Browsing by Title

Ruoan tuotannolla on merkittävä vaikutus luonnonvarojen käyttöön, ympäristöön ja talouteen. Ruoan tuotannon ekotehokkuuden kehittämisen olisi hyvä saada käyntiin yhteistoiminnallisesti läpi koko elintarvikejärjestelmän. Elinkaariarvioinnilla (Life Cycle Assessment, LCA) pystytään tarkastelemaan elintarvikeketjua kokonaisvaltaisemmin ja kehittämään sitä vuorovaikutteisesti. Alkutuotannolla on elintarvikeketjun toimijoista merkittävin rooli resurssien käytössä ja siten ympäristövaikutusten muodostumisessa mistä syystä parannustoimenpiteiden tulisi kohdistua erityisesti alkutuotantoon. Elinkaariarviointi tulisi perustua todelliseen lähtötietoon, jotta se pystyisi tuomaan esille juuri kyseisessä tuotantoketjussa syntyvät ympäristövaikutukset ja parannusmahdollisuudet. Todellista ketjua kuvaavaa tietoa ei ole kuitenkaan juurikaan nyt saatavilla. Edellytykset laadukkaan tiedon tuottamiseksi ja parannustoimenpiteiden suorittamiseksi alkutuotannossa on se, että maatalousyrittäjien tulisi itse lähteä tuota työtä tekemään ja saatava siitä taloudellista hyötyä ainakin työstä koituvat kustannukset kattaakseen.Tämän pro gradu –työn tavoitteena oli selvittää, ovatko maatalousyrittäjät halukkaita tuottamaan ja jakamaan tuotekohtaista ympäristövaikutustietoaan elintarvikeketjussa eteenpäin ja mitkä tekijät selittävät parhaiten halukkuuden todennäköisyyttä. Tavoitteena oli myös pystyä näin määrittämään alustavaa potentiaalista asiakaskohderyhmää MTT:n kehittämälle tiedonhallintajärjestelmälle. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella johon vastasi lopulta 128 maatalousyrittäjää. Aineistoa analysoitaessa kävi ilmi, että kannattavinta oli tarkastella vain jakamisen halukkuutta vastauksissa esiintyvien mahdollisten tulkintavirheiden takia sekä sen takia, että jakaminen on myös oleellista, jotta elintarvikeketjun lopputuotteen elinkaarinen ympäristövaikutustieto olisi muodostettavissa. Vielä tarkemmin tässä tutkimuksessa päädyttiin tarkastelemaan maatalousyrittäjien halukkuutta jakaa ilmastovaikutusta kuvaavaa tunnuslukua ketjussa eteenpäin. Ilmastovaikutusta kuvaavan tunnusluvun jakamisen halukkuutta tarkasteltiin binäärisen logistisen regressioanalyysin avulla. Analyysin perusajatuksena on tässä tutkimuksessa löytää malli, joka kuvaa parhaiten maatalousyrittäjän halukkuuden jakaa tietoa ja sitä selittävien tekijöiden välistä suhdetta. Analyysi pyrkii ennustamaan, millä todennäköisyydellä maatalousyrittäjä on halukas jakamaan tietoa eteenpäin ja mitkä tekijät vaikuttavat tähän todennäköisyyteen ja miten suuri niiden vaikutus on. Tuloksista kävi ilmi, että 24 % vastaajista ovat halukkaita jakamaan ilmastovaikutusta kuvaavaa tuotekohtaista tietoaan eteenpäin. Binäärisen logistisen regressiomallin mukaan maatalousyrittäjän todennäköisyyteen olla halukas jakamaan tuotekohtaista ilmastovaikutustietoa ketjussa eteenpäin vaikuttaa useampikin tekijä. Todennäköisyyttä kasvattaa se, että maatalousyrittäjä on luomutuottaja, hänellä on maa- ja metsäalan korkeakoulututkinto ja että hänellä on tilallaan automaattiseen tiedonsiirtoon perustuva tuotannon seuranta. Todennäköisyys halukkuuteen kasvaa myös hänen ympäristöasenteiden myötä ja mitä enemmän hän odottaa saavansa hyötyä elinkaarisesta ympäristövaikutustiedosta tilansa johtamisessa (tuotantonsa tehostamisessa, kustannusten vähentämisessä ja tuotteiden markkinoinnissa). Myös maatalousyrittäjän halukkuus tietää tuotantonsa ja panostensa ympäristövaikutuksista, sekä seurata parannustoimenpiteidensä vaikutuksia ketjun lopputuotteen elinkaarisessa tiedossa, kasvattaa hänen todennäköisyyttään olla halukas jakamaan tuotekohtaista ympäristövaikutustietoa eteenpäin ketjussa. Näiden muuttujien lisäksi myös tähänastiset kokemukset siitä, että tiedon dokumentointi on auttanut tilan liiketoiminnan kehittämisessä, vaikuttaa positiivisesti todennäköisyyteen olla halukas jakamisen tuotekohtaista ympäristövaikutustietoa. Muuttujista vielä positiiviset kokemukset tiedon roolista liiketoiminnan kehittämisessä kasvattaa tilallisen todennäköisyyttä olla halukas jakamaan tuotekohtaista ympäristövaikutustietoaan ketjussa eteenpäin.

Suomesta viedään elintarvikkeita eniten naapurimaahan Ruotsiin. Ruotsin markkinoiden etuna voidaan katsoa olevan sen maantieteellinen läheisyys, markkinoiden suurempi koko sekä vapaakaupan mahdollisuus. Eduista huolimatta Ruotsin markkinat vaativat yrityksiltä resursseja ja taitoja sekä pitkäjänteistä työtä. Tutkielma tarkastelee elintarvikevientiä ja niitä taitoja, joita tarvitaan vientitoiminnan onnistumiseksi, kun viennin kohdemaana on Ruotsi. Lisäksi on selvitetty, mitkä tekijät voivat edistää elintarvikevientiä Ruotsiin. Tutkielman lähestymistapa on laadullinen ja aineisto on kerätty teemahaastattelun menetelmällä. Tähän tutkielmaan on valittu pieniä ja keskisuuria elintarvikeyrityksiä, jotka jo harjoittavat vientiä Ruotsiin. Tutkielmaan haastateltiin yhteensä neljän eri yrityksen edustajaa. Tutkielman tulosten mukaan Ruotsiin suuntautuvassa elintarvikeviennissä tarvitaan eniten taitoa löytää ja solmia oikeat kumppanuudet sekä markkinoida omaa tuotetta. Tulos on yhtenevä aiempien tutkimusten kanssa. Tutkielman tulokset osoittavat myös, että ulkopuolinen apu edistää vientiä. Siitä on hyötyä etenkin vientitoiminnan aloitusvaiheessa yleisesti sekä kontaktien hankkimisessa. Tulevaisuudessa vientitoiminta tulee todennäköisesti kasvamaan ja yhä useampi yritys aloittaa ja pyrkii myös laajentamaan kansainvälistä liiketoimintaa. Tämä tulee vaatimaan yrityksiltä enemmän resursseja ja taitoja. Erityisesti pienempien yritysten kohdalla oikeat kumppanit ja ulkopuolinen apu voivat vaikuttaa merkittävästi vientitoiminnan käynnistämiseen ja sen laajentamiseen.

Biowaste is composed of food and garden waste, which can easily be utilized for energy and nutrient recovery. A part of biowaste, however, still goes to landfilling, which cause harmful emissions and leaks to the environment. This pro gradu study was carried out as a part of JaloJäte- project in Etelä- Savo and Satakunta. The purpose of JaloJäte- project was to develop models for biowaste exploitation with corporate social responsibility. The aim of my study was to examine if there was any correlation between the amount of biowaste as dry matter and the revenues of the food companies. My study also gives information on which food sector produces most amounts of biowaste amount as dry matter proportional to the revenues as euros of the food company. The utilization of biowaste is also reported in different food sectors. The method was empirical and the study qualitative. I collected the information for the study by phone and by emails from food companies from the years 2007 to the year 2009. I got 102 interviews from food companies. The results indicate that when the revenues as euros of the food companies grew the biowaste amount as dry matter decreased. According to the study agriculture with fishing and food industry sectors produce more biowaste as dry matter per euro than food stores and restaurants. The biowaste utilization varied in different food chain sectors. The most popular biowaste utilization forms were composting, direct field use and feeding animals. Others more marginal biowaste utilization forms were burning and rotting. Unfortunately a part of biowaste still goes into landfilling. This cannot continue for long, because placing biowaste into landfills will be forbidden from start of the year 2016. Hopefully this will change puplic opinion so that biowaste will be considered more as a useful byproduct than as waste. More researche is needed on biowaste utilization, so more effective and economical recycling forms can be develop.

Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin aromien herättämiin mielikuviin ja tunteita analysoiviin tutkimuksiin. Lisäksi selvitettiin, onko aromeilla vaikutusta stressiin tai työmuistiin, ja millaisilla menetelmillä niitä on tutkittu. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko aistinvaraisella, verbaalisella kyselyllä ja valokuvilla mahdollista analysoida elintarvikearomien herättämiä mielikuvia ja tunnetiloja. Tutkimus tehtiin Fazerin kanssa yhteistyössä ja se koostui kahdesta kuluttajatutkimuksesta: aromitutkimuksesta (n = 116 henkilöä) ja viinikumimakeistutkimuksesta (n = 85 henkilöä). Aromeina käytettiin yksittäisiä elintarvikearomeja ja kahden elintarvikearomin sekoituksia. Ne valittiin sillä oletuksella, että osa herättäisi energisoivia (cola, inkivääri-appelsiini ja vesimeloni-greippi) ja osa rauhoittavia (vihreä tee, seljankukka-manteli ja hunaja-mansikka) assosiaatioita. Viinikumimakeistutkimuksessa näytemäärä vähennettiin neljään miellyttävimpään elintarvikearomiin: colaan, inkivääri-appelsiiniin, vesimeloni-greippiin ja hunaja-mansikkaan. Aromien herättämiä mielikuvia ja tunnetiloja tutkittiin kahden monivalintakyselyn (check-all-that-apply, CATA) avulla. Aluksi arvioijat valitsivat 16 energisoivaa ja rauhoittavaa assosiaatiota herättävästä valokuvasta jokaista aromia/makua kuvaavat valokuvat. Seuraavaksi arvioija valitsi 25 sanan aromitutkimuksiin suunnatusta tunnetermistöstä (Universal Emotion and Odor Scale, UniGEOS) kutakin tutkittua aromia/makua kuvaavat sanat. Lisäksi näytteiden miellyttävyys ja tuttuus määritettiin 9-portaisella luokka-asteikolla. Tutkimuksissa tuttuus ja miellyttävyys korreloivat ja aromit arvioitiin keskimäärin miellyttävämmiksi kuin vastaavia aromeita sisältäneet viinikumimakeiset. Aromien herättämille mielikuville valitut kuvat asettuivat suurimmaksi osaksi juuri energisoivien ja rauhoittavien valokuvien kohdalle, poikkeuksena hunaja-mansikka. Molempien tutkimusten kohdalla ennakko-oletukset täyttyivät inkivääri-appelsiinin ja colan tunnetermien arvioinnissa, sillä ne arvioitiin virkistäviksi ja energisoiviksi. Tuloksemme osoittavat, että monivalintakyselyn verbaaliset ja visuaaliset menetelmät ovat kuluttajatutkimuksissa hyödyllisiä aromien mielikuvien ja tunteiden analysoimiseen.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia elintarvikehintojen nousun seurauksia kuluttajille. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään vuonna 2022 poikkeuksellisen korkean elintarvikehintojen nousun vaikutuksia kuluttajien valinnoissa elintarvikkeiden vähittäiskaupassa. Lisäksi huomiota kiinnitettiin brändin ja asiakasuskollisuuden merkitykseen ja sen mahdolliseen muutokseen hintojen nousun myötä elintarvikesektorilla. Tutkimuksen teoriaosuus käsittelee monipuolisesti hintaa, brändiä ja asiakasuskollisuutta elintarvikkeiden vähittäiskaupan sektorilla. Erityisesti huomiota kiinnitetään kuluttajien hintakäsitykseen ja sen vaiheittaiseen muodostumiseen. Myös brändipääomaa ja -uskollisuutta käsitellään kattavasti elintarvikkeiden kontekstissa. Teoriaosuudessa hyödynnettiin laajasti aikaisempia tutkimustuloksia ja teoreettisia malleja. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys yhdistää kuluttajan subjektiivisen hinnan, brändin ja uskollisuuden, sekä näiden keskinäisen vaikutuksen kuluttajan toiminnassa. Tutkimuksen empiirisessä osiossa päädyttiin kvalitatiiviseen tutkimusotteeseen. Laadullinen tutkimus mahdollistaa tutkimuskysymyksen vaatimalla tasolla syvällisempää perehtymistä aiheeseen. Aineiston analysoinnissa käytettiin temaattista analysointitapaa. Tutkimustulokset osoittavat, että hintojen nousu on johtanut parempaan suunnitteluun elintarvikkeiden hankinnassa ja kulutuksessa. Tästä on seurannut erilaisia hyötyjä, sillä taloudellisen hyödyn lisäksi muun muassa hävikin on huomattu vähentyneen. Lisäksi tuotekategorioiden välinen priorisointi ja kaupan valinta hintatason perusteella oli hintojen nousun myötä voimistunut. Muutoksen epämieluisuus voi muuttua uusien asioiden löytämiseksi ja omien toimintatapojen kehittämiseksi kohti sujuvampaa rutiinia elintarvikekulutuksessa. Jatkotutkimusehdotuksena on tutkia poikkeuksellisen hinnan nousun aiheuttamia muutoksia kuluttajien toiminnassa pidemmällä aikavälillä, taloustilanteen syklien eri vaiheissa.

Elintarvikeketjujen toiminnalla on keskeinen vaikutus yhteiskuntamme ympäristölliseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Elintarvikejärjestelmien arvioidaan aiheuttavan maailmanlaajuisesti noin neljäsosan kaikista ihmisten aiheuttamista kasvihuonepäästöistä. Myös yli puolet maapallon asuttavasta maaperästä on maatalouden käytössä ja suurin osa valtamerten ja makean veden rehevöitymisestä johtuu maataloudesta. Tämän lisäksi elintarvikeketjuissa muodostuu vuosittain yli miljardi tonnia ruokahävikkiä, mikä tarkoittaa tuhlattujen luonnonvarojen lisäksi myös mittavia taloudellisia tappioita. Samalla maailmanlaajuisesti yksi kymmenestä ihmisestä kärsii erilaisista elintarvikevälitteisistä sairauksista vuosittain. Nämä esimerkit ovat vain pintaraapaisu elintarvikeketjujen toiminnan ympäristöllisistä, sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista, mutta on selvää, että kestävyyden näkökulmasta elintarvikeketjujen toiminnassa on paljon kehitettävää. Myös nykypäivän kuluttajat vaativat entistä turvallisempia, laadukkaampia ja kestävämmin tuotettuja elintarvikkeita. Lohkoketjuteknologia on innovaatio, joka on tullut suurelle yleisölle tunnetuksi lähinnä kryptovaluuttojen takana vaikuttavana teknologiana. Lohkoketjuteknologian sovellutusmahdollisuudet ovat kehittyneet paljon kryptovaluuttoja pidemmälle ja monet uskovat, että lohkoketjuteknologia voi mullistaa useiden toimialojen toimintatapoja. Erityisen suurta potentiaalia lohkoketjuteknologian on nähty tarjoavan toimialoille ja liiketoimintoihin, joissa informaation koskemattomuus, vahvistettavuus ja jäljitettävyys ovat avainasemassa. Tämä potentiaali perustuu siihen, että nämä edellä mainitut lohkoketjuteknologian tarjoamat ominaisuudet voivat parantaa esimerkiksi liiketoimintojen läpinäkyvyyttä, jäljitettävyyttä ja tehokkuutta. Lohkoketjuteknologia voi potentiaalisesti auttaa elintarvikeketjuja kehittämään toimintaansa nykyistä kestävämmäksi ja samalla vastaamaan kuluttajien vaatimuksiin. Tämä tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena on tarjota mahdollisimman kattava yleiskuva kyseisestä tutkimusalueesta syntetisoimalla relevanteinta saatavilla olevaa tutkimuskirjallisuutta. Tavoitteena on systemaattisen aineiston keräämisen, analyysin ja strukturoidun tutkimustulosten esittelyn avulla tarjota mahdollisimman kattavat ja tarkat vastaukset tutkimuskysymyksiini. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, että miten lohkoketjuteknologiaa voidaan hyödyntää elintarvikeketjujen kestävässä kehityksessä ja mitkä ovat keskeisimmät sen omaksumiseen liittyvät haasteet. Tutkimuskysymyksiin vastattuani tutkielmani kulminoituu kriittiseen keskusteluun siitä, että mitä tutkimustulokseni indikoivat lohkoketjuteknologian realistisesta potentiaalista työkaluna elintarvikeketjujen kestävässä kehityksessä. Tutkielma paljastaa, että lohkoketjuteknologialla on merkittävää potentiaalia elintarvikeketjujen kestävyyden kehittämisessä. Tämä potentiaali kulminoituu pääasiassa lohkoketjuteknologian mahdollistamaan tiedon läpinäkyvyyteen, jäljitettävyyteen, muuttumattomuuteen ja lohkoketjuteknologian hajautettuun luonteeseen. Näiden ominaisuuksien avulla elintarvikeketjujen on mahdollista tehostaa toimintojensa ympäristöllistä, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä. Tutkimusaineistosta tunnistetut kuusi keskeistä teemaa olivat ruokahävikin vähentäminen, elintarvikkeiden laadun ja turvallisuuden parantaminen, elintarvikeväärennösten kitkeminen, auditoitavuus, luottamuksen ja yhteistyön vähentäminen sekä prosessien virtaviivaistaminen ja kustannussäästöt. Tutkimustulokset osoittavat myös, että lohkoketjuteknologian omaksumiseen liittyy myös huomattavia haasteita, jotka on ratkaistava ennen kuin lohkoketjuteknologian laajamittainen käyttöönotto elintarvikeketjuissa on mahdollista. Tutkimusaineistosta tunnistetut seitsemän keskeistä teemaa ovat korkeat käyttöönottokustannukset, asiantuntemuksen puute, avoimuuden ja yksityisyyden välinen dilemma, yhteistyöhön liittyvät haasteet, digitaalinen kuilu elintarvikeketjun toimijoiden välillä, lainsäädännölliset haasteet sekä erilaiset teknologiset haasteet.

Tutkielman aiheena on elintarvikeyrityksien harjoittama hyväntekeväisyys. Tutkimuskysymykset ovat: Mitä elintarvikeyrityksien yhteiskuntavastuuraporteissa kerrotaan yrityksen harjoittamasta hyväntekeväisyydestä? Onko elintarvikeyrityksien harjoittama hyväntekeväisyys strategista ja koskettaako se yrityksien sidosryhmiä? Tarkentavana kysymyksenä on: Keitä elintarvikeyritysten yhteiskuntavastuuraporttien perusteella pyritään hyväntekeväisyydellä hyödyttämään ja mitä hyväntekeväisyysmuotoja käytetään? Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu yhteiskuntavastuusta sekä sidosryhmäteoriasta ja empiirisenä aineistona ovat puolestaan maailman kymmenen liikevaihdoltaan suurimman elintarvikeyrityksen yhteiskuntavastuuraportit. Tutkimustyyppinä tutkielmassa on kuvaileva tutkimus. Tavoitteena on kuvailla sitä, minkälaista elintarvikeyritysten harjoittama hyväntekeväisyys on ja kenelle se on suunnattu yhteiskuntavastuuraporttien perusteella. Tutkimusotteena on laadullinen tutkimus ja analysointimenetelminä ovat teemoittelu ja tyypittely. Tutkielman aineiston perusteella elintarvikeyrityksien yleisimmät hyväntekeväisyysteemat, jotka olivat ravitsemus ja koulutus olivat strategisen hyväntekeväisyyden mukaisia. Myös hyväntekeväisyyden kohteet, jotka olivat yhteisö yrityksen ympärillä ja lapset kuuluivat yleisimmin elintarvikeyrityksien sidosryhmien vaikutuspiiriin. Hyväntekeväisyysmuodoista puolestaan rahalahjoitukset ja määrittelemätön kumppanuus olivat yleisimmät. Muodot olivat yrityksien kannalta vähistä osallistumista vaativia. Tiivistäen voidaan siten sanoa, että elintarvikeyrityksien hyväntekeväisyydessä oli siis strategisia piirteitä, mutta yhdessäkään aineiston yrityksistä hyväntekeväisyys ei ollut pelkästään strategista.

Kuluttajat kiinnittävät yhä enemmän huomiota elintarvikevalintoihinsa ja tuotteiden erilaiset tuoteominaisuudet vetoavat kuluttajiin eri tavoin. Elintarvikevalintojen merkityksen kasvuun on vaikuttanut kuluttajien kasvanut kiin-nostus terveellisiä ruokailutottumuksia kohtaan sekä kuluttajien parantunut tietämys. Myös viimevuosina sattuneet elintarvikkeisiin liittyneet kriisit ovat vaikuttaneet elintarvikkeiden yhä huolellisempaan valintaan. Kuluttajat ovat markkinoilla toisistaan eroavia yksilöitä, joiden henkilökohtaiset ominaisuudet määrittävät heidän kulutustottumuksiaan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka elintarvikkeiden erilaiset tuoteominaisuudet vaikuttavat kuluttajien tuotevalintoihin ja minkälaisia uskomuksia sekä asenteita kuluttajat omaavat eri tuoteominaisuuksia kohtaan. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään merkittävimpiä tuoteominaisuuksia elintarvikevalintojen kannalta ja kuinka kuluttajien henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttivat eri ominaisuuksien arvostamiseen. Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksaa eri-ikäistä kuluttajaa, joiden demografiset tekijät kuten tulotaso, koulutus ja perhekoko poikkesivat toisistaan. Haastatteluihin valittiin neljä miestä ja neljä naista, jotta sukupuolien väliset mahdolliset eroavaisuudet ostokäyttäytymisen suhteen tuli huomioiduiksi. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin laadullinen, eli kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, jonka teemat pohjautuivat tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen. Teemat käsittelivät brändin, hinnan, pakkausmerkintöjen, ruokaturvallisuuden, maineen ja arvon vaikutusta tuotevalintoihin. Sisällönanalyysin avulla aineisto jäsennettiin selkeään ja tiiviiseen muotoon, josta analysoitiin elintarvikevalintoihin vaikuttavien tekijöiden merkitystä ja etsittiin yhteneviä näkökulmia. Teoriaosiossa tarkasteltiin tieteelliseen kirjallisuuteen perustuen edellä mainittuja tuoteominaisuuksia. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta kuluttajien olevan demografisilta tekijöiltään toisistaan poikkeava yksilöitä, joiden henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat eri tuoteominaisuuksien väliseen arvostukseen. Tämän tutkimuksen valossa merkittävimmiksi tuoteominaisuuksiksi nousivat elintarvikkeiden tarjoama arvo ja ruokaturvallisuus. Tuoteominaisuudet eivät kuitenkaan olleet toisiaan poissulkevia, sillä yksilöiden elintarvikevalintoihin vaikutti useampi tuoteominaisuus samanaikaisesti valintahetkellä. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin todeta kuluttajien valitsevan elintarvikkeita niiden ominaisuuksien perusteella, jotka sopivat yksilön sen hetkiseen elämän-tilanteeseen ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Kuluttajat pyrkivät valikoimaan tuotteita niiden ominaisuuksien perusteella, jotka he kokivat itselleen tärkeiksi, merkityksellisiksi, arvoa tuoviksi ja viehättäviksi. Yksilöiden valistuneisuudella ja mielenkiinnolla elintarvikkeita kohtaan oli selkeä vaikutus siihen, mitä tuoteominaisuuksia he hyödynsivät tuotevalintoja tehdessään ja kuinka nämä ominaisuudet vaikuttivat kuluttajaan.

Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia mahdollisuuksia ja haasteita Kiinan markkinoiden toimintaympäristössä on suomalaisille elintarvikeyrityksille verkkokaupan näkökulmasta, sekä millaisia etuja verkkokaupalla on suomalaisten elintarvikkeiden viennissä Kiinaan. Kiinassa on maailman suurimmat sekä nopeimmin kasvavat verkkokauppamarkkinat. Kiinan verkkokauppamarkkinoille pääsy houkuttelee useita kansainvälisiä yrityksiä etsimään sieltä kasvumahdollisuuksia. Tutkimuksen teoreettinen tausta perustuu PESTEL-analyysiin, Porterin viiden kilpailuvoiman malliin sekä resurssiperusteiseen näkökulmaan. Resurssiperusteisen näkökulman ohella perehdytään myös yhteistyöverkostoihin osana resurssien ja kyvykkyyksien täydentäjiä. Tämä tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla, jotka saatiin haastattelemalla kuutta suomalaisen elintarvikeyrityksen ja viennin asiantuntijaorganisaation edustajaa. Keskeisimpänä tutkimustuloksena löydettiin se, että Kiinan verkkokauppamarkkinoiden lainsäädäntö on haastavaa ja monitulkintaista sekä markkinoilla on kova kilpailu. Verkkokauppamarkkinoilla nähdään silti paljon mahdollisuuksia suomalaisille elintarvikeyrityksille. Verkkokauppa on kustannustehokas ja nopea vientikanava , mikä pienentää joitakin markkinoille menemisen esteitä . Verkkokauppa tarjoaa mahdollisuuden tavoittaa yhä enemmän kiinalaisia kuluttajia sekä harjoittaa tehokasta ja kohdennettua markkinointiviestintää. Verkkokauppamarkkinoilla korostuu paikallisten kumppaneiden merkitys resursseina, aikaisempi kansainvälinen kokemus sekä kommunikaatio- ja markkinointiosaaminen. Suomalaisilla elintarvikeyrityksillä on oltava markkinointiosaamista, jotta verkkokaupassa pystytään erottautumaan muista kilpailevista tuotteista ja tuottaman tarpeeksi lisäarvoa kiinaisille kuluttajille. Nykypäivänä ja tulevaisuudessa online- ja offlinekanavia ei ole mielekästä erottaa toisistaan, vaan ne pitäisi nähdä toisiaan tukevina vientikanavina, joiden yhteinen merkitys Kiinan verkkokauppamarkkinoilla tulee kasvamaan.

Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena on tutkia eliöstön asettumista ja monimuotoisuuden kehittymistä rakennetuilla kosteikoilla. Luonnonkosteikkojen tiedetään olevan biodiversiteetiltään rikkaita alueita. Kosteikkoja rakennetaan pääasiallisesti joko vedenlaadun parantamiseksi tai lintukosteikoiksi, mutta linnuston ohella niiden ylläpitämää eliöstön monimuotoisuutta ei ole juuri tutkittu Suomessa. Helsingin yliopiston, Vihdin kunnan, Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen sekä Uudenmaan ELY-keskuksen yhteinen EU Life+-rahoitteinen Keidas-hanke on seurannut kahta hulevesikosteikkoa Vihdin kunnan alueella Nummelassa; YK:n luonnon monimuotoisuuden juhlavuonna 2010 rakennettua Portin kosteikkoa ja Life+ Keidas- projektissa vuosina 2011–2014 rakennettua Niitun kosteikkoa. Kosteikkojen perustamisen tavoitteina on ollut puhdistaa valumavesiä ennen niiden purkua Vihdin Enäjärveen sekä lisätä taajama-alueen asukkaiden viihtyisyyttä ja tarjota heille virkistyskäyttöalueita ja luontokokemuksia. Hankkeen tarkoituksena on kuitenkin myös kehittää muita kosteikkojen tarjoamia ekosysteemipalveluja. Yksi tällainen tavoite on luoda uusia elinympäristöjä ja lisätä alueella elävän eliöstön monimuotoisuutta. Tutkielmassa seurataan, miten eliöstö asettui vastarakennetuille taajamakosteikoille. Tässä tutkielmassa keskitytään vesiselkärangattomiin, sillä ne toimivat merkittävänä linkkinä primäärituotannon ja suurempien kuluttajien välillä ja ovat siksi tärkeä tekijä kosteikkoympäristön eliöstön monimuotoisuudelle. Vesiselkärangattomien esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä ovat erityisesti kalojen esiintyminen sekä kasvillisuuden määrä. Seurantoja suoritin kolmena peräkkäisenä vuotena 2014-2016. Vertailukohteena ja esimerkkinä luonnonvesistöstä käytin kosteikkojen alajuoksulla sijaitsevaa Vihdin Enäjärveä. Vesiselkärangattomien seuranta suoritettiin aktiivipyydyksin, jotka olivat kaikilla tutkimuskohteilla 2 vuorokautta jokaisena seurantakesänä. Vesiselkärangattomat jaettiin koon perusteella viiteen eri kokoluokkaan, joiden välistä yleisyyttä vertailtiin eri kohteiden kesken. Vesiselkärangattomille laskettiin myös biomassaindeksi kokonaistuotannon vertailemista varten. Lisäksi vesiselkärangattomien yhteisöjen monimuotoisuutta arvioitiin Shannonin ja Jaccardin monimuotoisuusindeksien avulla. Kokoluokkien vertailussa näkyi, että altaissa, joissa kasvillisuus ei ollut vielä asettunut, oli vesiselkärangattomien kokoluokkajakauma painottunut pienimpään luokkaan. Vuosittaista vaihtelua esiintyi, mutta pääpiirteissään esiintyi Portin kosteikolla enemmän suurempien kokoluokkien vesiselkärangattomia kuin nuoremmalla Niitun kosteikolla tai Enäjärvessä. Enäjärvessä kalojen aiheuttama suuri saalistuspaine on todennäköisin selitys vesiselkärangattomien suurempien kokoluokkien vähäisyyteen. Biomassaindeksin kehitys kummallakin kosteikolla oli epätasaista ensimmäisen vuoden biomassaindeksin ollessa suurin piirtein yhtä suuri kuin viimeisenkin, kun toisaalta Enäjärven biomassaindeksi laski jokaisena vuonna. Vesiselkärangattomien populaatioissa tapahtuneet muutoksen ilmenevätkin paremmin kokoluokkajakaumista. Vesiselkärangattomien monimuotoisuus Portin kosteikolla oli suurin piirtein yhtä suurta kuin Enäjärvellä, kun taas Niitun kosteikolla monimuotoisuus oli hieman alhaisempaa. Tämä vastaa teoriaa siitä, että vie noin neljä vuotta ennen kuin vesiselkärangattomien monimuotoisuus on saavuttanut maksiminsa kosteikon rakentamisen jälkeen. Pidempiaikainen seuranta ja eritoten suurempi otos antaisi tarkempia tietoja tutkimuskosteikkojen vesiselkärangattomista, mutta tämän tutkielman tulosten perusteella voidaan päätellä, että vesiselkärangattomien kannat ovat kehittyneet kosteikoilla toivotulla tavalla ja kosteikkojen voidaan olettaa tarjoavan habitaatteja monille vesiselkärangattomia ravinnokseen hyödyntäville lajeille.