Browsing by study line "Elintarviketalous"

Kahvin viljely ja prosessointi aiheuttavat monia ympäristövaikutuksia kahvin alkuperämaissa, mutta samalla kahvin tulevaisuutta uhkaa ilmastonmuutos, jonka aiheuttamat muutokset ilmasto- ja ympäristöoloissa on ennustettu vähentävän merkittävästi kahville suotuisien viljelyalojen määrää maapallolla. Kahvisektorilla erityisesti ostajayrityksille on keskittynyt vaikutusvaltaa kahvin arvoketjussa ja Suomessa kahvimarkkinoita hallitsee Oy Paulig Finland Ab, joten Pauligin kaltaisen markkinajohtajan näkemyksillä on vaikutusta aina kahviviljelmille asti. Yritykset julkaisevatkin yritysvastuuraportteja, joissa ne kertovat sidosryhmilleen toimistaan vastuullisuuden eteen, joita tarkastelemalla on mahdollista muodostaa kuva yrityksen harjoittamasta yritysvastuusta. Työn tavoite oli selvittää ja kuvata, miten Paulig raportoi ympäristöön liittyen yritysvastuuraporteissaan ja minkälaisia muutoksia siinä on tapahtunut vuosina 2003–2021. Tutkielmalla pyrittiin lisäämään tietoa siitä, miten 2000-luvulla kahviyritykset ovat raportoineet ympäristöön liittyen, mistä kahvisektorilla ei ole ennestään merkittävästi tutkimuksia. Työn tavoitteeseen haettiin vastauksia selvittämällä, mistä ympäristöteemoista ja miten vastuullisuudesta ympäristöön liittyen Paulig on raportoinut sekä minkälainen merkitys ympäristölle annetaan yritysvastuussa. Tutkielma toteutettiin pitkittäistapaustutkimuksena ja aineistona käytettiin Pauligin julkaisemia yritysvastuuraportteja, joita analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman teoreettinen viitekehys, johon analyysivaiheessa nojauduttiin, rakennettiin vastuullisuudesta ja kestävästä kehityksestä yrityksissä, jossa käsiteltiin kestävyyttä, yritysvastuuta ja -kestävyyttä sekä yritysvastuuraportointia kirjallisuudesta, sekä kahvisektorista ja sen ominaispiirteistä, jossa erityisesti tarkasteltiin kahvin, kahviyrityksien ja ympäristön suhdetta. Tutkielman tulokset osoittavat selkeän muutoksen raportoinnissa ympäristöön liittyen. Ajanjakson alussa Paulig raportoi erityisesti omien toimintojen ympäristövaikutuksista ja keskittyy takaamaan kahvin laadun ja saatavuuden eli ympäristöön liittyen raportoidaan yrityskeskeisesti. Puolestaan ajanjakson loppua kohden Paulig on alkanut raportoimaan kokonaisvaltaisemmin koko arvoketjun mitalta, ympäristö esitetään olevan integroitu laajasti yritysvastuuseen ja yritystoiminnassa korostuu yhteistyö ympäristön kanssa luonnon rajojen sisällä. Lisäksi tulokset havainnollistavat kirjallisuudessa käytyä keskustelua yritysvastuun ja yrityskestävyyden suhteesta, sillä Pauligin raportoinnissa on tarkasteluajanjaksona havaittavissa muutos perinteisestä talouspainotteisesta yritysvastuusta systeemisempään, ympäristöä enemmän painottavaan yrityskestävyyteen. Tutkielman tuloksia täydentääkseen voitaisiin jatkotutkimuksena selvittää myös muiden suomalaisilla kahvimarkkinoilla toimivien yrityksien ympäristön representaation muutoksia ja näin muodostaa laajempi kuva kahvisektorin muutoksista – samalla voitaisiin myös verrata yrityksien kehityskulkuja keskenään.

Kiertotaloudella tarkoitetaan tuotanto- ja kulutusmallia, jossa hyödynnetään jo voimassa olevia tuotteita ja materiaaleja. Kiertotalous on vastakohta nykypäivän perinteiselle lineaariselle talousmallille, jossa kulutuksen loppupäässä tuotteet ja materiaalit hävitetään. Kolmannes ihmisravinnoksi tarkoitetusta ruoasta menee joka vuosi hukkaan, luoden haasteen kestävän kehityksen kannalta. Kiertotaloutta onkin ehdotettu yhdeksi ratkaisuksi hillitsemään luonnonvarojen ylikulutusta, ja ruokahävikin vähentämiskäytännöt tarjoavat konkreettisen tavan toteuttaa kiertotalouden periaatteita arjessa Tutkimuksen vaikutteet tulevat käytäntöjen teoriasta, joka painottaa käytäntöjen suurempaa huomioimista kuluttajatason ruokahävikin minimoimisessa. Ruokahävikkiä ilmenee monien eri käytäntöjen seurauksena, kuten ruoan suunnitteluun, ostamiseen, valmistamiseen, kuluttamiseen ja kierrättämiseen liittyvissä toiminnoissa. Tutkimuksessa selvitetään miten kiertotalous, ruokahävikin vähentäminen ja orgaanisen jätteen kierrättäminen kytkeytyvät toisiinsa kuluttajien puheissa sekä miten kuluttajat pyrkivät vähentämään ruokahävikkiä kotitalouksissa osana erilaisia ruokakäytäntöjä. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja tutkimusaineisto koostuu 10 teemahaastattelusta. Aineistoa analysoidaan teemoittelulla. Tuloksissa ilmeni, että kiertotalouden termiä ja toimintaperiaatetta oli haastavaa ymmärtää, ja se osattiin usein yhdistää vaatteiden ja tavaroiden uusiokäyttöön. Orgaanisen jätteen kierrättäminen oli usealle jo rutinoitunut toimenpide, mutta harva ymmärsi, miten orgaanista jätettä hyödynnettiin sen kierrättämisen jälkeen. Kuitenkin ymmärrettiin, että orgaanisen jätteen kierrättämiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, vaikka oman toiminnan ei nähty vaikuttavan oikeastaan mihinkään. Kuluttajat pyrkivät minimoimaan ruokahävikkiä erilaisilla arjen käytännöillä ja pitivät niitä tärkeinä päivittäisinä toimina. Tärkeimpiä taitoja ruokahävikin muodostumisen ehkäisyssä oli luovuus ja suunnitelmallisuus, jotta elintarvikkeita pystyttiin hyödyntämään moneen ruokaan. Ruokakäytäntöjä tarkastelemalla voidaan nähdä ruokahävikin muodostumisen kompleksisuus ja ymmärtää, mitkä käytännöt ovat tärkeitä ruokahävikin minimoimisessa. Kiertotalouden merkityksen ja toiminnan ymmärtämisellä voidaan potentiaalisesti löytää keinoja toimille, jotka lisäävät syvempää ymmärrystä kiertotaloudesta. Samalla voidaan vahvistaa kuluttajien toiminnan merkitystä, jotta kiertotalouden toiminnoista tulisi merkityksellisiä arkipäivän toimintoja. Luonnonvaroja kulutetaan koko ajan enemmän ja kestämättömällä tavalla, joten kuluttajia tulisi ohjata kohti kestävämpiä kuluttamisen tapoja. Kestäviä ratkaisuja on kuitenkin vaikea tehdä, jos ei ymmärretä tekemisen perimmäistä syytä. Yhteiskunnan eri toimijat voivat hyötyä kuluttajien käsitysten ymmärtämisestä, jotta voidaan kohdistaa erilaisia toimenpiteitä ruokahävikkikäytäntöjen vahvistamiseen sekä kierrätysaktiivisuuden nostamiseen.

Pienpanimo-olutkulttuuria on yleensä tutkittu esteettisen kulutuksen muotona, johon sisältyy postmodernia kulutusta tunnusomaisesti kuvaavaa kokemusten tavoittelua sekä elämäntyylien ja identiteetin rakentamista. Eettisen kulutuksen kontekstissa taas on perinteisesti tutkittu kulutuksen moraalisista paineista kumpuavia aiheita kuten kasvissyöntiä, luomua ja Reilua kauppaa. Näiden vastavoimaisten kulutuksen suuntausten on kuitenkin viime aikoina havaittu liikehtivän yhä lähemmäs toisiaan. Tässä tutkielmassa ollaankin kiinnostuneita siitä, miten eettisyys ilmenee voimakkaasti estetisoituneessa pienpanimo-olutkulttuurissa. Tutkielmassa tarkastellaan kestävyyden roolia pienpanimo-olutkulttuurissa kulttuurisen kulutustutkimuksen näkökulmasta, tutkimalla kulttuurin sisällä syntyvää puhetta. Tavoitteena on selvittää millaisten teemojen kautta kestävyyden ulottuvuudet ilmenevät puheessa ja millaisia kestävyysteemojen välisiä yhteyksiä puhe tuo esiin. Aineisto kerättiin haastattelututkimuksella. Tutkimukseen osallistui kahdeksan pienpanimo-olutkulttuurin edustajaa, joita haastateltiin parihaastattelumenetelmällä. Teemahaastattelut muodostivat tutkimuksen aineiston, joka puolestaan analysoitiin teemoittelulla. Aineiston mukaan sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden teemat ilmenevät monipuolisesti pienpanimo-olutkulttuurissa. Yhteisöllisyys, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja olutkulttuurin estetisoiminen nousivat tärkeiksi teemoiksi. Ekologinen kestävyys puolestaan ei vaikuta olevan merkittävästi läsnä pienpanimo-olutkulttuurissa. Aineisto toi esiin epäekologisia tapoja ja ihanteita, jotka liittyvät materiaalisuuteen sekä päästöihin ja hiilijalanjälkeen. Taloudellinen kestävyys näyttelee osaltaan merkittävää roolia pienpanimo-olutkulttuurissa. Pientuotanto ja sen tukeminen nähdään taloudellisesti kestävänä toimintana, mutta sen sijaan taloudellinen kannattavuus näyttäytyy pienpanimoalalle erityisenä haasteena. Tuloksista voi päätellä kestävyyden eri ulottuvuuksien ilmenevän pienpanimo-olutkulttuurissa moninaisten teemojen myötä, ja että kestävyysteemojen välillä on toisiinsa vaikuttavia yhteyksiä. Taloudellisessa kannattavuudessa on haasteita, jotka vaikuttavat resursseja vaativien ekologisten kestävyystoimien toteutumiseen. Sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden ulottuvuudet puolestaan korostuvat ja saavat enemmän painoarvoa. Tutkimus lisää tietoa pienpanimo-olutkulttuurin kestävyydestä vähemmän tutkitusta kulttuurisesta näkökulmasta. Tulokset mukailevat aiempaa kirjallisuutta pienpanimo-olutkulttuurin esteettisestä luonteesta, mutta kertovat myös esteettisen ja eettisen suuntauksen sekoittumisesta. Näin ollen tutkimus ottaa osaa myös nousevaan esteettis-eettiseen ruoka- ja juomakulttuurikeskusteluun.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten suomalaisen elintarvikealan B2B-yritykset hyödyntävät sosiaalisen median sisältöä asiakashankinnassaan. Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen ja empiirinen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joihin haastateltiin kolmea kansainvälistä elintarviketeollisuusyritystä. Yrityksistä haastateltiin yhteensä neljää henkilöä markkinoinnista ja myynnistä. Tutkimuksessa haluttiin selvittää yritysten kokemuksia ja asenteita sosiaalisen median ja sen sisällön hyödyntämisestä B2B-yrityksen asiakashankinnassa. Lisäksi haluttiin saada lisätietoa mahdollisista hyödyistä, joita sosiaalinen media voi tarjota asiakashankinnalle. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostettiin kirjallisuuskatsauksen ja aiempien tutkimusten pohjalta. Viitekehys rakentui vetovoimaisen sisältömarkkinoinnin, digitaalisen myyntitunnelin, sosiaalisen myyntityön ja sosiaalisen median teorioiden ympärille. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että sosiaalisella medialla ja sen sisällöllä on merkitystä tutkimusyritysten asiakashankinnassa, mutta sen ei kuitenkaan koeta korvaavan perinteisen markkinoinnin tai myynnin keinoja. Sosiaalisella medialla nähtiin silti olevan selvä rooli näiden keinojen ohella tai niitä tukevana työkaluna. LinkedIn osoittautui yrityksissä tärkeimmäksi sosiaalisen median kanavaksi, sillä sen ympäristö koettiin eri kanavista selvästi ammattimaisimmaksi ja sen kautta tavoitettiin parhaiten B2B-asiakkaita. Lisäksi WeChat nähtiin edellytyksenä Kiinan markkinoilla toimimisessa. Sosiaalisen median suurimpana hyötynä nähtiin vuorovaikutuksen ja asiakassuhteiden ylläpidon helpottaminen B2B-asiakkaiden kanssa. Tulevaisuudessa sosiaalisen median ja sen sisällön hyödyntäminen tulee todennäköisesti kasvamaan B2B-yritysten markkinoinnissa ja myynnissä. Tämä tulee vaatimaan yrityksiltä lisää resursseja sekä työntekijöiden osaamisen lisäämistä sisältömarkkinoinnista ja sosiaalisesta myynnistä. Olennaista sosiaalisen median sisällön hyödyntämisessä asiakashankinnassa on tutkimuksen perusteella erilaisten työkalujen hyödyntäminen ja asiakkaille merkityksellisen sisällön luominen myyntiprosessin jokaisessa vaiheessa.

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, mikä merkitys ristiinmyynnillä on päivittäistavarakaupan tuoteryhmäjohtamisessa. Tutkimus toteutettiin laadullisia tutkimusmenetelmiä käyttäen. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla alan liikkeenjohdollisissa tehtävissä työskenteleviltä päivittäistavarakaupan toimijoilta. Tavoitteena oli näin onnistua keräämään mahdollisimman intensiivistä ja syvällistä tietoa, joka kuvaa mahdollisimman todenmukaisesti alan päivittäistä liiketoimintaa. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentui tuoteryhmäjohtamiseen sisältyvästä hyllysuunnittelun teoriasta sekä myynnin johtamisen teoriaan sisältyvästä ristiinmyynnin käsitteestä. Tuloksista kävi ilmi, että ristiinmyynnillä on vahva merkitys tuoteryhmäjohtamiseen sisältyvässä hyllysuunnittelussa. Sillä näyttäisi olevan merkittävä rooli varsinkin asiakaskokemuksen parantajana, kun ristiinmyynti nähtiin ikään kuin päivittäistavarakaupan omana ratkaisumyyntinä. Ilmiötä kuvasi se, että ristiinmyynnin avulla sekä kaupan että asiakkaan intressit oli mahdollista yhdistää – lisätä myyntiä ja tarjota asiakkaille ratkaisuja. Toinen merkittävä löydös oli ero perushyllyjen ja muiden myymäläkalusteiden välillä. Tuloksista kävi ilmi, että ristiinmyynnin merkitys perushyllyissä on vähäinen, mutta sen merkitys on huomattava hyllynpäädyissä, massapaikoilla ja palvelutiskeillä.

Vähittäiskaupan yrityksiltä vaaditaan yhä enemmän vastuullisuutta niiden oman toiminnan lisäksi koko toimitusketjun suhteen. Ruokakaupat eivät ole tässä poikkeus ja hankinnalla on keskeinen rooli kaupan vastuullisuuden toteuttamisessa käytännössä. Kolmannen osapuolen sertifioinnit tarjoavat kaupalle kustannustehokkaan tavan esittää minimivaatimuksia tuotannon suhteen ja siksi sertifiointeja onkin jo jossain määrin käytetty hankinnan työkaluina varmistamaan tuotanto-olosuhteita esimeriksi tuoteturvallisuuden suhteen. Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli kuitenkin tarkastella saatavilla olevien kasvistuotannon sertifiointien soveltuvuutta hankinnan työkaluiksi kokonaisvaltaisen vastuullisuuden näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, jossa tarkastelun kohteeksi valittiin Suomessa eniten käytössä olevia ja potentiaalisia sertifiointeja: Laatutarha, IP Kasvikset Perussertifiointi, IP Sigill Kasvikset, IP Ilmastosertifiointi, IP Työehdot, GlobalG.A.P. ja GRASP. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia ja tutkittavana ainestoina toimivat tarkasteltaviin sertifiointeihin liittyvät dokumentit kuten yleiset ehdot ja auditointien tarkastuslistat. Analyysissä tarkasteltiin sertifiointien sisältöä suhteessa vastuullisuuden ulottuvuuksiin (tuoteturvallisuus, ympäristö, työhyvinvointi, paikallinen hyvinvointi, ravitsemus ja talous) ja tarkasteltiin sertifiointien toimintatapoja ja luotettavuutta. Tutkittavat sertifioinnit eivät tarjonneet valmista kokonaisvaltaista vastuullisuutta varmistavaa työkalua, sillä ravitsemuksen, paikallisen hyvinvoinnin ja talouden huomiointi sertifioinneissa oli vähäistä tai olematonta. Sen sijaan vastuullisuuden ulottuvuuksista tuoteturvallisuus, ympäristö ja työhyvinvointi on sertifioinneissa ja niiden yhdistelmissä otettu jo laajasti huomioon, joten kaupalla on käytettävänä tältä osin toimivia työkaluja hankintaan. Pääsääntöisesti sertifiointien toiminta vaikutti luotettavalta, mutta nykyisissä sertifioinneissa on nähtävissä myös selkeitä kehityskohteita luotettavuuteen ja etenkin kokonaisvaltaisen vastuullisuuden suhteen. Niistä olisi kuitenkin mahdollista tehdä paremmin kokonaisvaltaista vastuullisuutta varmistavia työkaluja laajentamalla ja kehittämällä niitä.

Ilmastokriisin uhatessa ja yhteiskunnallisten ongelmien lisääntyessä yritysten tulisi kiinnittää yhä enemmän huomiota toimintaansa ja siihen, miten yritys ympäröivässä yhteiskunnassa vaikuttaa. Viinialan odotetaan kasvavan tulevaisuudessa, joten sektorin vastuullisuuteen on syytä kiinnittää huomiota. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen rooli maahantuojilla on viinin arvoketjussa ja sen vastuullisuudessa. Tutkimus vastaa myös kysymykseen siitä, mitä asioita viinin maahantuontiyritykset ottavat toimijasuhteissaan huomioon ja missä määrin eri toimijasuhteet vaikuttavat maahantuojien vastuullisuustoimiin. Tarkastelussa hyödynnetään toimijuusteoreettista näkökulmaa, joka käsittelee erityisesti toimijasuhteita ja esittelee muun muassa kaksoisagentin käsitteen. Toimijasuhteisiin liittyy erilaisia toimijaodotuksia ja -sopimuksia. Toimijuusteoria antaa mielenkiintoisen näkökulman viinin arvoketjun tarkasteluun, sillä maahantuojien voidaan katsoa toimivan ketjussa kaksoisagentteina, jolloin ne samanaikaisesti palvelevat päämiehiään ja toimivat itse päämiehenä toimittajilleen. Maahantuojia yhdistäviä päämiehiä ovat Alko, kuluttajat ja ympäristö. Tutkimuksen tulosten perusteella viinin maahantuojat ovat keskeisiä koordinoijia arvoketjussa sekä vastuullisuusarvojen eteenpäin viemisessä ja niiden toteuttamisessa. Vastuullisuus ohjaa maahantuojien toimintaa niin omien arvojen kuin päämiesten odotusten täyttämisen näkökulmasta. Maahantuojien arvoissa nousivat esiin yhtä lailla sosiaalinen, ympäristöllinen kuin taloudellinen vastuullisuus. Tutkimuksen mukaan maahantuojien vaikutusmahdollisuudet vastuullisuuteen ovat rajalliset, mutta merkittävät. Toimintatavat, kuten pitkät yhteistyösuhteet, arvojen välittäminen, auditoinnit ja sertifikaatit, auttavat maahantuojia varmistumaan toimittajien vastuullisuustoimien toteutumisesta ja agentteihin kohdistuvien odotusten täyttymisestä. Tutkimus syvensi ymmärrystä viinin maahantuojien roolista ja vaikutusmahdollisuuksista arvoketjun vastuullisuudessa. Lisäksi se toi esille keskeisiä tekijöitä viinin arvoketjun toimijasuhteista, erityisesti siinä, miten Alko ja tuottajat vaikuttavat maahantuojien työhön. Tutkimus täyttää tärkeän tutkimusaukon, koska mahdollinen viinien vähittäismyynnin laajeneminen Alkon ulkopuolelle edellyttää jatkotutkimusta, jota nyt tehty tutkimus on omiaan taustoittamaan. Tulevaisuuden tutkimuksessa voitaisiin syventyä tarkastelemaan tarkemmin arvoketjun eri toimijoiden rooleja ja vaikuttavuutta vastuullisuuden näkökulmasta. Erityiskysymys voisi olla, miten Alkon päämiesasema, tai sen puuttuminen, vaikuttaa viinin arvoketjun vastuullisuuteen.

Alkoholin kulutuksen vähentyessä markkinoille on kasvavissa määrin ilmestynyt alkoholittomia vaihtoehtoja alkoholillisille juomille, joista yleiseen suosioon on noussut alkoholiton olut. Tämän tutkielman tavoite on tuottaa ymmärrystä siitä, millaisiin käyttötilanteisiin alkoholiton olut yliopisto-opiskelijoilla kuuluu ja mitkä arvot ja tekijät motivoivat kulutusta. Alkoholittomaan olueen liittyviä kulutusmotiiveja, käyttötilanteita ja näihin liittyviä kulutusarvoja lähestyttiin laadullisella tutkimuksella teoreettista viitekehystä apuna käyttäen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi kulutusarvojen teorian viisi kulutusarvoa toiminnallinen arvo, sosiaalinen arvo, emotionaalinen arvo, episteeminen arvo ja ehdollinen arvo, joita laajennettiin aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessa tunnistetuilla motiiveihin, kuluttajakuvaan ja kulutuskontekstiin liittyvillä havainnoilla. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla, joita varten haastateltiin seitsemää yliopisto-opiskelijaa loppuvuoden 2022 aikana. Haastattelut toteutettiin haastateltavien toiveiden mukaisesti kasvotusten tai etäyhteydellä. Haastateltavien hankkimiseksi toteutettiin lomakekysely, jota jaettiin yliopiston sähköpostilistalla sekä olemalla suoraan yhteydessä yliopisto-opiskelijoihin. Haastattelut litteroitiin ja aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysissä aineisto luokiteltiin kulutusarvojen teorian mukaan viiteen yläluokkaan sekä aineiston perusteella muodostuneisiin alaluokkiin. Tutkimuksessa havaittiin yliopisto-opiskelijoiden alkoholittoman oluen kulutuksen olevan erityisesti toiminnallisten ja episteemisten arvojen motivoimaa erilaisissa kulutustilanteissa. Toiminnallisen arvon terveydelliset ja hyvinvointiin liittyvät tekijät ja toimintakykyyn vaikuttavat tekijät sekä episteemisen arvon oppimiseen, mielenkiintoon ja kokeilunhaluun vaikuttavat tekijät motivoivat alkoholittoman oluen valintaa etenkin kulutuskonteksteissa kotona, ruokailun yhteydessä sekä saunoessa. Näissä tilanteissa alkoholillisen oluen korvaaminen alkoholittomalla koettiin helppona ja hyvänä vaihtoehtona. Sosiaaliset, emotionaaliset ja ehdolliset arvot motivoivat voimakkaammin alkoholillisen oluen kulutusta, joka liitettiin etenkin tilanteisiin kuten opiskelijatapahtumat ja juhliminen. Alkoholillisen oluen korvaaminen näissä tilanteissa koettiin haasteellisena muun muassa subjektiivisten normien, kulttuurin ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden seurauksena. Tulevaisuuden kannalta tutkimuksen havainnot voivat antaa viitteitä sille, mihin alkoholittoman oluen kulutus suuntautuu sekä mitä asioita painottamalla alkoholittoman oluen kulutusta voidaan tulevaisuudessa motivoida.

Tutkielman tavoitteena oli ymmärtää yritysten ajatuksia koskien kunnostettujen puhelinten käyttämistä työpuhelimena. Puhelinten vaihtuvuus on nopeaa ja ympäristöhaittojen vähentämiseksi olisi olennaista noudattaa kiertotalouden periaatteita kunnostamisesta ja kierrättämisestä myös puhelinten osalta. Tutkielmassa haluttiin tämän vuoksi selvittää, kokevatko yritykset ekologisen kestävyyden olevan olennainen ominaisuus työpuhelimille. Tutkielma on toteutettu toimeksiantona Resetelle, joka myy yrityksille kunnostettuja puhelimia leasingsopimuksella. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu teknologian hyväksymismallista (Technology Acceptance Model), sekä sen pohjalta kehitetystä teknologian hyväksymisen ja käytön yhdistetystä teoriasta (the Unified Theory of Acceptance and Use of Technology). Teoreettisen viitekehyksen perusteella tarkasteltiin erityisesti kunnostettujen työpuhelinten havaittua hyödyllisyyttä, havaittua helppokäyttöisyyttä, sosiaalista merkitystä sekä yhteensopivuutta organisaatiossa käytössä olevan infrastruktuurin kanssa. Kirjallisuuskatsauksessa aiemmasta tutkimuksesta koskien mielipiteitä kunnostettujen puhelinten käyttämisestä huomattiin, että aiempi tutkimus kohdistuu pitkälti yksilöiden kontekstiin. Tämä tutkielma laajentaa ymmärrystä kunnostettujen puhelinten käyttämisestä tuomalla tutkimuskentälle yritysten näkökulman aiheesta. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena, joka oli aiheelle luonteva lähestymistapa, sillä tarkoituksena oli ymmärtää haastateltavien yritysten mielipiteitä ja ajatuksia aiheesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Analyysimenetelmänä toimi teemoittelu, jonka pohjalta nousseita teemoja tarkasteltiin teoreettiseen viitekehykseen ja aiempaan tutkimukseen peilaten. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yritykset yhdistävät kunnostettuihin työpuhelimiin viisi teemaa: laitteiden ominaisuudet, hinnan, työntekijöiden mielipiteet, laitteen kunnon ja ekologisen kestävyyden. Tulosten perusteella voidaan todeta, että uutta puhelinta edullisempi hinta on yritysten mielestä oleellinen hyöty kunnostetuissa työpuhelimissa. Näkemykset kunnostetun puhelimen laadusta vaihtelevat eri yritysten välillä, ja ovat niin myönteisiä, kuin varauksellisiakin. Myös työpuhelimen eliniän pidentämiseen suhtaudutaan sekä myönteisesti, johtuen ympäristösyistä, että varauksellisesti, johtuen huolesta teknologian vanhenemisesta. Tulosten perusteella työpuhelimen ekologisella kestävyydellä voisi olla yrityksille merkitystä heidän imagonsa kannalta, tai ekologisuus voi olla heille arvona tärkeä, mutta on tulkittavissa, ettei se kuitenkaan ole työpuhelimille kovinkaan olennainen ominaisuus. Jatkossa tulisi tutkia käytetyn ja kunnostetun teknologian hyväksymistä tilastollisesti, jotta saadaan yleistettävissä olevia tuloksia.