Browsing by Title
Now showing items 288-307 of 4583
-
(2016)Tutkielman aiheena on transkription ja esityksen autenttisuus. Aihetta lähestytään J.S. Bachin alkuperäisen sävellyksen ja Ferruccio Busonin transkription kautta. Ferruccio Busoni (1866–1924) oli italialainen säveltäjä ja pianovirtuoosi. Busoni teki useita merkittäviä transkriptioita J.S. Bachin teoksista. Vuosina 1888–90 hän opetti pianonsoittoa Suomessa Helsingin musiikkiopistossa. Transkriptio muodostaa mielenkiintoisen haasteen autenttisuuden näkökulmasta, koska siinä eri aikakausilla eläneiden säveltäjien näkemykset samasta materiaalista asettuvat vuorovaikutukseen. Tutkimus lähtee ajatuksesta, että autenttisuus on suhteellinen käsite, jonka toteutumiseen vaikuttavat useat tekijät. Tarkoitus ei ole selvittää transkription ja esitysten autenttisuuden astetta, vaan tutkia minkälaisia autenttisuuksia niistä on löydettävissä. Hyödynnän autenttisuuden etsimisessä soveltuvilta osin Stephen Daviesin esittämiä ajatuksia. Analyysi preludin ja fuugan esityksistä pohjautuu Daviesin (2003) artikkelissa "Authenticity in Musical Performance" esittämään malliin. Mallissa käsitellään ominaisuuksia, joita esitykseltä vaaditaan ollakseen autenttinen. Auditiivisen analyysin materiaalina Bachin urkusävellyksestä käytän Helmut Walchan levytystä vuodelta 1970. Busonin pianotranskription esitys on Sergio Fiorentinon levytys vuodelta 1996. Tutkittavan transkription esitys paljasti lukuisia tehtyjä muutoksia Busonin nuottikuvaan. Fiorentino myös hyödynsi esityksessään sekä säveltäjän että transkriboijan ajan konventioita. Tutkimuksen valossa autenttisuus-käsite näyttäytyi ennen kaikkea käyttökelpoisena kattoterminä, jonka läpi koko musiikillista ketjua säveltämisestä esittämiseen ja kuuntelemiseen voidaan tarkastella.
-
(2021)Diskrimineringsombudsmannen har gjort en undersökning år 2020 som visar att rasism och diskriminering är anmärkningsvärt vanligt inom utbildning i Finland. I denna avhandling vill jag ta reda på hur inkluderande finländska läroplansgrunder och läromedel är med tanke på olika etniciteter. Analysen består av två delar. Den första är en diskursanalys om hurdan bild som skapas av flerspråkiga elever och vilka benämningar som används om dem i Utbildningsstyrelsens läroplansgrunder 2004 och 2014. Den andra delen är en multimodal analys av två läroböcker för årskurs 7–9 inom ämnet svenska och litteratur. Syftet är att studera hur stor andelen av bilder med enbart vita människor är i böckerna. Avhandlingen inleds med ett bakgrundskapitel där jag behandlar läroplansgrunderna och deras värdegrund, samt undervisning i svenska som modersmål och litteratur (SVL) och undervisning svenska som andraspråk och litteratur (S2). Därefter presenteras tidigare forskning om läroplansgrunder (Breilin 2016; Selander 2006), S2-böcker (Hägglund 2018) och övriga läroböcker (Mikander 2016; Siljala 2008). Inom avhandlingens teoretiska referensram behandlas begreppen rasism (Hall 1997; Memmi 1999; Said 1995), etnocentrism (Elmeroth 2008; Lasonen m.fl. 2009) och interkulturalitet (Lorentz 2013). Utöver referensramen presenteras även diskursanalys som metod (Bolander & Fejes 2019; Lind Palicki 2015) tillsammans med textanalys av värdeord (Hellspong & Ledin 1997) i läroplansgrunderna och en främst kvantitativ men även kvalitativ multimodal analys som metod med läroböckerna. Analysens resultat visar att det har skett positiva ändringar mellan LP2004 och LP2014. Bland annat har den exkluderande benämningen ”invandrarelev” slopats och i stället används benämningen ”flerspråkiga elever i LP 2014. Fortsättningsvis bidrar ändå båda läroplansgrunderna till rasistiska strukturer inom skolvärlden då de bl.a. skapar en bild av att flerspråkiga elever behöver utvecklas från sitt nuvarande motsatta tillstånd till att bli ”balanserade och aktiva”. Liknande ändringar går att se i de analyserade läroböckerna. Läroboken som är publicerad under LP2004:s verksamhetstid innehåller 97,22 procent bilder av enbart vita människor, medan läroboken som är publicerad under LP2014:s tid innehåller 71,43 procent bilder av enbart vita människor. Detta innebär att även om representationen av andra etniciteter har ökat råder det fortfarande en vithetsnorm även i den nyare läroboken. Avhandlingen avslutas således med en rekommendation om ökad inkludering i läromedel, samt förslag på vidare liknande forskning.
-
(2023)Tässä maisterintyössä analysoidaan Baltian maiden EU-parlamentaarikoiden esittämiä kysymyksiä vuosina 2004–2014. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan siihen, minkälaisista teemoista Baltian maiden EU-parlamentaarikot esittivät kysymyksiä vuosina 2004–2014 muista entisen Neuvostoliiton maista puhuessaan ja minkälaisia eroja jäsenmaiden temaattisissa painotuksissa on havaittavissa. Kysymyksiä tarkastellaan turvallistamisteoreettisesta näkökulmasta. Analyysin tuloksille pyritään löytämään selityksiä muuta tutkimuskirjallisuutta käyttämällä. Työn tutkimusmenetelmänä käytetään temaattista analyysiä, minkä avulla Baltian maiden EU-parlamentaarikoiden kysymykset Venäjästä ja muista EU:n itäisistä naapureista osittuivat kuuteen eri teemalliseen sektoriin. Baltian maiden EU-parlamentaarikoiden kysymykset keskittyivät vuosina 2004–2014 erityisesti energiasektoriin, raja- ja liikkuvuuskysymyksiin sekä demokratia- ja ihmisoikeuskehitykseen muissa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen itsenäistyneissä valtioissa. Turvallistamisteoreettisesta näkökulmasta tarkasteltaessa erityisesti energiasektoriin sekä rajoihin ja liikkuvuuteen liittyvissä kysymyksissä käsiteltävää aihetta on turvallistettu kysymyksien retoriikalla. Liettualaiset EU-parlamentaarikot olivat vuosina 2004–2014 aktiivisempia parlamentaaristen kysymysten esittäjiä kuin latvialaiset ja virolaiset kollegansa. Vuosina 2004–2009 Viron, Latvian ja Liettuan EU-parlamentaarikot kiinnittivät jäsenmaatasolla huomionsa eri temaattisiin kokonaisuuksiin, mutta vuosina 2009-2014 jokaisen Baltian maan mielenkiinto keskittyi energiasektorille. Merkittävä ero parlamenttikausien välillä on myös siinä, että jälkimmäisenä parlamenttikautena kysymyksiä kysyttiin yhteistoiminnallisesti, kun parlamenttikaudella 2004–2009 EU-parlamentaarikot kysyivät kysymyksiään yleisemmin yksittäisinä parlamentaarikoina.
-
(2011)Barnförflyttningarna, som ägde rum främst mellan Finland och Sverige under vinter- och fortsättningskriget, kom att innefatta inalles 80 000 finska barn. Väl framme i Sverige placerades dessa krigsbarn ut hos fosterföräldrar runt om i Sverige samt på diverse sjukhus, barnhem och andra dylika anstalter. Syftet med denna avhandling är att utgående från de finska föräldrarnas synvinkel belysa den delen av historien som berörde barn som vistades på svenska barnhem. Som källor har använts en brevsamling med sammanlagt drygt 200 brev som representerar ett femtiotal finska krigsbarnsfamiljer. Breven är skickade till den finlandssvenska fröken Gerda Sandberg som under olika perioder från år 1944 till år 1947 var verksam som föreståndarinna på tre olika svenska barnhem. Med hjälp av denna brevsamling har jag försökt utreda hur diverse föräldrakänslor uttrycktes i skrift. Samtidigt har jag även försökt skapa en helhetsbild av hur det var att vara förälder till ett krigsbarn. Svar på dessa frågor har jag strävat till att få genom att noga granska innehållet och tonen i breven. Samtidigt har jag också varit tvungen att ta i betraktande vem breven varit riktade till och hurudan relationen mellan brevskrivaren och mottagaren varit, eftersom det i hög grad kan ha påverkat innehållets karaktär. I de brev jag analyserat märks tydligt att en närmare relation till Gerda Sandberg hade som följd att innehållet i föräldrarnas brev blev rikligare och att känslor och tankar fick mer plats. I sina brev uttryckte föräldrar till krigsbarn mycket tydliga känslor i anknytning till föräldraskap. Den tydligaste känslan var saknaden efter sitt barn och en längtan efter att få återförenas. Även en hel del oroskänslor angående barnets välbefinnande förekom. Samtidigt hade föräldrarna också ett stort behov av att med jämna mellanrum få information om barnets hälsotillstånd och vardag. Utgående från breven får man också reda på att motiven bakom beslutet att skicka sitt barn till Sverige som krigsbarn i stora drag kan delas in i två olika kategorier: dels berodde det på dåliga hemförhållanden och dels på barnets behov av sjukvård. Samma utgångslägen spelade också en roll då det blev dags att avgöra ifall barnet kunde återvända hem. Tacksamhet var ytterligare en känsla som uttrycks tydligt i breven. Denna tacksamhet riktades främst till Gerda Sandberg men också till resten av barnhemmens personal och till Sverige. Det framgår med andra ord att den hjälp Sverige kunde erbjuda de finska familjerna var mycket välkommen och kom väl till pass. Särskilt korrespondensen med Gerda Sandberg var en ljusglimt i föräldrarnas tillvaro och hjälpte dem att klara av den rådande situationen. Relationen har också varit betydelsefull för föräldrarna eftersom hon samtidigt var den enda konkreta kontakten de hade till sina barn i Sverige.
-
(2022)Vid sekelskiftet 1900 emigrerade ca. 70 000 finlandssvenskar till Amerika i hopp om ett bättre liv. Där talade de svenska hemma och engelska ute i samhället. Emigranterna blev successivt tvåspråkiga och deras modersmål färgades av kontakten med engelskan. I den här avhandlingen analyseras sju finlandssvenska amerikaemigranters talspråk med fokus på engelsk interferens. Syftet är att lyfta fram de språkkontaktfenomen som kan urskiljas i emigranternas talade språk samt genom en jämförelse med talare från andra generationen beskriva skillnader och likheter. Dessutom görs jämförelser med en emigrant som efter emigrationen hade betydligt mindre kontakt med svenskan. Materialet består av sammanlagt sju inspelade intervjuer på svenska. Fem av intervjuerna är gjorda med emigranter och två med amerikafinlandssvenskar från andra generationen. Intervjuerna är gjorda av Amerikaexpeditionen 1971 och är publicerade av Svenska litteratursällskapets arkiv på webbresursen Finna. Analysen fokuserar på ord och uttryck som kan härledas till engelskan och hur dessa används i svenskan. Resultatet jämförs med tidigare forskningsresultat om amerikafinlandssvenskan samt studier om amerikasvenskan. Resultatet visar att den svenska som emigranterna talar har många likheter med den amerikasvenska som beskrivs i tidigare studier. I informanternas tal förekommer både tillfälliga lån, lånord som integrerats i svenskans grammatiska system samt en varierande mängd sambands- och samtalssignaler. De engelska inslagen i emigranternas tal är i huvudsak enstaka ord som är nära anknytna till vardagen i Amerika. Andra generationen använder färre lånord och verkar mer måna om att hålla sig till svenska. De frågar efter svenska ord då de är osäkra och då de använder engelska, korrigerar de genast med den svenska motsvarigheten.
-
(2023)Tutkimuksessani selvitän ikonisen goottiyhtye Bauhausin uskontosuhdetta. Pääkysymykseni on se, millainen on Bauhausin suhde uskontoon ja miten se näkyy yhtyeen musiikissa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet goottikulttuurin käyttävän uskonnollista kuvastoa ja uskonnollisia elementtejä osana estetiikkaansa, ja kuvanneet muutoin goottikulttuurin suhdetta uskontoon. Tutkimukseni laajentaa käsitystä goottikulttuurin ja uskonnon suhteesta yhteen lajityypin kehittymisen kannalta merkittävään yhtyeeseen keskittyen. Käytän menetelmänä laadullista sisällönanalyysiä, jonka avulla analysoin muun muassa viittä yhtyettä käsittelevää kirjaa, yhtyeen haastatteluja sekä heidän kappaleidensa tekstejä. Peilaan löydöksiäni aiempaan tutkimukseen goottikulttuurista, sekä myös yleisempään populaarikulttuurin ja uskonnon suhdetta käsittelevään tutkimukseen. Tutkin miten uskonnolliset elementit näkyvät yhtyeen imagossa, ja miten ne ilmenevät esimerkiksi levyjen kansissa, mainosjulisteissa, konserteissa ja musiikkivideoilla. Uskonto näkyy Bauhausin musiikissa ja jäsenten henkilökohtaisessa elämässä monilla tavoin, kuten esimerkiksi katolisen kasvatuksen aiheuttamina traumoina ja toisaalta kiinnostuksena magiaan. Tulokseni osoittavat Bauhausin käyttäneen musiikissaan uskonnollista kuvastoa tietoisesti sekä henkilökohtaisten traumojen käsittelemiseen että tyylilajille tyypillisen tunnelman luomiseen. Tutkimuksessa havainnollistan esimerkiksi miten laulaja Peter Murphyn katolinen kasvatus ja myöhempi kääntyminen islamiin heijastuu yhtyeen teksteihin. Lisäksi kuvaan miten magia on vaikuttanut yhtyeen toimintaan.
-
(2019)Tämä pro gradu tutkielma selvittää mitä Siuntion kunnan asutusnimet kertovat. Käytän niistä tässä yhteydessä nimitystä kylännimet. Siuntio on pieni, kaksikielinen länsiuusimaalainen kunta, jossa on noin 6000 asukasta. Siuntion rajanaapureita ovat Kirkkonummi, Vihti, Lohja ja Inkoo. Siuntiosta löytyy niin laajoja peltoaukeita, kuin korkeita kallioita ja reheviä metsiä. Lisäksi on järviä, jokia ja merenrantaa. Näissä historiallisissa kulttuurimaisemissa on paljon pieniä kyliä. Tutkielmani selvittää mitä kylännimien jälkiosa kertoo kylien nimistä. Lisäksi tutkielmassani selvitetään, miksi kolme kylännimeä kirjoitetaan vain suomeksi, kun muu kylännimistö on joko ruotsiksi, tai sekä ruotsiksi, että suomeksi. Tutkimuksessani on 103 kylännimeä, jotka on kerätty Lars Huldénin elektronisesta teoksesta, Finlandssvenska bebyggelsenamn (2014). Kylät jaetaan nimien jälkiosan perusteella kolmeentoista ryhmään. Jokaisen ryhmän kylännimen yhteinen jälkiosa analysoidaan. Lisäksi tutkitaan tarkemmin yksi, tai useampi kylännimi. Suomenkieliset kylännimet analysoidaan vielä erikseen. Jälkiosat kertovat esimerkiksi kylännimien yleisyydestä, iästä, ympäristöstä, ihmisistä, koosta, kielisyydestä tai rakenteesta. Suomenkielisten kylien taustalta löytyy kielen rakenteellista todistusaineistoa nimen suomenkielisyydestä. Lisäksi eräät historialliset tapahtumat, sijainti sekä ympäristö selittävät tai vahvistavat nimien suomenkielisyyttä. Jokaisella kylännimellä on oma, ainutlaatuinen tarinansa, joka on pala historiaa.
-
(2010)Tutkielmassa käsitellään ruotsin suullisen kielitaidon kriteeripohjaista arviointia Eurooppalaiseen viitekehykseen perustuvan arviointiskaalan avulla arvioijan näkökulmasta. Tutkielmassa analysoidaan seitsemän arvioijan arviointiprosessin reflektointia. Arvioijat osallistuvat poikkitieteelliseen HY-TALK-pilottitutkimukseen Helsingin yliopistossa. Tutkielman tavoitteena on eritellä, miten arvioijat kokevat peruskoulu- ja lukio-opetuksen opetussuunnitelmiin sisältyvän kriteeripohjaisen kielitaidon skaalan käytön ruotsin kielen suullisen taidon arviointityön pohjana. Erityisesti painotetaan arvioijien subjektiivista kokemusta skaalan avulla arvioinnista. Lisäksi analysoidaan kyseisten arvioijien arviointitulosten reliabiliteettia HY-TALK-tutkimuksessa. Aineistona käytetään arvioijien avoimilla haastatteluilla kerättyjä kommentteja skaalan käytöstä ja arvioinnista, sekä samojen arvioijien oppilasarviointituloksia HY-TALK-pilottitutkimuksesta. Tutkimusmetodi on kvalitatiivinen kokeenjälkeinen tapaustutkimus. Tutkielman teoriatausta nojautuu suullisen kielitaidon arvioinnin tutkimukseen. Suullisen kielitaidon arvioinnin perustana voidaan pitää Bachman ja Palmerin (1996) teoriaa kommunikatiivisesta kielitaidosta. Kielitaito jaetaan organisatoriseen ja pragmaattiseen kompetenssiin. Kokeen reliabiliteetti ja validiteetti nousevat tutkielmassa keskeisiksi käsitteiksi. Suullisen kielitaidon mittaamisessa ongelmana on kommunikaation arviointi. Koetyyppinä suorituskoe, jossa kokelas arvioidaan kommunikatiivisessa tilanteessa, ei yleisen käsityksen mukaan vastaa autenttista kielenkäyttötilannetta. Kokeen perusteella halutaan kuitenkin tehdä yleistys kokelaan kielitaidosta ja selviytymisestä oikeissa kielenkäyttötilanteissa. Arvioinnissa tehdään ero analyyttisen ja holistisen arvioinnin välille. Kriteeripohjaisessa arvioinnissa pyritään pitäytymään analyyttisessa arvioinnissa, jolloin arvioija kiinnittää huomiota monipuolisesti kokelaan kielitaidon eri osa-alueisiin. Tutkielman tuloksena seitsemän analysoidun arvioijan välillä on suuria eroja arvioinnin lähtökohdissa ja subjektiivisissa painotuksissa. Osa arvioijista painotti organisatorista kompetenssia, ja osa taas pragmaattista kompetenssia. Interaktion ja kommunikaation roolista suullisen kielitaidon arvioinnissa oli suuria mielipide-eroja. Osa arvioijista painotti arvioinnissa kommunikaation tärkeyttä ja muita pragmaattiseen kompetenssiin kuuluvia osa-alueita, kun taas osa mainitsi esimerkiksi oikeakielisyyden ja rakenteiden hallinnan. Kolme arvioijaa painotti pragmaattista kompetenssia, kaksi mainitsi piirteitä molemmista, ja kaksi painotti organisatorista kompetenssia. Osa eroista selittyy arviointitapahtumien eroilla sekä arvioijien kokemuksella. Toisaalta, nämä erot arvioinnin subjektiivisissa painotuksissa eivät suuresti näy itse pilottitutkimuksen viitekehyspohjaisen arviointiskaalan avulla saaduissa oppilasarviointituloksissa. Arvioijien välisiä eroja oppilasarvioinnissa kuitenkin esiintyy. Organisatorista kompetenssia painottavat antoivat osalle oppilaista hieman muita parempia arvosanoja. Tutkielman päätelmä on, että tässä tapaustutkimuksessa arviointityössä oli subjektiivisia painotuksia, ja että jonkin verran eroja kriteeripohjaisessa oppilasarvioinnissa löytyi. Erot eivät kuitenkaan yleisesti ottaen olleet kovin suuria.
-
(2018)Tutkielmassani tutkin, miten Kaisa Siveniuksen kolmessa Wodehouse-käännöksessä on käännetty P.G. Wodehousille tyypillisiä interjektioita ja millaisia seurauksia käännösstrategioiden valinnoilla on. Ensimmäinen kysymys viittaa siihen, minkälaisia käännösstrategioita interjektioiden kääntämiseen on valittu ja kuinka johdonmukaisesti kääntäjä on käyttänyt vastineitaan. Toinen kysymys puolestaan tutkii sitä, miten käännökset ovat vaikuttaneet interjektioiden tyyppikategorioihin ja funktioihin. Tutkimukseni on sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista. Tutkielmassani interjektiolla viittaan kielen piiriin kuuluvaan, lauseen kaltaisesti käyttäytyvään huudahdukseen, jolla voidaan ilmaista niin tunnetiloja, tiedostamista, halua, sosiaalisen kanssakäymisen edesauttamista, onomatopoeettisuutta, diskurssin vuorojakaumaa kuin puhujan asennoitumista toisen puhujan antamaan informaatioon ja tekoihin. Kokosin kyseinen määritelmän monesta eri lähteestä konsensuksen puuttuessa. Tyyppikategorioilla viittaan Amekan interjektioiden jakotapaan, jonka mukaan interjektiot ovat jaettavissa kolmeen eri luokkaan semanttisten ja morfologisten piirteidensä mukaan. Interjektion funktioilla viittaan niihin eri asioihin, joita interjektioilla voidaan ilmaista. Lisäksi määrittelen Wodehousille tyypilliset interjektiot Wodehouse-tutkijoiden, kuten Hall Jr.:n ja Usbornen, kirjoitusten pohjalta. Tutkielmani aineistona käytän kolmea P.G. Wodehousen romaania sekä Kaisa Siveniuksen vastaavaa kolmea käännöstä. Romaanit ovat Right Ho, Jeeves (1934), The Code of the Woosters (1938) ja Joy in the Morning (1946). Niiden vastaavat käännökset on julkaistu kokoelmateoksissa Kiitos, Jeeves (2009) ja Hiiop, Jeeves (2010). Interjektioiden kielitieteellisessä osiossa nojaan ennen kaikkea Cuencan, Amekan ja Wilkinsin teorioihin, sekä analyysiosiossa sovellan Cuencan kuusipolvista, interjektioiden kääntämiseen tarkoitettua mallia, joka on alun perin suunniteltu audiovisuaaliseen kääntämiseen. Analyysistä selviää, että kääntäjä on pääosin kääntänyt interjektioita kirjaimellisesti, käyttämällä erimuotoisia mutta samamerkityksisiä interjektioita tai käyttämällä erimerkityksisiä interjektioita. Lisäksi kääntäjä on selkeästi pyrkinyt säilyttämään interjektioiden tarkoituksen ja funktion eikä niinkään niiden muodollisia piirteitä. Tutkielma myös todistaa sen, että Cuencan malli sopii hyvin myös kirjallisuuden kääntämisen tutkimukseen.
-
(2017)Tutkielmani tarkastelee sukupuolistereotypioita ja niiden esiintymistä nykyajan televisiomainonnassa Isossa-Britanniassa. Aiempien tutkimusten tulokset sukupuolistereotypioiden esiintymisestä mainoksissa ovat olleet ristiriitaisia: osa toteaa stereotypioiden vähentyneen, osa taas vahvistaa mainosten toistavan edelleen perinteisiä sukupuolirooleja. Aikakaudellemme tyypillistä on perinteisten sukupuoliroolien murtuminen etenkin länsimaisessa kulttuurissa. Täten tutkimuksen tavoitteena on selvittää, ovatko perinteiset sukupuoliroolit vielä vahvasti esillä tämän päivän mainoksissa ja kuinka ne niissä esiintyvät. Naisten ja miesten kielenkäytön ja puheenaiheiden väitetään eroavan toisistaan, ja tutkimuksessa onkin pyritty selvittämään, toteutuuko tämä myös mainosten kielessä. Tutkimus on toteutettu multimodaalisesti, eli on tutkittu rinnakkain sekä mainosten kieltä, kontekstia, että visuaalisia piirteitä. Tutkitut mainokset ovat Ison-Britannian isoimpien supermarkettien ruoka-aiheisia mainoksia. Mainoksia oli yhteensä 36, joista vertailun vuoksi puolessa päähenkilö oli nainen (18) ja puolessa mies (18). Mainoksista analysoitiin neljää eri sukupuolittuneen kielen piirrettä ja neljää eri sukupuolistereotypiaa. Ruoka on teoriassa hyvin sukupuolineutraalia, sillä kaikkien ihmisten on syötävä. Ruoka tarjoaakin mielenkiintoisen aihealueen sukupuoliroolien ja sukupuolittuneen kielen tutkimiseen, sillä näennäisestä neutraaliudestaan huolimatta ruokaan, ja etenkin ruuanlaittoon, liittyy selkeästi sukupuolittuneita käsityksiä: ruuanlaittoa on jo pitkään pidetty naisten tehtävänä. Tutkimus vahvisti pääosin aikaisempia tutkimustuloksia, joiden mukaan naiset esitetään mainoksissa erilaisissa tilanteissa ja rooleissa kuin miehet. Naiset esitettiin useimmiten äiteinä, lasten seurassa kotioloissa ruuanlaitossa, kun taas miehiä kuvattiin enemmän kodin ulkopuolella miesseurassa. Naiset olivat lähes poikkeuksetta naimisissa olevia perheenäitejä, kun taas miehet kuvattiin päinvastoin naimattomina ja lapsettomina. Hypoteesin vastaisesti miehet nähtiin ruokaostoksilla naisia useammin, mutta on korostettava, etteivät he tehneet ostoksia naisten tavoin perheelle, vaan pelkästään itselleen oletettavasti yhden ihmisen talouteen. Naisten ja miesten kielenkäyttö mainoksissa erosi myös toisistaan. Miehet vitsailivat mainoksissa naisia enemmän ja perustellessaan jonkin tietyn tuotteen ostoa miehet pohjasivat väitteensä faktoihin, naiset taas omiin mielipiteisiinsä. Myös naisten ja miesten puheenaiheet erosivat toisistaan. Naiset keskustelivat useimmiten lapsista, ruuanlaitosta ja siihen liittyvästä stressistä ja paineista sekä ruuan laadusta. Miehet eivät juurikaan kantaneet tuskaa ruuanlaitosta tai perheen ruokinnasta, vaan keskittyivät enemmän ruuan laatuun, alkuperään ja hintaan. Naisten väitetään yleisesti kysyvän kysymyksiä miehiä enemmän, mutta yllätyksellisesti tämä ero ei noussut esiin tutkimusaineistossa. Itse asiassa miehet kysyivät määrällisesti enemmän kysymyksiä kuin naiset. Yhdeksi vahvimmista vastakkainasetteluista nousi kysymys siitä, kenen vastuulla ruuanlaiton tulisi olla. Mainokset viestivät voimakkaasti perinteisiä sukupuolirooleja, joissa ruuanlaitto lankeaa yksinomaan naisen harteille. Kun miehiä kuvattiin laittamassa ruokaa, tekivät he sen yleensä palveluksena tai lahjana vaimoilleen. Siinä missä naiselta odotetaan ruuanlaittoa osana feminiinisyyttä, on kokkaava mies ylpeyden- ja ihailunaihe, sillä silloin hän tekee jotain sukupuolelleen poikkeuksellista.
-
(2022)Tutkielma käsittelee A. A. Milnen (1882–1956) Nalle Puh -teosten ilmentämää eläinkuvaa. Milnen teoksia Nalle Puh (1926) ja Nalle Puh rakentaa talon (1928) tarkastellaan käyttäen hyväksi lastenkirjallisuuden ja henkilöhahmon tutkimuksen sekä humanistis-yhteiskuntatieteellisen eläintutkimuksen (animal studies) teoreettisia viitekehyksiä. Keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat, miten teosten hahmot rakentuvat niiden eläin-, ihmis-, ja leluattribuuttien kautta ja mitä merkitystä teosten välittämällä kuvalla ihmisen ja eläimen suhteesta on niiden kokonaistulkinnan kannalta. Analyysissä tarkastellaan täten ensisijaisesti Milnen teosten henkilöhahmoja ja niiden välittämää kuvaa ihmisen ja eläimen suhteesta. Analyysia kontekstualisoidaan tarkastelemalla lastenkirjallisuuden inhimillistettyihin eläinhahmoihin liittyvää aiempaa tutkimusta. Eläintutkimuksen tarjoaman linssin läpi tarkastellaan Nalle Puhin, Kanin ja Pöllön hahmojen rakentumista, ja todetaan, että kirjallisuuden eläinhahmot toisintavat usein tiettyjä kirjallisuudessa ja kulttuurissa vakiintuneita konventioita. Milnen hahmot ovat toisaalta ajoittain korostettuja tyyppejä, minkä voi nähdä myös ironisoivan eläimiin liitettyjä trooppeja. Samoin Nasun ja Ihaan hahmoihin liittyy sian ja aasin kulttuurisiin esitystapoihin kytkeytyviä piirteitä, jotka pohjautuvat eläinten käyttämiseen hyöty- ja tuotantoeläiminä. Kengun, Ruun ja Tikrun hahmoja, samoin kuin Möhköfantin kaltaisia kuvitteellisia eläimiä, käsitellään yhteydessä teosten syntyajan historialliseen kontekstiin brittiläisen imperiumin alla. Hahmot edustavat Britannian siirtomaille ominaisia eläinlajeja, jolloin niitä on mahdollista lukea jälkikolonialistiseen tutkimusperinteeseen nojaten. Lisäksi tarkastellaan liminaalieläimiksi nimettäviä eläimiä, jotka jäävät Milnen teoksissa marginaaliseen rooliin. Eläinhahmojen lisäksi tutkielmassa analysoidaan kertomusten ainoaa varsinaista ihmishahmoa, Risto Reipasta, ja teosten välittämää kuvaa ihmisen suhteesta eläimiin. Ihmisen ja eläimen rajanveto on yhtäältä hierarkkinen, mutta toisaalta sitä myös kyseenalaistetaan ja puretaan. Risto Reippaan suhde Nalle Puhiin nousee kumppanilajin käsitteen kautta keskeiseksi ihmisen ja eläimen välisen suhteen tarkastelupisteeksi. Kielen, kirjallisuuden ja älykkyyden teemat ovat erilaisten hahmojenvälisten hierarkioiden kautta teoksissa vahvasti läsnä ja kietoutuvat kysymyksiin eläimyydestä ja ihmisyydestä. Analyysin loppupuolella tarkastellaan kolmannen tärkeän kategorian, lelun, merkitystä Puh-kirjoissa. Leluhahmo on monitahoinen kiintopiste tarkastella inhimillisen ja eläimellisen kytköksiä lastenkirjallisuudessa. Teosanalyysin pohjalta todetaan, että Puh on nykypäivänä relevantti klassikko ja edelleen uusia, ajankohtaisia merkityksiä saava tutkimuskohde. Teosanalyysi osoittaa Nalle Puhin käsittelevän moniulotteisia kysymyksiä eläimen, ihmisen ja lelun suhteista. Milnen teoksia on perusteltua lukea ihmisen ja eläimen tai elollisen ja elottoman kaltaisia rajanvetoja hämärtävinä ja jopa kyseenalaistavina teksteinä, vaikka niissä esiintyy myös ajoittain paljon lajienvälistä hierarkiaa.
-
(2016)Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoin Yhdysvaltain suosituimpien naisille ja tytöille suunnattujen lehtien verkkosivuilla esiintyviä naismetaforia. Näitä naismetaforia analysoimalla voidaan tarkastella sitä kuvaa naiseudesta, jota metaforilla aktiivisesti konstruoidaan. Vaikka naistenlehtien naismetaforien konstruoima naiseus kytkeytyy yhteiskunnan näkemyksiin naiseudesta, sillä on tulosteni mukaan myös omat erityispiirteensä. Kognitiivisen metaforateorian mukaan metaforat ovat keskeisiä ajattelun välineitä. Metaforia tarkastelemalla voidaan paljastaa niiden taustalla toimivia ideologioita, sillä kieli kantaa kulttuuriin kuuluvia arvoja ja asenteita. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että kieli vaikuttaa ajatteluumme silloinkin kun emme ole siitä tietoisia. Metaforien välittämät arvot ja asenteet ovat erityisen piileviä metaforien luonteen tähden ja siksi tutkimuksen kohteina antoisia ja tärkeitä. Aineistossani naisia ymmärretään elottomien objektien, kasvien, ruokien, eläimien, lapsien, äitien, kuninkaallisten ja yliluonnollisten olentojen kautta. Naismetaforien analysoiminen paljastaa, millaisia uskomuksia yhteiskunnallamme on naisista ja naiseudesta. Naismetaforia sekä naistenlehtiä on tutkittu paljon sekä kielentutkimuksen että feministisen tutkimuksen saralla. Niin naistenlehtien kuin naismetaforienkin on osoitettu vaikuttavan siihen, millaisena naiset ja naiseus koetaan ja nähdään. Aiemmassa naismetaforien tutkimuksessa näen ongelmallisena naiseuden universalisoimisen siten, ettei erilaisten naisten kokemusta naiseudesta ja siihen liittyvistä vaatimuksista oteta huomioon. Pyrin tässä pro gradu -tutkielmassa ottamaan naisten moninaisuuden huomioon intersektionaalisuuden teorian avulla. Koska naistenlehdet kertovat pääasiallisesti tietynlaisista naisista, kuvaavat myös tutkielman naismetaforat vain tietynlaisia naisia, pääosin valkoisia, cis-sukupuolisia, heteroita, nuoria, kyvykkäitä ja ylä- tai keskiluokkaisia. Analysoin 38 naismetaforaa Seventeen.com- ja Cosmopolitan.com -sivustoilta keräämistäni 420 artikkelista. Analyysissa vertailen keskenään sanakirjojen ja Metalude-metaforatietokannan määritelmiä käytetyistä sanoista, käytön kontekstia sekä aiempaa tutkimusta. Lisäksi pohdin metaforien kuvaamien naisten risteäviä identiteettejä intersektionaalisuuden käsitteen avulla ja vertaan analysoimiani naismetaforia yleisimpiin miesmetaforiin. Aineistossa käytetyt naismetaforat konstruoivat naiseutta, jolle keskeisiä ominaisuuksia ovat fyysinen viehättävyys, seksuaalinen haluttavuus, passiivisuus sekä tottelevaisuus. Miesmetaforat puolestaan korostavat aktiivisuutta, älykkyyttä ja seksuaalista halukkuutta. Naismetaforien korostamat ominaisuudet ovat ristiriidassa lehtien virallisesti edustaman naiskuvan sekä useiden omien artikkeleidensa sisällön kanssa. Naismetaforien ulkonäkökeskeisyyttä sekä edellä mainittua ristiriitaa saattavat selittää yhteiskunnallisten tekijöiden lisäksi lehtien mainostajien intressit, joista johtuen naistenlehdissä ulkonäkö ja menestys esitetään kuluttamisen kautta saavutettuina etuina. Naistenlehdet ja nuortenlehdet ovat keskeisiä kulttuurisia tuoteitta. Näin ollen lehdillä on valtaa vaikuttaa siihen, millaiseksi naiseus käsitetään. Jos lehtien tavoitteena tosiaan on naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen, olisi lehtien omankin edun mukaista, että niiden käyttämä kieli tukisi tätä päämäärää. Tutkimukseni osoittaa, ettei näin ole ainakaan naismetaforien osalta.
-
(2023)Interculturality and mobility are increasing throughout the globe making societies more multicultural. Today, we can recognize English to be a lingua franca, a shared language for those who do not share their mother tongue. Due to this development, companies are transitioning into work environments where English is used as a business lingua franca (BELF). This thesis aims to investigate individuals’ experiences, opinions and emotions attached to BELF in work environments in Finland. Data for this study was collected in the beginning of 2023 through an anonymous online survey. The survey consisted of 28 questions, both multiple choice and open-ended questions. The survey was sent through email to potential respondents, gathering in total twenty responses. The analysis of the data is conducted through qualitative thematic analysis to identify categorical themes of language attitudes, experiences of BELF, and how respondents perceive cultural neutrality and forms of successful communication. The research findings suggest that negative experiences are more discussed and detectable as respondents can articulate and distinguish them better, in comparison to positive experiences. The research further demonstrates that respondents view BELF positively due to the different opportunities that are presented through the transition. Successful BELF communication is recognized to be successful through the use of field-specific vocabulary. Cultural neutrality is viewed in many ways by respondents, where it creates at times a cultural-neutral environment, but not always, leaving the study inconclusive on this matter. Furthermore, suggestions for future research focuses on the individual’s experience and qualitative research in order to get a more extensive understanding on the implications of BELF for individuals.
-
(2014)Serbian pääkaupungista Belgradista löytyy paljon niin visuaalista katutaidetta kuin sanallisenkin viestin sisältäviä graffiteja. Tutkielmassa selvitetään, mitä Belgradin sanallisen viestin sisältävät graffitit ilmaisevat ja millaisia viestejä ne välittävät. Lisäksi pohditaan, ketkä Belgradissa tekevät graffiteja ja käyttävät niiden avulla kaupunkitilaa sekä millaisia tulkintoja graffitien perusteella voidaan tehdä yhteiskunnasta, jossa ne ilmenevät. Tutkimusaineisto koostuu 623 valokuvatusta graffitista. Analyysissa graffitien viestit on litteroitu tekstimuotoon ja luokiteltu pääosin aineistolähtöisesti työstetyn luokitusjärjestelmän luokkiin. Sisällönanalyysi on tehty teemoittelun avulla. Lisäksi on käytetty erilaisia tekstianalyysin menetelmiä. Serbian aiemmat graffititutkimukset toimivat tutkielman viitekehyksenä. Tutkimusaineiston graffiteissa ilmaistut viestit taustoitetaan tutkielmassa ja asetetaan yhteiskunnalliseen kontekstiinsa. Graffiteissa ilmaistuja suvaitsemattomia viestejä peilataan erilaisista teoreettisista näkökulmista. Belgradin sanallisen viestin sisältävissä graffiteissa käsitellään laajasti eri aihepiirejä. Tutkimusaineiston perusteella voidaan kuitenkin todeta, että suvaitsemattomat sisällöt ja jalkapalloaiheiset graffitit korostuvat muiden aiheiden kustannuksella. Suvaitsemattomat graffitit ovat kansallismielisiä, rasistisia ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan vihamielisiä, ja niitä levittää kansallismielisten järjestöjen blokki. Suvaitsemattomat graffitikampanjat ovat ammattimaisesti suunniteltuja ja toteutettuja. Suvaitsemattomien graffitien suuri määrä on todettu myös muissa Serbian graffiteja tarkastelleissa tutkimuksissa. Suvaitsemattoman aineiston vastavoimana voidaan nähdä sekä yhteiskuntakriittiset että anarkistien ja vasemmiston graffitit. Tämän aineiston levittäminen ei kuitenkaan ole järjestäytynyttä eikä laajalle levinnyttä. Anarkististen ja vasemmistograffitien taustalla on selvä poliittinen ideologia, kun taas yhteiskuntakriittiset graffitit kommentoivat serbialaisen yhteiskunnan tilaa henkilökohtaisista lähtökohdista ilman taustalla vaikuttavaa ideologiaa. Tämän vuoksi aiheiden kirjo on laaja ja hajanainen. Poliittisten ja yhteiskuntakriittisten graffitien täydellisenä vastakohtana näyttäytyvät epäpoliittiset elämän tarkoitusta ja ihmisenä olemista pohdiskelevat graffitit, rakkaudentunnustukset sekä erilaisia populaarikulttuuriviittauksia sisältävät graffitit. Monista tutkimusaineiston graffiteista käy ilmi sen tekijä järjestö- tai ryhmätasolla. Tekijöistä kertovat myös katutaiteilijoiden nimimerkit. Rakkaudentunnustuksissa kommunikoidaan etunimillä tai hellittelynimillä. Suvaitsemattomissa graffiteissa uusinnetaan tehokkaasti serbialaisen uskonnollis-kansallisen mytologian etnisiä stereotypioita. Suvaitsemattomat graffitit voivatkin kertoa yhteiskunnan suvaitsemattomasta arvopohjasta, mutta toisaalta ne voivat myös olla reaktioita yhteiskunnan asenneilmapiirin alkaneeseen muutokseen. Valtarakenteiden horjuessa ilmenee usein konservatiivisia vastareaktioita. Toisaalta selitystä serbialaisen yhteiskunnan tilaan voi etsiä myös oletettavasti vastakkaisten toimijoiden, demokraattisen valtionhallinnon ja kansallismielisten järjestöjen, retoriikan ja visuaalisten kampanjoiden yhteneväisyyksistä.
-
(2021)Tutkielma käsittelee Toini Topeliusta (1854-1910), 1800-luvun ja 1900-luvun taitteessa vaikuttanutta naisasianaista, sekä hänen käsityksiään ja tuottamiaan kuvia naisten ja tyttöjen samansukupuolisesta kumppanuudesta ja rakkaudesta tyttökirjassaan Kehitysaikana. Tytöistä kertoeli Tea. Tutkielman tavoitteena on tutkia sitä, kuinka Toini Topelius näki naisten väliset suhteet, ja täten omat ihmissuhteensa, sekä kuinka hän rakensi sukupuolta, naiseutta, osana näitä suhteita. Pääaineistonani tämän kuvan rakentamisessa toimii tyttökirjan lisäksi Toini Topeliuksen esitelmä, Mietteitä naisesta ja siveellisyyskäsitteestä, vuodelta 1892, sekä kirjailijan avoin kirje ruotsalaisen naisasialiikkeen lehteen, Dagnyyn, vuodelta 1887. Tutkielmani ammentaa historiantutkimuksesta, sukupuolentutkimuksesta, queertutkimuksesta ja tyttötutkimuksesta, ja näiden alojen teoriat ja tutkimus toimivatkin suunnannäyttäjinäni. Tyttökirja korostaa naisten ja tyttöjen henkistä yhteyttä ja samankaltaisuutta suhteiden kulmakivenä, ja kuvaa intensiivistä, romanttista rakkautta hahmojensa välille. Suhteet rakennetaan osana sekä naisasiaa 1800-luvun lopulla, että kirjailijan omia tuntemuksia elämänsä suhteista. Topelius myös koki, että naiset kykenivät tukemaan toisiaan paremmin heidän pyrinnöissään kohti emansipoitunutta elämää. Kirjailijan kuvat ja tapa järjestää naisten keskeisiä, samansukupuolisia suhteita kietoutuvat hänen tapaansa jäsentää sukupuolta. Suhteet tukivat naiseutta ja naiseksi kasvamista, joille naisasian ajatukset ja ideologiat toimivat kirjailijan mukaan hedelmällisenä kasvualustana. Toini Topeliuksen kuvauksissa sukupuoli tuottaa naisten välisiä suhteita, mutta suhteet myös tuottivat oikeanlaista, hyvää naiseutta.
-
(2004)Pitkärannan kaivokselle Laatokan Karjalaan saapui vuonna 1880 24 ruotsalaista vuorimiestä perheineen käynnistääkseen sen uudella teholla, tekemään siitä modernin ja johtamaan sen toimintaa. Heidät oli rekrytoinut sinne pietarilainen kansainvälisten liikemiesten omistama pankki suomalaisen vuoriteollisuuden asiantuntijan Hjalmar Furuhjelmin avulla. Pankki oli hankkinut lupaavalla malmialueella sijainneen kaivoksen omistukseensa muutamaa vuotta aikaisemmin. Ruotsalaisten saapumisesta käynnistyi 25 vuotta jatkunut ketjusiirtolaisuus Ruotsin vuoriteollisuuden keskusalueelta Bergslagenista Pitkärantaan, mikä oli pituutensa ja toimintansa vuoksi merkittävä. Vaikka Pitkäranta sijaitsi periferiassa, oli se hyvin kansainvälinen paikka, jossa oli myös muutamia muunmaalaisia työntekijöitä. Pitkäranta eli ruotsalaisten johdossa teollisen kultakautensa. Sieltä louhittiin pääasiassa kuparia, mutta loppuaikoina toiminta keskittyi rautamalmiin, jota rikastettiin. Kaivoksen yhteydessä toimi eri aikoina myös muuta teollisuutta kuten pullotehdas. Monet Pitkärannan ruotsalaisista olivat siirtolaisina perheensä kanssa. Naimattomista muutamat solmivat avioliiton suomalaisen kanssa ja kaksi kaivoksen saksalaisen johtajan O. G. Trüstedtin tyttärien kanssa. Ruotsalaiset siirtolaiset olivat Pitkärannassa johtavassa asemassa niin tehtäviensä pohjalta kuin sosiaalisestikin. Pitkärannan ruotsalaiset eivät pääsaantöisesti integroituneet Suomeen, vaan säilyttivät ruotsalaisen identiteettinsä ja palasivat jossain vaiheessa takaisin Ruotsiin - jopa sellaiset, jotka olivat Suomessa yli kymmenen vuotta. Vain muutama ruotsalainen vuorimies jäi Suomeen. Ruotsalaiset loivat Pitkärannassa ollessaan tiiviin suhdeverkon, johon kuului keskeisesti myös Trüstedtien perhe. Verkosto toimi tiiviisti muutama vuosi Pitkärannan jälkeen perustetun Outokummun kaivoksen alkutaipaleen aikana. Pitkärannan ruotsalaiset liittyivät vielä Petsamon nikkelinkin löytymiseen. Pitkärannan ruotsalaisuus kuului kolmeen historialliseen kontekstiin. Taustalla oli vuosisatoja Ruotsista Suomeen jatkunut vuoriammattilaisten siirtolaisuus, joka ei ollut loppunut, vaikka maiden valtiollinen side oli päättynyt vuonna 1809. Tästä syytä rekrytoijien kannalta Ruotsi oli luonnollinen kohde. Rekrytoidut taas elivät Ruotsin suurinta siirtolaisuusaaltoa, jolloin suuret siirtolaisvirrat suuntautuivat Pohjois-Amerikkaan ja siirtolaisuus kosketti lähes jokaista ruotsalaista. Kolmas taustalla vaikuttanut historiallinen kehitys oli Pietarin nopea kasvu ja kansainvälistyminen sekä sen imussa tapahtunut vaikutusalueiden ja koko Suomen teollistuminen. Pitkärannan kaivos oli Pietarin kansainvälisten liikemiesten omistama ja sen tuotanto palveli täysin Pietaria, jonka laajaan vaikutusalueeseen Pitkäranta kuului hyvin voimakkaasti. Monessa mielessä ruotsalaisten vuorimiesten siirtolaisuus Pitkärantaan olikin enemmän siirtolaisuutta Pietarin vaikutusalueelle kuin Suomeen. Pitkärannan side Suomeen oli lähinnä vain sen fyysinen sijainti, muuten sitä täytyy arvioida kiinteästi osana Pietarin vaiheita. Pitkäranta oli Amerikan siirtolaisuuteen ja vähän myöhemmin alkaneeseen Norrbotteniin muuttoon verrattuna vain pieni sivujuonne ruotsalaisessa 1800-luvun lopun siirtolaisuudessa. Suomeen ja Venäjälle tapahtuneen ruotsalaissiirtolaisuuden joukossa se oli kuitenkin aikanaan merkittävä, monimuotoinen ja kauaskantoinen tapahtuma.
-
(2021)Hypernymy is a relationship between two words, where the hyponym carries a more specific meaning, and entails a hypernym that carries a more general meaning. A particular kind of verbal hypernymy is troponymy, where troponyms are verbs that encode a particular manner or way of doing something, such as “whisper” meaning “to speak in a quiet manner”. Recently, contextualized word vectors have emerged as a powerful tool for representing the semantics of words in a given context, in contrast to earlier static embeddings where every word is represented by a single vector regardless of sense. BERT, a pre-trained language model that uses contextualized word representations, achieved state of the art performance on various downstream NLP tasks such as question answering. Previous research identified knowledge of scalar adjective intensity in BERT, but not systematic knowledge of nominal hypernymy. In this thesis, we investigate systematic knowledge of troponymy and verbal hypernymy in the base English version of BERT. We compare the similarity of vector representations for manner verbs and adverbs of interest, to see if troponymy is represented in the vector space. Then, we evaluate BERT’s predictions for cloze tasks involving troponymy and verbal hypernymy. We also attempt to train supervised models to probe vector representations for this knowledge. Lastly, we perform clustering analyses on vector representations of words in hypernymy pairs. Data on troponymy and hypernymy relationships is extracted from WordNet and HyperLex, and sentences containing instances of the relevant words are obtained from the ukWaC corpus. We were unable to identify any systematic knowledge about troponymy and verb hypernymy in BERT. It was reasonably successful at predicting hypernyms in the masking experiments, but a general inability to go in the other direction suggests that this knowledge is not systematic. Our probing models were unsuccessful at recovering information related to hypernymy and troponymy from the representations. In contrast with previous work that finds type-level semantic information to be located in the lower layers of BERT, our cluster-based analyses suggest that the upper layers contain stronger or more accessible representations of hypernymy.
-
(2021)Tutkielmassa tarkastellaan besluta-verbin kahden eri taivutusparadigman (arkaistinen: besluta, besluter, beslöt, beslutit ja moderni: besluta, beslutar, beslutade, beslutat) käyttöä suomenruotsalaisissa ja ruotsinruotsalaisissa sanomalehtiteksteissä. Tavoitteena on selvittää, onko eri taivutusparadigmojen käytössä vaihtelua suomenruotsin ja ruotsinruotsin välillä, ja onko arkaistiseksi luokiteltua taivutusparadigmaa perusteltua pitää finlandismina. Tutkielman pääpaino on suomenruotsissa, ja ruotsinruotsalaiset tekstit toimivat vertailuaineistona. Tutkimusaineistona käytetään kahden eri sanomalehden, Hufvudstadsbladetin ja Göteborgs-Postenin, korpuksia. Aineistoon on valittu viisi eri vuosikertaa molemmista lehdistä 1990-luvulta 2010-luvulle. Korpukset ovat osa Göteborgin yliopiston ylläpitämää korpusaineistoa. Korpuksista on Korp-työkalun avulla etsitty kaikki besluta-verbin taivutusmuodot. Hufvudstadsbladetin ja Göteborgs-Postenin esiintymiä vertaillaan toisiinsa kvantitatiivisesti, mutta tuloksia analysoidaan myös kvalitatiivisesti. Tutkimus osoittaa, että taivutusparadigmojen käyttö on sekä suomenruotsissa että ruotsinruotsissa epäjohdonmukaista ja eri taivutusmuotoja käytetään ristikkäin. Suomenruotsalaisessa aineistossa on esiintymiä molempien taivutusparadigmojen kaikista taivutusmuodoista. Preteritimuodossa arkaistinen beslöt on tavallisempi kuin moderni taivutusmuoto beslutade, ja sen käyttö on pysynyt melko tasaisena 1990-luvulta 2010-luvulle. Preesensmuodossa puolestaan arkaistisen taivutusmuodon besluter käyttö on vähentynyt merkittävästi ja 2010-luvulla moderni besluta, on huomattavasti tavallisempi. Muutamia yksittäisiä esiintymiä lukuun ottamatta supinimuodoista käytettiin pääasiassa vain modernia taivutusmuotoa beslutat. Ruotsinruotsalaisessa aineistossa ainoastaan preteritissä käytettiin arkaistista muotoa modernin muodon rinnalla ja kaikissa muissa aikamuodoissa käytettiin vain modernia taivutusmuotoa. Tutkimuksesta voidaan päätellä, että arkaistiset preesens- ja preteritimuodot ovat käytössä 1990-luvun ja 2010-luvun suomenruotsalaisissa lehtiteksteissä, mutta arkaistisen preesensmuodon käyttö on vähentynyt merkittävästi vuosituhannen vaihteen jälkeen, kun taas preteritimuodoista arkaistinen muoto on modernia tavallisempi edelleen 2010-luvulla. Arkaistinen supinimuoto esiintyy vain kahdessa vuosikerrassa ja esiintymät ovat vähäisiä. Arkaistinen preteritimuoto on käytössä myös ruotsinruotsalaisissa lehtiteksteissä, mutta moderni preteritimuoto on tavallisempi. Arkaistisen preteritimuodon käyttöä molemmissa kielivarianteissa selittänee se, että arkaistinen preteritimuoto on edelleen kielenhuollon hyväksymä ja se esitetään myös Svenska Akademiens ordlistassa vaihtoehtoisena preteritimuotona modernin taivutusmuodon rinnalla. Muista aikamuodoista sanakirjan viimeisin painos (2015) esittelee vain modernin taivutusmuodon. Arkaistisen preesensmuodon käytön merkittävää vähenemistä 2000-luvun alussa selittänee osittain se, että Hufvudstadsbladet aloitti vuonna 19994 yhteistyösopimuksen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (nyk. Kotimaisten kielten keskus) kanssa.
-
(2018)Tämän pro-gradu tutkielman tarkastelun keskiössä on ”2.5D teatterina” tunnettu japanilaisen populaarikulttuurin ilmiö. Tutkimuksen tarkoituksena on esitellä ilmiön historiaa ja pääpiirteitä sekä avata lukijalle sen asemaa japanilaisen populaarikulttuurin piirissä nykypäivänä. Aiheen esittelyn lisäksi tässä pro-gradussa toteutettu tutkimus keskittyy pohtimaan millaisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia ilmiöllä on kahden muun japanilaisen populaarikulttuuri-ilmiön, mangan ja animen, ilmaisukeinojen kanssa. Tutkielma käsittelee kysymystä siitä miksi yleisö haluaa kokea samat tarinat yhä uudelleen ja uudelleen erilaisten adaptaatioiden muodossa, sekä pyrkii selvittämän miten kyseiset narratiivit tunnetiloineen ilmaistaan kolmessa hyvin erilaisen taiteenlajin muodossa. Näitä kysymyksiä lähestytään tutkielmassa ristianalysoimalla kaksi alkuperäisessä Kuroshitsuji-mangassa nähtyä keskeistä kohtausta kolmessa eri medialajissa printistä animaatioon ja teatteritaiteeseen. Pro-gradussa käytetty aineisto koostuu vuosien 2015–2016 aikana kenttätyöskentelyn avulla kerrytetystä materiaalista sisältäen muun muassa osallistuvaa havainnointia sekä haastatteluja 2.5D teatterin alan ammattilasten kanssa. Analyysiaineistoon puolestaan sisältyy manga-pokkareita, anime-jaksoja sekä filmatisoitu teatteriesitys. Kenttätyöskentely on toteutettu japaniksi ja kaikki analyysiaineisto on myös koostettu alkuperäiskielisestä materiaalista. Tutkielmaa tukevana lähdeaineistona käytetään japanilaiseen populaarikulttuuriin liittyvää kirjallisuutta. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään mangan, animen ja teatterin yksilöllisiä ilmaisullisia konventioita joiden avulla kukin taiteenlaji toteuttaa oman versionsa samasta perustavanlaatuisesta tekstistä. Näiden keinojen avulla gradussa toteutetaan poikkimediaalinen analyysi jonka tarkoituksena on demonstroida eri taiteenlajien ilmaisullisia eroavaisuuksia. Media-analyysin pohjalta saatujen tulosten pohjalta käy ilmi, että printissä, animaatiossa ja esittävän taiteen muodossa ilmaistuna samaan narratiiviin pohjautuva teos toteutetaan pitkälti kunkin taiteenlajin omin keinoin alkuperäistekstiä vaihtelevassa määrin kunnioittavasti muovaten. Mangassa keskeisenä ilmaisun keinona toimii taiteilijan piirrosjälki ja kyky hyödyntää taiteenlajille ominaisia visuaalisen kerronnan tyylejä kuten erilaisia ikoneja, paneeleja sekä kuvakulmia. Animaatiossa puolestaan ilmaisun keskiöön sijoittuu teknisten keinojen lisäksi myös ääni- ja musiikkisuunnittelu. Teatterissa sen sijaan pääasiallinen narratiivinen ja emotionaalinen ilmaisu painottuu teknisten ratkaisujen ohella näyttelijäsuorituksiin, sekä yleisön ja esiintyjän välillä vallitsevaan yhtäläisyyden ja läsnäolon tunteeseen. Yhteistä kaikille formaateille on tavoite pyrkiä vuorovaikutukseen lukijan, katsojan tai yleisön kanssa muodostamalla kognitiivisesti palkitseva yllätyksellisyyttä ja tuttuuden tunnetta yhdistävä kokemus.
-
(2023)This thesis argues for an ethical reading of Miriam Toews’ Women Talking. Based on real-life events that happened in the Mennonite colony of Manitoba in Bolivia between 2005 and 2009, the novel is a response to those acts of violence. This thesis investigates the diversity of processes in the narrative that present strategies of oppression. The narrative reveals that those who do not fit the normative category of a man who acts according to the masculine hegemony are deprived of privileges and lower in the hierarchy. The goal is to show that revealing the processes of oppression contributes significantly to the ethical reading of the novel. Through close reading, I analyze three ethical dilemmas I have discerned from the narrative. I analyze the dilemmas, characters and events through an interdisciplinary theoretical framework that consists of an ecofeminist perspective to gender violence, the Mennonite Christian principles, and James Phelan’s narrative ethics (2013). I argue that the presentation of the ethical dilemmas in the narrative contributes to the reader’s ethical reflection that is necessary for ethical reading. The main result of this thesis is that both readers and authors have ethical responsibilities in relation to the text. In addition to creating believable characters, relationships, and events, it is part of the ethical responsibilities of the author and reader not to reproduce readings that are not consciously ethical. Moreover, it is part of the ethical reading to recognize that as a literary work of fiction, Women Talking is not fully independent from the world and from the real-life events to which it is a reaction.
Now showing items 288-307 of 4583