Browsing by study line "Finskspråkig studieinriktning"

Eturauhassyöpä koskettaa yhä useampaa miestä ja sen diagnostiikkaan on kehitetty useita kuvantamismenetelmiä. Positroniemissiotomografia tietokonetomografiaan yhdistettynä on rutiinikäytössä oleva kuvantamistapa, jossa yhdistyy tietokonetomografilla saatava anatominen tarkkuus positroniemissiotomografian kykyyn kuvantaa metabolisten prosessien tai eri substraattien pitoisuuksien vaihteluita. Retrospektiivisen tutkimuksen tekohetkellä HUS:n Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikössä oli siirrytty eturauhassyövän ja eturauhassyövän kemiallisen relapsin PET/TT-kuvantamisessa 18F-koliinista 68Ga-PSMA-merkkiaineeseen, eikä näiden kahden merkkiaineen välillä oltu vielä tehty vertailua. Tutkimukseen valittiin 143 potilasta, joista noin puolet oli kuvattu 18F-koliinilla ja puolet 68Ga-PSMA:lla. PET-kuvantamisen tuloksia verrattiin TT-kuvantamisen tuloksiin ja tuloksista laskettiin tilastollisissa suureita: p-arvo, sensitiivisyys/spesifisyys ja PPV/NPV. Tuloksista nähdään, että PET:lla todetaan tarkemmin leesioita ja metastaaseja kuin TT:lla. Merkkiaineiden välillä ei pystytty tekemään suoraa vertailua, koska potilaat oli jaettu kahteen ryhmään missä kummassakin käytettiin vain yhtä merkkiainetta. Epäsuorasta vertailusta nähtiin, että 18F-koliini tuotti hieman varmemmin luotettavia tuloksia 68Ga-PSMA:aan verrattuna.

Tausta Lapsen äärimmäinen pitkäkasvuisuus (eli pituus ≥+3 keskihajontaa (SD) yli ikä- ja sukupuolikohtaisen keskiarvon) on yleinen syy lapsen lähettämiseen erikoissairaanhoitoon jatkotutkimuksiin. Kuitenkaan kattavaa tutkimusnäyttöä äärimmäisen pitkäkasvuisuuden etiologiasta ei ole julkaistu. Tutkimuksessamme raportoimme lasten äärimmäisen pitkäkasvuisuuden etiologian, syndroomisiin kasvuhäiriöihin liittyvien kliinisten piirteiden yleisyyden sekä syndroomiselle pitkäkasvuisuudelle tyypilliset auksologisiset piirteet. Oletamme, että tutkimusaineistomme kuvaa hyvin populaatiotasoa, sillä Suomessa lasten pituuskasvua seurataan ja kasvun poikkeavuuksia seulotaan kattavasti ja systemaattisesti. Aineisto ja menetelmät Tutkimusaineistoon valikoimme Helsingin yliopistollisen keskussairaalan alueelta lapset, jotka olivat syntyneet 1990 ja 2010 välisenä aikana ja joiden suhteellisen pituus oli ≥+3 SD kolmannen ikävuoden jälkeen. Identifioimme pitkäkasvuiset lapset Helsingin yliopistollisen keskussairaalan alueen kasvutietojärjestelmästä, ja tutkittavien sähköiset potilaskertomukset käytiin kattavasti läpi joulukuuhun 2020 asti diagnostisten tutkimusten tulosten, oheissairauksien, kliinisten piirteiden ja kasvuparametrien keräämiseksi. Löydökset Sisäänottokriteerien perusteella tutkimusaineistoon valikoitui 424 tutkittavaa (214 tyttöä, 210 poikaa). Pitkäkasvuisuuden taustalla todettiin primaarinen tai sekundaarinen kasvuhäiriö 61:llä (14 %) potilaalla, joista tyttöjä oli 36 (17 %) ja poikia 25 (12 %) (p=0,15). Sekundaarinen kasvuhäiriö diagnosoitiin 42:lla (10 %) potilaalla. Kaksi yleisintä sekundaarista syytä olivat sentraalinen ennenaikainen murrosikä ja ennenaikainen adrenarke, jotka olivat yleisempiä tytöillä. Primaarinen kasvuhäiriö todettiin 19 potilaalla (4 %), joista yleisimpiä olivat Marfanin ja Sotosin oireyhtymät. Osana pitkäkasvuisuuden diagnostiikkaa geenitestejä käytettiin 120 lapsella. Sen sijaan geenipaneeleja ja array-tutkimuksia käytettiin harvoin. Dysmorfisia piirteitä tai neurologisen kehityksen ongelmia todettiin 104:llä (29 %) idiopaattisesti pitkäkasvuisilla lapsilla. Primaarisen kasvuhäiriön todennäköisyys assosioitui kasvuhäiriön asteeseen, suhteellisen pituuden poikkeamaan odotuspituudesta sekä kasvunopeuteen (pituuden SD:n muutokseen) Pohdinta Huomattavalla osalla äärimmäisen pitkäkasvuisista lapsista todettiin poikkeavan kasvun taustalla primaarinen tai sekundaarinen kasvuhäiriö. Primaarisiin sekä sekundaarisiin kasvuhäiriöihin liittyi tunnusomainen kasvutapa; primaarista kasvuhäiriötä sairastavat keskittyivät aineiston pisimpien joukkoon, sekundaarista syytä sairastavat taas kasvoivat keskimääräistä nopeammin. Syndroomisiin kasvuhäiriöihin liittyviä kliinisiä piirteitä todettiin yllättävän usein idiopaattisesti pitkäkasvuisilla lapsilla. Löydöksemme viittaavat siihen, että idiopaattisesti pitkien lasten joukossa oli fenotyypiltään lieviä syndroomisesti pitkäkasvuisia lapsia, joita ei ollut molekyyligeneettisesti diagnosoitu. Tuloksemme viittaavat siihen, että aktiivisella, uuden sukupolven molekyyligeneettisten testien käytöllä voidaan tarkentaa diagnostiikkaa äärimmäisen pitkäkasvuisten lasten kohdalla. Tutkimuksemme tarjoaa työkaluja äärimmäisten pitkäkasvuisten lasten jatkotutkimuksiin ja erotusdiagnostiikkaan

Korkeat verensokerit ovat yleisiä leikkauspotilailla, ja ne lisäävät leikkauksen komplikaatioriskiä. Verensokereiden hoito ei ole kirurgien ja operatiivisten osastojen henkilökunnan ominta osaamisaluetta. Uusia hoitomuotoja ja lääkkeitä diabetekseen tulee jatkuvasti, joten muiden kuin alan asiantuntijoiden on vaikea pysyä kehityksessä mukana. Tässä tutkimuksessa tavoitteenamme oli selvittää, voiko henkilökuntaa kouluttamalla lisätä diabeteshoidon osaamista. Jos osaaminen paranisi, voisivat myös potilaiden verensokerit ja näin ollen leikkaustulokset parantua. Tulosten avulla voidaan saada tietoa, kannattaako tällaiseen opetukseen käyttää rajallisia resursseja. Osana diabeteshoitoa kehittävää AGS-projektia annettiin operatiivisten osastojen henkilökunnalle aiheeseen liittyvää koulutusta. Otos perioperatiiviseen työhön osallistuvia hoitajia ja lääkäreitä täytti koulutusjakson alussa ja lopussa anonyymisti projektia varten suunnitellut kyselylomakkeet. Koulutusjakso sisälsi luentoja ja konsultaatioapua. Kyselylomakkeissa kysyttiin tiedollisia, avoimia kysymyksiä sekä monivalintakysymyksiä oman osaamisen sekä nykyisen koulutuksen tasosta. Kyselyyn vastasi ensimmäisellä kierroksella 51 sairaanhoitajaa, 55 lääkäriä ja 14 muun ammattiryhmän edustajaa, pääosin lähi- tai perushoitajia. Toisella kierroksella kyselyyn vastasi 60 sairaanhoitajaa, 44 lääkäriä ja 12 muuta. Havaitsimme osaamisen kehityksessä positiivisen trendin, mutta tulos ei yltänyt tilastollisesti merkitseväksi. Hoitajien tyytyväisyys koulutuksen määrään ja laatuun sen sijaan parani tilastollisesti merkitsevästi koulutuksen myötä. Yllättävintä oli usean kirurgin ajatus siitä, että verensokereiden hoito kuuluu ainoastaan sisätautilääkäreille. Tämä, sekä erityisesti alkutilanteen huono tietämys verensokereista korostaa koulutuksen tarpeellisuutta sekä kirurgeille että hoitajille. Käymme läpi myös kehityskohteita, joiden avulla tutkimus ja ennen kaikkea tärkeä koulutus voitaisiin toistaa toisissa sairaaloissa vielä paremmalla menestyksellä.

Akuutti haimatulehdus on tavallinen sairaus kirurgian päivystyksessä akuutti vatsa -potilailla. Haimatulehduksen etiologian määrittämisellä on tärkeä rooli toisaalta mahdollisesti tarvittavien hoitotoimenpiteiden valitsemisessa, mutta ennen kaikkea uusiutumisen estossa. Yleisimmät etiologiset tekijät akuutin pankreatiitin taustalla ovat alkoholin liiallinen käyttö sekä sappikivitauti. Harvinaisempia aiheuttajia ovat haiman tai haimatiehyen mekaaninen ärsytys toimenpiteen seurauksena, hypertriglyseridemia, autoimmuunitulehdus sekä tietyt lääkeaineet. Osassa tapauksista aiheuttajaa ei löydetä ja nämä jäävät ns. idiopaattisiksi. Teimme retrospektiivisen katsauksen Helsingin Yliopistolliseen sairaalaan kuuluvassa Meilahden sairaalassa vuosina 2016-2018 hoidetuista akuuttiin pankreatiittiin sairastuneista potilaista. Tarkoituksenamme oli selvittää akuutin haimatulehduksen tämänhetkinen ilmaantuvuus sekä mahdolliset muutokset haimatulehdusten etiologiajakaumassa. Lisäksi arvioimme tarkasteltavina olleiden suureiden mahdollista osuutta altistavina tekijöinä akuuttiin haimatulehdukseen sairastumiselle. Arvioitavia suureita olivat potilaiden ikä, sukupuoli, tupakointihistoria, alkoholinkäyttö, BMI sekä veren hyytymistä estävän lääkityksen käyttö. Tarkistimme myös potilaiden elossaolotiedot sekä selvitimme ilmenneet haimasyöpätapaukset akuuttiin pankreatiittiin sairastaneilla potilailla. Akuutin pankreatiitin insidenssi oli matalampi kuin aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa. Alkoholipankreatiittien osuus oli vähentynyt, mutta oli edelleen korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa. Sappipankreatiittien osuus oli noussut. Idiopaattisiksi jääneissä ja alkoholin aiheuttamissa tapauksissa tupakointi esittäytyi merkittävänä riskitekijänä. Idiopaattisissa tapauksissa myös antikoagulanttien käyttö oli mahdollinen haimatulehduksen riskitekijä. Obesiteetti vaikutti olevan merkittävä riskitekijä sekä idiopaattiselle että sappikivitaudin aiheuttamalle pankreatiitille.

Some medical procedures are expected to generate significant number of aerosols. Aerosol generation has been observed especially during use of drills, electrocauteries, and laser. The objective of this thesis was to study aerosol generation during two common paediatric procedure: adenoidectomy and tonsillotomy. Aerosol generation was measured with Optical Particle Sizer during procedures. Data of aerosol generation in empty and clean operation room and during voluntary coughing were used as reference. Procedures and used instruments were compared to references and to each other. Aerosol generation was measured during five combined adenoidectomy-tonsillotomy and two adenoidectomies. Significant number of aerosols was generated compared to background during both adenoidectomy and tonsillotomy (p < 0,001; p < 0,001). However, neither adenoidectomy nor tonsillotomy generated as much aerosols as voluntary coughing (p = 0,013, p = 0,018). Same applied to cold instruments and electrocauteries; significant number of aerosols was generated compared to background (p < 0,001; p < 0,001) but less than during voluntary coughing (p = 0,017, p = 0,017). Even though relative number of aerosols were generated during adenoidectomy and tonsillotomy, this study suggests that they should not be classified as high-risk aerosol generating procedures. In addition, both procedures are relatively short, approximately 4 minutes not including anesthesia steps and haemostasis. Thus, based on this study aerosol load to personnel during adenoidectomy or tonsillotomy seems to be small.

Abstract Background: The burden of atopic dermatitis (AD) is not limited to childhood or young adults and seems to be increasing in older patients. Methods: Based on the databank of the Finnish Institute for Health and Welfare, we analysed the amount of general practitioners’ visits due to AD in Finland during the year 2018. The database comprised the main diagnosis of all visits in the Finnish public primary health care sector. Results: The total amount of primary care patients was 2,094,673 (males 904,686; 43.19%, females 1,189,987; 56.81%). The amount of consultations due to AD was 24,178 (0.45% of all consultations) and amount of AD patients was 20,906 (1.00% of all patients). The highest amounts of AD patients were in the groups of 14 years and younger (9,922 patients, 47.46%) and 15-65 years of age (9,144 patients, 43.74%). There was a substantial amount of consultations in the groups 65 years and older (1,947 patients, 9.31%), but no statistically significant differences between age groups (p = 0.303), gender (p = 0,389) or comparison of patients and amount of consultations (p = 0.235). Conclusions: There is a substantial burden of AD in all age-related patient groups in Finnish primary care (childhood, early adulthood, late adulthood and elderly). Consultations were relatively frequent in older patients, indicating that the burden of AD is not limited to young age and may be shifting to older age. Abbreviations: AD: Atopic dermatitis

Tavoitteet: COVID-19-tautiin voi liittyä heikentynyttä mielenterveyttä. Yli vuoden seuranta-ajan tutkimuksia COVID-taudista on vielä vähän, sillä pandemian alusta on kulunut vasta kolme vuotta. Näin ollen tietoa muun muassa ahdistusoireilun ja post-traumaattisen stressioireilun ilmenemisestä ja niiden jatkuvuudesta 24 kuukautta taudin akuuttivaiheen jälkeen ei juuri ole. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, eroavatko COVID-19-potilaat verrokeista ahdistusoireilun ja post-traumaattisen oireilun määrässä, onko taudin vaikeusaste yhteydessä oireiluun ja onko oireilun määrässä tapahtunut muutosta potilasaineistossa 24 kuukauden seurannassa. Menetelmät: Tutkimus on osa Recovid-20-tutkimushanketta. Tämän osatutkimuksen aineistoon kuului 136 henkilöä; COVID-19-potilaita taudin eri vaikeusasteita edustavista ryhmistä (n=103) ja verrokit (n = 33) Ahdistusoireilua arvioitiin GAD-7-menetelmällä ja post-traumaattista stressioireilua IES-6-kyselyllä. Ryhmien välisiä eroja tutkittiin logistisen regressioanalyysin avulla ja mittauspisteiden välillä tapahtunutta muutosta tutkittiin toistettujen mittausten varianssianalyysilla. Muutosta tutkittaessa tutkittavia oli 92, joista kaikki olivat COVID-19-potilaita. Tulokset: 24 kuukauden seurannassa ahdistusoireilulla ja COVID-19-taudin sairastamisella ei havaittu yhteyttä, eikä eroa taudin eri vaikeusasteiden välillä ilmennyt. Ahdistusoireilu pysyi samalla matalalla tasolla 24 kuukauden seurannassa. Sen sijaan 24 kuukauden kohdalla havaittu post-traumaattinen stressioireilu oli yhteydessä sairastettuun COVID-19-tautiin ja sen eri vaikeusasteisiin. Post-traumaattinen stressioireilu väheni merkitsevästi verrattaessa kolmen ja 24 kuukauden mittauspisteitä toisiinsa. Johtopäätökset: Sairastetun COVID-19-taudin ja post-traumaattisen stressioireilun yhteys on tärkeää huomioida COVID-19-potilaita arvioitaessa silloinkin, kun taudin sairastamisesta on jo kulunut aikaa. Tutkimusta tarvitaan lisää esimerkiksi ahdistuksen ja post-traumaattisen oireilun mahdollisista yhdysvaikutuksista toisiinsa COVID-19-taudin yhteydessä.

Objectives: Fetal exposure to excess cortisol may negatively affect the mental development of a child later in life. Consumption of licorice, containing glycyrrhizin (a potent inhibitor of placental 11β- hydroxysteroid dehydrogenase type 2, the “barrier” to maternal glucocorticoids), increases the cortisol level in fetal circulation. Therefore, since 2016, the national nutritional recommendations in Finland have recommended avoiding licorice consumption during pregnancy. The aim of this study is to assess the association between glycyrrhizin consumption in different stages of pregnancy and child neurocognitive development in early childhood. In earlier research, child neurodevelopment has not been studied before school age. Methods: The sample of the study is a part of the ITU (InTraUterine sampling in early pregnancy) cohort. Mothers reported their glycyrrhizin consumption from the preceding three months three times during pregnancy. The child’s neurocognitive development was assessed with Ages and Stages Questionnaires -3 (ASQ-3) at 1–2 years (mean age = 1.55 years, standard deviation (SD) = 1.44 months, n = 516, 47.50 % girls) and with Bayley Scales of Infant and Toddler Development III (BSID-III) at 3 years (mean = 2.96 years, SD = 2.69 months, n = 476, 50.40 % girls). The association between licorice consumption and neurocognitive development was assessed using linear, logistic, and Poisson regression models. Results and conclusions: Maternal glycyrrhizin consumption and child neurocognitive development were negatively associated at 1–2 and 3 years. The results varied between areas of development and the time of pregnancy: consumption during early pregnancy was associated with slower gross motor development at 3 years, mid-pregnancy consumption with slower cognitive and language development at 3 years, and late pregnancy with slower total neurodevelopment scores at 1–2 years. Thus, avoiding licorice consumption through pregnancy and following the national guidelines that followed the previous studies on this subject is recommended.

Background and objectives. There is still little research about the screen time of parents, and it is also partly contradictory. Also, there aren’t any previous studies about the relationship between the screen time of the mother and the child’s performance in linguistic tests. Previ-ous studies have shown that the screen time of the mother decreases the interaction be-tween the mother and the child, which could also affect the language development of the child. The aim of this study was to examine the relationship between the quantity and quality of the screen time of the mother and the linguistic skills (receptive/expressive) of their 3- to 4-year-old child. This thesis was done as part of the LEINIKKI-study. Participants and methods. The participants were 49 (25 girls and 24 boys) 3- to 4-year-old, neurotypical, Finnish-speaking children, and their mothers. The language skills of the chil-dren were examined using the Finnish version of the Reynell Developmental Language Scales III and the LEINIKKI-method. The quantity and the quality of the mother’s screen time were assessed using the screen time questionnaire. The data was analyzed using the Spearman correlation coefficient and the Mann-Whitney U test. Results and conclusions. There was no statistically significant relationship between the quantity of the mother’s screen time and the linguistic skills of the child. However, a statisti-cally significant result concerning the quality of the screen time was found: The children whose mothers had four hours or more of work-related screen time on a weekday managed weaker in the LEINIKKI-method than those whose mothers had less than four hours of work-related screen time. The results of this master’s thesis give us precursory information about the negative relationship between heavy screen time of the mother and the development of the child’s linguistic skills. Future research would be important because of the lack of re-search in this subject matter.

Hydrokefalus eli aivo-selkäydinnestekierron häiriö on neurokirurgisesti hoidettava sairausryhmä, jonka hoitona potilaalle voidaan asentaa suntti. Hydrokefalus voi aiheutua useasta eri syystä ja ilmetä eri ikäisillä. Sunttileikkausiin liittyy komplikaatioita ja ventrikuloatriaalisuntteihin on aiemmin ajateltu liittyvän suurentunut komplikaatioiden riski. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä vuosien 2015-2016 aikana sunttileikkauksella hoidettuja aikuisia hydrokefaluspotilaita ja kartoittaa näiden hydrokefaluspotilaiden taustatekijät, hydrokefaluksen etiologiat, käytetyt sunttityypit, leikkauskomplikaatioiden kirjo sekä kuolleisuus. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisesti keräämällä aineisto potilaskertomuksista. Tutkimuksessa osoitettiin, että revisiomäärät ja kuolleisuus olivat HUSissa samanlaiset kuin kirjallisuudessa. Tutkimuksessa havaittiin eroja pitkäaikaiskuolleisuudessa hydrokefaluksen eri taustasyiden välillä.