Browsing by Title

INTRODUCTION: Differentiating atypical lipomatous tumours (ALT) and well-differentiated liposarcomas (WDLS), also known as grade 1 liposarcomas (G1LS), from benign lipomas is a common diagnostic problem for pathologists. ALT/WDLS are characterised by amplification of the murine double minute 2 (MDM2) gene and our aim was to investigate if immunohistochemistry for MDM2 can be used to diagnose ALT/WDLS. We also reported treatment and calculated survival rates for patients with grade 1 liposarcomas (G1LS) at Helsinki University Central Hospital (HUCH). METHODS: 25 lipomas, 17 ALT and 21 G1LS were reviewed and initiated for MDM2 immunohistochemistry. For the clinical cohort we included 53 patients with a final diagnosis of G1LS during 1995-2007. RESULTS: The sensitivity of MDM2 immunohistochemistry for ALT and G1LS was 35% and 86%, respectively. The specificity in distinguishing ALT and G1LS from lipomas was 100%. The 5-year local-recurrence free survival (LRFS) for G1LS was 80%, and the 10-year LRFS was 68%. Local recurrence occurred in 16/53 patients. Retroperitoneal and intra-abdominal tumours had a 4.224 times greater risk of local recurrence compared to tumours in the extremities or trunk wall. Only one patient died due to G1LS. DISCUSSION: MDM2 immunohistochemistry is a good supportive method when diagnosing lipomatous tumours. It was highly specific in differentiating ALT and G1LS from lipomas and also relatively sensitive in recognising ALT and G1LS. We reported that G1LS are recurring tumours with tumour site strongly affecting the risk of local recurrence. Despite the high risk of local recurrence, the mortality of G1LS is low.

Syöpäkakeksia on patofysiologialtaan vielä suurelta osin tuntematon, monitekijäinen aineenvaihdunnallinen sairaus, jossa paino ja lihaskudoksen määrä laskevat. Kakeksia vaikuttaa suuren osaan syöpäpotilaista lisäten heidän kuolleisuuttaan ja heikentäen elämänlaatua. Eläinmalleilla lihaskadon estäminen kokeellisella hoidolla, aktiviinireseptorin salpauksella, on parantanut selviytymistä ja vähentänyt lihasmassan katoa, vaikka syöpä itsessään ei ole parantunut. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää tämän hoidon vaikutusmekanismi, sillä se on tällä hetkellä vielä epäselvää. Tutkimuksessa hiirille injektoitiin suolistosyöpäsoluja (C26) selän rasvakudokseen, mikä aiheuttaa pahanlaatuisen kasvaimen muodostumisen ja nopean lihaskadon. Hiirille annettiin kokeellista hoitoa yhdisteellä, joka estää lihasmassan kasvua rajoittavien proteiinien, aktiviinien ja myostatiinien, kiinnittymistä niiden solureseptoreihin. Havaitsimme laajoissa proteiinianalyyseissa akuutin faasin reaktion, erityisesti Serpina3n-proteiinin, lisääntymisen ja lihaksen mitokondrioiden energiaa tuottavan oksidatiivisen fosforylaation (OXPHOS) komponenttien määrän vähentyneen syöpäryhmässä. Niinpä analysoimme tarkemmin mitokondrioiden aktiivisuutta histokemiallisesti in situ ja määritimme mitokondrioiden energiantuotantoreaktioissa toimivan elintärkeän kofaktorin, nikotiiniamidiadeniinidinukleotidin (NAD+), pitoisuuksia lihaskudoksessa. Mitokondrioaktiivisuus in situ oli osittain heikentynyt syöpäryhmässä, jossa myös NAD+:n ja sen metaboliitin NADH:n määrät vähentyivät. Lisäksi havaitsimme voimakkaan laskun NAD+-biosynteesiin osallistuvan geenin, Nrk2:den ilmaantumisessa. Proteiineista Serpina3n määrä korreloi selkeimmin painonlaskuun, mutta se paljastui ennemmin hoitamattoman kakeksian kuin yleisen lihasmassan biomarkkeriksi. Serpina3n-määrä yhdistyi myös Nrk2:den ilmentymiseen, joka viittaisi yhteyteen lihaksen Nrk2-ekspressiossa ja tulehduksen säätelyssä akuutin faasin reaktion kautta. Aktiviinireseptorin salpauksella pystyimme korjaamaan NAD+-aineenvaihdunnan häiriötä ja lieventämään OXPHOS-muutoksia. Osoitimme tässä tutkimuksessa ensimmäistä kertaa, että syöpäkakeksian taustalla on NAD+-aineenvaihdunnan häiriö ja että aktiviinireseptorien salpauksella voidaan lihaskadon estämisen lisäksi parantaa NAD+-tasoja. Vielä ei tiedetä, vaikuttaako tämä kokeellinen hoito suoraan vai välillisesti NAD+-aineenvaihduntaan. Tulevaisuudessa olisi lisäksi tärkeä tutkia Nrk2:den roolia syöpäkakeksiassa ja selvittää, voidaanko NAD+-esiasteita käyttää syöpäkakeksian hoitona.

Objectives. Consonance and dissonance are basic features of harmonic music and are most likely based on the properties of our auditory system and are discriminated automatically at the level of early information processing. Attentional focus may have an effect on the preattentional discrimination of dissonance. In addition, musical expertise has been shown to affect the processing of musical stimuli on a neural level. However, the effects of musical expertise on early levels of processing and plasticity are not yet known. The aim of this study was to explore whether there are differing effects of musical dissonance on event-related brain potentials (ERPs) between musicians and non-musicians and how the attentional focus might alter the possible effect. A second aim was to find out how musicians and nonmusicians discriminate dissonance in a separate behavioral task. Methods. 16 musicians and 14 non-musicians took part in the study. Electroencephalography (EEG) was used to measure participants’ ERPs, while listening to chords presented in an oddball-paradigm. Two dissonant four-tone chords with different levels of dissonance were presented in a consonant chord context. The chords were presented in a passive condition and in an active listening task. The mismatch negativity (MMN) potential amplitudes were used to investigate pre-attentive discrimination. In addition, participants discriminated the chords according to their dissonance in a behavioral test. Results and conclusions. The dissonant chords evoked MMN responses in both conditions and in both groups. The frontal part of the brain displayed stronger MMN responses to the more dissonant chord. The change of attentional focus had an effect only on the nonmusicians and the MMN response in the passive condition was stronger than the one in the active condition. Both groups performed better than chance in the behavioral test but overall, musicians discriminated dissonance more accurately. The results indicate that dissonance is a musical feature that is discriminated in pre-attentive information processing independent of musical expertise. However, musical expertise seems to facilitate the discrimination processes in a behavioral task.

Objectives: Stroke is one of the most common causes of long-term adult disability. The fastest recovery occurs during the first months of post-stroke. Still, patients in rehabilitation wards spend most of the time in nontherapeutic activities. There are promising findings on using music listening as part of the rehabilitation of stroke patients in the rehabilitation ward environment. Nevertheless, the implementation of music listening therapy still requires more research. This pilot study was designed to determine usability of music listening devices (MP3 player compared to a tablet computer with Spotify), to evaluate whether music listening can facilitate recovery after stroke and to study the subjective benefits that occur as a result of music listening on stroke patients. Methods: In total 24 subacute phase stroke patients (age 51–82 years) in a rehabilitation ward took part in the study. Patients listened to music using either MP3 device (n = 8) or Spotify on a tablet computer (n = 16). Patients listened to their favourite music for approximately one hour a day, during 2–3 weeks period. Neurological examination and brief cognitive testing were performed at the beginning and the end of the study. Patients filled questionnaires on functioning, quality of life, mood, and motor and cognitive deficits as well as role of music in life and experiences on music listening before and after the music listening intervention. At the end of the study, patients also evaluated the usability of the music listening technology. Rehabilitation ward nurses observed patients during the usage of music listening devices at the beginning, middle and end of the study. Results and conclusions: There were no changes in functioning, quality of life and mood measures, apart from the improvement in the neurological examination compared to pre-examination. There were no differences in the impacts of music listening between groups. The usability of the MP3 player and the tablet computer and Spotify were evaluated as quite good on average by patients and there were no differences between groups in this evaluation. In qualitative analysis, there seemed to occur more problems in the tablet group, but usage became easier over time. Stroke patients felt that music listening was rewarding and beneficial to their recovery and they were eager to recommend music listening as a part of stroke rehabilitation. Stroke patients felt that music listening was useful to them with both devices and beneficial to their rehabilitation. Stroke patients were eager to recommend music listening as a part of the stroke rehabilitation. Based on the results of this study, music listening therapy can be recommended as a part of the rehabilitation of subacute phase stroke patients.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Kuulovammaisilla on usein vaikeuksia puheen prosodian kuten äänenkorkeuksien havaitsemisessa. Nämä vaikeudet haittaavat muun muassa puheen ja kielen kehitystä sekä puheen emootioiden havaitsemista. Musiikillisen toiminnan on havaittu tutkimusnäytön perusteella edistävän kuulovammaisten lasten puheen prosodisten piirteiden havaitsemista ja kielellistä kehitystä. Tutkimuksia musiikkitoiminnan vaikutuksista kuulovammaisten lasten prosodisten piirteiden havaitsemiseen on tehty kuitenkin vasta vähän. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, minkälaista on molemminpuolisesti (bilateraalisesti) kuulovammaisten, bilateraalisesti kuulolaitteita käyttävien lasten äänenkorkeuksien ja -kestojen havaitseminen ja parantaako musiikki-interventio niiden havaitsemista. Lisäksi tässä tutkielmassa selvitettiin, eroaako nuorempien ja vanhempien kuulovammaisten lasten sekä kuulokojeita/bimoodaalisesti kuulokojetta ja sisäkorvaistutetta käyttävien (KK/SIKK) ja molemminpuolisia sisäkorvaistutteita käyttävien (SI) kuulovammaisten lasten äänenkorkeuksien ja äänen kestojen havaitseminen sekä intervention aikainen kehitys toisistaan. Tässä tutkielmassa vertaillaan tiedettävästi ensimmäistä kertaa kuulokojeita/bimoodaalisesti kuulokojetta ja sisäkorvaistutetta käyttävien ja molemminpuolisia sisäkorvaistutteita käyttävien kuulovammaisten lasten äänenkorkeuksien ja äänen kestojen havaitsemista ja kehitystä toisiinsa. Menetelmät. Tämän tutkielman koehenkilöt koostuivat MULAPAPU-tutkimuksen tutkittavista. Viisitoista 3–7-vuotiasta kuulovammaista lasta suoritti äänenkorkeuksien sekä -kestojen havaitsemisen tehtävän, jonka avulla kerättiin äänenkorkeuksien ja -kestojen erottelukynnysarvoja. MULAPAPU-tutkimus toteutettiin vaihtovuoroisella tutkimusasetelmalla, jolloin musiikki-intervention vaikuttavuutta voitiin tarkastella vertaamalla interventionperiodin aikaista kehitystä ennen interventiota ja intervention jälkeen tapahtuneeseen kehitykseen. Tulokset ja pohdinta. Tilastollisesti merkitseviä tuloksia intervention vaikuttavuudesta ei saatu, vaikka tulokset äänenkorkeuksien ja äänen kestojen havaitsemistehtävässä paranivat ryhmätasolla intervention aikana. Yksilötasolla useampi SI-lapsista edistyi äänenkorkeuksien havaitsemistehtävässä musiikki-intervention aikana verrattuna KK/SIKK-lapsiin ja puolet molempien kuulolaiteryhmien tutkittavista kehittyi äänen kestojen havaitsemisessa. Myös vähintään puolet nuoremmista ja vanhemmista tutkittavista edistyi intervention aikana. Äänenkorkeuksien ja äänen kestojen havaitsemisen harjaannuttamisesta musiikkitoiminnan avulla on mahdollisesti hyötyä kielellisten taitojen edistämisessä, millä on myönteinen vaikutus kuulovammaisten lasten elämänlaatuun.

Epilepsy surgery is an effective treatment in drug-resistant epilepsy and in addition to seizure reduction, surgery also seems to improve employment among epilepsy patients. While seizures and many psychosocial factors predict the employment outcome after epilepsy surgery, not all changes in employment observed over time can be attributed to these factors. This study investigated whether the level of cognitive functions or changes in cognitive functions predicted employment two years after the surgery. Furthermore, the study investigated whether changes in epileptic seizures, employment and cognitive functions could be observed after the surgery in comparison to pre-surgery level. For this registry study, data of 46 epilepsy surgery patients was acquired from medical reports and neuropsychological test records of HUS Neurocenter Neuropsychology unit. Predictors of postoperative employment were analyzed with univariate and multivariate logistic regression analysis. In this study 83% of the patients were seizure-free two years after the surgery. Employment status improved statistically significantly and 13 % of the patients not working preoperatively were employed or studying after the surgery. No change or only small changes were observed in cognitive functions after the surgery when compared to preoperative level. None of the changes in cognitive functions predicted employment after the surgery, but of the postoperative cognitive functions verbal reasoning (Similarities) and verbal fluency were significant predictors of postoperative employment, even though only verbal reasoning remained statistically significant in multivariate analysis. Seizure frequency was not associated with employment two years after the surgery. Of psychosocial factors employment pre-surgery and the number of antiepileptic drugs used were the strongest predictors of employment after the surgery. This study supports the earlier observations that good seizure outcome is not alone sufficient to explain the employment outcome after the surgery, but other predictors are likely to have an influence on employment as well. However, cognitive functions do not appear to have a significant effect on postoperative employment two years after the surgery, instead postoperative employment is best explained by preoperative employment and the number of antiepileptic drugs used.

Cannabis är det vanligaste olagliga berusningsmedlet i Finland. Användningen av cannabis har ökat under de senaste åren, och allt fler finländare har personliga erfarenheter av cannabis. Medan användningen av cannabis har blivit alltmer vanligt, har också attityderna gentemot den nuvarande lagstiftningen börjat skifta. De psykotropiska och avslappnande effekterna av cannabis har fascinerat mänskan i både forna och moderna tider, i såväl läkemedels- som underhållningssyfte. Diskussionen om legalisering och avkriminalisering av cannabis har blivit alltmer aktuell, vilket kan ses i mängden texter som publiceras om ämnet. Denna studie granskar hur och vad tidskriften Helsingin Sanomat (HS) skrev om cannabis under året 2021. HS publicerade år 2021 över 100 texter där ordet cannabis förekom. Största delen av texterna är nyheter som inte tar ställning till cannabisfrågan, men också texter både för och emot liberalisering av lagstiftningen påträffas, speciellt i insändarna. Det förblir dock omöjligt att dra slutsatser om HS:s ståndpunkt till frågan. Det kan konstateras att diskussionen om lagstiftningen gällande cannabis och narkotika är mer aktuell än någonsin tidigare, och väcker stort intresse både hos experter och gemene man. Diskussionen är fortfarande till viss mån polariserad, men allt fler synpunkter tas i beaktande och får sin röst hörd.

Keskosena syntyessä istukan ravitsemusreitti katkeaa äkillisesti eikä suolisto ole vielä tuolloin kypsä vastaanottamaan ravitsemuksellisia maitomääriä. Tavoitteena keskosen kasvulle pidetään vastaavaa kasvua kuin kohdun sisällä kasvavalla sikiöllä. 2000-luvun alussa huomattiin, ettei vallinneilla ravitsemussuosituksilla päästy tavoitteeseen ja siksi suosituksia muutettiin. Erityisesti parenteraalisen ravitsemuksen määrää lisättiin ja sen aloitusajankohtaa aikaistettiin. Muutosten jälkeen syntyi vaikutelma keskosten parantuneesta kasvusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kasvavatko keskoset paremmin kuin ennen ravitsemussuositusten muutosta. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisesti sairauskertomusmerkintöjen avulla. Tutkimusaineistoon valittiin vuosina 1996-1997 ja 2006-2007 syntyneet Lastenklinikan Vastasyntyneiden teho-osastolla hoidetut ja Avo 7 –vastaanotolla seuratut keskoset, jotka olivat syntyessään gestaatioiältään 28+1 viikkoa tai alle. Tutkimuksessa todettiin, että jälkimmäisellä ajanjaksolla syntyneet kasvoivat tilastollisesti merkittävästi paremmin kuin ensimmäisellä jaksolla syntyneet. Pojat olivat merkittävästi suurempia jo lasketussa ajassa (gestaatioikä 40+0), tytöillä kasvun paraneminen näkyi vasta myöhemmissä mittauspisteissä (3, 6, 9 ja 12 kk). Erityisesti kasvun paraneminen näkyi niin sanotussa lineaarikasvussa eli pituuden ja päänympäryksen paranemisessa. Sairastavuus oli myöhemmällä ajanjaksolla syntyneillä suurempaa.

Background Myoclonic twitches are bursts of jerky movements of the distal limbs that occur during REM-sleep (1). An earlier study conducted by Sokoloff et al. in 2020 hypothesized that myoclonic twitches could offer a crucial insight into the developmental status of a human infant’s nervous system (1). They assessed the patterning and the rate of twitching in 16 in term infants. Our study aimed to test whether the earlier conducted study and its findings could be repeated on a bigger scale. Materials & Methods The data for this study was collected from HUS (Helsinki University Hospital) Children’s Hospital’s Video-EEGs by collecting the data of all under one-year-old children that had been referred to video-EEG examinations between 9th May, 2019 - 20th May, 2020 and had their limbs visible whilst sleeping (133 sessions from 92 infants). The data was collected with the help of an EEG reader program named NicOne Reader by one annotator over the summer of 2020. The annotations were done with the accuracy of left foot, left hand, right foot, right hand and head. The median recording duration was 19.0 min (IQR: 13.58 to 27.24 min)(Range: from 1.5 to 210.5 min) and the average recording duration was 25.5 min. Results Our results showed that both the twitch frequency and the proportion of hand and feet clusters from all clusters grew in relation to age. In addition, twitching in the hands and the feet occurred much more often than twitching of the head or the face. Conclusions Like in Blomberg’s group’s study (1) our findings give promise that myoclonic twitching can be used to evaluate sensorimotor development in the future. Further studies are needed in order to form a universal database regarding myoclonic twitching and its relation to typical and atypical sensorimotor development.

ADHD:n diagnostisiin kriteereihin on vuodesta 1980 kuulunut vaatimus oireiden esiintymisestä riittävän varhaisella iällä, vaikka varsinaista näyttöä sopimuksenvaraisen alkamisikäkriteerin tueksi ei ole. Useassa väestöpohjaisessa seurantatutkimuksessa on nyt havaittu aikuisia ja nuoria yksilöitä, jotka kärsivät ADHD:n kaltaisesta oireyhtymästä, vaikka lapsuusiällä ADHD:n diagnostiset kriteerit eivät täyttyneet. Osassa tapauksista diagnostinen kynnys alittui lapsuudessa vain niukasti, mutta myös lähes oireettomia tapauksia havaittiin. Spekulaation kohteena on ollut sisäisten tai ulkoisten kompensaatiokeinojen kyky piilottaa ADHD-oireita ympäristön vaatimusten vaihtelusta riippuen. Toisaalta myöhäiset ADHD-oireet voitaisiin usein yhdistää muihin samanaikaisiin diagnooseihin, mutta kysymystä monimutkaistaa liitännäisdiagnoosien suuri esiintyvyys riippumatta ADHD:n alkamisiästä. Ilmiönä ADHD:n myöhäiseen puhkeamiseen liittyy vielä runsaasti ratkaisemattomia kysymyksiä, mutta tavanomaisia hoitovaihtoehtoja tulisi kenties harkita pitkäaikaiseen, piirteenomaiseen, elämää haittaavaan ADHD-oirekuvaan, vaikka se näyttäisikin ilmaantuneen vasta lapsuus- tai nuoruusiän jälkeen. Etenkin lievemmissä tapauksissa keskeistä olisi kuitenkin huolellisesti arvioida diagnostiikkaan ja hoitoon liittyvät hyödyt ja haitat niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta ylidiagnostiikan välttämiseksi. (141 sanaa)