Browsing by Subject "käännöstutkimus"

This thesis in the field of translation studies focusses on the role of norms in the work of a literary translator. Norms are seen as guidelines for the translator; they also reflect the way the target audience either accepts or rejects the translation. Thus they are of an intersubjective nature. The theoretical background of the study is based on the views on norms of Andrew Chesterman and Gideon Toury. The writer makes use of her own editing and publishing experience, as well as her experience in translating Lewis Carroll, considering these in respect to theoretical views of norms and vice versa. The aim is also to bring to light some of the tacit knowledge related to translating, editing and publishing in Finland. The study has three angles. First, the writer introduces the norms of Finnish literary translation as gathered from her own working experience. The sources from which these norms arise and which affect them are briefly described. Six central translation norms emerge; they are described and exemplified through cases of Carroll translation. Secondly, a small-scale questionnaire study is presented. This was carried out in order to sound the normative views of other translators and to limit the role of subjectivity. The views of the informants largely support the set of norms presented by the writer, although the norms of quotability and harmony between translation and illustration do not arise. Instead, the answers give rise to a seventh, ethical norm, which is labelled the norm of integrity. Thirdly, there is a brief presentation of Lewis Carroll, his Alice books and their translation history in Finland. The retranslation hypothesis and the motives of retranslation are considered in the light of the work of Outi Paloposki and Kaisa Koskinen. The final part of the thesis plunges into actual translation work. It includes one and a half chapters of Through the Looking-Glass (Alicen seikkailut peilintakamaassa) as translated into Finnish by the writer. The translation commentary first discusses a number of recurring and general translation points; the running commentary then analyses 77 individual translation solutions and their justifications. The writer uses introspection as a way of reflecting on her own translation process, its decisive points and the role of norms therein.

Pro gradu -tutkielma tutkii, miten suomenkieliset metaforat ja vertaukset on käännetty viron, latvian ja liettuan kielille. Tutkielman ala on käännöstutkimus, tarkemmin metaforien kääntäminen. Suomalais-ugrilaisen ja indoeurooppalaisen kieliperheen välillä on myös merkittäviä eroja, mikä tekee kielten vertailusta mielenkiintoista ja haastavaa. Kieliperheiden välisistä eroista johtuen oletuksena onkin, että suomesta latvian ja liettuan kielille käännettäessä kääntäjä joutuu tekemään enemmän muutoksia kuin suomesta viroksi käännettäessä. Oletuksena on myös, että viron kielen metaforat ovat lähempänä suomen kielen metaforia kuin latvian tai liettuan kielen metaforat. Tutkimus perustuu Sofi Oksasen romaanin Puhdistus (2008) sekä sen vironkielisen käännöksen Puhastus (2009), latviankielisen käännöksen Attīrīšanās (2011) ja liettuankielisen käännöksen Valymas (2010) analysointiin. Tutkimusaineistoksi on valittu 120 metaforaa tai vertausta lähtökielisen kirjan sivuilta 5–375 sekä kohdekielisten kirjojen sivuilta 3–318. Aineisto sisältää myös 42 kandidaatin-tutkielmassa analysoimaani metaforaa tai vertausta. Löytyneiden metaforien ja vertausten alkuperäistä muotoa verrataan viron-, latvian- ja liettuankielisiin käännöksiin osoittaen niin sanastollisia kuin kieliopillisia eroavaisuuksia. Esimerkkikohdat jaetaan käännösten vastaavuuden perusteella kolmeen eri ryhmään: kirjaimellisesti käännetyt, osittain eroavat käännökset ja täysin eroavat käännökset. Teoriaosassa määritellään metaforan käsite ja esitellään kognitiivinen metaforateoria sekä Andrew Chestermanin teoria eri käännösstrategioista, jotka muodostavat tutkielman teoriapohjan. Analyysissa eritellään esimerkkien avulla, millaisia muutoksia eri strategioiden käyttö on saanut aikaan. Käännösstrategioiden käyttöä tarkastellaan Chestermanin jaottelemien syntaktisten, semanttisten ja pragmaattisten strategioiden osalta. Analyysiosiossa esitellään lyhyesti myös aineistossa esiintymättömät strategiat. Koska tutkielman tarkoitus on selvittää, millaisia käännösstrategioita viron-, latvian- ja liettuankielisissä käännöksissä on käytetty, tarkastellaan tutkimusaineistoa niin syntaksin, semantiikan kuin sanaston näkökulmasta. Lisäksi tutkielmassa etsitään syitä eri käännösstrategioiden valitsemiseen. Kielen rakenne, kääntäjän vaikutus, maiden väliset kielikontaktit sekä eri kulttuuripiirit vaikuttavat osaltaan käännösstrategioiden valintaan. Aineiston perusteella todetaan, että suomen, viron, latvian ja liettuan kielistä löytyy useita samoja metaforia. Osa metaforista on täysin samoja, osa taas perustuu samaan pohjametaforaan (käsitteelliseen metaforaan), vaikka eivät vastaisi toisiaan leksikaalisella tasolla. Osaa aineistossa olevista suomen kielen metaforista ei löydy lainkaan viron, latvian tai liettuan kielestä. Liettuan kielelle käännettäessä on suomen kielen metafora jouduttu selittämään auki useammin kuin viron tai latvian kielelle käännettäessä. Lisäksi todetaan, että suomen ja latvian kielen väliset erot ovat oletettua vähäisemmät, sillä latviankielinen käännös vastaa melko usein suomenkielistä alkutekstiä ja monesti myös vironkielistä käännöstä