Browsing by Title
Now showing items 1670-1689 of 2545
-
(2015)The objective of this review is to summarize the current scientific evidence on the effect of prenatal exposure to maternal infection and immune response on the offspring's risk for mental disorders. Studies were searched from PubMed database with the following keywords: Mental Disorders AND Prenatal Exposure Delayed Effects AND Infection AND Inflammation. Prenatal exposure to maternal influenza appears to increase the offspring's risk for schizophrenia spectrum disorders, although the studies are not fully consistent. Prenatal exposure to maternal fever seems to be related with elevated autism risk in the offspring. No replicated findings of an association between prenatal infectious exposure and other mental disorders exist. Evidence for the effect of prenatal exposure to maternal infection on risk for mental disorders exists for several different infections, and it is likely that the genetic liability to these disorders operate in conjunction with the exposure. Therefore, genetically sensitive study designs are needed.
-
(2020)OBJECTIVES. The association between prenatal maternal stress and adverse health and developmental offspring outcomes has been long known but explanations for this association remain insufficient. One of the most recent suggestions is gut microbiota. Only a few studies with many limitations have concentrated on the association between prenatal stress and offspring gut microbiota. The aim of this study is to conduct a large scale study with follow-up covering the whole infancy, and to test whether the association differs between girls and boys. METHODS. This study’s sample consists of 825 mothers and their infants from HELMi cohort. Prenatal maternal stress is measured with self-report questionnaire, and infant gut microbiota from fecal samples. 16S rRNA sequencing is used in analyzing the microbiota. RESULTS. High stress group had lower alpha-diversity than low stress group at 3 weeks. No differences were found in richness and beta-diversity. Several phylum, family, and genus level bacteria were associated with prenatal stress. Regarding sex differences, no differences were found in richness or in alpha- or beta-diversity. However, in phylum, family, and genus level bacterial relative abundances, more associations were found in boys than in girls. CONCLUSION. Overall the findings in this study were contradicting compared to previous findings. There was indication that there is no clear association between prenatal stress and infant overall microbiota composition. Also, the association regarding bacterial abundances could decline over age, and the association might be stronger in boys. However, not very consistent conclusions can be made based on research conducted so far.
-
(2015)Prenatal screening for fetal abnormalities is part of prenatal care in Finland. Participation is voluntary, but most pregnant women choose to take part. Earlier studies have indicated imperfections in the way pregnant women are being informed about the screening process. This study examines the experiences of women who have been offered further examinations after an initial abnormal screening result. The study population consists of 168 women who attended further examination appointments at the Women's Hospital in Helsinki during autumn of 2014. Data were collected using questionnaires that contained a mixture of closed- and open-ended questions. The results show that the information given at the initial screening appointment is often unclear or insufficient. Many women are not aware of the risks and possible negative outcomes of participating in prenatal screening. Providing understandable and thorough information at every point in the screening process is essential, especially when informing a pregnant woman about a possible fetal abnormality.
-
(2019)Pitkälle edenneen nivelrikon vakiintunut hoito on tekonivelleikkaus. Tekonivelinfektiot ovat harvinaisia mutta kalliita sekä inhimillisesti raskaita tekonivelleikkauksen komplikaatioita, jotka aiheuttavat merkittäviä kansanterveydellisiä kustannuksia. Tekonivelinfektioille tunnetaan useita riskitekijöitä. Potilaan ihon kunnon merkitystä leikkaushetkellä tekonivelinfektioiden esiintyvyyteen on tutkittu vain vähän. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää tekonivelpotilaan ihon kunnon vaikutusta tekonivelinfektioiden esiintyvyyteen ja miettiä voisiko infektioriskiä arvioida preoperatiivisesti niinkin yksinkertaisella keinolla kuin huolellisella ihon kunnon arvioinnilla. Tutkimukseen kerättiin kaikki Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin tekonivelyksikössä leikatut lonkan ja polven tekonivelpotilaat. Tutkimukseen valittiin 1671 potilasta. Potilaiden ihon kunto arvioitiin prospektiivisesti leikkaussalissa preoperatiivisesti. Potilaista kerättiin tiedot tunnetuista tekonivelinfektioiden riskitekijöistä potilasasiakirjoista. Potilaita seurattiin noin viiden vuoden ajan. Tekonivelinfektio toimi päätemuuttujana ja se diagnosoitiin sekä määriteltiin kansainvälisten kriteerien mukaisesti. Potilaiden ihon kunto luokiteltiin alakategorioihin ennalta määriteltyjen kriteerien mukaisesti. Potilailla, joilla todettiin normaalista poikkeava ihon kunto, todettiin 3-4 kertaa suurempi riski saada syvä tekonivelinfektio sekä 33% suurentunut riski saada pinnallinen tekonivelinfektio 5 vuoden seurannan aikana. Huono ihon kunto lisäksi tekonivelinfektioiden riskiä erityisesti miehillä jopa 11-kertaiseksi naisiin verrattuna. Löydös on kliinisesti merkittävä ja mahdollistaa yksikertaisen ja halvan tavan löytää merkittävästi kohonneessa tekonivelinfektioriskissä olevat potilaat preoperatiivisesti. Tätä tietoa hyväksikäyttämällä voidaan yksiköissä vähentää tekonivelinfektioihin liittyviä kustannuksia ja inhimillistä kärsimystä. Se miten miten näiden kohonneessa riskissä olevien potilaiden infektioriskiä voidaan laskea normaalitasolle jää myöhemmissä tutkimuksissa selvitettäväksi.
-
Preoperatiivisen munuaisfunktion vaikutus biologisen aorttaläpän saaneiden potilaiden ennusteeseen (2019)Aorttaläpän ahtauma on yleisin sydämen läppäsairaus länsimaissa. Väestön yhä ikääntyessä potilaiden määrä kasvaa merkittävästi tulevina vuosina. Lääkkeellistä hoitoa aorttaläpän ahtaumaan tai sen estoon ei ole. Aorttaläppä voidaan korvata biologisella tekoläpällä avoleikkauksessa ja nykyisin valtimoteitse asennettavia TAVI-läppiä asennetaan enenevissä määrin suuren leikkausriskin potilaille. Tässä retrospektiivisessä kansallisessa monikeskustutkimuksessa kerättiin tiedot 721 potilaasta, joille oli asennettu avokirurgisesti ja isoloidusti biologinen aorttaläppäproteesi. Potilaiden taustatiedot kerättiin neljästä suomalaisesta yliopistosairaalasta osana CAREAVR-projektia (1). Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää potilaiden preoperatiivisen munuaisfunktion vaikutusta ennalta valittuihin päätetapahtumiin, joita olivat uusi eteisvärinä, merkittävät verenvuodot, aivoinfarkti tai TIA-kohtaus sekä kuolleisuus. Aiempaa tutkimustietoa munuaisfunktion vaikutuksista kuolleisuuteen ja muihin päätetapahtumiin aorttaläppäleikkauspotilailla on ollut saatavilla niukasti, ja tutkimusasetelmat ovat olleet suurelta osin puutteellisia mm. seurannan järjestymisen osalta. Tutkimusasetelmassa potilaat jaettiin preoperatiivisen munuaiskerästen suodatusnopeuden (eGFR) perusteella kahteen ryhmään käyttäen jakoa eGFR<60 ml/min ja eGFR≥60 ml/min. Näiden kahden potilasryhmän taustatiedot taulukoitiin systemaattisesti. Seuranta-aika kuolleisuudelle oli 8,4 vuotta (kvartiilivälin pituus [IQR] 6,5–10,3 vuotta) ja muille päätetapahtumille 4,7 vuotta (IQR 2,9–6,9 vuotta). Heikentynyt suodatusnopeus eGFR<60 ml/min lisäsi yhden muuttujan mallissa selvästi kuolleisuutta, hieman yli 70 % pitkäaikaisseurannassa. Eroa näytti tulevan jo ensimmäisinä kuukausina leikkauksen jälkeen ja tästä eteenpäin hiljalleen lisääntyen (HR 1,709, 95% LV 1,342–2,175, p<0,0001). Preoperatiivinen eGFR ei ennakoinut muiden päätetapahtumien ilmaantuvuutta.
-
(2016)Tässä tutkimuksessa selvitettiin preseniliini 1 ja preseniliini 2 –geenien merkitystä seeprakala-alkioiden kehityksessä ensimmäisten kolmen kehityspäivän ajan. Geenien translaatio estettiin morfolino-oligonukleotidi-injektiolla, jonka jälkeen alkioiden somiittien määrää, sydämen sykettä ja aivojen kokoa seurattiin sekä tutkittiin Notch1a mRNA:n ilmentyminen kunakin päivänä in situ hybridisaatiolla. Tässä työssä ei huomattu eroja ryhmien välillä somiittien määrässä, aivojen koossa eikä sykkeessä varhaiskehitysken aikana. Sen sijaan saatiin viitteitä Notch1a:n ekspression kasvusta preseniliini 1 morfanteilla ja päinvastoin ekspression laskusta preseniliini 2 morfanteilla. Hiirimalleilla ja seeprakaloilla saadut erilaiset tulokset preseniliinien kehityksellisestä merkityksestä antavat viitteitä preseniliini 2:n suuremmasta osuudesta seeprakalojen kehityksessä.
-
(2020)Aims of the study. Evidence from previous studies suggests that slow breathing or listening to calming music before sleep would decrease subjects’ experience of fragmented and disturbed sleep. It has been proposed that experience of restless and non-restorative sleep could be explained by fragmented REM sleep. However, the possibility to decrease REM sleep fragmentation by increasing pre-sleep relaxation has not been investigated objectively before. The aim of this study was to investigate whether slow breathing or listening to music improve REM sleep quality and decrease REM sleep fragmentation. Methods. This study was a randomized controlled trial, where 20 participants were randomized to two intervention groups. The other group breathed five slow breaths in a minute for 30 minutes before sleep, while the other group listened to calming music for 30 minutes before sleep. Participants’ sleep was measured on two successive nights with polysomnography. The other night included the intervention, while the other night worked as a control night without treatment. The data was analyzed with a linear mixed model. Results and conclusions. Slow breathing decreased the percentage of macro-arousals (3–15 s) compared to control condition. Pre-sleep music listening did not influence REM sleep fragmentation or other REM sleep parameters. The results suggest that pre-sleep slow breathing could improve REM sleep quality by decreasing fragmentation of REM sleep. However, replications of this study with larger sample sizes and more diverse subject populations are needed to better understand the exact mechanisms underlying these associations.
-
(2021)Introduktion: Preeklampsi är ett syndrom med en mångsidig fenotyp. Vi forskade om kliniska egenskaper av prematura och fullgångna graviditeter i FINNPEC (Finnish Genetics of Pre-eclampsia Consortium) -kohorten Material och metoder: Vi undersökte kliniska fenotyper hos 2541 kvinnor i FINNPEC. Angiogena markörer var tillgängliga i en delkohort. Jämförelser utfördes mellan fyra grupper: prematur preeklampsi, fullgången preeklampsi, prematur kontroll och fullgången kontroll. Resultat: Av 1460 kvinnor med preeklampsi födde 37,9 % prematurt och i kontrollgruppen bestående av 1081 kvinnor födde 6,8 % prematurt. Kroppsmasseindexet (BMI) före graviditeten var högre i prematur preeklampsi jämfört med prematurkontrollen och i fullgången preeklampsi jämfört med fullgångna kontrollen. Prevalensen av kronisk hypertoni ökade både i prematur preeklampsi- och kontrollgrupper jämfört med deras respektive fullgångna grupper. Mellan de fullgångna grupperna, drabbades kvinnor med preeklampsi oftare av kronisk hypertoni. Kvinnor i de prematura grupperna födde oftare barn med låg födelsevikt för åldern (SGA) och barnen hade lägre relativt födelsevikt än i de respektive fullgångna grupperna. Prematura kontroller födde oftare barn med låg födelsevikt för åldern jämfört med prematur preeklampsigruppen och samma gällde kvinnor i de fullgångna grupperna. Markörprofilen under graviditeten var mera antiangiogen i preeklampsigrupperna. Slutsatser: Det uppkom signifikanta skillnader i kliniska egenskaper och angiogena markörer mellan de fyra grupperna. Prematur preeklampsi- och kontrollgrupperna var märkbart liknande, vilket återspeglar en möjlig fenotypisk kontinuitet mellan dessa. (216 ord)
-
(2020)Abstract Background: Insufficient preoperative work-up and consequent intralesional or marginal resection of soft tissue sarcomas of the head and neck (STSHNs) is common. Methods: This retrospective cohort study comprised 63 patients with STSHN treated at the Helsinki University Hospital between 2005 and 2017. We assessed the effect of pretreatment tumor sampling on surgical margin status and need for supplemental surgery, as well as prognostic factors and survival. Results: The lack of representative pretreatment biopsy specimen was associated with unfavorable margin status. Primary surgery at a non-academic center was associated with need for supplemental surgery. The 3-year overall survival (OS) was 68%, disease-specific survival (DSS) 71%, and recurrence-free survival (RFS) 61%. Higher tumor grade and primary tumor size over 5 cm were associated with reduced DSS. Conclusions: Diagnosis and management of STSHNs should be centralized to experienced academic centers. Decision-making between needle biopsy, open biopsy, or upfront radical surgery depends on tumor location and size. Keywords: head and neck sarcoma, prognostic factors, pretreatment work-up, survival, single-center experience
-
(2024)The infant gut microbiota maturation is central to infant health and well-being and has been suggested to have important health impacts in adulthood. While most of the previous research and description of the dynamics of the gut microbiota acquisition and maturation focused on the prokaryotic community; recent studies have suggested the importance of other microbial members in the community. Viruses, specifically bacteriophages (phages), are found in high abundances in the gut microbiota, and may influence prokaryotic composition and the microbiota’s trajectory during infancy. Phages can shape the bacterial community by killing their cellular host but also by modulating their bacterial host fitness in the ecosystem. Additionally, phages can carry genes which have no role in the viral replication machinery, but instead modulate the cellular host metabolism. These genes, termed auxiliary metabolic genes (AMGs), are largely uncharacterized in the human gut, in particular in the context of the infant gut microbiota maturation. In this thesis, we explored the diversity and persistence of AMGs in infant gut microbiota from 3 months to 2 years old and identified and characterized changes in the AMGs repertoire during the infant gut microbiota maturation. This project utilized a subset of the broader Finnish Health and Early Life Microbiota (HELMi) birth cohort study, a Finnish prospective cohort on early life microbiota and health. In this study, we leveraged whole genome shotgun metagenomes from faecal samples of 475 infants collected at four time points, as well as samples from their mothers (n = 304) and fathers (n = 123). The viral sequences in these metagenomes were then identified, annotated, and characterized, allowing us to build a large catalogue of bacteriophage sequences, called the HELMi Bacteriophage Catalogue (HBaC). Next, we assessed the presence of putative AMGs in this phage collection and determined their prevalence in the viral community and dynamics during the gut microbiota maturation. The HBaC contains 145,818 unique species-like viral OTUs (vOTUs) of which a majority are temperate phages, classified as Caudoviricetes. Notably, we observed an increase in phage diversity and richness during the infant gut microbiota maturation and an increase in relative abundance of virulent phages. Further, the viral community composition strongly associated with the observed prokaryotic faecal community types (FCTs). In our phage catalogue, 8 % of the vOTUs carried at least one putative AMGs and the Demerecviridae, Autographiviridae and Herelleviridae families proportionally carried the most. The most common metabolic pathways encoded by these putative AMGs found in HBaC were organic nitrogen metabolism, transport functions and carbon utilization. Interestingly, we observed a change in putative AMGs abundance and function during the infant gut microbiota maturation. In the future, additional analysis exploring the influence of early life exposures on phage and AMGs prevalence and dynamics could help unravel the complex interaction between phages and their bacterial host in the dynamic infant gut microbiota.
-
(2015)Keuhkonsiirtopotilaiden refluksi aiheuttaa obliteroivaa bronkioliittiä (BOS), joka johtaa siirteen toimintakyvyn lakkaamiseen. Ongelmana on, ettei refluksille ole vakiintunutta diagnostista menetelmää, jolloin refluksi ja siitä johtuvat mikroaspiraatiot jäävät usein huomiotta aiheuttaen hyljintää ja sitä kautta BOS:ia. Oil-red-O (ORO) värjää aspiroitunutta rasvaa syöneitä alveolaarisia makrofageja bronkoalveolaarisesta huuhtelunäytteestä (BAL), jota uskotaan voitavan käyttää refluksin diagnostiikassa keuhkonsiirtopotilailla. Tutkimme lisäksi, ovatko ORO-näytteet positiivisempia potilailla, joille kehittyi BOS aikaisemmin, joilla oli useita hyljintöjä tai joille oli tehty fundoplikaatio refluksin estämiseksi. Aineistomme koostui Suomessa tehtyjen keuhkonsiirtopotilaiden ORO-tuloksista ja sairaskertomuksista. Valitsimme tarkempaan tutkimukseen ne potilaat, joilla oli paljon positiivisia ORO-näytteitä ja jotka olivat saaneet siirteen vuoden 2011 jälkeen, jolloin ORO-värjäyksiä alettiin tehdä Suomessa rutiinisti, heitä oli 22. ORO-positiivisuutta verrattiin potilaan sairaskertomuksen tapahtumiin, jolloin nähtiin mahdolliset yhteydet. Tulokseksi saatiin, ettei ORO-värjäystä voi pitää täysin luotettavana keinona refluksin diagnostiikassa, sillä se ei vastannut hypoteesiamme. Myöskään muiden tutkimiemme tapahtumien kanssa ei löydetty yhteyttä ORO-positiivisuuteen.
-
(2018)Objectives Adolescents placed in reform schools (RS) are a special group with a risk for many types of lifetime problems. Previous studies on psychiatric morbidity among RS population indicate a wide spectrum of disorders among this population, but more representative information is needed. This follow-up study investigates the prevalence of psychiatric diagnoses among five cohorts of individuals with a history of RS placement. The prevalence rates are also compared to a matched general population sample. Methods The study sample consisted of a complete national cohort of all 1099 people placed in a reform school on the last day of the years 1991, 1996, 2001, 2006 or 2011, and information on psychiatric diagnoses, grouped into eight categories, was collected from the care register of specialized health care. The reform school subjects were compared to a population control group (n = 5437) matched by age, sex and place of birth, the follow-up time being 18 to 38 years. Results Among the individuals with a RS background, 57.4% had at least one diagnosis during the follow-up time, compared to 6.8% among the controls. 30.1% were diagnosed with conduct disorder and ADHD -category diagnosis, 26.4% with substance use disorder, 16.7% with affective disorder, 9.7% with personality disorder, 8.1% with schizophrenia spectrum disorder, 7.0% with mental retardation, 5.8% with disorder of psychological development, and 8.1% with other childhood disorder. All diagnoses were significantly more prevalent among the RS than control group. Conclusions The results of this study contribute to the earlier knowledge indicating that different psychiatric disorders are highly prevalent in RS population and that problems persist also after RS, reminding about the continuous need for support in this population.
-
Prevalence of smell and taste dysfunction in different clinical severity groups of COVID-19 patients (2023)Haju- ja makuaistin häiriöt ovat yksi tavallisimmista COVID-19-infektion jälkioireista. Aiheesta on tehty useita tutkimuksia lievän tai kohtalaisen taudinkuvan COVID-19-potilailla, mutta kriittisesti sairastuneiden potilaiden osalta tutkimustulokset ovat puutteellisia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida ja vertailla objektiivisia ja tutkittavien itse raportoimia subjektiivisia häiriöitä haju- ja makuaistissa, sekä seurata näiden paranemista kolmessa eri potilasryhmässä, joiden COVID-19-infektion vaikeusaste vaihteli lievästä kriittiseen. Tutkimukseen osallistui 173 vasta-aine- tai PCR-testillä varmistetun koronavirusinfektion sairastanutta potilasta, joista 72 tarvitsi tehohoitoa, 53 hoidettiin sairaalaan vuodeosastoilla ja 48 sairasti kotihoitoisen COVID-19-infektion. Lisäksi tutkimuksessa oli mukana 54 henkilön verrokkiryhmä, joka ei tutkimuksen suoritushetkellä ollut tiedettävästi sairastanut COVID-19-infektiota. Kaikki tutkimuksen COVID-19-potilaat kutsuttiin seurantakäynnille noin kuuden kuukauden kuluttua sairastumisesta, jolloin toteutettiin Sniffin' Sticks -hajutestaus sekä kyselytutkimus kartoittamaan potilaiden subjektiivisesti kokemia haju- ja makuaistin oireita. Lisäksi potilaille toteutettiin aivojen, hajukäämin ja nenän sivuonteloiden alueen magneettikuvaus vastaavasti noin kuuden kuukauden kohdalla sairastumisesta. Tämän avulla arvioitiin mahdollisia COVID-19-infektion aiheuttamia muutoksia hajukäämissä sekä limakalvomuutoksia nenäontelon ja sivuonteloiden alueella. Myös verrokkiryhmä osallistui hajutestauksiin sekä magneettikuvaukseen. Ensimmäisessä kyselytutkimuksessa raportoidun parosmian ja fantosmian tarkempaa arviointia varten toteutettiin vielä toinen kyselytutkimus. Data-analyysit toteutettiin SPSS-ohjelmistoa käyttäen. Analyysimenetelminä käytettiin ristiintaulukointia ja khiin neliö -testiä (Chi-Square Test), Fisher-Freeman-Haltonin tarkkaa testiä (Fisher-Freeman-Halton Exact Test) sekä Mann-Whitneyn U-testiä (Mann–Whitney U-test). Tutkimuksessa ei todettu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä COVID-19-infektion vaikeusasteen ja haju- ja makuaistin oireiden esiintymisen välillä. Ryhmien välillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa haju- ja makuaistiongelmien insidenssissä, paranemisessa, eikä parosmian tai fantosmian esiintymisessä. Objektiivisessa hajutestauksessa ei myöskään todettu tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä. Yleisesti hajutestauksista suoriuduttiin hyvin. Hajukäämien koko kaikissa ryhmissä oli normaali, ja limakalvopaksuuntumat harvinaisia. Vaikeusasteeltaan kriittisen COVID-19-infektion sairastaminen ei tämän tutkimuksen valossa vaikuttaisi lisäävän riskiä vaikeammille haju- tai makuaistin häiriöille.
-
(2022)Kunskapen om virusevolution, och därmed om de förändringar som har gjort virus smittsamma för människan är mycket begränsad. Eftersom viralt DNA förblir kvar i värdcellen efter en primär infektion, kan det i kvarlevorna av forntida människor döljas viktig information om virulens, infektion, epidemiologi och patogenes. Detta har först nyligen börjats utforskas. Grundläggande studier om prevalensen samt distributionen av viralt DNA i tänder och skelett bör utföras, då dessa ofta är de enda tillgängliga källorna till DNA i mänskliga kvarlevor. Målet med studien var att påvisa ifall viralt DNA förekommer i tandvävnad. I studien undersökte vi halterna av parvovirus B19, Epstein-Barr virus samt torque teno virus i 20 tänder med kvantitativ PCR. Utöver detta strävade vi även efter att optimera en metod för DNA extraktion från tänder. Slutsatsen var att viralt DNA förekommer i tänder. Vi påvisade en prevalens på 60% av B19 DNA, 35% av EBV DNA och 65% av TTV DNA i proverna. Denna kunskap kan vidare appliceras vid paleogenomiska studier, det vill säga studier om mikrober i forntida prover.
-
(2022)Målet med denna undersökning var att ta reda på prevalensen för mardrömmar hos blivande föräldrar under graviditeten och att undersöka om det finns en skillnad mellan hur ofta blivande mammor och blivande pappor drömmer mardrömmar. Målet var också att undersöka ifall mardrömmar är kopplade till psykisk hälsa. De 1673 familjer som deltog i CHILD-SLEEP födelsekohortstudien svarade på frågeformulären då kvinnorna var i 32:a graviditetsveckan och vid senare tidpunkter efter att barnen fötts. I frågeformulären fanns bland annat frågor om den allmänna hälsan, sömnen och hur ofta deltagarna drömde mardrömmar. I studien framkom det att de gravida kvinnorna drömde mardrömmar oftare än vad vuxna i allmänhet gör, medan de blivande papporna inte gjorde det. 7,7 % av de gravida kvinnorna drömde ofta mardrömmar under graviditeten medan bara 1,3 % av de blivande papporna vid samma tidpunkt gjorde det. Logistiska regressionsanalyser utfördes för att ta reda på vilka riskfaktorer som var kopplade till mardrömmar. Det framkom att speciellt depressivitet, ångest och stress var riskfaktorer hos de blivande föräldrarna. Hos de gravida kvinnorna var insomni statistiskt signifikant kopplat till mardrömmar och hos papporna var specifikt insomningssvårigheter, att vakna under natten och en dålig sömnkvalitet kopplade till mardrömmar.
-
(2021)Maksaresektio on ainut potentiaalisesti kuratiivinen maksakasvainten hoitomuoto. Maksaresektioon liittyy samanaikainen tukos- ja vuotoriski. Tukokset ovat merkittävä estettävissä oleva maksakirurgisten potilaiden sairastavuutta ja jopa kuolleisuutta aiheuttava tekijä. Trombiprofylaksia on pääasiallinen tukosten preventiomenetelmä. Liiallinen trombiprofylaksia on kuitenkin haitallista korkean intra- ja postoperatiivisen vuotoriskin takia. Trombiprofylaksian aloitusajankohdasta ei ole konsensusta. Aloitusajankohdalla voi mahdollisesti vaikuttaa tukos- ja vuotoriskeihin. Suuri osa keskuksista aloittaa trombiprofylaksian postoperatiivisesti, osassa keskuksista profylaksia alkaa preoperatiivisesti. HYKS:n maksakirurgisessa yksikössä trombiprofylaksian aloitusajankohta muutettiin vuoden 2016 alussa postoperatiivisesta preoperatiiviseksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää trombiprofylaksian aloittamisajankohdan vaikutusta tukos- ja vuotoriskeihin maksakirurgiassa vertaamalla tukos- ja vuotokomplikaatioiden ilmaantuvuutta ennen ja jälkeen protokollan muutoksen. HYKS:n maksakirurgiset potilaat vuosilta 2014-2017 analysoitiin retrospektiivisesti. Potilaat jaettiin analyyseja varten kahteen ryhmään: preoperatiivisesti (Preop-ryhmä) ja postoperatiivisesti (Postop-ryhmä) alkanut trombiprofylaksia. Tukos- ja vuotokomplikaatioiden ilmaantuvuutta 30 päivän sisällä leikkauksesta verrattiin ryhmien kesken. Tukoskomplikaatiot sisälsivät keuhkoembolioita, syviä laskimotukoksia ja porta- ja mesenteriaalilaskimoiden tukoksia. Vuotokomplikaatioiden arviointiin käytettiin ISGLS-luokitusta. Hyytymisenestolääkettä (varfariini, DOAC, LMWH) säännöllisesti käyttävät potilaat ekskludoitiin. Yhteensä 512 potilasta, joille tehtiin maksaresektio, otettiin mukaan tutkimukseen (n(Preop) = 253, n(Postop) = 259). Postoperatiivisten tukosten ilmaantuvuus oli merkittävästi alhaisempi Preop-ryhmässä Postop-ryhmään verrattuna (3 (1,2%) vs. 25 (9,7%), p < 0.0001). Tämä johtui pääasiassa matalammasta keuhkoembolian ilmaantuvuudesta Preop-ryhmässä (3 (1,2%) vs. 24 (9,3%), p < 0.0001). Vuotokomplikaatioiden määrä 30 päivän sisällä leikkauksesta oli yhtä suuri kummassakin ryhmässä (Preop 38 (15.0%) vs. Postop 36 (13.9%), p = 0.719). Myös vakavia ISGLS B ja C -vuotoja oli yhtä paljon (Preop 7 (2,8%) vs. Postop 8 (3,5%), p = 0.651). Trombiprofylaksian aloitusajankohdan muuttaminen maksakirurgisilla potilailla postoperatiivisesta preoperatiiviseksi saattaa vähentää keuhkoembolioiden ilmaantuvuutta muuttamatta vuotokomplikaatioiden määrää.
-
(2014)Primaarinen biliaarinen kirroosi (Primary Biliary Cirrhosis, PBC) on krooninen kolestaattinen maksasairaus. Sen tunnusmerkkejä ovat vasta-aine välitteinen immuunireaktio elimistön omia mitokondrion sisäkalvon ja tuman antigeeneja vastaan, sekä asteittain etenevät sappitievauriot. PBC:a on tähän asti tutkittu lähinnä immunologisesta näkökulmasta, joka on ollut lähtökohtana laajoille tutkimuksille. Näiden tutkimusten pohjalta kehitetyt hoidot ovat kuitenkin osoittautuneet pääosin tehottomiksi. Tämä on johtanut päätelmiin, että sairauden kehittymiseen voisi hyvinkin liittyä myös muita kuin immunopatologisia prosesseja. PBC:ssa, niinkuin yleensä muissakin autoimmuunisairauksissa, potilaista valtaosa on naisia. Sen puhkeamiseen vaikuttavat perinnöllinen alttius ja laukaisevat ympäristötekijät. PBC:n hoito on pääsääntöisesti oireenmukaista. Vain ursodeoksikoolihapolla on saatu sairauden etenemistä hieman hidastettua. Sairaus johtaa kuitenkin lopulta maksakirroosiin, johon ainoa tehokas hoito on maksansiirto. 42 %:lle PBC-potilaista kehittyy sekundaarinen Sjögrenin syndrooma (Sjögren's syndrome, SS). Sille on luonteenomaista syljen erityksen niukkuus (sialopenia) ja kyynelnesteen erityksen väheneminen (keratoconjunctivitis sicca). Maksansiirtopotilaalle immunosuppressiivisten lääkkeiden käyttö voi aiheuttaa hypertensiota ja siten tarvetta verenpainetta alentavalle lääkitykselle. Sekundaarisen SS lisäksi myös verenpainetta alentavat lääkkeet voivat vähentää syljen eritystä. Vähentynyt syljen eritys (hyposalivaatio) johtaa usein kiusallisiin suun alueen tuntemuksiin: metallin makuun, kielikipuun, limakalvojen kirvelyyn, muuttuneeseen makuaistiin ja kserostomiaan. Se aiheuttaa myös lisääntyneen riskin saada suuhun komplikaatioita, kuten limakalvomuutoksia, traumaattisia haavaumia (ulcuksia), punajäkälää (oral lichen planus, OLP) ja hiivasieni-infektioita (kandidosis). Sialopenia, OLP ja hiivasieni-infektiot edelleen voivat aiheuttaa symptomaattista suun poltetta. Hoitamattomat infektiot suussa voivat aiheuttaa tulehduksia muuallakin elimistössä. Hampaiden pinnat taas tulevat herkemmiksi karieksen ja eroosion tekemille vaurioille. Suu on tärkeä sosiaaliselle ja fyysiselle hyvinvoinnille. Kun sen perustoiminnot, kuten puhuminen ja ruokien sekä juomien maistaminen, tulevat potilaalle vaivalloisiksi sialopeniassa, johtaa se helposti sosiaaliseen syrjäytymiseen ja depressioon. Hyposalivaatiopotilaan hoidon kulmakiviä ovat riittävän juomisen varmistaminen, ravintoneuvonta ja kotihoidon opetus. Näiden lisäksi pyritään potilaalle löytämään juuri hänelle sopivat suunhoitotuotteet hyposalivaatiosta aiheutuvien oireiden lievittämiseen ja hyvän suuhygienian ylläpitämiseen.
-
(2019)Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan probiootit ovat eläviä mikro-organismeja, joista on oikein käytettynä isännälle terveyshyötyä. Probioottien hyöty sairauksien hoidossa perustuu niiden kykyyn inhiboida patogeenisia lajeja kilpailemalla niiden kanssa samoista resursseista; ravinnosta ja elintilasta. Probioottien on lisäksi havaittu voivan muokata immuunireaktioita muun muassa tulehdussolujen ja tulehdusvälittäjäaineiden määriä vähentämällä. Haittavaikutukset ovat pienempiä verrattuna moniin lääkeaineisiin. Probiootit tunnetaan erityisesti niiden edullisista suolistovaikutuksista, mutta niistä on etsitty hoitokeinoa lisäksi enenevässä määrin myös suusairauksiin; sekä iensairauksiin että kariekseen. Edullisuus, turvallisuus ja mahdollisuus käyttää niitä osana potilaan omahoitoa tekevät probiooteista kiinnostavan lisän koko suunterveyden, ei vain iensairauksien, hoidossa. Erilaisia probiootteja sisältäviä suunhoitotuotteita, kuten imeskelytabletteja ja suuvesiä, on jo markkinoilla. Parodontiittipotilaiden suun mikrobifloora eroaa terveen suun mikrobifloorasta. Terveen normaaliflooran järkkymisellä voi olla haitallisia vaikutuksia suunterveydelle. Iensairauden synnyssä oleellinen käännekohta on suun mikrobiflooran asteittainen muuttuminen patogeenisempään suuntaan ja epäedullinen isännän vaste. Tutkimuksen tarkoituksena oli ottaa selvää, voisiko probiooteista olla apua muuttamaan suun mikrobiflooraa terveempään suuntaan ja siten iensairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Tutkimus toteutetiin kirjallisuuskatsauksena perehtymällä probioottien vaikutuksista tehtyihin in vitro- ja in vivo-tutkimuksiin painottuen aivan lähivuosina tehtyihin tutkimuksiin. Tutkimustulokset probioottien hyödyistä iensairauksien hoidossa vaihtelevat. Probioottien on todettu voivan ainakin väliaikaisesti syrjäyttää patogeenisia parodontiittibakteereja. Osassa kliinisistä tutkimuksista probiooteista on todettu saatavan hyötyä verrattuna pelkkään konventionaaliseen hoitoon. Osassa taas hyödyt ovat osoittautuneet vähäisiksi. Lisäksi iensairauksien probioottihoidon pitkäaikaisvaikutuksista ei ole vielä näyttöä.
-
(2017)Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten Streptococcus salivarius M18 – kantaa (1 x 109 c.f.u), Lactobacillus rhamnosus GG (1 x 109 c.f.u) ja ksylitolia (0,5 g) sisältävä apteekissa myytävä probiottinen pureskeluvalmiste vaikuttaa Streptococcus mutansin määrään 9-10 –vuotiailla lapsilla. Tutkimusryhmän lapset (n=22) kerättiin kahdesta Helsingin alakoulusta eikä terveydellisiä poissulkukriteerejä ollut. Valmistetta käytettiin hampaiden pesun jälkeen aamulla ja illalla 30 vuorokauden ajan. Valmistavaa suun desinfektiota ei tehty. Verrokkiryhmän lapset (n=16) olivat tutkimusryhmän rinnakkaisluokalla ja he eivät käyttäneet tuotetta. Sylkinäytteet kerättiin samanaikaisesti molemmilta ryhmiltä. Ryhmien sylkinäytteistä analysoitiin virtaussytometrian avulla S. mutansin ja S. salivariuksen prosenttiosuudet kokonaisbakteerimäärästä. Tutkimuksessa havaittiin, että valmistetta käyttäneillä lapsilla S. mutansin määrä väheni tilastollisesti merkitsevästi verrokkiryhmän lapsiin verrattuna. S. mutansin määrän vähenemistä saattaa selittää S. salivarius M18 – kannan antimikrobiset ominaisuudet, L. rhamnosus GG:n vaikutus tai tutkimuksen aikana kohentunut suuhygienia. Täysin varmoja johtopäätöksiä siitä, mikä oli S.mutansin määrän vähenemisen syynä, ei voida tässä tutkimuksessa tehdä, vaan laajempia tutkimuksia suositellaan.
-
(2017)Probiotika som primärprevention av allergier och speciellt atopiskt eksem hos högriskbarn, har gett lovande resultat under de senaste åren, men inga rekommendationer i området finns än. Det här är en uppföljningsstudie till en dubbelblindad randomiserad studie, där 1223 mammor till högriskbarn fick 4 olika probiotikapreparat eller placebo i graviditetens sista månad, efter födsel fick barnen samma preparat i 6 månaders tid. Tidigare resultat vid 2 år visade skillnader i speciellt atopiskt eksem mellan probiotika- och placebogrupperna. Vid 5 år sågs fortfarande en skillnad, där barn födda med kejsarsnitt som fått probiotikapreparat hade mindre prevalens av atopiskt eksem än barnen i placebogruppen. Vid 10 år sågs ingen skillnad i prevalens av atopiskt eksem eller andra allergiska sjukdomar mellan de två behandlingsgrupperna. Inte heller barn födda med kejsarsnitt som fått probiotika sågs ha mindre atopiskt eksem längre i 10 års åldern i jämförelse med barnen som fått placebo.
Now showing items 1670-1689 of 2545