Browsing by discipline "Engelsk översättning"

Tutkielma käsittelee toisen persoonan puhuttelupronominien sekä nominaalisten puhuttelu- ja viittausmuotojen käyttöä englantilaisen Downton Abbey -televisiosarjan kahdessa suomenkielisessä ruututekstikäännöksessä, joista toinen on tehty Yleisradion televisiokanavalle ja toinen DVD-levitykseen. Tarkoituksena on havainnoida käännösversioiden välisiä eroja ja pohtia niiden syitä ja mahdollisia vaikutuksia katsojan kannalta. Hypoteesina on, että versioiden välillä ilmenee eroja, joiden todennäköisenä syynä ovat Yleisradion av-kääntäjien tyypillisesti paremmat työolot. Tutkielman teoreettinen pohja perustuu Roger Brownin ja Albert Gilmanin 1960-luvulla kehittämään malliin puhuttelun ja sosiaalisen etäisyyden välisestä yhteydestä, jota muut tutkimukset ovat myöhemmin täydentäneet. Tutkielmassa hyödynnetään myös kuvauksia englannin ja suomen puhuttelukäytännöistä. TV-versiossa on otettu enemmän vapauksia nominaalisisten puhuttelumuotojen kääntämisessä esim. lisäämällä ruututeksteihin sukulaisuussuhteisiin viittaavia sanoja. Nominaaliset muodot kuitenkin ovat perusteltavissa hahmojen sosiaalisella etäisyydellä. Sinuttelun ja teitittelyn käytössä seurataan pääasiassa alkuperäisen dialogin nominaalisia puhuttelumuotoja siten, että läheisestä suhteesta kertovat muodot korvataan sinuttelulla ja etäisestä suhteesta kertovat muodot teitittelyllä. Puhuttelumuotojen käyttö muuttuu TV-käännöksessä vain, jos hahmojen välisessä suhteessa ja/tai näiden alkuperäisessä dialogissa käyttämissä nominaalisissa puhuttelumuodoissa tapahtuu muutos. DVD-versiossa jaksojen välillä on selkeitä eroja esim. yläluokkaisten hahmojen arvonimissä sekä teitittelyn ja sinuttelun käytössä. Toisinaan vaikuttaa myös siltä, että kääntäjä ei ole ollut tietoinen hahmojen välisestä sosiaalisesta etäisyydestä. Joissakin kohtauksissa sinuttelu ja teitittely vaihtelevat myös yksittäisten keskustelujen sisällä. Vaikuttaa siltä, että DVD-käännöksessä pronominaalisten ja nominaalisten puhuttelu- ja viittausmuotojen valinnan perusteena on ollut kääntäjän tulkinta hahmojen suhteesta, ja nämä tulkinnat vaihtelevat jaksosta ja kohtauksesta toiseen. Myös alkuperäisen dialogin nominaaliset puhuttelumuodot ovat vaikuttaneet DVD-version pronominaaliseen puhutteluun, mutta niitä ei ole seurattu johdonmukaisesti. Käännösstrategioiden vaihtelun vuoksi vaikuttaa myös todennäköiseltä, että DVD-käännöksellä on ollut useampi kuin yksi kääntäjä. Käännösten välillä on siis eroja sekä puhuttelu- ja viittausmuotoihin sovelletuissa strategioissa että strategioiden johdonmukaisessa noudattamisessa. Tutkimuksen perusteella ei voida varmuudella sanoa, että erot johtuvat eroista kääntäjien työoloissa, mutta aiemman tutkimuksen perusteella se näyttää todennäköiseltä. Tutkimuksen perusteella ei myöskään voida määritellä, miten erot vaikuttavat katsojien kokemukseen sarjasta, mutta on mahdollista, että epäjohdonmukaiset ja hahmojen todellista suhdetta vastaamattomat muodot voivat huonontaa katsomiskokemusta.

Pohjoissaamen-, suomen- ja englanninkielisen termistön kokoaminen vertailukorpuksen kautta on alun perin lähtenyt omasta opiskelusta saamen tutkimuksessa, kun huomasin pohjoissaamenkielisen kielitieteen termistön puuttuvan osittain sekä monikielisen termistön puuttuvan kokonaan. Tämä puute hankaloitti kielitieteellisten tekstien käännöstä pohjoissaamesta suomeen tai englantiin ja toisin päin. Näiden asioiden selvittämisestä syntyi minun kandidaattitutkielmani The Creation of a Glossary of Morphology Terms in Northern Sámi, Finnish, and English, jota laajensin sitten tässä pro gradu -tutkielmaksi. Tähän pro gradu -tutkielmaan on lisätty koltansaame neljänneksi kieleksi, koska tammikuusta 2015 alkaen on ollut mahdollista opiskella koltansaameksi koltansaamen kielen perusopintojen opintokokonaisuutta ja syksystä 2016 alkaen on mahdollista opiskella samalla kielellä myös aineopintoja. Perusopintojen opintokokonaisuuteen kuuluvista kursseista neljä käsittelee kielitiedettä ja yksi kääntämistä. Kieli- ja käännöstieteen termistöä tarvitaan paitsi näiden kurssien opetukseen ja opiskeluun myös sen takia, että näiden kurssien nykyopiskelijat ovat jatkossa he, jotka levittävät näitä termejä seuraaville sukupolville oman opetuksen tai käännösten kautta. Opetukseen liittyvän tavoitteen lisäksi toisena tavoitteena tässä tutkielmassa on tarjota koltansaamenkielisille kääntäjille työkaluja kääntää vieraskielisiä kielitieteen julkaisuja ja opetusmateriaalia, varsinkin niitä, joissa käsitellään koltansaamea ja sen rikasta morfologiaa. Kielikohtaiset käsiteanalyysit muoto-opin käsitteille osoittivat, että kielten käsitejärjestelmät ovat hyvin samanlaisia mutta eivät identtisiä. Tämän lisäksi analyysien perusteella oli mahdollista todeta, että pohjoissaamen- ja koltansaamenkielisistä teksteistä puuttui enemmän termejä tekstin käsitteille kuin suomen- ja englanninkielisistä teksteistä. Termittömille käsitteille ehdotetut termit noudattavat koltansaamen lautakunnan terminmuodostusstrategioita ja normituksia. Moni näistä neologismeista löytyi korpusten kokoamisen jälkeen laadituista tai julkaistuista teksteistä. Tulokset myös osoittivat, että kunkin kielen termistössä esiintyy variaatiota ja että sitä oli eniten pohjoissaamen termistössä. Variaation yleisyys voi johtua esimerkiksi siitä, että pohjoissaamea käytetään kolmessa eri maassa, joiden enemmistökielet kuuluvat kahteen eri kielikuntaan, tai siitä, että pohjoissaamen muoto-opin termit ovat nuorempia kuin suomen tai englannin kielen. Nämä asiat voivat myös olla pohjoissaamen näennäisen epäjohdonmukaisesti tehtyjen yhdyssanojen taustalla. Kuitenkaan koltansaamesta ei löytynyt niin paljon variaatiota kuin pohjoissaamesta, joten oletettavasti yleisyys johtuu siitä, että pohjoissaamea käytetään varsin laajasti kolmessa eri maassa, eikä niinkään termien iästä. Tämän tutkielman käsitejärjestelmät kattavat vain pienen osan muoto-opin käsitteistä, joten termistöä on laajennettava, jotta siitä olisi eniten apua. Sen jälkeen termit olisi harmonisoitava ja yhtenäistettävä koltansaamenkielisten terminologien ja lingvistien työryhmän yhteisvoimin. Sen lisäksi tämän tutkielman tuloksia voi käyttää hyväksi mm. inarinsaamen kielitieteen termistön luomisessa.

Tutkielmani käsittelee Roald Dahlin IKJ–nimiseen lastenkirjaan (1982) pohjautuvan elokuvan IKJ (2016) suomenkielisen tekstityksen ja dubbauksen eroja Roman Jakobsonin The Functions of Language –teorian ja kääntämisen konventioiden kannalta. Tutkimukseni aineistona käytän 26 esimerkkiä elokuvassa esiintyvistä standardista poikkeavista ilmaisuista. Jakobsonin teorian mukaan jokaisessa kommunikaatiotilanteessa on läsnä kuusi eri tekijää, joista jokainen liittyy johonkin kielen funktioon. Teorian tärkeimmät aspektit tämän tutkielman kannalta ovat poeettinen funktio (poetic function), ja teorian kaikki kuusi tekijää, eli lähettäjä (addresser), vastaanottaja (addressee), viesti (message), kontakti (contact), konteksti (context) ja koodi (code). Tavoitteenani on todistaa, että käännöksiin vaikuttavat konventiot ja niiden tekijät eroavat toisistaan, ja siksi niiden poeettiset funktiot ovat erilaiset. Määritän jokaiselle esimerkille ryhmän sillä perusteella, miten ilmaisu poikkeaa standardista. Nämä kuusi ryhmää ovat epätavalliset sanayhdistelmät, kirjainerot, neologismit, sananmuunnokset, standardista poikkeavat idiomit ja standardista poikkeavat taivutusmuodot. Esimerkit on jaettu seitsemään kategoriaan: ensimmäinen kategoria on varattu esimerkeille, joissa jotakin käännöksistä on muokattu sensuurin takia. Neologismia lukuun ottamatta kaikille ryhmille on myös omat kategoriansa. Lisäksi viimeisenä on kategoria, jossa tekstityksessä ja dubbauksessa on käytetty samaa ilmaisua. Esimerkkien perusteella käy ilmi, että vaikka molemmissa käännöksissä on standardista poikkeavia ilmaisuja, niitä on enemmän dubbauksessa. Tekstityksessä kieli on kirjakielisempää ja tiiviimpää, kun taas dubbauksen kieli on vapaamuotoisempaa. Dubbauksen keskeiset konventiot ovat isokronia, uskollisuus lähtötekstille, puhetapojen huomiointi, huulisynkroniikka sekä ilmaisujen lausuttavuus. Tekstityksessä keskeiset konventiot ovat tila, luettavuus ja kieliopin korjaaminen. Koodi on keskeinen tekijä molemmissa käännöksissä, mutta sen lisäksi dubbaukseen eniten vaikuttavat vastaanottaja ja konteksti, kun taas tekstityksen muut keskeiset tekijät ovat kontakti ja konteksti.

Opinnäytetyön aiheena on lasten- ja nuortenkirjallsuuden kääntämisen eroavaisuudet keskittyen brändinimiin. Näitä kahta kirjallisuudenlajia (lasten- ja nuortenkirjallisuutta) käsitellään usein yhtenä yksikkönä, vaikka ne ovat hyvin erilaisia. Tutkielman tarkoitus onkin selvittää esimerkkikäännösten avulla miten brändinimiä käännetään nuortenkirjallisuudessa. Tutkimuskysymykseksi olen asettanut, käytetäänkö nuortenkirjallisuuden kääntämisessä lastenkirjallisuudessa suosittua kotouttavaa käännösstrategiaa, vai käytetäänkö nuortenkirjallisuuden parissa useimmiten vieraannuttavaa strategiaa. Käännösstrategioita vertaillessa keskityttiin nimenomaan tiettyihin kulttuurisidonnaisiin elementteihin, brändinimiin. Pro Gradu –tutkielmassa analysoidaan viittä eri nuortenkirjaa ja niissä käytettyjä käännösstrategioita. Valitut kirjat ovat Prinsessapäiväkirjat, Rintsikoita ja luudanvarsia, Hanki elämä, Rachel Riley: traagisen tavallinen päiväkirja, Valehtelevat viettelijät: Kaivattu ja Gossip Girl – eliittinuoret. Tutkimuksessa hyödynnetään Jan Pedersenin tutkimusta ekstralingvistisistä kulttuurisista viittauksista (extralinguistic cultural references, ECR). ECR-viittaukset on jaoteltu kahteen alakategoriaan, jotka muistuttavat pitkälti Venutin kotouttavaa ja vieraannuttavaa strategiaa. Kulttuurisidonnaiset elementit (tässä tapauksessa brändinimet) jaotellaan nuortenkirjoissa kahteen ECR-alakategoriaan (source- ja target-oriented) käännösstrategioiden perusteella. Aineiston perusteella tutkitaan, käytetäänkö vieraannuttavaa vai kotouttavaa strategiaa enemmän juuri brändinimien kääntämisessä. Opinnäytetyössä havaitaan, että nuortenkirjojen kohdalla käytetään vieraannuttavaa käännösstrategiaa huomattavasti kotouttavaa strategiaa enemmän: aineiston kokonaismäärästä lähes 64 prosenttia brändinimistä on käännetty käyttäen vieraannuttavaa strategiaa. Kotouttavaa strategiaa puolestaan on käytetty noin 33 prosentissa esimerkeistä. Loput, noin kolme prosenttia, on käännetty käyttäen virallista vastinetta, joka ei Pedersenin jaottelussa kuulu vieraannuttavaan tai kotouttavaan strategiaan. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että nuortenkirjoissa suositaan vieraannuttavaa strategiaa, mikä poikkeaa lastenkirjallisuudessa käytetystä kotouttamisesta.

Pro gradu-tutkielman tavoite oli tutkia suomesta englantiin käännetyissä matkailuesitteissä eksplikoituja ilmiöitä sekä niiden yhteyksiä käännösten kohdelukijaan. Tutkimuksen lähtöolettamana oli, että eksplikaatio liittyy kohdelukijaan siten, että eksplikaatiota on käytetty, jos käännöksen kohdelukijan ei ole arveltu tuntevan jotain lähtökulttuurin ilmiötä tai ilmausta. Aiheesta ei tämäntyyppisen aineiston osalta ollut aiempaa tutkimusta, vaikka eksplikaatiota ja matkailuesitteiden kääntämistä onkin erikseen tutkittu. Tämä tutkimusaukko ja eksplikaation runsas esiintyminen matkailuesitteissä tekivät tutkimuksesta aiheellisen. Tutkielmassa otetaan erityisesti huomioon matkailuesitteiden skopos, tekstityyppi sekä englannin asema lingua francana kohdelukijaan tehtävän vaikutuksen kannalta. Lisäksi matkailuesitteiden multimodaalisuus huomioidaan tilankäyttöä ja samalla myös eksplikointia rajoittavana tekijänä. Tutkimus toteutettiin keräämällä eksplikaatioesimerkkejä neljästä suomesta englantiin käännetystä matkailuesitekäännöksestä, ryhmittelemällä eksplikaatioesimerkit neljään temaattiseen ryhmään, haastattelemalla yhden matkailuesitteen kääntäjää eksplikaation käytöstä hänen käännöksessään sekä vertaamalla teoriapohjaa, analyysin tuloksia ja haastatellun kääntäjän vastauksia keskenään. Eksplikaatioesimerkit jakautuivat seuraaviin ryhmiin: ihmiset, kulttuuri ja viihde, paikat, sekä kulttuurisidonnaiset ilmiöt. Etenkin erisnimiä ja kulttuurisidonnaisia ilmiöitä oli eksplikoitu runsaasti. Esimerkkien analyysin tulokset sekä haastattelusta saadut vastaukset vastasivat toisiaan. Haastateltu kääntäjä kertoi kohdelukijakuvansa, kuten kohdelukijalta oletettujen taustatietojen ja kielitaidon, vaikuttaneen eksplikointiratkaisuihinsa, ja tutkimusmateriaalin eksplikaatioesimerkitkin koskivat ilmiöitä, joita suurin osa kohdeyleisöstä ei oletettavasti tunne kovin hyvin, kuten suomenkielisiä ilmauksia, Suomen historiaan liittyviä ilmiöitä tai tunnettuja suomalaisia ihmisiä. Eksplikointiratkaisut linkittyivät matkailuesitteiden skopokseen ja tekstityyppiin, sillä matkailuesitteiden lähtökohtainen tarkoitus on vaikuttaa kohdelukijaansa niin, että tämä kiinnostuu matkailukohteesta. Tutkimuksen tuloksia voidaan käytännössä hyödyntää käännöksissä, joissa eksplikointi helpottuu, kun jo etukäteen tiedetään, millaisia ilmiöitä yleensä eksplikoidaan tietynlaisissa käännöksissä. Lisäksi tuloksia voidaan käyttää etenkin opetustarkoituksessa havainnollistamaan kulttuurien välisiä eroja.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten uutistekstitystä eli suomenkielisten televisiouutisten ohjelmatekstitystä Suomessa tehdään. Tutkielman kirjoittamisen aikaan uutistekstitystä tehtiin ainoastaan Yleisradiossa. Tutkin uutistekstityksen työprosessia oman työni kautta. Lähdin liikkeelle perusmallista, jossa uutisteksti kulkee uutistoimitukselta uutistekstitykseen, missä se muokataan lähetettäviksi repliikeiksi, ja siitä edelleen repliikkien muodossa ohjelmatekstitystä käyttäville katsojille. Materiaalina olivat yhden työpäivän aikana lähetetyt tekstitetyt uutislähetykset sekä työn ohessa tekemäni muistiinpanot, joiden avulla tarkastelin työvaiheita retrospektiivisesti työajan ulkopuolella. Pyrin kuvaamaan työn eri vaiheita sekä yleisellä että osin myös repliikkitarkalla tasolla sekä tunnistamaan työn merkittävimpiä haasteita ja ongelmakohtia. Analysoin valikoituja uutisia työvuoron ajalta kahdessa eri pääkategoriassa, esimerkkeinä rutiinityöstä ja poikkeustapauksista. Kävin osan esimerkeistä läpi repliikkitasolla ja pohdin materiaalien pohjalta erilaisten ratkaisujen syitä. Kiinnitin huomiota myös siihen, montako kertaa mikäkin uutinen oli työn alla ja paljonko repliikkien muokkaukseen käytettiin aikaa. Poikkeustapausten kohdalla analysoin tapahtumien kulkua ja tarkastelin uutistekstittäjien toimintaa poikkeusten kohdalla. Tarkastelin myös uutistekstityksen työmäärää muuhun ohjelmatekstitykseen verrattuna. Analyysissa uutistekstityksen ongelmakohtina tai haasteina esille nousivat ajankäyttö ja turhaan tehty työ, spontaanin puheen ja käsikirjoittamattomien osuuksien tekstittäminen sekä tiedon kulku uutistoimitukselta uutistekstitykselle. Sama uutinen saattaa olla työn alla päivän aikana montakin kertaa, vaikka lähtötekstissä ei ole muutoksia. Tarkastuksia on kuitenkin tehtävä. Ajankäytön haasteessa avuksi voisi olla parempi kommunikaatio uutistoimituksen kanssa. Analyysissa nousi selkeästi esiin, että tiedonkulussa uutistoimitukselta uutistekstitykselle on huomattavasti parantamisen varaa. Tutkimus osoitti myös, että lähtökohtana pidetty yksisuuntainen malli ei täysin pidä paikkaansa. Todellisuudessa uutistekstityksellä on esittämääni perusmallia enemmän vuorovaikutusta uutistoimituksen kanssa. Koska uutistekstityksessä luetaan kaikki uutiset läpi niiden valmistuttua, se toimii oikolukupalveluna uutistoimitukselle, ja uutistekstityksen palautteeseen reagoidaan uutistoimituksessa. Täten uutistekstitys tuottaa lisäarvoa uutistoimitukselle ja myös tekstittämättömien uutisten katsojille.

Tutkimuksen päämäärä on tutkia poistoja, joita esiintyy Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston kokouksen simultaanitulkkauksessa huhtikuussa 2015. Olen itse toiminut tulkkina kyseisessä kokouksessa ja tutkin miten oma suoritukseni vaikuttaa kokouksen ydinsisällön välittymiseen tulkkeen kuuntelijalle. Tutkimuksen teoriatausta rakentuu Daniel Gilen tulkkausprosessin mallista, Henri Barikin, Anthony Pymin ja Nina Isolahden tutkimuksista, jotka käsittelevät informaation poistoja tulkkauksessa sekä Pauli Saukkosen mallista hahmottaa tekstin makrorakenne, joka mahdollistaa eri elementtien funktioiden tunnistamisen. Teoriatausta ottaa huomioon simultaanitulkkauksen henkisen kuormittavuuden, tulkkaustilanteen viestinnälliset päämäärät tilanteessa olevien vihjeiden perusteella sekä poistetun informaation funktion. Esitän tutkimuksessa oman poistojen luokitteluni, jonka avulla luokittelen esiintymät sen perusteella, onko informaatio tulkkeen kuuntelijan pääteltävissä poistosta huolimatta ja millaisiin taustaoletuksiin informaation pääteltävyys perustuu. Ne esiintymät, joissa poistettu informaatio ei ole mitenkään tulkkeen kuuntelijan pääteltävissä poiston seurauksena, luokittelen sen mukaan, millainen funktio poistetulla informaatiolla on saadakseni käsityksen siitä, millaisesta informaatiosta kuuntelija jää paitsi. Hypoteesini on se, että kaikkein tärkein avaininformaatio säilyy tulkkeessa poistoista huolimatta mahdollisimman usein. Tulokset osoittavat, että suurin osa aineiston esiintymistä on sellaisia, joissa poistettu informaatio ei ole tulkkeen kuuntelijan pääteltävissä, joten poistojen käyttö tulkkauksessa on jossakin määrin hallitsematonta ja jättää sen kuuntelijan heikompaan asemaan kokouksen suomenkielisiin osallistujiin verrattuna. Tarkempi analyysi kuitenkin osoittaa, että vain muutamat näistä esiintymistä ovat sellaisia, joissa jokin ratkaisevan tärkeä elementti jää tulkkeen ulkopuolelle. Lisäksi analyysi osoittaa, että erisnimet jäävät tulkkeessa usein mainitsematta, mikä heikentää tulkkeen laatua. Johtopäätöksissä esitän, millaisilla ennakoivilla toimenpiteillä pystyn jatkossa välttämään tässä aineistossa havaittavat tulkkeen heikkoudet

Tutkielman aiheena on kuvakielen käyttö suomalaisessa ja englantilaisessa jalkapalloselostuksessa. Tämän tutkielman yhteydessä kuvakielellä tarkoitetaan metaforia, metonymiaa ja synekdokeeta. Tarkoituksena on selvittää mahdollisia eroja kuvakielen käytössä erikielisten selostusten välillä. Tutkielman lähtökohtainen olettamus on, että suomalaisen jalkapallosanaston tavoin englantilainen jalkapallodiskurssi on vaikuttanut myös suomenkielisissä selostuksissa käytettyyn kieleen. Tutkielman teoreettinen pohja perustuu George Lakoffin ja Mark Johnsonin alun perin 1980-luvulla kehittämään käsitemetaforateoriaan ja Pragglejaz-ryhmän 2007 julkaistuun metaforan tunnistusmenetelmään. Käsitemetaforateoriaa sovelletaan selostuksiin kokonaisuudessaan, kun taas Pragglejaz-ryhmän MIP-menetelmän avulla tarkastellaan ottelun viimeisten 15 minuutin selostusten sisältämiä yleisnimiä metaforisten ilmausten yleisyyden selvittämiseksi jalkapalloselostuksissa. Tutkielmassa analysoidaan Borussia Dortmundin ja Málaga CF:n välisen Mestarien liigan neljännesvälieräottelun suomen- ja englanninkielisiä selostuksia niiden sisältämien metaforien, metonymian ja synekdokeen osalta. Tutkimusaineistoksi on valittu televisioselostus sen spontaanisen luonteen vuoksi. Työssä tarkastellut metaforat on jaoteltu käsitemetaforateorian mukaisesti rakenne- ja suuntametaforiin sekä ontologisiin metaforiin. Työssä havaitaan, että kuvakielen eri lajien esiintyvyydessä on eroja erikielisten selostusten välillä etenkin rakenne- ja suuntametaforien osalta. Kokonaisuudessaan kuvakielen käyttö suomalaisissa ja englantilaisissa jalkapalloselostuksissa on kuitenkin varsin samankaltaista sekä määrällisesti että tyylillisesti. Lisäksi tulosten perusteella voidaan myös väittää, että suomenkielisessä selostuksessa on havaittavissa viitteitä englantilaisen jalkapallodiskurssin vaikutteista.

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on selvittää, poikkeavatko Leena Lehtolaisen Luminainen-romaanin englannin- ja ruotsinkielisissä käännöksissä käytetyt kulttuurisidonnaisten elementtien käännösratkaisut toisistaan, ja jos poikkeavat, niin millä tavalla. Tutkimushypoteesini on, että maiden maantieteellisen ja kulttuurisen läheisyyden vuoksi ruotsinkielisessä käännöksessä on vähemmän selittäviä käännösratkaisuja kuin englanninkielisessä. Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen muodostavat ennen kaikkea Ritva Leppihalmeen ja Jan Pedersenin käännöstieteelliset teoriat kulttuurisidonnaisten viittausten kääntämisestä. Tutkimusaineistona ovat Lehtolaisen romaani Luminainen (1996) ja sen käännökset Snow Woman (2014, käänt. Owen F. Witesman) ja Snöjungfrun (2002, käänt. Ann-Christine Relander). Keskityn tutkimuksessani vertaamaan ainoastaan käännösratkaisujen aiheuttamia sanastollisia eroavaisuuksia ja jätän rakenteelliset muutokset tutkimuksen ulkopuolelle. Käytän vertailevaa menetelmää, jossa luokittelen aineistosta poimimani esimerkit Leppihalmeen ja Pedersenin malleista muokkaamani jaottelun mukaisesti ja vertaan erilaisten käännösstrategioiden esiintymistä käännöksissä prosentuaalisten osuuksien perusteella. Jaan esimerkkini erisnimiin (119 kpl), reaalioihin (244 kpl), eli ilmaisuihin, jotka viittaavat erityisesti lähtökulttuurille ominaisiin ilmiöihin, ja kielensisäisiin elementteihin (193 kpl), joita ovat esimerkiksi erilaiset kielikuvat ja slangi-ilmaisut. Käytetyt käännösstrategiat jaan yhdeksään ryhmään sen perusteella, miten ne vaikuttavat käännetyn ilmaisun merkityssisältöön. Tutkimustulokseni osoittavat, että ruotsin- ja englanninkielisen käännöksen välillä on merkittävä ero kulttuurisidonnaisten ainesten kääntämisessä käytettyjen strategioiden määrällisessä jakautumisessa. Molemmissa kielissä eniten käytetyt strategiat ovat olemassa oleva käännösvastine ja eksplisitaatio eli selittävä käännös, mutta erot strategioiden käyttömäärissä ovat selvät. Ruotsinkielisessä käännöksessä on käytetty paljon vieraannuttavia menetelmiä, kuten suoraa siirtoa. Englanninkielisessä käännöksessä taas on käytetty huomattavasti enemmän kulttuurisidonnaisten viittausten mukauttamista kohdekulttuuriin (kulttuurinen adaptaatio). Tässä suppeassa aineistossa hypoteesini osoittautui paikkansapitäväksi. Ruotsinkielinen käännös sisältää vähemmän selittäviä tai muokkaavia käännösratkaisuja kuin englanninkielinen. Oletukseni on, että tämä liittyy maantieteelliseen ja kulttuuriseen läheisyyteen, koska esimerkiksi ilmaston ja yhteiskunnan samankaltaisuus tuottaa merkitykseltään samankaltaista sanastoa, ja suomalainen nimistö voi tuntua ruotsalaisesta lukijasta tutummalta kuin englanninkielisen käännöksen lukijasta.

Tutkielma käsittelee tyylikeinojen kääntämistä sellaisessa alkutekstissä, jossa yhdistetään aiemmin kirjoitettuun tekstiin uutta tekstiä. Tutkimusaineistona käytän Jane Austenin ja Seth Grahame Smithin Pride and Prejudice and Zombies –teosta (2009) ja Virpi Vainikaisen suomenkielistä käännöstä Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit (2010). Tarkoituksenani on tarkastella millaisin keinoin 2000-luvulla kirjoitettua tekstiä on tehty tyyliltään samankaltaiseksi alkuperäisteoksen eli Jane Austenin Pride and Prejudice –teoksen kanssa. Hypoteesini on, että aineisto sisältää etenkin erilaisia arkaismeja ja että teksteissä on pyritty vanhahtavaan tyyliin. Tutkielman teoreettisena pohjana toimivat genreteoria ja tyylikeinojen kääntämisen tutkimus. Genre on tutkimusaineiston huomioon ottaen oleellinen kehys, koska tutkimusaineiston alkuteksti on genreltään vaikeasti määriteltävissä. Se yhdistää Austenin alkuperäisteokseen zombitarinan ja sekoittaa täten tietoisesti genrejä keskenään. Aineiston lomittuneen luonteen myötä sulavuutta tavoiteltaneen sekä alkutekstissä että käännöksessä, jolloin tekstin tyylikeinot ovat tärkeässä osassa sujuvan lukukokemuksen saavuttamisessa. Painotan tutkielmassani erilaisten arkaismien tutkimista, koska niitä on tutkittu aiemmin vähän. Käytän arkaismien tutkimuksen apuna Dirk Delabastitan havaintoja arkaismien käytöstä ja David Minughin luokittelua arkaismien erilaisista käyttötavoista. Tutkielma on luonteeltaan deskriptiivinen, pyrin esittelemään erilaisia tyylikeinoja niiden arvottamisen sijaan. Analysoin tutkielmassa esimerkkejä erilaisista tyylikeinoista ja nostan esiin myös kääntäjän käyttämiä käännösstrategioita. Arvioin käännöksen tyylikeinojen vanhahtavuutta käyttämällä Kotimaisten kielten keskuksen sähköisiä korpusaineistoja ja esittelemällä vaihtoehtoisia käännöksiä. Lisäksi pohdin tyylikeinojen suhdetta teoksen mahdollisiin genreihin. Analyysi osoittaa, että sekä alkutekstistä että käännöksestä löytyy erilaisia arkaismeja. Vanhahtavaa sanastoa on käytetty käännöksessä niin alkutekstin vanhahtavien ilmaisujen kuin muidenkin ilmaisujen käännöksissä. Kääntäjä on siis käyttänyt lisäyksiä ja korvauksia strategianaan. Tyylikeinoista nousivat esiin etenkin allitteraatio ja eufemismit, mutta myös sanaleikkejä ja mahdollisia pseudoarkaismeja oli havaittavissa. Aineisto sisältää esimerkkejä etenkin erilaisista aistimuksiin nojaavista käännösratkaisuista, joiden voidaan nähdä sopivan etenkin kauhukirjallisuuden genren konventioihin. Zombeihin liittyvien osuuksien väkivaltaisuus ja Austenin tapakuvaus luovat ristiriitoja sekä teoksen sisältöön että sen kieleen.