Browsing by master's degree program "Magisterprogrammet i region- och kulturstudier"
Now showing items 41-60 of 103
-
(2024)In my master’s thesis, I analyse the North Korean novel Friend by Paek Nam-nyong. The novel was first published in Pyongyang in 1988 and it became the first North Korean novel translated into English in 2020. The book tells the story of a married couple going through a hard time and petitioning for a divorce. A Superior Court Judge, Jeong Jin Wu, decides to investigate the couple’s marital problems and becomes determined to solve them. He feels that, as a judge, while he wants to do his job properly and do right by the people seeking to end their miserable marriages, he also feels responsible for pulling threads and unravelling the social fabric of the whole nation. The goal of my analysis is to explore the presentation of interpersonal relationships and what an individual’s duty and positioning are in North Korean society as presented in Friend. To be able to put Friend in its proper historical context, it is important to understand North Korea’s literary history and what position writers serve in the country. In the literary review, I explain the history of North Korean literature and how Soviet influences have shaped the country’s literary policy, and then go over some of the most commonly used themes and storytelling techniques present in fiction. In my analysis, I employ the methods of close reading and historicization to examine the presentation of interpersonal relationships in relation to the state, and how the breaking down of a nuclear family is also presented as the breakdown of a cohesive social order and therefore, society. The novel places a lot of emphasis on the duties and responsibilities individuals have to be able to live prosperous lives and contribute to the economy. Those who fail to follow the call of the Party-promoted economic campaign are confronted and given the chance to redeem themselves. Friend gives a fascinating glimpse into the lives of ordinary citizens, whose roles in the story reflect the larger societal context and what an individual’s positioning is in the North Korean society.
-
(2023)Ilmasto- ja ympäristöaktivismi on Suomessa jälleen näkyvässä roolissa ympäri maata, ja siitä on tullut yhä tutumpi osa tavallista kaupunkimaisemaa. Koska ilmastoaktivismi on erityisen affektiivista toimintaa, jolla pyritään liikuttamaan ihmisten tunteita ja saamaan haluttua muutosta aikaan, se herättää usein keskustelua sosiaalisen ja perinteisen median kanavilla. Tämä keskustelu tarjoaa arvokasta tutkimusmateriaalia ihmisten ilmastokysymyksiin ja -aktivismiin liittyvistä asenteista. Ympäristöliike Elokapinasta on tullut merkittävä osa suomalaista julkista ilmastokeskustelua, ja mediassa on esiintynyt voimakasta tunteiden kuohuntaa sekä liikkeen puolesta että sitä vastaan. Tarkastelen tutkielmassani liikkeen vuonna 2021 järjestämän mielenosoitustapahtuman Kesäkapinan herättämää tunnelatautunutta keskustelua. Aineistoni koostuu Mannerheimintien mielenosoituksen aikaan julkaistuista twiiteistä. Tulkitsen kommentteja ja keskusteluun osallistumisen tapoja aineistolähtöisen temaattisen sisällönanalyysin keinoin. Lähestyn tutkielmani aihetta tunteiden tutkimuksen viitekehyksestä, ja tutkimuksessani keskeisenä teemana ovat affektit ja niiden tahmaisuus. Tarkastelen, kuinka affektien toisto ja liike näkyvät havaitsemissani teemoissa, kuten kansalaistottelemattomuudessa, aggressiossa, vähättelyssä, liikkeen toiminnan kannattamisessa, vastustamisessa sekä huumorissa. Pohdin tutkielmassani, kuinka Elokapinan kannattajat ja vastustajat rakentavat sosiaalista todellisuutta affektiivisesti latautuneiden twiittiensä kautta. Tutkielmani ilmentää ilmastoaktivismia käsittelevissä keskusteluissa esiintyvää mielipiteiden polarisoitumista. Havaitsen aineistossani samoja teemoja käsitteleviä positiivisia ja negatiivisia kommentteja, jotka sisällöllisesti asettuvat toisiansa vasten. Liikettä tukevissa kommenteissa tunnistetaan Elokapinan toiminnan tärkeys, ja se koetaan arvokkaana. Liikettä vastustavat ihmiset puolestaan tuomitsevat mielenosoituksen ja vähättelevät liikettä sekä siihen yhdistettyjä toimijoita. Havaitsemissani teemoissa korostuvat ajatukset oikeanlaisesta ja vääränlaisesta yhteiskunnallisesta toiminnasta, johon etenkin Elokapinan hyödyntämä kansalaistottelemattomuus kytkeytyy. Kommenteissa esiintyvä huumori sisältää molemminpuolista vähättelyä, jolla vastapuolta pyritään asettamaan naurunalaiseksi. Huumori osoittautuu merkittäväksi keskusteluun osallistumisen tavaksi, jonka kautta ihmiset asemoituvat suhteessa toisiinsa.
-
(2020)Tässä työssä käsitellään japanilaisten linnakaupunkien kaupunkirakennetta. Tutkimuskohteena on Yamagatan prefektuurissa sijaitseva Yonezawa, joka on tyypillinen entinen linnakaupunki. Linnakaupungeilla viitataan tässä työssä asutuskeskuksiin, kyliin ja kaupunkeihin, joita kehittyi alun perin puolustuksellisista syistä rakennettujen linnoitusten ympärille. Tokugawa-kaudella (1603–1868) linnakaupungit olivat aina myös hallintoalueensa pääkaupunkeja, minkä takia ne olivat tärkeitä koko Japanin kattavan kaupunkiverkoston muodostumisessa. Yonezawan kaupunkirakenteen muutoksien käsittelyn lisäksi työssä pyritään selvittämään, kehittyikö Yonezawan kaupunki samalla tavalla kuin linnakaupungit yleensä ja miksi. Työn metodeja ovat historiallinen kartta-analyysi sekä longue durée. Historiallisella kartta-analyysilla tarkoitetaan tutkimusta, jossa tutkitaan tiettyä aluetta historiallisten karttojen avulla. Historiallisia ja tämän päivän karttoja vertaamalla voidaan paremmin ymmärtää maankäyttöön liittyviä prosesseja. Longue durée tarkoittaa kirjaimellisesti ”pitkää ajanjaksoa”. Se on historiantutkimuksessa käytetty metodi, jonka mahdollistaa vuosikymmenien tai vuosisatojen aikana kehittyneiden, monimutkaisten ilmiöiden tarkastelun. Työssä ei siis ole tarkoitus keskittyä vain kaupunkirakenteen muutoksiin, vaan huomioida myös samana vuosisatojen ajan pysyneet yhteiskunnalliset rakenteet. Työssä esitellään ja verrataan Yonezawaa kuvaavia Tokugawa-kauden eri vuosikymmeniltä olevia karttoja toisiinsa sekä nykypäivän (2020) karttaan. Kartta-analyysin avulla voidaan huomata, että Yonezawan kaupunkikehityksessä oli yleisesti ottaen paljon kaikille linnakaupungeille tyypillisiä piirteitä. Yonezawa sijaitsee sisämaassa, vuoristoisessa ympäristössä, mikä on yksi selkeä kasvua rajoittava ja ohjaava tekijä. Yonezawan linna rakennettiin linnakaupungeille tyypilliseen paikkaan joen haaraan. Tokugawa-kaudella sen kaupunkirakenne perustui kaikille linnakaupungeille tyypilliseen tapaan segregaatiolle, mikä tarkoittaa sitä, että eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat asuivat ja elivät kaupungissa omilla suljetuilla asuinalueillaan. Linnakaupungeille oli myös tyypillistä puolustusta ajatellen suunniteltu tieverkosto, mikä näkyy hyvin myös Yonezawan historiallisissa kartoissa. Kaupungissa oli Tokugawa-kaudella keskimääräistä linnakaupunkia suurempi samuraiväestö, mikä on vaikuttanut kaupunkirakenteen kehittymiseen. Esimerkiksi kaupungin machi-alueet olivat keskimääräistä linnakaupunkia pienemmät ja vastaavasti samuraiden alueet veivät enemmän tilaa kaupungista. Tämä olikin ehkä suurin ero Yonezawan ja keskimääräisen linnakaupungin välillä. Nykypäivänä kaupungissa ei ole enää linnaa minkä lisäksi segregaatiosta on virallisesti luovuttu, mutta osa asuinalueista on silti pitänyt vanhan feodaaliajan identiteettinsä. Myös monet temppelit ovat yhä samoilla paikoilla, minkä lisäksi kaupungin tieverkosto on pysynyt melko samanlaisena. Tokugawa-kauden kaupunkirakenne näkyy siis yhäkin nykypäivän kaupungissa. Kaupunkirakenteessa on myös piirteitä Meiji-kaudelle tyypillisistä muutoksista. Esimerkiksi Yonezawan juna-asema on rakennettu Meiji-kaudelle tyypillisesti kaupungin laitamille. 1960-luvulta alkaen Japanin kaupunkikehitykselle tyypillinen yhdyskuntarakenteen hajoaminen on myös näkyvissä nykypäivän Yonezawassa. Näiden esimerkkien avulla voidaan huomata, että kaupunkirakenne on kohtuullisen hidas muuttumaan uusista innovaatioista ja yhteiskunnallisista muutoksista huolimatta. Toisaalta Yonezawan kaupunkikehityksessä on nähtävissä paljon kaikille japanilaisille linnakaupungeille tyypillisiä piirteitä.
-
(2023)This study sought to find how the Japanese newspaper media address climate change and its impacts, and how they view the government’s decarbonization efforts. The study was also interested in finding what kind of energy sources do the newspaper media support and oppose to reduce the country’s emissions and especially, how do they see nuclear power’s role in this. To answer these questions, editorial articles of three newspapers were analyzed: Yomiuri Shimbun, Asahi Shimbun and Nihon Keizai Shimbun. The analysis contained eighteen editorial articles, six from each newspaper, and they were collected between 2020 and 2022. The analysis was conducted by using Fairclough’s three-dimensional approach, and it was divided into six sections: (1) Suga’s climate pledge on October 26, 2020, (2) the Green Growth Strategy on December 25, 2020, (3) the new emission reduction target by 2030 on April 22, 2021, (4) the Sixth Strategic Energy Plan on July 22, 2021, (5) the end of Glasgow Climate Change Conference on November 15, 2021, and (6) Kishida’s speech for nuclear power on August 24, 2022. The first section analyzed the papers response to the prime minister’s net-zero pledge, while the second section paid attention to the publication of the ministry’s Green Growth Strategy. The third section observed the paper’s stances toward the government’s decision to upgrade the country’s medium-term emission reduction target, and the fourth section analyzed the papers response to the publication of the Sixth Strategic Energy Strategy. The fifth section associated with the Glasgow Climate Change Conference and its commitments, while the final section was about the prime minister’s policy speech on expanding nuclear power. The findings of this study suggests that there are differing views on climate change and the government’s decarbonization measures among the country’s three largest newspapers. These views can roughly be divided into progressive, conservative, and semi-conservative groups, in which Asahi represents progressive, Yomiuri conservative, and Nikkei semi-conservative stance. Asahi addresses climate change with full seriousness, criticizing the government’s backwardness and calling for more ambitious climate policy. It sees renewables as the solution, strongly opposing nuclear power or coal-related energy sources. Yomiuri, on the other hand, takes more cautious approach towards climate issues, giving a rather indifferent impression at times. It gives its support for nuclear power yet does not exclude the possibility using of coal plants equipped with CCUS technology or ammonia co-firing. Nikkei’s stance on climate change is somewhere between these two yet clearly more conservative than progressive. It also supports nuclear power and coal-firing by alternative methods, but it shows more interests in renewables than its conservative competitor.
-
(2023)Tämä tutkielma on kvalitatiivinen haastattelututkimus, jossa tarkastelen seitsemän Pietarin Inkerin liiton jäsenen tunteita liittyen järjestötoimintaan ja inkeriläiseen kulttuuriin. Haastattelut ovat puolistrukturoituja syvähaastatteluja ja osallistujat on hankittu lumipallomenetelmällä. Haastatellut ovat 30–68-vuotiaita, heistä viisi on naisia ja muut miehiä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka nostalgian tunne ilmenee järjestön jäsenten toiminnassa. Tarkastelen nostalgian kokemusta Pietarin Inkerin liiton sisällä mutta myös laajemmin yhteiskunnallisena ilmiönä. Nostalgia toimii puolustusmekanismina epävarmojen ja vaikeiden tunteiden prosessoinnissa. Järjestön jäsenten ja muidenkin toiminnan laatu määräytyy nostalgiatyypin mukaan, joka vaikuttaa ihmisiin ja ryhmiin eri tavoilla. Nostalgia on ollut viime aikoina hyvin suosittu tutkimusaihe. Tutkielman tarkoituksena on vastata kysymyksiin liittyen inkeriläisten representaatioon ja Pietarin Inkerin liiton nostalgian kokemisen tapoihin. On tiedossa, että Suomessa sekä Venäjällä on inkeriläisten representaation puutetta esimerkiksi kirjallisuudessa ja historiankerronnassa. Tämä johtuu Suomen ja Venäjän vaikeasta historiasta liittyen inkeriläisväestöön. Menneisyyden muistamista käytetään välineenä yhteiskunnallisessa ja poliittisessa vaikuttamisessa. Muistamisen kohteet määräytyvät tietoisesti ajankohtaisten auktoriteettien linjojen mukaan; niiden tarkoituksena on tukea vallitsevia narratiiveja. Etenkin Venäjällä yksityiskohtia eri väestöryhmien kollektiivisista muisteista pyritään rajoittamaan poliittisin keinoin. Representaatio on kuitenkin prosessi, jossa sen kohde ja ympäristö ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Inkeriläisten representaatio vaikuttaa Venäjän alueelliseen politiikkaan, ja toisaalta Venäjän alueellinen politiikka vaikuttaa inkeriläisten kollektiiviseen muistiin. Tämä tutkimus osoittaa, kuinka tärkeää muistaminen ja representaatio ovat inkeriläisten kohdalla. Muistaminen suhteutetaan identiteetin olemassaolon jatkumiseen. Lisäksi tämä tutkimus osoittaa, kuinka kollektiivinen muisti traumasta on yhdistävä tekijä Pietarin Inkerin liiton jäsenten kesken.
-
(2021)This thesis provides a transnational perspective to Lebanese Kurds, particularly regarding their activism and networks related to Rojava, the Kurdish areas in northern Syria. After Armenians, Kurds form the second-largest non-Arab ethnic group in Lebanon. By estimate, around 100,000-150,000 Kurds reside in Lebanon, most of them holding Lebanese citizenship. Since 2011, the war in Syria has led around 20,000 Syrian Kurds to seek shelter in neighboring Lebanon. In January 2018, Turkey launched an attack against the Kurdish forces in Afrin in northern Syria, which resulted in demonstrations in Kurdish communities worldwide, including Lebanon. The objective of the study was to find out whether, and by which means, Kurds in Lebanon try to influence the Rojava issue and whether they are part of some transnational networks related to Rojava. The primary material of the study is based on five semi-structured interviews conducted with the presidents of four Lebanese Kurdish associations and one unaffiliated Syrian Kurd in Beirut in July 2019. The material was transcribed, and thematic content analysis was used as the method to examine the textual data. The theoretical framework of the research is based on the study of transnational activism, transnational networks, and processes of transnational contention. Furthermore, characteristics of transnational practices of ethnic diasporas, transnational impacts on domestic activism, and transnationalism among the Kurds are presented. The substance of the study is also contextualized by an overview of the history of the Kurds in Lebanon, the recent political developments in northern Syria, the Kurdish women’s movement in Rojava, and media coverage regarding the Kurds in Lebanon. The research found out that the limited political opportunities of the Kurds in Lebanon have weakened their chances to influence the Rojava issue. The community is divided along the borderlines of the Kurdish party political, which affects the attitudes of the Kurds towards Rojava. The transnational networks and processes between Lebanese Kurds and Rojava center on the sympathizers of the PKK leader Abdullah Öcalan. Furthermore, transnational women’s organization networks form the most significant transnational links between Lebanese Kurds and Rojava. Two of the Lebanese Kurdish associations have relations with the women’s umbrella organization Congress Star in northern Syria, and their local activism is largely influenced by the women’s movement in the area. Thus, it is argued that the relationship between the Lebanese Kurds and Rojava is reciprocal.
-
(2024)This thesis studies a 2022 attempt by members of the Democratic Party to establish an electoral district plan favorable to their party in the State of New York. Of particular interest is a legal case in which the highest court in the state rejected this attempt---contrary to expectations---and directed a Special Master to draw a neutral district plan. Although the outcome clearly surprised many of the state's leading Democrats, this thesis argues that the possibility could have been foreseen: in nominations to the state courts, Governor Andrew Cuomo---although a Democrat himself---had been more focused on choosing judges with moderate credentials, rather than reliably partisan ones. In enacting their plan, the Democrats also quite clearly violated a ban on partisan gerrymandering that was established in the New York Constitution in 2014, which made it more likely for the courts to reject the plan than would have been the case in a state with no such ban. By 2023, the composition of the highest court had changed in the Democrats' favor and it instructed the districts to be redrawn once again. Emboldened by this decision, the Democratic majorities at the two chambers of the New York State Legislature decided to once again try drawing congressional districts fully on their own, rather than rely on maps drawn by a bipartisan commission.
-
(2020)In my master’s thesis I study the Nepalese literature through the works of Prajwal Parajuly, Manjushree Thapa and Samrat Upadhyay. I want to study how caste, gender and marriage are presented in their literatures and what functions they have in the material. The material is based on total amount of twelve literary works of all the three authors. My research questions are in the thesis are in which circumstances the caste plays importance, how gender is displayed and how the marriage institution functions in the social fabric represented in the literature. The theoretical basis of my research is the subaltern theory by Gayatri Spivak. First, I introduce some of the key concepts in regarding my thesis to help the reader to understand the basic terminology of Hinduism concerning my thesis as well as the Nepalese setting of the issues represented in the literature. Then I analyse the women’s position and how they are being marginalized in the literature. Finally, I get into the conclusion that is based on the theories, that caste, gender, and marriage are deeply intertwined with each other in the literature and I have reached to the conclusion that caste in the most important marker of person’s identity and women’s marginalization is based on the combined effect of caste and gender. The marriage institution is also deeply involved to caste and gender issues, as it is one of the core units of the society as well as the benchmark for women’s life.
-
(2023)Tarkastelen tutkielmassani kuukautisten ja menstruoivan kehon kulttuurissosiaalista asemaa Chilen kontekstissa. Tutkielmani aineistona toimivat chileläisen poplaulaja Mon Laferten tämän Valparaíson kaupunkiin maalaamaa kuukautisaiheista Día Uno -seinämaalausteosta esittelevän Instagram-julkaisun keräämät kommentit. Tutkielmani tavoitteena on vastata, miksi Día Uno -teoksen kuukautisteema aiheutti reaktioita, ja miten kyseiset reaktiot heijastavat kuukautisten ja menstruoijien asemaa ja niille annettuja merkityksiä chileläisessä kulttuurissa. Tutkielmani päämetodina toimii kriittinen diskurssianalyysi, jonka avulla tutkin kuukautisten ja menstruoijan merkitysten rakentumista suhteessa sukupuoli-identiteettiin ja tilaan. Lisäksi tarkastelen sitä, kuinka diskursseissa tuotetut ilmaisut ja nimeämiset havainnollistavat menstruaation ja cisfeminiinisnormatiivisen ajattelun sekä patriarkaatin välillä vallitsevia valtasuhteita. Tutkielmani teoreettinen viitekehys nojaa myös vahvasti affektiteoriaan tarkastellessani diskursseissa kuukautisiin ja menstruoivaan kehoon liitettäviä tunteita ja affekteja. Tutkimukseni osoittaa, että Chilen yhteiskunnassa ja kulttuurissa vallitsevat patriarkaaliset valtasuhteet sekä cis- ja heteronormatiiviset olettamukset muokkaavat ihmisten käsityksiä menstruoijan identiteetistä, kuukautisten suhteesta sukupuoleen sekä kuukautisiin liittyvistä soveliaisuuskäytännöistä. Nämä käsitykset heijastuvat Día Uno -teokseen reagoivissa diskursseissa ja niistä välittyvissä affekteissa. Joillekin kommentoijille Mon Laferten tarjoama menstruoijan representaatio on inhottava ja häpeällinen abjekti, joka sotii yhteiskunnan soveliaisuussääntöjä vastaan halventaen menstruoivia ihmisiä. Monen mielestä todisteet kuukautisista kuuluu piilottaa julkisesta tilasta yksityisyyden ja feminiinisyyden suojelemiseksi. Julkaisun keräämät iloa ja ihastusta ilmentävät kommentit osoittavat kuitenkin, että monelle Día Uno -teos on voimaannuttava ja arvokas esimerkki Chilessä tapahtuvasta yhteiskunnallisesta kehityksestä ja feministisestä kuukautisaktivismista, joka pyrkii normalisoimaan menstruoivan kehon julkisessa tilassa menstruoijien yhteiskunnallisen aseman ja hyvinvoinnin edistämiseksi.
-
(2021)Tarkastelen tässä tutkielmassa koulutuksen ja vallan välistä yhteyttä. Analysoin, miten iranilaisissa peruskoulun oppikirjoissa rakennetaan kansallista identiteettiä ja tutkin, kuinka kansallisen identiteetin ja sukupuolen kuvaukset nivoutuvat vallan ylläpitämisen ja legitimoinnin välineeksi. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: miten iranilaista kansallisidentiteettiä rakennetaan oppikirjoissa? Kuinka sukupuoli rakentuu oppikirjojen kansallisissa kuvauksissa? Millä tavoin Iranin poliittisen eliitin pyrkimykset perustella legitimiteettiään näkyvät kansallisen identiteetin ja sukupuolen kuvauksissa? Kimmokkeen tutkielmalleni antaa ajatus siitä, että koululaitoksen opetusmateriaalit kertovat aina jotain olennaista ympäröivästä yhteiskunnasta. Ennen kaikkea ne usein heijastavat poliittisten, taloudellisten ja kulttuuristen intressiryhmien kamppailuja ja näiden ryhmien tekemiä kompromisseja kunakin hetkenä legitiimiksi tiedoksi muodostetuista opetussisällöistä. Analysoimani aineisto on kolme persiankielistä 1.–3. luokkien äidinkielen oppikirjaa. Käytän oppikirjojen kansallisen identiteetin esitysten tarkastelussa nationalismin teorioiden moninaista kenttää. Hyödynnän sukupuoliroolien ja -esitysten analyysissä Judith Butlerin ajatuksia performatiivisesta tuottamisesta sekä suhteutan oppikirjojen sukupuolen tuottamistapoja kansallisten projektien tuottamistapaan. Hyödynnän sisällönanalyysia aineiston alustavana erittelijänä ja toteutan itse analyysin käyttäen kriittistä diskurssianalyysia. Tarkastelen oppikirjojen kuvitusta visuaalisen järjestyksen analyysin sekä representaation käsitteen avulla. Analyysiosuuteni perustuu aineistosta paikantamiini analyysiyksiköihin. Niiden pääluokkia ovat sukupuoli ja kansallinen identiteetti ja alaluokkia edellisten alle muodostuvat kyseiseen aihepiiriin kuuluvat alakategoriat. Analysoidakseni oppikirjojen sisältöjen ja vallan välistä yhteyttä olen peilannut aineistoani muihin riippumattomiin lähteisiin. Analyysini johtaa seuraaviin löydöksiin. Nuoret oppivat iranilaisuudesta kuvien ja symbolien kautta. Kuvat ja symbolit saavat oppikirjoissa yhteiskunnalliset merkityksensä niitä kontekstualisoivien tekstien kautta, joihin ovat kirjautuneet sosiaaliset, ideologiset ja poliittiset käytänteet sekä normit. Iranilainen kansallisidentiteetti rakentuu oppikirjoissa tavanomaisesti suhteessa historialliseen menneisyyteen. Kansallisen tietoisuuden historiallinen nykyisyys vuorostaan rakentuu oppikirjoissa sankarillisen menneisyyden, sodankäynnin, yhteisen kärsimyksen, uhrausten sekä marttyyrien kielikuvin. Oppikirjoissa historian nykyisyys tuotetaan menneisyydenhallinnalla, jossa kansakunnan valtiovallan legitimoimaa muistia säädellään ja rakennetaan vahvistamaan valtion hyväksymää tulkintaa kansallisesta menneisyydestä. Kansallisia eroja tuotetaan ja toistetaan nimenomaan sukupuoleen sidottujen kansallisten symbolien kautta. Sukupuolieroon perustuvalla jaolla ylläpidetään kansallista yhteiskuntajärjestystä. Koulutuksen ja vallan välinen yhteys käy ilmi aineistosta myös moninaisissa pyrkimyksissä luoda homogeeninen kansallinen yhtenäiskulttuuri.
-
(2022)Syftet med denna magisteravhandling har varit att utreda finska högerpolitikers relation till den iranska oppositionsgruppen Mujahedin-e Khalq (MeK). Studien genomfördes med avstamp i den kvalitativa forskningstraditionen och det empiriska materialet samlades in med kvalitativa forskningsintervjuer med en före detta europaparlamentariker och en tidigare minister och riksdagsledamot. Som komplement har en materialbaserad innehållsanalys gjorts av andra politikers tal, intervjuer, pressmeddelanden och blogginlägg. Följande forskningsfrågor har besvarats: 1. Hur uppfattar finska politiker MeK som grupp? 2. Hur, och med vilka argument, motiverar finska politiker sitt samarbete med MeK? Som underfråga har studien besvarat frågan om vad ovanstående faktorer förklarar om MeK:s internationella lobbning gentemot finska politiker. Studiens resultat visar att finska högerpolitiker uppfattar MeK som en människorättsgrupp och officiell oppositionsgrupp som i varierande grad jobbar för följande frågor: mänskliga rättigheter, kvinnor- och barns rättigheter och motsättning av dödsstraff i Iran. Vidare visar studien att MeK i vissa fall även uppfattas som en förespråkare av liberal marknadspolitisk agenda med fokus på fri handel. De faktorer som mest inverkat på denna uppfattning är det förtroende andra politiker och kollegor gett gruppen. Kritik beträffande MeK har inte påverkat politikernas syn på gruppen i någon större utsträckning, och studien visar att politikerna, trots sitt samarbete med MeK, inte känner till gruppen eller dess bakgrund på en djupare nivå. Motiven bakom finska högerpolitikers samarbete med MeK är synen på situationen i Iran och viljan att arbeta för mänskliga rättigheter, men även gruppens europeiska värderingar har motiverats som en bidragande faktor för samarbete. Överlag sågs samarbetet med MeK som världsförbättring och tillgång på information. För politikerna har MeK:s lobbning och till den hörande kommunikation tagit sig i uttryck på liknande sätt såväl nationellt som på EU-nivå, och studien visar att MeK:s lobbningsargument varit samma i början på 2000-talet som under 2020-talet. Gruppens lobbning har byggt på inofficiell lobbning och ägt rum utanför de offentliga beslutsfattarprocesserna med syfte att påverka till exempel attityden mot Iran.
-
(2024)Tämä maisterintutkielma käsittelee miesten puhetta negatiivisiksi mielletyistä tunteista suomalaisissa, miesten pitämissä podcasteissa vuosilta 2019–2023. Tutkielman tarkoituksena on selvittää syitä vaikeiden tunteiden taustalla sekä tarkastella sitä, millaisia selviytymiskeinoja miehillä on selvitä tunne-elämän ongelmien kanssa ja miksi selviytymiskeinot ovat sellaisia kuin ne ovat. Tämän lisäksi tutkielman keskeisenä tavoitteena on ymmärtää miesten lisääntyvän tunnepuheen merkitystä maskuliinisuuden uudelleenrakentamisessa sekä tarkastella kriittisesti sitä, missä määrin hybridinen maskuliinisuus ja siihen kytkeytyvä lisääntynyt tunnepuhe ja muu emotionaalinen avoimuus kykenevät haastamaan hegemonisen maskuliinisuuden sekä epätasa-arvoa ylläpitävät valta-asetelmat eri ihmisryhmien välillä. Tutkielma on toteutettu laadullisen, aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla ja paikantuu kulttuurintutkimuksen kentälle tarkempina tutkimuskohteinaan tunteet, affektit ja maskuliinisuus, joiden kulttuurisessa tarkastelussa erityisesti sosiologia, sukupuolen tutkimus ja antropologia ovat tärkeässä osassa. Tutkielman tärkeimmiksi teemoiksi nousevat ympäristön vaikutus vaikeiden tunteiden ja tunne-elämän ongelmien syntymiselle, itsenäinen tunnetyö sekä avoimeen tunneilmaisuun liittyvät haasteet ja mahdollisuudet. Syitä tarkastellessa keskeisimmiksi konteksteiksi muodostuvat uusliberalistinen kulttuuri sekä hegemonisen maskuliinisuudet normit, jotka vaikuttavat erityisesti siihen, miksi miehet kokevat vaikeita tunteita, kuten henkistä painetta, ahdistusta, masennusta, häpeää ja riittämättömyyden tunteita. Tutkimukseni mukaan miehet näkevät kaikista haitallisimpana maskuliinisuuden normina tunteiden tukahduttamisen, joka luonnehtii erityisesti menneiden miessukupolvien emotionaalista kulttuuria. Perinteisestä maskuliinisuudesta pyritään irtaantumaan terapeuttisen eetoksen avulla, joka korostaa tunteista vaikenemisen sijaan tunteiden avointa ilmaisua. Miehet tulevat kuitenkin myös diskursiivisesti uusintaneeksi hegemonisen maskuliinisuuden normeja. Tämä tulee näkyväksi essentialisoivien diskurssien kautta, jotka liittävät tunteellisuuden biologian kautta voimakkaammin naiskehon ominaisuudeksi, mikä saa miehet näyttäytymään rationaalisempana sukupuolena mutta toisaalta myös rajoittaa miesten tunneilmaisua. Myös tietynlaiset selviytymiskeinot, kuten ongelmien itsenäinen työstäminen sekä ratkaisukeskeinen lähestymistapa ongelmanratkaisussa valikoituvat miesten käyttöön, mikä vahvistaa normia autonomisesta, rationaalisesta miehestä. Emotionaalinen avoimuus on yleisesti ottaen miehille vaikeampaa silloin, kun haavoittuvaisuutta ilmaistaan muille ihmisille, sillä tällaiset tilanteet sisältävät riskin epämaskuliiniseksi tuomituksi tulemisesta. Terapeuttinen kulttuuri saa yksilöt osaltaan tarkastelemaan ongelmiaan yksilökeskeisesti ja selviytymään niistä minuuttaan terapeuttisesti työstämällä, mikä on ongelma silloin, kun katse tulisi suunnata enemmän yhteiskunnan suuntaan. Yleisesti ottaen parempien tunnetaitojen ja avoimemman tunneilmaisun kehittämistä voidaan kuitenkin pitää positiivisena kehityssuuntana, sillä miehet näkevät niiden parantavan henkistä hyvinvointiaan ja uskovat parempien tunnetaitojen vaikuttavan myös positiivisesti miesten ympäristöön. Näin ollen miesten emotionaalisen kulttuurin muuttumista avoimempaa tunneilmaisua korostavaan suuntaan voidaan pitää tärkeänä myös yhteiskunnallisesti.
-
(2018)Tämä pro gradu -tutkielma on tapaustutkimus kuntopainiryhmästä, jonka osallistujakunta koostuu suomalaisista, afganistanilaisista, iranilaisista sekä virolaisista painijoista. Se tarkastelee osallistujien sosiaalisia suhteita, tasa-arvon kokemuksia ja minäkuvaa kyselytutkimuksen, haastattelujen sekä osallistuvan havainnoinnin metodein. Tulosten tulkinnassa käytetään Kalevi Heinilän ajatuksia liikuntaseuroista sosiaalisina organisaatioina. Keskeiset tulokset: Kuntopainin osallistujat yhdistävät harjoitusilmapiiriin monia sosiaalista hyvinvointia tukevia ominaisuuksia. Keskinäisen kunnioituksen ja ystävyyden elementit sekä auttamisen ilmapiiri tulevat ryhmässä vahvasti esiin. Samalla kuntopaini on luonteeltaan hyvin inklusiivinen: se tuo yhteen ihmisiä eri painitaidoista, sukupuolesta ja kulttuuritaustasta riippumatta. Keskeinen arvo on, että kaikki painivat kaikkien kanssa. Painimatto koetaankin tasa-arvoisemmaksi ympäristöksi kuin ympäröivä yhteiskunta keskimäärin. Osallistujista suurin osa on sitä mieltä, että Suomessa kaikki ovat melko tasa-arvoisia, kun puolestaan painimatolla kaikki ovat täysin tasa-arvoisia. Syitä tähän voi olla erilaisia. Vastaajien pohdinnassa esiintyy esimerkiksi ajatus siitä, että jokaisen keskittyessä omaan urheiluun, muut seikat jäävät epäolennaisina taka-alalle. Myös hyvä ryhmähenki edistää tasa-arvon tuntemuksia. Minäkuva kuntopainin osallistujilla on keskimäärin hyvä. Osallistujien vastausten valossa liikunnalla koetaan olevan hyvää itsetuntoa ja tyytyväisyyttä edistäviä vaikutuksia. Kuntopainin jäsenet ovat keskimäärin hyvin hallussa omien elämiensä valinnoista ja osoittavat aktiivista toimijuutta yhteiskunnassa. Kalevi Heinilän ajattelun valossa tämä pro gradu korostaa seuratoiminnan sosiaalista aspektia. Tapaustutkimuksen tulokset tukevat Heinilän näkemystä siitä, että seuratoiminta linkittää toisiinsa minähyvän ja yhteishyvän elementtejä. Ehkä tästä johtuen muiden osallistujien sekä seuran hyväksi toimiminen tuntuu olevan painijoille luonnollista. Heinilä korostaa myös seuratoiminnan yhteiskunnallista roolia ja esittää, että seuratoiminnassa syntyvät arvot kulkevat jäseniensä kautta myös ympäröivään yhteiskuntaan. Tähän teoriaan nojaten voidaan esittää, että kuntopainin kaltaisella seuratoiminnalla on potentiaalia toimia integraatiota ja ryhmien välistä kanssakäymistä edistävien arvojen levittäjinä yhteiskunnassa.
-
(2024)Tämä laadullinen alue- ja kulttuurintutkimuksen maisterintutkielma tarkastelee 2020-luvun alun materiaalipuhetta suomalaisessa kuluttajajournalismissa. Tutkielman lähtökohtana on Euroopan unionin kiertotalouden toimintasuunnitelma vuodelta 2020 sekä EU:n tavoite kitkeä poisheittokulttuuria. Tutkielmassa tarkastellaan, näkyykö kulutuksen käytäntöjen uudelleen muotoutuminen ekologisemmiksi kuluttajajournalismin materiaalipuheessa ja toisaalta, millaiset kulttuuriset ja yhteiskunnalliset tekijät selittävät tapoja puhua materiaaleista. Tutkielman aineistona on Kuluttamedia ry:n julkaisema Kuluttaja-lehti vuosilta 2020–2021. Lisäksi taustoittavana aineistona toimivat Kuluttaja-lehden numerot 2000- ja 2010-luvuilta. Teoreettisesti aihe paikantuu usean tutkimusalan risteyskohtaan. Ongelmanasettelultaan aihe asettuu luontevasti esimerkiksi niin kulttuurintutkimuksen, kulutustutkimuksen kuin humanistisen ympäristötutkimuksen piiriin. Tutkimusasetelmassa on myös aineksia käytäntöteoriasta. Materiaalipuheen tarkastelussa painottuu esineympäristön perustavanlaatuisen materiaalisuuden ilmeneminen osana kulutuskulttuuria. Materiaalisuudella viitataan luonnonvaroihin ja teollisiin materiaaleihin, joista esineet on valmistettu. Aineiston analyysissä hyödynnetään muun muassa kirjallisuutta materialistisesta kulttuuriteoriasta sekä kulutuskulttuurin kehityskulkuja ja ympäristöhistoriaa avaavaa kirjallisuutta. Analyysimenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi ja analyysissä on piirteitä sekä aineistolähtöisestä että teoriaohjaavasta sisällönanalyysistä. Varsinaiset löydökset piirtyvät esiin sisällönanalyysissa hahmottuneiden luokkien kontekstualisoinnilla. Kuluttajajournalismin materiaalipuhe on 2020-luvun alussa murroskohdassa, vaikka arkisten esineiden perustavanlaatuinen materiaalisuus on yhä melko näkymätöntä. Materiaalista puhutaan erityisesti silloin kun se on terveydelle haitallista tai muuten häiritsevää, ja kuluttaja on osa puutteellista tuotevalvontaa. Uusista ja kehitteillä olevista materiaaleista kerrotaan tarkemmin, mutta vakiintuneiden raaka-aineiden alkuperä ja valmistus ovat lähes näkymätön osa hyödykettä. Materiaalipuheen hiljaisuuksia edustaa myös kohtuullisuusnäkökulman puute. Hyödykkeiden materiaalisuus ja materiaalien arvo nostetaan esiin kierrätyksen yhteydessä ja myös korjaaminen on nouseva teema Kuluttaja-lehdessä. Paikoin materiaalisuus näyttäytyy yksittäistä esinettä laajempana, kuten toisiinsa kytkeytyvinä käytäntöinä. Materiaalipuhe on osa ympäristölle vähemmän haitallisten käytäntöjen tiedollisen pohjan tukemista. Ympäristötietoisuus on noussut osaksi kriittisen kuluttajan arvopohjaa, mutta se ei vielä ole valtavirtaistunut tai muodostunut tärkeimmäksi kriteeriksi tuotteiden valinnassa. Kuluttaja-lehden materiaalipuhe heijastelee kulutuskulttuurin nykytilaa ja meneillään olevia muutosprosesseja. Poisheittokulttuurin suitsimisessa on kiinnostavia yhtymäkohtia 1960-luvulla tapahtuneeseen kulutuskulttuurin valtavirtaistumiseen: alkuaikojen lupauksia olivat helppous, huolettomuus ja ajan säästäminen, mutta nykymuotoinen kulutuskulttuuri toimii näitä ihanteita vastaan ja runsaudesta on tullut ympäristöhuolen myötä ongelma. Se, että kriittiselle kuluttajalle ei nähdä tarpeelliseksi tarjota hyödykkeiden raaka-aine- ja alkuperätietoja, voi liittyä näkemykseen kuluttajan vaikutusmahdollisuuksien puutteesta. Materiaalin maininnat ja kulutuksen kestävyyteen liittyvät teemat ovat lisääntyneet Kuluttaja-lehdessä vuosien 2000–2021 aikana. Materiaalipuhetta kehystävät ekologinen murros ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen tavoite. Euroopan unionin tiukentuvat, kiertotaloutta tukevat säädökset näyttäytyvät vahvana kontekstina materiaalipuheelle.
-
(2023)Tässä tutkielmassa tarkastelen Harry Stylesin julkisuuskuvaa vuoden 2022 aikana julkaistujen mediatuotteiden kautta. Tutkielman aineisto koostuu haastatteluista, uutisotsikoista, Instagram-julkaisuista sekä valokuvista, jotka ovat kaikki julkaistu vuoden 2022 aikana. Diskurssianalyysin ja visuaalisen analyysin avulla pyrin selvittämään, millaista julkisuuskuvaa koostetussa aineistossa Stylesista rakennetaan. Tutkielmassani pyrin myös pohtimaan syitä hänen suosionsa nousulle. Julkisuuskuvan tuotanto ei ole riippuvainen vain julkisuuden henkilöstä itsestään, vaan julkisuuskuvaa tuottaa aina joukko eri alojen ammattilaisia yhdessä median kanssa. Aineiston perusteella Stylesin julkisuuskuva esittää hänet hyvin yksityisenä henkilönä, joka erottaa julkisen ja yksityisen elämän toisistaan monin eri tavoin. Toisaalta Styles esitetään myös autenttisena ja tavallisena henkilönä, joka sattuu olemaan myös julkisuuden henkilö. Stylesin autenttisuutta rakennetaan hänen musiikkinsa sekä hänestä tehtyjen haastattelujen kautta. Musiikin narratiivin ja haastattelujen kautta kuuntelija ajattelee tuntevansa Stylesin, mutta julkisuuden henkilöillä on kuitenkin useita rooleja tai hahmoja, joiden kautta he itseään esittävät julkisuudessa. Yleisö ei esimerkiksi koskaan näe julkisuuden henkilöitä yksityishenkilöinä, joten autenttisuus ja intiimiys luovat valheellisen tuttavallisuuden tunteen. Styles käyttää myös ulkonäköään erottaakseen yksityisen ja julkisen toisistaan, eli esiintymispersoonansa yksityishenkilöstä. Styles yrittää näin pitää osan elämästään yksityisenä maailman valokeilasta. Suosion nousun vuoden 2022 aikana selittää uuden levyn menestyksen lisäksi se, että Stylesia esitetään aineiston perusteella ennennäkemättömäksi musiikkiartistiksi, joka tekee ennätyksiä musiikillaan ja rikkoo sukupuolistereotypioita pukeutumisellaan. Todellisuudessa Styles ei ole ensimmäinen musiikkiartisti, joka rikkoo perinteisiä sukupuolistereotypioita tai nauttii suuresta suosiosta. Näin ollen aineiston perusteella mediassa rakennetaan Stylesista hieman liioiteltua julkisuuskuvaa, mikä on osaltaan johtanut hänen suosionsa nousuun.
-
(2023)Tämä maisterintutkielma käsittelee tyttöyden ja ruumiillisuuden rakentumista ja merkityksiä saksalaisten tyttöjen ja nuorten naisten julkaisemissa, suosituissa girl talk -vlogeissa, joita voi pitää kansainvälisenä ilmiönä. Tutkielman aineisto koostuu 30 saksankielisen kauneus- ja lifestylevloggaajan YouTube-kanavasta ja 94 girl talk -otsikoidusta vlogista, jotka on julkaistu vuosina 2019–2023. Vloggaajat ovat syntyneet vuosien 1999 ja 2008 välillä. Aikarajaus perustuu kiinnostukseen tarkastella nykyhetkeä sekä vlogeja, joissa vloggaajat kokevat parhaillaan tai ovat äskettäin kokeneet asioita, joissa he neuvovat seuraajiaan. Vaikka kanavien tilaajamäärät vaihtelevat reilusta sadasta satoihin tuhansiin, vlogit muistuttavat toisiaan visuaaliselta ilmeeltään ja diskursiivisilta piirteiltään. Vlogit analysoidaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla teemoitellen aineistosta sekä sanottuja asioita että kuvaa, jotka kertovat aineistolle ominaisesti tyttöydestä ja ruumiillisuudesta. Tähän yhdistetään multimodaalinen analyysityyli, jossa tarkastellaan YouTubessa ilmaistun puhutun viestinnän lisäksi videoiden visuaalista puolta kuten tilaa, esineitä ja ääntä sekä vloggaajien kehollisuutta kuten eleitä, ilmeitä ja asentoja. Tutkielma on luonteeltaan alue- ja kulttuurintutkimusta, joten tutkielmassa analysoidaan saksalaista vloggaamisen maailmaa sen yhteiskunnallisessa, ajallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa, eritoten tyttötutkimuksen ja sosiaalisen median tutkimuksen kirjallisuutta apuna käyttäen. Tutkielmassa vlogiaineistoa analysoidaan sukupuolen performatiivisuuden sekä diskursiivisen ja performatiivisen ruumiillisuuden käsitteiden avulla. Vaikka sukupuoli on moninainen, muuttuva kategoria, tutkielmassa tarkastellaan tytöiksi paikantuvien naiseksi kasvamisen kokemuksia. Vloggaajia nimitetään tytöiksi, sillä he puhuvat lapsuuden ja nuoruuden kokemuksistaan. Ruumiillisuuden tarkastelussa keskitytään tapoihin, joilla tytöt puhuvat omista kehoistaan sekä käytännönläheiseen toimintaan, josta tytöt kertovat, ja niiden suhdetta lifestylevloggaamisen kulttuuriin pohditaan. Aineiston keskeisimmiksi kysymyksiksi nousevat kehoon ja ulkonäköön liittyvät epävarmuudet, kuukautiset, ehkäisy ja erilaiset ensimmäiset kerrat (sheivaaminen, meikkaus, rintaliivit, seksuaaliset kokeilut, gynekologikäynnit). Vertailu tutkimuskirjallisuuteen osoittaa, että ”tyttöjen jutuista” puhutaan 2020-luvun saksalaisissa YouTube-vlogeissa totunnaisella tavalla, joskin kuukautisdiskurssin avoimuus voidaan nähdä tabuja rikkovana ja suostumuksen korostaminen nykypäivälle tyypillisenä. Vlogit tarjoavat itseilmaisun välineenä erityisen kanavan keskustella naiseksi kasvamisesta tyttöjen omilla ehdoilla, vaikka vlogeissa toimitaankin girl talk -genren käytänteitä noudattaen. Saksalainen kauneus- ja lifestylevloggaamisen kulttuuri näyttäytyy aineistossa valkoisena, kauneusihanteiden mukaisena, heteroseksuaalisena ja keskiluokkaisena. Vlogien kaupallinen konteksti vaikuttaa osaltaan siihen, miksi niissä näkyvä tyttöys on normatiivista ja tyttöyden diskurssit ovat konventionaalisia. Vlogeissa normalisoidaan kuluttamista, ihannoidaan vaurautta ja uusien tavaroiden ostaminen kehystetään itsestä ja omasta kehosta huolehtimisena. Vlogeissa suurilta osin vahvistetaan normatiivisia käsityksiä ulkonäkötyön merkityksestä, sukupuolittuneesta tavasta tehdä kulutusvalintoja, hetero-oletuksen mukaisesta seksuaalisuudesta ja parisuhteesta sekä ydinperheen tärkeydestä. Vaikka vlogeissa välittyy hyvin perinteinen kuva saksalaisesta tyttöydestä, girl talk -vlogeissa myös tarjotaan apua ja rohkaisua sekä ilmaistaan tyttöjen välistä yhteisöllisyyttä ja keskinäistä tukemista.
-
(2023)The humanitarian crisis caused by the Syrian civil war has resulted in millions becoming refugees, most of whom are women and girls. Out of all countries, Lebanon hosts the largest number of refugees per capita. Lebanese policies have been generally marked by state absenteeism and the exclusion of Syrians. The policies together with the economic crisis in Lebanon have resulted in most of the refugees living in the country informally and in dire socioeconomic situation. The objective of this thesis is to look at gender-based violence against Syrian refugee women and girls in Lebanon through a feminist political economy framework. This is done through analyzing interviews conducted with Lebanese experts and triangulating the data with existing academic and non-academic research. The Lebanese exclusionary policies, the political economy of the country, and the patriarchal structures expose Syrian women to socioeconomic violence and create a pool of people who are vulnerable to exploitation, violence, and unfree labour. Said factors also lead to resorting to negative coping strategies, such as survival sex, child marriage, and entering precarious work conditions. There is an interconnection of acceptance of violence, patriarchal norms, and institutional structures that all heighten the risk of IPV for Syrian refugee women. While women feel empowered by their access to resources through work, the risk of IPV grows as men are unable to fulfil their roles as the ideal masculine breadwinner and develop violent masculinities as an answer to marginalization. Syrian families, and sometimes girls themselves, resort to child marriage to seek protection and ease the financial constraints, which further keeps girls in the cycle of poverty and violence. Syrian women and girls face multiple forms of gender-based violence in Lebanon. The violence has a material basis which is accelerated by the socioeconomic situation and Lebanon's approach to the refugee crisis. The patriarchal structures that persist in the Syrian and Lebanese societies heighten women's vulnerability to violence and normalise it. The socioeconomic situation and the patriarchal values are upheld by the state policies and structures that fail to provide adequate protection to refugees and women, leading to marginalisation and giving space to actors, such as employers and landlords, who use the situation for their own benefit. Instead of looking at violence women and girls face as separate incidents, it is more useful to look at the continuums of violence that are present in the Syrian women and girls’ lives.
-
(2022)Tämä tutkielma käsittelee nuorten noin 25–30-vuotiaiden somalien käsitystä omasta klaanista ja suhdetta muihin somaliklaaneihin somalialaisessa ja suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkielma perustuu yhdeksästä haastatteluista koostuvaan kvalitatiiviseen tutkimukseen, johon osallistui joukko ikäluokkaan kuuluvia Suomessa asuvia somaleja. Tämän ohella tuli haastateltua somaliyhteisön piirissä toimivia järjestöjä. Tarkoituksena oli saada selville kunkin haastateltavan mielipiteet klaanijärjestelmään liittyen. Vaikka Suomen somalit ovatkin varsin näkyvä osa Suomalaista nyky-yhteiskuntaa, on heidän klaanijärjestelmänsä monelle varsin tuntematon. Usein esille tuodaan somaleille ominainen Islamin usko, joka kuitenkin sekin voi olla klaanijärjestelmän muokkaamaa. Tarkoituksena oli tuoda esille, millä tavoin klaanijärjestelmä näkyy jokapäiväisessä elämässä, ja miten se rajoittaa tai edistää ja tukee somalien sosiaalista liikkuvuutta Suomessa. Tutkimus osoittaa klaanin toimivan perhejärjestelmänä, joka tarjoaa turvaa somaleille ja auttaa kartoittamaan henkilökohtaisia sukujuuria. Tämän perusteella se on auttanut monia somaleja aloittamaan uuden elämän diasporassa. Klaani on myös yhä vahvemmin poliittinen instituutio, jonka perusteella Somalia on jaettu omiin hallinnollisiin alueisiin, ja joka vaikuttaa myös diasporassa asuvien somalien poliittisiin mielipiteisiin ja identiteettiin. Klaani perustuu varsin patriarkaaliseen järjestelmään, joka erottaa naisten ja miesten mielipiteitä ja mahdollisuuksia sosiaaliseen liikkuvuuteen yhteisön sisällä. Klaanin merkityksen politisoituminen on myös aiheuttanut tutkimuksen perusteella eroja eri ikäluokkien välille, auttanut niin klaaneihin perustuvan regionalismin kuin somalialaisten yhtenäisyyttä tukevan kansallismielisyydenkin kasvua.
-
(2022)This Master’s thesis researches the hybrid national identities of the Iraqi-originated second generation as well as what kind of support the upper secondary education history teaching gives to them. I scrutinised national identities from the individual as well as collective perspectives, and throughout the study, the scrutiny was defined by the concept of hybridity. By hybridity, I mean the dynamicity, multiplicity, and situationality of identities. Along with hybridity, the study was accompanied by the concept of intersectionality, which pays attention not only to the multiplicity of the identities but also to the power relations between them. I scrutinised history teaching as a tool to transmit hegemonic narratives, which build the national identity as well as pass on the values and beliefs related to the national identity. I wanted to find out, how the history teaching and its narratives that had been stated as Eurocentric and concentrated on white Finnishness, could support the multiple identities of the Iraqi-originated second generation. I carried out the fieldwork with interviews. Three adolescents took part in the interviews, and their backgrounds represented the ethnic diversity of Iraq. First I interviewed the participants twice in individual interviews, and finally we carried out a common group and feedback discussion. The interviews were carried out in the years 2021–2022. Antiracism was the methodological guideline of the study, and in practice it meant the inclusion of the participants in the study process, making visible the power structures related to the study as well as the critical scrutiny of the researcher’s own position. I analysed the interview material using theory-guided content analysis. The study results showed that the concepts of hybridity and intersectionality are well applied not only to the national identities of the participants but also to the national identities produced by history teaching. The participants identified with the hegemonic narratives of Finnish history in history teaching regardless of whether they identified themselves as Finnish or not. Nevertheless, the other dimensions of the participants’ national identities were left without construction material due to the Eurocentric approach as well as focusing on the white Finnishness in the history teaching. Along with the information it transmits to the individual, history teaching affects identities by shaping the society’s idea of general knowledge as well as the possible identities of the individuals. When it comes to teaching, the participants missed multiplicity and multiperspectivity that they applied themselves to some extent due to their background and inner circles. Based on the analysis, I finally drafted ideas on history teaching that would transmit hybrid narratives instead of hegemonic narratives. Hybrid narratives would allow bringing forth the dynamicity and multiplicity of national identities, but at the same time, they would enable historical comparison better. In addition to that, supporting identities in history teaching would require discussing identities in the lessons: sharing different views and making own position visible.
-
(2023)Tämä tutkielma käsittelee kodin kokemuksia ja kuulumisen tunteen muodostumista Suomenlinnan historiallisessa merilinnoituksessa, joka on sekä suojeltu maailmanperintökohde että Helsingin merellinen kaupunginosa. Tutkielma nojaa vahvasti arjen elämän tutkimukseen. Tarkastelen aineistoni kautta, kuinka paikkaan kuulumista ja paikkaan kiinnittyviä valtarakenteita eletään ja uusinnetaan arkisissa käytänteissä ja sosiaalisissa kohtaamisissa. Suomenlinnan merilinnoitus valikoitui tutkimuskohteeksi, koska se mahdollistaa kodin kokemusten ja asukkaiden ja tilan vuorovaikutuksen monipuolisen tarkastelun sekä urbaanissa kaupunkitilassa, suojellussa maailmanperintökohteessa että turistikohteessa. Tutkielman aineisto koostuu etnografisesta materiaalista, johon kuuluu haastatteluja, valokuvia ja Suomenlinnassa tehtyjen havainnointikierrosten tuottamia muistiinpanoja. Yhdeksän Suomenlinnan asukkaan haastattelut ja haastattelujen yhteydessä otetut valokuvat muodostavat aineiston keskeisimmän osan. Haastattelut ovat puolistrukturoituja teemahaastatteluja, jotka toteutin kävelyinä Suomenlinnassa. Kävelyhaastattelu on etnografinen tutkimusmenetelmä, joka tarjoaa monia etuja, kun halutaan tutkia paikkaan liittyviä kokemuksia ja paikan roolia eletyssä arjessa. Haastatteluissa pyrin selvittämään paikkasuhteen muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä ja kotiin liitettyjä merkityksiä arkisten reittien ja rutiinien sekä asukkaiden kokemuksissa merkityksellisten paikkojen kautta. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat kodin ja kuulumisen tunteen käsitteet, joita tarkastelen alue- ja kulttuurintutkimukselle tyypillisesti poikkitieteellisesti. Tutkielmassa pyrin tuottamaan tietoa Suomenlinnan asukkaiden kuulumisen tunteen, kodin merkitysten ja paikkasuhteen muodostumisesta jokapäiväisessä elämässä. Tutkin, miten erilaiset tilat ja käyttäjäryhmät vaikuttavat oman tilan kokemiseen ja millaisia rajaamisen prosesseja tapahtuu yksityisen ja julkisen tilan raja-alueilla. Tutkielma osoittaa, että paikkaan kuuluminen on monimutkainen tilallinen prosessi, joka rakentuu sosiaalisissa ja kulttuurisissa merkityksenannoissa, erilaisista rajanvedon prosesseissa ja ajallisissa suhteissa. Tutkielmassa nousee esiin, miten monimutkainen ja monista elementeistä muodostuva kokonaisuus kodin ja kuulumisen tunne on. Aineiston valossa koti voi olla epämääräisesti rakentuva ja ajallisesti elävä asia, joka laajentuu fyysisen asunnon rajojen ulkopuolelle asukkaiden toimintaympäristöön, joka rakentuu sosiaalisissa suhteissa ja arkisissa käytänteissä ja kulkureiteissä. Informanttien arkiset tavat olla yhteydessä fyysiseen ympäristöönsä edistävät kuulumisen tunteen syntymistä ja vaikuttavat ympäröivän tilan kokemiseen. Tutkielma osoittaa myös etnografisen kävelyhaastattelun edut paikkaan liittyvien kokemusten ja jokapäiväisen elämän tarkastelussa suhteessa perinteiseen istumahaastatteluun.
Now showing items 41-60 of 103