Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Jaettu päätöksenteko ja potilaan osallistaminen hoitoon : sähköisen potilasohjaustyökalun merkitys eteisvärinäpotilaan ohjauksessa päivystystilanteessa 
    Castrén, Johanna; Lehto, Mika; Hiidenmaa, Hanna (2021)
    Jaetussa päätöksenteossa potilasta osallistetaan omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon lääkärin ohjaamana. Potilaan ja lääkärin välisen keskustelun tukena voidaan käyttää erilaisia potilasohjaustyökaluja. Eteisvärinäpotilaiden antikoagulaatiolääkitys aloitetaan usein päivystyksessä potilasohjauksen kannalta haastavassa tilanteessa. Jaettu päätöksenteko, jossa huomioidaan tutkimustieto sekä potilaan toiveet ja elämäntilanne, voi parantaa eteisvärinäpotilaan ymmärrystä sairaudestaan ja sitoutumista preventiiviseen antikoagulaatiohoitoon. Tutkimme taulutietokoneella käytettävän, jaettuun päätöksentekoon ohjaavan sähköisen potilasohjaustyökalun soveltuvuutta päivystystilanteeseen potilaan ja kliinikon näkökulmasta. Digitaalista potilasohjaustyökalua käytettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin päivystyspoliklinikoille hakeutuneiden eteisvärinäpotilaiden ohjauksen tukena. Työkalu tarjoaa strukturoidun keskustelun mallin käytettäväksi lääkärin ja eteisvärinäpotilaan välisessä viestinnässä. Työkalun avulla voidaan havainnollistaa eteisvärinää ja siihen liittyvää aivoinfarktin riskiä animaatioiden avulla, laskea potilaan tukos- ja vuotoriskipisteet, osoittaa antikoagulaatiolääkityksen vaikutus tukosriskiin sekä syventyä keskustelemaan potilaan prioriteeteista ja omahoidosta. Potilaiden (n=46) ja lääkäreiden (n=14) kokemuksia kartoitettiin kyselyillä. Potilaiden arviot ohjaustyökalusta ja sen tukemasta keskustelusta olivat pääosin hyvin positiivisia. Potilaille oli tärkeää osallistua keskusteluun hoidostaan; he pitivät siitä, että saivat kertoa itselleen merkityksellisistä asioista hoitoonsa liittyen. Iällä ja sukupuolella ei havaittu olevan yhteyttä potilaiden arvioihin. Tietokonetta satunnaisesti käyttävät arvioivat työkalun käytön sujuvuuden heikommaksi kuin tietokonetta päivittäin käyttävät (p=0,003). Älylaitteiden käyttäjät arvioivat työkalun käytön sujuvuuden paremmaksi kuin potilaat, jotka eivät käytä lainkaan älylaitteita (p=0,03). Kaikki tutkijalääkärit arvioivat, että työkalu tuotti heille lisäarvoa, helpotti potilaan ohjausta ja auttoi ohjaamaan potilasta paremmin. Tutkimuksen perusteella taulutietokoneella käytettävä potilasohjaustyökalu sopii hyvin käytettäväksi päivystysolosuhteissa, missä sekä potilaat että kliinikot kokivat sen hyödylliseksi.
  • Jämförelse av öppen och laparoskopisk operation för kolorektal cancer 
    Victorzon, Mats (2017)
    Syftet med denna studie är att, utöver en litteraturöversikt över kirurgisk vård av kolorektalcancer, göra en jämförelse av kolorektalpatienter som opererats med antingen laparoskopisk eller öppen kirurgisk teknik. Studien var en prospektiv observationsstudie gjord vid två finländska centralsjukhus, där den öppna gruppen fungerade som kontrollgrupp. I linje med andra dylika studier konstaterades den genomsnittliga operationstiden vara betydligt längre (53 minuter) i den laparoskopiska (175 minuter vs. 122 minuter) gruppen, medan den operativa blodförlusten var mindre (217 ml vs. 327 ml, p = 0,001) och den postoperativa sjukhusvistelsen kortare (8,5 dagar vs. 9,0 dagar, p = 0,004). Statistiskt signifikanta skillnader i postoperativa komplikationer eller långtidsöverlevnad kunde ej konstateras.
  • Jämförelse mellan ambulanssjukvårdarnas och läkarnas dokumentation av återupplivning på HUCS Peijas sjukvårdsområde 
    Sanmark, Johan (2015)
    Vid återupplivningar på HUCS Peijas sjukvårdsområde utlarmas såväl ambulans som läkarhelikopter. Denna undersökning jämför ambulanssjukvårdarnas och läkarhelikopterns läkares journalföring vid återupplivningssituationer under år 2011. Sammanlagt 85 patientfall identifierades och i 69 fall av dessa hittades såväl ambulansjournalen som läkarjournalen. I undersökningen framgick att det råder stora skillnader i dokumentationen mellan läkar- och ambulansjournalerna. Endast i 4 av 22 patienter som uppnått spontan circulation (ROSC) var ROSC-tiden samma i bägge journalerna. Också i de antecknade tidsintervallen för olika interventioner fanns stora diskrepanser. Endast i 1 fall av 69 var läkarens ankomsttid samma i bägge journalerna. Anteckning om säkrad luftväg saknades i 25 ambulansjournaler och 18 läkarjournaler. Den stora diskrepansen mellan journalerna var överraskande. Ifall man tyr sig till endast endera källan blir databortfallet stort och datans relevans och tillförlitlighet kan ifrågasättas. I fortsättningen borde journalerna utvecklas, så att journalföringen blir enklare och tillförlitligare.
  • Johtajuuden taustatekijöiden vaikutusmalli : kognitiivinen kyvykkyys ja sukupuoli johtamismotivaation ja johtamistyylien selittäjinä 
    Simelius, Saana (2023)
    Leadership emergence and successful leadership are caused by a large group of individual characteristics and abilities, such as personality traits, gender, previous life experiences and cognitive abilities. According to previous studies, these individual qualities are associated with leadership outcomes via leadership motivation and leadership styles, which are also connected to each other. Cognitive ability is known to be connected to leadership outcomes; however, the mechanism of action has been left unclear by previous studies. In this study, the association of cognitive ability with leadership motivation and leadership styles were examined, while using the link between gender and leadership motivation and styles as a comparison point. Additionally, to establish the Model of Leadership Background Factors, connection between leadership motivation and leadership styles were examined. Data (n=603) was collected from Finnish personal assessment context where cognitive ability was measured with matrices testing, and leadership motivation and styles were assessed through self-rating questionnaires. Cognitive ability was not associated to either leadership motivation or leadership styles. Only small effects between coaching leadership style and lack of inspirational leadership were found, and they are likely to be explained by competitive people acquiring better than average results from the cognitive ability testing battery. On the other hand, gender made a difference in leadership motivation by women feeling less motivated to lead team’s actions and bigger picture of the business. Gender didn’t have a notable effect on leadership style apart from women scoring a bit higher on collaborative and responsibility sharing leadership. Finally, association between leadership motivation and leadership styles were found; higher leadership motivation tended to associate with strong, demanding leadership and lower motivation with collaborative and non-independent leadership. Knowledge of background factors in leadership outcomes enables appropriate assessment, selection and training of leaders, and this study already suggests that the Model of Leadership Background Factors might be useful in Finnish working life as well. This study supports leadership concepts as complex phenomena which need to be examined carefully also when it comes to challenging topics such as intelligence and gender.
  • Johtamisen oikeudenmukaisuuden yhteys kognitiiviseen suoriutumiseen työiässä 
    Kettunen, Titta-Maria (2023)
    Objective The objective of this study is to examine the relationship between organizational justice and cognitive performance in working age population and whether this relationship differs between men and women. Organizational justice can be defined as perceived fairness of decisions and procedures at workplace. Organizational justice has been associated with cardiovascular risk and sleeping problems among other issues. Research indicates that organizational justice is associated also with cognitive performance, but this association has not been examined using population-based data earlier. Methods The sample for the study was derived from the Cardiovascular Risk in Young Finns Study data. The sample used included all the participants from year 2012 who had participated to at least one cognitive subscale measurement and answered to at least four (50%) organizational justice question (n = 1283, women 57 %, average age 42,1 years). Organizational justice perceptions were measured using the short version of the organizational justice scale, which provided scores for total, distributive, procedural and interpersonal organizational justice. Cognitive performance was measured with four CANTAB tests. The results had been formed into five factors where the fifth factor represented the total cognitive performance. Linear regressions were used to examine the relationship both with and without covariates. Covariates used were age, sex, education level and average working hours per day. In addition, interactions of sex and organizational justice were examined. Results When the covariates were included in the analysis, both higher total scores of organizational justice and procedural justice were associated with shorter reaction times. Higher distributive justice was associated with better total cognitive performance and faster visual processing. The interactions of sex and total scores of organizational justice, procedural justice and interactional justice were each significant with total cognitive performance, executive function, and visual processing. The associations between organizational justice and cognitive performance were positive for men and negative for women. Conclusions Higher organizational justice seems to be associated with better cognitive performance especially regarding attention and psychomotor speed in working age population. The associations often differ significantly between men and women. Even though the associations found were negative for women, it can be concluded that it is worthwhile to develop organizational justice also to maintain cognitive working ability. Further longitudinal research is yet needed.
  • Jorvin päivystyspoliklinikan viisi yleisintä sisätautipotilasryhmää : kiireellisyysluokittelun, tulo-oireiden ja hoitoresurssien tarkastelu 
    Pihlajamaa, Janne (2017)
    Jorvissa toimii ensimmäinen yhteispäivystys, jossa on käytössä uusi kolmiportainen triagemalli. Tutkimustietoa päivystyspotilaiden tulo-oireisista ja diagnooseista on rajallisesti. Oireiden ja kiireellisyyden yhteyttä potilaiden diagnooseihin ja kotiutumiseen on tutkittu vain vähän. Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida Jorvin päivystyksen sisätautipotilaita, tulo-oireiden, diagnoosien ja kiireellisyysluokkien näkökulmasta. Jorvin päivystyspoliklinikan sisätautien käynneistä 1.1.-31.12.2015 kerättiin yhteensä 54174:stä käynnistä Oberon-potilastietojärjestelmästä tulo-oire (ICPC2), diagnoosi (ICD-10), kiireellisyys, ikä ja kotiutuminen. Tulo-oireet kirjataan järjestelmällisesti triagessa käyttäen ICPC2-koodausta ja diagnoosien koodaukseen käytetään ICD-10 -järjestelmää. Näistä analysoitiin yleisimmät sisätautipotilaiden tulo-oireet: yleistilan lasku, hengityselimistön kipu, rintakipu (hengenahdistus), sydämentykytys ja kuume vastasivat puolista kaikista potilaista, sekä diagnoosit: eteisvärinä/eteislepatus, rintakipu, keuhkokuume, huonovointisuus ja väsymys (kuvaa yleistilan laskua) ja huimaus. Yleisintä viittä analysoitiin tarkemmin. Eteisvärinäpotilaat olivat valtaosin kiireellisiä tai kiireettömiä ja huomattavaa on, että potilaista 97% on vuodepotilaita. Eteisvärinäpotilas tarvitsee usein monitorointia tai i.v. lääkitystä, mutta pohdittavaksi jää voisiko osan näistä potilaista hoitaa aulasta käsin istuvina, jolloin vuodepaikka säästyisi. Suurin osa rintakipupotilaista oli vuodepotilaita, nuorehkoja ja etenkin aulapotilaista pääosa kotiutui. Rintakipu on yksi yleisimmistä tulosyistä sekä diagnooseista päivystyksessä. Yleensä taustalla olevat syyt eivät ole akuutteja, mutta sydäninfarktien osuus oli toisaalta vajaa kymmenen prosenttia, mitä voi pitää kliinisesti merkittävänä. Vuodepotilaiksi sijoitetut pneumoniapotilaat jäivät yleensä osastolle, kun taas nuoret istuvat potilaat kotiutuivat. Tyypillistä oli oirekuvan suuri vaihtelu. Yleistilan laskupotilaat olivat tyypillisesti kiireettömiä vuodepotilaita. Potilaat olivat oletettavasti vanhempia ja mikäli oltaisiin tarkasteltu vain vanhusväestöä olisi yleistilan lasku ollut yleisin syy päivystykseen joutumiselle. 13%:lle ei löydetty spesifiä diagnoosia. Tulo-oireena yleistilan lasku oli yleistynyt aiempiin raportteihin verrattuna. Huimauspotilaista valtaosa oli kiireettömiä tarkkailupotilaita, jotka yleensä kotiutuivat. Vakavien neurologisten syiden osuus oli vähäinen. Naisten osuus oli suurempi ja suurin osa lievemmistä tapauksista hoidettiin yleislääketieteen puolella Tutkimuksen tulokset korostavat systemaattisen triagen, huolellisen arvioinnin ja asianmukaisen monitoroinnin tärkeyttä, jotta potilaat voidaan sijoittaa tarkoituksenmukaisesti, tavallisten oireiden takana olevat korkean riskin syyt selviävät nopeasti ja hoito ei viivästy.
  • Juniorijääkiekkoilijoiden aiempien aivotärähdysten vaikutus kognitiivisiin toimintoihin, tasapainoon ja itsearvioituihin oireisiin lähtötasomittauksissa 
    Antila, Kirsti (2017)
    Objective: Concussions are typically linked to high-speed sports. Within the domain of acquired brain injuries, particularly children and adolescents have been identified as being at an elevated risk. In general, concussions are associated with relatively rapid recovery rates. To this end, the aim of the current study was to examine whether previous history of concussions of the sports player may be associated with cumulative effects on cognitive functions, difficulties with balance, and/ or increasing self-evaluated symptoms. The participants underwent a preseason baseline evaluation. Methods: The data used in this study were collected from 751 Finnish youngsters aged 12-20, who were junior ice-hockey players during the summer of 2015. Data collection focused on cognitive functioning (verbal and visual memory, visuomotor speed, reaction speed, impulse control, orientation, attention, and reading speed), balance control, and self-reported symptoms. The data were categorized on the basis of both the number and the severity of the participant's previous concussions, resulting in three groups as follows: (1) control group (no history of concussions; 494 players), (2) the concussion group 1 (1-2 concussions, which did not involve loss of consciousness; 123 players), and (3) the concussion group 2 (at least one concussion, accompanied by loss of consciousness, or at least 3 concussions, which did not involve loss of consciousness; 92 players). In the data analysis, between-group comparisons were performed with respect to cognitive functioning, balance control, as well as the quality and quantity of self-reported symptoms. Results: Taken together, the current results indicated that all the junior ice-hockey players with a history of concussions had recovered to such an extent that they did not significantly differ from the controls in either measures of cognitive functioning or balance control. However, self-reported symptoms increased with the brain injury severity and frequency. The self-report form used in this study comprised a total of 22 symptoms, of which five (vomiting, headache, difficulty with falling asleep, feeling mentally foggy) yielded statistically significant differences between the concussion groups. The findings further suggested that the measures used to obtain the baseline level of functioning of the participants may not be of sufficient sensitivity to reliably discriminate those with a history of concussions from controls in cognitive functioning and balance control.
  • Juurihoidettujen hampaiden selviäminen suussa 
    Kupi, Antti (2016)
    Tutkielmassa pyritään selvittämään, mitkä syyt ovat johtaneet juurihoidettujen hampaiden poistoon Helsingin kaupungin yliopistohammasklinikalla 1.1.2008-31.12.2011 hammaslääketieteen kandidaattien juurihoitamissa hampaissa. Tavoitteena on selvittää mitkä tekijät vaikuttavat juurihoidetun hampaan selviämiseen, jotta hoitoja pystyttäisiin tekemään mahdollisimman hyvin. Tutkielma koostuu tutkimusosiosta ja kirjallisuuskatsauksesta. Tutkimusosiossa on kerätty poistetuiksi päätyneiden juurihoitohampaiden tietoja potilasasiakirjamerkinnöistä. Aineisto käsittää 101 poistettua juurihoitohammasta. Juurihoidettuja hampaita kyseisellä aikavälillä oli yhteensä 1349. Poistot oli tehty keskimäärin noin kahden vuoden kuluttua juurihoidosta. Poskihampaat näyttävät kestävän huonommin juurihoidettuna. Uusintajuurihoito, laajempi tulehdusmuutos sekä röntgenkuvista havaittava hampaan luutuen vähentyminen heikentävät ennustetta. Jos hampaasta puuttuu suuri osa karieksen seurauksena, on se alttiimpi hampaan murtumiselle juurihoidon jälkeen. Metalliset juurikanavanastat altistavat juuren murtumille. Yleisimmät juurihoidetun hampaan poistosyyt lyhyellä aikavälillä ovat juurikanavainfektiot ja hampaan murtumat. Näitä molempia syitä vastaan näyttäisi auttavan hampaan kruunuttaminen kuten myös juurihoidossa onnistuminen. Myös erilaiset ongelmat juurihoidossa, kuten vaikeudet päästä kanavissa loppuun asti, runsas hammaskudoksen poistaminen tai hampaan juuren alueelle tehty reikä näyttävät heikentävän hampaan ennustetta juurihoidon jälkeen.
  • Juurihoidossa käytettävien sealereiden sytotoksiset, antimikrobiaaliset ja tekniset ominaisuudet 
    Virtamo, Ella (2021)
    Juurihoidon tavoitteena on juurikanavien infektion eliminaatio sekä mikro-organismien ja kudosnesteiden pääsyn esto juurikanaviin. Tämä saavutetaan kemomekaanisella preparoinnilla ja juurikanavien tiiviillä täytöllä. Nykyään käytetään yleisimmin täyttömateriaaleina guttaperkkanastojen ja endodonttisen sealerin yhdistelmää. Sealerin päätehtävänä on täyttää guttaperkkanastojen ja dentiiniseinämän välille jäävät aukot sekä guttaperkkanastojen välille jäävä tila. Koska sealerit voivat joutua periapikaalisten kudosten kanssa kosketuksiin, sealereiden tulisi olla mahdollisimman kudosystävällisiä. Tämän lisäksi olisi toivottavaa, että sealerit olisivat antimikrobiaalisia, mahdollisimman vähän kudosnesteisiin liukenevia, tarpeeksi radio- opaakkeja näkymään röntgenkuvissa ja mahdollisimman helppokäyttöisiä. Tämän tutkielman tavoitteena on vertailla markkinoilla olevien sealereiden sytotoksisuuksia, teknisiä ominaisuuksia ja käyttöön liittyviä tekijöitä. Tarkoituksena on selventää sealereiden vaikutusta lähikudoksiin kemiallisella tasolla sekä käydä läpi eri sealertyyppien koostumuksia. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Aineistona käytetyt rewiew-artikkelit ovat haettu PubMedistä hakusanoilla ”root canal sealer cytotoxic zinc oxide eugenol”, ”root canal sealer cytotoxic epoxy resin”, ” root canal sealer cytotoxic calcium hydroxide”, ” root canal sealer cytotoxic methacrylate”, ” root canal sealer cytotoxic mta” ja ” root canal sealer cytotoxic silicone”. Käytetyt artikkelit on julkaistu 2000-luvulla. Tutkielmassa on huomioitu vain ihmissoluilla tehdyt tutkimukset ja käsitellään vain markkinoilla jo olevia sealereitä, ei kehitteillä olevia. Tutkielmassa on käytetty lähteenä myös Textbook of Endodontologyä (Bergenholtz, Hørsted-Bindsley, Reit, 2009). (190 sanaa)
  • Juvenile Arteriosclerosis – description of phenotypic features, molecular genetic background, and vistas to molecular mechanisms 
    Asiala, Mikko (2023)
    Juvenile arteriosclerosis (JAS, OMIM# 208060) is an autosomal recessive disorder that has been found from only nine Finnish patients. So far, it has not been comprehensively described in medical literature. Main phenotypic features of JAS include arterial calcification, high systolic blood pressure, retardation of growth and puberty, anaemia, renal failure, and premature death. Patients were typically attended to clinical examinations at school-age, when already arterial calcification and other phenotypic features of JAS could be detected. One patient, with a milder phenotype, turned out to be a compound heterozygote. Arterial calcification in youth or adolescence is extremely rare. In some rare genetic disorders, arteriosclerosis can be detected at a young age. Untreated familial hypercholesterolemia can cause atherosclerosis already in childhood. JAS differs from these disorders by its clinical phenotype, and by its molecular genetic background. All available patients´ medical history, laboratory results, radiological examinations, autopsy reports and tissue samples were gathered for this research and used to determine the phenotype of JAS. Pathogenesis of JAS was studied with functional experiments. Comprehensive description of JAS and discovery of its molecular genetic background enables recognising and diagnosing new patients. Investigation of the pathogenetic mechanism will provide new information about ectopic calcification and probably offer new prospects to the research of common vascular diseases.
  • Kabotsantinibi HYKS:n syöpätautien klinikan ensilinjan lääkkeenä levinneen munuaissyövän hoidossa : potilaiden ilmoittamat haitat 
    Löfstedt-Horn, Emma (2022)
    Njurcancer är bland de tio vanligaste cancersjukdomarna och påträffas oftast i åldersgruppen 50+. En del former av njurcancer associeras med nedärvda syndrom, exempelvis med Von Hippel-Lindaus sjukdom. Den vanligaste typen är klarcellig njurcancer. Den molekylära bakgrunden till njurcancer ligger i störningar i gener som kodar proteiner, vilka ansvarar för blodkärlsförsörjning, metastasbildning och tillväxt av tumörcellen. Medicinsk behandling av metastaserad njurcancer ämnar hämma intracellulära signaleringsrutter, vilket kallas målinriktad vård. Vården av metastaserad njurcancer har det senaste decenniet utvecklats och ett läkemedel som introducerats inom området är kabozantinib, en multireceptortyrosinkinashämmare. Kabozantinib inhiberar tumörcellens blodkärlsförsörjning och tillväxt via blockering av flera signaleringsrutter. Syftet med studien är att undersöka vilka biverkningar rapporterades på Helsingfors universitetssjukhus onkologiska klinik av de patienter som fick kabozantinib som första linjens medicinska behandling i spridd njurcancer och ifall detta överensstämmer med tidigare forskning. Forskningen är en observationsstudie/registerstudie. Datainsamlingen skedde via patientdatasystemet och innefattar patienter vårdade 2019-2020. Data analyserades med Excel. Eftersom den slutliga patientmängden efter tillämpning av inklusionskriterier var 16, kunde ingen avancerad statistiskt hållbar analys göras. Studiens resultat var överens med tidigare forskning – de vanligaste biverkningarna var diarré och trötthet. Vidare forskning med större patientmängd kunde ge statistiskt pålitliga resultat och det vore intressant att utreda ifall fler biverkningar associeras med bättre vårdresultat. (205 ord)
  • Kaksikielisten päiväkoti-ikäisten lasten kielellisten taitojen dynaaminen arviointi : pilottitutkimus 
    Rantanen, Eveliina (2017)
    Objectives. Assessment of language development and differential diagnosis between typical bilingual language development and developmental language disorders in bilingual children is difficult due to lack of appropriate diagnostic tools and norms. Dynamic assessment has been proposed as a complementary method in which learning potential is assessed instead of current language skills. Graduated prompting as dynamic assessment method involves helping children with the tasks by presenting graduated prompts. The aim of the study was to add information about the dynamic assessment of language skills in preschool-age children acquiring Finnish as their second language and its applicability in the differential diagnosis. Methods. A dynamic assessment method was translated and adapted into Finnish and piloted with eight bilingual children aged between 4 to 6 years whose home language was not Finnish, Swedish or Sami language. Half of the children were typically developing bilinguals and half were bilinguals with diagnosed or suspected developmental language impairment. Children's language skills and learning of receptive and expressive vocabulary as well as sentence production were assessed. Test scores were analyzed quantitatively and compared between groups and matched pairs. The usefulness of the prompts was analyzed qualitatively. In addition, the usability and the suitability of the method for the assessment of bilingual children were examined. Results and conclusions. The typically developing children scored slightly higher in the dynamic measures of vocabulary. In the static pre- or post measures of vocabulary or in the measures of sentence production no such difference was found. The results of the vocabulary assessment were in line with previous studies stating dynamic assessment having potential as a differential diagnostic tool. Score differences were minor and the sample was small, thus the results cannot be generalized. The assessment method is short enough to be carried out in single assessment session but complicated to use and rate. The used tasks need be improved further. However, new dynamic assessment methods in Finnish can be developed based on the information gathered in the study.
  • Kaksivuotiaiden pikkukeskosten kielelliset taidot ja varhaisen vuorovaikutuksen emotionaalinen saatavillaolo 
    Hiekkavuo, Eeva (2019)
    Objectives The aim of this study was to examine the relationship between the language skills and the emotional availability of the mother and the child in 2-year-old very-low-birth-weight (VLBW) children. Also the possible differences of this relationship between the preterm children and the comparison group were evaluated. Earlier studies have shown that mother’s sensitivity and structuring in the early interaction are associated with better language skills of the children. The connection seems to be stronger in children younger than 2 years. The connection of the language skills and the emotional availability of the mother and the child has not been studied before with 2-year-old VLBW children. This study is part of the Development and Functioning of Very Low Birth Weight Infants from Infancy to School Age study ( PIPARI study). Methods Participants were 20 (10 girls and 10 boys) Finnish very-low-birth-weight (birth weight ≤1500 g and/or born < 32 gestational weeks) singletons and 20 (10 girls and 10 boys) full term (> 37 gestational weeks) singletons. The language skills of the children were examined at 2 years of age using Reynell Developmental Language Scales III and MacArthur Communicative Development Inventories. The early interaction of the mother and the child was evaluated with Emotional Availability Scales at the same time point. Conclusions There was no association between the language skills of the VLBW children and the emotional availability of the mother and the child at 2 years of age. With full term children, the receptive language and the involvement of the child were significantly related to each other. The level of the emotional availability was good across both groups, so the interaction between low emotional availability and children´s language skills could not be examined. More research regarding the language skills and the emotional availability of VLBW children is needed.
  • Kaksoisuraurheilijoiden identiteetin ja uupumuksen välinen yhteys opiskelu- ja urheilukontekstissa 
    Pohjakallio, Katri (2023)
    Objectives: A student-athlete is a person who identifies him/herself as both an athlete and a student. Because both roles have demands, the demands overall can get high, which can predispose especially the young student-athletes to burnout symptoms. A strong identity can protect from burnout, but previous studies have had mixed results on the effect of the athletic identity to sport burnout and the association between student identity and school burnout has not yet been studied. The aim of this study was to evaluate how the strength of student and athletic identity are associated with school and sport burnout, and if there is an association between school and sport burnout in the population of student-athletes. Methods: The data used in this research were originally collected in the Winning in the Long Run-research project’s, a project studying student-athletes. The sample of this study consisted of 311 student-athletes. In this study, the information from the Winning In The Long Run- research project about the student-athletes sport burnout (SpBI-DC), school burnout (SBI), athletic identity (AIMS) and student identity (SIMS) was used. The relationships between sport burnout and athletic identity, school burnout and student identity and sport and school burnout were studied using regression analyses. Results: A stronger athletic identity was associated with fewer sport burnout symptoms, and a stronger student identity with fewer school burnout symptoms. In addition, it was observed that the more school burnout symptoms the student-athlete has, the more sport burnout symptoms she/he also experienced. Conclusions: The results suggest that a strong athletic identity might work as a protective factor from sport burnout symptoms for student-athletes and to consistently a strong student identity as a protective factor from school burnout. In the future, supporting the identity construction could be considered one way to prevent the student-athletes’ burnout symptoms in sport and school contexts. Because school and sport burnout were associated in this study, and studying and sports strongly intertwine in the lives of student-athletes, it raises a question of how possible it is for the student-athletes to distinguish the source of their burnout. In the future, it might be most beneficial to focus on supporting the student-athletes’ overall wellbeing in ensuring that there is enough support available for coping with the special demands of the dual career.
  • Kaksosuus : kognitiivinen suoriutuminen lapsuudessa ja aikuisuudessa 
    Tarhonen, Rilla (2019)
    Tavoitteet Kaksosuuteen liittyy monenlaisia pre- ja perinataalivaiheissa esiintyviä riskejä, jotka voivat vaikuttaa kognitiiviseen kehitykseen. Kaksosten kognitiivista suoriutumista on kuitenkin tutkittu verrattain vähän etenkään aikuisuudessa, eikä syntymäriskien vaikutusta ole useimmiten huomioitu. Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään syntymäriskiaineistolla, eroaako kaksosten kognitiivinen suoriutuminen yksösistä 5-, 9-, ja 40-vuoden ikävaiheissa. Lisäksi pyrittiin selvittämään, eroaako syntymäriskejä omaavien kaksosten suoriutuminen kaksosista, joilla syntymäriskejä ei ollut. Menetelmät Tutkielman aineisto on peräisin KOPUTUS (Kognition pitkittäistutkimus) -tutkimusprojektista. Projektissa on seurattu 1970-74 vuosina kerättyä syntymäriskikohorttia sekä myöhemmin kerättyjä kontrolleja 40-45 -vuoden ikään saakka. Aineisto jaettiin neljään ryhmään: riskikaksoset, kontrollikaksoset, riskiyksöset ja kontrolliyksöset. Ryhmien kognitiivista suoriutumista verrattiin kolmessa ikävaiheessa. Viiden ja 9-vuoden ikävaiheessa mittarina toimi ITPA (Illinois Test of Psycholinguistic Abilities), sekä 9-vuoden vaiheessa myös WISC (Wechsler Intelligence Scale for Children). Aikuisiän kognitiivisen suoriutumisen mittarina oli WAIS-IV (Wechsler Adult Intelligence Scale-IV), sekä korkein saavutettu koulutustaso. Analyysit toteutettiin regressioanalyyseina, joissa ryhmien eroja tarkasteltiin referenssikategoriaa vaihtamalla. Saavutettu koulutustaso oli kaksiluokkainen muuttuja, joten sen analysoinnissa käytettiin logistista regressioanalyysia. Analyysit toteutettiin kahdessa vaiheessa: ensimmäisessä huomioitiin pelkästään ryhmät, jälkimmäisessä lisäksi taustamuuttujia ja syntymäriskejä muiden kuin kaksosuuden efektien kontrolloimiseksi. Tulokset ja johtopäätökset Kaksosten kognitiivisessa suoriutumisessa suhteessa yksösiin oli vaihtelua ikävaiheiden ja arviointimenetelmien välillä. Kaksoset suoriutuivat kuitenkin kaikissa ikävaiheissa heikommin tai korkeintaan yhtäläisesti kuin yksöset Riskikaksosten ja kontrollikaksosten välisessä tarkastelussa kontrollikaksoset suoriutuivat paremmin 5- ja 40 -vuoden ikävaiheissa.Taustamuuttujien ja syntymäriskien huomiointi hävitti osan, mutta ei läheskään kaikkia eroja ryhmien välillä. On siten mahdollista, että kaksosten suoriutumiseen on vaikuttanut syntymäriskien lisäksi jokin kaksosspesifi tekijä. Kaksosten kognitiivista suoriutumista olisi hyvä tarkastella enemmän aikuisuuteen asti ulottuvilla aineistoilla sekä huomioiden syntymäriskit.
  • Kallonmurtumat ikääntyneessä väestössä : retrospektiivinen havainnoiva tutkimus 
    Kyllönen, Simo (2021)
    Pään trauman seurauksena syntyvä aivovamma on kliinisesti merkittävä invaliditeetin ja kuolleisuuden aiheuttaja maailmanlaajuisesti. Kallonmurtuman merkitys traumaattisia aivovammoja komplisoivana tekijänä on tunnettu. Samaan aikaan trendinä länsimaissa on väestön ikääntyminen, ja traumaattisen aivovamman saaneiden potilaiden kohdalla iän tiedetään olevan itsenäinen ennustetta heikentävä tekijä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella täysi-ikäisistä kallonmurtumapotilaista koostuvaa aineistoa. Tutkimuksessa verrattiin miten ikääntyneemmät potilaat eroavat nuoremmasta vertailuryhmästä aivovammojen ja muiden liitännäisvammojen osalta. Lisäksi vertailtiin eri vammamekanismien ja muiden taustatekijöiden eroavaisuuksia ryhmien välillä. Tutkimuksen aineisto koottiin retrospektiivisenä potilasasiakirjatutkimuksena Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) traumakeskuksessa, Töölön tapaturma-asemalla, vuosina 2013-2018 hoidetuista potilaista, joilla oli diagnosoitu kallonmurtuma. Aineisto käsitti 526 potilasta. Potilaiden keski-ikä oli 51,4 vuotta. Miesten osuus oli 78,5 %. 60-vuotiaita ja tätä vanhempia oli 37,3 % potilaista, 41,0 % aivovamman saaneista, ja 66,7 % menehtyneistä. Potilaista 420:lla todettiin myös kallonsisäinen vamma, ja näistä 60 menehtyi. Kallonmurtuma ilman kallonsisäistä vammaa oli 106 henkilöllä, ja tässä ryhmässä kuolleita ei ollut. Vammamekanismien osalta samalla tasolla kaatuminen oli selvästi yliedustettuna iäkkäämpien vertailuryhmässä. Vaikka näihin assosioitui ampumavammoja lukuun ottamatta suurin kallonsisäisen vamman esiintyvyys, oli kuolleisuus portaissa kaatuneiden ja liikenneonnettomuudessa loukkaantuneiden keskuudessa yleisempää. Tämän pääteltiin johtuvan kliinisesti merkittävistä muista liitännäisvammoista, jotka komplisoivat potilaan hoitoa ja heikentävät ennustetta. Tämän tutkimuksen perusteella erityisesti aivovamman esiintymistä kallonmurtuman yhteydessä voidaan pitää kliinisesti merkittävänä kuolleisuuden aiheuttajana pään trauman saaneilla potilailla. Traumapotilaiden huolellinen diagnostiikka pään vammojen osalta, vammamekanismista riippumatta, on tärkeässä roolissa osana moniammatillista työskentelyä.
  • Kallonmurtumiin liittyvät kuulovauriot lapsipotilailla 
    Huhtanen, Miika (2021)
    Lasten kallon murtuminen on harvinainen tapahtuma, joka voi johtaa monenlaisiin komplikaatioihin. Kuulo voi vaurioitua etenkin temporaaliluun murtumassa. Kuuloluiden tai tärykalvon vaurio tai esimerkiksi veri välikorvassa voivat aiheuttaa johtumistyyppistä kuulovikaa, jolla on melko hyvä spontaani paranemistaipumus. Mikäli sisäkorva vaurioituu, voi seurata sensorineuraalinen kuulovika. Tutkimuksessamme selvitimme alle 18-vuotiaiden kallonmurtumapotilaiden korva- ja kuulolöydöksiä. Selvitimme potilaskertomustekstejä läpikäymällä, kuinka yleinen kallonmurtuman komplikaatio kuulovaurio on ja minkä tyyppisiä kuulovikoja potilailla ilmeni. Selvitimme myös eri korvalöydösten esiintyvyyttä, kuten aivo-selkäydinnesteen vuotoa tai verenvuotoa korvasta. Vertasimme kliinisiä löydöksiä radiologisiin murtumalöydöksiin. Tässä 97 potilaan aineistossa kuulovaurio ilmeni vain niillä 51 potilaalla, joilla oli temporaaliluun murtuma. Pysyvä kuulovaurio todettiin kuudella potilaalla, joista kolmella oli OCV-tyyppinen eli sisäkorvan rakenteisiin ulottuva temporaaliluun murtuma. Näillä OCV-murtumapotilailla oli sisäkorvavaurioon sopien sensorineuraalinen tai sekamuotoinen kuulovika. Kuulo oli tutkittu 22 potilaalta, joten on mahdollista, että kaikki kuulovauriot eivät ole tulleet ilmi. Myös kliinisiä korvalöydöksiä oli lähes pelkästään temporaaliluun murtumien yhteydessä. Yleisin korvalöydös oli verenvuoto korvakäytävässä, jota oli 18 potilaalla. Huimaus ja tinnitus ovat tutkimuksemme perusteella harvinainen kallonmurtuman komplikaatio, sillä näitä ilmeni vain muutamilla potilailla ja kaikki tapaukset olivat lieviä eivätkä vaatineet hoitoa. Tutkimuksen perusteella pysyvä kuulovaurio ei ole kovin yleinen komplikaatio lasten kallonmurtuman yhteydessä. Voitaneen kuitenkin tulosten perusteella pitää perusteltuna kuulon tutkimista kertaalleen kaikilta temporaaliluun murtuman saaneilta lapsipotilailta, mutta vasta noin 1-2 kuukauden kuluttua murtumasta, jolloin merkittävä osa väliaikaisista kuulonvajauksista ehtii korjaantua seurannassa.
  • Kammiovärinäpotilaiden selviytyminen HUS-alueella 
    Muhonen, Mika (2020)
    Sydänpysähdykset ovat huomattava kuolinsyy sairaalaan ulkopuolella. Sydänpysähdyksen saaneista potilaista parhaat selviytymismahdollisuudet ovat niillä, joiden sydän on elottomuuden jälkeen iskettävässä rytmissä, useimmiten kammiovärinässä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sairaalan ulkopuolella sydänpysähdyksen saaneiden potilaiden selviytymistä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) eri sairaanhoitoalueilla, ja tarkastella paikallisten hoitoprotokollien vaikutuksia selviytymiseen. Helsingin osalta selvitys on tehty jo aiemmin, joten se rajattiin aineiston ulkopuolelle. Tutkimuksessa kerättiin vuoden 2015 ensihoitokertomuksista elottomat potilaat, joiden lähtörytmi oli iskettävä. Suurin osa potilaista löytyi merkityn lähtörytmin perusteella, mutta osa löytyi kuljetuskoodin perusteella. Tutkimuksissa sydänpysähdyspotilaat on tapana raportoida Utsteinin mallin mukaan. Ensihoito- ja potilaskertomuksista kerättiin tietoa potilaista mallin mukaisesti demografiasta, ensihoitotoimenpiteistä, sairaalahoidosta ja selviytymisestä. Potilaita oli 87. Maallikkoelvytystä heistä sai 78,3 %. Ensihoidon tavoittamisviiveen mediaani oli 7:59 min hätäpuhelun alusta. Enemmistöllä (53,6 %) potilaista lopullisena ilmatienhallintavälineenä oli intubaatio. Sairaalassa viilennyshoitoa sai 65,1 % sinne selviytyneistä. Kaikkiaan 25 potilasta (28,7 %) kotiutui sairaalasta hyvällä neurologisella toimintakyvyllä. Tutkimuksesta saadut luvut olivat linjassa aiemman tutkimuskirjallisuuden kanssa, kun tarkasteltiin koko sairaanhoitopiirin aluetta. Potilasmäärän vähyyden vuoksi sairaanhoitoalueiden välillä ei voitu tehdä havaintoja. Lisätutkimusta tarvittaisiin elvytyslääkkeiden käytöstä, jotta lääkkeidenannon viiveen vaikutus potilaan ennusteeseen selviäisi.
  • Kannabiksen käytön ja itsetuhoisuuden yhteys nuoruudessa 
    Jokimies, Juhana (2021)
    Nuorten päihdeongelmilla on vahva yhteys mielenterveyteen. Nuoruusiän päihteiden käyttö muuttuu sitä ongelmallisemmaksi, mitä aikaisemmin nuori on aloittanut päihteiden kokeilun ja mitä enemmän päihteitä käyttää. Nuorten itsetuhoisuuden riski kasvaa päihdehäiriöiden myötä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin nuorten kannabiksen käytön yhteyttä itsetuhoisuuteen ja siinä kahteen muuttujaan: itsetuhoisiin ajatuksiin ja itsemurhayrityksiin. Koska harva nuori käyttää pelkästään kannabista, analyyseissä huomioitiin myös muita päihteitä. Lisäksi tutkittiin, onko joillakin sosiodemografisilla taustamuuttujilla vaikutusta kannabiksen ja muiden päihteiden käyttöön sekä itsetuhoisuuteen. Tutkimusaineistona käytettiin vuoden 2015 eurooppalaista koululaistutkimusta alkoholin ja muiden päihteiden käytöstä (European School Survey Project on Alcohol and Other Drugs, ESPAD). Suomen aineisto oli kerätty anonyymina luokkakyselynä 9-luokkalaisilta. Kyselyyn vastanneita oppilaita oli yhteensä 4 049. Kannabiksen käytöllä todettiin olevan merkittävä yhteys nuorten itsemurhayrityksiin ja toistuviin itsetuhoisiin ajatuksiin ennen muilla muuttujilla vakiointeja. Kannabiksen käytöllä havaittiin huomattava yhteys itsemurhayrityksiin senkin jälkeen, kun malleja oli vakioitu kumulatiivisesti sosiodemografisilla taustamuuttujilla ja muilla päihdemuuttujilla. Vakiointien jälkeen yhteys itsetuhoisiin ajatuksiin ei ollut enää merkittävä. Päihdekäyttäytymisessä ja itsetuhoisuudessa havaittiin sukupuolieroja: pojat käyttivät tyttöjä enemmän kannabista, mutta itsetuhoiset ajatukset ja itsemurhayritykset olivat tytöillä yleisempiä kuin pojilla. Nuorten itsetuhoisuutta ennaltaehkäistäessä kannabis pitäisi ottaa huomioon yhtenä riskitekijänä. Lisäksi päihteiden käyttöön ja itsetuhoisuuteen liittyvät sukupuolierot olisi syytä huomioida ehkäisystrategioita kehitettäessä.
  • Kannabislöydökset oikeuslääketieteellisessä kuolemansyyn selvittämisessä vuonna 2014 
    Vuorenlehto, Mika (2018)
    Tässä työssä tutkittiin vuonna 2014 oikeuslääketieteellisessä kuolinsyynselvityksessä todettuja kannabislöydöksiä. Tutkimusaineistona käytettiin oikeuslääketieteellisiin kuolemansyynselvityksiin liittyvää dokumentaatiota: kuolintodistuksia sekä oikeuskemiallisia laboratoriotuloksia. Tutkimusaineisto käsitti kaikki vuoden 2014 aikana tehdyt oikeuslääketieteelliset kuolemansyynselvitykset, joissa havaittiin oikeuskemiallisissa laboratoriotutkimuksissa kannabiksen psykoaktiivista yhdistettä tetrahydrokannabinolia (THC) veressä, tai sen pääasiallista metaboliatuotetta 11-nor-9-karboksi-THC:a (THC-COOH) virtsassa. Aineisto sisälsi yhteensä 141 vainajan tiedot. Kuolinhetkellä heistä 88:lla oli THC:a veressä. Loput 53 vainajaa eivät olleet enää akuutisti kannabiksen vaikutuksen alaisia, mutta heillä oli metaboliatuotetta virtsassa. Aineistoa tarkasteltiin kannabiksen käytön lisäksi vainajien iän, sukupuolen, kuolinsyyn ja -luokan sekä muiden huumausainelöydösten ja kuolintodistusten lisätietojen osalta. Aineiston kaikkia kannabiksen käyttäjiä pidetään päihdekäyttäjinä, sillä lääkkeellistä käyttöä ei tullut ilmi yhdessäkään tapauksessa. Vainajien keskimääräinen elinikä oli 31,0 vuotta (vaihteluväli 17-66). Miesten osuus oli 90,0 %. Yleisin kuolinsyy oli tapaturmainen myrkytys lääkkeen, huumeen tai alkoholin aiheuttamana. Yhdenkään vainajan ensisijaisena kuolinsyynä ei ollut kannabinoidit, mutta kolmessa tapauksessa ne olivat mainittuna osallisena kuolemaan. Buprenorfiini oli THC:n jälkeen yleisin psykoaktiivinen ainelöydös myrkytystapauksissa (n=30). Itsemurhaan kuolleet olivat nuorimpia ja sairauteen kuolleet vanhimpia, ero näiden ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä. Aineisto ei kuvasta keskimääräistä suomalaista kannabiksen käyttäjää, vaan kannabista käyttänyttä ja tämän jälkeen muutamien tuntien – viikkojen jälkeen menehtynyttä käyttäjää. Aineisto sisältää vain kannabista käyttäneet, kuolemansa jälkeen oikeuskemialliseen ruumiinavaukseen päätyneet henkilöt.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO