Browsing by Title
Now showing items 1162-1181 of 2545
-
(2022)Synucleinopathies are a group of neurodegenerative diseases characterised by accumulation of the protein alpha-synuclein in the nervous systems, including diseases such as Parkinson’s disease, dementia with Lewy bodies and multiple system atrophy. Classically, the progression of Lewy-related pathology caused by alpha-synuclein in Parkinson’s disease has been thought to be an ascending process from the lower brain structures towards the neocortex, but recent studies have given credence to hypotheses regarding two distinct progression patterns, with one beginning outside the central nervous system and one in the brain. In neuropathological studies, this is seen as the caudo-rostral and amygdala-based progression patterns of Lewy-related pathology. In this study, 174 samples from 163 subjects of the Vantaa 85+ cohort were used to determine the prevalence of Lewy-related pathology in the adrenal gland using immunohistochemistry with two anti-alpha-synuclein antibodies. The subjects were scored either negative or positive based on microscopic findings in the adrenal glands. Afterwards, the positive and negative groups were compared based on demographic characteristics, as well as their stage of brain pathology according to DLB consortium staging and neuropathological progression pattern. There were no statistically significant differences in demographic characteristics, although women had a considerably lower prevalence of adrenal gland pathology. There were no positive cases without any Lewy-related pathology in the central nervous system, instead adrenal gland pathology was almost exclusively associated with the caudo-rostral progression pattern, and the prevalence was further dependent on the stage of brain pathology. Adrenal gland pathology was rare among the amygdala-based cases. The marked difference between the progression patterns regarding the prevalence of adrenal gland pathology provides further evidence for their existence. Furthermore, the dependency of adrenal gland pathology on caudo-rostral progression and the stage of brain pathology suggests that alpha-synuclein pathology in the adrenal gland originates from the central nervous system.
-
(2017)Oral lichen planus and lichenoid lesions (OLP and OLL) are regarded as precursor lesions of oral squamous cell carcinoma (OSCC) with potential for malignant transformation. Our aim was to identify cancer-related etiological factors (such as alcohol consumption and smoking) and to pay special attention to previously identified OLP or OLL as precursor lesions in oral epidermoid cancer. We retrospectively reviewed all cases (total 323, comprising 164 females and 159 males) with OSCC treated at the Department of Oral and Maxillofacial Diseases and Surgery, Helsinki University Hospital during 2015. Confirmed by histopathological biopsy, 71 patients had OLP or OLL as precursor lesion. Patients with OLP or OLL were slightly older than those without them. OLP and OLL were more common in females than males. Cancer recurrences and TN class 1 tumors were more prevalent among patients with OLP and OLL as well. Interestingly, smoking and alcohol abuse were less frequent among OLL and OLP patients compared to other patients diagnosed by OSCC. Our findings confirm the importance of active follow-up of all patients with oral lichen planus (OLP) and oral lichenoid lesion (OLL) to detect the possible malignant transformation of these lesions.
-
(2023)Autism spectrum is neurodevelopmental characteristic, the central feature of which is an abnormality in interaction of the person with other people and their environment. Mild autism spectrum is not associated with a significant delay in linguistic–cognitive development. Mild autism spectrum is often detected later than a more severe autism spectrum, or it may not be detected at all, which can weaken the well-being of both families and individuals on the autism spectrum. Delaying intervention can weaken intervention results and require more health-care resources than early intervention. In Finland, speech therapists perform a developmental assessment in which the increased probability of autism spectrum disorder is identified. However, there are no official recommendations for detecting mild autism spectrum, so there may be differences in practices. In this study, detection practices for mild autism spectrum in speech therapy are ascertained. The research was carried out as a survey, which was fully answered by 20 and partially (at least six answers) by ten speech therapists. In particular, the survey investigated the structure and resources of the service system, the availability and use of high-quality screening methods and the clinical competence and the experiences of speech therapists. The data were analysed by creating graphs, cross-tabulation and assessing percentages. The answers to the open questions were tabulated and themes were searched for in the answers using colour coding and tabulation. Detection of mild autism spectrum takes place in different medical units. Most typically, children under school age were taken to the speech therapist's assessment with a referral from the counseling center, but often in mild autism spectrum, early detection was not even attempted. Speech therapists make an extensive overall assessment using various of methods. The use of standardized autism spectrum screening methods was quite low. The clinical symptoms were stressed the most in the conclusions of assessment. Differences were observed between both service structures and professionals. Of the individual factors, age, other possible disorders, language and cultural background, and the severity of the autism spectrum affect the detection process. The speech therapists felt that they had received information about the special features of detecting mild autism spectrum to varying degrees. The themes of the speech therapists' experiences were multidisciplinary, practical methods of operation and observations, and diagnostic challenges. Efforts should be made to unify the practices of speech therapists, and the goal should be early detection of mild autism spectrum. More attention should be paid to the mild autism spectrum in girls. However, the extensive assessment of development by speech therapists contributes to the detection of key rehabilitation needs.
-
(2017)Objectives. Autistic traits are normally distributed among general population and autism spectrum disorder can be thought to be in the other extreme end of the distribution. Preterm (<37 weeks) birth is a known risk factor for autism spectrum disorder and traits. Late preterm newborns (34+0 - 36+6) are the fastest growing subset of neonates worldwide. The majority of preterm births occur between these gestational weeks. Late preterm birth has been linked to autistic traits in toddlers but there is no current research on whether these traits persist into adulthood. This study examines whether late preterm birth is also associated with self-assessed autistic traits in adulthood. The study also examines whether the participant's birth weight relative to the length of gestation is a moderating factor for this association. Methods. The participants of this study are a part of the Arvo Ylppö Longitudinal Study follow-up cohort. The study sample comprised of 2193 infants whose gestational age was reliably specified and who filled in the Autism Spectrum Quotient (AQ) self report-questionaire. The final sample comprised of 684 participants of whom 90 were born late-preterm and 578 were born term. The effect of late-preterm birth to self-reported autistic traits was analyzed using linear regression models. Results and conclusions. Late preterm birth was not associated with increased risk of autistic traits in young adults. Neither was the relative birth weight a moderating factor for this association. More follow-up studies are needed to determine which are the specific factors contributing to autistic traits in specific age groups for different sub-categories of preterm birth. More information should be gathered about the potential confounding factors to determine which are the specific factors that may contribute to positive outcome.
-
(2020)Objective: Mild cognitive impairment is state between normal cognition and dementia, but there are several different definitions and criteria for identifying this condition. The purpose of this study is to determine proportion of participants who meet the criteria for different definitions of mild cognitive impairment, namely the Age-Associated Memory Impairment AAMI, Mild Cognitive Impairment MCI and mild Neurocognitive Disorder mNCD in the Finnish Geriatric Intervention Study to Prevent Cognitive Impairment and Disability (FINGER). We also evaluate overlapping of the groups who meet the criteria for different definitions and whether they differ in terms of functional performance. In addition, we investigate whether the change in MCI subtype differs in the two-year follow-up between the different subtypes and the intervention and control group. Methods: Quantities of those who met the AAMI, MCI and mNCD criteria were analyzed in the screening phase of the FINGER-study (n=2595, 98 % of participants), at the baseline (n=1073, 85 % of participants) and at two-year follow-up (n=884, 80 % of participants). Subjects were 60-77 years of ages in the beginning of the intervention. Cognition was assessed by the CERAD battery. Results: 61, 67 and 18 % of the subjects met the AAMI criteria, 37, 50 and 23 met the MCI criteria and 37, 45 and 21 % the mNCD criteria (screening, baseline and 2 years follow-up, respectively). The overlap between MCI and mNCD was 90%, between AAMI and MCI 31%, and AAMI and mNCD 34%. The functional performance of those who only met the AAMI criteria was better compared to those who met the criteria of all classifications. None of the MCI subtypes distinguished as more stable than the others after two years follow-up. Those who had met the amnestic MCI criteria at the baseline had more transition to the multidomain MCI in the control group than in the intervention group. Conclusion: Different definitions of mild cognitive impairment identify populations of different sizes and partially different qualities. The results of the study support the idea of equal instability of MCI subtypes. The results provide an indication of multifactorial lifestyle intervention preventing amnestic MCI from developing into multidomain MCI.
-
(2021)Abstract Background: Pain is known to be socio-economically patterned and associated with disability. However, knowledge is scarce concerning life-course socio-economic circumstances and pain among young adults. Our aim was to examine the associations of childhood and current socio-economic circumstances with acute pain and chronic pain with low and high disability levels among young Finnish municipal employees. Methods: We analyzed questionnaire data retrieved from the Young Helsinki Health Study (n=4683) covering 18–39-year-old employees of the City of Helsinki, Finland. We included a comprehensive set of indicators of childhood and current socio-economic circumstances and examined their associations with acute pain and with chronic pain with low and high disability levels. The level of chronic pain–related disability was assessed by the Chronic Pain Grade Questionnaire. Multinomial logistic regression analyses were conducted with stepwise adjustments for socio-demographic, socio-economic and health-related covariates. Results: Childhood and current socio-economic disadvantage were associated with acute and chronic pain, particularly with chronic pain with high disability level. The strongest associations after adjustments for covariates remained between chronic pain with high disability level and low education level (OR 3.38, 95% CI 2.18–5.24), manual occupation (OR 3.75, 95% CI 1.92–7.34) and experiencing frequent economic difficulties (OR 3.07, 95% CI 2.00–4.70). Conclusions: Pain is highly prevalent already among young employees and there is a socio-economic gradient in both pain chronicity and chronic pain–related disability. Life-course socio-economic determinants of pain should be considered in pain-preventing strategies and in clinical practice.
-
(2018)Petidiini ja oksikodoni ovat vahvoja kipulääkkeitä eli opioideja. Niitä käytetään synnytyskivun hoidossa pääasiassa synnytyksen alkuvaiheessa. Haittavaikutuksista yleisimpiä ovat pahoinvointi, huimaus, ummetus ja uneliaisuus. Suurin osa synnyttäjistä kokee synnytyskivun sietämättömänä tai voimakkaana. Kivun voimakkuutta voidaan kuvata VAS-janan (visual analogue scale) avulla. Siinä kivun voimakkuus merkitään 100 millimetriä pitkälle janalle, jonka toinen ääripää edustaa täysin kivutonta tilannetta (VAS 0 mm) ja toinen ääripää kovinta kuviteltavissa olevaa kipua (VAS 100 mm). Raskauden aikana tapahtuu monia fysiologisia muutoksia, jotka vaikuttavat systeemisten opioidien farmakokinetiikkaan. Tähän mennessä on tehty vain vähän tutkimuksia petidiinin ja oksikodonin vaikutusajasta raskaana olevilla naisilla. Tämän tutkimuksen avulla saadaan alustavaa lisätietoa siitä, kuinka lyhyillä annosväleillä näitä opioideja voidaan antaa synnytyksen alkuvaiheen kivunlievityksessä. Tutkimus tehtiin kyselylomakkeiden ja SPSS-analysointiohjelman avulla. Tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että perinteisesti käytetyllä petidiinillä saattaa olla pidempi vaikutusaika kuin oksikodonilla. Tulosten perusteella on myös mahdollista, että VAS-lasku on suurempi oksikodonilla kuin petidiinillä. Lisäksi opioidien haittavaikutusprofiili näyttäisi olevan raskaana olevilla samankaltainen kuin muulla väestöllä. Pienen otoksen ja suurten keskihajontojen vuoksi suoria johtopäätöksiä näiden tutkimustulosten perusteella ei voida tehdä. Tulokset antavat kuitenkin arvokasta lisätietoa systeemisten opioidien käytöstä ensisynnyttäjillä. Samankaltaisia tutkimuksia tarvitaan lisää, jotta systeemisiä opioideja pystytään jatkossa käyttämään tällä potilasryhmällä mahdollisimman turvallisesti ja tehokkaasti.
-
(2022)Alar insufficiens betyder svaghet av näsborrens omkringliggande stödvävnader, trånghet i näsborren eller en kombination av dessa två, som leder till en känsla av nästäppa. Alar insufficiens har påvisats leda till en försämrad livskvalitet och operativ behandling har inte tidigare gett enväldigt gynnande resultat. Det har visats i två forskningar att fysioterapi av näsans muskler kan ha en positiv effekt mot symptomen av alar insufficiens, och därmed har det implementerats i vården trots de begränsade vetenskapliga beläggen. Forskningens mål var att utreda retrospektivt ifall näsgymnastiken har minskat antalet operativa ingrepp hos patienter som lider av alar insufficiens. Patientmaterialet bestod av 268 patienter som hade ordinerats näsgymnastik vid Kliniken för öron-, näs- och halssjukdomar i Helsingfors och Nylands sjukvårdsdistrikt (HNS) under tiden 1.1.2013- 31.12.2018. Av materialet var 50,4 % kvinnor och medelåldern var 47,6 år. Av patienter som hade utfört näsgymnastik hade 19,2 % (N=5) dragit nytta av den. Trots det opererades 20 % (N=1) av dessa patienter. Av patienter som inte drog nytta av gymnastiken opererades så gott som alla (90 %, N=9). Forskningen uppnådde statistiskt signifikanta värden, men på grund av det stora bortfallet av patienter kan inga raka slutsatser dras av resultaten. Trots det kan användningen av näsgymnastik ifrågasättas i och med den vaga vetenskapliga basis som stöder gymnastiken.
-
(2022)Lihasvammat ovat urheilijoiden yleisimpiä vammoja sekä ammattiurheilijoilla että harrastajilla. Ammattijalkapalloilijoiden vammoista noin joka kolmas on lihasvamma, mistä 92 % sijoittuu alaraajan neljän suuren lihasryhmän alueelle. Useimmin vammautuu takareiden lihasryhmä, mistä johtuen suurin osa lihasvammaluokituksista ja kuntoutusprotokollista on kehitetty takareisivammojen hoitoon. Lihasvamman diagnoosi perustuu anamneesiin, lääkärin kliiniseen tutkimukseen ja mahdollisiin radiologisiin kuvantamistutkimuksiin. Kuvantamistutkimusten kehittyessä etenkin magneettitutkimus on noussut suureen osaan lihasvammojen diagnostiikassa ja nykyään laajimmassa käytössä olevat lihasvammojen luokitukset perustuvat pitkälti magneettitutkimuksen löydöksiin. Yleislääkärin kannalta tärkeimmät diagnostiset välineet ovat anamneesi ja status, joiden perusteella lääkäri voi luotettavasti aloittaa hoidon tai tarvittaessa lähettää potilaan tarkempia tutkimuksia varten erikoissairaanhoitoon. Tieteellinen näyttö lihasvammojen hoitomuotojen tehosta on puutteellista. Erilaiset hoitomenetelmät pohjautuvat havaintoihin solu- ja kudostason tutkimuksista ja asiantuntijamielipiteisiin. Kliinisiä vertailututkimuksia on vähän, mutta ne ovat antaneet alustavaa näyttöä eksentrisen harjoittelun tehosta lihasvamman hoidossa. 2010-luvulla on saatu lupaavaa näyttöä eksentrisen harjoittelun hyödyistä lihasvammojen preventiossa. Nordic hamstring niminen harjoite näyttää vähentävän merkittävästi takareisivammojen esiintyvyyttä kahden satunnaistetun vertailututkimuksen perusteella.
-
(2018)Kielisyöpä jaetaan kielen kannan ja liikkuvan kielen alueen (2/3 etuosa) syöpiin. Yleisin syöpä kielessä on levyepiteelikarsinooma. Merkittävimmät liikkuvan kielen syövän riskitekijät ovat tupakan ja alkoholin sisältämät karsinogeenit. Kielisyöpä esiintyy yleisimmin iäkkäillä miehillä ja lähettäessään herkästi etäpesäkkeitä sen ennuste on yleensä melko huono. Tutkielmani kirjallisuuskatsauksessa käsitellään kielisyöpää yleisesti, sekä syvennytään nikotiinin ja sukupuolihormonien merkitykseen taudin patogeneesissä. Kokeellisen laboratoriotutkimusosuuden tarkoituksena oli selvittää nikotiinin ja sukupuolihormonien, estradiolin ja dihydrotestosteronin (DHT:n), vaikutusta kielisyöpäsolujen jakaantumiseen, migraatioon ja invaasioon altistamalla HSC-3- ja SCC-25-kielisyöpäsolulinjojen soluja näille aineille. Nikotiinin merkitystä tutkittiin lisäksi Oulun ja Tampereen yliopistollisista sairaaloista saaduilla histologisilla liikkuvan kielen syöpien potilasnäytteillä, jotka värjättiin spesifisellä α7-nikotiinireseptorivasta-aineella. Laboratoriotulosten perusteella estradioli vähensi molempien kielisyöpäsolulinjojen invaasiota ja migraatiota, mutta jakautumisnopeuteen sillä ei ollut vaikutusta. Nikotiinilla ja DHT:lla ei ollut vaikutusta kielisyöpäsolujen invaasioon, migraatioon tai jakautumiseen. Immunohistokemiallisen värjäyksen perusteella α7-nikotiinireseptorin voimakas ilmeneminen kielisyövässä on yhteydessä kielisyövän uusiutumiseen. Tulosten mukaan estradioli saattaa olla yksi kielisyövän esiintyvyyden eroja selittävistä tekijöistä miesten ja naisten välillä sekä naisilla eri ikäryhmien välillä. Lisäksi uskomme erityisesti kielisyövän tukikudoksen α7-nikotiinireseptorien omaavan merkitystä taudin patogeneesille.
-
(2015)Tutkielmassa on tarkoitus selvittää, minkälainen yhteys on liikunnan ja unen määrällä sekä näiden yhteisvaikutuksella viskeraalisen, ihonalaisen ja maksan rasvan määrään. Viskeraalisella rasvakudoksella tarkoitetaan vatsaontelon sisälle sisäelinten ympärille kerääntyvää rasvakudosta, jolla nykykäsityksen mukaan on aktiivinen osuus adipokiineja erittävänä kudoksena. Viskeraalisella rasvakudoksella tiedetään olevan selvä yhteys moniin sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen. Tämän tutkielman aineisto koostuu 12 monotsygoottisen kaksosparin otoksesta. Parit ovat painonsa suhteen diskordantteja eli heillä on painoeroa yli 3 BMI-yksikköä. Tutkielmassa pyritään huomioimaan sukupuolen tuoma vaikutus viskeraalisen rasvakudoksen kertymiseen. Unen ja liikunnan määrä sekä laatu on mitattu objektiivisesti aktiivisuusmittareiden avulla sekä käyttämällä tutkittavien henkilöiden käyttämiä päiväkirjoja. Viskeraalisen rasvakudoksen määrä on selvitetty magneettikuvauksilla. Tutkielman tulokset kertovat, että vähäinen liikunnan ja unen määrä lisäävät eri rasvakudostyyppien määrää. Työn kliininen merkitys on mahdollisesti jatkossa merkittävä, sillä tutkielmassa on viitteitä siitä, että korkean intensiteetin liikunta saattaa vähentää viskeraalisen rasvan määrää enemmän kuin kevyempi liikunta. Kevyt liikunta puolestaan vaikuttaa mahdollisesti enemmän ihonalaisen rasvakudoksen määrään.
-
(2010)Tutkimuksissa selvitettiin liikuntatapojen ja niiden muutosten vaikutusta painon kehittymiseen ja kehon koostumukseen nuorilla. Liikunnan ja lihavuuden väliseen kausaalisuussuhteeseen kiinnitettiin huomiota. Tutkimuksen aineistona käytettiin Kaksosten Kehitys ja Terveys tutkimuksen kaksoskohorttiaineistoa. Läpi nuoruutensa aktiivisesti liikkuneita, liikunnan lopettaneita ja täysin liikuntaa harrastamattomia nuoria vertailtiin painoindeksin suhteen 12-, 14-, 17,5- ja 22-vuotiaana ja vyötärönympäryksen suhteen 22-vuotiaana. Nuoruuden liikuntatottumukset eivät ennustaneet merkitsevästi painoindeksiä 22-vuotiaana. Sen sijaan liikunnan lopettaneilla ja täysin liikuntaa harrastamattomilla nuorilla vyötärönympärys 22-vuotiaana oli suurempi, kuin aktiiviliikkujilla, eli liikuntatottumukset vaikuttivat kehon koostumukseen. Pojilla muutos painossa tapahtui ennen muutosta liikunnassa – lihominen näytti johtavan liikkumattomuuteen.
-
(2021)Parodontaalisairaudet, gingiviitti ja parodontiitti, ovat hampaiden tukikudosten sairauksia, joista suurin osa on mikrobien indusoimia tulehdussairauksia. Parodontaalisairaudet vaikuttavat negatiivisesti niin suun terveyteen paikallisesti, kuin systeemisesti koko ihmiskehoon. Parodontaalisairauksien ja niiden aiheuttaman tulehduksen tiedetään olevan yhteydessä moniin systeemisiin sairauksiin sekä terveysongelmiin. Liikunnalla on useita terveyshyötyjä. Liikunta vaikuttaa positiivisesti parodontiumin terveyteen henkilöillä, joilla jo on parodontaalisairaus, sekä se ennaltaehkäisee parodontaalisairauksien syntymistä. Se myös vähentää systeemistä tulehdusta sekä parantaa useita kehon funktioita. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää miten liikunta vaikuttaa parodontaalisairauksiin sekä suoraan että epäsuoraan. Tutkielma on luonteeltaan kirjallisuuskatsaus. Tutkielma osoittaa sen, että liikunta ennaltaehkäisee parodontaalisairauksien syntyä, lieventää olemassa olevaa tautia sekä vähentää systeemistä tulehdusta. Hammaslääkäreiden sekä muiden suun terveydenhuollon ammattilaisten tulisi olla tietoisia liikunnan sekä sen puutteen vaikutuksista potilaan yleis- sekä parodontaaliterveyteen.
-
(2018)Aims. Individuals can be divided into three chronotypes based on their preferred timing of sleep and activity: morning-, neither- and evening-type. Evening-type has been associated with many health-related risks and higher depressive and anxiety symptoms (DA symptoms), but the underlying mechanisms remain unclear. In adolescence evening-type becomes more common, DA symptoms increase and physical activity decreases. The aim of this study is to examine the mediational associations between chronotype, exercise and DA symptoms in adolescence. Furthermore, the differences between genders are examined. Methods. The data used was from a Finnish cohort study SleepHelsinki!. 997 16‒17-years old adolescents (63.8% girls) participated in the study. Chronotype was assessed with MCTQ. BDI-II and GAD-7 were used to assess DA symptoms respectively. The amount of exercise was measured as hours per month. Mediation analysis with bootstrapping was used to examine the indirect associations between variables. Results and Conclusions. Evening-type was associated with higher DA symptoms, but exercise did not mediate this association when sleep loss, smoking and alcohol consumption were taken into consideration. Instead chronotype mediated the association between exercise and DA symptoms. According to these results the amount of exercise is not that relevant in the association. Instead more important is to concentrate on the type of exercise and to enhance the lifestyle of evening-types in other ways e.g. increasing social support considering gender differences.
-
(2016)Parodontiitti on biofilmi-infektio, joka rappeuttaa hampaan kiinnityskudosta ja voi hoitamattomana johtaa hampaan menetykseen. Lipopolysakkaridi on gram-negatiivisten bakteerien pinnalla esiintyvä molekyyli, jonka vuorovaikutus isäntäyksilön kanssa käynnistää isännän immuunivasteen. Parodontiitin ja lipopolysakkaridin yhteyttä systeemisiin sairauksiin on tutkittu runsaasti. Tämän tutkielman tarkoitus on kirjallisuuskatsauksen muodossa selventää lipopolysakkaridin paikallista merkitystä ihmisen parodontaalitulehduksessa. Kirjallisuuskatsaukseen sisällytetyt tutkimukset valittiin PubMed-tietokannasta määrätyin hyväksymis- ja poissulkukriteerein. Kirjallisuuden perusteella lipopolysakkaridin rooli tulehduksessa on moninainen; se on osallisena tulehduksen käynnistymisessä ja tulehdusvälittäjäainetuotannossa sekä aktivoi isäntäyksilön omia soluja tuhoamaan ienkudosta. Hyväksymiskriteerit täyttävä tutkimusaineisto oli rajallinen ja jatkotutkimusta aiheesta tarvitaan, jotta lipopolysakkaridin paikallinen toimintamekanismi ihmisen parodontaalitulehduksessa ymmärretään kunnolla. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että lipopolysakkaridi on huomattava tulehdusta edistävä, säätelevä ja kudostuhoa aiheuttava tekijä ihmisen parodontaalitulehduksessa.
-
(2022)Kaatuminen on iäkkäiden yleisin vammatyyppi ja sillä voi olla pitkäaikaisia ja vakavia seurauksia, kuten ennenaikainen kuolema. Kaatumisen vaaratekijät ovat moninaisia, ja ne voidaan jakaa sisäisiin, ulkoisiin sekä tilanne- ja käyttäytymistekijöihin. Käytössä olevat lääkitykset ovat yleisimmin luokiteltu ulkoisiksi vaaratekijöiksi. Psyykenlääkkeiden yhteys kohonneeseen kaatumisriskiin on osoitettu aiemmissa tutkimuksissa, mutta psyykenlääkkeiden yhteyttä kuolemaan johtaviin kaatumisiin ei ole tutkittu. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää erityisesti psyykenlääkkeiden (masennuslääkkeet, antipsykootit ja bentsodiatsepiinit) käytön yhteyttä kaatumiskuolemiin. Tutkimus toteutettiin upotettuna tapaus-verrokkitutkimuksena. Aineistona käytettiin FIN-CARING2-tutkimuksen diabetesta sairastavien kohorttia (n=398 708). Käytössä oli tilastokeskukselta hankitut tiedot sisältäen kuolinsyyn ja -ajan, sekä Kansaneläkelaitokselta hankitut reseptitiedot käytössä olevista lääkeaineista. Tutkimuksen päätemuuttujana oli tapaturmainen kuolema kaatumalla tai putoamalla (n=2446) ja altisteena psyykenlääkkeen käyttö. Jokaista kaatumiseen menehtynyttä henkilöä kohden valittiin viisi verrokkia iän (± 1 vuosi), sukupuolen ja sairaanhoitopiirin mukaisesti kaltaistettuna. Kaatumiskuoleman vakioidut vetosuhteet (OR, odds ratio) ja 95 % luottamusvälit (LV) laskettiin kullekin lääkeaineen käyttäjälle verrattuna henkilöön, jolla kyseistä lääkeainetta ei ole käytössä. Diabetes, Alzheimerin sekä Parkinsonin tauti huomioitiin taustamuuttujina. Analyysimenetelmänä käytettiin ehdollista logistista regressiota. Tulokset osoittivat yhteyden psyykenlääkkeen käytöllä ja kohonneella kaatumiskuoleman riskillä. Suurin kaatumiskuoleman todennäköisyys havaittiin antipsykoottien olantsapiinin (OR 2,70; 95 % LV 1,64 – 4,45) ja risperidonin (OR 2,26; 95 % LV 1,67 – 3,06) käyttäjillä. Lisää tutkimusta tarvitaan psyykenlääkkeiden haittavaikutuksista.
-
(2021)Aldosteroni, osa reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmää (RAAS), on keskeinen verenpaineen säätelyyn osallistuva hormoni. Fysiologisesti sitä syntetisoidaan ja eritetään verenkiertoon lisämunuaisten kuorikerroksesta, mutta muissakin kudoksissa on osoitettu paikallista aldosteronin tuottoa. Näitä kudoksia ovat aivot, verisuonet, sydän, iho sekä suolisto. Tässä katsauksessa käsitellään aldosteronin fysiologista toimintaa sekä sen paikallista synteesiä ja merkitystä eri elimissä. Historiallisesti pitkään ajateltiin, ettei steroidihormoneja tuoteta muualla kuin lisämunuaisissa ja sukurauhasissa, minkä takia paikalliseen steroidisynteesiin liittyvän tutkimustiedon määrä on niukka. Paikallisen aldosteronituoton parempi ymmärtäminen loisi mahdollisesti uusia hoitomahdollisuuksia ja joidenkin tautitilojen kehittyminen voitaisiin jopa estää kokonaan. Tässä kirjallisuuteen perustuvassa yleiskatsauksessa pohditaan paikallisen aldosteronisynteesin vaikutusta verenpainetaudin sekä tulehduksellisten suolistosairauksien synnyssä.
-
(2018)Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet) vähentävät verihiutaleiden aggregaatiota ja niiden käyttö onkin yhdistetty suurentuneeseen riskiin saada spontaani aivojensisäinen verenvuoto (ICH). Edellä mainittua yhteyttä saattaa vahvistaa oraalisten antikoagulanttien käyttö. Tutkimuksemme tarkoitus on arvioida, että suurentaako SSRI-lääkkeiden käyttö ennen hoitoonottoa aivoinfarktipotilaiden riskiä saada liuotushoidon yhteydessä symptomaattinen aivojensisäinen verenvuoto (sICH). Aineisto on kerätty seitsemästä stroke-keskuksesta, jotka ylläpitävät prospektiivista tietokantaa laskimonsisäisen liuotushoidon saaneista potilaista. SSRI-lääkkeiden käytön ja sICH:n esiintyvyyden sekä epäsuotuisan 3 kuukauden jälkeisen toiminnallisen lopputuloksen suhdetta arvioitiin logistisen regression avulla ottamalla huomioon myös mahdollinen antitromboottisten lääkkeiden vaikutus. Tutkimukseen otettiin 6242 potilasta, joista SSRI lääkkeitä sairaalahoitoa edeltävästi käytti 4.3% (n=266). Tässä tutkimuksessa SSRI-lääkkeiden käytöllä ennen sairaalahoitoa ei ollut vaikutusta aivojensisäisen verenvuodon esiintyvyyteen akuutin iskeemisen aivoinfarktin liuotushoidon yhteydessä vakioimattomassa (OR=1.28, 95%CI 0.72-2.27) eikä vakioidussa (OR=1.30, 95%CI 0.71-2.40) analyysissä. Kuitenkin, SSRI-lääkkeiden ja oraalisten antikoagulanttien (OAC, INR<1.7) yhteiskäytöllä ennen hoitoonottoa oli merkittävä vaikutus sICH:n esiintyvyyteen (p=0.01). Tutkimuksemme osoittaa, että liuotushoidon saaneiden potilaiden aivojensisäisen verenvuodon esiintyvyys on suurempi niillä potilailla, jotka käyttivät samanaikaisesti molempia edellä mainittuja lääkkeitä (23.1%, 95%CI 8.2%-50.3%) verrattuna potilaisiin, jotka käyttivät oraalisia antikoagulantteja, mutta eivät SSRI-lääkkeitä (vakioitu OR 9.18, 95%CI 1.98-42.51). Toinen merkittävä tutkimustulos on, että liuotushoidon jälkeinen epäsuotuisa toiminnallinen lopputulos oli yleisempi potilailla, jotka käyttivät SSRI-lääkkeitä ennen sairaalahoitoa (vakioimaton OR=1.90, 95% CI 1.48-2.46, vakioitu OR 1.59, 95%CI 1.15-2.19). Viimeksi mainittu saattaa kuitenkin kuvastaa aivoinfarktia edeltävän masennuksen prognostista merkitystä.
-
(Helsingfors universitetUniversity of HelsinkiHelsingin yliopisto, 2015)Målet var att kartlägga livskvaliteten för att bedöma vårdeffektiviteten hos hemvårdspatienterna före och efter bytet av servicemodellen för medicinskt stöd inom Borgå stad. Studien undersökte ändamålsenligheten med HRQOL-instrumentet 15D och subjektiv hälsostatus för evaluering av livskvaliteten hos den i huvudsak geriatriska målgruppen. 499 hemvårdspatienter utgjorde kohorten som uppföljdes i 8 månader. Enkäten innehållande demografiska data, 15D, allmän hälsa mätt med första frågan ur SF-36 fylldes i av patienten själv eller med assistans av anhöriga eller vårdpersonalen. I första ronden svarade 347 och i andra ronden 268 personer. 15D-indexmedelvärdet var 0,7211 (SD 0,130) före interventionen och 0,7314 (SD 0,135) efter. Ökningen var inte statistiskt signifikant. Den allmänna hälsostatusen förbättrades väsentligt (p=0,037). Den nya servicemodellen konstaterades effektiv. Huruvida patienten besvarat enkäten ensam eller inte hade en självständig inverkan på 15D. Betydelsen av hjälp vid ifyllandet av livskvalitetsenkäten var större än förväntat och detta borde i större utsträckning beaktas vid dylika undersökningar.
-
Localized delivery of compounds into articular cartilage by using high-intensity focused ultrasound (2024)Localized delivery of drugs into an osteoarthritic cartilaginous lesion does not yet exist, which limits pharmaceutical management of osteoarthritis (OA). High-intensity focused ultrasound (HIFU) provides a means to actuate matter from a distance in a non-destructive way. In this study, we aimed to deliver methylene blue locally into bovine articular cartilage in vitro. HIFU-treated samples (n=10) were immersed in a methylene blue (MB) solution during sonication (f=2.16MHz, peak-positivepressure=3.5MPa, mechanical index=1.8, pulse repetition frequency=3.0kHz, cycles per burst: 50, duty cycle: 7%). Adjacent control 1 tissue (n=10) was frst pre-treated with HIFU followed by immersion into MB; adjacent control 2 tissue (n=10) was immersed in MB without ultrasound exposure. The MB content was higher (p<0.05) in HIFU-treated samples all the way to a depth of 600µm from AC surface when compared to controls. Chondrocyte viability and RNA expression levels associated with cartilage degeneration were not diferent in HIFU-treated samples when compared to controls (p>0.05). To conclude, HIFU delivers molecules into articular cartilage without major short-term concerns about safety. The method is a candidate for a future approach for managing OA.
Now showing items 1162-1181 of 2545