Browsing by Title

Tässä pro gradu -tutkielmassa keskityn tutkimaan Spokane -heimoon kuuluvan Sherman Alexien romaania Indian Killer. Analysoin sitä, miten Alexie kuvailee kulttuuri-identiteettiä sekä sen menettämistä Amerikan alkuperäiskansoihin kuuluvien yksilöiden näkökulmasta. Tulkitsen romaanin sisältämää kritiikkiä tarkkaavaisen ja tekstiä läheisesti tutkivan lukijan roolissa. Tavoitteeni on osoittaa se, miten Alexie kritisoi valtakulttuuriin kuuluvien yksilöiden oikeutta lainata, muokata sekä määritellä Amerikan alkuperäiskansojen kulttuureihin liittyviä ideoita yhteiskunnan rakenteiden suojaamana. Tarkastelen myös sitä, miten “autenttinen” kulttuuri-identiteetti ihanteena kuvataan romaanissa ongelmallisena tavoitteena. Analysoin romaanissa esiintyvää kolmea päähahmoa tarkastelemalla kyseisten hahmojen narratiiveja sekä funktioita Alexien romaanin postkolonialistisessa kontekstissa. Näiden hahmojen voi sanoa kytkeytyvän toisiinsa monella eri tasolla; tärkein yhteys hahmojen välillä kuitenkin liittyy tekstin sisältämään kritiikkiin kulttuuri-identiteettien varastamisen oikeutuksesta. Työni näkökulma keskittyy kulttuurisen lainaamisen, omimisen tai varastamisen (engl. ’cultural appropriation’) käsitteeseen sekä kulttuurisiin stereotypioihin. Otan analyysissani huomioon ennen kaikkea stereotypioiden pitkäkestoisen vaikutuksen Amerikan intiaanien esittämiseen ja käsittämiseen valtakulttuurissa. Stereotypioiden toisintamisen Amerikan alkuperäiskansoja esitettäessä ja määriteltäessä voi katsoa olevan olennainen kritiikin kohde kulttuurisesta lainaamisesta keskusteltaessa. Aineistonani käytän Indian Killer -romaanin lisäksi kyseiseen tekstiin liittyvää aiempaa kritiikkiä jonka koen tukevan omaa argumentointiani. Esittelen taustalukemisenani lyhyesti myös kirjallisuutta, joka valottaa tutkimuksessani tarkasteltavia isompia kokonaisuuksia: taustoitan analyysiani esittelemällä Amerikan kolonialistisen historian, kulttuuristen stereotypioiden sekä kulttuurisen lainaamisen kontekstit. Tutkielmani loppupäätelmänä voi sanoa, että Indian Killer argumentoi vahvasti kulttuurisen lainaamisen eettisen tarkastelun puolesta. Romaani osoittaa kulttuurisen lainaamisen kytkeytyvän epätasa-arvoisiin sekä Amerikan alkuperäiskansoja toiseuttaviin valtarakenteisiin. Lukijalle jää tilaa myös pohtia ”autenttisen” kulttuuri-identiteetin käsitettä ja niitä ongelmia, joita tiukasti rajatut määritelmät saattavat aiheuttaa myös alkuperäiskansoihin kuuluville yksilöille. Alexie punoo monimutkaisen narratiivin vaikean ja tärkeän aiheen ympärille. Romaanissa esiintyvä kritiikki sekä eri hahmojen identiteettiongelmat muodostavat ajatuksia herättelevän kokonaisuuden.

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta Tekijä – Författare – Author Ulla Nordgren Työn nimi – Arbetets titel – Title Der Umfang des aktiven Wortschatzes finnischer Deutschlernender im mündlichen HY-TALK-Sprachtest. Eine qualitative Analyse. Oppiaine – Läroämne – Subject Germaaninen filologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 76 s. Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkimukseni on osa Helsingin Yliopiston Hy-Talk-projektia, jossa on käytetty Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoista sovellettua opetussuunnitelman perusteita varten kehitettyä 10-portaista arvostelutaulukkoa kuvaamaan opiskelijoiden suullisen kielitaidon tasoa. Kuvaan laadullisessa tutkimuksessani lukion 1.-luokan A-saksan lukijoiden sanastoa suullisessa Hy-Talk-testissä antaen esimerkkejä, miltä kieli eri taitotasoilla voisi näyttää, sekä peilaan tuloksia opiskelijoiden puhetuotoksista saamiin arviointeihin. Teoriaosassa määrittelen työni kannalta keskeisiä käsitteitä kuten puhuttu kieli ja suullinen kommunikaatio, sana, sanaluokat, sanasto, suullinen kielitaito ja sen arviointi sekä leksikaaliset virheet. Hy-Talk-projektin tarkoituksena on käytännössä tutkia suullisen kielitaidon arviointia ja kehittää suullisen kielitaidon oppimista ja opettamista eri kouluasteilla. Projekti on kehittänyt suullisen kielitaidon testin, jossa arvioidaan tehtävän suorittamista, sujuvuutta, ääntämistä, kieliopillista oikeellisuutta ja sanaston laajuutta sekä sen hallintaa. Aineistonani on 12 oppilaan suulliset tuotokset testin neljässä eri tehtävässä. Oppilaat ovat sanaston laajuuden suhteen taitotasoilla A2.2, A2.1 ja A1.3, ja he työskentelivät testissä pareittain. Tutkimuksen aineisto koostuu videonauhoituksista, litteroinneista ja 6-7 saksan opettajan arvioinneista. Selvitän kuinka laaja oppilaiden aktiivinen saksan kielen sanavarasto on käyttäen apuna sanojen type–token -suhdetta. Lisäksi tutkin vieraskielisten sanojen ja oppilaiden itse keksimien sanojen määrää sekä sanojen määrää autosemanttisissa sanaluokissa (substantiivit, verbit, adjektiivit ja adverbit) sekä sanojen kuuluvuutta saksan perussanastoon. Lopuksi annan esimerkkejä autosemanttisten sanojen leksikaalisista virheistä ja niiden syistä, sekä vertaan tutkimuksen tuloksia arvioitsijoiden antamiin arviointeihin. Tutkimukseni tuloksena on, että sanaston laajuuden suhteen A1.3 tasolla olevien oppilaiden kielessä oli selkeitä eroja verrattuna A2.2 ja A2.1 tasolla olevien oppilaiden kieleen. A1.3 tasolla oppilaiden sanavarasto oli huomattavasti pienempi ja oppilaat käyttivät puheessaan enemmän vieraskielisiä sanoja sekä tekivät enemmän leksikaalisia virheitä autosemanttisten sanaluokkien sanoissa verrattuna oppilaisiin tasoilla A2.2 ja A2.1. A1.3 tasolla tehtiin enemmän interferenssivirheitä sekä kommunikaatiostrategioihin liittyviä virheitä kuin A2.2 ja A2.1 tasoilla. A2.2 tasolla oppilaiden virheet johtuivat enemmän saksan kielen sisäisistä syistä. A2.1 tasolla virheet jakaantuivat melko tasaisesti interferenssivirheisiin, kommunikaatiostrategioihin liittyviin virheisiin ja muista syistä johtuviin virheisiin. A1.3 tasolla keksittiin enemmän omia sanoja ja käytettiin vähemmän harvinaisia sanoja kuin tasoilla A2.2 ja A2.1. Tasolla A1.3 käytettiin vähemmän sanoja muista kuin autosemanttisten sanojen sanaluokista ja käytettiin esim. vähemmän modaaliverbejä, eriäviä yhdysverbejä ja refleksiiviverbejä kuin tasoilla A2.2 ja A2.1. Oppilasarvioinneissa oli hajontaa, mikä voisi kertoa siitä, että 10-portainen arvostelutaulukko on liian laaja tai tulkinnanvarainen, tai että suullisen kielitaidon arviointi ylipäänsä on haasteellista. Taitotasoilla A2.2 ja A2.1 olevien oppilaiden kielessä ei ollut mainittavia sanastollisia eroja. Suullisen kielitaidon merkitys tulee koko ajan lisääntymään ja haasteita sen opettamisessa ja oppimisessa tuovat varhennettu kielenopetus ja tuleva yo-kirjoitusten suullisen kielitaidon koe. Suullisen kielitaidon tutkimusta ja uusia käytänteitä tarvitaan jatkossakin, jotta suullisen kielitaidon arvioiminen saataisiin toimivaksi ja luotettavaksi. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Hy-Talk, Eurooppalainen viitekehys, type–token -suhde, sanaston laajuus, suullinen kielitaito ja sen arviointi, leksikaaliset virheet Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Pyhä Sigfrid oli Ruotsin Smålandin maakunnassa sijaitsevan Växjön paikallispyhimys, joka kohosi 1300-luvun aikana yhdeksi koko Ruotsin valtakunnan suojelijoista. Legendan mukaan hän tuli 1000-luvun alkupuolella nykyisen Ruotsin alueelle Englannista, levitti kristinuskoa ja kastoi Ruotsin ensimmäisen kristityn kuninkaan. Hänen kulttinsa levisi vähitellen Växjöstä koko keskiaikaiseen Ruotsiin, ja merkkejä kultista löytyy myös Suomen alueelta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää pyhän Sigfridin kultin esiintyminen ja suosio Suomessa. Aineisto käsittää kaikki Turun hiippakuntaan paikannettavissa olevat, kulttiin liittyvät kirkolliset materiaalit. Näitä ovat erilaiset asiakirjat, kirkkodedikaatiot, alttarit, kirkkotaide ja muu esineistö sekä liturginen aineisto. Aineellisen materiaalin etsinnässä on hyödynnetty pääosin aiempaa kotimaista tutkimusta, kirjallinen materiaali on etsitty keskiaikaista aineistoa sisältävistä tietokannoista Suomessa ja Ruotsissa sekä Kansalliskirjaston kokoelmiin kuuluvista keskiaikaisista liturgisista kirjoista. Lisäksi tutkimuksessa on hyödennetty pyhän Sigfridin kulttiin liittyvää ruotsalaista tutkimusta. Pyhään Sigfridiin liittyvää aineistoa on Suomessa säilynyt vain vähän. Hänelle on dedikoitu yksi kirkko ja yksi tunnettu alttari, lisäksi on säilynyt kolme häntä esittävää veistosta. Hänen kuvansa on myös kaiverrettu pyhän Henrikin sarkofagiin. Liturgista aineistoa on säilynyt pääosin fragmentaarisena, eikä aineisto yleensä ole paikannettavissa seurakuntiin. Aineisto ajoittuu 1300-luvun puolivälistä 1500-luvun alkuun. Maantieteellisesti aineisto jakautuu laajalle alueelle saaristosta ja rannikolta sisämaahan. Aineiston perusteella pyhän Sigfridin kultti on saapunut Turun hiippakuntaan 1300-luvun puolenvälin tienoilla, jolloin Turun tuomiokirkkoon perustettiin pyhän Sigfridin alttari. Tällöin oli käynnissä kuningas Maunu Eerikinpojan ristiretki Karjalaan, mikä on saattanut vaikuttaa kultin suosioon. Pitäjänkirkoista kultin jäänteitä on säilynyt vasta 1400-luvun loppupuolelta. On mahdollista, että kultti on aiemminkin tunnettu joissain kirkoissa, mutta siihen liittyvä materiaali on hävinnyt vuosisatojen aikana. Kulttiesineiden ajoittuminen 1400-luvun loppuun saattaa kuitenkin liittyä myös siihen, että hiippakunnan johto ryhtyi tällöin entistä määrätietoisemmin valvomaan pitäjänkirkkojen liturgista ja kultillista yhdenmukaisuutta. Kultin suosiosta muodostuu aineiston perusteella kaksijakoinen kuva. Turun hiippakunnan keskuksessa, Turun tuomiokirkossa, kultti oli ilmeisesti kohtalaisen tärkeässä asemassa, mutta pitäjänkirkoissa kultin suosio vaikuttaisi olleen paikallisesti rajoittunutta. Syitä kultin vaihtelevalle suosiolle on mahdollista löytää muun muassa yhteiskunnallisista tapahtumista, asutushistoriasta sekä paikallisten lahjoittajien henkilökohtaisista motiiveista.

Tutkielman tavoite on selvittää feminiinimuotoisten ammattinimikkeiden käyttöä ranskalaisissa elokuvissa. Tutkielmassa selvitetään mikä on femiininimuotoisten ammattinimikkeiden osuus suhteessa maskuliini- ja neutraaleihin muotoihin, tarkastellaan mitä feminiinimuotoja elokuvissa esiintyy sekä analysoidaan mitä ammatteja elokuvien femiinimuotoiset ammattinimikkeet edustavat ja mitä ammatteja taas maskuliinimuotoiset ammattinimikkeet. Tutkielman teoriatausta pohjautuu lähinnä ranskankielisiin feminisaatiota, tasa-arvoista kieltä sekä kieltä ja sukupuolta käsitteleviin teoksiin ja tieteellisiin artikkeleihin. Tutkielman aineisto koostuu kahdestakymmenestä 2000-luvulla tehdystä ranskalaisesta elokuvasta, joista kahdeksan on draamaelokuvia ja kaksitoista komedioita. Tutkimuksessa havaittiin, että feminiinimuotojen osuus aineistossa mainituista ammattinimikkeistä on yksikkömuodoissa noin kaksikymmentä prosenttia ja monikkomuodoissa alle kymmenen prosenttia, kun taas maskuliinimuotojen osuus on yli puolet yksikössä ja lähes puolet monikossa. Neutraalien muotojen osuus sijoittuu sekä yksikössä että monikossa näiden kahden suvun välille. Elokuvissa todettiin esiintyvän lähinnä Ranskassa vakiintuneita ja siellä yleisessä käytössä olevia feminiinejä, kun taas harvemmin käytettyjä muotoja ei juurikaan esiinny. Eri sukuihin liitettyjen ammattien todettiin vastaavan yleisesti ottaen työelämän nykyistä sukupuolijakaumaa niin, että feminiinissä esiintyvät ammattinimikkeet edustivat lähinnä naisvaltaisia ammatteja ja maskuliinissa esiintyvät nimikkeet miesvaltaisia ammatteja. Maskuliinissa olevat ammattinimikkeet edustivat kuitenkin korpuksessa useampia ammatteja ja ammattialoja kuin feminiinissä olevat. Feminiinimuotoihin liitetyt ammatit olivat myös yleisesti ottaen statukseltaan alempiarvoisia kuin maskuliinimuotoihin liitetyt.Tutkimuksen perusteella ns. geneeristä maskuliinia käytetään yksikössä yleisesti puhuttaessa määrittelemättömistä henkilöistä, minkä lisäksi monikossa sekä naisia että miehiä sisältäviin ryhmiin viitataan useimmiten ellei aina maskuliinissa. Maskuliinimuotoa ei kuitenkaan havaittu esiintyvän korpuksessa tiettyyn naiseen viitattaessa, vaan naisesta puhuttaessa käytettiin aina feminiiniä. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että feminiinimuotoja esiintyy puhutussa ranskassa huomattavasti vähemmän kuin maskuliinimuotoja, erityisesti geneerisen maskuliinin yleisyyden takia. Ammattinimikkeiden käyttö elokuvissa vaikuttaa olevan varsin sovinnaista ja heijastavan yhteiskunnassa vallitsevia normeja ja rakenteita. Tutkimuksen perusteella suurin ongelma kielellisen tasa-arvon toteutumiselle ranskan kielessä onkin geneerisen maskuliinin käyttö sekä yksikössä että monikossa.

I min pro gradu-avhandling har jag gjort en kvalitativ analys av den språkliga prestationen i sex statsvetenskapliga kandidatavhandlingar med fokus på akademisk röst, kritisk-analytisk kompetens och argumentation. Jag har begränsat undersökningsmaterialet genom att granska avhandlingarnas diskussionskapitel och utgår från i två av de fem kriterier avhandlingarna bedöms efter. Med kvalitativa metoder som byggt på teori om akademisk röst, akademisk skriftspråkskompetens och den vetenskapliga textens framställningsform, har jag lokaliserat och identifierat markörer som synliggör skribenten i texten. Med min pro gradu ville jag visa hur rösten i texten framträder i den hårt modellerade vetenskapliga genren och operationalisera konceptet akademisk röst och perspektiv i studenttexter med hjälp av de begrepp jag presenterade i teorikapitlet. I texterna ville jag lyfta fram exempel i form av markörer och signaler för att synliggöra hur studenten markerar och hanterar sin närvaro som akademisk författare. Jag har operationaliserat analysen med hjälp av de begrepp som bl.a. garderingar, metatext och sambandsord. Min avhandling bestod av ett inledningskapitel, ett teorikapitel, ett metodkapitel samt analys och diskussion. Den teori jag valde att redogöra för tillämpade jag i analysen. Mitt teorikapitel stödde sig främst på Sofia Asks och Mona Blåsjös doktorsavhandlingar, Forskningsuppsatsens retorik (2014) av Lennart Hellspong, Att skriva en bra uppsats (2017) av Lotte Rienecker och Peter Stray Jørgensen samt litteratur om den akademiska rösten av bl.a. Christine M. Tardy och Ken Hyland. Mitt teorikapitel behandlar den vetenskapliga textens stildrag och kvalitetskriterier det akademiska skrivandets förutsättningar, socialisering i de akademiska textvärldarna, den akademiska skriftspråkskompetensens beståndsdelar samt den akademiska röstens definitioner.

I denna magisteravhandling analyserar jag gestaltningen av den funktionsnedsatta karaktären Gudrun Lind i den finlandssvenska författaren Walentin Chorells (1912-1983) skönlitterära roman De barmhärtiga (1962). Jag reflekterar även över hur trovärdig Gudrun och hennes funktionsnedsättning är som litterär representation. Analysen är teoretiskt förankrad i litteraturvetenskapliga begrepp och teorier utvecklade inom disability studies. Metoden är textanalys och jag utgår från ett tidigt 2020-talsperspektiv på litterära karaktärer och funktionsnedsättningar. Min flerdelade analys påvisar att Gudrun Lind är en mångfacetterad och trovärdig litterär representation av en funktionsnedsatt person, trots vissa svagheter. Denna avhandling är ett inlägg i den akademiska diskussionen om hur funktionsnedsatta karaktärer gestaltas i litteraturen samt hur vi som läsare och forskare tolkar dem.

Syftet med denna pro gradu-avhandling är att granska hur ljuden och ljudlandskapen i Monika Fagerholms roman Den amerikanska flickan (2004) formar och beskriver karaktärerna och om gestaltningen av ljudlandskapen har en betydelse för handlingen. Detta analyseras utgående från de fyra centrala karaktärerna Doris Flinkenberg, Sandra Wärn, Bengt och Eddie de Wire. Som teoretisk utgångspunkt används begrepp från ljudlandskapsforskning ur Murray R. Schafers lexikon i The Soundscape: Our Sonic Environment and the Tuning of the World samt begrepp ur lexikonet i Huutoja Hiljaisuuteen. De utvalda begreppen har anpassats för att fungera som begreppsapparat för en analys av litterära ljudlandskap. För att avgöra vem som hör och vem som hörs har jag använt mig av det narratologiska begreppet fokalisering, myntat av Gérard Genette. Jag har närmat mig romanen genom närläsning, och har valt ut relevanta ljud genom att se vilka som upprepas och är närvarande under utmärkande händelser för de här fyra karaktärerna då de hör och hörs. Analysen visar att ljudlandskapen har en betydelse för hur karaktärerna formas, samt för hur de beskrivs. Doris härmar och beskriver andra karaktärer, Sandra tar till sig den amerikanska flickans röst och sång, Bengt blir stum av sorg och Eddie de Wire spelar in sin röst på skiva vilken senare kommer att fungera som språngbräda för en av Sandras och Doris’ lekar. Gestaltningen av ljudlandskap har en betydelse för romanens handling. Ljudet kan förklara sådant som inte kan beskrivas i ord. Ljuden är ändå inte helt och hållet meningsbärande i sig själv, utan fungerar i symbios med den övriga handlingen. Alla fyra karaktärer har sina egna ljudmärken, och samtliga är kopplade till deras röst och tonfall. Hur de säger det de säger är det som ljuder och har en mening. Några av karaktärernas ljudmärken förändras under berättelsens gång och markerar en skiftning i karaktären. Förändringen i en karaktärs ljudlandskap beskriver alltså också en förändring i karaktären. Flera av ljuden i romanen är ständigt återkommande, vilket resulterar i en ekande effekt. Även om endast ett ljud är beskrivet i ett avsnitt, kan där finnas ett underliggande större ljudlandskap. Det ekar med andra ord, bland sidorna i Den amerikanska flickan.

Tutkielma käsittelee suomenruotsissa esiintyviä suomenkielisiä substantiiveja sekä suomen ja suomenruotsin välistä koodinvaihtoa. Tutkielmassa pyritään etsimään mahdollisia säännönmukaisuuksia suomenruotsiin upotettujen suomenkielisten substantiivien suvussa ja taipumisessa. Tavoitteena on myös ottaa selvää, mitä suomenruotsiin upotettuja suomenkielisiä substantiiveja käytetään kirjallisessa ja/tai suullisessa ilmaisussa. Lisäksi tutkielmassa keskustellaan koodinvaihdosta ja lainasanoista kielitieteellisinä ilmiöinä. Tutkielman aineistona käytetään Korp-tietokantaa, joka sisältää 56 korpusta kirjoitettua suomenruotsia. Lukumäärä koostuu verkkoteksteistä (2), viranomaisteksteistä (4), kauno- ja tietokirjallisuudesta (6), lehtiteksteistä (30) ja lehtikirjoituksista (14). Toisena niin sanottuna vertailuaineistona käytetään Talko-tietokantaa, joka sisältää noin 1 000 suomenruotsalaisten käymää keskustelua. Kunkin keskustelun pituus on 40–60 minuuttia ja kustakin keskustelusta on litteroitu noin 20 minuutin mittainen osuus tietokantaan haettavaksi. Tutkielmassa käytetään 27:n suomenruotsissa esiintyvän suomenkielisen substantiivin sanavartaloita hakusanoina edellä mainituissa tietokannoissa. Tutkielman metodi on pääosin kvalitatiivinen, sillä tuloksia analysoidaan esimerkkilauseiden avulla. Toisaalta metodi on osittain kvantitatiivinen ja vertaileva, koska hakusanoista lasketaan prosenttiosuuksia ja aineistoja vertaillaan keskenään. Molemmat tutkimusaineistot osoittavat, että suomenruotsalaiset käyttävät suomenkielisiä substantiiveja pääsääntöisesti en-sukuisina tai niin, että substantiivit eivät kuulu kumpaankaan ruotsin kielen suvuista vaan esiintyvät virkkeissä perusmuodossa. Suomenruotsiin upotetut suomenkieliset substantiivit näyttävät myös usein mukautuvan ruotsin kielioppiin ja taivutusmalleihin. Toisaalta monikon epämääräinen muoto saa joidenkin hakusanojen kohdalla kaksi eri taivutusmuotoa. Puhutun ja kirjoitetun kielen erot ovat pienet. Suomenkieliset substantiivit esiintyvät kuitenkin perusmuodossa hieman useammin puhutussa kuin kirjoitetussa kielessä.

Tutkielmani aiheena ovat suomenruotsalaiset asiointikeskustelut R-kioskilla. Suomen suurin kioskiketju R-kioski ei ole erityisen profiloitunut ruotsinkielisen palvelun tarjoajana. Tässä tutkielmassa tavoitteenani on kuitenkin selvittää, miten asiointikeskustelut kioskilla rakentuvat, kun asiointikieli on ruotsi. Nauhoitin asiointikeskusteluja viidellä kioskilla eripuolella Uuttamaata. Asetin nauhurin asiointitiskille ja tein merkintöjä paperille asiakkaiden arvioidusta iästä, heidän ostoksistaan ja muista ei-kielellisistä aspekteista. Materiaalini koostuu kaiken kaikkiaan 83 ruotsinkielisestä keskustelusta. Eniten ruotsia nauhoitusaikana puhuttiin Länsi-Uudellamaalla (66,7 %). Tein kuitenkin havainnon, ettei nauhoitettujen ruotsinkielisten keskustelujen prosentuaalinen osuus kioskin kaikista keskusteluista ole verrannollinen alueen ruotsinkielisten asukkaiden prosentuaalisen määrän kanssa. Olen itse työskennellyt R-kioskin myyjänä viiden vuoden ajan. Videokuvaus ei ollut sallittua, joten materiaalistani puuttuu ei-kielelliset aspektit kuten nyökkäykset, hymyileminen ja katsekontakti. Keskityn analyysissäni asiakaskeskustelun tervehdys-, tavara- ja hyvästelyvaiheeseen. Pragmaattisella tasolla olen kiinnostunut kuinka puheaktit tervehtiä, esittää pyyntö ja hyvästellä realisoidaan puheen keinoin. Rakenteellisesti tarkastelen kuinka vierusparit toteutuvat keskusteluissa. Lopuksi vertaan tuloksiani Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tekemän vastaavan kioskitutkimuksen tuloksiin suomenkielisestä materiaalista. Tervehdysvaihe koostuu sekvenssistä, jossa joko vain myyjä tai myyjä sekä asiakas tervehtivät toisiaan. Yleisin tervehdyssana on hej, jota käsittelen yhdessä suomenkielisen vastineen hei kanssa, koska havaintoni mukaan asiointikieltä ei päätetä vielä tervehdysvaiheessa vaan tavaravaiheessa. Yhteisestä puheyhteisöstä (speech community) vierailemillani kaksikielisillä alueilla kertoo muun muassa, että keskustelukumppanit tervehtivät toisiaan pääosin suomeksi. Hejsan on ainoa ruotsinkielinen tervehdyssana hej:n ohessa, joka on hyvin käytännöllinen, sillä se sopii molempia kieliryhmiä tervehdittäessä. Hej-sanan käytössä esiintyy vastavuoroisuutta. Tavaravaihe koostuu sekvenssistä, jossa asiakas pyytää joko kielellisesti tai ei-kielellisesti tavaraa tai palvelua myyjältä. Myyjä kuittaa pyynnön usein kielellisesti. Asiakkaan tavaravuoro on joko pakollinen (tavara on tiskin toisella puolella) tai vapaaehtoinen (tavara on myyntitilassa). Kun kielellinen pyyntö on pakollinen, asiakas ilmaisee pyyntönsä yleisemmin lauseella. Kun kielellinen pyyntö on vapaaehtoinen, asiakas ei yleensä sano mitään vaan asettaa ostoksensa tiskille. Hyvästelyvaiheessa olen keskittynyt siihen, miten keskustelukumppanit lopettavat keskustelun. Suurin osa keskusteluista loppuu asiakkaan osalta kiitokseen vaihtorahasta tai kuitista ja myyjän osalta edellisen kiitos-sekvenssin ulkopuoliseen kiitokseen, jota kutsun hyvästelykiitokseksi. Perinteiset hyvästelyfraasit lopettavat pidemmät keskustelut. Hyvästelyfraaseista hejdå on useimmiten vastavuoroinen. Ruotsi asiointikielenä on uhanalainen Suomessa. Kaksikielisyys on yleistä, ja jos asiakkaalla ei ole halua tai myyjällä ei ole kykyä käydä keskustelua ruotsiksi, valitsee asiakas asiointikieleksi suomen. Väitän, että ruotsin kielen aseman vahvistamiseksi Suomessa, ruotsinkielisten tulisi hanakammin vaatia ruotsinkielistä palvelua. Suomenkielisen myyjän tulisi osaltaan osata tervehtiä, kiittää, sanoa numerot ja hyvästellä ruotsiksi. Hyvällä asiakaspalvelulla kilpailevan R-kioskin kannattaisi satsata myös ruotsinkieliseen palveluun.

Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena on tarkastella kielipolitiikkaa sekä implisiittisiä ja eksplisiittisiä asenteita kieliin kahdessa ruotsalaisessa korkeakoulussa diskurssianalyysin keinoin. Diskurssianalyysin lähtökohtana on todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Tutkielmassa keskitytään siihen, kuinka näiden korkeakoulujen opiskelijat ja henkilökunta keskustelevat kielistä ja mikä korkeakoulujen virallinen kanta on suhteessa kieliin. Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu kolmesta ohjausdokumentista sekä neljästä videoidusta ja nauhoitetusta keskustelusta. Aineisto on kerätty osana DYLAN-projektia (Language Dynamics and Management of Diversity) vuonna 2008 ja sen keräämisestä on vastannut ko. korkeakoulujen henkilökunta. Helsingin yliopiston osuudessa keskityttiin kielelliseen monimuotoisuuteen pohjoiseurooppalaisessa korkeakoulutuksessa. Tutkielman aineistona käytetyistä dokumenteista yksi on Södertörnin korkeakoulusta ja kaksi Mälardalenin korkeakoulusta. Tutkielman keskustelumateriaalista kaksi ryhmäkeskustelua ovat Södertörnin korkeakoulusta. Mälardalenin korkeakoulusta on yksi ryhmäkeskustelu sekä syvähaastattelu. Korkeakoulujen työntekijät ovat toimineet kaikissa keskusteluissa keskustelunvetäjinä. Tutkielman analyysi on kaksiosainen. Analyysin ensimmäinen osa koostuu politiikka-analyysista, jossa korkeakoulujen kielipolitiikkaa määrittävät ohjausdokumentit kategorisoidaan Michael O’Haren policy-typologian perusteella, mikä luo kokonaiskuvan korkeakoulujen kielipolitiikoiden lähtökohdista. Analyysin toinen osa on diskurssianalyyttinen haastatteluanalyysi, jossa keskitytään ruotsin kielen diskurssipartikkeleihin ju, väl ja nog. Diskurssipartikkelit kuvastavat muun muassa puhujan asennetta sekä viestittävät siitä, miten puhujan sanoma tulee ymmärtää. Tässä tutkielmassa diskurssianalyysi on tutkimuskeino ja se muodostaa tutkielman viitekehyksen kielipolitiikan tarkastelulle. Tutkielman kielellinen analyysi tehdään tarkastelemalla edellä mainittuja diskurssipartikkeleita sekä niiden funktioita keskusteluissa. Tutkielman analyysin ensimmäinen osa, kielipolitiikkaa määrittävien ohjausdokumenttien analyysi osoittaa, että englannin kielen merkitys nousee vahvasti esille korkeakoulujen ohjausdokumenteissa, mutta myös aineistoina käytetyissä opiskelijoiden ja henkilökunnan keskusteluissa eikä muiden vieraiden kielien juuri nähdä tuovan lisäarvoa. Näin ollen korkeakoulujen viralliset dokumentit vastaavat opiskelijoiden ja henkilöstön käsitystä korkeakoulujen kielellisestä todellisuudesta. Tutkielman analyysin toinen osa, ruotsin kielen diskurssipartikkeleiden ju, väl ja nog analyysi osoittaa, että osallistujat ovat varovaisia esittämään mielipiteitään keskusteluissa ja he käyttävät diskurssipartikkeleita pehmentääkseen sanomaansa. Näistä kolmesta diskurssipartikkelista ju on aineiston yleisin. Osallistujat käyttävät sitä muun muassa viestittääkseen muille osallistujille sanomansa totuudenmukaisuudesta.