Browsing by Title

Backround Returning to work (RTW) is an essential part of stroke patients’ wellbeing. According to previous literature, severity of stroke is the most consistent predictor of RTW. However, the role of neuropsychological rehabilitation and cognitive deficits in the context of RTW is less clear. Closer examination of the predictors of RTW could enable the identification of stroke patients who are in a greater risk of unsuccessful RTW. Analyzing the connections between rehabilitation and RTW could help to provide better treatment. We studied whether RTW could be predicted by acute cognitive deficits, duration and different elements of neuropsychological rehabilitation. Methods Participants were 79 stroke patients (33% women) who had received outpatient neuropsychological rehabilitation. Prior to stroke, all patients had been either full or part time working or studying. Patients were neuropsychologically assessed in the acute phase. Logistic regression was used to assess variables associated with RTW. Results Of the patients, 49% had returned to work. Deficits in attention and processing speed predicted poorer likelihood to RTW. Fewer outpatient visits and more straightforward content of the rehabilitation were associated with RTW, possibly due to lesser stroke severity. Finally, most of the aspects of neuropsychological rehabilitation were associated with RTW. Conclusions According to this study, RTW of stroke patients can partly be predicted by acute cognitive performance. Results regarding attention and processing speed are in congruence with previous research. Additional research is needed to clarify the relations of cognitive performance and neurorehabilitation to RTW.

Alaraajojen tukkiva valtimotauti on valtimonkovettumistaudin yksi ilmenemismuodoista. Alaraajojen valtimoiden suonen sisäkerroksiin kehittyy rasva-ainepaksuuntumia, jotka heikentävät alaraajojen verenkiertoa. Verenkierron heikentymisen seurauksena muodostuva hapen- ja verenpuute aiheuttaa liikkuessa kipua mutta pahimmillaan se uhkaa alaraajan elinkelpoisuutta. Alaraajojen tukkivaa valtimotautia hoidetaan riskitekijöiden hallinnalla, veren hyytymistä estävällä lääkityksellä ja vaikeaoireisilla potilailla kajoavilla toimenpiteillä. Tässä tutkielmassa keskitytään alaraajojen tukkivan valtimotaudin suonensisäisten hoitovaihtoehtojen aiheuttamiin komplikaatioihin potilailla, joilla on käytössä varfariini. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vuoto- ja tukoskomplikaatioiden ilmaantumista varfariinia käyttävillä potilailla, jotka kävivät Meilahden ja Jorvin sairaaloissa suonensisäisessä toimenpiteessä vuoden 2013 aikana. Tavoitteena oli lisäksi selvittää, altistaako ASA:n yhdistäminen varfariiniin vuotokomplikaatioille. Tutkielmassa oli mukana 157 potilasta, joille tehtiin yhteensä 214 toimenpidettä. Toimenpiteistä 5,6 prosentissa tuli vuotokomplikaatio ja 1,9 prosentissa tukoskomplikaatio. Vuotokomplikaation saaneilla toimenpidettä edeltävä varfariinivaikutusta mittaavien INR-arvojen mediaaniarvo oli korkeampi kuin potilailla, jotka eivät saaneet komplikaatiota. Sen sijaan tukoskomplikaatioiden saaneiden mediaani-INR ei tilastollisesti merkitsevästi eronnut muiden mediaani-INR:sta. Muilla ennen toimenpidettä otetuilla laboratoriokokeilla, hemoglobiinilla, kreatiniini- ja trombosyyttitasolla, ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa komplikaatioita saaneiden ja saamattomien välillä. Myöskään ASA:n käytöllä ei näyttänyt olevan tilastollisesti merkitsevää vaikutusta vuotokomplikaatioiden määrään. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan suositella INR-tason optimoimista potilaille, joille on suunnitteilla suonensisäinen toimenpide vuotokomplikaatioiden välttämiseksi. ASA:n käyttö varfariinin rinnalla ennen toimenpidettä ja sen jälkeen ei altista vuotokomplikaatioita tämän aineiston perusteella.

Ennenaikaisten perätilasynnytysten oikea hoitotapa on kiistelty aihe synnytyslääkäreiden keskuudessa. Satunnaistettuja tutkimuksia aiheesta on vaikea tehdä. Kohorttitutkimusten tulokset aiheesta ovat ristiriitaisia. Useissa tutkimuksissa perätilojen alatiesynnytyksiin on liittynyt suurentuneet riskit verrattuna sektioon. Kuitenkin sektioon liittyy suuremmat komplikaatioriskit äidille. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuoda lisätietoa siitä, onko sektiosynnytysten ja alatiesynnytysten välillä eroja vastasyntyneiden voinnissa ennenaikaisissa perätilasynnytyksissä. Tutkimus on retrospektiivinen kohorttitutkimus, jonka aineisto koostuu vuosina 2006-2014 Naistenklinikalla ja Kätilöopiston sairaalassa hoidetuista ennenaikaisista perätilasynnytyksistä. Tiedot kerättiin potilasasiakirjoista. Tutkimuksessa vertailtiin lasten välitöntä vointia kuvaavia muuttujia sekä keskoskomplikaatioita eri synnytystaparyhmin välillä ja äidin synnytykseen liittyviä komplikaatioita ja sairaalahoidon kestoa. Tuloksena oli, että alatiesynnytys ei huomattavasti huononna vastasyntyneiden vointia, mutta sektio lisää äidin komplikaatioriskiä.

Alaviisaudenhampaan kruunua ympäröivän kudoksen tulehdus, perikoroniitti, on yleisin akuutti ongelma viisaudenhampaisiin liittyen. Hampaan pystysuoran tai taaksepäin kallistuneen asennon tiedetään olevan yksi tärkeimpiä perikoroniitille altistavia tekijöitä. Muita hammaskohtaisia tekijöitä ovat hampaan osittainen puhkeaminen, sijainti lähellä purentatasoa ja laajentunut kruunufollikkeli. Tässä tutkimuksessa selvitettiin perikoroniitille altistavien tekijöiden esiintyvyyttä 20-vuotiaiden röntgenkuvissa. Aineistona oli 41 miehen ja 96 naisen (N=137) panoraamatomografiakuvat, joissa oli molemmat alaviisaudenhampaat. Hampaiden kallistuskulma, puhkeamiskorkeus ja kruunufollikkelin laajuus määritettiin hammaskohtaisesti filmikuvista valopöydällä mitaten. Tutkituista alaviisaudenhampaista 51 %:lla kallistuskulma oli joko pystysuora (47 %) tai taaksepäin kallistunut (4 %). Lähellä purentatasoa sijaitsi 79 % hampaista. Kaikista alaviisaudenhampaista 45 % sijaitsi sekä lähellä purentatasoa että oli joko pystysuorassa tai taaksepäin kallistuneessa asennossa. Miehillä tämä osuus (56 %) näytti olevan naisia suurempi (41 %). Laajentunut follikkeli oli 8 %:ssa hampaista. Johtopäätöksenä todetaan, että 20-vuotiaiden alaviisaudenhampaista jopa 45 % on perikoroniitille alttiita. Panoraamatomografiakuvasta pystytään helposti sekä tunnistamaan perikoroniitille alttiit viisaudenhampaat että tarpeen mukaan poistamaan ne ennakoivasti, jos halutaan välttyä hampaan tulehtumiselta sopimattomalla hetkellä.

Antalet personer med typ 1-diabetes ökar samtidigt som behandlingen av diabetes förbättras. Därmed ökar antalet äldre personer med typ 1-diabetes. Avhandlingen ämnar kartlägga faktorer som har samband med åldrande vid typ 1-diabetes, undersöka ifall diabeteskomplikationer ökar med åldern och eventuella skyddande faktorer hos patientgruppen. Avhandlingen utnyttjar data från samtliga 1 035 studiebesök i den riksomfattande FinnDiane-studien där deltagarna var över 55 år och hade typ 1-diabetes. Studiebesöken var antingen ett första, andra eller tredje studiebesök. Deltagarna indelades enligt över 65-åringar eller 55–65 åringar vid tidpunkten för de aktuella studiebesöken. Faktorer med ett självständigt samband med över 65-årsålder utreddes genom logistisk regressionsanalys. Vid det första studiebesöket konstaterades högre diabetesdebutålder, högre pulstryck och större användning av lipidsänkande medicinering hos över 65-åringar. Därtill hade de bättre glykemisk kontroll, mindre njurersättningsbehandling samt rökte mindre. Vid de senare studiebesöken var resultaten liknande gällande diabetesdebutålder och pulstryck hos över 65-åringar. Vid det andra studiebesöket var medelartärtrycket och LDL-kolesterolet lägre hos över 65-åringar. Vid det tredje studiebesöket hade över 65-åringar bättre glykemisk kontroll och diabetisk njursjukdom var ovanligare. Diabetesretinopati och kardiovaskulära händelser var lika vanligt i åldersgrupperna vid alla studiebesöken. Avhandlingen påvisade att långtidskomplikationer inte ökade med åldern utan var lika vanliga hos båda åldersgrupperna. Högre diabetesdebutålder, bättre glykemisk kontroll, mindre rökning och större användning av lipidsänkande medicinering kunde ses som skyddande faktorer hos över 65-åringar.

Objectives. There are only a few prior studies about brain functions while listening to live and improvised music. Yet, an EEG frequency band called alpha (8-10 Hz) has been shown to be connected to listening of music improvisation, but the connections between alpha and listening to improvised music are largely unknown. The progress of wireless mobile EEG devices makes recording EEG in this kind of tasks now easier. In this study we examine the feasibility of measuring EEG in a situation like this and the connection between alpha power and listening to partly improvised or familiar live music. Methods. In this study, EEG of 14 professional musicians and amateur musicians was recorded while they listened to familiar and unfamiliar pieces of music and partly improvised versions of those pieces performed live by a chamber trio. The subjects rated how improvised and interesting each of the four performances sounded. Data from posterior and midline electrodes were analyzed to define alpha power. Results and conclusions. There were no differences in alpha power between the performances. Listeners rated partly improvised performances more improvisatory, but there was no difference in how interesting the performances were rated. Studying music improvisation may help us to expand the knowledge of creativity. According to this study it is possible to study listeners’ brain functions with EEG during live music improvisation performances also outside the laboratory.

Childhood hyperphosphatasemia is usually transient and may be associated with infections. It remains less well known how hyperphosphatasemia is related to growth and bone mineralization. We explored alkaline phosphatase (ALP) concentrations and prevalence of hyperphosphatasemia, and their association with vitamin D, growth, infections, and bone parameters in healthy children. The study was a secondary analysis of a vitamin D intervention trial. Participants received vitamin D3 10 or 30 µg daily from age 2 weeks to 2 years. Children with data on ALP at 12 and/or 24 months (n = 813, girls 51.9%) were included. Anthropometrics and bone parameters were measured at 12 and 24 months. Infections were recorded prospectively by the parents. Boys had higher ALP than girls at 12 months (median [IQR] 287 [241-345] U/L vs 266 [218-341] U/L; P = .02). At 24 months concentrations were lower than at 12 months (240 [202-284]; P < .001) but without sex difference. The prevalence of hyperphosphatasemia (ALP > 1000 U/L) at 12 months was 5.3% and at 24 months 0.6%. Body size, growth rate, and bone mineral content associated positively with ALP, while vitamin D intervention had no effect. Infants with hyperphosphatasemia were smaller than infants with ALP ≤ 1000 U/L. Hyperphosphatasemia was not associated with previous infections. Approximately 5% of infants had hyperphosphatasemia at 12 months, but <1% at 24 months. ALP concentrations and hyperphosphatasemia were associated with sex, anthropometry, and bone mineralization. Infections did not contribute to hyperphosphatasemia.

Alkoholin kulutus on maailmanlaajuisesti yhteydessä jopa kolmeen miljoonaan kuolemaan vuosittain. Alkoholin väärinkäyttö muodostaa noin viisi prosenttia maailman tautitaakasta, minkä lisäksi alkoholi on suurin riskitekijä 15–49-vuotiaiden ennenaikaiselle kuolemalle sekä vammoille. Suomessa keskeinen alkoholiin liittyvä ongelma on humalahakuinen juominen. Suomalaisista 72 %:lla on vähäinen riski alkoholin käytöstä aiheutuville pitkäaikaisille terveyshaitoille, 8 %:lla on kohtalainen riski ja 5 %:lla riski on korkea. Alkoholi voi aiheuttaa vaurioita lähes jokaiseen elimeen. Yksilöön kohdistuvien haittojen lisäksi alkoholi aiheuttaa valtavat, jopa 79–140 miljoonan euron kustannukset suomalaiselle terveydenhuollolle vuosittain. Alkoholi vaikuttaa laajasti myös ympärillä oleviin ihmisiin, sillä etanolihumala altistaa liikenneonnettomuuksille, työtapaturmille, hukkumisille ja kaatumisille. Humala lisää myös itsemurhien ja väkivaltarikosten riskiä. Alkoholin eli etanolin käyttö perustuu sen euforisoivaan ja ahdistusta lievittävään vaikutukseen. Etanoli vaikuttaa suoraan keskushermostoon ja saa aikaan humalatilan. Etanoli jakautuu elimistön koko vesitilaan ja metaboloituu entsyymien vaikutuksesta asetaldehydin kautta asetaatiksi. Välivaiheessa muodostuvalla asetaldehydilla on karsinogeenisia vaikutuksia. Syljessä ei ole asetaldehydia pilkkovaa entsyymiä, joten suussa voi olla alkoholin nauttimisen jälkeen enemmän asetaldehydia kuin muualla kehossa. Alkoholilla on merkittävä vaikutus suun terveyteen, sillä se vaikuttaa muun muassa suusyövän syntyyn ja aiheuttaa maksasairauksia lisäten täten verenvuototaipumusta. Tämän lisäksi alkoholin käyttö kasvattaa puudutteiden sietoa, hidastaa haavan paranemista, lisää eroosiota, aiheuttaa pahanhajuista hengitystä, värjää hampaita, kuivattaa suuta sekä lisää riskiä hammas- tai kasvotraumoille. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat tärkeässä roolissa alkoholiongelman havaitsemisessa ja hoidossa. Alkoholin käytöstä kysymisen apuna voi käyttää AUDIT-testiä, ja jos testitulos vaikuttaa siltä, että kyseessä on alkoholin riskikäyttäjä, niin voidaan siirtyä mini-interventioon. Lyhyenkin alkoholin kulutuksen vähentämiseen tähtäävän neuvonnan on huomattu vaikuttavan suotuisasti potilaiden viikoittaisiin annosmääriin.

Tavoite: Tämän tutkimuksen hypoteesina on selvittää, onko alkoholinkäytön ja leukamurtumien välillä merkittävää yhteyttä. Tutkimuksessa pyritään keskittymään HUS:n viimeisen 10 vuoden aikana tekemien alkoholinkäyttöä koskevien tietojen, leukojen ja leukojen traumojen sekä seurantaleikkausten tietoihin Suomessa. Materiaalit ja metodit: Suun patologia ja alkoholi aiheisia julkaisuja, HUS suu- ja leukakirurgian osaston potilastietokanta ja THL:n tutkimuskoosteita valtion alkoholista tulevista tuloista ja menoista. Potilaiden ikää, sukupuolta, vammamekanismia ja vamman ajankohtaa (kuukausittain) verrattiin kansallisiin alkoholinkulutustietoihin, jotka sisälsivät vuosittaisen ja kuukausittaisen kokonaiskulutuksen sekä vähittäis- ja hajakulutuksen. Aineistoon sisältyivät kansalliset tiedot alkoholinkäytöstä tammikuun 2014 ja lokakuun 2020 välisenä aikana sekä diagnosoidut kasvomurtumat suomalaisessa tertiäärisessä traumakeskuksessa. Kansalliset alkoholinkulutustiedot saatiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) organisaation tutkimuksiin perustuvista tilastoista. Helsingin yliopistollisen sairaalan (HUS) Töölön traumakeskuksessa ja lastensairaalassa tammikuun 2014 ja lokakuun 2020 välisenä aikana hoidettujen kasvomurtumapotilaiden potilasasiakirjat. Suomen HUS:n valuma-alue on Suomen yliopistosairaaloista suurin ja kattaa yli 42 % maan väestöstä. Tulokset: On selvästi osoitettu, että traumojen määrä seuraa alkoholinkäyttöä. Näiden kahden välillä ei ehkä ole suoraa korrelaatiota, mutta suurin osa traumahuipuista liittyy loma-aikoihin. Tiivistelmä: Alkoholia kulutetaan Suomessa hyvin paljon. Lukuisia terveysyhteyksiä on tutkittu alkoholin vaikutuksesta. WHO:n mukaan vuosittain noin 3 miljoonaa kuolemaa on yhdistetty alkoholin vaikutuksiin. Tässä tutkimuksessa keskitytään, onko alkoholinkäytön ja leukamurtumien välillä merkittävää yhteyttä. Tutkimuksessa verrataan HUS:n alueen potilaita ja heille tehtyjä leukamurtumia sekä pyritään löytämään, onko näillä yhteyttä alkoholin käytön kanssa. Suoranaista syy-yhteyttä ei pystytty todentamaan mutta käytön ja traumojen määrällä on yhtäläisyyksiä eri vuodenaikoina.