Browsing by Title

Tutkielmassa tarkastellaan venäjän kielen /u/-foneemin edustumia eri foneettisissa ja morfologisissa ympäristöissä sekä käsitellään foneemin edustumiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuskysymyksenä on selvittää, missä foneettisissa ja morfologisissa ympäristöissä esiintyy /u/-foneemin kvalitatiivista reduktiota. Tutkimuksen kohteena on nykyaikainen puhuttu kirjakieli, johon tässä tutkielmassa viitataan sanaparilla spotaani puhe. Spontaanissa puheessa tapahtuu nykyään nopeita muutoksia, ja tutkielmaa tehtäessä olemassa olleet spontaania puhetta käsittelevät tutkimukset ovat reaalitilannetta jäljessä, mikä tekee tästä tutkielmasta ajankohtaisen. Tutkielmassa käytetyt menetelmät perustuvat Moskovan fonologisen koulukunnan oppirakennelmaan. Tutkielman näkökulmasta tärkeät käsitteet ovat tavoiteartikulaatio ja artikulaatioliike. Tavoiteartikulaatio on puheen staattinen ulottuvuus. Se kuvaa foneemin ideaalia ääntämistä. Tavoiteartikulaatio jää arkipuheessa saa-vuttamattomaksi artikulaatioreduktion sekä koartikulaatio- ja akkommodaatioilmiöiden vuoksi. Artikulaatioliike liittyy puheen dynaamiseen ulottuvuuteen. Se on liike, jonka avulla puheessa toteutuu tavoiteartikulaatio. Artikulaatioliike jaetaan kolmeen vaiheeseen: ekskursioon, pääasennon vaiheeseen ja rekursioon. Kolmas keskeinen käsite on artikulaatioreduktio, joka tarkoittaa äänteiden kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia muutoksia. [u]-vokaalin kvalitatiivinen reduktio on ensisijaisesti labiaalisaatiopiirteen menettämistä. Tutkielman pohjana on empiirinen tutkimus. Aineistona tutkimukselle toimii venäjän puhutun kielen korpus Veselye istorii iz žizni ’iloisia juttuja elämästä’. Korpus koostuu neljästäkymmenestä monologista, joista tähän tutkielmaan on valittu yhdeksän miesten äänittämää tarinaa. Monologeista on poimittu kaikki /u/-foneemin sisältävät 197 sananmuotoa. Foneettisten piirteiden analysointiin kehitetyn PRAAT-ohjelman avulla äännevirrasta on etsitty ja merkitty katkelmia, joissa esiintyy /u/-foneemi. Sen jälkeen on merkitty segmentit, jotka ovat artikulaatioliikkeen pääasennon vaiheita. Foneettisen segmentaation jälkeen /u/-foneemin sisältävät kohdat on leikattu ja foneemin kahden ensimmäisen formantin (F1 ja F2) arvot on mitattu. Mittayksikkönä on hertsi. Formanttiarvoja on verrattu eri foneettisissa ja morfologisissa ympäristöissä painollisissa ja painottomissa tavuissa esiintyvien allofonien kesken. Lähtökohtana on ollut se, että formanttien arvot, varsinkin F2:n arvot, pienenevät labiaalivokaalia (kuten [u]) äännettäessä. Aineistoanalyysin ja formanttiarvojen vertaamisen perusteella on tehty seuraavat johtopäätökset: /u/-foneemi muuttuu kvalitatiivisesti vähiten painottomissa tavuissa vokaalien jälkeen sekä etuliitteissä. Suurin kvalitatiivinen muutos (delabiaalisaatio) tapahtuu velaaristen liudentumattomien konsonanttien jälkeen. /u/-foneemia edeltävän konsonantin laatu ei osoittaudu relevantiksi foneemin kvalitatiivisen muutoksen kannalta: formanttiarvot ovat melkein samoja liudentuneiden ja liudentumattomien konsonanttien jälkeen. Sen lisäksi on havaittu, että saman informantin eri konteksteissa lausumissa identtisissä sananmuodoissa /u/:n edustumat saattavat saada erilaisia formanttiarvoja. Se osoittaa, että /u/-foneemin kvalitatiivista muutosta edistäviä tekijöitä ja säännöllisyyksiä täytyy etsiä segmenttisen fonetiikan keinojen lisäksi myös supersegmenttisen fonetiikan keinoin. Osassa tapauksista /u/-foneemi saa epätyypillisen edustuman: sen formanttiarvot osuvat muiden vokaalien formanttialueelle. Puheen kuulijat kuitenkin tunnistavat ja tulkitsevat ko. vokaalit /u/:ksi. Tätä ilmiötä on mahdotonta selittää ainoastaan segmenttisen fonetiikan avulla. Se avaa mahdollisuuksia jatkotutkimuksille. Tämän ohella täytyisi suorittaa vastaava toisten foneemien analyysi ja verrata saatuja tuloksia tässä tutkimuksessa saatuihin tuloksiin.

Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kielten maisteriohjelma Opintosuunta: Venäjän kieli ja kirjallisuus Tekijä: Lioudmila Leini Työn nimi: Kollokacii v uchebnyh tekstah po RKI (na materiale korpusa RuFoLa). Työn laji: Pro gradu -tutkielma Kuukausi ja vuosi: Tammikuu 2023 Sivumäärä: 48 Avainsanat: kollokaatio, frekvenssi, korpus, oppikirjakorpus, venäjä vieraana kielenä Ohjaaja tai ohjaajat: Johanna Viimaranta Säilytyspaikka: Humanistisen tiedekunnan kirjasto – Helda / E-Thesis (opinnäytteet) Muita tietoja: Työn nimi suomeksi: Kollokaatiot venäjä vieraana kielenä -opetusteksteissä (aineistona RuFoLa -korpus) Tiivistelmä: Tässä tutkielmassa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin substantiiveihin ja verbeihin liittyviä kollokaatioita venäjä vieraana kielenä -opetusteksteissä. Аineistona käytetään RuFoLa (Russian as a Foreign Language) -korpusta, joka sisältää venäjän kielen vuoden 1990 jälkeen julkaistujen oppikirjojen tekstejä. Johdannossa käsitellään kollokaatioiden opettamisen ja oppimisen monimutkaisuutta sekä merkitystä. Samassa yhteydessä esitetään varsinainen tutkimuskysymys: missä määrin venäjä vieraana kielenä -opetusteksteissä olevat kollokaatiot pohjautuvat elävään nykyvenäjään? Johdantoa seuraavassa teoreettisessa osiossa paneutetaan kollokaation käsitteisiin traditionaalisen ja korpuslingvistiikan lähtökohdista sekä määritellään kollokaation määritelmä vieraan kielen oppimisen näkökulmasta. Sitä seuraavassa teoreettisessa osiossa läpikäydään lyhyesti tutkielmassa käytetyt korpukset (RuFoLa, НКРЯ) ja ohjelmistot (Sketch Engine, CoCoCo). Korpusanalyysin avulla opetustekstien kollokaatioita vertaillaan analogisiin, venäjän kielen НКРЯ -korpuksessa oleviin kollokaatioihin. Vertailussa otetaan huomioon kollokatioiden suhteelliset frekvenssit molemmissa korpuksissa ja kollokatioiden esiintymiset tärkeimpien joukossa НКРЯ -korpuksessa. Analysoimalla substantiiveihin ja verbeihin liittyviä kollokaatioita päädytään johtopäätökseen, että venäjä vieraana kielenä -opetustekstit heijastavat suhteellisen hyvin nykyaikaista elävää venäjän kieltä kollokaatioiden osalta. Venäjä vieraana kielenä -opetusteksteissä olevat kollokaatiot pohjautuvat useammin merkittävään ja toistuvaan НКРЯ -kieliaineistoon. Opetustekstien substantiiveihin liittyvät kollokaatiot ovat usein Venäjän maantuntemukseen ja opiskelemiseen liittyvää sanastoa. Tätä selittää se, että kaikki RuFoLa -korpuksen oppikirjat ovat tarkoitettu ylioppilaille sekä korkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoille. Verbeihin liittyvät kollokaatiot ovat useimmin ns. universaalisia eli yleisiä, joita käytetään kielessä esimerkiksi opiskelupaikasta, ammatista tai asuinalueesta riippumatta. Kyseiset kollokaatiot kompensoivat jossain määrin substantiiveihin liittyvien kollokaatioiden erikoisuutta. Lopputuloksena voidaan todeta, että tämä tutkimustyö voi olla hyödyllinen useille kohderyhmille: venäjän kieltä opiskeleville opiskelijoille, venäjän kielen opettajille, jotka pyrkivät työskentelemään niin vaikean leksikaalisen materiaalin kuin kollokaatioiden kanssa venäjän kielen tunneilla sekä kaikille kielen tutkimisesta ja relevantista korpusanalyysistä kiinnostuneille. Jatkotutkimuksen kannalta voisi olla mielenkiintoista paneutua kollokaatioiden tarkasteluun venäjä vieraana kielenä -opetusteksteissä (RuFoLa) huomioiden erityisesti oppikirjojen kuulumisen jollekin tietylle CEFR:n tasolle. Jatkotutkimuksissa erityisen houkuttelevalta tuntuu myös ajatus luoda oppikirjakorpus Suomessa julkaistavista venäjän kielen oppikirjoista. Tällainen työ, toki työläs sellainen, voisi olla palkitsevaa, sillä se tarjoaisi mahdollisuuden syventää aihetta tulevaisuudessa ja tehdä muita lukuisia mielenkiintoisia tutkimuksia.

Tutkielmassa tarkastellaan, miten kommunikatiivisiin tavoitteisiin pyrkiminen näkyy venäjän kielen tuntiopetuksessa suomalaisessa koulussa. Tarkoituksena on määritellä, millä tavoin kouluopetus pyrkii antamaan oppilaille valmiuksia käyttää venäjän kieltä tosielämän viestinnällisissä tilanteissa. Tätä varten tarkastellaan venäjän kielelle altistumista ja sen tuottamisen opettelua niin oppituntien harjoitusten kuin luonnollisen kommunikaationkin yhteydessä. Toisaalta pyritään myös erittelemään kielenopetuksen kommunikatiivisuutta rajoittavia tekijöitä ja pohtimaan, minkä tasoisten viestintätaitojen muodostuminen on ylipäätään realistista kouluopetuksen puitteissa. Kolmessa ensimmäisessä teorialuvussa määritellään, mitä kommunikatiivisuudella tarkoitetaan ja kuinka se toimii vieraan kielen opetuksessa sekä opetuksen keinona että sen tavoitteena. Lisäksi pureudutaan kielenopetuksen lähestymistapoihin yleisesti ja Suomen kielenopetuksen tilanteeseen kommunikatiivisten taitojen kehittymisen näkökulmasta. Keskeisimpänä lähdemateriaalina toimivat opetusmetodiset teokset, A. N. Ŝukinin Metodika prepodavaniâ russkogo âzyka kak inostrannogo (2018), A. A. Akišinan ja O. E. Kaganin Učimsâ učit sekä muut kielenopetuksen metodiikkaan ja kommunikatiivisuuteen liittyvät venäläiset ja suomalaiset julkaisut. Lisäksi luodaan katsaus Opetushallituksen vuoden 2014 peruskoulun ja vuoden 2015 lukion opetussuunnitelmien perusteisiin siitä näkökulmasta, miten funktionaalisuus näkyy kielenopetuksen tavoitteissa. Neljäs, viides ja kuudes luku käsittelevät Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa toteutettua tutkimusta, johon liittyi yhteensä yhdeksän venäjän oppitunnin havainnointi ja tunteja pitäneiden opettajien haastattelut. Havainnoinnissa päähuomio oli opetuksen työtavoissa, oppimateriaalin puitteissa harjoitelluissa viestintätilanteissa ja oppitunnin venäjänkielisessä viestinnässä. Haastattelussa selvitettiin mm. opettajien henkilökohtaisia opetuksen tavoitteita, mahdollisia tosielämässä vastaan tulevia venäjän kielen käyttötarpeita, kouluopetuksen tapoja antaa niihin valmiuksia ja toisaalta rajoitteita kommunikatiivisten taitojen kehittämisessä. Havainnoinnin ja haastattelun keinoin kerätty materiaali on analysoitu teoriaosuuden pohjalta pyrkien vastaamaan tutkimuskysymyksiin. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei kommunikatiivisuus havainnoiduilla oppitunneilla ollut kokonaisvaltaisesti opetuksen keinona, vaikka opettajat pyrkivätkin käyttämään venäjää myös luonnollisen kommunikaation kielenä. Kommunikatiivisuus toteutui osittain myös siinä mielessä, että autenttista motivaatiota ja samalla myös kielitaitoa pyrittiin tukemaan tutustumalla venäläiseen kulttuuriin aidon materiaalin välityksellä. Suullista harjoitustakin oli runsaasti, mutta siihen ei usein liittynyt yhtenäistä, tavoitteellista viestintätilannetta. Toisaalta voidaan ajatella kaikkien havainnoitujen ryhmien oppilaiden vasta opettelevan kielen perusrakenteiden muodostusta, jolloin ei vielä päästä erityisen suurissa määrin keskittymään kielellisten taitojen kommunikatiiviseen soveltamiseen. Kouluopetuksessa autenttisen kommunikaation kautta oppimisen merkittäviä ja pitkälti väistämättömiä esteitä ovat myös puheen tuottamisen aidon motiivin puuttuminen keinotekoisissa harjoitustilanteissa ja rajalliset aikaresurssit viestintätaitoja ihanteellisesti kehittävän opetuksen toteuttamiselle.

Tämä tutkielma on kirjoitettu osana Helsingin yliopiston kielenopetuksen digitalisointihanketta. Tutkielma esittelee tapaustuloksia venäjän kielen opiskelusta verkkomateriaalin avulla. Suomessa kielenopetusta tuetaan tällä hetkellä valtioneuvoston kärkihankkeella keskittyen alueellisen kielenopetuksen monipuolistamiseen ja tasa-arvoistamiseen. Kaikilla Suomen kunnilla tulisi olla samat mahdollisuudet tarjota kielenopetusta. Tasapuolisuutta ja monipuolistamista tukee kielenopetuksen digitalisointi osana lähiopetusta. Koulu saa käyttöönsä opetusresursseja sijainnistaan riippumatta. Valtionneuvoston kärkihanke yhdessä opetuksen tieto- ja viestintäteknologiaa painottavan uuden perusopetuksen opetussuunitelman kanssa on innoittanut myös muita yhteisöjä tutkimaan kielenopetuksen digitalisointia: Miten kielenopetus toimii verkkoympäristössä ja millaista opetusmateriaalin siellä tulisi olla. Suuri konkreettinen muutos vieraan kielen opetuksen digitalisoinnissa on ollut ylioppilaskokeiden muuttuminen sähköisiksi. Venäjän kielen opiskelijoille tämä on tarkoittanut muihin kieliin verraten suurempaa muutosta, sillä oppilaan on täytynyt harjoitella kirjoittamaan koevastauksensa kyrillisellä näppäimistöllä. Sähköinen opetusmateriaali on auttanut harjoittelemaan kyrillisellä näppäimistöllä kirjoittamista, mutta opettajien palautteen mukaan tähän mennessä venäjän kielen harjoitusmateriaalia on ollut sähköisessä muodossa verrattain vähän saatavilla. Lisäksi kielenopetuksen siirtäminen verkkoympäristöön ei ole helppo tehtävä. Ajatus kielenopetuksesta verkkoympäristössä ilman opetuskontaktia on ristiriidassa viestintää ja vuorovaikutustaitoja korostavan kommunikatiivisen kielenopetuksen kanssa. Tämän tutkielman osana tuotettiin lukion lyhyen venäjän kielen opiskelijoille kurssi, jonka avulla opiskelijat saattoivat kerrata kielioppiasioita tulevaan ylioppilaskokeeseen. Kurssille osallistui opiskelijoita anonyymisti lukioista ympäri Suomen. Kurssi toteutettiin verkkoympäristö ViLLEssä, joka on Turun yliopiston hallinnoima, monipuolinen ja käyttäjilleen täysin ilmainen työkalu opiskeluun ja opetukseen. Kurssiin kuului noin sata tehtävää, jotka käsittelivät laajasti eri kielioppiasioita sekä luetun ymmärtämisen tehtäviä. Kurssi keräsi automaattisesti tallentuvaa tietoa opiskelijoiden tehtävien suorittamisesta kurssin aikana. Kerätyllä taustatiedolla haluttiin selvittää, mitkä tehtävät soveltuvat parhaiten venäjän kielen opiskeluun verkkoympäristössä. Lisäksi haluttiin selvittää, miten opiskelijat motivoituvat itsenäiseen opiskeluun verkkoympäristössä. Tämän tutkielman teoriaosuus kertoo, millaista laadukkaan verkko-opetusmateriaalin tulisi olla. Tutkielman tuloksia on tarkasteltu alussa esitetyn teoriaosuuden avulla. Tutkielmassa todetaan, että tutkielman kurssin tehtävämateriaalin laadukkuutta verkko-opetusmateriaalina on hankala arvioida. Tämä johtuu siitä, että tutkielman kurssin toteutustapa on itsenäinen harjoittelu ilman opettajaa. Tutkielman aikana käy ilmi, että opetusmateriaalin ja opiskelun onnistumisen kulmakiveksi nousee verkossa tapahtuvan opetuksen pedagoginen malli. Verkkomateriaalin ja opetuksen laadukkuutta ei juurikaan voida arvioida, mikäli oppimisprosessia ei tueta pedagogisesti myös verkkoympäristössä tapahtuvassa opetuksessa. Näin ollen tämä tutkielma tarjoaa tietoa ensisijaisesti venäjän kielen opiskelijoiden kokemuksista sähköisten tehtävien parissa sekä kielen harjoittelemisesta itsenäisesti verkossa. Tutkielman osana koostettu sähköinen venäjän kielen tehtävämateriaali jää opettajille avoimeen käyttöön, mikä osaltaan paikkaa tarvetta kielenopiskelun sähköisistä materiaaleista. Kurssi ja sen tehtävämateriaalin käytöstä saatu tieto ja palaute opiskelijoilta antavat opettajille hyödyllistä tietoa venäjän kielen tehtävämateriaalin käytöstä verkkoympäristössä.

Venäläisen emigranttirunoilijan Georgi Ivanovin (1894–1958) tuotantoa on tutkittu paljon ja perusteellisesti erityisesti viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. Hänen käyttämiensä säkeiden ja säkeistöjen rakenteen systemaattinen analyysi on kuitenkin vielä tekemättä. Tutkimuksessani lähestyn Georgi Ivanovin tuotantoa säeteoreettisen analyysin näkökulmasta. Työssäni nojaan modernin venäläisen kirjallisuudentutkimuksen menetelmiin kuvata runoilijoiden säe- ja säkeistörakenteiden repertuaaria ja hyödynnän V. Žirmunskin, B. Tomaševskin ja V. Holševnikovin tutkimuksissaan työstämää venäläisen säeteorian termistöä. Kartoittaessani ja kuvatessani Ivanovin runojen rytmin elementaarisen organisaation tasojen erityispiirteitä – runomittaa, poljentoa, riimiä ja säkeistöjen muotoa – käytän tilastotieteellisiä esitystapoja. Selittäessäni ja tulkitessani tutkimuksen tuloksia tukeudun M. Gasparovin venäläisen säkeen historiaa valaiseviin teoksiin. Tutkimukseni aineistona on Georgi Ivanovin alkuperäisistä runoteksteistä koottu tekstikorpus. Tutkimuksen kohteena on Ivanovin runojen rakenne. Tavoitteenani on luoda alkusysäys Ivanovin runojärjestelmän kokonaisvaltaiselle kuvaukselle ja tutkimukselle kartoittamalla runoilijan teoksille ominaisia runomittaan ja säejakoon kuuluvia poljennollisuuden ja soinnillisuuden säännönmukaisuuksia, seuraamalla hänen käyttämiensä metristen muotojen evoluutiota ja kommentoimalla tuloksia yleisemmin kirjallisuustieteen menetelmin. Tutkimuksessani keskityn pääosin säkeen rakenteeseen, säkeistön rakennetta kuvaan työssäni vain yleispiirteisesti. Tarkasteltaessa yksittäisiä runosysteemejä synkroninen tutkimus tarjoaa vain staattisen kuvan runoilijan käyttämien metristen muotojen suhteista. Synkronisen analyysin tulokset osoittavat, että pääpiirteittäin Georgi Ivanovin säe mukautuu hyvin venäläisten 1900-luvun alkupuolen runojen metriseen viitekehykseen. Keskiarvojen takana vastaavien indikaattoreiden välillä on kuitenkin Ivanovin 50-vuotisen tuotannon ajalla havaittavissa suuria eroja. Runoilijanuran eri vaiheiden tarkastelu erillisinä jaksoina luo käsityksen hänen käyttämiensä metristen muotojen kehityksen dynamiikasta ja omaperäisyydestä. Järjestelmällinen diakroninen säerakenteen analyysi tekee eksplisiittiseksi Ivanovin metrisen repertuaarin dynamiikan. Näin paljastuu sen joustavuus, muuttuvuus ja omaperäisyys suhteessa venäläiseen – niin vallankumousta edeltäneeseen ja emigranttiajan kuin neuvostoliittolaiseenkin – runouteen. Tutkimuksessa analysoimani säe- ja säkeistörakennetta kuvaava tilastollinen aineisto osoittaa, että Georgi Ivanovin runojen metrinen valikoima muuntautuu samalla lailla ja samanaikaisesti runojen filosofian, teemojen, kuvaston, lyyristen ilmausten subjekti-objekti-rakenteen ja sanaston kehittyessä.

В данной дипломной работе рассматриваются неологизмы-агентивы, которые появились в русском языке в результате пандемии COVID-19. Появление в языке новых слов обусловлено потребностью общества в наименовании новых предметов, явлений и реалий глобализационного характера. Вследствие пандемии коронавирусной инфекции почти все страны мира были вынуждены принять карантинные меры, что привело к появлению неологизмов, относящихся к разным сферам человеческой жизни. Психологические потрясения стали следствием появления непривычных для людей социальных, культурных, экономических и психологических условий, катализатором которых стала коронавирусная пандемия. Цель нашего исследования заключается в классификации неологизмов-агентивов по значению, использованию и эмоциональной нагрузке. Основная задача исследования – отразить особенности изменений в русской лексике в период пандемии, на примерах отобранных неологизмов-агентивов. Помимо исследовательской литературы источниками примеров, которые будут приведены в практической части настоящего исследования, послужат Словарь русского языка коронавирусной эпохи, опубликованный Институтом лингвистических исследований РАН в 2021 году, а также медиабанк «Интегрум». Особое внимание уделяется тому, как коронавирусные неологизмы-агентивы отражают отношения между людьми и мнение говорящих об остальных членах общества. В ходе исследования были выявлены 344 новых слова, появившихся в русском языке в результате коронавирусной пандемии и сопутствующих ей противоэпидемических мер. Эти слова были разделены на две основные группы: профессиональные и непрофессиональные наименования лиц, которые распределены на 11 предметно-тематические группы. 2 Анализ приведенных примеров показывает, что оценочная и эмоциональная нагрузка новых слов может быть от отрицательной до положительной в зависимости от контекста их использования и происхождения. Неологизмы-агентивы, связанные с распределением лиц по отношению к коронавирусной инфекции, составляют самую большую тематическую группу (32% или 102 слова). Исследование также показало, что массмедиа играют ключевую роль в формировании новых слов и их внедрении в повседневную речь. Коронавирусная пандемия стала уникальным явлением, когда не только журналисты, но и простые носители языка стали активными участниками создания новых слов в короткий период. Изучение этих новых слов позволяет понять, как люди реагируют на непростую ситуацию и как они общаются друг с другом в условиях пандемии. Результаты исследования помогают расширить знание о новых языковых явлениях, вызванных пандемией, и общих закономерностях языкового развития.

Tutkielmassa tarkastellaan imaginismia, yhtä venäläisen avantgarden suuntausta, taidekoulukuntana erityisesti taiteilija Georgi Jakulovin tuotannon kautta. Tutkielman aineisto muodostuu imaginistien tuotannosta ja muistelmista, muiden aikalaisten muistelmista, lehtiartikkeleista sekä aiemmasta imaginismin- ja taiteentutkimuksesta. Tavallisesti imaginismin tutkimuksessa keskitytään pääasiassa imaginismirunouteen ja -runoilijoihin, ja tässä tutkielmassa pyritään osoittamaan, että suuntausta voi perustellusti tarkastella myös laajemmassa kontekstissa. Tutkielmassa käydään ensin läpi imaginismin teorioita etenkin siitä näkökulmasta, miten niissä näkyvät muut taiteenalat kuin runous, ja imaginisteja yhdistäviä teemoja puolestaan siitä näkökulmasta, mitkä teemat toistuvat myös imaginistisessa kuvataiteessa. Tämän lisäksi tarkastellaan kaikkea imaginistien runouden ulkopuolista toimintaa – kuten kustantamoja, kirjallisuuskahviloita, teatteria ja korostetun huomiota herättävää ja teatraalista käytöstä ja pukeutumista – sen hahmottamiseksi, mitä kaikkea imaginismiin sisältyy. Valitun näkökulman havainnollistamiseksi kaikkia näitä seikkoja tarkastellaan osana imaginistina tunnetun taiteilijan Georgi Jakulovin uraa ja tuotantoa. Jakulov työskenteli monipuolisen uransa aikana niin kuvataiteen, teatterin kuin arkkitehtuurin parissa, ja hänen tuotannossaan näkyy vaikutteita niin kubismista, konstruktivismista kuin Kaukoidän taideperinteestä. Jakulov jalosti omia ajatuksiaan valon ympärille keskittyvästä taidesuuntauksesta, simultaneismista, läpi uransa ja teoksissaan toteutti simultaneismin periaatteita eri taiteenaloilla. Olen kiinnostunut erityisesti siitä, kuinka simultaneismin ja imaginismin periaatteet sopivat yhteen ja millainen rooli Jakulovilla imaginistien joukossa oli. Tutkielman lopputuloksena voidaan sanoa, että imaginismin kutsuminen kokonaisvaltaiseksi taidekoulukunnaksi on perusteltavissa. Kuitenkaan ei voida kiistää sitä, että runoudella on kaikkein suurin ja tärkein rooli siinä, millaisena suuntaus ymmärretään. Jakulovin simultaneistinen tyyli sopii todella monilta osin yhteen imaginistien teoreettisten teesien kanssa, vaikkakin tämän suhteen on huomioitava, että suuntauksen teoriat keskittyvät pitkälti runouteen eikä esimerkiksi kuvataiteelle anneta niissä yhtä paljon huomiota.

Tutkielmani käsittelee montaasitekniikalla tehtyjä venäläisiä kirjailijaelämänkertoja. Montaasitekniikalla tarkoitan sitä, että teokset koostetaan yhdistelemällä eri lähteistä leikattuja eli fragmentoituja tekstejä. Teosten lähteinä on käytetty mitä moninaisimpia dokumentteja koulutodistuksista oikeuden pöytäkirjoihin. Useimmin käytettyjä ovat kirjeet, päiväkirjat ja muistelmat. Kutsun genreä faktomontaasiksi, kysymyshän on faktojen montaasista, erilaisten tiedonpalojen yhdistämisestä; alkuaikoina 1920- ja 30-luvuilla puhuttiin kirjallisista montaaseista. Tavoitteenani on selvittää, miten teokset täyttävät elämänkerran tehtävän. Genren aloitti vuonna 1926 V. V. Veresaevin Puškin v žizni -teos, joka on tutkielmani tärkein lähde. Teos sai seuraajia ja klassikon aseman. Teoksesta löytyy eniten tutkimusta, ja se on useimmin uudelleen julkaistu, melko vaihtelevan sisältöisenä. Teoksen kohdalla huomioni kiinnittyy erityisesti faktomontaasiin mahdollisena keinona välttää sensuuri sekä teoksen saamaan kritiikkiin anekdoottimaisuudesta. 1920-luvun lopussa julkaistiin useita faktomontaasiteoksia, joista tarkemmin käsittelen teoksia Leonid Grossmanin Dostoevskij na žiznennom puti (1928) ja Val. Fejderin A. P. Čehov: Literaturnyj byt i tvorčestvo po memuarnym materialam (1928). Vertaan teoksia uudempiin samoja kirjailijoita käsitteleviin, Igor Volginin Rodit’sja v Rossii. Dostoevskij i sovremenniki: žizn’ v dokumentah (1989) ja Igor Suhihin Čehov v žizni: sjužety dlja nebol’šogo romana (2011), teoksiin. Tutkin genren kehitystä 85 vuoden ajanjaksolla. Faktomontaasiteoksia on julkaistu yhteensä parikymmentä laskentatavasta riippuen. Saatavilla olevista olen tehnyt havaintoja erityisesti niiden rakenteesta ja tekotavasta. Tarkastelen faktomontaasin historiallista taustaa ja 1920-luvun kulttuuriteorioiden ja kirjallisuusryhmittymien vaikutusta genren syntyyn. Suorat yhteydet 1920-luvun kirjallisuusteoreetikkojen ja -teorioiden sekä faktomontaasin tekijöiden välillä olivat vähäisiä, mutta esimerkiksi LEF-ryhmä käsitteli termien literatura fakta ja faktografia avulla samoja tiedonvälityksen ja tosiasioihin perustuvan kirjallisuuden kysymyksiä. Formalistit Juri Tynjanov, Boris Tomaševski ja Boris Ejhenbaum pohtivat kirjallisuushistoriallisen materiaalin tulkintaa ja kirjailijaelämänkerran olemusta. Totean elokuvan montaasiteoriat käyttökelpoisiksi helpottamaan faktomontaasin toimintamekanismin ymmärtämistä. Pohdin tekstifragmentin ominaisuuksia yksin ja vuorovaikutuksessa toisten fragmenttien kanssa. Faktomontaasin tekoprosessi on kiinnostukseni kohteena. Tärkeimpänä tiedonlähteenä aiheesta ovat teosten esipuheet. Luokittelen erilaisia lähdetyyppejä. Erityistä huomiota osoitan kaunokirjallisille lähteille, kuten runoille, joiden käyttö elämänkerrallisena materiaalina on kiistanalaista. Fragmentin rajaus on oleellista: mitä otetaan mukaan, mikä osa alkuperäisestä lähdetekstistä jää ulkopuolelle. Puntaroin faktomontaasin asemaa kaunokirjallisuuden ja tietokirjallisuuden rajalla. Arvioin faktomontaasin luotettavuutta ja tehokkuutta tiedonvälittäjänä, mitä käsiteltiin myös aikalaiskritiikissä. Tärkeää uskottavuuden kannalta ovat lähteen merkinnät, joiden laajuus vaihtelee huomattavasti. Fragmenttien liitokset lähdemerkintöineen tekevät lukemisesta katkonaista. Ratkaisevassa roolissa on tekijän suorittama lähdekritiikki. Tekijä ei voi muokata tekstiä tai kirjoittaa auki johtopäätöksiään. Hän voi vain hylätä tai hyväksyä lähteen ja rajata tekstin. Fragmentin analysointi jää lukijalle. Vaikka tekijä ei itse kirjoitakaan varsinaista montaasitekstiä, moniin teoksiin on liitetty tekijän esipuhe, kommentaari tai muita lisämateriaaleja, kuten elämänkertatietoja. Faktomontaasin arvostelu tiukkeni 1930-luvulla. Samalla genren elinvoima hiipui kunnes 1980-luvulla jälleen julkaistiin uusia teoksia ja vanhoista otettiin uusintapainoksia. Uusien faktomontaasi-teosten myötä kiinnostus genreen on Venäjällä jälleen herännyt. Etenkin Igor Suhih on pyrkinyt uudistamaan faktomontaasin ilmaisua rikkomalla perinteisen kronologisen rakenteen ja lisäämällä oman kommentaarinsa suoraan tekstiin. Teosten uskottavuutta ja luotettavuutta tietokirjallisuutena on pyritty parantamaan. Tutkielmani pyrkii olemaan genren yleiskatsaus, ja voi toimia lähtökohtana vähän tutkitun aiheen syvemmälle tutkimukselle.

Tavoitteet. Jokaisella suomalaisella on jonkinlainen mielikuva naapurimaastaan Venäjästä, sen kielestä sekä kansalaisista. Nämä mielikuvat voivat olla peräisin esimerkiksi uutisista, historian oppitunneilta tai Venäjällä käyneiden ystävien kertomuksista. Tämänkaltaista arkielämän tietoa ja sen muodostumista tutkitaan sosiaalipsykologiassa sosiaalisten representaatioiden käsitteen avulla. Suomen sekä muiden maiden suhdetta Venäjään, sen kieleen ja kansalaisiin on tutkittu yleisemmin asenteiden, stereotypioiden ja ennakkoluulojen viitekehyksestä. Tämän pro gradu -tutkielman tehtävänä on kuvata, analysoida ja tulkita rajavartijaopiskelijoiden Venäjään liittämiä mielikuvia eli sosiaalisia representaatioita. Tämän lisäksi tavoitteena on havainnollistaa, minkälaisia mielikuvia rajavartijaopiskelijat liittävät venäläisiin ja venäjän kieleen. Suomalaisten rajavartijaopiskelijoiden suhdetta Venäjään ei olla aikaisemmin tutkittu, minkä vuoksi tutkielma tuo uutta tietoa tältä aihealueelta. Menetelmät. Pro gradu –tutkielman aineisto on kerätty venäjän kielen alkeiskurssia aloittavilta rajavartijaopiskelijoilta. Tutkielma toteutettiin empiirisenä assosiaatio- eli mielikuvatutkimuksena, joka pohjautuu sosiaalisten representaatioiden teoriaan. Tutkimusasetelmana oli tapaustutkimus. Aineisto kerättiin Webropolin kyselylomakkeella Imatran Raja- ja merivartiokoulussa syyskuussa 2018. Pilottitutkimukseen osallistui 28 henkilöä ja itse tutkimukseen 68 henkilöä, eli yli puolet vuosikurssin 122:sta rajavartijaopiskelijasta. Tutkielman tutkimusstrategiana toimi mixed method -menetelmä, jossa aineiston analyysi pohjautui monimenetelmällisyyteen. Ensinnäkin aineisto kuvattiin taulukoiden, sanakarttojen ja sanapilvien avulla. Toiseksi aineistoon käytettiin kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Rajavartijaopiskelijoiden mielikuvat olivat monitulkintaisia ja ne vaihtelivat positiivista negatiivisiin. Mielikuvat Venäjästä ja venäläisistä olivat jossakin määrin yhteneväisiä. Mielikuvat sanasta ’venäläinen’ liittyivät tiiviisti venäläisiin tuotteisiin, kuten vodkaan ja Ladaan, tai venäläisiin persoonallisuuspiirteisiin. Mielikuvat venäjän kielestä osoittivat, että rajavartijaopiskelijoilla oli jonkinlaista ennakkotietoa venäjän kielen aakkosista, mutta samalla myös ennakkoluuloja liittyen sen kuviteltuun vaikeuteen. Mielikuvat Venäjästä olivat kaikista monipuolisimpia. Tulokset osoittivat, että rajavartijaopiskelijat assosioivat Venäjään turvallisuuspolitiikkaan, historiaan ja ympäristöön liittyviä mielikuvia. Tämä aihealue vaatii lisätutkimusta, mikäli haluamme tietää muidenkin kuin rajavartijoiden mielikuvia Venäjästä.