kooltaan 100 esiintymää eli 50 kappaletta Itse olen -alkuisia virkkeitä ja 50 kappaletta Minä olen -alkuisia virkkeitä. Puolet aineistosta on vuodelta 2001 ja puolet vuodelta 2017. Esiintymät on valittu satunnaisotannalla. Tutkielma sijoittuu keskustelunanalyysin ja siinä tarkemmin vuorovaikutuslingvistiikan kenttään. Tutkielma edustaa myös kirjoitetun ja teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen tutkimusta. Aineiston analyysissä on hyödynnetty keskustelunanalyyttistä menetelmää. Tutkielman tulokset paljastavat, että virkkeenalkuinen itse-sana luo kontrastia aiempien keskustelijoiden ja kirjoittajan kommenttien välille. Se luo myös poleemisuutta, erilinjaisuutta ja vastakkainasettelua aiempaan keskusteluun nähden ja kääntää puheenaiheen muista keskustelijoista kirjoittajaan. Itse olen -alkuisilla virkkeillä tuodaan keskusteluun monesti jokin uusia asia, jota aiemmassa keskustelussa ei ole vielä tullut esille. Virkkeenalkuinen minä-sana ei luo samanlaista kontrastia muiden ja kirjoittajan kommentin välille kuin itse-sana, vaikka sekin voi luoda korosteisen sävyn. Minä olen -alkuiset virkkeet osoittavat aineistossa samanlinjaisuutta ja samaistumista, toisin kuin Itse olen -alkuiset virkkeet. Itse olen -alkuisten virkkeiden tehtävät ovat pysyneet samana vuodesta 2001 vuoteen 2017.

Maisterintutkielma keskittyy kolmeen Suomen luonnossa esiintyvään eläimeen: karhuun, suteen ja jänikseen. Tutkielmassa tarkastellaan lauseita, joissa eläimet esiintyvät, ja kiinnitetään huomiota eläimen toimijuuteen ja siihen, millaisessa roolissa eläin on suhteessa lauseen verbiin. Lisäksi tutkielmassa keskitytään siihen, millaisia tapahtumia eli kehyksiä eläinlauseet edustavat. Tutkielman tavoite on havainnollistaa sitä, että ihmiset suhtautuvat eläimiin eri tavalla ja rakentavat niistä erilaisia mielikuvia puheessaan. Sen lisäksi tutkielmassa pohditaan ihmisen ja eläimen välisiä suhteita ja ihmisen ideologisia asenteita eläimiä kohtaan. Analyysissä kiinnitetään huomiota siihen, miten eläimet nähdään vakiintuneiden kielenainesten näkökulmasta, ja tutkielman teoreettinen viitekehys on yhdistelmä kognitiivista kielioppia ja ekolingvistiikkaa. Ekolingvistiikka on kognitiivinen ja lingvistinen tutkimussuuntaus, jossa tarkastellaan kielen ja ympäristön välisiä suhteita nimenomaan kielen näkökulmasta. Tutkielmassa eläinlauseita tarkastellaan kehyssemantiikan ja semanttisten roolien näkökulmasta. Tutkielman aineisto on kerätty Kielipankin Suomi24-korpuksesta vuosilta 2001–2020. Aineistohaut on tehty hakusanoilla karhu, susi ja jänis. Aineisto koostuu siis kolmesta osa-aineistosta: jokaisesta eläimestä on kerätty 100 esimerkin osa-aineisto, jotka muodostavat yhteensä 300 esimerkin laajuisen aineiston. Aineistosta tarkastellaan vain sellaisia esimerkkejä, joissa eläin on joko subjektin tai objektin asemassa. Tutkielmassa tarkastellaan tarkemmin 72 esimerkkiä. Tutkielman analyysi jakautuu kahdeksaan osioon lauseissa ilmenevien verbien perusteella. Eläimet hahmottuvat lauseisiin liikkuvina, kohdattavina, uhkaavina, tapettavina, puolustettavina ja havainnoitavina olioina. Lisäksi eläimiä tarkastellaan lauseissa, joissa ne saavat inhimillisiä piirteitä, kuten kognitiivisia, emotionaalisia tai kommunikatiivisia kykyjä. Viimeinen osio käsittelee esimerkkejä, joissa eläimiä luonnehditaan predikatiivilauseissa. Analyysissä kiinnitetään huomiota ennen kaikkea eläinten semanttisiin rooleihin ja eläinlauseissa hahmottuviin kehyksiin. Eläinten keskeisiksi semanttisiksi rooleiksi nousivat agentti, patientti, tunneverbin kokija ja ärsyke, aistiverbin ärsyke ja neutraali. Tärkeimmät kehykset olivat liikkumiskehys, kohtaamiskehys, uhkakehys, tappamiskehys, metsästyskehys ja puolustamiskehys. Eläimet esiintyivät lauseissa niin aktiivisina kuin passiivisina toimijoina erilaisissa konteksteissa. Tutkielmassa havaitaan, että ihmisten suhtautumistavat eläimiin vaihtelevat: karhu hahmottuu lauseissa uhkaavaksi mutta kunnioitetuksi eläimeksi, susi nähdään vaarallisena ja uhkaavana eläimenä ja jänikseen suhtaudutaan melko neutraalisti ja se nähdään yleensä ihmisen uhrina. Lisäksi tutkielmassa todetaan, että aineistoesimerkit eivät oikeastaan kuvaa eläimiä eläiminä, vaan ne tarjoavat näkökulmia ihmisistä ja ihmisten suhtautumistavoista eläimiä kohtaan. Esimerkit kuvastavat siis ihmisten ideologisia asenteita, jotka nousevat esiin eläinlauseiden taustalle.

Tutkielmassa käsitellään johdospassiivinhahmoisten verbien erehtyä, menestyä, menehtyä ja perehtyä automatiivisuutta. Johdospassiivit ovat usein merkitykseltään automatiivisia U-vartaloisia verbejä, joilla on A-vartaloinen kantaverbi. Tutkimuskysymys on: Kuinka automatiivisia tai agentiivisia nämä johdospassiivien kaltaiset verbit ovat? Tutkimuskysymystä lähestytään seuraavien analyysikysymysten avulla: 1. Millainen on tutkimuksen verbejä sisältävien lauseiden argumenttirakenne tai minkälaisia teon adverbeja ne voivat saada? 2. Minkälaisia merkityksiä näillä verbeillä tai niiden läheisyydessä yleensä on? Argumenttirakenteen osalta käsitellään erityisesti subjektin semanttisia rooleja ja adverbien osalta tarkoituksellisuutta sekä tahdonalaisuutta kuvaavia adverbeja. Tarkoituksellisuutta tutkitaan myös muiden rakenteiden sekä direktiivisyyden avulla. Semantiikan osalta tutkitaan esimerkiksi, missä yhteydessä tutkimuksen verbit esiintyvät. Lisäksi merkityksiä tutkitaan vertaamalla tutkimuksen verbejä niiden synonyymeihin. Tutkielman teoreettisena taustana toimii kognitiivinen kielentutkimus, joka korostaa kielen merkityksellisyyttä. U-johdoksella on omat merkityksensä, ja tässä tutkielmassa selvitetään näiden merkitysten heijastumista tutkimuksen alaisiin verbeihin. Lisäksi tutkimuksen teoreettisena pohjana on fennistiikan passiiveja ja passiivimaisia rakenteita koskevaa tutkimusta. Tutkielman aineistona on Korp-tietokannan Suomi24-korpus vuosilta 2001–2017, eli noin 352 miljoonaa virkettä. Korpuksesta haettiin reilut 500 kappaletta neljästä eri johdospassiivia muistuttavasta verbistä sekä 170 kappaletta kahdesta kausatiivisesta ttA-johdosverbistä. Korpuksesta haettiin verbien kaikkia taivutusmuotoja, ja aineistosta karsittiin substantiivit sekä adjektiivit. Korpuksesta haettiin määrälliseen analyysiin tutkimuksen verbien ja niiden synonyymien perusmuotoja sekä tiettyjä taivutusmuotoja ja lisäksi kollokaatioita. Tutkimuksessa saatiin selville neljän tutkimuksen verbin olevan monikäyttöisiä automatiivisuus- ja agentiivisuus-jatkumoilla. Verbit ovat muuttumisjohdosverbejä eli subjektin tarkoite käy läpi muutoksen. Agentiivisessa käytössä subjektin tarkoitteen toiminta kohdistuu itseensä, eli verbeillä on paitsi automatiivista myös refleksiivistä käyttöä. Aineistossa ei ole passiivista käyttöä, mutta tutkimus ei sulje pois passiivisen käytön mahdollisuutta tutkimuksen verbien osalta. Verbien ttA-vartaloiset kausatiivivastineet ovat huomattavasti agentiivisempia. Neljästä tutkimuksen verbistä perehtyä on selvästi agentiivisin ja menehtyä automatiivisin. Menestyä on verbeistä monikäyttöisin, mutta myös erehtyä-verbiä käytetään niin agentiivisesti kuin automatiivisestikin, mutta agentiivinen käyttö tarkennetaan esimerkiksi tahallaan-adverbiaalilla. Perehtyä-verbi esiintyy eniten direktiivisissä lauseissa, kun taas erehtyä ja menehtyä vahinkoa, onnettomuutta ja epävarmuutta ilmaisevien sanojen seurassa. Menestyä-verbiin liittyy tavoiteltavuus, mutta menestymisen intentionaalista aiheuttamista ei ilmaista. Tutkielman tulokset vaikuttavat hyvin yleistettäviltä näihin neljään verbiin ja tukevat niin fennististä kuin kognitiivisen kielentutkimuksenkin teoriaa. U-johtimen merkityksiin kuuluu paitsi automatiivisuus myös kontinuatiivisuus, jota perehtyä-verbi ilmaisee. Verbien synonyymit eivät edusta täydellistä synonymiaa, vaan niillä on erilaisia tehtäviä, joista osa liittyy myös U-vartaloon.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisperäisiksi esitettyjä paikannimiä, jotka sijaitsevat Yhdysvaltain Minnesotassa. Aineisto koostuu 129 paikannimestä, joista luontonimiä on 81 ja kulttuurinimiä 48. Paikannimien suomalaisperäisyydellä viitataan osaltaan 1870–1930-lukujen välisellä ajalla Pohjois-Amerikkaan lähteneisiin suomalaisiin siirtolaisiin. Tutkimus edustaa nimistöntutkimusta, mutta monikielisen ja -kulttuurisen kontekstin huomioon ottaen myös kielikontaktitutkimuksen näkökulma on olennainen osa tutkimusta. Paikannimiä analysoidaan sekä niiden kielten osalta että typologisesti. Analyysin ensimmäisessä osiossa analyysia tehdään aineistolähtöisesti, mutta toisessa osiossa analyysin pohjana toimii nimistöntutkimuksessa käytetty syntaktis-semanttinen analyysimalli. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä kieltä paikannimien nimenosat nykyisin edustavat ja miten nimet ovat mukautuneet englantiin sekä millainen rakenne ja semanttinen tausta nimillä on. Tutkimuksen kannalta laajempia kysymyksiä ovat, miten kielikontaktit näkyvät paikannimissä sekä millaiset nimet on esitetty suomalaisperäisiksi ja millaisin perustein ne ovat suomalaisperäisiä. Tutkimus osoittaa, että sekä luonto- että kulttuurinimissä on aineksia kolmesta eri kielestä, suomesta, ruotsista ja englannista. Englanninkielinen perusosa ja suomen- tai ruotsinkielinen tai englantiin mukautunut määriteosa voi kertoa joko nimen osittaisesta kääntämisestä tai myöhemmin nimeen liitetystä perusosasta. Luontonimien kohdalla yleisimpiä nimeämisperusteita ovat paikan sijainti tai asema, paikalla oleva tai esiintyvä sekä paikan suhde ihmiseen. Kulttuurinimien nimeämisperusteita ovat paikan sijainti tai asema sekä paikan suhde ihmiseen. Lisäksi siirtolaisuusajan arvostukset näkyvät mm. historiallisesti merkittävien suomalaisten henkilöiden niminä kulttuurinimissä.