Browsing by Title

Context: Sirtuins (SIRTs) regulate cellular metabolism and mitochondrial function according to the energy state of the cell reflected by NAD+‚ levels. Objective: Our aim was to determine whether expressions of SIRTs and NAD+‚ biosynthesis genes are affected by acquired obesity and how possible alterations are connected with metabolic dys-function while controlling for genetic and familial factors. Design and Participants: We studied a cross-sectional sample of 40 healthy pairs of monozygotic twins, including 26 pairs who were discordant for body mass index (within-pair difference +ƒ 3 kg/m2), from the FinnTwin12 and FinnTwin16 cohorts. Main Outcome Measures: Subcutaneous adipose tissue (SAT) transcriptomics was analyzed by using Affymetrix U133 Plus 2.0 chips, total SAT (poly-ADP) ribose polymerase (PARP) activity by an ELISA kit, body composition by dual-energy x-ray absorptiometry and magnetic resonance imaging/spectroscopy, and insulin sensitivity by an oral glucose tolerance test. Results: SIRT1, SIRT3, SIRT5, NAMPT, NMNAT2, NMNAT3, and NRK1 expressions were significantly down-regulated and the activity of main cellular NAD+‚ consumers, PARPs, trended to be higher in the SAT of heavier cotwins of body mass index–discordant pairs. Controlling for twin-shared factors, SIRT1, SIRT3, NAMPT, NMNAT3, and NRK1 were significantly negatively correlated with adiposity, SIRT1, SIRT5, NMNAT2, NMNAT3, and NRK1 were negatively correlated with inflammation, and SIRT1 and SIRT5 were positively correlated with insulin sensitivity. Expressions of genes involved in mitochondrial unfolded protein response were also significantly down-regulated in the heavier cotwins. Conclusions: Our data highlight a strong relationship of reduced NAD+‚/SIRT pathway expression with acquired obesity, inflammation, insulin resistance, and impaired mitochondrial protein homeostasis in SAT.

Teimme artikkelin obstruktiiviseen uniapneaan liittyvästä väsymyksestä aikuisella. Obstruktiivista uniapneaa pidetään kansantautina. Sen esiintyvyys on samaa luokkaa kuin eteisvärinän. Obstruktiiviseen uniapneaan liittyy monenlaisia oireita, jotka voidaan jakaa päivä- ja yöaikaisiin. Päiväaikaisista oireista yleisimpiä ovat muun muassa päiväväsymys, uneliaisuus, lisääntynyt nukahtelutaipumus ja muistivaikeudet. Yöllisistä oireista tyypillisimpiä ovat kuorsaaminen ja unenaikaiset hengityskatkokset. Vaikka erilaiset väsymysoireet ovatkin uniapneapotilailla yleisiä, ei kaikilla kuitenkaan näitä esiinny. Lisäksi naisten ja miesten väliset oirekuvat eroavat jonkin verran keskenään. Tässä artikkelissa paneudumme obstruktiiviseen uniapneaan liittyvään väsymykseen. Suomeksi sana väsymys kattaa sekä lisääntyneen nukahtelutaipumuksen, uneliaisuuden että fyysisen väsymyksen. Lääkärin vastaanotolle tulevalta potilaalta on oleellista selvittää mitä hän väsymyksellä tarkoittaa. Väsymyksen syitä voidaan selvittää ensisijaisesti anamneesilla ja kyselylomakkeilla, mutta lisäksi voidaan tehdä muita tutkimuksia, kuten laboratoriokokeita tai unitutkimuksia. Jos kyseessä on uneliaisuus tai lisääntynyt nukahtelutaipumus, on uniapnea mahdollinen. Uniapnea ei ole kovin todennäköinen, jos potilaan oireena on fyysinen väsymys. Ennen tarkempia unitutkimuksia on kuitenkin syytä selvittää, voisiko väsymyksen syynä olla jokin muu syy, kuten anemia tai kilpirauhasen toimintahäiriöt. Artikkelissa on esitetty Suomessa käytössä olevat Käypä hoidon kriteerit obstruktiiviselle uniapnealle, kuten myös laajasti muualla maailmassa käytössä olevat International Classification of Sleep Disorders -käsikirjan kriteerit. Myös näiden väliset erot on esitelty taulukossa.

Abstract Background Human papillomavirus is a common cause of infections that can clinically present as papillomas or warts. These benign lesions can be treated with different ablative methods, producing surgical plume that might contain infectious viral particles. Aims Our aim is to evaluate the current literature regarding the presence of HPV in laser plume in the occupational setting, and whether the risk for HPV infections in healthcare personnel is increased. Methods A systematic search according to PRISMA guidelines was made on PubMed that was complemented with a manual search of bibliographies from relevant articles. Results In this literature review we examined 27 original articles including case studies, animal models, questionnaires and clinical studies. Conclusion Based on the literature HPV DNA seems to be present in the surgical plume. Although the infective potential of the plume for healthcare personnel is controversial we recommend the usage of N95, or similar masks, to filter out viral particles from the inhaled air. The research regarding dissemination of viral particles from the patients on equipment and other surfaces is still sparse, but rigorous cleaning and careful disposal of personal protective equipment can be recommended.

Kystat on määritelty epiteelin verhoamiksi onteloiksi, jotka ovat nesteen tai kaasun täyttämiä. Ne ovat alkuperältään joko kehityksellisiä tai tulehduksellisia. Lisäksi on ei-epiteliaalisia kystia, jotka eivät ole varsinaisia kystia. Odontogeenisiin eli hammasperäisiin kehityskystiin kuuluvat follikulaarikysta, lateraalinen parodontaalikysta, glandulaarinen odontogeeninen kysta, ortokeratinisoitunut odontogeeninen kysta, vastasyntyneen gingivaalinen kysta ja eruptiokysta. Odontogeenisiin tulehduskystiin kuuluvat radikulaari-, residuaali- ja paradentaalikystat. Tässä tutkielmassa tarkastellaan odontogeenisten kystien esiintyvyyttä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä vuosina 2005 sekä 2015. (Keratokystia ei tässä tutkimuksessa analysoitu, sillä työtä aloitettaessa keratokysta luokiteltiin hyvänlaatuisiin hammasperäisiin kasvaimiin; vuoden 2017 WHO-kirjassa se jälleen kuuluu hammasperäisiin kehityskystiin.) Tiedot on manuaalisesti kerätty HUSLAB:n Q-Pat-tiedostoista, ja pohjautuvat patologis-anatomiseen diagnoosiin. Potilaista kerättyjä tietoja olivat potilaan ikä, sukupuoli, kystan diagnoosi sekä sijainti leukojen alueella. Vuosina 2005 ja 2015 diagnosoitiin HUSLAB:ssa yhteensä 560 odontogeenista kystaa. Vuonna 2005 niitä oli 332 kpl ja vuonna 2015 86 kpl vähemmän, eli 246 kpl. Molempina ajanjaksoina radikulaarikysta oli yleisin, mutta niiden osuus oli kymmenessä vuodessa vähentynyt: vuonna 2005 niitä oli 60% ja vuonna 2015 49%. Radikulaarikysta oli hieman yleisempi miehillä (68%) ja potilaiden keski-ikä oli 43,7 vuotta. Paradentaalikystien määrä oli selvästi suurempi vuonna 2015, 13 kpl (5%) kun niitä vuonna 2005 löydettiin vain 2 kpl (0,6%). Residuaalikystien määrä oli myös lisääntynyt: vuonna 2005 11kpl (3%) ja vuonna 2015 19 kpl (8%). Lateraalisia parodontontaalikystia ja ortokeratinisoituneita kystia oli molempina ajanjaksoina vain 2 kpl (osuudet alle 1%). Glandulaarisia odontogeenisia kystia oli diagnosoitu vain vuonna 2015, 2 kpl. Gingivaalisia kystia löytyi yhteensä vain yksi tapaus vuonna 2005, samoin kuin eruptiokystia, vuonna 2015. Tarkemmin määrittelemättömiä kystia oli vuonna 2005 16 kpl ja vuonna 2015 14 kpl. On epäselvää, mistä lasku kymmenen vuoden ajanjaksolla diagnosoitujen kystien lukumäärässä johtuu. Mahdollisesti kyse voi olla todellisesta esiintyvyyden vähenemisestä, sattumasta (vain kaksi vuotta analysoitu), tai kystanäytteiden lähettämisen vähenemisestä HUSLAB:iin.

Odotusaika ja asiakkaan arvo ajanvarausprosessissa, Case: Lean-ajattelun hyödyntäminen yksityisen hammasklinikan ajanvarausprosessin kehittämisessä Lähtökohdat: Tavoitteena oli selvittää, miten terveydenhuollon ajanvarausprosessia voidaan kehittää Lean-ajattelun avulla, potilaiden ajan hukkaa ja virtaustehokkuutta tarkastelemalla. Potilaan aikaa hukataan arvoa tuottamattomaan odottamiseen. Ajanvarausprosessissa tehdään valintoja siitä, millaiseen hoitojonoon potilas päätyy, millaisen vastaanottoajan hän saa ja millaiseen diagnoosi- ja hoitoprosessiin hänet ohjataan. Nämä valinnat vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka kauan potilas odottaa. Lean on toimintastrategia ja organisaation kehittämisfilosofia, joka pyrkii tuottamaan asiakkaalle arvoa tavoittelemalla virtaustehokkuutta. Virtaustehokkuudella tarkoitetaan sitä, kuinka suuri osuus asiakkaalle arvoa tuottavilla toiminnoilla on koko valmistumisajasta eli läpimenoajasta. Virtauksen tehostamisen ja läpimenoajan lyhentämisen tärkeimpänä keinona on hukan poistaminen. Menetelmät: Tutkimuksessa kartoitettiin aikaisempia tutkimuksia aiheesta ja niitä sovellettiin tapaustutkimuksen yhteydessä, haastattelututkimuksessa yksityisellä hammasklinikalla. Aineistoa analysoitiin laadullisen tutkimuksen keinoin teoriasidonnaisesti. Aineistosta tehdyistä löydöksistä tehtiin tulkintoja ja löydöksille etsittiin tulkintojen tueksi teoriasta selityksiä tai vahvistusta. Lisäksi tarkasteltiin, tuoko tutkimus esiin jotakin sellaista uutta, jota aiemmista tutkimuksista ja teorioista ei ilmene. Tulokset: Hammasklinikan potilasvirta on epätasaista ja huonosti ennustettavaa. Asiakkaita ei segmentoida standardoituihin hoitopolkuihin sairaustyypeittäin. Hammaslääkärit mieltävät potilaansa ominaan, eivätkä mielellään lähetä potilasta kollegalle. Suhtautuminen kerralla kuntoon -malliin on kielteistä. Hammaslääkärien mielestä potilaan ajan hukkaa voidaan vähentää huolellisella diagnosoinnilla ja riittävän pitkillä vastaanottoajoilla. Päätelmät: Leanin mukaisesti potilaan ajan hukkaa voidaan minimoida hoitamalla mahdollisimman suuri osa potilaan hoitotarpeesta yhdellä käyntikerralla. Virtaustehokkuuden saavuttamiseksi potilaat segmentoidaan standardoituihin hoitopolkuihin hoitotarpeiden mukaan. Yksityisyrittäjänä toimivan hammaslääkärin motivoiminen uuteen toimintamalliin vaatii palkitsemisjärjestelmien uudistamista. Avainsanat: Suun terveydenhuolto, terveydenhuollon tuotantotalous, ajanvarausprosessi, ajanvaraukset ja aikataulut, terveydenhuollon prosessien arviointi, terveyspalvelujen hallinto, Lean, Lean-ajattelu, vastaanottomallit, yksityishammaslääkäri

Tutkimus tarkastelee oikomishoidon hyödyllisyyttä potilaan näkökulmasta pitkällä aikavälillä. Aihe on tärkeä, koska toistaiseksi on vain vähän tietoa siitä, mitä aikuiseksi kasvanut ajattelee lapsena tai nuorena saamastaan oikomishoidosta. Tutkimuksen aineistona on Helsingin yliopiston ensimmäisen ja toisen vuoden hammaslääketieteen opiskelijoille suunnattu kyselytutkimus. Kysely koostuu yhdeksästä kysymyksestä, jotka kartoittavat opiskelijoiden oikomishoitohistoriaa ja selvittävät heidän kokemuksiaan mm. oikomishoidossa olosta, hoidon hyödyllisyydestä ja tämänhetkisestä hoidontarpeesta. Kysymykset ovat avoimia, joten vastausten analysointi perustuu pääasiassa laadullisiin menetelmiin. Tutkimuksessa selviää, että oikomishoidosta on ollut hyötyä useimpien oikomishoitoa saaneiden vastaajien mielestä; hyödyllisyyttä perustellaan sekä ulkonäkötekijöillä että parantuneella purennalla. Kokemukset oikomishoidossa olosta ovat vaihtelevia: toiset kokivat hoidon kivuliaana ja rasittavana, kun taas toiset kehuvat hammaslääkäriään ja kertovat pitäneensä vastaanottokäynneistä. Hyvä hammaslääkäri-potilassuhde näyttää olevan yksi hyviä kokemuksia selittävä tekijä. Noin puolella kokemukset oikomishoidossa olosta ovat vaikuttaneet päätökseen opiskella hammaslääkäriksi.

COVID-19-taudin tunnetaan aiheuttavan selviä, usein vakaviakin oireita. Tämä tutkielma käsittelee niin kutsuttua oireetonta COVID-19-tautia, jonka esiintyvyyttä ei tarkkaan tunneta. Tutkielma kokoaa sekä meta-analyyseja että yksittäisiä tutkimuksia oireettoman taudin esiintyvyydestä eri väestöryhmissä. Esiintyvyys vaihtelee erittäin paljon eri väestöryhmissä, olleen suurimmillaan yksi henkilö 78:stä ja pienimmillään yksi henkilö 1600:sta. Suuren vaihtelun vuoksi ei muodollinen tilastollinen analyysi ole mahdollista. Oireeton COVID-19-tauti ei ole selvästi yleisempi yhdessäkään tietyssä väestöryhmässä. Tutkielma tarkastelee myös COVID-19-taudin eri diagnoosimenetelmiä sekä oireisen että oireettoman taudin todentamisessa, keskittyen PCR- ja antigeenitutkimuksiin. PCR-tutkimusten tarkkuus ja etenkin herkkyys vaihtelevat riippuen varsinaisesta analyysityypistä. Suurin tarkkuus ja herkkyys on RT-PCR eli reverse transcriptase PCR -menetelmällä. Antigeenitutkimuksen tarkkuus on PCR-tutkimukseen verrattuna korkeampi, mutta herkkyys on matalampi. Toisaalta PCR-tutkimuksen käytöstä oireettoman COVID-19-taudin toteamisessa ei ole tutkimustietoa. Antigeenitutkimus on parempi oireettoman taudin seulonnassa, mutta kun COVID-19-taudin esiintyvyys on seulottavassa väestöryhmässä yksi 200:sta, antaa kumpikin testi suuremmalla todennäköisyydellä väärän kuin aidon positiivisen tuloksen. Lopuksi tutkielma ottaa kantaa kaupasta ostettavien antigeenitestien käyttöön eri tilanteissa. Kun COVID-19-taudin esiintyvyys on matala, pikatestit antavat todennäköisemmin vääriä positiivisia tuloksia, johtaen usean terveen henkilön käännyttämiseen esimerkiksi kaupassa tai yleisötilaisuudessa, jos sisäänpääsyyn vaaditaan negatiivinen tulos. Tutkielma sisältää laskelman hypoteettisesta tilanteesta, jossa suuren konserttitapahtuman ovilla vaaditaan yleisöltä pikatesti, tullen siihen tulokseen, että testin vaatiminen on todennäköisesti perusteltua tartuntariskin minimoimiseksi.

Akuutti vatsakipu on yksi yleisimmistä päivystyspoliklinikalle hakeutumisen syistä. Akuutin vatsakivun taustalla olevat syyt voivat olla itsestään rajoittuvia, henkeä uhkaavia sekä kaikkea näiden väliltä. Aihetta käsitteleviä tutkimuksia on tehty runsaasti ja kuvantamistutkimukset ovat kehittyneet valtavasti, mutta akuutti vatsakipu on silti diagnostinen haaste päivystyspoliklinikoilla. Tutkielma käsittelee Jorvin sairaalan päivystyspoliklinikalle vuonna 2015 hakeutuneita aikuispotilaita, joiden pääasiallisena tulosyynä oli vatsakipu. Potilasaineisto valikoitiin potilastietokannoista ICPC-2-tulosyykoodien perusteella ja analysoitiin Excel-ohjelmistoa apuna käyttäen. Tutkielman tavoitteena oli syventyä aihetta käsittelevään kirjallisuuteen sekä aikaisempiin tutkimustuloksiin, analysoida vatsakipupotilaan prosessia Jorvin päivystyspoliklinikalla sekä peilata tuloksia aikaisempiin tutkimustuloksiin. Tutkielmassa haluttiin tarkastella sairaalan sisäistä potilasohjausta, kiireellisyysluokituksia, jatkohoitoa sekä diagnoosijakaumia eri ikäryhmissä. Tutkimustuloksista nähdään, että vatsakipu oli yleisin pääasiallinen tulosyy Jorvin päivystyspoliklinikalla vuonna 2015. Yleisimpien diagnoosien jakauma on samankaltainen eri ikäryhmissä. Muihin tutkimustuloksiin verrattuna vatsakipupotilaiden ikä- ja sukupuolijakauma on samankaltainen eri maissa.

Oksitosiini on käytetyin lääkeaine synnytyksen käynnistämisessä maailmanlaajuisesti. Sitä voidaan käyttää synnytyksen käynnistämisessä ainoana menetelmänä tai yhdistettynä muihin käynnistystapoihin. Oksitosiinin annostelun aloitusajankohdan, keston ja annoksen suuruuden suhteen noudatetaan erilaisia käytäntöjä eikä oksitosiinin optimaalisinta käyttötapaa synnytyksen käynnistämisessä tiedetä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää oksitosiinin käytön vaikutusta balongilla tai kalvojen puhkaisulla käynnistetyissä synnytyksissä, sekä oksitosiinin annon aloitusajankohdan ja tauotuksen merkitystä synnytyksen lopputulokseen. Tutkimusaineistona oli Helsingin seudun yliopistollisessa keskussairaalassa (HYKS:ssa) vuonna 2017 synnyttäneet naiset. Aineistosta rajattiin pois monisikiöraskaudet, kohtukuolemat, ennenaikaiset synnytykset, sekä ne käynnistetyt synnytykset, joissa oksitosiinia ei ollut käytetty synnytyssupistusten aikaansaamiseksi. Aineisto jaettiin ryhmiin sen mukaan, oliko synnytys käynnistetty ensisijaisesti balongilla vai kalvojen puhkaisulla, minkä jälkeen oksitosiinin anto oli aloitettu. Lopullisessa aineistossa oli 659 synnyttäjää, joista balonkiryhmään kuului 516 ja kalvojen puhkaisuryhmään 143 synnyttäjää. Synnytyksen käynnistäminen onnistui koko aineistossa 76,8 %:lla. Yleisin käynnistyksen syy oli yliaikaisuus 39,5 %:lla (n=260). Oksitosiinin kuuden tunnin annostelukierroksia oli yksi 52,7 %:lla (n=347), kaksi 29,7 %:lla (n=196) ja kolme tai enemmän 17,6 %:lla (n=116) synnyttäjistä. Jokainen oksitosiinin annostelukierros vähensi alatiesynnytyksen todennäköisyyttä. Balonkiryhmässä joka oksitosiinikierroksella suurempi osa synnytyksistä päättyi keisarileikkaukseen verrattuna kalvojen puhkaisuryhmään. Oksitosiini-infuusion aloitusajankohdan suhteen olisi suositeltavaa aloittaa oksitosiini kolmen tunnin sisällä sikiökalvojen puhkaisusta, koska näistä synnytyksistä pienempi osa päättyi keisarileikkaukseen kuin niistä, joissa oksitosiini-infuusio aloitettiin yli kolme tuntia kalvojen puhkaisusta [23,7 % (n=46) vs. 36,6 % (n=159), p=0,002]. Oksitosiini-infuusion aloitusajankohdalla ei ollut vaikutusta synnytyksen aikaisten, jälkeisten tai lasten infektioiden esiintyvyyteen, mutta synnytyksen pidempi kokonaiskesto lisäsi riskiä kaikille näistä. Tämän tutkimuksen jälkeen HYKS:ssa on muutettu oksitosiinin annostelukäytäntöä kuuden tunnin sykleistä siten, että oksitosiinia voidaan tarvittaessa antaa yhtäjaksoisena infuusiona 12-18 tuntia. Jatkossa olisi tärkeää vertailla oksitosiinin annossa kuuden tunnin kierroksia jatkuvaan 12-18 tunnin infuusioon ja näiden vaikutusta synnytyksen lopputuloksen kannalta. Synnytysten käynnistäminen on yleistynyt vuosi vuodelta, ja tarvitaan lisää tietoa oksitosiinin käytöstä synnytyksen käynnistämisessä yhdistettynä muihin käynnistysmenetelmiin.

Objectives. OmaKesky is a new self-assessment version for adolescents and adults derived from Attex (Keskittymiskysely), which is a Finnish assessment tool of inhibition, attention and executive functions for school-aged children. The aim of this study was to examine the construct validity and concurrent validity of OmaKesky by comparing it to d2-R-attentiontest, which is already in use. The aim of this study was also to examine the relation of OmaKesky and background variables and the internal consistency reliability of the OmaKesky. Based on the theoretical background of OmaKesky it was hypothesized that inhibition, attention and executive function would load as separate factors. It was hypothesized that OmaKesky and d2-R scores would correlate, because both assess attention. The association between OmaKesky and school achievement was hypothesized to be negative. Methods. Total of 1022 Finnish male junior ice-hockey players participated in the study. The data of was obtained from baseline measurements in Pää Pelissä –research project during summer of 2016. Construct validity of OmaKesky was studied using factor analysis and concurrent validity with Pearson's correlation coefficient. Relationship between OmaKesky and the background variables was studied using correlations and Kruskal-Wallis –test. Reliability was studied with Cronbach's alfa. Results and conclusions. In the three-factor solution inhibition-related motor activity items loaded onto one factor and the other inhibition-related items (distractibility and impulsivity) loaded onto a second factor. Attention and executive function items loaded onto the third factor. OmaKesky didn't correlate with d2-R-attention test scores. OmaKesky correlated negatively with the latest school grade and its reliability was high. The continuation of the development of OmaKesky and broader validation are important, because assessment tools for inhibition, attention and executive functions for above-school-aged individuals developed in Finland are currently not available so far and self-assessment can be very good complement to neuropsychological assessment.