Browsing by master's degree program "Maataloustieteiden maisteriohjelma"

The use of fertilizers has made it possible to increase agricultural yields, enabling the world’s growing population to be fed. The use of mined phosphorus has created mostly linear phosphorus flow from mines through farms to lakes and oceans. This has clearly deteriorated aquatic ecosystems globally. USA, China and Morocco control over 85 % of global phosphorus reserves and Europe is very dependent on imported phosphorus. To gain phosphorus balance in Europe, it would be important to recycle phosphorus. Recycled fertilizers come from derived currents of agriculture, food industry, forest industry and communities. Only a few studies have been made regarding the effects different recycled fertilizers have on plant’s phosphorus uptake. The aim of this study was to find out how four different recycled fertilizer treatments (ammonium sulphate, liquid digestate, meat bone meal, vinasse) affect barley’s phosphorus uptake and soil aggregate stability, when compared to mineral fertilizer treatment and non-fertilized control treatment. Study material was collected from HYKERRYS 2 -project’s experiment field in growing season 2019. Phosphorus in dry matter was measured and biomass, phosphorus uptake to biomass, fertilizer use efficiency and phosphorus uptake from soil phosphorus reserves were calculated from barley plant samples collected at growth stage 65 (BBCH). Soil aggregate stability analyses, dry sieving and wet sieving, were made to soil samples collected after harvest. Barley’s phosphorus content in dry matter was highest with non-fertilized treatment but other treatments had no differences between them. In biomass quantity or phosphorus uptake on biomass there were no differences between treatments. Fertilizer use was most efficient with ammonium sulphate and least efficient with digestate. Phosphorus uptake from soil phosphorus reserves was least efficient with digestate and mineral fertilizer. The share of soil water stable aggregates had no differences between treatments, but water turbidity was lowest with ammonium sulphate. The results show that recycled fertilizers are fit to replace mineral fertilizers when considering plant’s phosphorus uptake, because there were no notable differences in barley’s phosphorus content, biomass, phosphorus uptake on biomass or soil aggregate stability between different recycled fertilizers and mineral fertilizer. When viewing the results, it should be considered that the soil in experimental field had high phosphorus content and high soil organic matter content to begin with, which made it more difficult to detect the differences than it probably would have been if the soil phosphorus content had been lower. There was also no information available about the forms of the phosphorus in the recycled fertilizers, which made the interpretation of the results difficult, because different forms of phosphorus are differently available for plants. In order to target the use of recycled fertilizers effectively based on crop and soil quality, more knowledge is needed on both the phosphorus forms in recycled fertilizers and recycled fertilizer’s effects on plant’s phosphorus uptake on soils with lower nutrient and organic matter contents.

The aim of the study was to find out how the thickening of fish oil affects the total digestibility of fat in dog food. The study used solid fat paste compared to liquid salmon oil. Both fat preparations were studied as a supplement to complete dog food. The research hypothesis is that the thickening treatment of oil for dogs does not affect its digestibility. The study was carried out in collaboration with the University of Helsinki and Olini Oy, and the test fats were produced in Olini Oy's own experimental kitchen. The experimental group of the study was 12 volunteer dogs, which were fed with pre-calculated and weighed experimental feed. The dogs lived with their owners at home and were fed experimental feed twice daily. The total duration of the experiment was three weeks. The acclimatization period of the experimental feed lasted for 7 days, after which the dogs were given a paste-like fat supplement. During the first 5-day collection period, faecal samples were collected in plastic bags from the experimental dogs. There was a two-day break between treatments when no faecal samples were collected. In the second collection period, the dogs were fed an oil supplement, and the feces were collected for 5 days. Every dog was performed with both treatments. Dry matter, ash, organic matter, crude protein, crude fat, gross energy and AIA tracer were analyzed from the feed and faecal samples used in the experiment. The apparent digestibility of the fat paste diet was numerically lower for all the nutrients than that of the oil diet. There was a statistically significant difference in the apparent digestibility of crude protein and crude fat. Although the difference was statistically significant, it was not very biologically significant in practice. In practice, the total digestibility of fat paste is almost as good in dog digestion as that of liquid oil. Artificial thickening alters the molecular structure of the oil, which can have effects on the absorption of fatty acids into the bloodstream. A product completely similar to that used in this study, has not previously been prepared for animal feed, so further research would be needed.

Maissinviljelyn yleistymiseen 2000-luvun aikana Suomessa ovat vaikuttaneet uudet lajikkeet, joilla on nopeampi kehitysrytmi ja parempi kylmänsietokyky. Ilmaston lämmetessä viljelyn odotetaan kasvavan entisestään. Nautakarjan rehuksi viljeltäessä rehumaissin etuna verrattuna nurmisäilörehuun on kertakorjuulla saatava suuri kuiva-ainesato ja suuri energiapitoisuus. Tässä maisterintutkielmassa selvitettiin korjuuajankohdan ja lajikkeen vaikutusta rehumaissin sokeri- ja tärkkelyspitoisuuteen sekä in vitro -sulavuuteen. Aineisto kerättiin Helsingin yliopiston Viikin tutkimustilalla kasvukauden 2019 aikana tehdystä kenttäkokeesta. Osaruutukokeessa pääruututekijänä oli korjuuajankohta (101, 123 ja 144 vrk) ja osaruututekijänä lajike (P7326, P7034, MAS 10.A, MAS 08.F). Lisäksi tutkittiin lämpösumman vaikutusta sulamattoman neutraalidetergenttikuidun (iNDF) pitoisuuteen käyttäen aineistona Viikissä kolmena peräkkäisenä kasvukautena (2017-2019) tehtyjen ruutukokeiden tuloksia. Maissirehun sokeripitoisuus pieneni ja tärkkelyspitoisuus suureni myöhempinä korjuuajankohtina. Ravintoarvo oli suurin korjattaessa rehu 144 vrk kylvöstä. Rehun sulavuus oli suurimmillaan 123 vrk kylvöstä, mutta sulavuus ei laskenut tilastollisesti merkitsevästi korjattaessa rehu 144 vrk kylvöstä. Lajikkeista MAS 08.F sisälsi eniten sokeria ja vähiten tärkkelystä, joten sen ruokinnallinen laatu oli heikoin. MAS 10.A:n sokerin ja tärkkelyksen yhteispitoisuus oli suurin ja sulavuus muita lajikkeita parempi. Lajikkeiden koostumuksen muutokset eivät vastanneet aiempien tutkimusten tuloksia, joissa aikaisemmat lajikkeet sisälsivät enemmän tärkkelystä kuin myöhäisemmät lajikkeet. Lämpösumman kasvaessa rehun iNDF-pitoisuus lisääntyi. Kun lämpösumman kertymä laskettiin käyttämällä rajana +10 °C keskilämpötilaa iNDF-pitoisuus kuiva-aineessa kasvoi astetta kohden kaksi kertaa enemmän kuin laskettaessa lämpösumman kertymä käyttämällä rajana +5 °C keskilämpötilaa. Etelä-Suomen olosuhteissa on siis mahdollista korjata laadukas rehumaissisato nautakarjalle. Riittävän pitkä kasvuaika mahdollistaa tärkkelyksen kertymisen tähkään, mikä kompensoi kasvin ikääntyessä tapahtuvaa kuidun sulavuuden heikentymistä.

Pollination is highly important ecosystem service for food production. Especially the importance of insect pollination is high since many crops depend on insect pollination or benefit significantly from it. Populations of insect pollinators have declined globally over many decades and there are several reasons for it. For example, changes in landscape structure due to agricultural intensification causes declines in pollinator habitat such as field margins. Field margins are important for nesting and foraging of many insect pollinators. The aim of this study is to find out how the flowering plants in the field margins of turnip rape (Brassica rapa ssp. oleifera) and caraway (Carum carvi L.) affect the abundance and species richness of insect pollinators. The data of turnip rape has been collected from 34 field margins in the summer of 2017 in the Uusimaa region and the data of caraway has been collected from 30 field margins during summer 2019 also in Uusimaa region. Both insect pollinators and flowering plants were observed and recorded. Out of all the observed insect pollinator species hoverflies were abundant in both the field margins of turnip rape and caraway. The total coverage of flowering plants positively affected the abundance of insect pollinators in the field margins of caraway but the same result wasn´t detected on turnip rape. The total coverage of flowering plants on average was higher in the field margins of caraway than in the field margins of turnip rape. Also, the abundance of insect pollinators in total and the amount of insect pollinator species was higher in the field margins of caraway than turnip rape. The total coverage of flowering plants didn’t affect the amount of insect pollinator species in either the field margins of turnip rape or caraway. The abundance of inflorescences of Fabaceae in the field margins of caraway had a positive effect on the number of bumblebees (Bombus spp.) but the same result was not detected in the field margins of turnip rape. Also, the number of inflorescences of vetches (Vicia) positively affected the number of bumblebees in the field margins of caraway but not in the field margins of turnip rape. The results of this study show that the number of flowering plants in field margins affects the abundance and occurrence of insect pollinators. Further research would be important to understand the effect of field margins of multiple different crops to insect pollinators in order to secure insect pollination as an ecosystem service also in the future.

The environmental effects of agriculture are on display nowadays. There are many things than can be done in livestock and grass production to help solve these negative environmental impacts of agriculture. Grass production in Finland is the base of livestock production and grazing is an important part of it. Grazing affects the biomass on the pastures and thus affects the carbon sequestration potential in the grazing areas. To control the loss of biomass in the pastures grazing should be regulated. This regulated grazing is called adaptive grazing. This project’s goal was to find out how adaptive grazing system actually works and how it affects the biomass in the pastures. Pastures’ biomass, it’s removal and re-growth affect the emissions of grazing. This is why the amount of biomass is important to find out. Hypothesis is that with adaptive grazing the removal of biomass is easier to control than in continuous grazing. This research was done in Finland, Southern Ostrobothnia in two beef production farms. Both of the farms had two pastures in the research with different trial arrangements. One of the farms was testing slow and fast adaptive grazing models and the other tested over and optimum grazing models. To measure the changes in the pastures’ biomass, biomass samples were taken and NDVI-maps formed. Samples were taken in June and August of 2021. According to the results there were clear differences between the different grazing types and their effects to the pasture’s biomass. When the pasture was separated to be grazed in lanes it was noted that the removal of biomass was smoother than when the animals got to graze a larger area at once. The uneven removal of biomass affected the re-growth of the pasture and therefore the coming grazing cycles. The results of this research gave references to the idea that adaptive grazing could affect the removal of biomass thru grazing in the pastures. It was noted that separating the pastures to smaller areas (lanes) to be grazed at once grants more even removal of biomass that grazing the whole pasture at once. These findings support the hypothesis. However, more detailed and carefully planned data collection would have been needed in order to find out how the amount of biomass actually changes before and after grazing and how it affects the re-growth of the pasture.

Suomessa voidaan tuottaa tuleentumattomana korjattavaa maissia (Zea mays L.) nautakarjan karkearehuksi. Viljelijöiden kiinnostus rehumaissin viljelyä kohtaan on kasvanut sekä Suomessa että koko Pohjois-Euroopassa 2000-luvun aikana, sillä maissista voidaan korjata määrältään moninkertainen verrattuna muihin yksivuotisiin rehukasveihin ja säilörehunurmeen, ja sillä uusia maissilajikkeita voidaan viljellä entistä pohjoisemmissa olosuhteissa. Kiinnostuksen lisääntyminen näkyy maissin viljelyalassa, joka on suurentunut Suomessa voimakkaasti 2000-luvun aikana, vaikka ala onkin edelleen pieni. Alan ennustetaan kasvavan tulevaisuudessa entisestään ilmaston läm-penemisen vuoksi. Maissinviljelyä ei kuitenkaan ole tutkittu laajalti Suomessa, joten tutkimustiedolle on suuri tarve. Tämän maisterintutkielman tavoite oli selvittää, miten lajike ja sadon korjuuajankohta vaikuttavat maissisäilörehun määrään (tuore- ja kuiva-ainesato) ja laatuun (tärkkelys-, neutraalidetergenttikuitu- (NDF), raakavalkuais- (RV) ja tuhkapitoisuus). Kenttäkoe tehtiin Helsingin Viikissä kasvukauden 2019 aikana. Koe oli osaruutukoe, jossa pääruututekijänä oli korjuuajankohta (101, 123 ja 144 vrk kuluttua kylvöstä) ja osaruututekijänä lajike (4 kpl). Kahdelta jalostajalta valittiin kaksi lajiketta, jotka olivat aikaisuudeltaan, FAO-arvoltaan, erilaisia. Kuiva-ainesato oli sitä runsaampi, mitä myöhemmin sato korjattiin, mutta tuoresato niukentui korjuukertojen myötä. Sadon tärkkelyspitoisuus suureni ja NDF-, RV- ja tuhkapitoisuudet pienenivät, kun sato korjattiin myöhemmin. Sato oli sekä runsain että laadukkain, kun se korjattiin 144 vrk kuluttua kylvöstä, jolloin kasvusto oli taikina- tai jauhotuleentunut (lajikkeesta riippuen). Lajike vaikutti vain sadon laatuun. MAS 08.F sisälsi vähiten tärkkelystä ja eniten NDF:ää, joten sen ruokinnallinen laatu oli heikoin. Lajikkeiden väliset erot eivät vastanneet ennakko-odotuksia tai muiden tutkimusten tuloksia, joten MAS 08.F:n eroavuuden ei voitu olettaa johtuvan kyseisen lajikkeen aikaisuudesta (FAO-arvosta). Johtopäätöksenä voidaan todeta, että maissista voidaan korjata Etelä-Suomessa runsas ja laadukas säilörehusato. Optimaalisin korjuuajankohta on silloin, kun kasvusto on saavuttanut taikina- tai jauhotuleentumisen tai pian ensimmäisten yöpakkasten jälkeen.

Dronejen käyttö on lisääntynyt voimakkaasti viimeisten vuosien aikana. Ensimmäiset dronet on kehitetty jo 1900-luvun alussa. Myös lämpökameroita on käytetty jo useamman vuosikymmenen ajan. Näiden yhteiskäyttö on yleistynyt 2010-luvun aikana. Dronen ja lämpökameran avulla on tutkittu erityisesti kasvien lämpöstressiä. Tavoitteena oli selvittää, millaisia käyttömahdollisuuksia droneen kiinnitetyllä lämpökameralla on ja ovatko kameran antamat tulokset riittävän tarkkoja esimerkiksi täsmäviljelyssä hyödyntämiseen. Lisäksi tutkittiin kuvausprosessin käyttökelpoisuutta ja lämpökameran kalibrointia. Tutkimuksessa käytettiin lämpökameran rinnalla kolmea muuta eri lämpötilan mittausmenetelmää. Tutkimus suoritettiin Helsingin yliopiston Viikin tutkimustilalla. Kuvattavana kohteina olivat nurmi, jonka kasvuaste oli Zadoksin (BBCH) asteikolla 12–13, edellisenä syksynä kultivoitu maa sekä kynnetty maa. Tutkimuksessa oli käytössä itserakennettu drone (Tarot Ironman:n runko) sekä Flir Duo Pro R -lämpökamera. Tutkimus suoritettiin touko-kesäkuussa 2022. Lämpökuvien käsittely tehtiin Pix4D ja Matlab-ohjelmilla. Lämpökameralla saatiin kuvattua kaikki peltolohkot. Jokaisesta koelohkosta mitattiin vertailulämpötilat, jotta voitiin tutkia ilmasta otetun kuvan paikkaansa pitävyyttä. Kontrollipisteet mitattiin GCP-pisteiden (Ground Control Point) läheisyydestä kolmen metrin etäisyydeltä merkkitolpasta. Dronella otettujen lämpökuvien ja Ahlbornin mittarin tulosten välinen korrelaatiokerroin oli 0,67; joka on kohtalaisen korkea. Flir-käsilämpökameran ja dronella otettujen lämpökuvien välinen korrelaatio ei osoittautunut tilastollisesti merkitseväksi. Tähän vaikutti luultavasti Flir-käsilämpökameralla otettujen mittauspisteiden epätarkkuus kunnollisen kuvaustelineen puuttuessa. Maaperäskannerin tuottaman lämpökartan ja dronella otettujen lämpökuvien välinen korrelaatio oli -0,11. Tutkimuksessa havaittiin myös kameran kulma-anturissa olevan jotain häiriötä, koska kaikki sen ottamat kuvat olivat virtuaalisella karttatasolla 90 astetta väärässä kulmassa. Tämä saatiin korjattua kuvankäsittelyohjelmalla. Dronen lämpökameran kalibrointi todettiin riittäväksi tutkimuksen olosuhteissa. Droneen kiinnitetty lämpökamera on riittävän tarkka mitattaessa lämpötiloja ilmasta, jos olosuhteet ovat kameralle oikeat. Tulevia kuvauksia varten kasvustoon tulisi saada lisää kiintopisteitä, jotta analysointiohjelma saisi muodostettua kohdealueelta luotettavan lämpökuvan. Myös säähän olisi kiinnitettävä huomiota, sillä vähäinenkin pilvisyys vaikuttaa lopputulokseen kameran ominaisuuksista johtuen. Myös maasta mitattujen kontrollipisteiden tarkkuuteen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, sillä niillä on suuri vaikutus tuloksiin, koska maan lämpötila voi vaihdella hyvin pienenkin alueen sisällä. Tässäkin tutkimuksessa vierekkäisten mittauspisteiden välillä oli jopa useiden asteiden lämpötilaeroja.

Tutkielman tavoitteena oli hankkia tietoa karjakohtaisesta elinikäistuottavuudesta ja siihen kytkeytyvistä tekijöistä Suomessa. Aineisto kerättiin valiolaisilta Tuotosseurantaan kuuluvilta maitotiloilta. Varsinainen tutkimusaineisto koostui yli 120 lehmän tiloista ja aineiston lopullinen määrä oli 191 tilaa. Tutkimusosuus koostui kahdesta osiosta. Tilastoanalyysia varten luotiin uusi yhdistetty muuttuja EKM/elinpäivä maitoa meijeriin, jossa yhdistettiin käytettävissä olevia tuotosindi-kaattoreita. Monimuuttujaisen lineaarisen regressioanalyysimallin avulla testattiin valittujen hyvinvointi- ja tuotosindikaattoreiden yhteyttä luotuun vastemuuttujaan. Tilasto-osuuden jälkeen toteutettiin tapaustutkimus haastattelemalla kymmentä yrittäjää heidän korkeiden elin-ikäistuottavuustietojensa taustoista. Tilastoanalyysissa havaittiin lypsytavan, poistettujen lehmien keski-iän, keskituotoksen, kokonaisjalostusarvon, lehmien ja ensikoiden poistoprosenttien ja poikimavälin selittävän reilun kolmasosan tilojen välisestä vaihtelusta tutkimusaineiston tiloilla. Lypsytapa nousi tuloksissa merkittävimmäksi selittäväksi tekijäksi siten, että asemalypsytiloilla EKM/elinpäivä maitoa meijeriin oli keskimäärin noin 1,56 kg suurempi kuin automaattilypsytiloilla. Taustalla voivat olla automaattilypsytilojen vaatimukset lehmien jalka- ja utarerakenteen suhteen. Näiden eläimen rakenteeseen yhdistyvien tekijöiden heikko laatu oli myös tapaustutkimuksessa usein poiston taustalla. Tilakohtaisessa tapaustutkimusosuudessa tärkeimmiksi tekijöiksi elinikäistuottavuuden taustalla nousivat matala hoitokynnys, ennakoiva eläinterveydenhuolto ja varhainen puuttuminen jo sairauden subkliinisessä vaiheessa. Toisaalta haastatteluissa kävi ilmi myös yrittäjien myönteinen suhtautuminen työhönsä, arvostus lehmiään kohtaan ja korkea motivaatio panostaa eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Tähän tutkimukseen luotua yhdistettyä muuttujaa EKM/elinpäivä maitoa meijeriin voidaan tietynlaisena osatuottavuusmittarina. Sen avulla voidaan kuitenkin tarkastella karjakohtaisen kestävyyden ja tuottavuuden yhdistelmää ja niiden muodostumista. Nykyaikaisen maitotilan toiminnassa voidaankin ajatella yhdistyvän kolme osa-aluetta: taloudellinen kannattavuus, ekologisuus ja eläinten hyvinvointi. Toisaalta eri osa-alueet voivat myös tukea toisiaan, kun tilan toiminta on oikein johdettua ja toimenpiteet osataan kohdistaa oikein ja eri osa-alueiden toimintamekanismeista ja kytköksistä toisiinsa on riittävästi tietoa. Vaikka elinikäistuottavuutta ei tässä tutkimuksessa kytketty taloudelliseen kannattavuuteen, voidaan kestävien, pitkäikäisten lehmien ajatella avaavan mahdollisuuksia myös jalostusvalinnan tehostamiseen. Maidontuotantoon voidaan valita vain parhaiden lehmäyksilöiden vasikat, kun uudistustarve pienenee ja jalostukseen käytettävät lehmät voidaan valita suuremmasta joukosta eläimiä. Tutkimus tulee tällaisenaan Valion Voimalehmä-hankkeen käyttöön.

Lihan kulutuksen ja tuotannon odotetaan kasvavan tulevaisuudessa ja se tulee aiheuttamaan muutoksia globaaleihin ruokajärjestelmiin. Viljeltyä lihaa eli solumaatalouden menetelmillä valmistettua lihaa on ehdotettu yhtenä ratkaisuna lihantuotantoon liittyvien ongelmien, kuten haitallisten ympäristövaikutusten ja eläinkärsimyksen vähentämiseen. Viljelty liha on uusi teknologia, eikä vielä laajasti saatavilla. Viljeltyä lihaa on tutkittu kvantitatiivisesti kuluttajatutkimuksen näkökulmasta, jolloin kohteena on usein ollut tuotannon lopputuote, viljelty liha ja siihen suhtautuminen. Jos viljelty liha kehittyy tulevaisuudessa samanlaiseksi kuin tavanomaisesti tuotettu liha, ne eroavat silloin lähinnä tuotantomenetelmältään. Tämä työ tarkastelee millaisia käsityksiä kasvispainotteista ruokavaliota tai kasvisruokavaliota noudattavat helsinkiläiset nuoret aikuiset liittävät tavanomaisesti tuotetun lihan ja viljellyn lihan tuotantoympäristöihin ja tuotantomenetelmiin, sekä millaisia merkityksiä tuotantotavalle annetaan. Tutkimus toteutettiin laadullisena aineistolähtöisenä tutkimuksena ja aineisto kerättiin käyttämällä puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui 10 kohderyhmän kriteerit täyttänyttä henkilöä. Aineisto analysoitiin systemaattisesti käyttäen temaattista analyysiä. Aineiston koodauksessa ja temaattisen käsitekartan luomisessa käytettiin apuna Atlas.ti -ohjelmaa. Lihan tuotantoympäristöt ja -menetelmät käsitettiin kolmen pääteeman kautta: (1) yhteiskunta ja kulttuuri, (2) teknologia sekä (3) ympäristö ja luontosuhde. Pääteemat kuvataan työssä erillisinä ja lisäksi niiden välisten kytkösten kautta, joita käsityksissä ilmeni. Tavanomaisen lihantuotannon ja viljellyn lihan tuotannon keskeisimmäksi eroksi käsitettiin eläinkärsimyksen ja syntyvien ympäristöhaittojen määrä. Tieto tuotantotavasta koettiin tärkeäksi, eikä viljeltyä lihaa ja tavanomaisesti tuotettua lihaa nähty identtisinä ruokina, koska niiden tuotantoympäristöt ja -menetelmät poikkesivat toisistaan. Eri tavoilla tuotettua lihaa arvostettiin eri syistä. Tämän tutkielman yksi tärkeimmistä havainnoista on, että käsityksistä muodostetut teemat ja lihantuotannon osatekijät ovat vahvasti kytkeytyneitä toisiinsa. Teemojen kytkeytyneisyys käsityksissä ilmentää lihantuotannon integroitumista yhteiskuntaan. Mikäli viljelty liha korvaa tulevaisuudessa tavanomaista lihantuotantoa, tulisi viljellyn lihan tuotannon vastata tavanomaisen tuotannon ongelmiin ja kehittyä kestäväksi osaksi ruokajärjestelmää. Tulevaisuudessa tulisi tutkia ja syventää tietoa ihmisen suhteesta ruokajärjestelmiin ja tutkia niiden kestävyyttä taloudellisten ja ympäristöllisten näkökulmien lisäksi yhteiskunnallisista, sekä ruoka- ja luontosuhteen näkökulmista.

Linear classification is used in cattle breeding to estimate animal’s production traits. Classification can be done early for a young animal. Muscularity scores in classification are used to estimate the animal’s slaughter traits. During slaughter, carcasses are scored based on muscularity, fatness and weight. The price of the carcass is based on these scores, so it is important for the farm’s profitability to improve slaughter traits. If conformation scores are used to make breeding decisions to improve slaughter traits, those classification scores need to correlate with the slaughter scores both phenotypically and genetically. Phenotypic scores are important especially when choosing animals for breeding because breeding values are not calculated for conformation traits in Finland. The aim of this study was to estimate phenotypic and genetic correlations between Finnish linear classification scores and slaughter scores in beef cattle. Phenotypic correlations were estimated for Angus, Hereford, Charolais, Limousin and Simmental. Genetic correlations were estimated for Hereford and Charolais. Phenotypically the strongest correlation in every breed was between inner thigh width and slaughter traits (-0.20-0.71). Weakest phenotypic correlation in every breed was between thigh length and slaughter traits (0.01-0.21). Genotypic correlations were similar compared to phenotypic correlations in Hereford and Charolais breeds. In both breeds the correlation between hip height and carcass conformation was negative (-0.11 and -0.20), but the genetic correlations between inner thigh width and muscularity score and carcass information were strong positive (0.48-0.81). Phenotypic correlations estimated simultaneously with genetic correlations were also similar but significantly weaker compared to straight phenotypic estimations. That’s possibly because the data used in straight phenotypic estimations was more narrowed compared to the data used in genetic estimations. Heritabilities were estimated for the traits used in genetic correlation estimations. Those estimated heritabilities were moderate (0.18-0.39) in both Hereford and Charolais breeds which is similar result to earlier studies. Based on this research, linear classification muscularity scores can be used as a reliable indicator trait when choosing animals for breeding to improve slaughter traits, especially carcass conformation.