Browsing by Title

Tavoitteet. Suomalaisten nuorten mielenterveys on viime vuosina heikentynyt ja on tärkeää etsiä keinoja nuorten hyvinvoinnin tukemiseen. Uskonnollisuus on monissa tutkimuksissa maailmalla ennustanut parempaa mielenterveyttä. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, onko uskonnollisuus yhteydessä mielenterveyteen myös suomalaisilla nuorilla. Tutkimuksen hypoteesina suuremman uskonnollisuuden oletettiin ennustavan parempaa hyvinvointia. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin yhteydessä mahdollisesti esiintyviä sukupuolieroja, koska sukupuolten välillä on aiemmissa tutkimuksissa havaittu toistuvia eroja sekä mielenterveydessä, että uskonnollisuudessa. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto koostui 15-16-vuotiaiden nuorten vastauksista Helsingin yliopiston teettämään vuoden 2020 nuorisorikollisuuskyselyyn. Uskonnollisuuden yhteyttä prososiaaliseen käyttäytymiseen, tunne-elämän oireisiin, käytösongelmiin, yliaktiivisuuden/tarkkaamattomuuden oireisiin ja vertaissuhteissa ilmeneviin ongelmiin tutkittiin yleisillä lineaarisilla malleilla. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen hypoteesi toteutui osittain, koska suurempi uskonnollisuus ennusti tutkimuksessa tietyiltä osin parempaa hyvinvointia. Se ennusti sukupuolesta riippumatta suurempaa prososiaalista käyttäytymistä. Tytöillä suurempi uskonnollisuus ennusti myös vähäisempiä mielenterveyden ongelmia. Pojilla suurempi uskonnollisuus sen sijaan ennusti suurempia tunne-elämän oireita antaen viitteitä sukupuolen vaikutuksesta uskonnollisuuden ja hyvinvoinnin väliseen yhteyteen. Mahdolliset sukupuolierot on tärkeää ottaa huomioon tulevaisuuden tutkimuksissa ja miettiessä keinoa tukea nuorten hyvinvointia.

Objectives An unbeliever is someone who doesn’t believe in God or gods. There are a lot of unbelievers in the World, especially in Europe. However, the scientific understanding of unbelief is limited. There is little research on different kinds of unbelievers. This study began to explore ritual atheists. Ritual atheists are unbelievers who find some religious rituals meaningful in their lives. The study explored conservative and liberal attitudes of unbelievers, ritual atheists and religious people. It was hypothesized that unbelievers are more liberal than ritual atheists and ritual atheists are more liberal than religious people. Methods The participants were from the 2008 EVS (European Values Study) data, which was collected from 45 different European countries. New variables were computed from the original items, and they represented attitudes concerning morals, family life, tolerance, immigrants and requirements of national identity. Most of the variables were computed by arithmetic means or by using factor analysis. The data was analyzed by multivariate and univariate analysis of variance, by t tests and by discriminant analysis. Results and conclusions With most of the attitudes, unbelievers were more liberal than ritual atheists who, for their part, were more liberal than religious people. This study provided entirely new information about the attitudes of ritual atheists. The results support the assumption that ritual atheism is a unique form of unbelief: a ritual atheist adopts some of the religious influences of the culture, without being religious.

The gastrointestinal (GI) epithelium is composed of a single layer of cells with a turnover time of only a few days. Due to its location at the barrier between GI tract contents and the underlaying mucosa, the epithelium is constantly exposed to stress such as toxic agents and a variety of pathogens and susceptible to injury. Accordingly, the homeostatic growth as well as repair of injury in epithelium must be efficient and strictly regulated. Misregulated repair of the injured epithelium can lead to pathologies such as chronic inflammation or cancer. Underlying stromal cells such as fibroblasts provide growth factors and other signaling molecules regulating the epithelial cell stemness, differentiation and repair, but the stromal regulatory pathways during regeneration are poorly understood. The aim of this study was to establish a consensus view on the heterogeneity of GI fibroblasts, as well as to map potential epithelium derived signals affecting fibroblast function in homeostatic and injury situations using literature review, in silico approaches, and murine primary intestinal fibroblast culture. Seurat and CellChat R packages were used to perform integration and interaction analyses of six previously published mouse and three human single- cell RNA-sequencing datasets of colonic epithelial and mesenchymal cells isolated in homeostatic and/or inflammatory conditions. Murine primary intestinal fibroblasts were treated with identified potential signaling factors ex vivo and 3’RNAseq was performed to identify transcriptional responses. Both mesenchymal and epithelial cell clusters were identified in the scRNAseq data. Interestingly, similar fibroblast populations could be found in the murine and human data. I identified several epithelium-derived signaling molecules potentially targeting GI fibroblasts and focused on Gas6-Axl pathway and lactate. I confirmed high and specific expression of the Gas6 receptor Axl in intestinal fibroblasts, but recombinant Gas6 failed to induce significant changes in cultured primary fibroblasts. Lactate-treated primary intestinal fibroblasts reprogrammed their transcriptome with main alterations in metabolic pathways and induction of neutrophil-attracting chemokines. In this work I suggest a consensus model for GI fibroblast subpopulations and suggest epithelium derived lactate as a powerful means to reprogram fibroblasts.

Ornitin dekarboxylas antizym-inhibitorer (AZIN) är protein som reglerar polyaminsyntesen. Två AZIN proteiner är kända hos människan (AZIN1/AZIN2). Polyaminer fungerar på flera olika sätt vid cellens proliferation, vilket har lett till stort intresse för deras roll inom neoplastiska förändringar. AZIN1 har betydelse för cellens proliferation, medan AZIN2 har visats ha en större roll vid cellulär vesikeltransport. AZIN2 har ett högt uttryck i sekretoriska celler, bland annat i broskvävnad. Studiens målsättning är att undersöka AZIN2 uttrycket i benigna och maligna neoplasier av brosk. Syftet är att utreda huruvida uttrycket av AZIN2 varierar mellan olika graderna av malignitet. Ifall betydande skillnad finns kunde detta komma till användning vid graderingen av neoplasier för bedömningen av malignitet. Uttrycket av AZIN2 undersöktes med immunohistokemiska färgningar av preparat insamlade från patienter som blivit opererade för kondrom eller kondrosarkom. Studien visar att uttrycket av AZIN2 sjunker vid stigande grad av malignitet (p=0.039). Den visar också att expressionen signifikant sjunker om tumören klassats som benign/lågmalign/högmalign (p=0,016) eller lågmalign/högmalign (p=0,004). Resultaten visar att tumörens uttryck av AZIN2 sjunker vid stigande grad av malignitet. De bekräftar även tidigare fynd av AZIN2:s roll för vesikel transport i cellen.

Juurihoito koetaan työläänä ja aikaa vievänä, siksi sen eri vaiheista pyritään tekemään helpompaa ja nopeampaa. Uusimmissa koneellisissa menetelmissä käytetään vain yhtä tai muutamaa instrumenttia juurikanavan preparointiin Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko yhden tai kolmen viilan koneellisilla preparointimenetelmillä säästää aikaa ja saavuttaa enemmän tehokkuutta kuin perinteisillä useampiin instrumentteihin perustuvilla menetelmillä ilman, että preparoinnin laatu kärsii. Tutkittavat menetelmät olivat resiprokaatiota hyödyntävä yhden instrumentin menetelmä, tasaista pyörimisliikettä hyödyntävä yhden instrumentin menetelmä sekä resiprokaatiota ja tasaista pyörimisliikettä hyödyntävä kolmen instrumentin menetelmä. Preparointiin käytettyä aikaa, kanavamorfologian säilymistä ja juurentäytteiden tiiviyttä arvioitiin akryyliblokeista ja humaanihampaista sekä visuaalisesti että laskennallisen mallin mukaan. Yhden tai kolmen instrumentin menetelmät olivat jonkin verran nopeampia kanavan preparoinnissa kuin perinteinen menetelmä. Juurikanavan esilaajentaminen vaikutti kanavamorfologian säilymiseen suotuisasti. Preparoinnin jälkeen poikkileikkaukseltaan pyöreissä kanavissa juurentäytteet olivat tiiviimpiä verrattuna epäsäännöllisen muotoisiin kanaviin. Aiempaa koonisemmat instrumentit vaativat ainakin ahtaissa kanavissa juurikanavan esilaajennuksen, jotta kanavamorfologia säilyisi. Jos esilaajennus tehdään koneellisesti, ei voida enää puhua yhden viilan menetelmästä.

Tässä tutkielmassa testataan laskennallisten, signaalin jatkuvuuteen tai synkronisuuteen perustuvien EEG-mittareiden toimivuutta hypoksis-iskeemisestä enkefalopatiasta (HIE) kärsineiden vastasyntyneiden akuutin tilan sekä ennusteen arvioinnissa. Lisäksi on tutkittu EEG-signaalin synkronisuutta mittaavan ASI-indeksin erottelukykyä terveiden ja asfyktisten lasten erottelussa. Tutkimus on toteutettu analysoimalla EEG-mittareiden arvoja suhteessa vastasyntyneiden kliiniseen enkefalopatian vaikeusasteen arvioon sekä parin vuoden sisällä tehtyyn uuteen neonatologin arvioon lapsen kehityksestä. Lisäksi HIE-potilaiden ASI-arvoja verrattiin terveiden verrokkien vastaaviin arvoihin. Jatkuvuutta mittaavista MFDFA-muuttujista havaittiin tilastollisesti merkitseviä eroja kolmessa mittarissa HIE- ja kahdessa ennusteryhmien suhteen. Ryhmien välille ei kuitenkaan löytynyt selviä raja-arvoja. ASI ei erotellut alaryhmiä, mutta toimi kiitettävästi terveiden ja HIE:stä kärsineiden erottelussa. Tutkimus tukee tuloksia ASI:n käytettävyydestä terveiden ja enkefalopatiasta kärsivien vastasyntyneiden erottelussa, mutta antaa todistetta HIE-alaryhmien välisen diagnostiikan toimivuutta vastaan. HIE:n vaikeusasteen ja ennusteryhmien erottelussa lupaavampia tuloksia antaneita MFDFA-mittareita voisi kehittää ja testata suuremmissa aineistoissa.

Nykyiset DNA:n eristämiseen ja puhdistamiseen käytetyt myrkyttömät proteiinien ulossuolausmenetelmät (protein-salting-out) ovat vielä melko aikaavieviä ja eräissä tilanteissa jopa epäluotettavia. Tämän työn tarkoituksena on kehittää luotettava ja entisiä menetelmiä nopeampi proteiinien ulossuolausmenetelmä kromosomaalisen DNA:n eristämiseksi viljellyistä ihmisen soluista (Jurkat, K562 ja U937). Tämän uuden proteiinien ulossuolausmenetelmän avulla voidaan 60 minuutissa eristää puhdasta ja suurimolekyylimassaista DNA:ta erilaisiin vaativiin sovelluksiin, kuten genomisten DNA kirjastojen valmistukseen ja niiden analyysiin. Tässä työssä kehitetty DNA:n eristysmenetelmä validoitiin tekemällä puhdistetusta DNA:sta geenikirjasto, josta vektoretti-PCR:ään perustuvalla kromosomikävelyllä eristettiin ihmisen kasvurajoitegeenin, tp53-geenin, promoottorialue, joka analysoitiin restriktioentsyymikartoituksella ja sekvennoinilla.

Aphasia is a linguistic disorder that occurs after language acquisition and can lead to difficulties with expressive and receptive language. Aphasia is most often caused by a stroke. The inability to retrieve words, also known as anomia, is the most common symptom of aphasia and it is most often assessed with object-naming tasks. It is acknowledged that in aphasia learning is fundamental aspect of the recovery process and this has led to increasing interest to study novel word learning ability in aphasia. So far, word learning ability in people with aphasia has been studied mainly in chronic stage. The aim of this study was to examine novel word learning ability in subacute aphasia using recognition and naming task and to investigate the possible connection between recognition and naming ability. Additionally, the possible connection between naming of familiar objects and new objects was investigated. The sample of this study was part of the Opi sanoja research project and included ten adults with subacute aphasia (maximum 3 months post-stroke). Participants completed a learning task on computer and their aim was to learn six pseudoword-picture pairings. The novel word learning ability of the participants was assessed using recognition and confrontation naming task. The tasks were administered on two different occasions one week apart from each other. The ability to name familiar objects was assessed using Boston Naming Test. Participants’ ability to name novel objects wasn’t correlated with their ability to recognize the novel objects. Furthermore, participants’ ability to name familiar objects didn’t correlate with the ability to name novel objects. However, there was considerable inter-individual variability in learning performance. Some of the participants were able to recognize novel objects at the statistically significant level immediately after the learning task and one week later. However, some of the participant’s couldn’t recognize the objects either immediately after the learning task or one week later. At the group level participants’ performance on the novel object naming task was poor and was virtually at floor. However, consideration of individual participant results revealed that one of the participants was able to name some of the novel objects correctly. Based on the results, people in subacute aphasia recognize novel targets better than name them. The results are in line with previous studies that have investigated ability to learn new words in chronic aphasia and support the initial evidence that people with subacute aphasia can learn novel words. The findings of this study also provide preliminary understanding of the ability to name novel objects in subacute aphasia.

Background. Aphasia refers to a disability in the processing of linguistic information. It is most typically due to a stroke. Aphasia impairs a person's ability to understand, produce and use language. Recovery from aphasia is generally divided into three main stages: acute, subacute and chronic. So far, the ability to learn new words in aphasia has only been studied in chronic aphasia. Learning new words is a complex process. In natural language learning, the relationship between a word and its meaning is often not unambiguous, but the words and their possible meanings are numerous, and the connections are complex. The learning of new words can take place by hearing or by reading. The prerequisite for rehabilitation from aphasia is the ability to learn new things, but aphasia research typically uses familiar and everyday words. However, the use of familiar words in research makes it difficult to interpret the results. In order to assess whether a person with aphasia is able to learn new vocabulary, research must be done on a vocabulary that was not available to the person before aphasia. Objectives. The aim of this thesis is to determine, whether people with subacute aphasia can learn novel vocabulary in a situation that imitates natural language learning. This thesis also investigates how the learning ability of people with aphasia compares to the learning ability of healthy matched controls in the same task and how the matched controls learn compared to healthy young adults. Methods. The participants of the study consisted of three groups: young controls, matched controls and aphasic participants. The aphasic participants were examined at HUS Hospital District in Laakso Hospital in Helsinki and in Hyvinkää Hospital. The word learning task consisted of six 3-syllable nonwords that were practiced using a computer program. The task was to combine a spoken and written novel word with the correct novel image, choosing from two different images. Results and conclusions. Learning novel words is possible in subacute aphasia. However, there was great variability in the ability to learn between the aphasic participants. Some learned the words well, others learned some words, and some did not seem to learn the words at all. In addition, some of aphasic participants in the subacute stage were able to maintain the vocabulary they learned for at least a week after learning. Some of the aphasic participants learned the words on par with matched controls but for some the learning was significantly weaker. Both young adults and matched controls performed well on the learning task, but young adults learn the words faster than matched controls.

Uuteen neurokirurgiseen toimenpiteeseen johtava postoperatiivinen hematooma (POH) on harvinainen mutta vakava toimenpiteen jälkeinen komplikaatio, joka liittyy selvästi lisääntyneeseen morbiditeettiin ja mortaliteettiin. Kirjallisuudessa postoperatiivisten hematoomien esiintyvyys on vaihdellut eri toimenpideyksiköiden välillä, antaen keskimääräiseksi esiintyvyydeksi 1.1%-2.2%. Tutkimuksessamme on retrospektiivinen asiakirjatutkimus, tavoitteenamme oli selvittää HUS:n neurokirurgian yksikön uuteen toimenpiteeseen johtavien postoperatiivisten hematoomien esiintyvyys eri neurokirurgisissa toimenpidetyypeissä vuosina 2010-2012. POH todettiin 0.64%:lla kaikista potilaista. Kraniotomioissa POH:n esiintyvyydeksi saimme 0.55% (n=26/4726) ja spinaalikirurgiassa 1.05% (n=30/2870). Eniten postoperatiivisia vuotoja havaittiin dekompressoiduissa kraniektomioissa (7.87%) ja kranioplastioissa (3.57%). Spinaalikirurgiassa POH:n esiintyvyys oli 1.1% kaularanganalueen ja 2.1% rintaranganalueen toimenpiteissä. Postoperatiivista hypertensiota havaittiin 64%:lla kaikista POH:n saaneista potilasta ja 85%:lla kraniotomiapotilaista. Kaikista potilaista, joilla todettiin intrakraniaalinen hematooma, 41%:lla evakuaatioleikkauksen jälkeinen lopputulos oli huono (GOS 1-3) ja 22% potilaista menehtyi kuuden kuukauden seurannan aikana. Neurokirurgian haastavuudesta huolimatta postoperatiivinen hematooma on harvinainen komplikaatio, jonka ehkäisemiseksi on oleellista tunnistaa suuremman riskin toimenpidetyypit ja mahdolliset vielä tuntemattomat verenvuodon riskitekijät