Browsing by study line "Maatalousekonomia"

EU:n maatalouspolitiikka on muuttumassa vuosille 2021–2027. Samaan aikaan EU:n sisällä ilmastopolitiikassa tavoitellaan taakanjakosektoreilla päästövähennyksiä ja LULUCF-sektorilla nettonielua. Työn tavoite oli selvittää, voisiko metsitystuki olla kustannustehokas instrumentti, jolla voitaisiin vähentää sekä maatalouden että LULUCF-sektorin päästöjä. Teoriapohjana on käytetty ulkoisvaikutuksia ja kustannus-hyötyanalyysia. Maataloustukien negatiivisena ulkoisvaikutuksena on maankäytön muutos metsistä pelloiksi, jolloin maatalouden päästöt varsinkin turvemaista kasvavat ja hiilinielut pienenevät metsämaan vähentyessä. Kustannus-hyötyanalyysin avulla on mahdollista laskea maanomistajalle nettonykyarvo sekä viljelystä että metsityksestä. Näiden erotus kertoo vaadittavan metsitystuen suuruuden, jotta viljelijä suostuu muuttamaan maankäyttöään. Jos erotus on suurempi kuin saavutettavat ilmastohyödyt tietyllä hiilen hinnalla, metsitystuki ei ole tehokas instrumentti. Yksivuotisessa viljelyssä olevan turvemaan metsittämisen ilmastohyöty ylitti vaadittavan metsitystuen suuruuden jokaisen ELY-keskuksen alueella. Monivuotisessa viljelyssä turvemaan päästöt ovat sen verran alhaisemmat, ettei eniten metsitystukea vaativilla alueilla ilmastohyöty ylitä kustannuksia, kun päästöjen hinta on 25 € per hiilidioksidiekvivalenttitonni. Metsityksen myötä ei pelkkä kasvavan biomassan hiilihyöty ylitä kustannuksia yhdenkään ELY-keskuksen alueella. Nykyisillä pellon nettonykyarvoilla metsitystuki ei ole nielujen lisäämiseksi kivennäismailla kustannustehokas keino. Metsitystuki olisi 25 €:n hiilidioksidiekvivalentin tonnihinnalla kustannustehokas keino useimpien paksu-turpeisten maiden metsitykseen. Lisätutkimusta tarvittaisiin siitä, miten metsitystuen käyttö vaikuttaisi muiden tukien määriin ja sitä kautta tuotantomääriin, kansallisten tukien määrään sekä taakanjakosektorin päästövähennystavoitteisiin.

Tässä työssä pyrittiin selvittämään monialaisuuden ja yrittäjämäisen orientaation yhteyttä toisiinsa, sekä niiden ilmenemistapoja suomalaisilla lammastiloilla. Tutkimustapana oli kvalitatiivinen tutkimus, ja tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta monialaisen lammastilan yrittäjää. Työssä pyrittiin selvittämään miksi ja miten yrittäjät olivat monialaistaneet liiketoimintaansa, sekä millaiset asiat vaikuttivat heidän päätöksentekoonsa. Tehtyjä päätöksiä ja valintoja analysoiden, pyrittiin selvittämään esiintyykö toiminnassa yrittäjämäiselle orientaatiolle ominaisia piirteitä, ja jos esiintyy, niin millaisia. Tämän analysoinnin jälkeen pyrittiin vielä löytämään yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia tilojen toiminnan, monialaisuuden muodon ja yrittäjämäisen orientaation ilmenemisen välillä. Tutkimuksen tulosten perusteella monialaisuutta voisi pitää yhtenä yrittäjämäisen orientaation ilmentäjänä tutkimukseen osallistuneilla lammastiloilla. Tutkimukseen osallistuneilla yrittäjillä monialaistamispäätöksen taustalla oleviksi motivaattoreiksi useimmin esiin nousivat halu hyödyntää olemassa olevia resursseja tehokkaasti sekä lisätulojen hankkiminen. Lisäksi tärkeänä pidettiin perheen ja läheisten merkitystä, joko työllistämisen kannalta tai tehokkaan työn vapauttaman ajan kannalta. Tehokkaaseen työhön ja ajankäyttöön liittyen voidaan tuloksista nostaa esiin myös yrittäjien halu tehdä ekologista ja eettistä työtä. Tehokkaalla resurssien käytöllä ja toimintaa kehittämällä tavoiteltiin myös ekologista tuotantoa, johon yrittäjät usein lisäsivät tavoitteen eettisestä tuotannosta niin yrittäjien itsensä kuin eläintenkin osalta. Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden yrittäjien toiminnassa havaittiin yrittäjämäiseen orientaatioon liitettävissä olevia piirteitä. Erityisesti esiin nousivat autonominen ja proaktiivinen toiminta. Tuloksista pystyttiin nostamaan eroavaisuuksia yrittäjämäisen orientaation esiintymisessä monialaisten tilojen ja portfolio -yritysten välillä. Monialaisilla tiloilla yrittäjämäiseen orientaatioon liitettävissä oleva toiminta keskittyi vahvemmin alkutuotantoon liittyviin päätöksiin kun taas portfolio -yrityksillä yrittäjämäiseen orientaatioon liitettävissä oleva toiminta käsitti luonnollisesti laajemman kokonaisuuden heidän liiketoimintansa ollessa laajempaa. Portfolio -yritysten päätöksiin vaikutti vahvemmin esimerkiksi kuluttajakäyttäytyminen, koska asiakkailta saatu tulo oli suuremmassa roolissa kuin monialaisilla tiloilla. Portfolio -yrityksillä lammastuotanto oli usein koko liiketoiminnan keskiössä, mutta toisaalta se oli myös vain yksi liiketoimintakokonaisuuden osa-alue, jonka pohjalta ja jota hyödyntäen oli lähdetty rakentamaan laajempaa liiketoiminnallista kokonaisuutta. Monialaisilla maatiloilla tehtävä aktiivinen, ennakoiva ja tehokas toiminta, jolla pyritään luomaan kilpailuetua sekä parempaa taloudellista tulosta, kertoo yrittäjien vahvasta yrittäjämäisestä orientaatiosta. Yrittäjät pyrkivät omaamillaan resursseilla ja omilla päätöksillään vaikuttamaan yrityksensä tilanteeseen ja kehittämiseen. Tämä tukee yrittäjämäisen orientaation ajatusta, jossa keskiössä on yritys sekä yrittäjä itse. Näitä yrityksen sisäisiä toimintoja hyödyntämällä ja kehittämällä yrittäjät pyrkivät pärjäämään markkinoilla.

Lihantuotanto on ollut Euroopan unionin merkittävimpiä tuotantohaaroja ja unionin alueella tuotetaan kolmanneksi eniten naudanlihaa koko maailmassa. Naudanlihaa tuotetaan koko unionin alueella. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että jäsenvaltioiden erikoistuminen, unioniin liittymisen ajankohta, tuotantoteknologia ja maantieteellinen sijainti vaikuttavat naudanlihan tuottajahintaan. Markkinat ovat heterogeeniset. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella naudanlihan tuottajahintaan vaikuttavia tekijöitä Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja Euroopan unionin sisämarkkinoiden homogeenisyyttä. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä tekijät vaikuttavat naudanlihan markkinoiden tuottajahintaan ja hinnan vaihteluihin Tähän tutkimukseen valittiin kolme unionin jäsenvaltiota Suomi, Ranska ja Puola. Aineisto koostuu aikasarjoista. Suomen aikasarjat ovat tammikuusta 2010 joulukuuhun 2019. Ranskan ja Puolan aikasarjat ovat toukokuusta 2006 joulukuuhun 2019. Tutkimuksessa käytetään Engle-Granger menetelmää. Menetelmässä tutkitaan aikasarjojen stationaarisuutta ja yhteisintegroituneisuutta ja lopuksi muodostetaan virheenkorjausmalli. Virheenkorjausmalli kuvaa kuinka nopeasti lyhyen aikavälin suhde palaa pitkän aikavälin tasapainoon. Naudanlihan tuottajahintaan vaikuttaviksi tekijöiksi valittiin viisi selittävää tekijää. Selittävät tekijät ovat naudanlihan tuotannon määrä, Euroopan unionin naudanlihan, raakamaidon ja porsaanlihan markkinahinta sekä tuotantopanos. Rehumaissin markkinahinta kuvaa Ranskan ja Puolan naudanlihan tuotantopanosta ja rapsin tuottajahinta Suomen naudanlihan tuotantopanosta. Selittävien tekijöiden havaittiin olevan epästationaarisia ja yhteisintegroituneita. Virheenkorjausmallin tarkastelu osoitti, että jäsenvaltioiden eroavaisuudet vaikuttavat naudanlihan tuottajahintaan enemmän kuin jokin yhdistävä voima. Puolalle virheenkorjausmallissa tilastollisesti merkitsevät ja etumerkiltään teorian mukaiset selittävät tekijät ovat Euroopan unionin naudanlihan markkinahinta, naudanlihan tuotanto sekä raakamaidon markkinahinta. Ranskalle virheenkorjausmallissa tilastollisesti merkitsevät ja etumerkiltään teorian mukaiset selittävät tekijät ovat Euroopan unionin naudanlihan ja raakamaidon markkinahinta. Suomelle virheenkorjausmallissa ei voitu osoittaa tilastollisesti merkitseviä ja etumerkiltään teorian mukaisia selittäviä tekijöitä. Estimoinnin tulokset olivat yleisesti yhdenmukaiset kirjallisuuden kanssa. Tutkimuksessa saatiin viitteitä Euroopan unionin naudanlihan tuottajahinnan muodostumisesta ja unionin markkinoiden heterogeenisyydestä. Naudanlihan tuottajahintaan vaikuttaa jäsenvaltioiden erikoistuminen, unioniin liittymisen ajankohta, tuotantoteknologia ja maantieteellinen sijainti. Tutkimus osoittaa, että Euroopan unionin naudanlihamarkkinat eivät ole integroituneet täydellisesti ja jäsenvaltioiden erot vaikuttavat naudanlihan tuottajahintaan enemmän kuin jokin yhdistävä voima. Tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan ole yleistettävissä koskemaan koko unionin aluetta. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että tutkimukseen valitut selittävät tekijät sisältävät hyödyllistä informaatiota Euroopan unionin jäsenvaltioiden naudanlihan tuottajahintaan vaikuttavista tekijöistä.

Lantbrukets lönsamhet är ett ständigt återkommande diskussionsämne. Åkermarkens pris är i sin tur en av de främsta faktorerna som påverkar jordbrukets lönsamhet. Målsättningen med den här magistersavhandlingen var att undersöka hur mycket det lönar sig att betala för åkermarken som man brukar och med betoning på arrende. Frågesättningen var vilka odlingsväxter det lönar sig att odla och ifall det finns skillnad mellan de olika CAP-perioderna som varit i kraft under åren 2011–2020, innan 2015 och efter. Data som används i avhandlingen är LIR-data från Nylands svenska lantbrukssällskap från åren 2011–2020. LIR står för lantbrukets individuella rådgivning och är en pakettjänst för växtodlingsgårdar som omfattar bland annat växtodlingsrådgivning och uppföljning av de ekonomiska resultaten som sedan utges i form av en publikation för medlemmarna. De ekonomiska nyckeltalen består av riktiga värden i mån av möjlighet och därtill bestämda kalkylvärden. Det fanns stora variationer mellan gårdarna i både ekonomiskt resultat samt i skördemängd. Bland annat präglades åren 2013 och 2018 av dåliga skördar. Optimeringen har gjorts med hjälp av linjär programmering. Genom att optimera växtföljden har så kallade skuggpriser tagits fram, det vill säga ett marginalvärde vad ytterligare en hektar åkermark skulle avkasta. Skuggpriset innebär i det här fallet täckningsbidrag c (TB C), det vill säga vinsten innan åkerkostnader dragits av. Som jämförelse till optimeringsmodellen gjordes också en modell som skulle motsvara den nuvarande växtodlingen på LIR-gårdarna. Avhandlingen har endast koncentrerats till odlingsväxter som kan odlas med de vanligaste jordbruksmaskinerna, således har potatis och sockerbeta lämnats bort, dessutom har kummin medvetet inte tagits i beaktande. Täckningsbidrag C maximerades genom att välja ut den kombinationen grödor som ger den högsta vinsten på en modellgård på 150 hektar med restriktionerna att det max fick vara 20 % oljeväxter, max 20 % proteingrödor samt max 40 % höstsäd, därtill måste gården ha minst 20 % vårspannmål för att vara representativ samt för perioden 2015–2020 ha minst 5 % i gröngödslingsvall för att simulera EFA-kravet. Det genomsnittliga skuggpriset för perioden 2011–2014 blev 449 euro per hektar efter maximeringen samt 413 euro per hektar för perioden 2015–2020. Motsvarande resultat för LIR-modellen var 383 euro per hektar respektive 299 euro per hektar. Den utarbetade modellen gav således 66 euro bättre resultat i medeltal för perioden 2011–2014 samt 116 euro per hektar för perioden 2015–2020. Den andra CAP-perioden (2015–2020) verkade ge ett något sämre resultat än den första, en möjlighet är att EFA-arealen har en negativ inverkan på vinsten. Gemensamt var att det överlag lönade sig att maximera arealen med höstsäd samt odla ryps och ärter eller bondböna. I den här avhandlingen har det använts medeltal för optimeringarna, vilket är ett riktgivande svar men förslag på vidare forskning är att på detaljnivå undersöka vinsten för enskilda gårdar i Nyland. En ekonometrisk forskningsmetod kunde således övervägas för att reda ut de bakomliggande faktorerna som påverkar betalningsmöjligheten.

Tutkimukseni tavoite ja teoreettinen viitekehys on kolmiosainen. Ensimmäinen tavoite on taustoittaa kotimaisen sokerin tuotantoa esittäen niin perustiedot sokerijuurikkaan viljelystä kuin myös kotimaisen sokerintuotannon murrokseen johtaneista syistä. Toinen tavoite on esittää sokerijuurikkaan tuotantofunktioanalyysiin liittyvät keskeisimmät tuotantoteoreettiset pääperiaatteet. Kolmas tavoite on määrittää Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksen vuosina 2013–2016 keräämistä typpiporraskoetuloksista sokerijuurikkaan taloudellisesti optimaaliset typpilannoitus- ja satotasot. Lopuksi taloudellisesti optimaalisista typpilannoitus- ja satotasoista johdetaan sokerijuurikkaan typpilannoituksen katetuottolaskelma hintasuhteen ja laskennallisen sokeripitoisuuden mukaan määritettynä. Tutkimukseni tuotantoteoriaosassa tarkastellaan typpilannoitepanoksen vaikutusta sokerijuurikkaan juurisadon tuotantoon. Tarkastelu rajataan käsittämään vain muuttuvan typpilannoitepanoksen tuotantovaikutusta. Voitonmaksimointiongelma rajataan käsittämään typpilannoitepanoksen ja sokerijuurikkaan juurisadon tapaus panospuolelta ratkaistuna. Ekonometrian teoriaosassa tarkastellaan pienimmän neliösumman menetelmää (OLS), joka on yksi yleisimmin käytetty menetelmä ekonometrisen mallin estimoimiseksi. Lisäksi tarkastellaan kriteereitä, joita OLS-estimaattoreiden tulee teoreettisesti täyttää. Kriteerien tarkastelu johtaa myös painotetun pienimmän neliösumman menetelmän (WLS) hyödyntämiseen, koska virhetermeissä havaittiin heteroskedastisuutta. Tutkimustulosten tarkastelu osoittaa, että kvadraattifunktioon perustuvat sokerijuurikkaan juurisadon tuotantofunktiomallit OLS-menetelmällä estimoituna kuvaavat juurisadon tuotantofunktiota huomattavasti paremmin kuin neliöjuurifunktioon perustuvat mallit. Tuotantofunktiomalleissa hyödynnetään dummy-muuttujia typpilannoitustavan, vuosivaihtelun ja paikkavaihtelun huomioimiseksi. Dummy-muuttujien perusteella todetaan jaetun lannoituksen tuottavan sokerijuurikkaan sadonlisän. Siirryttäessä OLS-menetelmästä WLS-menetelmään vuosivaihtelua kuvaavien dummy-muuttujien tilastollinen merkitsevyys juurisadon tuotantofunktiomalleissa korostuu. WLS-menetelmällä parhaan mallisovitteen (A2) biologiseksi typpioptimiksi saadaan 204 kg typpeä hehtaarille ja biologiseksi sato-optimiksi 49 235 kg hehtaarilta. Saman mallin taloudelliseksi typpioptimiksi saadaan hintasuhteista riippuen 97‒154 kg typpeä hehtaarille ja sato-optimiksi 45 408‒48 399 kg hehtaarilta. Samasta mallista johdetusta sokerijuurikkaan typpilannoituksen katetuottolaskelmasta havaitaan, että sokerijuurikkaan hehtaarikate nousee keskiarvolta 136 tai 142 euroa laskennallisen sokeripitoisuuden noustessa prosentilla hintasuhteesta riippuen. Typpilannoitepanoksen taloudellisesti optimaalinen käyttö kasvaa hintasuhteesta riippuen 2–9 kg/ha laskennallisen sokeripitoisuuden noustessa prosentilla. Teoreettisesti tarkasteltuna todetaan, että sokerijuurikkaan hinnan noustessa sokeripitoisuuden kasvaessa panoskäytön intensiivisyyttä kannattaa lisätä.

Lihankulutuksen tulevaisuudennäkymiin vaikuttavat kuluttajien mieltymysten muutokset, joita ohjaavat muun muassa lihan suhde terveyteen, ympäristöön, eläinten hyvinvointiin sekä ilmastovaikutukset. Suomalaisten kulutus elintarvikkeiden suhteen on muuttunut vuosikymmenten aikana. Elintarvikkeiden osuus kulutusmenoista on vähentynyt. Lihan kokonaiskulutus on kasvanut vuodesta 1950 lähtien, mutta punaisen lihan osuus kulutuksesta on vähentynyt ja broilerin osuus on sen sijaan kasvanut. Globaalisti lihankulutuksen kasvun ajureita ovat muun muassa väestönkasvu, tulojen kasvu kehitysmaissa, lihan reaalihintojen lasku, kaupan vapautuminen, kaupungistuminen ja ruokajärjestelmän globalisaatio. Tämän Pro Gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka lihan kulutuksen useus on muuttunut vuosien 2009-2019 aikana. Useutta mitattiin likert-asteikolla, jossa vaihtoehtoina oli ”päivittäin tai lähes päivittäin”, ”useamman kerran viikossa”, ”noin kerran viikossa” ”harvemmin”, ”en lainkaan” ja ”en osaa sanoa”. Lisäksi selvitettiin taustatekijöiden, kuten iän, sukupuolen ja sosioekonomisen taustan vaikutusta lihan kulutuksen useuteen. Analysoinnissa hyödynnettiin Excel-taulukkolaskentaohjelmaa sekä IBM SPSS 27.0-ohjelman tilastollisia testejä ja järjestettyä probit-mallia. Probit-mallissa lihankulutuksen järjestysasteikollinen useus oli selitettävänä muuttujana, jota selitettiin eri taustatekijöillä. Aiemmat tutkimukset osoittivat, että lihan kulutuksen kasvu vaihtelee paljon alueiden välillä ja on merkkejä siitä, että joillakin alueilla lihankulutuksen kasvu on taittumassa. Lihan kulutus kasvaa eniten keskituloisissa maissa. Sen sijaan korkeatuloisissa maissa lihankulutus on vakaata tai vähenevää. Matalatuloisissa maissa kulutus on yhä melko vähäistä ja pysyttelee vakaana. Myös kuluttajien keskuudessa on erilaistumista ja mikäli kulutuskäyttäytymistä halutaan ohjata ja kuluttajia halutaan valistaa, erilaisia kuluttajia tulisi lähestyä erilaisella informaation kärjellä. Tässä Pro Gradu -tutkielmassa hyödynnettiin kahta Kantar TNS Agrin toteuttamaa suomalaisten lihankulutusta käsittelevää haastattelututkimusta. Toinen hyödynnetty kyselytutkimus oli osa Lihatiedotus ry:n teettämää Lihankulututusta ohjaavat tekijät -kyselyä. Tästä kokonaisuudesta hyödynnettiin vuosina 2009-2019 toteutettua osuutta. Toinen tutkimuksista oli vuonna 2019 suoritettu poikkileikkaustutkimus lihan kulutuksen useudesta ja lihaan liittyvistä asenteita. Näiden kyselytutkimusten avulla pyrittiin löytämään vastauksia tutkimuskysymyksiin. Pitkittäistutkimuksen mukaan vuosina 2009-2019 kulutuksen ääripäiden osuus on kasvanut ja keskimääräinen kulutus on vähentynyt. ”Ei lainkaan” ja ”usein” lihaa kuluttavien osuudet ovat lievästi kasvaneet, kun taas harvoin lihaa kuluttavien osuus on melko voimakkaasti laskenut. Keskeisiä syitä lihankulutuksen taustalla ovat hyvä maku, proteiinin saanti, lihan kuuluminen ruokavalioon, tottumus, hyvä ravitsemus, helppous ja edullisuus, kun taas eettiset syyt, ympäristösyyt, vegaanisuus ja terveydelliset syyt nousevat esiin syinä, miksi lihaa ei kulutettu. Järjestetyssä probit -mallissa 10 % luottamustasolla merkitsevästi lihankulutusta selittäviä tekijöitä löytyi useista selittävistä muuttujista. Ikä, sukupuoli, tulot, asema ja asuinpaikka selittivät kaikki osaltaan lihankulutuksen useutta. Miehet kuluttivat kyselyiden mukaan lihaa enemmän kuin naiset. Nuorimmat ikäryhmät ilmoittivat kuluttavansa lihaa harvemmin kuin vanhemmat ikäryhmät. Johtavassa asemassa olevat kuluttivat lihaa ja lihatuotteita harvemmin kuin työttömät. Alhaisimmassa tuloluokassa lihaa kulutettiin harvemmin kuin korkeimmissa tuloluokissa. SPSS-tarkastelun mukaan taajaan asutuissa kunnissa kulutettiin lihaa useammin kuin maaseutumaisissa kunnissa. Molemmista taustana käytetyistä kyselytutkimuksista löydettiin lihankulutuksen useutta selittäviä tekijöitä. Erityisesti ikä ja sukupuoli nousivat esiin lihankulutuksen useutta selittävinä tekijöinä. Kattavan kuvan rakentamiseksi tarvitaan lisäksi tietoa esimerkiksi kulutetuista määristä, lihan osuudesta ruokavalion kokonaisuudessa sekä siitä, mitä ja missä muodossa lihaa kulutetaan.

Maatalousinvestointien hinnankorotuksilla on olennainen merkitys myös maahantuojayrityksen toimintaan. Osa hinnannousuista johtuu panoskustannusten kasvusta, mutta toisaalta myös yhä kehittyvästä teknologiasta. Maatalouskoneiden merkittävä teknologinen muutos lisää myös riskejä koneiden vikaantumisesta koneiden takuun voimassaollessa. Tutkimus on tehty tapaustutkimuksena tilaajayritykselle ja sen tarkoituksena on esitellä takuuta käsitteenä sekä sen taloudellista merkitystä sekä takuuprosessia yleisesti osana yrityksen strategiaa ja erityisesti sen tavoitteena on tarjota työn tilaajalle optimaaliset toimintaedellytykset takuukäsittelyä ja takuuprosessin hallintaa varten. Työssä pyritään tunnistamaan yrityksen prosesseissa olevia ongelmia ja esittää niille ratkaisuja, jotta tilaajayritys voi toimia edelleen tehokkaammin jälkimarkkinaympäristössä. On havaittavissa, että maatalouskoneiden takuun merkitys osana yrityksen markkinointistrategiaa on kasvanut merkittävästi. Tuotteiden erojen ollessa pieniä voidaan todeta, että takuu sekä jälkimarkkinan toimivuus on yksi ostopäätökseen vaikuttavista avaintekijöistä. Kun aiemmin takuujohtamista ja hallinnointia on ajateltu vain hallinnollisena työnä ja pakollisena osana toimintaa, on siitä viime vuosina tullut yhä kiinteämpi osa yritysten strategiaa. Tutkimuksen tulokset osoittavat tilaajayrityksen prosessissa olevan ongelmia, jotka aiheutuvat yrityksen sisäisistä sekä ulkoisista prosesseista. Taloudellisesta näkökulmasta katsoen merkittävin riski prosessissa on puutteellinen informaation kulku sekä henkilöstön puutteellinen osaaminen liittyen takuutapauksiin. Vastaavia puutteita havaittiin myös tilaajayrityksen sekä kolmansien osapuolten välillä. Tutkimuksen tuloksena pystyttiin luomaan yritykselle tehokkaampia toimintamalleja takuutapausten hoitoa varten esittämällä muutoksia yrityksen sisäisiin sekä ulkoisiin prosesseihin. Muutoksilla yritys pystyy pienentämään takuisiin liittyvää taloudellista riskiään tehokkaammin ja näin parantamaan osittain myös muiden osa-alueidensa toimintaa.

Technological advancements are crucial in enhancing efficiency within the food production sector, particularly in quality management. However, there remains a necessity for additional tools to mitigate the use of environmentally harmful inputs, especially in primary production. Precision farming represents a strategic approach aimed at addressing this challenge by optimizing input resource utilization, thereby minimizing the release of detrimental substances into the environment. This study examines the impact of precision farming data on both contribution margin and carbon footprint assessments in the context of grain production. The investigation specifically contrasts the contribution margin and carbon footprint calculations derived from conventional cultivation plans versus those based on precision farming data. The study draws upon data collected from Luke's research farm in Jokioinen, utilizing information from a field’s cultivation plan alongside precision farming data spanning 2021 and 2022. Separate analyses were conducted for contribution margin and carbon footprint calculations, aiming to answer key research questions: how do margin yield and carbon footprint calculations differ between precision farming data and cultivation plan values, which specific elements of precision farming data are pertinent, and what financial considerations are associated with adopting this new technology? Carbon footprint calculations were executed using plant production model developed by the Natural Resources Institute Finland for SimaPro program, a tool designed for assessing the carbon footprints of individual products. The findings demonstrate that contribution margins calculated with precision farming data offer more precise results compared to those derived solely from cultivation plans. Notably, the discrepancy in total contribution margin between cultivation plans and precision farming data reached several hundred euros at the field level. Sensitivity analyses further substantiated these findings, although variations between different calculation methods were slightly diminished. This pattern was mirrored in carbon footprint assessments, revealing significant within-field disparities in the carbon footprint per kilogram of grain produced.

The topic of this master’s thesis is the importance of CSR practices and their impact on corporate image in the outdoor advertising industry, focusing on two research questions: 1. What CSR practices are often adopted in the outdoor advertising companies? 2. Which CSR practices adopted most matter for their customers/business partners and how do the outdoor advertising companies’ CSR practices have an influence on their images? The study uses JCDecaux and Clear Channel as case studies which are the biggest outdoor advertising companies in Finland and belong on the list of biggest outdoor advertising companies worldwide. Desk research was conducted for the first research question by going through the provided CSR (corporate social responsibility) information shared on the case companies’ reports and websites. Following this was an investigation and designed questionnaire for the second research question, its target group being media and marketing agencies that had worked with outdoor advertising campaigns earlier. The questionnaire focused on the respondents’ attitudes towards CSR and on how important they regarded different CSR practices. The respondents were asked to rank the importance on a 5-point Likert scale and explain. These listed practices were from the outdoor advertising industry or from the advertising industry overall. The results of the first research question show that the case companies have a serious approach to CSR with different practices from the three CSR dimensions; environmental, social, and governance. Based on the information found, many CSR practices are highlighted but there could be some improvements made on reporting and sharing the information so that it would be easily accessible. The results of the second research question portray that CSR is regarded as an important matter and the listed CSR practices were rated on average above 3 on a 5-point Likert scale. A common explanation was that the matters are viewed as important on a personal level but when it comes to buying outdoor advertising it all depends on the type of client and campaign. There was a general interest in the information and more transparency and details were wanted. It is believed that the topic of CSR is not very common in Finland yet but that its importance may rise in the future. In the future more outdoor advertising companies could be compared amongst each other and more companies from the media industry could be surveyed and interviewed, which could make the study more comprehensive. The major limitations in the study are the number of contacts reached and the timing being during the Covid-19 situation in Finland.

Tutkimuksen tavoitteena on vertailla viiden osakeyhtiömuotoisen lypsykarjatilan käyttökatetta ja nettotulosta tilinpäätösaineistosta. Tilinpäätökset on poimittu Suomen Asiakastiedosta vuosilta 2018–2022. Tarkoituksena on tutkia tuloslaskelman tunnuslukujen vertailukelpoisuutta samankaltaiset tuotantokapasiteetin omaavien maitotilayritysten välillä. Samalla pohditaan tunnuslukujen informaatioarvo, jonka ne tuottavat maatalousyrittäjän ja sidosryhmien päätöksentekoon. Tilinpäätösaineistojen vertailuun on myös poimittu Luonnonvarakeskuksen ylläpitämästä Taloustohtori -palvelusta vastaavien vuosien keskimääräiset taloustulokset. Samalla tarkastellaan yleisen liiketaloustieteen ja maatalouden tuloslaskelman yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Käyttökatteen osalta suurin yksittäinen vaikuttava tekijä oli poistojen määrä euroina. Tämä sillä olettamalla, että käyttökatetta lähdetään laskemaan liikevoitosta taaksepäin, jolloin liikevoittoon lisätään poistot ja arvonalentumiset yhteensä. Tarkasteltaessa poistojen määrän vaikutusta käyttökatteeseen tulee myös huomioida, että alhaiset poistot voivat olla seurausta siitä, että tilalla käytetään enemmän ostopalveluja. Tämän seurauksena myös poistoja kertyy vähemmän, koska tilinpäätöksessä poistettavia koneita ja kalustoa ei ole. Nettotulokseen vaikuttaa yleisesti ottaen koko tuotto- että kustannuspuoli. Suurin käyttökatteen jälkeen nettotulokseen vaikuttava tekijä tilinpäätöksissä oli suunnitelman mukaisten poistojen määrä suhteessa liikevaihtoon. Toinen yksittäinen vaikuttava tekijä oli korko- ja rahoituskulut. Maatalous on tunnettu varsin pääomavaltaisena alana, joten myös vieraan pääoman määrä voi olla varsin suuri. Suuret investoinnit suoritetaan pääsääntöisesti pankkilainalla, joten niistä koituvat korkokulut kirjautuvat korko- ja rahoituskuluihin. Yleisen liiketaloustieteen ja Luken maatalouden tuloslaskelman väliset erot tässä tutkielmassa löytyivät käyttökatteen laskentatavassa. Tuloslaskelmassa käytetty tilakäyttö on maatalouden laskennassa mielestäni olennainen osa ja sen suuruus oli huomattava liikevaihtoon/kokonaistuottoon nähden. Tilakäyttöä ei konkreettisesti oteta huomioon yleisen liiketaloustieteen tilinpäätöksessä. Yksi suurimmista eroista on myös omalle työlle laskettu kustannus. Luken maatalouden tuloslaskelmassa oman työn käytöstä kertyvät työtunnit kerrotaan ennalta asetetulla tuntikohtaisella palkkavaatimuksella. Yleisessä liiketaloustieteessä ei käytetä ennalta määritettyä tuntihintaa vaan tilinpäätökseen merkitään todellinen yhtiöstä nostettu palkkamäärä. Kokonaisuudessa yleisen liiketaloustieteen pohjalta toteutettu tilinpäätös on kattava ja sen pohjalta eri yrityksiä voidaan vertailla keskenään. Maatalousyrityksien vertailussa olisi kuitenkin aiheellista ottaa esimerkiksi huomioon alan pääomavaltaisuus ja tämä vaikutus tilinpäätökseen ja sen tulkintaan. Maatalouden tuloslaskelma on selkeästi muotoiltu maatalouden tunnuslukujen mukaiseksi, joten se ottaa paremmin kantaa yksittäisiin eriin, jotka taas osaltaan vaikuttavat laskennalliseen kokonaiskuvaan.