Browsing by Title

Nowadays there is a lot of discussion about climate change and climate change affects everyone. In agriculture when studying the carbon cycle, it is essential to know and understand what is happening underground. Organic carbon bound to the soil is about 1500 Gt when measured from a depth of 1 m. According to the datasets in topsoil, at a depth of 0–30 cm, the amount of organic carbon is about 50 % of the total amount of organic carbon. For surface and subsoil examination the minirhizotron system provides an inexpensive and simple way to examine the roots of plants without destroying the plants examined. The objective of this study is to build and test a minirhizotron camera and scanner as well as to become familiar with image processing and its automation. The construction of the camera was started from an old minirhizotron camera which could be used as parts for a new one. The parts which could not be used from the old camera were designed with 3D modeling software and manufactured with 3D printer. For image acquisition an electronic microscope was bought. For the scanner system a normal USB powered flatbed scanner was purchased and a protective case was built for it. Imaging with a minirhizotron camera transparent tubes must be installed to the ground and they are usually installed vertically, horizontally, or at an angle of 30 ° to 45 °. The way that a scanner is installed is usually determined by what the purpose of the imaging is. The obtained image material showed that the self-built minirhizotron system is a suitable tool for root research and its relatively inexpensive price allows a wide distribution of the system, even among ordinary farmers. A prerequisite for the success of the images is close contact between the ground and the tubes or scanner. It allows the images to be accurately thresholded and gives reliable results when analyzing the images. Highlighting the roots by hand is very time consuming which is the reason that development of automatic analyzing is needed. Successful thresholding is also a prerequisite for the automation and it should be noted in the future. Viability of machine vision and machine learning in root studies should be studied.

Ruoka ei ole pelkästään ravintoa, vaan kulttuurinen tuote, joka tuo elämään pysyvyyttä. Saatavilla oleva ruokavalikoima on laajentunut ja monipuolistunut globalisoidun talouden arkipäiväistyttyä, mutta juusto on ollut ja pysynyt osana ravintoamme jo keskiajalta lähtien. Vuonna 2022 juustoa kulutettiin 25,5 kiloa yhtä suomalaista kohti. Suomi on noussut Ranskan rinnalle yhdeksi eniten juustoa kuluttavaksi maaksi maailmassa. Tästä huolimatta Suomessa ei ole tutkittu juustoa kulttuurisena ilmiönä. Tämän tutkielman tavoitteena on ymmärtää juuston roolia suomalaisessa ruokakulttuurissa ja paneutua juustoon osana syömisen käytäntöä. Käytännöt ymmärretään kokonaisuutena, joka koostuu toisiinsa liittyvistä elementeistä. Tässä tutkimuksessa nojaudutaan käytännön elementteihin: materiaaleihin, osaamisiin ja merkityksiin. Käytäntö nähdään toimintana, jolla on erilaisia merkityksiä ja jonka toteuttamiseen tarvitaan osaamista eli kyvykkyyttä tehdä asioita sekä konkreettisia objekteja eli materiaaleja. Käytäntöjen teoriassa korostuu toiminta yksilön käyttäytymisen tarkastelun sijaan, vaikka ihminen nähdäänkin merkittävänä käytäntöjen suorittajana ja kantajana. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin vuoden 2023 helmikuun ja toukokuun välillä puolistrukturoiduin haastatteluin. Aineisto koostui kymmenestä haastattelusta. Haastateltavat olivat 27–73-vuotiaita Uudellamaalla asuvia miehiä ja naisia. Kerätty aineisto analysoitiin teemoittelemalla käytäntöteoreettista näkökulmaa hyödyntäen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että haastateltavat antavat juustolle niin sosiaalisia kuin kulttuurisia merkityksiä. Juusto on itsessään materiaali, jota hyödynnetään niin leivän päällä, ruoanlaitossa, leivonnassa kuin herkutteluhetkissä. Juustosta ei mielellään luovuta sen monipuolisuuden ja ainutlaatuisuuden vuoksi. Juustoon liittyy tutkimuksen perusteella laajaa osaamista aina eri juustotyyppien tuntemuksesta sen lukuisiin käyttötarkoituksiin. Myös juustonvalmistuksen eettiset ja ekologiset ulottuvuudet olivat haastateltavien tiedossa. Erityisesti eläinten hyvinvointiin liittyvät ongelmat aiheuttivat huolta. Osa haastateltavista oli valmis kokeilemaan tai jopa osittain siirtymään juustoa korvaaviin kasvipohjaisiin tuotteisiin. Tutkimuksen tulokset viittaavat myös siihen, että juusto osana suomalaista syömisen käytäntöä on mahdollisesti vähitellen murtumassa, kun tietoisuus muun muassa eettisistä ja ekologisista ulottuvuuksista erityisesti nuorten keskuudessa on lisääntymässä.

Tutkielmassa perehdyttiin kuumennuskäsittelyn vaikutukseen kauran ja ohran pelkistäviin yhdisteisiin. Lisäksi selvitettiin pelkistävien yhdisteiden toimintamekanismeja happiradikaalien muodostajana ja happiradikaalien toimintamekanismeja polysakkaridien pilkkojana. Kokeellisen työn tavoitteena oli verrata erilaisten kuumennuskäsittelyjen vaikutusta kauran ja ohran beetaglukaaniuutteiden pelkistävien yhdisteiden pitoisuuksiin ja selvittää oliko erilaisilla kuumennuskäsittelyillä tai pelkistävien yhdisteiden pitoisuudella vaikutusta beetaglukaaniuutteiden viskositeetin säilymiseen varastoinnin aikana. Tutkimuksessa käytettiin kuumentamattomia ja 95 °C:ssa 70, 100 ja 130 minuuttia kuumennettua kauraa ja ohraa, joista tehtiin lisäksi jauhonäytteet, jotka pestiin etanolilla pelkistävien yhdisteiden poistamiseksi. Jauhoista tehtiin rinnakkaiset uutteet, joista toisia kuumennettiin 90 °C lämpötilassa 5 minuutin ajan ja toisia uutteita ei kuumennettu. 100 minuuttia kuumennetuista jyvistä tehdyillä uutteilla verrattiin myös uutteen kuumennuskäsittelyn keston vaikutusta viskositeetin säilymiseen, pidentämällä uutteen kuumennusta 5 minuutista 15 minuuttiin. 130 minuuttia kuumennetuista jyvistä tehdyistä uutteista tehtiin lisäksi näyte, jota kuumenettiin 130 °C sterilointilämpötilassa 10 minuutin ajan. Kaikki kuumennuskäsittelyt pienensivät pelkistävien yhdisteiden pitoisuuksia molemmilla viljoilla. Kuumennuskäsiteltyjen kaurajauhojen pelkistävien yhdisteiden pitoisuudet alenivat noin puoleen ja ohrajauhoissa noin kolmasosaan kuumentamattomaan, natiiviin jauhoon verrattuna. Natiivien jauhojen etanolipesu pienensi pelkistävien yhdisteiden pitoisuuksia kaurauutteissa 45 % ja ohrauutteissa 36 % verrattuna ei etanolipestyistä jauhoista tehtyihin uutteisiin. Ei-etanolipestyistä jauhoista tehtyjen uutteiden pelkistävien yhdisteiden pitoisuus oli molemmilla viljalajeilla sitä pienempi mitä kauemmin kuumennetuista jauhoista uutteet oli tehty. Kuumennuskäsittelyajan pidentäminen 70:stä 130:en minuuttiin pienensi kaurauutteiden pelkistävien yhdisteiden pitoisuutta tilastollisesti merkitsevästi. Kaurauutteiden kuumennusajan pidentäminen nopeutti viskositeetin pienenemistä varastoinnin aikana. Sterilointilämpötila romahdutti viskositeetin 10 minuutissa. Paras uutteiden viskositeetin pysyvyys saavutettiin kauran- 130 minuutin ja ohranjyvien 100 minuutin kuumennusajalla, ja kun uutteet oli tehty etanolipestyistä jauhoista. Vaikka jauhojen etanolipesun ja kuumennuskäsittelyn osoitettiin vähentävän merkittävästi jauhojen pelkistäviä yhdisteitä, eivät ne olleet teknologisesti riittäviä toimenpiteitä ylläpitämään beetaglukaani-vesiseoksen viskositeettia stabiilina varastoinnin aikana.

Fossiilisilla polttoaineilla on nykyaikana edelleen suuri rooli energian ja kemiallisten yhdisteiden tuotannossa. Ilmastonmuutoksen, terveysriskien, ympäristön hyvinvoinnin ja geopoliittisten konfliktien takia on kuitenkin kehitettävä vaihtoehtoisia uusiutuvista materiaaleista tuotettuja biopolttoaineita. Yksi mahdollinen vaihtoehto on käyttää ravinnoksi kelpaamatonta kasvijäteperäistä lignoselluloosaa energian tuotantoon. Jotta lignoselluloosaa voitaisiin hyödyntää energian lähteenä, tarvitaan sitä hajottavia ja muokkaavia entsyymejä sekä yhdisteitä. Kääpäsienet pystyvät tuottamaan kyseisiä entsyymejä luonnostaan, mikä tekee niistä mielenkiintoisia tutkimuskohteita bioteknisiin sovelluksiin kuten biopolttoaineiden tuottoon tähtäävissä tutkimuksissa. Tässä tutkielmassa tutkittiin kahden eri kääpäsienen, rusorypykän (valkolahottaja) ja kantokäävän (ruskolahottaja), sekä niiden yhdistelmäkasvatuksen kykyä tuottaa lignoselluloosaa hajottavia yhdisteitä, polysakkaridien hydrolysointikykyä sekä mahdollista sokerien fermentaatiota jätelignoselluloosamateriaalilla (hylsypahvi) semi-aerobisissa olosuhteissa kasvaessaan. Kolmea eri lignoselluloosan pääkomponenttia (selluloosaa, hemiselluloosaa ja ligniiniä) hajottavien entsyymien pitoisuudet määriteltiin spektrofotometrisesti viikoittain kuuden viikon kasvatuksen ajalta. Entsyymiaktiivisuuksien lisäksi lignoselluloosan rakenteeseen vaikuttavan oksaalihapon pitoisuus ja kasvuliemen pH-arvot määritettiin kasvatuksista. Sienten kykyä fermentoida vapautuneita sokereita etanoliksi tutkittiin määrittämällä hylsypahvimateriaalista vapautuneiden sokerien ja tuotetun etanolin pitoisuudet. Geenien ilmentymistä rusorypykän kasvaessa hylsypahvimateriaalilla tutkittiin RT-qPCR–analyysillä, johon valittiin kaksitoista lignoselluloosan hajotukseen/muokkaukseen osallistuvaa geeniä rusorypykän genomista. Näiden geenien suhteelliset ilmentymistasot hylsypahvikasvatuksissa verrattuna vertailukasvatuksiin (glukoosialusta) määritettiin viikon kaksi aikapisteestä. Rusorypykkä tuotti yksin kasvaessaan korkeimmat oksidoreduktaasi sekä β-glukosidaasi-aktiivisuudet. Kantokääpä tuotti hyvin alhaisia entsyymiaktiivisuuksia verrattuna valkolahottavaan rusorypykkään. Molempien kääpäsienten yhdistelmäkasvatuksessa oksidoreduktaasiaktiivisuudet jäivät alhaisiksi, mutta ksylanaasiaktiivisuudet nousivat tasaisesti korkeisiin pitoisuuksiin. Kaikissa kasvatuksissa, lukuun ottamatta kantokäävän hylsypahvikasvatusta, havaittiin oksaalihapon tuottoa ja siitä johtuvaa pH:n madaltumista. Rusorypykkä tuotti hylsypahvimateriaalista vapautuneista sokereista etanolia toisella viikolla yksin kasvaessaan sekä yhdistelmäkasvatuksessa. Rusorypykän puumateriaalin hajotukseen osallistuvat geenit ilmentyivät kierrätysperäisellä lignoselluloosa-alustalla semi-aerobisissa ilmakehäolosuhteissa. Selluloosaa ja hemiselluloosaa hajottavia entsyymejä koodaavat geenit olivat merkitsevästi up-reguloituja hylsypahvialustalla glukoosialustaan verrattuna. Ligniinin muokkaukseen osallistuvien geenien säätelyssä oli enemmän vaihtelua. Tutkimukseni osoittaa, että sekä rusorypykkä, että kantokääpä pystyvät kasvamaan lignoselluloosapohjaisella jätemateriaalilla ja tuottamaan kyseistä materiaalia hajottavia entsyymejä sekä muita yhdisteitä, joilla voidaan muokata erittäin kestävää ja näin ollen ongelmallista lignoselluloosamateriaalia. Valkolahottavan rusorypykän avulla on mahdollista hydrolysoida jätemateriaalia sekä fermentoida irronneita sokereita edelleen etanoliksi samassa prosessissa.

Finding a hybrid breeding method for turnip rape (Brassica rapa L. ssp. oleifera (DC.) Metzg.) would allow the breeding of semi-dwarf cultivars that usually tend to lodge less and have a higher yield index. Some dwarf genes can shorten not only stem but also root which is not optimal for water and nutrient uptake. The effects of the dwarf gene BREIZH (Bzh) on turnip rape have not been reported earlier. The aim of this research is to investigate the effects of the Bzh gene on the structure of shoot and root of turnip rape and estimate if Bzh could be used in breeding semi-dwarf turnip rape cultivars. The research was organized in Viikki Greenhouse in Helsinki, and four turnip rape F2-lines were used in research. The progeny was presumed to distribute according to Bzh gene 1 : 2 : 1 (dwarfs : semi-dwarfs : wild types). Also field experiment was organized but it had to be discarded because of damages caused by geese. In the greenhouse the genotype was estimated twice according to length of hypocotyl. The starting and finishing time of flowering was recorded. After flowering the stems were cut from root and the height of stem and also the heights to the lowest and the highest branches were measured. The number of branches and nodes were counted as well. The roots were washed and the length of the main root and the dry weight of the root were measured. The correctness of the genotype estimate that was formatted by estimated hypocotyl length and measured stem length was evaluated by High Resolution Melting analysis. The control samples were sequenced in order to get information about the base sequence in mutation area. The Bzh gene shortened the stem by shortening the internode length. Also height to the lowest branch was significantly lower in semi-dwarfs. Usually these features together cause the better lodging resistance of the semi-dwarf cultivar. The gene also increased the amount of branches but didn’t affect the amount of nodes. Bzh didn’t affect the length of the main root but slightly decreased the dry weight of the root. There was a large variety in the appearances of the roots. Bzh also delayed flowering and decreased duration of it by one day. HRM analysis is a quick method for determining the Bzh genotype in turnip rape. Estimating genotype by phenotype of the plant is only directional. The Bzh mutation is a mutation of two single nucleotides (G-->A) and it is similar on both turnip rape and oilseed rape. According to the effects on structure, the Bzh gene seems to be suitable for breeding semi-dwarf turnip rape cultivars in future.

Soil compaction is a long known phenomenon in agriculture affecting several soil functions, crop yield and environment. Soil compaction is caused e.g. by natural processes and field traffic. In the agriculture soil compaction is often defined as reduced soil air porosity caused by field traffic in wet soil conditions. Ever increasing weight of agricultural machines can cause stress propagation in deep soil layers which increases the risk of subsoil compaction. Subsoil compaction can alter soil pore volume and continuity, deteriorate soil air conditions and air permeability and also increase water surface runoff and gaseous nitrous oxide emissions to the atmosphere due to denitrification. Effects of subsoil compaction on soil properties have been reported to be very long-term and to remain measurable for decades. This work was carried out as a part of the Nordic Poseidon project, investigating the arable soil compaction effects on soil functions and the environment. The objectives of this study were to design and implement a measurement program for soil sample gas diffusion coefficient measurements and secondly to analyze the continuous measurement data of soil moisture and temperature determined in situ (in the defined position) on a long term soil compaction experimental site in Southern Finland, Jokioinen. In the measurement program the accuracy of gas diffusion coefficient calculation process was confirmed by demonstration measurements. The measurement program eased the usage of gas diffusion measurement equipment and also enabled wider studies than in the past. In the Jokioinen experimental site soil temperature and moisture were found to vary from year to year depending on the weather conditions and the amount of rainfall. On the rainy summer 2011 the moisture level was higher in compacted soil than in uncompacted soil. The difference between the compacted and uncompacted soils was possibly caused by weakened hydraulic conductivity in the compacted subsoil. In addition the compaction treatment increased temperature variation during the day in the upper 15 cm layer possibly due to higher thermal diffusivity of the soil.

The literature review dealed with stunning of poultry. The effects of the stress induced by handling on the physiological and biochemical changes, and how they further affect the meat quality, were discussed. Suitability of different stunning methods for poultry was also reviewed. Methods for measuring the welfare of poultry before slaughtering and the meat quality were described, at the end of the literature review. The aim of the experimental work was to find out the influence of two different types of stunning gases, CO2 and N2, on turkey meat quality. An additional aim of the study was to examine how the chilling rate affects meat quality and also if there are any differences between the stunning methods concerning this. Furthermore, the most suitable gas stunning method for small-scale slaughterhouses, from a meat quality perspective, was hoped to be revealed by the results. Two-phase CO2-stunning was used as a control treatment. The turkeys were stunned using a gas stunning mask designed for the conditions of small-scale slaughterhouse. The post mortem metabolism was controlled with the rate of the pH fall as well as with the glycogen and lactate contents. Drip loss, cooking loss and tenderness were measured to predict the meat quality. The post mortem pH fall was significantly faster in the breast muscles of the nitrogen stunned turkeys than in the breast muscles of the turkeys stunned with other gases. Stunning with N2 could enable the fast chilling of the carcasses without the risk of cold shortening because the meat of the N2 stunned birds was not as tough as the meat of the CO2 stunned birds, when chilled at 0 °C. The pH fall of the CO2 stunned turkeys was similar to the birds stunned with the two-phase method. As a result, CO2 could be a good alternative for gas stunning. On the other hand, CO2 has been stated noxious for poultry to breath in high concentrations. In addition, there is a risk of cold induced toughening when using carbon dioxide if chilled rapidly.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää koirarotujen perinnöllistä monimuotoisuutta ja rotujen välisiä perinnöllisiä eroja. Lisäksi suomalaisia rotuja tarkasteltiin tarkemmin. Tutkimuksessa käytettiin Finnzymes Oy:ltä saatua mikrosatelliittimerkkeihin perustuvaa genotyyppiaineistoa, joka oli alun perin kerätty polveutumismäärityksiä varten. Tämä aineisto oli genotyypitetty 18:lla mikrosatelliittilokuksella. Tutkimuksessa oli mukana 500 yksilöä. Roduittain otokset vaihtelivat välillä 5-49. Rodut edustivat kahdeksaa eri FCI:n roturyhmää. Rotujen sisäisestä monimuotoisuudesta kertova alleelirikkaus vaihteli lokuksittain välillä 1,4-6,4. Keskiarvojen perusteella alleelirikkaus oli suurinta suomenlapinkoiralla ja pienintä bokserilla. Kaikkien rotujen kaikki mikrosatelliittilokukset olivat tilastollisesti merkitsevästi Hardyn-Weinbergin tasapainossa. Havaittu heterotsygotia-aste oli suurin lapinporokoiralla (0,76) ja pienin bokserilla (0,42). Rotujen välistä geneettistä etäisyyttä kuvaavien Fst-arvojen perusteella suurin etäisyys oli bokserin ja cavalier kingcharlesinspanielin välillä (0,39) ja pienin etäisyys oli lapinporokoiran ja chihuahuan välillä (0,07). Nei´n DA –etäisyyksistä suurin (0,58) oli bokserin ja cavalier kingcharlesinspanielin välillä. Pienin etäisyys (0,18) oli puolestaan chihuahuan ja coton de tulearin, chihuahuan ja jackrusselinterrierin, chihuahuan ja suomenlapinkoiran, coton de tulearin ja jackrusselinterrierin sekä jackrusselinterrierin ja suomenlapinkoiran välillä. Suomalaisista roduista karjalankarhukoiralla oli eniten populaation homotsygotiasta kertovia positiivisia Fis –arvoja (12 kpl) ja suurin keskiarvo. Lapinporokoiralla oli eniten populaation heterotsygotiasta kertovia negatiivisia Fis –arvoja (13 kpl) ja pienin keskiarvo. Kytkeytyneitä alleeleita oli eniten lapinporokoiralla (58 kpl) ja vähiten suomenajokoiralla (16 kpl). Suomalaisten rotujen teholliset populaatiokoot vaihtelivat välillä 65-81. Suurin oli suomenlapinkoiralla ja pienin karjalankarhukoiralla. Tutkimuksessa nousivat esille suomenlapinkoira suuren perinnöllisen monimuotoisuutensa vuoksi ja bokseri vähäisen monimuotoisuutensa vuoksi. Yleensä tapahtumat rotujen jalostushistoriassa ja perustajayksilöiden määrä ovat todennäköisesti olleet vaikuttamassa monien rotujen perinnölliseen monimuotoisuuteen.

The aim of this research was to investigate the effects of two different probiotics on intestinal microbiota and secretory immunoglobulin A (sIgA) in healthy, well-trained adults from Canberra, Australia. Master thesis work was performed as a part of a clinical, placebo-controlled double-blind test, which aimed to investigate the ability of probiotics to improve immunity and reduce the risk of respiratory tract infections in above-mentioned group. Also research aimed to find out the possible correlation between health effects, changes in intestinal microbiota and sIgA. A hypothesis of this work is that amounts of probiotic L. acidophilus NCFM, B. lactis Bi-07, B. lactis Bl-04 strains, Bifidobacterium and Lactobacillus species will arise during intervention in groups using probiotics. A number of potentially pathogenic Clostridium cluster XIVab and Enterococcus species will decrease, whereas amounts of secretory IgA will supposedly grow towards the end of intervention. The total number of intestinal bacteria will presumably remain relatively stable. Totally 450 subjects participated in the study and 120 of them gave samples for microbiological and immunological analyses of this work. Intervention was performed in winter season and continued for 150 days. Flow cytometry was used to investigate the total number of intestinal bacteria and quantitative PCR (qPCR) was used to investigate the changes in intestinal microbiota respectively. Sandwich-ELISA was used study changes in sIgA concentrations. The total number of intestinal bacteria was typical for the large intestine and remained stable between time-points. The changes in amounts of sIgA and intestinal bacterial groups weren’t statistically significant in any group. The numbers of bacterial groups studied by qPCRmethod were also normal. Although the results for intestinal microbiota and secretory IgA weren’t statistically significant, a clinical part associated with this research showed that both probiotics reduced the frequency of lower respiratory tract infections and use of medicines. However, B. lactis Bl-04 strain was more effective in preventing upper respiratory tract infections in studied population. Intestinal microbiota and secretory IgA weren’t probably important parameters in the assessment of probiotic effects on respiratory tract infections in healthy, well-trained adults. The reliability of results for this work could be improved by adding the number of subjects and time-points.

Kahvi tulee suojata hapelta, valolta ja kosteudelta, sekä säilytettävä oikeanlaisessa lämpötilassa sen vanhenemisen estämiseksi. Pakkausmateriaalin tulee olla riittävän kestävää, jotta pakkaus ja tuote säilyvät vaurioitumattomina kuljetuksen ja käsittelyn aikana. Kahvin vakuumipakkausten vuotojen vuoksi kahvihävikkiä syntyy vuosittain merkittäviä määriä, valmistajalle aiheutuu taloudellisia tappioita ja kuluttajan laatukäsitys voi heiketä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää syyt kahvipaahtimon tuotannossa ja logistiikkaketjussa syntyviin vakuumipakkausten vuotoihin ja kehittää korjaavia toimenpiteitä vuotojen syntymisen ehkäisemiseksi. Pakkausten vuotokohtia kartoitettiin kaupoista palautetuista pakkauksista, analysoitiin vuosina 2008–2016 kerättyä aineistoa, ja tutkittiin vuotojen yhteyttä pakkauskoneisiin ja laminaattiin. Vuotojen syntymissyitä etsittiin pakkauslinjojen eri kohdista otetuista näytteistä ja testattiin pakkausten kovuuden varmistavien kovankoettajien toimintaa. Lisäksi määritettiin eri pakkauskoneilla ja eri laminaatteihin pakatuista tuotteista saumanlujuus vetotestillä. Kahvipakkausten kuljetusta seurattiin valmistajalta keskusvarastolle ja sieltä kauppaan. Lisäksi havainnoitiin kahvipakkausten käsittelyä kaupoissa ja haastateltiin kauppojen kahvihyllyistä vastuussa olevia henkilöitä. Tässä työssä tutkittujen pakkausten pääasialliset vuotosyyt olivat saumavuodot (41 %), pistemäinen reikä takana sauman vieressä (18 %) ja viillot (14 %), vuosina 2008–2016 kerätyssä aineistossa sen sijaan viillot ja laminaattimurtumat. Merkittävä osa vuodoista syntyy tuotannossa ja usein vuoto onkin monen tekijän summa, johon vaikuttaa niin pakkauskone kuin laminaattikin. Pakkauslinjoilta otetuista näytteistä vuosi 0,3 %. Lähes puolet oli saumavuotoja ja loput erilaisia reikiä ja repeämiä. Saumanlujuusmäärityksissä havaittiin alasaumojen lujuuksien olevan koneesta riippuen 7–21 % alhaisemmat kuin yläsaumojen lujuuksien. Eri valmistajien laminaateissa oli keskimäärin 15 %:n ero yläsauman lujuuksissa. Kuljetuksessa pakkaukset vaurioituivat lastin virheellisestä kiinnitystavasta johtuen. Vuotoja saadaan vähennettyä esimerkiksi saumausta parantamalla, pakkauslinjojen repeämiä ja reikiä aiheuttavia tekijöitä poistamalla, oikeilla materiaalivalinnoilla, kovankoittajien toiminnan varmistamisella, siirtymällä perforoidun kutistekalvon käyttöön sekä ohjeistamalla kuljettajia lastin oikeaoppisesta kiinnityksestä.