Browsing by Title

Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä opetussuunnitelmat sanovat suullisen ruotsin arvioinnista sekä opettamisesta lukiotasolla toisen kotimaisen kielen oppiaineessa (ruotsi). Tutkielman aihe on ajankohtainen lukion uudistuksen myötä, kun suullisen kielitaidon kokeesta tulee osa ylioppilastutkintoa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu suullisen kielitaidon opettamisen ja arvioinnin teoriasta, kommunikatiivisen kielitaidon teoriasta sekä aiheen aikaisemmasta tutkimuksesta. Sen lisäksi mukana on tietoa suullisen kielitaidon kehityksestä vuosien mittaan, jossa lähteenä toimivat muun muassa Opetushallituksen, Opetusministeriön sekä Suomen kieltenopettajien liiton materiaalit. Tutkimuksen aineistona on lukion opetussuunnitelmat kaikilla tasoilla: lukion opetussuunnitelman perusteet 2015 sekä lukion opetussuunnitelman perusteet 2019, Helsingin kaupungin lukioiden yhteinen opetussuunnitelma sekä koulutasolla Helsingin yliopiston harjoittelukoulujen (Helsingin normaalilyseo & Viikin normaalikoulu) omat opetussuunnitelmat. Tutkimusmenetelmänä toimii laadullinen ja kuvaileva sisällönanalyysi, joka perustuu tutkimuskysymyksiin, teoreettiseen viitekehykseen sekä aikaisempaan tutkimukseen. Tutkimuksen keskeisiä tuloksia ovat muun muassa se, että opetussuunnitelmat nimeävät tärkeitä tavoitteita ja näkökulmia suulliseen kommunikatiiviseen kielitaitoon, mutta ovat samaan aikaan melko abstrakteja eivätkä tarjoa riittäviä ohjeistuksia tai kriteereitä niiden tavoitteiden toteuttamiseksi. Valtakunnallisen, kunnallisen sekä koulukohtaisten opetussuunnitelmien välillä ei ole sisällöllisesti suurta eroa. Vanhan ja uuden opetussuunnitelman perusteissa suurin ero on kohdissa, jotka liittyivät suullisen kielitaidon kokeeseen sekä Opetushallituksen tarjoamat sähköiset tukimateriaalit uuteen opetussuunnitelmaan siirtymistä varten. Kaiken kaikkiaan suullinen kielitaito kuitenkin näkyy kaikissa opetussuunnitelmissa ja sen rooli on vahvistunut aikojen saatossa. Sen lisäksi roolin voi odottaa vahvistuvan uusien perusteiden myötä. Jatkotutkimusta aiheesta tarvitaan, erityisesti siitä, miten suullisen kielitaidon koe tulee toteutumaan tulevaisuudessa ja miten se vaikuttaa suullisen kielitaidon painottamiseen ruotsin kielen oppiaineessa lukiotasolla.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan kulttuurienvälisiä kompetensseja (intercultural competences) ja niiden esiintymistä suomalaisissa ranskan kielen oppikirjoissa. Tutkin ja analysoin oppikirjoja Escalier 3 ja Escalier 4, joita käytetään lukioiden ranskan opetuksessa. Tutkimuksessa jaottelen kirjan tehtävät kulttuurienvälisiä kompetensseja sisältäviin ja ei-sisältäviin. Käyn läpi kirjojen tehtävistä löytyvät kulttuurienväliset kompetenssit käyttäen perustana Michael Byramin viiden kulttuurienvälisen kompetenssin mallia vuodelta 1997 (savoirs, savoir être, savoir comprendre, savoir apprendre/faire, savoir s’engager). Oppikirjojen tehtävistä poimin ne tehtävät, joissa esiintyi vähintään yhtä kulttuurienvälistä kompetenssia. Tutkimuksessa selvisi, että oppikirjojen tehtävistä yli puolet sisälsi vähintään yhden kulttuurienvälisen kompetenssin. Eniten esiintyi vuorovaikutukseen perustuvaa kompetenssia savoir faire ja toisen kanssa samaistumiseen perustuvaa kompetenssia savoir être.Vähiten ilmeni kompetenssia savoir s’engager, joka perustuu kriittiseen kulttuuriseen tietoisuuteen.

Tutkielman aiheena on kuoleman teema Fernand Khnopffin maalauksessa I lock my door upon myself (1891). Keskeiseksi avaimeksi teoksen ymmärtämisessä muodostuu maalausta koskevassa aiemmassa tutkimushistoriassa huomioimatta jäänyt yksityiskohta, joka viittaa kuoleman teemaan. Tutkielman tavoitteena on paljastaa teoksesta syvempää sisältöä ja täydentää Fernand Khnopffia käsittelevää tutkimushistoriaa suomalaisella laajemmalla tutkimuksella, jota ei ole vielä olemassa. Tutkimusmenetelminä käytetään ikonografiaa ja intertekstuaalista lähestymistapaa. Khnopffin maalauksessa huomataan yhtymäkohtia prerafaeliittien taiteeseen sekä belgialaiseen aikalaiskirjallisuuteen. Kuva-analyysin syventämiseksi tutkimusmenetelminä käytetään myös psykoanalyyttistä ja feminististä lähestymistapaa. Tutkimuksen teoreettinen tausta liittyy symbolismiin. Keskeiset teoreettiset käsitteet ovat symboli, yksityiskohta ja siihen liittyvä fragmentti. Khnopffin teosta tarkastellaan symbolina, kokonaistaideteoksena. Tutkielma keskittyy yhden maalauksen sisällön tulkintaan yksityiskohta-analyysin kautta. Teos liitetään 1800-luvun lopun suosittuun kuoleman kultista kertovaan naisaiheiseen kuvastoon ja siinä nähdään viittauksia toisiin kuvallisiin ja kirjallisiin teksteihin, mutta ennen kaikkea teosta analysoidaan taiteilijan sisimmän ilmauksena. Itse teos I lock my door upon myself toimii pääasiallisena lähteenä tutkimuskohteelle, kuoleman teemalle. Tutkimusaineiston muodostavat tietyt 1800-luvun loppupuolella syntyneet kuvataiteen sekä kirjallisuuden teokset. Näitä ovat Khnopffin teosten lisäksi tutkimuksen aiheen kannalta kiinnostavat prerafaeliittien kuvat ja tekstit sekä belgialaisesta aikalaiskirjallisuudesta valittu vertailukohde. Keskeisiä teoksia ovat Christina Rossettin runo Who shall deliver me?, Dante Gabriel Rossettin Beata Beatrix, Edward Burne-Jonesin King Cophetua and the Beggar Maid, John Everett Millaisin Ophelia sekä Georges Rodenbachin Bruges-la-Morte. Tutkimusaineistoon sisältyy taiteilijoihin liittyviä biografisia tutkimuksia, fin-de-sièclen taideteorioita käsitteleviä tutkimuksia, yksityiskohdan teoriaa käsittelevää kirjallisuutta, symbolismia käsitteleviä teoksia, 1800-luvun lopun kaunokirjallisuuteen ja fin-de-sièclen naiskuvaan keskittyviä kirjoituksia, kuoleman representaatioon liittyviä analyysejä sekä kuoleman teeman historiaa käsittelevää kirjallisuutta. Lähdeaineistoon kuuluu myös 1800-luvun valokuvaa käsittelevää kirjallisuutta, ja tutkimuksessa tarkastellaan myös niin taiteilijalle kuulunutta kuin 1800-luvun loppupuolelle ajoitettua valokuvamateriaalia. Tutkimusaineistoon lukeutuu myös Fernand Khnopffia käsittelevä monografia. Tutkielma jakautuu kolmeen tutkimukselliseen osaan, joissa kuoleman teemaa käsitellään prerafaeliittivaikutteiden, menetettyyn liittyvän muiston vaalimisen sekä belgialaisen aikalaiskirjallisuuden kautta. Kuolema viktoriaanisen ajan unena tarkastelee englantilaisten prerafaeliittien suosimaa tapaa kuvata kaunis nuori nainen, jolle kuolema on täyttymys. Osiossa osoitetaan, kuinka taiteilijat heijastivat egoaan muusan, ideaalisen feminiinisen tyypin kautta. Englantilaisten prerafaeliittien tuotannosta saatu innoitus on todettavissa jo Khnopffin maalauksen nimestä. Kuolema, muisto ja menetys -osiossa käsitellään valokuvan funktiota menetetyn ihmisen, paikan tai asian muiston vaalimisessa. Osiossa näytetään, kuinka menetetyn henkilön, paikan ja asian muiston vaaliminen liittyy Khnopffilla läheiseen sisarsuhteeseen, lapsuuden kaupunkiin Brüggeen ja menetettyihin unelmiin. Kuoleman mielenmaisema -osuudessa luodaan aluksi yleiskatsaus belgialaiseen fin-de-sièclen kirjallisuuteen ja keskitytään sen jälkeen Khnopffin ystävän Georges Rodenbachin Bruges-la-Morte -romaanin ja Khnopffin maalauksen yhtymäkohtien analyysiin. Tutkielman keskeiset tulokset johtavat päätelmiin, jotka näkevät Khnopffin maalauksen mentaalina kuvana, taiteilijan sisäiset ajatukset sisälleen kätkevänä symbolina. Maalaus I lock my door upon myself on erilaisista fragmenteista koostuva henkilökohtainen, muiston vaalimiseen tarkoitettu muistoesine. Tutkielmassa halutaan tuoda esille aiemmissa teosta koskevissa tulkinnoissa niukasti huomioitu näkökulma, joka liittyy valokuvan vaikutukseen. Muun muassa viktoriaanisen ajan post-mortem -valokuvien ja Khnopffin maalauksen yhtäläisyyksiä analysoidaan aiempaa tutkimushistoriaa rikastaen.

Tarkastelen tutkielmassani Helsingissä sijaitsevaa, vuonna 1991 Unescon maailmanperintöluetteloon liitettyä Suomenlinnaa ja siihen liittyvää arvopuhetta. Tutkielmani primääriaineisto on kerätty haastattelemalla yhtätoista Suomenlinnassa työskentelevää ja/tai asuvaa henkilöä syksyllä 2015. Tämän lisäksi olen hyödyntänyt tutkielman sekundääriaineistoina useita maailmanperintöön liittyviä dokumentteja, joista keskeisin on Suomenlinnan kestävän matkailun strategia. Tarkastelen työssäni kulttuuriperintöteoreettisen keskustelun valossa niitä ulottuvuuksia, joihin maailmanperintöön liittyvät arvot kytketään. Tutkielman analyysimenetelmiä ovat kategoria-analyysi ja retorinen analyysi. Haastatteluaineiston valossa maailmanperintöarvojen merkitys käsitetään eri tavoin ja usein myös eri tavoin kontekstista riippuen. Silloin kun säilyttäminen tai tallentaminen nähdään maailmanperinnön ensisijaisena arvona, liittyy puheeseen myös käsitys tulevista sukupolvista tallentamisen moraalisena velvoittajana. Toisaalta maailmanperintöarvot käsitetään aineistossa toisinaan myös asiantuntija-arvioksi paikan merkittävyydestä, yhteisön ja sen historian symboliksi tai kaupallista potentiaalia lisääväksi arvoksi. Maailmanperintöön liitettyjen arvojen moninaisuus korostaa käsitteen avaamisen tärkeyttä. Pääsääntöisesti haastateltavat mielsivät arvot abstraktimmin kuin sekundäärilähteenä toiminut strategiateksti, mikä vahvistaa osaltaan aiempien tutkimusten tuloksia, joissa on havaittu kulttuuriperintöammattilaisten korostavan materiaalisia arvoja useammin kuin muiden vastaajien. Tutkielmani osoittaa, että maailmanperintöarvoihin yhdistetään usein sopivana pidettyyn toimintaan liittyviä arvotuksia. Hyödynnän analyysissä subjekti- ja objektisidonnaisen autenttisuuden käsitteitä, joiden avulla erottelen maailmanperintöarvoihin kytkeytyviä käsityksiä sopivista toiminnoista. Oman aihekokonaisuutensa muodostaa Suomenlinnassa järjestetty kekritapahtuma ja opastustuotteisiin heijastuva kulutuskulttuurin murros. Käsittelen analyysissäni viimein myös eri kävijäkategorioihin liitettyjä toimintoja sekä maailmanperinnön yhteyttä talouspuheeseen. Tutkielmani perusteella maailmanperintöön liittyy paikallisella tasolla hyvin erilaisia arvoja, jotka kytkeytyvät esimerkiksi erilaisiin taloudellisiin ja identiteettipoliittisiin päämääriin. Arvopuhe konkretisoituu hyvin monenlaisten toimintojen kohdalla, ja siksi esimerkiksi oppaiden tai kävijäsegmenttien tarkempi erottelu voisi olla hedelmällinen aihe jatkotutkimukselle. Maailmanperinnön monet arvot voisivat myös pohjustaa soveltavaa, kohteen kehittämiseen pyrkivää tutkimusta ja lähestyä kulttuuriperintöön liittyviä merkityksiä esimerkiksi etnografian keinoin.

Denna avhandling handlar om universitetsstuderandes upplevda självförmåga gällande studier i svenska på Helsingfors universitet. Tidigare forskning har visat att både kunskaperna i och motivationen för svenskstudier på alla utbildningsnivåer har sjunkit. På grund av detta undersöker avhandlingen hurdana upplevelser av självförmåga universitetsstuderande har i förhållande till sina svenskstudier på universitet. Syftet med avhandlingen är att ta reda på hur universitetsstuderande upplever sin självförmåga till studier i svenska samt om dessa upplevelser har ett samband med studerandenas intresse för svenskstudier och den arbetsinsats de är beredda att lägga ner på studierna. Dessutom undersöker jag om studerandenas kön, utbildningsområde och eventuell avlagt studentexamensprov i svenska som andra inhemska språk har en inverkan på dessa faktorer. Ämnet har inte studerats i Finland tidigare i en kontext av svenskundervisning på högskolenivå. Materialet består av 132 enkätsvar som har samlats in hösten 2023 och våren 2024. Deltagarna är universitetsstuderande vid Helsingfors universitet som höll på att genomföra en kurs i svenska på hösten 2023 eller våren 2024. Materialet har analyserats statistiskt med programmet SPSS. Analysmetoderna som har använts är explorativ faktoranalys, reliabilitetstest och test på normalfördelningen. Dessutom har Spearmans korrelationstest använts för att undersöka faktorernas korrelation samt t-tester för att undersöka skillnader mellan tre olika grupper. Forskningsresultaten visar att universitetsstuderandena upplever sin självförmåga gällande studier i svenska relativt neutralt eller tämligen positivt och att den arbetsinsats de är beredda att lägga ner på studier i svenska är förhållandevis liten. Upplevd självförmåga och arbetsinsats för studier i svenska visade en positiv men måttlig korrelation med varandra. Hur intressant studerandena tyckte kursen i svenska hade varit hade en positiv och måttlig korrelation med upplevd självförmåga och en stark positiv korrelation med arbetsinsats för studier i svenska. Hur mycket arbete studerandena lagt ner på kursen hade en statistiskt signifikant korrelation endast med arbetsinsatsen för kursen. Måttliga skillnader fanns mellan manliga och kvinnliga studerande gällande arbetsinsatsen för studier i svenska och vad gäller den upplevda självförmågan fanns en signifikant skillnad mellan studerande som avlagt studentexamensprovet i svenska som andra inhemska språk och studerande som inte avlagt provet. Resultaten pekar på att kvinnor är beredda att lägga ner mer arbete på sina svenskstudier och studerande som tidigare avlagt studentprovet i svenska upplever en högre grad av självförmåga.

Tutkielman lähtökohta Tutkielmassa pyritään selvittämään, käytetäänkö unkarin kielessä prosodisia keinoja fokuksen ilmaisemisessa. Tutkittavina ominaisuuksina ovat perustaajuuden ja vokaalien kestojen vaihtelut eri fokuskonditioissa. Kyseinen aihe valittiin, koska prosodian tutkimus on erittäin tärkeä, mutta vähän huomioitu ala käännöstieteessä. Lisäksi aiempien tutkimusten toisistaan eroavat tulokset vaativat aiheen jatkokäsittelyä. Kimmokkeena tutkielmalle toimivat samasta aiheesta, mutta suomen kielestä tehdyt tutkimukset. Näkökulmana kautta tutkielman onkin unkarin ja suomen prosodisten piirteiden vertailu. Aineisto ja menetelmät Aineistona on 10 unkarinkielisen koehenkilön ääneen lukemia SVO-rakenteisia lauseita, jotka esiintyvät neljässä eri fokuskonditiossa, jotka ovat 1) laaja fokus, 2) kapea fokus subjektilla, 3) kapea fokus verbillä sekä 4) fokus sekä subjektilla että verbillä. Lausetyyppejä on yhdeksän, joiden kunkin subjekti ja verbi ovat kaksitavuisia. Kaikkiaan tutkittavia lauseita on 1074. Äänitykseen on käytetty PsychoPy-alustalla luotua interaktiivista ohjelmaa. Äänitettyjen lauseiden subjektit ja verbit on segmentoitu Praat-ohjelmalla tavuiksi ja tavujen ydinvokaaleiksi. Tutkimuksessa datana on Praatin ProsodyPro-skriptillä erotellut eri tavujen maksimiperustaajuudet ja eri ydinvokaalien kestot. Fokuksen vaikutusta perustaajuuksiin ja vokaalikestoihin tarkastellaan tilastollisesti sekamallin avulla. Tulokset Tutkimuksessa havaitaan, että fokuskonditio vaikuttaa siihen, kuinka paljon maksimiperustaajuus muuttuu subjektin ensimmäisen ja toisen tavun välillä. Subjektin ollessa fokuksessa perustaajuus laskee erityisen jyrkästi verrattuna muihin fokuskonditioihin. Muut perustaajuuteen liittyvät löydökset eivät ole tilastollisesti merkitseviä, mutta niissäkin on havaittavissa trendejä. Fokuksen vaikutus subjektin ensimmäisen tavun sekä verbin molempien tavujen kestoon on tilastollisesti merkitsevä: kukin tavu on pidempi kyseisen sanan ollessa fokusoituna kuin laajassa fokuksessa ja toisaalta tavut ovat lyhyempiä, jos fokuksessa on lauseen toinen tutkittava sana. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin aiemmin suomesta saadut tulokset sekä jotkin aiemmin unkarista saadut tulokset. Jatkotutkimuksissa olisi perusteltua tehdä myös havaintokokeita sekä käsitellä kontrastiivista fokusta. Tämän tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää esimerkiksi tekstistä puheeseen ja puheesta tekstiin -kääntimissä ja ylipäätään kielen mallinnuksessa sekä kielenopetuksessa. Prosodian tiedostaminen on tärkeää myös esimerkiksi tulkille.

Tutkielmassa tarkastellaan vuonna 1930 valmistunutta Uno Ullbergin suunnittelemaa Viipurin taidemuseota ja taidekoulurakennusta esimerkkinä 1920-luvun klassismin tyylistä. Rakennuskokonaisuutta käsitellään julkisivu kerrallaan arkkitehtonisena ja taiteellisena työnä. Tutkielman aineistona käytetään museon julkisivujen säilyneitä luonnoksia, lopullisia rakennuspiirustuksia ja valokuvia. Teoriapohjana on Riitta Nikulan kolmivaiheisen 1920-luvun klassismin määritelmä. Tutkielman teoriaosassa käsitellään klassismin eri ilmentymiä 1700-luvulta lähtien ja klassisen teorian käsitettä. Suomessa klassisen teorian seuraajina pidetään muun muassa C.L. Engeliä ja Gustaf Nyströmiä. Viipurin taidemuseo liittyy Engel-Nyström -monumentaaliarkkitehtuurin jatkumoon julkisivuratkaisujen pohjalta. Myös Viipurin kaupungin 1900-luvun alun Akropoliin henkeä tavoittelevat keskustan asemakaavasuunnitelmat saattoivat vaikuttaa rakennuksen muotokielen valintaan ja kehittymiseen. Teoriaosassa kiinnitetään huomiota myös 1920-luvun klassismitutkimukseen 1980-luvulla ja myöhemmin uudestaan 2000-luvulla. 1980-luvun klassismitutkimus painottaa pohjoismaisen tradition ja italialaisen talonpoikaisarkkitehtuurin vaikutusta pelkistyneeseen 1920-luvun klassismin muotokieleen. 1980-luvun tutkijat kuvaavat klassismin yhtenäisenä tyylinä, jonka vastakohtina pidetään kansallisromantiikkaa ja funktionalismia. Uudempi 2000-luvun klassismitutkimus sen sijaan kiinnittää enemmän huomiota 1920-luvun klassismin monimuotoisuuteen, taustoitukseen ja arkkitehtuurikielen jatkumoon. Näin perusmuotoisuudessa modernia arkkitehtuuria lähenevän klassismin taustat ovat löydettävissä Engelin ajan klassismin sekä myöhäishistorismin ajoilta, mikä käy selväksi tarkasteltaessa Viipurin taidemuseon arkkitehtuuria. Arkkitehtuurikielen pelkistymiseen ja arkkitehtuurin väritykseen on vaikuttanut myös muoti ja sen seurauksena visuaalisuuden korostaminen ja tilan kokeminen objektina. Museon luonnoksissa museon arkkitehtuuri on klassisen symmetrinen ja historistinen. Lopullisissa rakennuspiirustuksissa museon ulkoasu muuttuu perustavanlaatuisesti. Rakennusten asemoinnissa tapahtui näyttävä viuhkamainen avautuminen. Poikkeava akselisuunta ja epäsymmetria symmetriassa ovat selkeitä 1920-luvun klassismin tunnusmerkkejä. Luova sommittelu mahdollistaa myös uudenlaisen tilakokemuksen. Museon arkkitehtuurin tehokeinoina on käytetty näyttävää portaikkoa, ylirakennettua porttia, koristelun niukkuutta, rakennuksen valkoista väriä ja vastakohtia. Julkisivujen kolmijako, portiikki-julkisivun jäsentely ja koristelu viittaavat Engelin ja Kreikan antiikin klassiseen arkkitehtuuriin. Eteläisen julkisivun toiminnallisuus ja parvekkeiden sijoittelu viittaavat funktionalismiin. Erikoisena innovaationa voidaan pitää museolle suunniteltua, mutta rakentamatta jäänyttä kahvilaa: yleisökeskeisyyden tuominen 1930-luvun museomaailmaan oli aikanaan uutta ja poikkeavaa.

Tutkielmassa käsitellään epäluotettavaa kerrontaa Gillian Flynnin vuonna 2012 ilmestyneessä teoksessa Gone Girl. Kyseessä olevan kaupallisesti erittäin menestyneen psykologisen trillerin keskiössä on tarina erään avioliiton hajoamisesta sekä aviovaimon yllättävästä katoamistapauksesta. Teoksessa on kaksi kertojaa, aviopari Nick Dunne ja Amy Elliott Dunne, jotka esittävät toisistaan huomattavasti eriävät kuvaukset suhteestaan. Teosta ja siinä esiintyvää epäluotettavuutta lähestytään tutkielmassa sekä James Phelanin retorisen viitekehyksen että Ansgar Nünningin kognitiivisen viitekehyksen pohjalta. Phelanin mukaan epäluotettavaa kerrontaa on kuutta eri tyyppiä, jotka ovat väärinraportointi (misreporting), väärintulkinta (misreading), väärinarviointi (misevaluating/misregarding), aliraportointi (underraporting), alitulkinta (underreading), aliarviointi (underregarding/underevaluating). Nünningin teoriasta puolestaan hyödynnetään epäluotettavan kerronnan tunnusmerkkejä, jotka Nünning on jakanut tekstuaalisiin sekä ekstratekstuaalisiin signaaleihin. Tutkielmassa todetaan, että Amy Elliott Dunnen kerrontaa leimaa erityisesti väärinraportointi, sillä hän esittää tapahtumat lähes täysin valheellisessa valossa varsinkin kirjan ensimmäisessä osassa. Amysta löydetään myös kaksi täysin erilaista versiota, joista toinen on oikean Amyn luoma fiktiivinen ”päiväkirja-Amy”. Nick Dunne puolestaan pääasiassa väärintulkitsee tilanteita ja johtaa näin lukijaa harhaan. Epäluotettavan kerronnan tunnusmerkkien analyysi osoittaa, että ”päiväkirja-Amyn” ja oikean Amyn epäluotettava kerronta eroaa merkittävästi toisistaan. Ensiksi mainittu esiintyy romaanissa tyypillisen feminiinisenä hahmona, jonka epäluotettavuus saa lukijan pikemminkin samaistumaan Amyyn kuin aiheuttaa epäluottamusta tätä kohtaan. Oikea Amy puolestaan vaikuttaa kylmältä ja jopa maskuliiniselta hahmolta kielenkäyttönsä ja laskelmoivan käytöksensä takia. Nick puolestaan vetää lukijan huomion omiin vikoihinsa sekä valheisiinsa ja yrittää täten voittaa lukijan puolelleen rehellisyydellään. Tästä huolimatta Nickin käytöksen voi tulkita monilta osin naisvastaiseksi. Lopputulema onkin, että kumpikaan kertojista ei näyttäydy mustavalkoisesti teoksen sankarina eikä roistona. Molemmat heistä ovat monisyisiä ja jopa paikoittain luotaantyöntäviä henkilöhahmoja, kuten ihmiset todellisuudessakin usein ovat.

In modern Natural Language Processing, document categorisation tasks can achieve success rates of over 95% using fine-tuned neural network models. However, so-called "zero-shot" situations, where specific training data is not available, are researched much less frequently. The objective of this thesis is to investigate how pre-trained Finnish language models fare when classifying documents in a completely unsupervised way: by relying only on their general "knowledge of the world" obtained during training, without using any additional data. Two datasets are created expressly for this study, since labelled and openly available datasets in Finnish are very uncommon: one is built using around 5k news articles from Yle, the Finnish Broacasting Company, and the other, 100 pieces of Finnish legislation obtained from the Semantic Finlex data service. Several language representation models are built, based on the vector space model, by combining modular elements: different kinds of textual representations for documents and category labels, different algorithms that transform these representations into vectors (TF-IDF, Annif, fastText, LASER, FinBERT, S-BERT), different similarity measures and post-processing techniques (such as SVD and ensemble models). This approach allows for a variety of models to be tested. The combination of Annif for extracting keywords and fastText for producing word embeddings out of them achieves F1 scores of 0.64 on the Finlex dataset and 0.73-0.74 on the Yle datasets. Model ensembles are able to raise these figures by up to three percentage points. SVD can bring these numbers to 0.7 and 0.74-0.75 respectively, but these gains are not necessarily reproducible on unseen data. These results are distant from the ones obtained from state-of-the-art supervised models, but this is a method that is flexible, can be quickly deployed and, most importantly, do not depend on labelled data, which can be slow and expensive to make. A reliable way to set the input parameter for SVD would be an important next step for the work done in this thesis.

Lesen ist eine der ersten Fähigkeiten, die wir in der Schule lernen und die wir in unserem Alltag anwenden. Es ist eine Fähigkeit, die in allen Fächern der Schule eingesetzt und gebraucht wird und kontinuierlich entwickelt werden kann. Innerhalb dieser Masterarbeit wird untersucht, wie die Entwicklung der Lesefertigkeit der Fremdsprache in den finnischen DaF-Lehrbüchern auf den Niveaustufen A2 und B2 unterstützt wird, mit welchen Aufgaben und Übungen Lesefertigkeit in Lehrbüchern geübt wird und ob sich die Aufgaben und Übungen auf A2- und B2-Niveau voneinander unterscheiden. Diese Studie wurde als Lehrbuchanalyse durchgeführt, bei der insgesamt fünf finnische A2- und B2-Deutsch-als-Fremdsprache-Lehrbücher untersucht wurden, drei DaF-Lehrbücher aus der Lehrwerkserie für Drittklässler (A2-Deutsch) und zwei DaF-Lehrbücher aus der Lehrwerkserie für Siebtklässler (B2-Deutsch 1. Jahr). Die Aufgaben und Übungen in den Lehrbüchern sind in Kategorien unterteilt, je nachdem, welchen Teil der Lesefertigkeit sie üben und in welcher pädagogischen Phase des Lesens sie auftreten. Der Zweck der Verwendung von Kategorien besteht darin, zu veranschaulichen, wie Aufgaben und Übungen verteilt werden, um verschiedene Teile der Lesefertigkeit im Verhältnis zueinander zu unterstützen. Die Ergebnisse der Analyse zeigen, dass die Lehrbücher die Lesefertigkeit am meisten während der pädagogischen Phase „beim Lesen“ unterstützen. Die Aufgaben und Übungen, die die Lesefertigkeit unterstützen, der untersuchten Lehrbüchern, üben am meisten die Erweiterung des Wortschatzes, was die Entwicklung des Leseverständnisses unterstützt, sowie auch Aufgaben und Übungen, die die Entwicklung des fließenden Lesens üben, also Aufgaben und Übungen, bei denen man laut nach einem Tonband oder in Gruppen zusammen vorliest. In dieser Analyse war kein Unterschied zwischen den untersuchten Lehrbüchern in der Anzahl der Aufgaben und Übungen oder in der Aufteilung in verschiedene Kategorien aufgrund des Kenntnisniveaus (A2 oder B2) erkennbar.