Browsing by Title

Alaviisaudenhampaan poistoa suunniteltaessa selvitetään panoraamatomografiatutkimuksen (PTG) perusteella juurten lukumäärä ja morfologia sekä juurten ja nervus alveolaris inferiorin (NAI) suhde. Tämä tehdään ennen toimenpidettä poiston vaikeusasteen selvittämiseksi. Tietyt vaaranmerkit PTG:ssa kertovat suurentuneesta NAI:n vaurioriskistä, jolloin kartiokeilatietokonetomografiatutkimus (KKTT) on aiheellinen. Tutkimustietoa KKTT:n luotettavuudesta viisaudenhampaan morfologian ja juurten lukumäärän suhteen on niukasti. Tutkimuksessa määritettiin 22 alaviisaudenhampaan juurten lukumäärä ja juurimorfologia PTG- ja KKTT-kuvista ja verrattiin näin saatua tulosta poistetun viisaudenhampaan todelliseen morfologiaan. Aineiston tulokset analysoitiin Excel-taulukointiohjelmalla. Tilastollisen merkitsevyyden P-arvot saatiin chi-squared testin avulla. Yatesin korjauskerrointa käytettiin, koska chi-squared testin odotusarvoissa oli alle kymmenen suuruisia arvoja. KKTT-tutkimuksella voitiin tunnistaa juurten lukumäärä useammin oikein kuin PTG-kuvauksella (87 % ja 67 % vastaavasti), ja juurten taipuminen useammin oikein verrattuna PTG-kuvaukseen (73 % ja 60 % vastaavasti). Johtopäätöksenä tästä tutkimuksesta oli, että KKTT-tutkimus näytti olevan luotettavampi kuin PTG-tutkimus viisaudenhampaiden juurten lukumäärän ja ulkoisen juurimorfologian arvioinnissa.

Rokotteilla voidaan suojautua vakavia vammautumisia ja kuolemia aiheuttavia infektiotauteja vastaan. Suomessa rokotekattavuus kantaväestön sisällä on riittävä tuomaan laumaimmuniteetin suojan. Maahanmuutto niin työ- ja opiskeluperäisistä syistä kuin myös pakolaisuuteen ja turvapaikanhakuun liittyen on lisääntynyt. Samalla myös paperittomien henkilöiden määrä on lisääntynyt. Paperittomassa asemassa olevilla henkilöillä ei ole kantaväestöön verrattuna tasa-arvoista mahdollisuutta päästä terveydenhuollon ja ennalta-ehkäisevän palveluiden piiriin, ja rokotteiden tuoma suoja infektiotauteja vastaan on usein puutteellinen. Lisäksi paperittomat ovat usein suuremmassa riskissä altistua infektiotaudeille lähtömaiden puutteellisen terveydenhuollon vuoksi, sekä tulomatkan puutteellisten elinolosuhteiden vuoksi. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää minkälaisiin terveydenhuollon palveluihin paperittomat tai paperittomassa olevat henkilöt ovat lainsäädännön mukaan oikeutettuja Suomessa ja muissa Euroopan maissa, sekä minkälaiset ohjeistukset ovat olemassa maahanmuuttajien ja paperittomien henkilöiden ennaltaehkäisevään hoitoon kuten rokottamiseen liittyen. Lisäksi katsauksessa pyrittiin selvittämään paperittomien tai paperittomassa asemassa olevien henkilöiden rokotekattavuutta, sekä minkälaisia esteitä paperittomat henkilöt kohtaavat hakeutuessaan perusterveydenhuollon piiriin. Katsaukseen valikoitui 60 aihepiiriin liittyvää artikkelia, jotka käsittelevät Euroopan alueelle hiljattain muuttaneita maahanmuuttajia, turvapaikanhakijoita, pakolaisia, sekä paperittoman asemassa olevia henkilöitä. Katsauksessa tunnistettiin mahdollinen puutteellinen rokotuskattavuus erityisesti tietyiltä riskialueilta tulevien ihmisryhmien keskuudessa ja tarve suositusten mukaisille ennaltaehkäiseville toimille ja kohdennetulle seulonnalle, sekä mahdollisten infektiotartuntojen hoidolle ja seurannalle. Artikkeleiden perusteella tunnistettiin kymmeniä tekijöitä, jotka toimivat esteenä maahanmuuttajien ja paperittomien henkilöiden hakeutumiseen perusterveydenhuoltoon ja ennaltaehkäisevän hoidon, kuten rokotteiden, piiriin. Näiden tekijöiden tunnistamisella ja näihin vaikuttamalla voitaisiin lisätä rokotekattavuutta paperittomien henkilöiden keskuudessa.

Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen lasten parafunktioista ja niiden vaikutuksista kehittyvään purentaan, sekä kliinisen osuuden kasvuikäisen lapsen purentavirheen hoidosta, jossa etiologisena tekijänä on huulivirhe. Kirjallisuuskatsauksen aineistona käytettiin ortodontian oppikirjoja, alkuperäisartikkeleita liittyen tutkielman aiheeseen sekä Helsingin yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnan Suu- ja leukasairauksien osaston ortodontian kurssimateriaaleja. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään purennan normaalia kehitystä, yleisimpien parafunktioiden esiintyvyyksiä ja vaikutuksia kehittyvään purentaan sekä parafunktioiden hoitoa. Kliininen osuus suoritettiin Helsingin Kaupungin yliopistohammasklinikalla, ja se sisälsi 12-vuotiaan pojan distaalipurennan hoidon. Hoitoonmihin kuului alkutarkastus, hoitosuunnitelma ja hoidon toteutus kiintein kojein sekä Van Beek -aktivaattorilla.

Tämän työn tavoitteena oli tutkia vuoden 2013 oikeuslääketieteelliseen kuolinsyyselvitykseen liittyvää aineistoa kahden kipulääkkeen, parasetamolin ja kodeiinin osalta. Erityisesti haluttiin selvittää mistä vuoden 2013 poikkeuksellisen suuri määrä parasetamolimyrkytyksiä johtui ja miksi kodeiini aiheuttaa vuodesta toiseen paljon myrkytyskuolemia. Tutkimusaineistona toimi oikeuslääketieteellisiin kuolemansyynselvityksiin liittyvä dokumentaatio, erityisesti kuolintodistukset ja oikeuskemiallisten laboratoriotutkimusten tulokset. Kodeiinilöydöksiä oli yhteensä 370 ja parasetamolilöydöksiä 913. Kodeiini oli mukana peruskuolinsyyssä 60 tapauksessa ja parasetamoli 20 tapauksessa. Kodeiiniin tyypillisesti kuollut oli keski-ikäinen mies. Kodeiinimyrkytykset olivat hyvin usein monen lääkeaineen aiheuttamia yhteismyrkytyksiä, joissa alkoholi oli hyvin yleinen löydös. Väärinkäyttäjien keskuudessa kodeiinin liittyvät myrkytykset olivat usein tapaturmaisia myrkytyksiä. Vaikka kodeiini aiheuttaa vieläkin suhteellisen paljon kuolemia verrattuna sen väärinkäyttöosuuteen, väärinkäyttötapaukset muodostavat kuitenkin lähes puolet päätekijällisesti kodeiinin aiheuttamista kuolemista. Yksinomaan parasetamolin aiheuttamia myrkytyksiä oli 14. Tyypillinen parasetamolimyrkytykseen kuollut henkilö oli 60–70 vuotias tapaturmaisesti kuollut henkilö. Yhden vuoden poikkeuksellisen suuresta parasetamolimyrkytysten määrästä ei voi vielä tehdä johtopäätöksiä, mutta etenkin tapaturmaisen parasetamolimyrkytyksen riskiryhmänä näyttäisi olevan vanhempi väestö.

Aims. Eating disorder symptoms are common among adolescents, can lead to full-blown eating disorders and harm adolescent well-being. Parents’ influence on adolescent psychological development is notable but among eating disorder studies it has not been explored sufficiently. Few previous studies have included also subclinical symptoms or been longitudinal and most have used adolescent-reported data on parenting. Further, parenting sense of competence has not been studied as a risk factor. The current study explores whether parenting behavior and sense of competence in childhood predict problematic eating behaviour in adolescence. Methods. The used data was from a Finnish birth cohort study Glaku. Altogether 121 17-year-old adolescents (76 girls, 62.8%) answered eating behaviour related questions. Their 119 mothers and 96 fathers had answered parenting-related questions when children were 8. Used questionnaires included Parent Behaviour Inventory (hostility/support), Parenting Sense of Competence Scale (satisfaction/efficacy) and Eating Disorder Inventory 2 (drive for thinness/body dissatisfaction/bulimia). The associations were analysed with linear regression. Results and Conclusions. Fathers’ sense of competence, and subdimensions satisfaction and efficacy, predicted less body dissatisfaction (mean effect sizes 0.18–0.26 standard deviation units, p-values < .05). Gender did not affect the association between parenting and eating pathology. Fathers’ sense of competence may protect from adolescent eating pathology, which should be noted when developing preventions.

Aim A romantic relationship is one of the most important relationships in life, and a well-functioning relationship is an important part of both mental and physical health. Many individual factors have been studied in relation to relationship satisfaction, but broader environmental factors, such as culture and religion, also influence for example how relationships are formed and what beliefs are associated with them. Research findings on the impact of environmental factors is unclear, so it is essential to study whether the connection to relationship satisfaction is direct or mediated by another factor. This master’s thesis aim was to study how religiosity and culture on the individualism-collectivism axis affect relationship satisfaction. The mediating effect of relationship beliefs was examined as a key factor. Methdology Research data was collected through questionnaires, and the final sample size was 405. Most of the respondents were university students majoring in psychology. Relationship satisfaction was measured with the Relationship Assessment Scale (RAS), relationship beliefs with the Relationship Beliefs Scale, individualism-collectivism with The ESTCOL Scale and religiousness with The Centrality of Religiosity Scale (CRS). Analyses were carried out with the Rstudio software. The relationship satisfaction variable was gamma-transformed due to the skewness of its distribution. The connections between variables were examined through linear regression analyses, which formed the basis for two separate theoretical models: the religiosity model and the culture model. The fit of the models was explored using path analyses. Results and Conclusions Analyses showed that religiosity alone was not associated with relationship satisfaction. The peer dimension of individualism-collectivism was statistically significantly associated with relationship satisfaction, but the society and family dimensions were not. However, based on the path analysis, the family and peer dimensions of individualism-collectivism were associated with relationship satisfaction through relationship beliefs. The effect of the family dimension was mediated by the intimacy and external factors of relationship beliefs, and the effect of the peer dimension was mediated through the intimacy factor. In the religiosity model, the connection to relationship satisfaction was also mediated through the closeness and external factors of relationship beliefs. In both models, the mediation effect was complete, highlighting the importance of relationship beliefs in explaining the connection between environmental factors and relationship satisfaction.

Parkinsonin tauti kuuluu hermoja rappeuttaviin tauteihin. Se mielletään usein pelkästään motoriseksi liikehäiriösairaudeksi, mutta kyse on laajemmasta keskus- ja ääreishermoston sairaudesta, joka aiheuttaa potilaalle yleisiä ja merkittäviä ei-motorisia oireita. Ei-motorisiin oireisiin voidaan lukea neuropsykiatriset oireet (kuten masennus, ahdistus ja apatia, impulssikontrollin häiriöt, psykoottiset oireet, kognitiiviset oireet), autonomisen hermoston häiriöt (kuten maha-suolikanavan oireet, virtsaamisvaivat, syljenerityksen häiriöt, ortostattinen hypotensio), uni- ja vireystilan häiriöt (vilkeunen aikainen käytöshäiriö, levottomat jalat, unettomuus) sekä muut aistitoimintojen häiriöt (kuten hajuaistin heikkeneminen, kipu) . Monet ei-motoriset oireet ilmenevät jo ennen motorisia oireita, ja Parkinsonin taudin diagnoosia. Ei-motoriset oireet lisääntyvät taudin edetessä ja vaikuttavat potilaan elämään ja elämänlaatuun merkittävästi. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan tavallisimpien, ennen motoristen oireiden puhkeamista ja Parkinsonin taudin diagnoosia ilmenevien ei-motoristen oireiden yleisyyttä, patofysiologiaa ja hoitokeinoja. Tarkastelun kohteeksi valittiin neljä yleisintä potilailla havaittua ei-motorista ennakko-oiretta; vilkeunen aikainen käytöshäiriö, ummetus, masennus ja hajuaistin häiriö. Lisäksi tarkastellaan tiivistetysti merkityksellisempiä ei-motorisia myöhäisvaiheen oireita kuten ortostaattinen hypotensio, pelihimo, mustasukkaisuus ja kognitiiviset häiriöt. Parkinsonin taudin ei-motorisia oireita ei ole tutkittu riittävästi, eikä monen ei- motorisen oireen patofysiologiaa vielä tunneta riittävän hyvin. Vaikeuksia aiheuttaa usein tutkimuksien kohderyhmien löytäminen, sillä varhaisimmat ei-motoriset oireet ilmenevät Parkinsonin taudin potilailla jo vuosia ennen diagnoosin asettamista. Vilkeunen aikainen käytöshäiriö ja hajuaistin häiriö ovat parhaiten ennakoivia oireita. Ummetuksen vaikeusasteen avulla voidaan arvioida Parkinsonin tautiin sairastumista. Masennuksella ei sen sijaan ole ollut selkeää korrelaatiota Parkinsonin taudin syntyyn. Myöhäisvaiheen ei-motoristen oireiden voidaan todeta pahentavan taudin kokonaistaakkaa. Nykyisin ei- motoristen oireiden hoitoon käytetään pääasiassa samoja lääkkeitä, jotka on todettu toimiviksi muilla kuin Parkinsonin tautia sairastavilla. Parkinsonin taudin ei-motorisia oireita tulisi tutkia yhä enemmän, jotta hoitoja saataisiin kohdennettua ja tehostettua.

Tutkielman tavoitteena on saada valmistuvalle hammaslääkärille parodontologisia perusvalmiuksia laajempi osaaminen sekä kyky arvioida omia valmiuksia toimenpiteiden suorittamiseen. Kirjallisuuskatsauksen avulla syvennetään tietoa parodontologisesta yleiskirurgiasta ja sen mahdollisuuksista sekä kontraindikaatioista. Tutkielmassa perehdytään parodontiumin kirurgisten hoitojen menetelmiin, joiden suorittamiseen ei tarvita erikoishammaslääkärin pätevyyttä. Näihin toimenpiteisiin lukeutuvat 1-2 hampaan alueelle tehtävät gingivektomiat ja flap-leikkaukset sekä yksinkertaiset radektomiat ja hemisektiot. Kirjallisuuskatsaus antaa lisää valmiuksia potilaan hoitokelpoisuuden arvioimiseen, parodontologisen kirurgisen hoitolinjan valitsemiseen sekä toimenpiteen kliiniseen suorittamiseen, että jälkihoitoon. Tutkielman kirjallisuuskatsaus käsittelee parodontaalikirurgian mahdollisuuksia kun suorittajana on yleishammaslääkäri ja se syventää valmistuvan hammaslääkärin parodontologisen kirurgian perusopintoja.

Tutkielman tarkoituksena on koota yhteen nykyistä tietoa parodontiitin systeemisistä tulehdusvaikutuksista ja yhteydestä yleissairauksiin sekä korostaa suunterveydenhuollon ammattilaisten keskeistä roolia potilaan kokonaisterveydentilan arvioimisessa. Tutkielmassa käsitellään parodontiitin taustasyitä, luokittelua, diagnosointia, aiheuttamia paikallisia kudosmuutoksia ja indusoimien keskeisimpien tulehduksen välittäjäaineiden vaikutuksia. Tutkielmassa perehdytään myös näiden välittäjäaineiden pitoisuuksia hyöntyntävään terveysteknologiaan, joka toistaiseksi luotettavimmin perustuu MMP-8 -nimisen biomarkkerin suuhuuhdetestiin. Suuhuuhdetestin merkittävyys ilmenee tutkielmassa siten, että sitä voidaan parhaimmillaan hyödyntää sekä parodontiitin diagnostiikassa että avohoidossa arvioitaessa potilaan kokonaisterveydentilaa  kustannustehokkaasti. Tutkielmassa yksityiskohtaisempi tarkastelu yleissairauksista rajattiin sydän- ja verisuonisairauksiin, diabetekseen ja munuaissairauksiin kattavamman tutkimusnäytön takia, mutta näiden lisäksi tarkastellaan hieman myös nivelreumaa, osteoporoosia ja syöpää.   Tutkielma on muodoltaan kirjallisuuskatsaus, jonka laatimisessa pääpainotus oli PubMedin-tietokannan artikkeleissa ja lääketieteellisessä oppikirjallisuudessa, joiden löytyminen perustui tutkielman avainsanojen käyttöön.  Artikkelien osalta rajaus tehtiin valtaosin 2010-luvulla tehtyihin tutkimuksiin, koska tietämys aiheesta kasvaa nopeasti runsaan ja jatkuvan tutkimustyön ansiosta. Aineiston rajaus ja lopullisten artikkelien valinta perustui niiden abstraktien lukemiseen.   Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että parodontiitin aiheuttamalla tulehdusvasteella on yhteys moniin yleissairauksiin, mutta lisätutkimuksia kuitenkin vielä vaaditaan yksityiskohtaisimpien yhteystekijöiden vahvistamiseksi. Parodontiitin riittävän varhaisella havaitsemisella ja tehokkaalla hoidolla pystytään näin ollen välttämään vakavia systeemisiä komplikaatioita ja lisäsairauksien kehittymistä, mikä kuitenkin edellyttää suun- ja avoterveydenhuollon ammattilaisten keskinäistä saumatonta yhteistyötä ja toiminnallista integraatiota.

Parodontiitin hoito edellyttää hammaskohtaisten hoitoennusteiden määrittämistä hoidon alussa. Katsauksessa tarkastellaan potilaskohtaisia ja suun paikallisia tekijöitä, joiden on esitetty heikentävän hampaiden hoitovastetta. Tavoitteena on selvittää, kuinka eri tekijät tulisi huomioida hammaskohtaisissa ennusteissa ja kuinka täsmällinen hoitoennuste on suhteessa toteutuneeseen hoitovasteeseen. Kirjallisuuskatsauksen aineistoon valittiin tutkimukset otsikon ja tiivistelmän perusteella MEDLINE-tietokannasta seuraavilla hakusanoilla: periodontal disease, tooth loss, prognosis, treatment outcome, prognostic model. Aineisto koostuu pitkän aikavälin retrospektiivistä tutkimuksista, joissa ylläpitohoitojakson keskimääräinen pituus on yli viisi vuotta. Hoitovaste on yksilöllistä ja jopa hammaskohtaista. Ikä, parodontiitin alkuperäinen diagnoosi, tupakointi ja huono hoitomyöntyvyys ovat tekijöitä, joilla on osoitettu olevan yhteyttä hampaiden menettämisen kanssa. Edelleen kaivataan kuitenkin lisää tutkimusnäyttöä myös isännänvasteesta, mikrobitekijöistä sekä potilaan psykososiaalisesta asemasta ja geneettisistä tekijöistä, joiden rooli parodontiitin kehittymisessä ja etenemisessä on vielä epäselvä.