Browsing by discipline "Clinical Haematology"
Now showing items 1-8 of 8
-
(2018)Hemostasis is a highly regulated process, which enables the repair of damaged blood vessels by clotting but also keeps the blood fluid and removes blood clots when they are no longer needed. There is a variety of medical conditions that could lead to hemostatic malfunction, manifesting in thrombosis and/or bleeding. The aim of this study was to get acquainted with these conditions and the fundamental laboratory methods for screening hemostasis. Another goal was to study APAC variants in these selected test methods. APACs are semisynthetic molecule complexes consisting of human serum albumin (HSA) core and tailored number of covalently bound UFH chains. In several animal models, APACs have established both antiplatelet (AP) and anticoagulant (AC) functions. They target and act locally at the vascular injury site. We used 7 APAC variants differing at their coupling level of UFH (CL). We chose test methods to assess the intrinsic and common coagulation pathways, the activity and concentration of thrombin in clotting plasma, interactions between different agents in coagulation and the ability of collagen to induce platelet activation and aggregation. The chosen methods were Activated Partial Thromboplastin Time (APTT), thrombin time, Rotational Tromboelastometry (ROTEM), the Calibrated Automated Thrombogram (CAT) and Collagen-induced Platelet Aggregation in Platelet-rich plasma (Aggregometer, AggRAM). Generally, all studied APAC variants show dose-dependent inhibition of coagulation that is at least similar, but mostly more efficient compared with plain UFH. At the concentration corresponding to clinically relevant heparin concentration (3 µg/ml), APACs prolong the coagulation globally. At low concentrations they are more potent anticoagulants and thrombin inhibitors than UFH and also inhibit platelet procoagulant activity (PCA). Further studies are needed, however, the results support data that APACs are promising targets for the future drug development.
-
(2017)Kuvantamista hyödyntävässä toimenpiteessä eli toimenpideradiologiassa on kliininen tarve määrittää potilaan tukos- tai vuototaipumusta. Ultraäänitoimenpiteissä vuotoriskiä ennakoidaan protrombiiniajan (PT) ja siitä johdetun International Ration (INR) avulla. Sydänpotilailla tukosriskiä pienennetään toimenpiteen aikana annostelemalla suonen- sisäisesti hepariinia, jolloin aktivoidulla hyytymisajalla (ACT) voidaan seurata hepariinin vaikutusta. Kannettavalla vierilaitteella voidaan verianalyysit suorittaa toimenpide- huoneessa,jolloin tulosviive pienenee. Tutkielmassa verifioitiin HUS-Kuvantamisen radiologian hankkima ITC Hemochron® Signature Elite-vierilaitteen kokoverianalyysit PT, INR ja aktivoitu partielli tromboplastiiniaika (APTT) vertaamalla laitteen antamia tuloksia laboratorion veriplasmaa käyttäviin analyysituloksiin. Laitteen aktivoidun hyytymisajan (ACT LR ja ACT+) tuloksia verrattiin laboratorion antifaktori X-aktiivisuuteen (anti-FXa). Tavoitteena oli selvittää potilasaineiston avulla soveltuuko ITC Hemochron® Signature Elite-vierilaite kliiniseen käyttöön toimenpideradiologiassa. Ultraäänitoimenpiteissä potilaita oli yhteensä 20 ja sydänpotilaita oli 15. Potilaita ei valikoitu vaan kaikki näyt- teiden keräyspäivinä tammikuussa ja huhtikuussa 2015 HUS-Kuvantaminen radiolo- giassa ulträäni- tai sydäntoimenpiteissä olleet potilaat otettiin mukaan. PT-mittauksissa ero laboratorion menetelmän ja Hemochron® Signature Elite PT:n välillä oli -5,5 sekuntia (-26,3 prosenttia) ja keskinäinen riippuvuus eli korrelaatio vähäinen (R=0,02). INR- mittauksissa ero oli 0,15 (15 prosenttia) ja korrelaatio vähäinen (R=0,1). APTT-mittauk- sissa ero oli 8,4 sekuntia (33,9 prosenttia) ja korrelaatio alhainen (R=0,33). ACT LR:lle ja ACT+:lle ei määritelty eroa, koska mittausasteikko eroaa laboratorion antiFXa:n kanssa. ACT LR:lle saatii korrelaatio oli 0,49 ja ja ACT+:lle 0,35.
-
(2016)Kroonisen myeloisen leukemian molekyyligeneettiset mekanismit taudin syntyyn tunnetaan hyvin.Tarkempia taudin etenemiseen liittyviä geneettisiä muutoksia ja taudin kehittymiseen liittyviä lääkeresistansseja tunnetaan vain osittain. Tutkimuksessa neljän potilaan koko genomin eksomi sekvensoitiin. Sekvensointi datasta valittiin mutaatioita, joiden ajateltiin mahdollisesti liittyvän taudin kulkuun ja progressioon. Valitut mutaatiot seulottiin Sanger-sekvensoinnilla 65:ltä kroonista myeloista leukemiaa sairastavalta potilaalta. Tutkimuksen hypoteesina oli, että suuri leukemiakantasolumäärä voi kertoa myös taudin aggressiivisemmasta biologiasta ja liittyä mahdollisesti lisääntyneeseen määrään muita geneettisiä poikkeavuuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mutaatioiden määrää ja laatua kroonisen vaiheen potilailla. Tutkimuksessa potilailta löydettiin yksittäisiä hankinnaisia mutaatiota, jotka voitiin varmistaa Sangersekvensoinnin avulla, mutta laajemmasta 65 potilaan validaatiojoukosta mutaatioita ei seulonnalla löydetty. Tutkimuksen perusteella seulotut mutaatiot eivät ole yleisiä KML potilailla.
-
(2012)LGL-leukemia on harvinainen lymfaattinen leukemia, jota sairastavia potilaita on Suomessa tiedossa muutamia kymmeniä. LGL-leukemiassa veren suurten granulaisten lymfosyyttien (LGL) määrä on selvästi lisääntynyt. Solut ovat leukemialle epätyypillisesti morfologialtaan kypsiä. LGL-leukemiaa on kahta päätyyppiä: 85 % tapauksista on T-soluista (CD8+) muotoa (T-LGL-leukemia) ja 15 % on luonnollisten tappajasolujen tautia (NK-LGL-leukemia). Erityisesti T-soluinen muoto on indolentti, ja siksi tauti on todennäköisesti alidiagnosoitu. Syövän määritelmän mukaan solujen tulee olla klonaalisia. Tässä tutkimuksessa on tutkittu viiden (5) suomalaisen T-LGL-leukemiaa sairastavan potilaan leukemiasolujen klonaliteettia etsimällä T-solureseptorigeenin (TCR) klonaalisia uudelleenjärjestäytymiä PCR-menetelmällä. Uudelleenjärjestäytymät on lisäksi varmistettu ja identifioitu selvittämällä niiden tarkka emässekvenssi. Tutkimuksessa kaikilta potilailta löytyi yhden sijaan vähintään kaksi erilaista klonaalista uudelleenjärjestymää. Aikaisemmin on havaittu, että joillakin Philadelphia-kromosomipositiivista kroonista myelooista leukemiaa (KML) sairastavilla dasatinibihoito indusoi LGL-lymfosytoosin. Myös tässä tilassa LGL-solut ovat oligoklonaalisia. Tehty tutkimus vahvistaa osaltaan LGL-leukemian ja LGL-lymfosytoosin samankaltaisuutta.
-
(2016)Syövän ja veren hyytymisen välillä on useita yhteyksiä. Erityisesti haimasyöpä, kuten duktaalinen adenokarsinooma (PDAC), lisää merkittävästi hyytymisaktiviteettia. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää syövän levinneisyyden, hoitojen ja preoperatiivisten biomarkkereiden yhteyttä haimasyövässä, verraten sitä hyvänlaatuiseen intraduktaaliseen papillaariseen musinoottiseen neoplasiaan (IPMN). Tutkimukseen otettiin 158 haimatuumorin vuoksi leikattua potilasta, joiden kasvain diagnosoitiin joko PDAC:ksi tai IPMN:ksi. Verenkuvaa, hyytymis- ja tuumorimarkkereita analysoitiin preoperatiivisesti. Potilaat jaettiin ryhmiin riippuen syövän levinneisyydestä ja neoadjuvanttihoidoista (NT). Hyytymistekijä VIII (FVIII:C) oli aktiivisempi PDAC potilailla kuin IPMN potilailla (p<0.05), paitsi paikallisilla NT-hoidetuilla PDAC potilailla. D-dimeeripitoisuus oli suurempi paikallista hoitamatonta PDAC:ta ja metastasoinutta NT-hoidettua PDAC:ta sairastavilla kuin IPMN potilailla (p<0.02). Tuumorimarkkeri CA 19-9 oli koholla PDAC potilailla, lukuun ottamatta paikallista NT-hoidettua PDAC:ta. Yhdistämällä FVIII:C, D-dimeeri ja CA 19-9-tulokset aikaansaimme paneelipisteytyksen, joka erotti kaikki PDAC ryhmät IPMN potilaista (p<0.05). Tutkimuksessamme CA 19-9 ei yksinään erottanut kaikkia PDAC ryhmiä IPMN:stä. Yhdistämällä CA 19-9:ään hyytymistä kuvaavat FVIII:C:n ja D-dimeerin syntyy paneelipisteytys, joka preoperatiivisesti ennustaa PDAC:a.
-
(2016)Tutkimus käsittelee HYKS:n lastenklinikalla vuosina 1980-2010 tehtyjä lapsuusiän allogeenisia hematopoieettisia kantasolunsiirtoja. Tutkimus tehtiin retrospektiivisenä rekisteritutkimuksena HUS:n lapsuusiän syöpärekisterin (ProLapsi) tietojen pohjalta. Aineisto kerättiin rekisteristä käsin ja analysoitiin SPSS-ohjelmistoa apuna käyttäen. Tutkimuksen tavoitteena oli rekisteritietojen pohjalta tutkia kantasolusiirtojen onnistumista ja kartoittaa eri tekijöiden vaikutusta siirron lopputulokseen sekä peilata tuloksia kirjallisuudesta löytyviin aikaisempiin tutkimustuloksiin. Siirron onnistumisen kannalta haluttiin tarkastella siirteen hyljinnän ja taudin relapsin todennäköisyyttä sekä potilaiden parantumista sairaudestaan ja kuolleisuutta ensimmäisenä vuotena siirron jälkeen. Vertailuparametreinä käytettiin muun muassa HLA-yhteensopivuutta, luovuttajan ja vastaanottajan ikää sekä luovuttajan ja vastaanottajan veriryhmää. Tulokset toimivat apuna verrattaessa Lastenklinikalla tehtyjen kantasolusiirtojen lopputulosta muualla tehtyihin siirtoihin sekä auttavat havaitsemaan riskejä ja vahvuuksia klinikan toiminnassa. Tutkimustuloksissa ei tullut esiin Lastenklinikan siirtotoimintaan liittyviä riskitekijöitä. Saadut tutkimustulokset olivat pääosin linjassa aiheesta aiemmin tehtyjen tutkimusten kanssa. Tulokset, jotka olivat ristiriidassa aiempien havaintojen kanssa, eivät saavuttaneet tilastollista merkittävyyttä. Merkittävimpänä tutkimustuloksena havaittiin viitettä siitä, että luovuttajavalinnassa sekä ABO-veriryhmätekijöiden lisäksi myös Rh- veriryhmätekijät tulisi ottaa huomioon.
-
(2016)Tutkielman aiheena oli kroonista myeloista leukemiaa sairastavien potilaiden T-solujen aktiivisuus ja sytokiinituotanto. Potilasmateriaalina oli ns. STOP-tutkimuksen potilaat, joita on seurattu Hematologisessa tutkimusyksikössä vuodesta 2006. STOP- tutkimuksen yhtenä kiinnostuskohteena oli KML-potilaiden mahdollinen paraneminen ja molekylaarisen vasteen säilyminen tyrosiinikinaasi-inhibiittorilääkityksen loputtua. Tässä projektissa vertasin relapsoituneiden potilaiden valkosoluja remission säilyttäneiden potilaiden valkosoluihin. T-solujen aktivaation jälkeen tulokset analysoitiin virtaussytometrialla. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että remission säilyttäneillä potilailla sytokiinituotanto (IFN-γ ja TNF-α) on voimakkaampaa kuin relapsoituneilla potilailla. Tämä voi osin selittää, miksi remission säilyttäminen on joillain potilailla onnistunut pitkäaikaisesti. Tulokset tulee kuitenkin vahvistaa meneillään olevissa kliinisissä tutkimuksissa, joissa on suurempi potilasmäärä mukana.
-
(2012)Aikuisten akuuttin lymfaattiseen leukemiaan (ALL) sairastuu Suomessa vuosittain noin kolmekymmentä henkeä. Philadelphia-kromosomi (Ph) on yleisin aikuisten ALL:ssa esiintyvä geneettinen rakennepoikkeavuus, ja Ph-positiivisen ALL:n ennuste on ennen tyrosiinikinaasiestäjien (TKE) aikakautta ollut surkea. Tutkimuksessa tarkasteltiin TKE-lääkityksen vaikutusta Ph-positiivisen ALL:n ennusteeseen suomalaisessa potilasaineistossa. Potilastiedot kerättiin Suomen hematologisesta rekisteristä sekä Suomen akuutti leukemia työryhmän rekisteristä ja analysoitiin käyttäen tilastollisia menetelmiä. Tuloksissa TKE-lääkitys paransi ennustetta kaikissa potilasryhmissä riippumatta potilaan saamista hoidoista. Merkittävin tulos saatiin, kun vertailtiin TKE-lääkitystä käyttäneitä potilaita allogeenisen siirron suhteen. Vertailussa potilaat, jotka eivät olleet saaneet siirtoa pärjäsivät yhtä hyvin kuin siirron saaneet potilaat. Allogeenista kantasolujensiirtoa on pidetty ainoana paranemisen mahdollisuutena Ph-positiivisesta ALL:sta, mutta on hoitona potilaille erittäin raskas eikä sovellu kaikille. Tutkimuksen tulos viittaa TKE-lääkityksen kykenevän ylläpitämään pitkiä remissioita. Mikäli jatkotutkimukset osoittavat havainnon paikkansapitävyyden, saattavat Ph-positiivisen ALL:n hoitokäytännöt tulevaisuudessa merkittävästi muuttua.
Now showing items 1-8 of 8