Browsing by study line "Maatalousekonomia"

Tämän maisterintutkielman tavoitteena on ollut selvittää suunnitelmataloudellisten marxisti-leninististen valtiojärjestelmien toteuttamien kollektivisointiprosessien aiheuttamia vaikutuksia maataloustuotannon tuottavuudelle, sekä seuraavasti vertailla näitä vaikutuksia eri tapausvaltioiden välillä. Tutkielmaan on valittu 3 tapausvaltiota: Saksan demokraattinen tasavalta, Tšekkoslovakia ja Neuvostoliitto, sekä 6 analysoitavaa tuotantokasvia: vehnä, ruis, ohra, kaura, peruna ja sokerijuurikas. Tavoitteeseen vastaamiseksi on tutkielmassa valittu tutkimusmenetelmäksi ekonometrinen regressioanalyysi, jonka keinoin tapausvaltiokohtaiset tulokset on määritetty autokorrelaation korjaavalla Cochrane-Orcutt muunnetulla pienimmän neliösumman menetelmällä (OLS), sekä yhdistettyjen analyysien tulokset kiinteiden vaikutusten regressiolla. Tutkimusaineisto on tutkielmaan johdettu toissijaisesta datasta, ja se on muodoltaan epätasapainoinen paneeliaineisto. Aineistonkäsittelyyn on tutkielmassa hyödynnetty sekä interpolointia että MICE-algoritmia. Tulosten osalta on tapausvaltiokohtaisissa analyyseissä havaittu täydellisen (100%) kollektivisoinnin aiheuttavan tuotannollisia vaikutuksia, jotka vastaavat viljakasveille arvoja väleiltä -770 - +20 kg/ha sekä perunalle ja sokerijuurikkaalle arvoja väleiltä -12420 - +3670 kg/ha, sekä näiden vaikutusten olevan keskiarvollisesti negatiivisia. Laadittujen yhdistettyjen analyysien tulokset ovat vastaavasti saaneet negatiivisia arvoja. Kokonaisuutena nämä tulokset on tutkielmassa havaittu tilastollisesti merkitsevimmiksi tapausvaltioiden osalta Saksan demokraattiselle tasavallalle, sekä analysoitujen tuotantokasvien osalta kauralle, perunalle sekä sokerijuurikkaalle. Johdannaisesti näiden tuloksien on tutkielmassa havaittu tukevan myös aihealueesta aiemmin laadittua tutkimusta, jossa yhteisomisteisten tuotantoyksiköiden heikompaa tuottavuutta on perusteltu esimerkiksi omistusoikeuksien puutteella, heikolla panoskäytön tehokkuudella, toimimattomilla institutionaalisilla rakenteilla, sekä alenneilla kannustimilla tehdä työtä. Johtopäätöksenä marxisti-leninistisin periaattein toteutetun kollektivisoinnin on tutkielmassa todettu aiheuttavan merkittäviä maataloustuotannon tuottavuutta heikentäviä vaikutuksia, sekä marxisti-leninistisen valtiojärjestelmien edesajaman yksityisomistuksen poistamisen olevan ristiriidassa tehokkaasti tuottavan maataloustuotannon kanssa.

Biokaasun tuotanto on osa Euroopan unionin energia- ja ilmastotavoitteita. Biokaasun tuotannon avulla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita tie- ja meriliikenteessä sekä vähentää kasvihuonekaasujen vapautumista ilmakehään. Suomen Lantakaasu Oy:n (SLK) suunnittelemat teollisen mittakaavan biokaasulaitoshankkeet tukevat Euroopan unionin ja Suomen ilmasto- ja energiapoliittisia tavoitteita. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää SLK:n osoittaman kahden Pohjanmaan seudulla sijaitsevan alueen sopivuutta seuraavan laitoskokonaisuuden sijaintipaikkana. Tavoitteena on kerätä kohdealueilta tietoa syötepotentiaalista ja maatalousyrittäjien kiinnostuksesta hanketta kohtaan. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on arvioida muita hankkeeseen liittyviä taloudellisia kannattavuustekijöitä SLK:n näkökulmasta. Alueita tarkasteltiin tilastollisen aineiston sekä maatalousyrityksille suunnatun kyselytutkimuksen avulla. Kummallakin vertailtavalla alueella oli tilastollisen aineiston perusteella biokaasutuotantoon riittävä syöte- ja energiapotentiaali. Toinen vertailtavista alueista nousi kuitenkin ensisijaiseksi potentiaaliseksi investointikohteeksi, sillä alueella oli suurempi lantapotentiaali. Kyselyaineiston tulosten mukaan kummallakaan vertailtavista alueista ei ilmennyt biokaasun tuotantoa estäviä tekijöitä. Maatalousyrittäjät molemmilla alueella olivat kiinnostuneita SLK:n toimintaan osallistumisesta syötetoimittajina sekä investoimaan yhteisomisteisiin biokaasulaitoksiin. Kyselyllä ei kuitenkaan tavoitettu vertailtavilta alueilta tarpeeksi suurta syötepotentiaalia tuotannon käynnistämiseksi. Kyselyyn vastasi noin 4 % alueen maatalousyrityksistä, joista 65 % oli kiinnostuneita osallistumaan SLK:n toimintaan. Lisätutkimuksella voitaisiin saavuttaa parempi käsitys esimerkiksi aleilla saavutettavissa olevista syötteistä ja kilpailutilanteesta. Tutkimuksella saavutettiin asetetut tavoitteet ja saatiin toimeksiantajalle tärkeää tietoa alueiden biokaasutuotannosta kiinnostuneista maatalousyrityksistä. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin tutkimustarpeita, joita tarvitaan hankkeen edistämiseksi.

Kustannuskriisillä on ollut vaikutusta sianlihantuotantoketjuun. Kohonneiden kustannusten vuoksi tuottajien olisi hyvä kiinnittää huomiota tuottoja vähentäviin ja kustannuksia lisääviin tekijöihin mahdollisuuksiensa mukaan. Teurashylkäykset ovat tuoton menetys, johon tuottajat voivat joltain osin vaikuttaa. Teuraslaadulla on suuri merkitys koko tuotantoketjun kannattavuudelle, koska teurashylkäykset aiheuttavat tappiota niin alkutuotannolle kuin teurastamollekin. Jos tulevaisuudessa olisi mahdollista tuottaa konkreettisia lukuja sikatiloille teurashylkäysten aiheuttamista taloudellisista menetyksistä, tuottajat voisivat motivoitua parantamaan teuraslaatuaan. Tällä olisi positiivinen taloudellinen vaikutus, joka samalla edesauttaisi sikojen hyvinvointia. Hännänpurenta on yleinen ongelma sianlihantuotannossa. Suomi ja Ruotsi ovat ainoat maat, joissa noudatetaan EU:n lainsäädäntöä eikä typistetä häntiä. Hännänpurennan arvioinnin merkitystä lisää se, että häntäpurruilta sioilta löytyy usein normaalia enemmän muitakin teurashylkäyksiä ja vuodesta 2023 eteenpäin tilat voivat saada hyvinvointikorvausta, jos teuraslinjalla alle 5 %:lla sioista on häntävaurioita. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella teurashylkäysten vaihtelua ja siihen vaikuttavia tekijöitä tilastollisin menetelmin lihasikateurasaineiston pohjalta. Tutkimuksen aineistona oli suomalaisen teurastamon 1.8.-30.11.2022 teurastettujen verkostojen lihasikojen teurasdata, joka käsittää 16 verkostoa, 57 sikalaa ja 109 121 lihasikaa. Tutkimusmenetelminä hyödynnettiin logistista ja lineaarista regressioanalyysiä. Logistisen regression avulla tutkittiin teurashylkäysten ja lihantarkastusmerkintöjen todennäköisyyksiä sekä eri verkostojen välillä että kunkin verkoston sisällä, sekä hännänpurennan yhteyttä muihin teurashylkäyksiin/lihantarkastusmerkintöihin ja rodun vaikutusta hännänpurentaan. Lineaarisen regression avulla tukittiin teurashylkäyskilojen, -kustannuksien, päiväkasvun ja kuolleisuuden vaihtelua verkostojen välillä, teurashylkäyskilojen ja -kustannuksien vaihtelua verkostojen sisällä sekä lihakkuutta suhteessa rotuun. Verkostojen välillä oli eroja. Teurashylkäysten todennäköisyyksissä, kiloissa ja kustannuksissa oli yli kaksinkertainen ero pienimmän ja suurimman hylkäysten todennäköisyyden välillä. Myös verkostojen sisällä oli vaihtelua tilojen kesken, eli omalla toiminnalla ja olosuhteilla on ollut vaikutusta teurashylkäyksiin. Osa verkostoista oli kaikkien hylkäysperusteiden osalta huonoimpien tai parhaimpien joukossa. Sama ilmiö havaittiin myös yksittäisten verkostojen tiloja verrattaessa. Tutkimustulosten perusteella hännänpurennalla oli yhteyttä muiden teurashylkäysten esiintymiseen. Eniten sillä oli yhteyttä keuhkotulehdusten esiintymisen kanssa. Tanskalaisen rodun teurailla oli parempi lihakkuus ja vähemmän hännänpurentaa kuin hollantilaisnorjalaisen rodun teurailla.

This master's thesis explores the possibility of utilizing blockhain technology in Finnish food production chains. The blockchain technology is a distributed database that decentralizes network operations into an efficient operating environment, without a centralized institution. The innovation in blockchain technology lies in the concensus protocols of the blockchain, whose cryptographic security system ensures that once placed, information cannot be forged from there. In that reason interest in blockchain technology has grown in the world since the introduction of financial institutions and as a result, research in agriculture and food production has grown around the phenomenon. With blockchain technology, the food trace tracking data is written to the blockchain, whereby the security of the data is guaranteed and the safety of the food is ensured. At the same time, the blockchain technology decentralized system connects real-time food supply chain to all parties in real time, reliably, securely, openly, transparently to create value at the entire supply chain level. The aim of this study is to give an overall picture of the phenomenon, such as what blockchain technology is, how it can be applied in the food production chain and to whom it could provide value. The phenomenon is new in the Finnish food supply chains and because of this the study is carried out interdisciplinary in the treatise as a literature review and with the help of the strategy of the Blue Sea strategy. It is possible to survey the phenomenon and the functionality of the theory widely and comprehensively by connecting different research methods. By combining different research methods, it is possible to map the phenomenon and the functionality of the theory extensively and comprehensively. In the scoping mapping, the research materials have been collected with the help of a mapping literature review. The collected research material has been compiled from the Helka database of the University of Helsinki and partly with the help of Google choolar. The material of the dissertation consists of 20 scientific articles related to the utilization of blockchain technology in agriculture or in the food production chain. Based on the research results, blockchain technology is in its infancy due to technological barriers. Even though in Finland has developed the world's best monitoring systems to ensure food safety, at the same time, however, the supply chain is not open, transparent and fair between the parties. For this reason, blockchain technology has a huge potential to revolutionize the current production chain if exploited by favorable strategies and policies in its deployment. Technology needs strategies to guide development in agriculture and its exploitation requires favorable political climate to support it. Further research would be needed for example on how the use of blockchain technology in feed futures trading, such as how a transparent, real-time and open ecosystem of blockchain technology affects feed price fixing.

Monilla maatiloilla on hallinnassaan heikko tuottoisia lohkoja, joita pidetään kesannoilla tai muuten laajaperäisessä viljelyssä maataloustukien vuoksi. Vaihtoehto pellon maatalouskäytölle voisi olla metsityksessä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan pellon metsityksen taloudellista kannattavuutta. Pellon metsitystä verrataan luonnonhoitonurmeen, vuokraukseen ja myyntiin. Laskelmissa huomioidaan pellon metsitystuki, jonka mallina käytetään vuonna 2023 käytöstä poistunutta joutoalueiden metsitystukea. Luonnonhoitonurmelle laskettiin katetuotto, jossa huomioitiin saatavat maataloustuet, vuokrauksessa käytettiin saatavaa vuosituottoa, myynnillä ja metsitykselle laskettiin nettonykyarvot 70 vuoden kiertoajalla. Tuottovaatimuksena käytettiin kolmea ja neljää prosenttia. Laskelmat toteutettiin Uudellemaalle sekä Varsinais-Suomeen. Tutkimuksen aineistona käytettiin julkisia tilastoja. Metsitys on kolme prosentin korolla kannattavin pellon käyttömuoto. Neljän prosentin korolla metsitys ei ollut kannattavaa. Neljän prosentin korolla metsityksen nettonykyarvot jäivät negatiivisiksi. Kun laskelmiin lisättiin metsitystuki, metsitys oli selvästi kannattavin pellon käyttömuoto myös neljän prosentin korolla. Pellon metsityksen kannattavuuteen vaikuttavat metsityksen perustamiskustannukset, puun hinta, hakkuukertymät sekä saatava puutavaralaji. Metsitystuki parantaa pellon metsityksen kannattavuutta. Asetetulla tuottovaatimuksella on merkittävä vaikutus taloudellisesti kannattavimpaan pellon käyttömuotoon. Pellon käyttöön kohdistuvaan päätöksentekoon vaikuttavat taloudellisen kannattavuuden lisäksi muun muassa viljelijän ikä, ammattiylpeys, ympäristöarvot sekä maatilan koko ja toiminnan intensiteetti. Jatkossa voitaisiin tutkia tarkemmin pellon metsityksen vaikutusta koko maatilan kannattavuuteen. Myös pellon metsitykseen todellisuudessa soveltuvien lohkojen määrää sekä viljelijöiden metsityshalukkuutta voitaisiin kartoittaa.

Tässä tutkielmassa selvitetään, miten kuolinpesämuotoiset ja yhtymämuotoiset perhemaatilat eroavat toisistaan jatkamisen ja tulevaisuudensuunnitelmien suhteen. Ordinaalisen logistisen regression avulla saatiin 234 yhtymä- ja kuolinpesämuotoista perhetilan taustamuuttujista ja arvotekijöistä eri vetosuhteita arvoväittämälle siirtää tila seuraavalle sukupolvelle. Teoreettisena taustana toimii perheen sisäisen harmonian ja perheyrityksen jatkuvuuteen perustuva nelikenttä, jossa perheyritys voidaan jaotella ominaisuuksien mukaan neljään eri luokkaan: yksilöityminen, yhteisyritys, romahtaminen ja määräytynyt yritystoiminta. Teorian mukaan maatalousyhtymät sijoittuvat yhteisyrityksen luokkaan, joka on vahvan perheharmonian ja vahvan yrityksen jatkuvuuden luokka. Kuolinpesät puolestaan liikkuvat ryhmästä toiseen aloittaen määräytyneestä yritystoiminnasta ja mahdollisesti liikkuen eri luokkiin. Ordinaalisen regression tuloksena saatiin, että yritysmuodolla ei ollut merkitsevää vetosuhdetta arvolle siirtää tilaa seuraavalle sukupolvelle. Sen sijaan merkitseviä vetosuhteita saatiin tilan iälle, sekä arvovastauksille henkinen tyytyväisyys ja kannattavuus. Näillä vetosuhde vaikutti arvoon siirtää tila seuraavalle sukupolvelle kasvattavasti. Myös hankkimistavoista ”muu” sai merkitsevän vetosuhteen, mutta sen vaikutus vähensi vetoa pitää yrityksen siirtämistä seuraavalle sukupolvelle tärkeänä arvona. Mann-Whitney U-testillä tehdyt ryhmien väliset vertailut antoivat ainoan merkitsevän tuloksen kysymyksestä tilojen nykyisestä tilanteesta. Maatalousyhtymät olivat useammin joko tehneet sukupolvenvaihdoksen tai muuten kasvuvaiheessa, kuolinpesät puolestaan supistamassa toimintaansa. Tulevaisuuden suunnitelmissa ei puolestaan ollut eroja.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selventää ja kuvata tämänhetkistä maatilan talousjohtamisen neuvonnan neuvontaprosessia ja käytännön tekemistä. Tavoitteena oli selvittää, mitkä ovat maatilan talousjohtamisen neuvonnan ongelmakohdat. Lisäksi tavoitteena oli löytää uusia, hyviä toimintamalleja ja tapoja, joilla neuvojat voivat parantaa talousjohtamisen neuvontapalveluja ja omaa osaamistaan. Näin neuvonta pystyy vastaamaan paremmin maatilojen tulevaisuuden tarpeisiin. Tutkimusongelma voidaan esittää myös kysymysmuodossa seuraavilla kysymyksillä: mitkä ovat maatilan talousjohtamisen neuvonnan ongelmakohdat ja miten neuvoja voi tulevaisuudessa paremmin tukea maatiloja talousjohtamisessa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin haastattelua ja haastattelutyyppinä teemahaastattelua. Teemahaastattelun kysymykset ja väittämät oli etukäteen laadittu. Haastattelun neljä eri teemaa olivat johtaminen, käytännöt ja työkalut, neuvonnan rooli ja tulevaisuuden kuvat. Tutkimus tehtiin haastattelemalla ProAgrian talouden- ja johtamisen asiantuntijoita eri ProAgria-keskuksista. Haastatteluun valittiin kuusi asiantuntijaa, jotka tekevät työkseen talouden- ja johtamisen neuvontapalveluita. Haastattelu toteutettiin ryhmähaastatteluna, jossa yksi haastateltavista toimi puheenjohtajana ja vei keskustelua eteenpäin etukäteen laaditun kysymys/väittämälistan pohjalta. Ryhmähaastattelu myös nauhoitettiin videolle, jota tutkija pystyi myöhemmin hyödyntämään litteroidessaan aineistoa. Tuloksia tarkasteltiin tarkemmin kahdesta eri näkökulmasta: talousjohtamisen neuvonnan ongelmakohdat sekä maatilan talousjohtamisen tukeminen neuvonnan avulla tulevaisuudessa. Tarkemmassa tarkastelussa hyödynnettiin samoja teemoja kuin ryhmähaastattelussa eli johtaminen, käytännöt ja työkalut, neuvonnan rooli sekä tulevaisuuden kuvat. Tutkimuksessa kävi ilmi, että maatilan talousjohtamisen neuvonta on hyvin haasteellista, koska kaikki asiakkaat eivät ymmärrä talousjohtamista kokonaisuutena vaan pelkästään lukujen ja laskelmien pyörittelynä. Osa asiakkaista ei myöskään tiedosta tarvitsevansa tukea yrityksensä talousjohtamiseen tai heillä ei ole käsitystä, mitä he omalta yritystoiminnaltaan haluavat. Tästä syystä, varsinkin asiakkaiden näkökulmasta, talousjohtamisen neuvonta painottuu usein laskelmien, kuten taloussuunnitelman tai maksuvalmiuslaskelman, konkreettiseen työstämiseen esimerkiksi investoinnin tai sukupolvenvaihdoksen varalle. Neuvonnan näkökulmasta isoimpana haasteena on, että talousjohtamisen neuvontaa tehdään edelleen hyvin monella eri tavalla ja usein yksin. Laskelmien avaamiseen ja analysointiin sekä eri vaihtoehtojen punnitsemiseen käytetty aika vaihtelee paljon neuvojittain. Osa neuvojista ei myöskään välttämättä kysy mielipidettä muilta asiantuntijoilta, kuten kotieläintuotannon tai peltoviljelyn asiantuntijoilta. Käytäntö on kuitenkin pikkuhiljaa muuttumassa ja varsinkin innovatiiviset ja ”uuden sukupolven” talousasiantuntijat hyödyntävät talousjohtamisen neuvontaa tehdessä myös muita asiantuntijoita. He myös näkevät talousjohtamisen neuvonnan laajempana kokonaisuutena, johon kuuluvat kaikki kolme talousjohtamisen eri tasoa: strateginen, taktinen ja operatiivinen taso. Neuvonnan käytännöissä myös pyritään yhä enemmän tiimityöskentelyyn. Yksi iso haaste tällä hetkellä on, että talousjohtamisen neuvonnassa tarvittava tieto on hajallaan monessa eri järjestelmässä ja ohjelmassa, jolloin tietojen kasaamiseen menee paljon aikaa. Lisäksi tiedonmäärä on valtava, jolloin relevantin tiedon saanti ja löytäminen on olleesta. Vaarana on, että analysoinnille ja päätelmien avaamiselle jää vähemmän aikaa. Lisäksi talousneuvojat, varsinkin hyvät talousneuvojat, ovat tällä ylityöllistettyjä kovan kysynnän vuoksi. Neuvonnalta vaaditaan myös todella hyviä sosiaalisia taitoja ja ulosantia, jotta asiakaskokemus on onnistunut ja asiakas saadaan ”hoksaamaan” kehittämisenkohteet. Esitetyt asiat on osattava tuoda esille siten, että asiakas sen ymmärtää oikein ja vielä sisäistää selitetyn asian. On myös hyvin asiakaskohtainen asia, miten syvällistä talousjohtamisen neuvontaa voidaan edes tehdä. Neuvonnan tehtävänä onkin tukea ja auttaa asiakasta eteenpäin, mutta vastuun lopullisesta kehittymisestä ja päätöksistä on kuitenkin aina asiakkaalla eli maatalousyrittäjillä. Myös uudet alalle tulevat neuvojat olisi pysyttävä perehdyttämään hyvin, jotta tietotaito siirtyisi eteenpäin. Perehdyttämisen taso kuitenkin vaihtelee paljon. Talousneuvonnan rinnalle on yhä konkreettisemmin otettava käyttöön myös johtamisen eri oppeja. Lisäksi neuvonta työtä tulisikin tehdä vielä enemmän tiimitoimintana asiakkaan ympärillä. Tiimissä tulisi olla usean eri osa-alueen neuvojia (esim. talous, kasvinviljely, kotieläintuotanto, johtaminen), jotta asiakkaan tilannetta pystyttäisiin tarkastelemaan kokonaisuutena. Tämä voisi vähentää myös työkuormaa ja laajentaisi katsontakantaa Maatilan talousjohtamisen neuvonta tulevaisuudessa on todennäköisesti hyvin erilaista kuin tänä päivänä. Tavoitteena on, että tietojen hausta ja koonnista eli ”näpyttelystä” päästäisiin yhä laajemmin analysointiin. Lisäksi talousjohtamisen neuvontaa tulisikin tehdä läpi maatilayrityksen elinkaaren: ennen sukupolvenvaihdosta aina yrityksen elinkaaren loppupäähän saakka. On hyvin tärkeää, että sekä neuvonnalle että asiakkaille talousjohtamisen eri tasoja ja oppeja selkeytetään ja konkretisoidaan. Digitalisaation avulla ”näpyttelystä” päästään yhä paremmin tietojen analysointiin ja reaaliaikaiseen seurantaan. Lisäksi neuvonnan tehtävänä voisi olla jatkossakin tiettyjen teknisten toimenpiteiden tekeminen maatalousyrittäjien puolesta, kuten esimerkiksi investointilaskelmien tekeminen. Neuvonnan rooli tullee muuttumaan enemmän konsultoivaan suuntaan, jopa manageroinniksi saakka. Lisäksi neuvontatyö kansainvälistyy ja yhteistyötä eri organisaatioiden välillä tehdään yhä laajemmin.

Maatalouteen tehtävät investoinnit ovat yhteydessä sen rakennekehitykseen. Ne ovat välttämättömiä vapautuvan tuotantokapasiteetin hyödyntämiseksi. Investointituen piirissä olevien hankkeiden määrä ja arvo on hieman kasvanut. Maatilat investoivat muun muassa yksikkökustannusten pienentämiseksi, mutta muitakin syitä investoinneille on. Investoinnit sisältävät riskejä ja niihin kohdistuu etenkin rahoituksen kautta merkittäviä riskitekijöitä. Riskitekijät jakautuvat usealle vuodelle ja tuotantosyklille, jolloin investointien suunnitteluun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Toisaalta investoinneilla voidaan hallita riskejä: pienentää, siirtää, poistaa tai välttää. Tässä tutkimuksessa etsittiin investointisuunnitelman käyttöön yhtäaikaisesti johtaneita riskejä ja muita tekijöitä. Tätä varten kokonaisvaltaisen riskienhallinnan ja maatalouden investointien kirjallisuudesta muodostettiin synteesi. Siinä investointisuunnitelma on lähtökohtaisesti maatilan kokonaisvaltaisen riskienhallinnan väline. Toisaalta kokonaisvaltaisen riskienhallinnan tekniikoita voidaan soveltaa investointisuunnitelmassa. Empiirisessä osassa tehty tilastollinen analyysi koostui neljästä vaiheesta, joissa hyödynnettiin ristiintaulukointia ja porrastettua logistista regressioanalyysia. Analyysissä käytetty aineisto oli kerätty keväällä 2021 Luonnonvarakeskuksen Fasari-hankkeessa. Regressioanalyysin avulla aineistosta investointisuunnitelman käyttöä ennustava malli. Mallin mukaan investointisuunnitelma on todennäköisesti tehtynä, jos kotieläimiin kohdistunut riski oli vähintään kohtalainen. Jos maatalousyrittäjä oli kokenut liiallista henkistä kuormitusta, se vähensi investointisuunnitelman käyttöä. Maatalousyrittäjän maatalousalan korkeakoulututkinto ja maatilan suurempi peltopinta-ala lisäsivät investointisuunnitelman käyttöä. Investointisuunnitelma oli käytössä, jos maatilalla oli sukupolvenvaihdos- tai luopumissuunnitelmat tehtynä. Työmäärän ja työvoimaresurssien välinen tasapaino oli investointisuunnitelman käyttöä lisäävä tekijä. Investointisuunnitelman käytöllä ei havaittu yhteyttä virheinvestointeihin. Työmäärän ja työvoimaresurssien tasapaino yhdessä maatalousyrittäjän hyvinvoinnin kanssa luovat edellytyksen investointien suunnittelulle. Maatalousalan korkeakoulututkinto tarjoaa osaamista investointisuunnitelmien tulkintaan ja tekemiseen, mikä on niiden käytölle olennaista. Yleisesti maatalousyrittäjältä vaaditaan laajasti johtamiskykyjä, jonka on aiemminkin havaittu olevan maatilan menestystekijä. Investointisuunnittelu on tämän yksi ilmentymä. Investointisuunnitelmat ovat tärkeitä maatilan elinkaaren kriittisissä vaiheissa, jotta maatila ei pääse taantumaan, vaan kehittää toimintaansa. Jotta maatalouden pienetkin investoinnit suunniteltaisiin osana maatilan strategista johtamista, nämä tunnistetut tekijät ovat tarpeen tiedostaa. Suunnittelussa kannattaa hyödyntää kokonaisvaltaisen riskienhallinnan tekniikoita. Näin on mahdollista, että tulevien maatalouden investointien riskit ovat paremmin hallinnassa. Se tukisi maatalouden rakennekehitystä ja parantaisi ruoantuotannon resilienssiä Suomessa.

The research question of this thesis focuses on what the main constraints in the agricultural technological innovation in China are. The primary aim is to identity the most serious constraints/predicaments in Chinese agricultural technological innovation, and the most possible/main reasons behind those constraints. Based on the research findings, recommendations for some viable countermeasures and a way out of this bind could be provided for relevant policymakers in the Chinese agricultural sector. This thesis adopted a qualitative analysis based on grounded theory. The objects of analysis/data were 20 articles in Chinese academia selected according to these criteria: high relevance of titles and keywords to the thesis’ purposes; high representativeness of contents that relate to the thesis’ research questions; highly informative articles; high citation rates and influences of the articles. According to the study's findings, there are four major constraints to the advancement of agricultural science and technology innovation: 1) severe lack of financial investment in agricultural research; 2) low rate of conversion of agricultural science and technology achievements; 3) sluggish agricultural technology promotion and diffusion system; and 4) insufficient innovation capacity of scientific research actors, as well as a lack of collaborative innovation among them. This study fills a gap in the literature by conducting a systematic and comprehensive analysis of the barriers to agricultural science and technology innovation in China. The Chinese Ministry of Agriculture should implement deliberate policies and initiatives to promote agricultural innovation in China. Quantitative analysis could be used in future studies to obtain more accurate analysis results.

Tutkimuksen taustalla oli Valion hankintaosuuskuntien siirtyminen raakamaidon sopimustuotantoon ja osuuskunta Maitosuomen tavoite kohdentaa meijerin jalostuskapasiteettia korkean lisäarvon tuotteisiin, mikä edellyttää meijeriin toimitettavan raakamaidon maltillista vähentämistä ja raakamaidon tulovirran ennustettavuutta pitkällä aikavälillä. Luonnonvarakeskuksen ennusteen mukaan maitotilayritysten määrä vähenee senkin jälkeen, kun meijerin optimimaitomäärä on saavutettu, jolloin lopettavien maitotilayritysten maitomääristä syntyy niin kutsuttua jakovaraa. Tutkimuksen tarkoituksena oli laskea maidon yksikkökustannus, rajakustannus, kustannusten jousto sekä katetuotto viidessä eri taloudellisessa kokoluokassa toimivalle maitotilayrityksille vuosina 2017–2021. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää ne maitotilayritykset, jotka ovat yksikkö- ja rajakustannukseltaan sekä katetuotoltaan kilpailukykyisimpiä. Tulosten perusteella tehtiin arvio siitä, kenelle meijeriosuuskunta Maitosuomen kannattaisi myöntää raakamaidon lisäsopimusmäärää raakamaidon tulovirran takaamiseksi ja ennustamiseksi tulevaisuudessa. Maidon yksikkökustannus laskettiin tavanomaisessa tuotannossa oleville maitotilayrityksille hyödyntämällä sivutuotemenetelmää, jossa päätuotteen yksikkökustannus saadaan vähentämällä sivutuotteiden arvo kokonaistuotantokustannuksesta ja jakamalla jäljelle jäävä tuotantokustannus päätuotteen määrällä. Rajakustannuksen estimoinnissa hyödynnettiin regressiomallia. Maidon katetuotto laskettiin pelkän maitotuoton perusteella, maitotuoton ja litraperusteisen tuotantotuen yhdistelmällä ja lopuksi huomioimalla kaikki maidontuotannolle kohdistetut maataloustuet. Aineisto kerättiin Luonnonvarakeskuksen Luke Taloustohtori ja Tilastotietokanta -palvelusivustoilta. Tulosten perusteella suurimmat maitotilayritykset ovat sekä yksikkökustannukseltaan että rajakustannukseltaan kilpailukykyisimpiä. Pienemmillä maitotilayrityksillä oli suurempi maidon katetuottomaitolitraa kohti, kun laskennassa huomioitiin kaikki maidontuotannolle kohdistettavat maataloustuet, mikä altistaa ne kannattavuuden muutoksille Euroopan unionin maatalouspolitiikan ja tukiehtojen muuttuessa. Maidon muuttuva yksikkökustannus oli kaikissa taloudellisissa kokoluokissa pienempi kuin maidosta saatava hinta, jolloin tuotantoa oli kannattavaa jatkaa kaikissa taloudellisissa kokoluokissa lyhyellä aikavälillä. Meijeriosuuskunnan tavoitteena on kuitenkin turvata raakamaidon saatavuus ja tulovirran ennustettavuus pitkällä aikavälillä, jolloin lisäsopimusmäärien myöntäminen yksikkö- ja rajakustannusperusteisesti suuremmille maitotilayrityksille olisi tarkoituksenmukaista. Tämä kiihdyttää maatalouden rakennemuutosta, jossa tuotanto keskittyy entistä suurempiin yksiköihin. Näillä maitotilayrityksillä on kuitenkin taloudellisesti parhaimmat mahdollisuudet jatkaa tuotantoa tulevaisuudessa, jolloin ne ylläpitävät myös maaseudun elinvoimaisuutta ja työllistämiskykyä