Browsing by Title

Tutkimuksen tausta: Ibrutinibi on Brutonin tyrosiinikinaasin inhibiittori, jota käytetään kroonisen lymfaattisen leukemian (KLL), Waldenströmin makroglobulinemian, erilaisten lymfoomien ja kroonisen käänteishyljintäsairauden hoidossa. Se on tehokas etenkin KLL:n hoidossa, mutta sen käyttöä rajoittaa lääkityksen korkea hinta. Ibrutinibilla on pieni oraalinen biologinen hyötyosuus lähinnä merkittävän ensikierron metabolian vuoksi. Veritautia sairastavat potilaat ovat alttiita saamaan syviä sieni-infektioita niin itse taudin kuin sen hoitojenkin vuoksi. Sieni-infektioiden ehkäisy ja hoito ibrutinibia käyttävillä potilailla on kuitenkin ongelmallista, koska ibrutinibi on herkkä CYP3A4- välitteisille lääkeyhteisvaikutuksille ja suun kautta otettavat sienilääkkeet estävät kyseistä entsyymiä. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää sieni-infektioiden hoidossa käytetyn itrakonatsolin vaikutus ibrutinibin farmakokinetiikkaan ja voisiko lääkkeiden interaktiota käyttää hyväksi. Menetelmät: Kyseessä oli randomoitu, kaksivaiheinen, plasebokontrolloitu crossover-tutkimus. Tutkimukseen valittiin 11 tervettä ja tupakoimatonta vapaaehtoista miestä. Tutkittaville annettiin joko plaseboa tai 200 mg itrakonatsolia ensimmäisenä päivänä klo 8 ja 20 ja päivinä 2-4 klo 8. Kolmantena päivänä tutkittavat saivat joko 140 mg ibrutinibia plasebovaiheessa tai 15 mg ibrutinibia itrakonatsolivaiheessa noin tunti aamupalan jälkeen klo 9. Tutkittavista otettiin laskimoverinäytteitä säännöllisin väliajoin. Tulokset: Itrakonatsoli kymmenkertaisti altistumisen ibrutinibille verrattuna plaseboon. Lisäksi itrakonatsoli vähensi merkittävästi ibrutinibin pitoisuuksien vaihtelua yksilöiden välillä. Johtopäätökset: Ibrutinibin ja itrakonatsolin yhteiskäyttö voisi olla keino vähentää merkittävästi ibrutinibihoidon kustannuksia ja vaihtelua ibrutinibin pitoisuuksissa yksilöiden välillä. Lisäksi itrakonatsoli voisi tarjota samalla suojaa syviä sieni-infektioita vastaan.

Itsetuhoiset potilaat ovat suuri potilasryhmä päivystyspoliklinikoilla. Itsensä viiltäminen on toiseksi yleisin tapa vahingoittaa itseään, yleisin on yliannostuksen ottaminen. Itseään vahingoittaneiden potilaiden kohtaamisesta haastavan tekee se, että lääkärin tulisi huomioida varsinaisten vammojen lisäksi myös potilaan psykiatriset taustatekijät. Ranteiden viiltely johtaa harvoin kuolemaan, mutta ranteen hermojen, jänteiden ja verisuonten vaurioituminen voi johtaa vaikeaan käden toimintakyvyn häiriöön. Itseaiheutettu rannevamma sijaitsee yleensä potilaan ei-vallitsevassa yläraajassa. Tavallisimpia vaurioituvia rakenteita ovat keskihermo, värttinävaltimo ja ranteen kyynärluun puoleisen koukistajalihaksen sekä pitkän kämmenlihaksen jänteiden vammat. Kirurginen hoito toteutetaan ennen psykiatrisen hoidon alkamista. Käsikirurgiseen jatkohoitoon kuuluu tyypillisesti haavanhoitoa, lastoitusta sekä fysio- ja toimintaterapiaa. Itseään vahingoittaneiden potilaiden itsemurhariski on merkittävästi muuta väestöä suurempi. Nuoret ikäryhmät korostuvat ranteitaan viiltäneiden potilaiden joukossa. Taustalla on usein psykiatrisia häiriöitä, kuten mieliala-, ahdistuneisuus-, päihde- ja persoonallisuushäiriöitä. Mikäli potilaalla on jokin psykiatrinen diagnoosi, lisää se vaikeamman vamman todennäköisyyttä. Ranteiden viiltely voi olla tunnesäätelyn keino erityisesti potilailla, jotka kärsivät epävakaasta persoonallisuudesta. Potilaat voivat käyttää viiltelyä myös dissosiaatio-oireiden lievittämiseen. Vain osalla itseään ranteisiin viiltäneistä on itsemurhatarkoitus. Huomioitava on, että vammojen vaikeusaste ei korreloi itsemurhatarkoituksen kanssa, minkä takia psykiatrisen konsultaation on toteuduttava aina potilaan vammojen vaikeusasteesta riippumatta. Itseään vahingoittaneiden potilaiden psykososiaalisen arvion toteutumisessa on merkittäviä puutteita, eikä vakiintunutta hoitopolkua ole. Itseään viiltäneiden potilaiden psykiatrinen konsultaatio toteutuu vielä huonommin, kuin muilla tavoin itseään vahingoittaneiden. Itseaiheutetun rannevamman uusimisriskiä lisää vamman pinnallisuus ja potilaan naissukupuoli.

Tausta ja tavoitteet. Sujuvalla afasialla tarkoitetaan kielenoppimisiän jälkeen syntynyttä kielellistä häiriötä, jossa henkilö tuottaa tyypillisesti hyvin artikuloitua, mutta sisällöllisesti merkityksetöntä puhetta. Suomenkielistä tutkimusta sujuvassa afasiassa esiintyvistä itsekorjauksista eli omaan puheeseen kohdistuvista korjauksista on vain vähän. Tutkimuksen perusteella sujuvan afasian saaneet henkilöt tuottavat samanlaisia itsekorjauksen aloituksia kuin terveet henkilöt, lisäksi sujuvan afasian saaneiden henkilöiden on havaittu tuottavan enemmän itsekorjauksen aloituksia verrattuna varsinaisiin itsekorjauksiin. Tässä tutkielmassa tarkoituksena on tutkia, millaisia itsekorjauksia ja itsekorjauksen aloituksia sujuvan afasian saaneet henkilöt ja terveet keskustelukumppanit tuottavat arkikeskustelussa. Tutkielmassa selvitetään, kuinka pitkiä korjausjaksoja sujuvan afasian saaneet henkilöt ja terveet keskustelukumppanit tuottavat ja kuinka itsekorjaukset ja niiden aloitukset jakautuvat ryhmien kesken. Lisäksi selvitetään, millaisia itsekorjauksen aloituksia ryhmissä käytetään. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmen sujuvan afasian saaneen henkilön ja heidän keskustelukumppaniensa käymistä arkikeskusteluista. Aineisto on saatu puhujien välistä yhteisymmärrystä epätyypillisessä vuorovaikutuksessa tutkivasta COMPAIR-hankkeesta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin keskustelunanalyysiä. Tulokset ja pohdinta. Sujuvan afasian saaneiden henkilöiden tuottamien korjausjaksojen keskimääräinen pituus oli lyhyempi kuin terveillä keskustelukumppaneilla, mikä on päinvastainen tulos kuin aiemmassa tutkimuksessa. Itsekorjauksen aloitusten ja varsinaisten itsekorjausten jakaumien osalta havaittiin, että sujuvan afasian saaneet osallistujat tuottivat enemmän itsekorjauksen aloituksia kuin varsinaisia itsekorjauksia, mikä tukee aiheesta aiemmin tehdyn tutkimuksen tuloksia. Terveet keskustelukumppanit tuottivat puolestaan itsekorjauksen aloituksia ja itsekorjauksia yhtä paljon. Itsekorjauksen aloitustavoista tyypillisin oli molemmissa ryhmissä ilmauksen katkaiseminen, myös tämä tulos tukee aiemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia. Tässä tutkielmassa saatujen tulosten perusteella voidaan päätellä, että afasian saaneet henkilöt usein aloittavat itsekorjauksen, mutta terveet henkilöt suorittavat korjauksen loppuun tai korjaus jäi kesken. Tuloksia voidaan hyödyntää kliinisessä työssä jakamalla tietoa siitä, kuinka sujuva afasia vaikuttaa oman puheen korjaamiseen ja sitä kautta keskusteluun osallistumiseen. Aim of the study. Fluent aphasia is an acquired language disorder. A person with fluent aphasia usually produces fluent sentences that are nevertheless meaningless. There are only few Finnish studies regarding self-repair and self-initiated repair in fluent aphasia. The studies show that people with fluent aphasia produce self-repair initiations that are similar to those produced by non-aphasic people. Additionally, it has been observed that people with fluent aphasia produce more initiations of self-repair than actual self-repairs. The aim of this thesis is to study what kind of self-repair initiations people with fluent aphasia and non-aphasic people produce in mundane conversation. The study focuses on length of the repair sequences produced by group of aphasic people and non-aphasic people. Also, distribution of used self-repair initiations are studied. Methods. Participants of the study are three people with fluent aphasia and their non-aphasic close relatives. The data that consist of mundane conversation is received from COMPAIR-project that examines mutual understanding in untypical interaction. The research method used in this study is conversation analysis. Results and discussion. People with fluent aphasia produced repair sequences that were on average shorter than repair sequences produced by non-aphasic people. This discovery is not in line with previous research findings. People with fluent aphasia produced more initiations if self-repair than actual self-repairs, that supports previous research findings. Then again it was detected that non-aphasic people produced initiations of self-repair and actual repairs almost equal in number. The most common type of self-repair initiation was cut-off in both groups, the result is consistent with previous findings. The conclusion that emerges from this thesis is that people with aphasia initiate self-repair but their non-aphasic interlocutors often complete their self-repair or self-repair remains unfinished. The findings can be utilized in clinical settings by sharing information about ways that fluent aphasia can affect self-repair initiation and self-repair and hence participation in a conversation.

Objective: Self-compassion, described as a kind and loving stance towards oneself, has become a widely discussed topic in popular psychology in the last decade. Articles written on self-compassion have claimed a wide variety of linked positive psychological outcomes. Self-compassion is measured with the Self-Compassion Scale (SCS), the validity of which has been questioned by recent research findings. Criticism imposed on the SCS calls for a re-examination of previous research findings of the relationship between self-compassion and wellbeing. In this study, I look into the structure of self-compassion in a university context. In addition, I examine the relationship of two separate concepts of self-compassion and self-criticism to study burnout. Method: 1381 students of Aalto University answered to measures of self-compassion and study burnout as a part of the AllWell? study wellbeing questionnaire in 2018. The data was analysed using exploratory factor analysis. In addition, the data was compared to four distinct models describing the relationship between self-compassion, self-criticism and study burnout. Results: In the explorative factor analysis, self-compassion loaded on two distinct factors, namely the positive dimension (self-compassion) and the negative dimension (self-criticism). Self-criticism was significantly related to higher levels of study burnout, whereas self-compassion was not. Results from the model fit analyses between the models did not support hypotheses of a mediating or a moderating effect of self-compassion on the relationship between self-criticism and study burnout. Discussion: These results support the notion that previous results of the relationship between self-compassion and wellbeing should be re-evaluated. Based on this study, the use of the Self-Compassion Scale is not advisable without further research into the validity of this measure. The validity of self-compassion as a scientific concept is still unclear. Further research should be directed at studying self-compassion with a wider scope in the context of psychological flexibility.

Objectives The human-pet attachment can substantially impact the life of the human and the pet. A few studies suggest that human personality and unwanted behaviour of dogs are related to pet attachment, but the relationship between pet personality and the attachment has not yet been studied. The aim of this study was to elucidate the links from human, dog (Canis familiaris), and cat (Felis silvestris catus) personalities and unwanted pet behaviour to the attachment. Methods The online survey data, from the OnePersonality project, captured responses of 2 724 pet owners (92,1% women) to the Short Five questionnaire, the Pet Attachment Questionnaire and the dog and cat personality and behaviour questionnaires. I utilised a series of linear and generalized linear mixed-effect models to examine the associations. Results Neuroticism was associated with attachment anxiety to dogs and cats. Dog owners scoring lower on extraversion and conscientiousness and owners of less human-social and more perseverant dogs were more anxiously attached. Cat’s human aggression, fearfulness and low human sociability associated with attachment anxiety and excessive grooming and lower human sociability with attachment avoidance. Less conscientious, extraverted, and agreeable dog owners and owners of more insecure, energetic, aggressive, less training focused, and less human social dogs were more avoidantly attached. Nine out of ten dog’s unwanted behaviour traits were related to avoidant attachment. Conclusions Both human and pet traits contribute to the owner-perceived attachment. Owner’s personality may have a bigger role in anxious attachment, while the dog’s individuality may be more related to attachment avoidance.

Jaetussa päätöksenteossa potilasta osallistetaan omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon lääkärin ohjaamana. Potilaan ja lääkärin välisen keskustelun tukena voidaan käyttää erilaisia potilasohjaustyökaluja. Eteisvärinäpotilaiden antikoagulaatiolääkitys aloitetaan usein päivystyksessä potilasohjauksen kannalta haastavassa tilanteessa. Jaettu päätöksenteko, jossa huomioidaan tutkimustieto sekä potilaan toiveet ja elämäntilanne, voi parantaa eteisvärinäpotilaan ymmärrystä sairaudestaan ja sitoutumista preventiiviseen antikoagulaatiohoitoon. Tutkimme taulutietokoneella käytettävän, jaettuun päätöksentekoon ohjaavan sähköisen potilasohjaustyökalun soveltuvuutta päivystystilanteeseen potilaan ja kliinikon näkökulmasta. Digitaalista potilasohjaustyökalua käytettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin päivystyspoliklinikoille hakeutuneiden eteisvärinäpotilaiden ohjauksen tukena. Työkalu tarjoaa strukturoidun keskustelun mallin käytettäväksi lääkärin ja eteisvärinäpotilaan välisessä viestinnässä. Työkalun avulla voidaan havainnollistaa eteisvärinää ja siihen liittyvää aivoinfarktin riskiä animaatioiden avulla, laskea potilaan tukos- ja vuotoriskipisteet, osoittaa antikoagulaatiolääkityksen vaikutus tukosriskiin sekä syventyä keskustelemaan potilaan prioriteeteista ja omahoidosta. Potilaiden (n=46) ja lääkäreiden (n=14) kokemuksia kartoitettiin kyselyillä. Potilaiden arviot ohjaustyökalusta ja sen tukemasta keskustelusta olivat pääosin hyvin positiivisia. Potilaille oli tärkeää osallistua keskusteluun hoidostaan; he pitivät siitä, että saivat kertoa itselleen merkityksellisistä asioista hoitoonsa liittyen. Iällä ja sukupuolella ei havaittu olevan yhteyttä potilaiden arvioihin. Tietokonetta satunnaisesti käyttävät arvioivat työkalun käytön sujuvuuden heikommaksi kuin tietokonetta päivittäin käyttävät (p=0,003). Älylaitteiden käyttäjät arvioivat työkalun käytön sujuvuuden paremmaksi kuin potilaat, jotka eivät käytä lainkaan älylaitteita (p=0,03). Kaikki tutkijalääkärit arvioivat, että työkalu tuotti heille lisäarvoa, helpotti potilaan ohjausta ja auttoi ohjaamaan potilasta paremmin. Tutkimuksen perusteella taulutietokoneella käytettävä potilasohjaustyökalu sopii hyvin käytettäväksi päivystysolosuhteissa, missä sekä potilaat että kliinikot kokivat sen hyödylliseksi.

Vid återupplivningar på HUCS Peijas sjukvårdsområde utlarmas såväl ambulans som läkarhelikopter. Denna undersökning jämför ambulanssjukvårdarnas och läkarhelikopterns läkares journalföring vid återupplivningssituationer under år 2011. Sammanlagt 85 patientfall identifierades och i 69 fall av dessa hittades såväl ambulansjournalen som läkarjournalen. I undersökningen framgick att det råder stora skillnader i dokumentationen mellan läkar- och ambulansjournalerna. Endast i 4 av 22 patienter som uppnått spontan circulation (ROSC) var ROSC-tiden samma i bägge journalerna. Också i de antecknade tidsintervallen för olika interventioner fanns stora diskrepanser. Endast i 1 fall av 69 var läkarens ankomsttid samma i bägge journalerna. Anteckning om säkrad luftväg saknades i 25 ambulansjournaler och 18 läkarjournaler. Den stora diskrepansen mellan journalerna var överraskande. Ifall man tyr sig till endast endera källan blir databortfallet stort och datans relevans och tillförlitlighet kan ifrågasättas. I fortsättningen borde journalerna utvecklas, så att journalföringen blir enklare och tillförlitligare.

Objective The objective of this study is to examine the relationship between organizational justice and cognitive performance in working age population and whether this relationship differs between men and women. Organizational justice can be defined as perceived fairness of decisions and procedures at workplace. Organizational justice has been associated with cardiovascular risk and sleeping problems among other issues. Research indicates that organizational justice is associated also with cognitive performance, but this association has not been examined using population-based data earlier. Methods The sample for the study was derived from the Cardiovascular Risk in Young Finns Study data. The sample used included all the participants from year 2012 who had participated to at least one cognitive subscale measurement and answered to at least four (50%) organizational justice question (n = 1283, women 57 %, average age 42,1 years). Organizational justice perceptions were measured using the short version of the organizational justice scale, which provided scores for total, distributive, procedural and interpersonal organizational justice. Cognitive performance was measured with four CANTAB tests. The results had been formed into five factors where the fifth factor represented the total cognitive performance. Linear regressions were used to examine the relationship both with and without covariates. Covariates used were age, sex, education level and average working hours per day. In addition, interactions of sex and organizational justice were examined. Results When the covariates were included in the analysis, both higher total scores of organizational justice and procedural justice were associated with shorter reaction times. Higher distributive justice was associated with better total cognitive performance and faster visual processing. The interactions of sex and total scores of organizational justice, procedural justice and interactional justice were each significant with total cognitive performance, executive function, and visual processing. The associations between organizational justice and cognitive performance were positive for men and negative for women. Conclusions Higher organizational justice seems to be associated with better cognitive performance especially regarding attention and psychomotor speed in working age population. The associations often differ significantly between men and women. Even though the associations found were negative for women, it can be concluded that it is worthwhile to develop organizational justice also to maintain cognitive working ability. Further longitudinal research is yet needed.

Objective: Concussions are typically linked to high-speed sports. Within the domain of acquired brain injuries, particularly children and adolescents have been identified as being at an elevated risk. In general, concussions are associated with relatively rapid recovery rates. To this end, the aim of the current study was to examine whether previous history of concussions of the sports player may be associated with cumulative effects on cognitive functions, difficulties with balance, and/ or increasing self-evaluated symptoms. The participants underwent a preseason baseline evaluation. Methods: The data used in this study were collected from 751 Finnish youngsters aged 12-20, who were junior ice-hockey players during the summer of 2015. Data collection focused on cognitive functioning (verbal and visual memory, visuomotor speed, reaction speed, impulse control, orientation, attention, and reading speed), balance control, and self-reported symptoms. The data were categorized on the basis of both the number and the severity of the participant's previous concussions, resulting in three groups as follows: (1) control group (no history of concussions; 494 players), (2) the concussion group 1 (1-2 concussions, which did not involve loss of consciousness; 123 players), and (3) the concussion group 2 (at least one concussion, accompanied by loss of consciousness, or at least 3 concussions, which did not involve loss of consciousness; 92 players). In the data analysis, between-group comparisons were performed with respect to cognitive functioning, balance control, as well as the quality and quantity of self-reported symptoms. Results: Taken together, the current results indicated that all the junior ice-hockey players with a history of concussions had recovered to such an extent that they did not significantly differ from the controls in either measures of cognitive functioning or balance control. However, self-reported symptoms increased with the brain injury severity and frequency. The self-report form used in this study comprised a total of 22 symptoms, of which five (vomiting, headache, difficulty with falling asleep, feeling mentally foggy) yielded statistically significant differences between the concussion groups. The findings further suggested that the measures used to obtain the baseline level of functioning of the participants may not be of sufficient sensitivity to reliably discriminate those with a history of concussions from controls in cognitive functioning and balance control.

Juurihoidon tavoitteena on juurikanavien infektion eliminaatio sekä mikro-organismien ja kudosnesteiden pääsyn esto juurikanaviin. Tämä saavutetaan kemomekaanisella preparoinnilla ja juurikanavien tiiviillä täytöllä. Nykyään käytetään yleisimmin täyttömateriaaleina guttaperkkanastojen ja endodonttisen sealerin yhdistelmää. Sealerin päätehtävänä on täyttää guttaperkkanastojen ja dentiiniseinämän välille jäävät aukot sekä guttaperkkanastojen välille jäävä tila. Koska sealerit voivat joutua periapikaalisten kudosten kanssa kosketuksiin, sealereiden tulisi olla mahdollisimman kudosystävällisiä. Tämän lisäksi olisi toivottavaa, että sealerit olisivat antimikrobiaalisia, mahdollisimman vähän kudosnesteisiin liukenevia, tarpeeksi radio- opaakkeja näkymään röntgenkuvissa ja mahdollisimman helppokäyttöisiä. Tämän tutkielman tavoitteena on vertailla markkinoilla olevien sealereiden sytotoksisuuksia, teknisiä ominaisuuksia ja käyttöön liittyviä tekijöitä. Tarkoituksena on selventää sealereiden vaikutusta lähikudoksiin kemiallisella tasolla sekä käydä läpi eri sealertyyppien koostumuksia. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Aineistona käytetyt rewiew-artikkelit ovat haettu PubMedistä hakusanoilla ”root canal sealer cytotoxic zinc oxide eugenol”, ”root canal sealer cytotoxic epoxy resin”, ” root canal sealer cytotoxic calcium hydroxide”, ” root canal sealer cytotoxic methacrylate”, ” root canal sealer cytotoxic mta” ja ” root canal sealer cytotoxic silicone”. Käytetyt artikkelit on julkaistu 2000-luvulla. Tutkielmassa on huomioitu vain ihmissoluilla tehdyt tutkimukset ja käsitellään vain markkinoilla jo olevia sealereitä, ei kehitteillä olevia. Tutkielmassa on käytetty lähteenä myös Textbook of Endodontologyä (Bergenholtz, Hørsted-Bindsley, Reit, 2009). (190 sanaa)