Browsing by Title

Yritysten on tunnistettava markkinoilla ja kuluttajissa tapahtuvia muutoksia voidakseen johtaa ja suunnitella omaa liiketoimintaansa niin, että se täyttää myös tulevaisuudessa kuluttajien muuttuvat tarpeet. Tästä johtuen tieto trendeistä ja niiden vaikutuksista on yrityksille tärkeää. Trendit mallintavat ja muokkaavat ympäristöä ja markkinoita sekä vaikuttavat lopulta myös kuluttajien asenteisiin ja käyttäytymiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja kuvailla sitä, kuinka elintarvikeyritykset hyödyntävät trenditietoa omassa liiketoiminnassaan. Trenditiedon hyödyntämistä selvitettiin tutkimalla yrityksistä löytyviä trenditiedon hyödyntämisen käytänteitä. Yritysten käytänteiden tarkastelu tutkimuksessa perustui siihen ajatukseen, että ne antavat todellista kuvaa siitä, mitä trenditiedolla tehdään ja kuinka sitä hyödynnetään yrityksissä. Aineiston keräämisen ja analysoinnin tueksi tutkimuksessa sovellettiin yrityksen markkinatietojärjestelmää koskevaa teoriaa. Trenditieto on osa yrityksen markkinatietoa ja markkinatietojärjestelmän teorian avulla voitiin tarkastelussa päästä syvemmälle yrityksen tiedon prosesseihin. Tutkimus tehtiin toimeksiantotyönä trenditietoon pohjautuvia tuotteita ja palveluita tarjoavalle asiantuntijaorganisaatiolle Analyse². Tutkimuksen tarkastelussa oleva trenditieto on elintarvikealalle sovellettua, joten myös tutkittavat yritykset olivat elintarvikealan yrityksiä. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla, jotka kohdistettiin yhteensä seitsemän haastateltavaan kuudesta eri elintarviketeollisuusyrityksestä. Tutkimus tehtiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jossa aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Ensin tehtiin teemoittelu, jonka jälkeen aineisto vielä tyypiteltiin. Tutkimuksen tuloksena löydettiin trenditiedon hyödyntämisen käytänteitä, jotka kertovat miten trenditietoa hankitaan, analysoidaan, käytetään sekä jaetaan ja varastoidaan yrityksissä. Aineistosta löydettiin käytänteitä paljon ja tämä osoittikin, että käytänteet ovat myös liiketoiminnassa relevantti tutkimusala. Käytänteitä löydettiin eniten trenditiedon analysointiin liittyen. Kyseisten käytänteiden perusteella voitiin todeta, että trenditiedon analysointi perustuu hyvin pitkälle trenditiedon luotettavuuden arviointiin niin trendien toteutumisen kuin niiden ilmenemisen kannalta. Löydettyjen käytänteiden kautta nousi erityisesti esiin keskeisiä trenditiedon hyödyntämisen haasteita sekä viitteitä siitä, minkälaista trenditiedon hyödyntäminen on yhtenä yrityksen toimintona.

Katkotun puutavaran varastoinventoinnissa on havaittu haitallisia määräeroja inventoinnin ja kirjanpidollisen saldon välillä. Varastot inventoidaan virallista pinomittausmenetelmää soveltaen, jolloin mittaajan kokemus ja mittavälineiden käyttö korostuvat. Pinomittausmenetelmän suurimmat heikkoudet ovat mittausmenetelmän silmävaraisesti arvioidut dimensiot (korkeus ja leveys) varsinkin suurissa likipituisen puutavaran pinoissa. TRESTIMA Oy:n kehittämä TRESTIMA Stack on konenäköön perustuva mittausmenetelmä, joka mittaa älypuhelimen tai – tabletin kuvasta pinon tilavuuden. Mitattavaan pinoon kiinnitetään metrinmittainen referenssikeppi, jonka perusteella konenäkö määrittää pinon pölkkyjen läpimitat. Kuvaamisen jälkeen kuvaan rajataan manuaalisesti pinon ääriviivat sekä lisätään pinon mitattu leveys. Lisäksi pinon puulaji (havu- tai lehtipuu) valitaan valikosta. Tämän jälkeen sovellus laskee pilvipalvelussa pinon tilavuuden korjaamalla automaattista kerrointaan tunnistamiensa läpimittojen ja lisätyn leveyden perusteella. Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää TRESTIMA Stackin mittatarkkuus sekä ajanmenekki verrattuna viralliseen pinomittausmenetelmään. Lisäksi haluttiin selvittää onko pinon koolla, kuitupuulajilla, varastopaikalla, vuodenajalla tai pinon pölkkyjen keskiläpimitalla vaikutusta TRESTIMA Stackin mittatarkkuuteen. Mielenkiintoisinta oli selvittää sovelluksen käyttöä suurissa puskuri- ja terminaalivarastoissa. Tutkimusaineisto käsitti 60 puutavarapinon mittaukset. Näistä 32 oli puskuri- ja terminaalivarastopinoja ja 28 tienvarsivarastopinoja. Havukuitupuupinoja mitattiin terminaalivarastolla 19 ja lehtikuitupuupinoja 9. Tienvarsipinoja mitattiin vastaavasti 21 ja 11. Mitattujen pinojen todellinen tilavuus selvitettiin Anjalan (kuuset), Kaukopään (koivut) ja Varkauden (männyt) tehtailla upotusmittauksella. TRESTIMA Stackin tarkkuus oli koko aineistossa 2,7 %. Tarkkuus oli parempi terminaalivarastolla (0,7 %) kuin tienvarsivarastolla (4,5 %). Pinomittausmenetelmän tarkkuus oli –4,8 % terminaalissa ja –4,9 % tienvarsivarastolla. TRESTIMA Stackilla päästiin maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (12/13) suurimman sallitun poikkeaman rajoihin. TRESTIMA Stackin ajanmenekki oli 10,5 s/m³, kun pinomittauksessa aika oli 13,7 s/m³. Ajankulun mittauksessa selvisi, että TRESTIMA tarkistuttaa jokaisen kuvan henkilöstöllään, josta syntyi mittauksesta riippumatonta viivettä. Kun tämä viive vähennettiin kokonaisajasta, ajankuluksi saatiin 6,5 s/m³. Pinomittauksen ajanmenekki oli sekunnin nopeampi tuloksen laskuun käytetyn ajan vähennyksen jälkeen. Sovelluksen suurin ongelma oli pinon lopullinen rajaus, joka jätti kehykseen joko tyhjää tilaa tai se rajasi pölkkyjä ulkopuolelle. Paljon likipituista puuta sisältävän pinon leveyden mittaus oli arvioinnin takia selvä virhelähde mittauksissa. Vaikka TRESTIMA Stack oli erittäin tarkka terminaalivarastoissa, sen käytännöllisyyttä varastoinventoinnissa nykyisen mittausmenetelmän sijaan täytyy pohtia. Suurissa varastoissa pinot varastoidaan tilanpuutteen takia peräkkäin, jolloin keskimmäisiä pinoja ei pääse kuvaamaan. Pinot ovat muotoiltu samanmuotoisiksi ja – pituisiksi, jolloin varaston mittaus nykyisellään tapahtuu yksinkertaisuudessaan kertomalla etupinon pituus, muutamien korkeuksien keskiarvo, leveys ja pinojen lukumäärä keskenään. TRESTIMA Stack ei poista tällaisten varastojen määrän arvioimista. TRESTIMA Stack on suositeltava mittausmenetelmä tienvarsivarastojen tilavuudenmittauksen tarkkuuden ja nopeuden takia.

High rates of deforestation and forest degradation have led to urgent need of forest restoration, especially in tropical domain. In Southeast Asia, deforested areas are often occupied by Imperata grasses, which decelerates successional processes and prevent natural forest regeneration. Establishing plantations on Imperata grasslands based on fast-growing tree species can improve site conditions and foster natural regrowth of a forest. In the late 1980s in an experimental area in South Kalimantan, Indonesia, fast-growing plantations were established to study reforestation methods on Imperata grasslands. As a result, indigenous species began to regenerate naturally under the plantations and developed secondary forest patches and individual trees in the site. This study investigated how well the experimental site has been restored in 30 years, estimating the diversity of woody species and aboveground biomass (AGB). The results were compared with a reference forest, an old-growth forest nearby. In addition, the impact of plantation species selection was investigated. Diversity analyses were conducted with Shannon and Simpson’s indices, species accumulation curve and non-metric multidimensional scaling (NMDS). The AGB was estimated with mixed-species tree biomass allometric model, based on diameter at breast height (DBH) and species-specific wood density. In the restored site, the mean AGB was 165 Mg ha-1, while in the old-growth forest the mean AGB was 188.2 Mg ha-1, respectively. The mean species richness and Shannon index in the restored site were 14 and 3.6, while in the old-growth forest the mean species richness and Shannon index were 20 and 4.19. The results show that the AGB of the restored site had almost reached the AGB of the old-growth forest (87.7%), but the woody species diversity was still significantly lower in the restored site than in the old-growth forest. NMDS ordination plot described that the research sites differed in their species composition. In addition, the species composition between the sample plots were more similar in the oldgrowth forest than in the restored site. The AGB did not differ significantly in plantations stands of different nurse species but the mean species richness and Shannon index were significantly lower in G. arborea (12 and 1.9) than under A. mangium (15 and 2.4) or P. falcataria (20 and 2.6) plantation stands. These results indicate that with appropriate methods, Imperata grasslands can be restored in 30 years close to the pre-disturbance state in terms of structural characteristics, but the recovery of species diversity and composition takes longer. Nurse species selection affects the restoration outcome, when restoring tropical rainforests with fast-growing plantations.

Tutkielmassa tarkasteltiin joulukuusiviljelmän ominaisuuksia ja viljelytoimenpiteitä sekä niiden vaikutusta kasvatettavien puiden tuhoalttiuteen. Tutkielmassa keskityttiin tarkastelemaan metsäkuusta (Picea abies) ja tavoitteena oli selvittää, esiintyykö tutkittavalla joulukuusiviljelmällä jokin tuhonaiheuttaja muita runsaammin aiheuttaen selkeän haitan joulukuusenkasvatukselle. Lisäksi tutkittiin, vaikuttaako joulukuusilla viljeltävää peltoa ympäröivän metsän ja avoimen maaston vaihtelu tuhojen esiintymiseen pellolla. Tarkastelussa pyrittiin myös selvittämään monokulttuurin ja sekapuuston mahdollisia vaikutuksia tuhoriskiin. Aikaisemmin ei ole tehty kattavaa selvitystä joulukuusiviljelmiä vaivaavista tuhonaiheuttajista. Tutkielmaa varten inventoitiin kesän 2016 aikana joulukuusiviljelmään kuuluva pelto Hyvinkäällä. Pelto inventoitiin viidesti kesän aikana, jolloin pystyttiin seuraamaan tuhonaiheuttajien dynamiikkaa kasvukauden aikana. Jokaisella mittauskerralla tarkasteltiin 820 puun otosta. Näin intensiivistä tuhoseurantaa ei metsikkötasolla ole tehty. Jokaisesta puusta määritettiin tuhonaiheuttajat ja arvioitiin latvuksen kunto. Inventointien perusteella luotiin malleja, joilla tarkasteltiin ympäröivän metsän ja avoimen maan vaihtelun sekä maalajin ja taimimateriaalin vaikutusta tuhojen esiintymiseen. Tuhojen aiheuttamien haittojen vakavuutta arvoitiin ristiintaulukoimalla tuhonaiheuttajien frekvenssit latvuksen kunnon suhteen. Kesän aikana esiintyi runsaasti versosurmaa (Gremmeniella abietina). Versosurmaa pidetään hankalana tuhonaiheuttajana joulukuusiviljelmillä. Lisäksi puiden laatuun vaikutti latvuksessa oleva aukko, joka oli syntynyt neljä vuotta aikaisemmin. Tätä tuhonaiheuttajaa ei ollut mahdollista jälkikäteen selvittää. Kolmas mittauskerta sijoittui kuusensuopursuruosteen (Chrysomyxa ledi) itiöintiaikaan, jolloin sienen itiöemät olivat selvästi näkyvissä. Kuusensuopursuruosteen merkit kuitenkin olivat seuraavaan mittauskertaan mennessä pudonneet pois, eikä se aiheuttanut näkyvää haittaa myöhemmin. Hyönteismyrkyn levitys yhdistettynä joulukuusille vuosittain tehtäviin typistyksiin poisti hyönteisten aiheuttamat tuhot tutkimuskohteelta. Typistettäessä leikataan kuusen tuoreimpia vuosikasvaimia, joissa myös iso osa tuhoista on. Joulukuusien kannalta haitallisimmat hyönteiset iskevät juuri uusiin kasvaimiin. Monokulttuurilla ei myöskään näytä olevan joulukuusenkasvatuksen kannalta merkitystä tuhoalttiudelle runsaista hoitotoimenpiteistä johtuen.

The study describes the dead branch height of Scots Pines from sawing industry point of view. The regional means for dead branch heights are given in a table, while the lower quartile of dead branch height, the median tree and the upper quartile are given in Box Plots. The grouping regions consist of the existing 13 areas of the Finnish Forestry Centres. Two of these regions are divided into two, making the total number of areas to be reviewed 15. The research material consists of the data gained from the 9th National Forest Inventory of Finland (VMI9), carried out 1996-2003, and also in relation to the data from Southern Finland in the previous National Forest Inventory (VMI8). Over all, dead branch heights on the major regions differ from each other, but in these two inventories the highest means and medians of dead branch height are in different areas within the middle part of Southern Finland. In addition to the absolute dead branch height, the review also shows the relative dead branch height (the ratio of dead branch height to the height of the tree), in those previous areas and as well as in swampy areas, in mature and thinning stands, and in different forest site types with mineral soils. In the areas of most common forest site types (VT and MT et corresponding) the dead branch heights are approximately at the same level, but the relative heights are higher on more poor sites. The effect of the age, height and the diameter of the trees were reviewed, too. Regression lines were calculated for the relationship between the stem part with only dead branches and the height of the tree having different diameter. It was not possible to examine the effect of the regeneration or later treatment method on the dead branch height, because there was no data for them concerning saw log-sized trees. It was also decided not to examine the number of stems in those different groups and their distribution into saw logs, although this information would be possible to calculate out of the data.

Strategian avulla voidaan saavuttaa yrityksessä asetetut tulevaisuuden tavoitteet. Yhä nopeammat ja arvaamattomammat muutokset toimintaympäristössä tekevät kuitenkin tulevaisuudesta yhä epävarmemman. Kriittisiä vaiheita ennakoimalla voidaan tarvittaessa muuttaa strategiaa siten, että tavoitteet on edelleen mahdollista saavuttaa muuttuvassa toimintaympäristössä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia maatilayrityksen ennakointijärjestelmää ja ennakoinnin lähestymistapoja osana liiketoimintaosaamista. Tutkimusaineistona käytettiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) kannattavuuskirjanpitoaineiston tilivuosia 2004–2008. Tutkimuksessa käytettiin aineistona myös vuonna 2007 suoritettua viljelijäkyselyä kannattavuuskirjanpitotiloille. Tilat poimittiin tutkimukseen sen mukaan, että ne olivat sekä vastanneet vuoden 2007 viljelijäkyselyyn että olleet mukana kannattavuuskirjanpitopaneelissa vuosina 2004–2008. Havaintoaineistossa oli mukana 260 kirjanpitotilaa. Tutkimusongelmina oli selvittää, minkälaista tulevaisuuden suunnittelu on maatilayrityksissä, minkälaista on yritysten taloudellinen menestyminen ja rakenteellinen kehitys erilaisissa tulevaisuuden tavoite –ryhmissä sekä mitä tekijöitä ja menestymisen konsepteja tilojen tulevaisuuden suunnittelussa on löydettävissä. Maatilayrittäjien tavoitemuuttujia analysoitiin faktorianalyysin avulla. Klusterianalyysissa hyödynnettiin faktorianalyysin tuloksena syntyneitä faktoripisteitä. Näiden pisteiden avulla mahdollisimman samankaltaiset muuttujat yhdistettiin ryhmiksi. Syntyneet ryhmät nimettiin seuraavasti: Ympäristö- ja hyvinvointitietoiset, taloussuuntautuneet sekä kehittymis- ja kasvuhaluiset. Kyselyyn vastanneiden maatilayrittäjien tulevaisuuden suunnittelu painottui strategiselle tasolle. Muutokseen suhtaudutaan lähinnä reaktiivisesti ja preaktiivisesti. Tiedonhaku painottui kansalliselle ja paikkakunnan tasolle. Ympäristö- ja hyvinvointitietoiset tilat olivat pieniä ja vakavaraisia, mutta niillä oli todella heikko kannattavuus. Ennakointi oli vähäisempää kuin muissa ryhmissä. Taloussuuntautuneet tilat olivat suurimpia ja ne olivat kasvaneet tasaisesti viiden vuoden aikavälillä. Niissä tiedonhaku oli aktiivisinta ja tulevaisuuteen suhtautuminen preaktiivista. Suunnittelu ulottui operationaaliselta tasolta visionääriselle tasolle. Kehittymis- ja kasvuhalukkaat tilat olivat muiden ryhmien tiloja keskimäärin kannattavampia. Suhteellinen velkaantuneisuus oli kuitenkin suuri. Näillä tiloilla ennakoitiin melko aktiivisesti.

In Finland it´s important to have properly working ventilation system. Harmful gases and moisture should be removed from cowshed in winter while keeping indoor temperature in acceptable level for animals. In summer the main criterion for ventilation is removing extra heat. Working ventilation improves animal welfare and employee safety at work. The purpose of this research was to find out if it is possible to control the air inlets depending on the temperature difference. The aim was that indoor temperature doesn´t fall below 12 °C or rise over 14 °C. Results were compared with another control system which is adjusting air inlets depending on the rotation speed of exhaust fans. Research was conducted in the cowshed of Viikki Research Farm which has under pressure ventilation system. Measurable quantities were carbon dioxide, moisture and temperatures. Adjusting of air inlets was carried out using programmable logic control. Indoor temperature remained stable in both control systems and content of carbon dioxide fell down. Indoor temperature remained between the target values better with the system operating based on temperature difference. With the other system the indoor temperature fell noticeably below 12 °C even though air inlet vents were closed on another side of cowshed. If both sides of air inlets would have been-used, the indoor temperature would have been even lower. Average temperatures were near 12 °C in both control systems but standard deviation was higher in the original system. The original control system was too effective because indoor temperature was near 9 °C when there was cold outside. With new adjusting system indoor temperature was near 12 °C if both sides of air inlets were used. If outdoor temperature was near 0 °C or higher and only one side of air inlets were use it was impossible to get enough fresh air in the cowshed. Therefore, if indoor temperature is higher than the target temperature then the content of carbon dioxide is also on high level. R e sults of control systems aren´t directly comparable because weather was colder when measurements of original control system were done. Nevertheless it can be assumed that new control system would work also in colder weather.

Euroopan Unionissa ja Suomessa maatalouden ympäristöpolitiikan tärkeimpänä yksittäisenä politiikkainstrumenttina on ollut ympäristötuet. Tukijärjestelmällä saavutetut tulokset ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia ja monissa tutkimuksissa on havaittu, ettei järjestelmä ole saavuttanut sille asetettuja ympäristötavoitteita. Nykyjärjestelmän osoittautuessa paikoin tehottomaksi ympäristöhyötyjen tuottajaksi on viime aikoina esitetty useaan otteeseen ympäristötukimaksujen tiukempaa sitomista ympäristön tilassa havaittaviin konkreettisiin tuloksiin. Tällöin puhutaan niin kutusutusta tulospohjaisesta mallista. Tässä tutkielmassa selvitettiin tulospohjaisen politiikkainstrumentin käyttöönoton mahdollisuutta Suomen maatalouden ympäristöpolitiikassa. Tutkimus toteutettiin kustannus-hyötyanalyysinä (ex ante) ja siinä verrattiin tulospohjaisen mallin oletettuja hyötyjä ja kustannuksia nykyisen toimintopohjaisen mallin jatkamiseen. Kustannusten ja hyötyjen jaottelussa käytettiin pohjana OECD:n (2010) ympäristöpoliittisen instrumentin arviointikriteereistä johdettuja muuttujia. Ympäristövaikutukset kvatifioitiin maksuhalukkuusmenetelmän perusteella. Kustannus-hyötyanalyysin laskenta suoritettiin excel – taulukkolaskentaohjelmalla. Kustannus-hyötyanalyysin perusteella tulospohjaisen mallin tuoma potentiaalinen rahamääräinen nettohyöty on merkittävä, noin 208 miljoonaa euroa vuositasolla. Tähän vaikuttaa erityisesti instrumentin oletettu parempi ympäristötehokkuus. Tutkimuksen lopuksi suoritettiin herkkyysanalyysi, jolla tutkittiin maksuhalukkuuden, tuottajien osallistumisprosentin ja epävarmojen muuttujien vaikutusta lopputulokseen. Näistä tuottajien osallistumisprosentti vaikutti tulospohjaisen mallin tuomaan potentiaaliseen hyötyyn eniten. Tuottajien osallistumisprosentin lasku alle 50 prosentin muuttaa mallin nettohyödyn negatiiviseksi verrattuna nykymalliin. Maksuhalukkuuden muutokset pienentävät oletetusti nettohyötyä, mutta eivät merkittävästi. Epävarmojen muuttujien vaikutukset eivät olleet herkkyysanalyysin perusteella merkittäviä. Tulosten perusteella tulospohjainen malli omaa huomattavaa potentiaalia maatalouden ympäristöpolitiikan vaikuttavuuden parantamisessa. Politiikan suunnittelussa on tärkeää kiinnittää huomiota mallin käytännön toteutukseen ja erityisesti houkuttelevuuteen tuottajien näkökulmasta. Kunnollisella pilotoinnilla voidaan sulkea pois monia tässä tutkimuksessa havaittuja epävarmuustekijöitä.

Producer has to determine a shelf-life to the product. This can be a slow process, as it is in the case of chocolate. With an accelerated shelf-life study, the product gets older faster, as the properties of the product change faster during storage. This leads to a quicker shelf-life determination. Chocolate has properties, which are typical for it. However, these properties can change during the storage. Good sensory properties are important to the quality of chocolate. Changes in sensory properties limit the shelf life of chocolate. It is said that, the most important properties of chocolate are appearance, flavour and texture. Other properties can have an impact on how other properties are sensed. For example, chocolate’s viscosity and how it melts, can affect to the flavour. The aim of this study was to develop a method, which could observe changes in the properties of dark chocolate faster. In this study, especially the changes of the added aroma during the storage, were monitored. Dark chocolate and dark chocolate with aroma were stored at elevated temperatures to accelerate changes. Storage time was 9 weeks, and during it the hardness of the chocolate was monitored with a texture analyser. Melting points of the chocolate were followed with a differential scanning calorimeter. Blooming was monitored with a DigiEye-equipment. With gas chromatographic-mass spectrometric-solid phase micro extraction (HS-SPME-GCMS) the amounts of volatile flavour components of the aroma were studied. Sensory properties of chocolates were studied in three sensory analyse sessions using multiple comparison test. The properties of chocolates, which were stored at elevated temperatures, changed during the 9-week storage. Structure became harder and melting temperature became higher. Some of the chocolates bloomed. In the amount of aroma volatiles, no clear changes were observed. From the results of the sensory analyses it was noticed that storage at elevated temperatures clearly changed the properties of the chocolates. However, when changes were examined with statistical analyses, all of these were not statistically significant. The properties of the samples were noticed to have correlations with other properties and the storage time.

Domestic supply of cranberries in Finland does not meet demand, so the food industry buys cultivated cranberries from abroad. American cranberry (Vaccinium macrocarpon Ait.) is grown in North America in areas where generally 1800 to 2500 (base 5 °C) growing degree days (GDD) accumulate during the growing season. Cranberry cultivation has been tried in Finland for a few occasions. From the experiments it has been concluded that in Finland winter is too cold and the growing season is too short for the commercial cultivation of American cranberries. However, growing season can be extended, and the conditions of cultivation can be influenced using protective covers. For example, in high tunnels, more GDDs accumulate than under field conditions. The objective of this study was to evaluate the effect of high tunnel on the growth, development and overwintering of seven V. macrocarpon cultivars in potted cultivation in Viikki (60 °N, 25 °E). More above-ground biomass was accumulated in high tunnel than under field conditions. In general, the runners (stolons) grew faster in the tunnel than in the field. Faster growth was explained mainly by the excess of 200 GDDs accumulated in the tunnel. However, not all cultivars responded similarly to high tunnel conditions. For example, 'Ben Lear' may have suffered from stress caused by the more fluctuating air temperature and consequent difficulties with the automated irrigation settings. Irrigation was adjusted by the needs of more high-growth ‘Howes’ and ‘Prolific’ cultivars. Interestingly, the root growth response to high tunnel treatment was highly different from the above-ground shoot growth. Except for ‘Prolific’, root growth was more extensive under field conditions. All plants overwintered in the open. A total of 95% of the plants survived the winter 2015/2016, although they suffered considerable damage. Only 33% of the terminal buds of uprights (vertical shoots) maintained their viability for regrowth in the spring. Last year's high tunnel treatment improved the winter hardiness of uprights. ‘Pilgrim’s' growth and development in the spring of 2016 were significantly faster than other cultivars. In addition, its yield potential was in a class of its own. When in average only 10% of the uprights had been induced for flowering, up to 81% of the ‘Pilgrim’ uprights were flowering. Yield results from this study should be regarded as indicative information only, as the perennial cranberry reaches its full yield potential only in later years. In 2016, only ‘Pilgrim’ had sufficient potential for harvest and yield analysis. 'Pilgrim' yielded an average of 275 g of berries per plant. Last year's high tunnel treatment increased berry yield significantly.